Vuoden 2014 satokatsaus lyhyesti

Tämä on ollut sellainen poikkeusvuosi kaikkine äärimmäisine sääilmiöineen, etten toista muista. Ensin oli lupauksia antava superlämmin kevät. Sitä seurasi kylmin kesäkuu viiteenkymmeneen vuoteen. Juhannusviikolla satoi lunta, oli pari astetta lämmintä ja kaikki jäätyi. Vähän sai selitellä sadoille ulkolaisille kongressivieraille Suomi-eksotiikkaa (työmatka osui juuri juhannusviikolle ja jäi chilit ja tomaatit pihassa suojaamatta/siirtämättä). Juhannuksena lämmitettiin mökkiä joka päivä, lapset ulkoilivat samoissa vaatteissa kuin helmikuussakin (niin, ja se talvihan, jolloin oli pakkasta ja lunta, kesti tasan 2 tammikuun viimeistä viikkoa). Heinäkuussa sitten alkoivat ne ennätyshelteet, vettä ei tullut kuuteen viikkoon, kotona sentään 3 mm, mökillä ei sitäkään. Kaikki vettä viskovat ukkosrintamat menivät vierestä ja muualta Suomessa, kerta toisensa jälkeen (niillä alueilla on sieniä, meillä ei). Ja heinäkuuta seurasi sitten se elokuun puoliväli ja se reilu pari viikkoa jolloin vettä tuli puolestaan joka ikinen päivä, kymmeniä millejä kerrallaan. Elokuun koleutta ja märkyyttä kompensoi sitten tavallista lämpimämpi syyskuu, joka tosin jo loppui, ei siis syyskuu vaan se lämpö.

Tälläinen poikkeusvuosi on näkynyt ja näkyy edelleen sadossa, ja kaikessa siinä mitä jäi uupumaan. Koskaan ennen en muista olleen vuotta, jolloin mökiltä ei tullut mustikoita, ei vadelmia, ei puolukoita eikä sieniä. Kaikkina vuosina jotka muistan, on tullut vähintään kohtuullinen sato ainakin kahdesta noista edellä mainituista. Eikä se palstan sato, eikä etenkään ruukkupuutarhan sato päätä huimaa.

Chilit ja tomaatit - aivan minimaalinen sato. Kesäkuun kylmyys pisti kasvit lepotilaan, heinäkuun helteet olivat liikaa tomaateille, chilit taisivat horrostaa edelleen. Chilit kukkivat nyt syyskuussa. Tänään keräsin sadon talteen, yläkuvassa on koko sato. Samasta määrästä kasveja olen yleensä saanut kilotolkulla kypsiä chilejä ja saman verran vihreitä. Nyt jäi useampi lajike kokonaan ilman kukan kukkaa tai chilin chiliä. Tomaatteja tuli ehkä juuri vähän yli kilo, kun normaalista siitä määrästä taimia tulee helposti paljon yli kymmenen kiloa hyviä tomaatteja pitkin kesää.

Sipulit - kohtuullinen sato, mutta säilyvyyden kanssa alkaa jo nyt olla ongelmaa. Purjot edelleen maassa, aika pientä, mutta paljon kuitenki sille euron sijoitukselle.

Juurikkaat - kohtuullinen sato, aika pientä, mutta edelleen enemmän mitä saan järkevästi säilöttyä. Erivärisiä porkkanoita, puna-, kelta-ja raitajuurta. Raitajuurikasta ei kannata laittaa kuin sen verran mitä syö tuoreena kesällä. Naurista ja kyssäkaalia pitkästä aikaa, kummassakin huono itävyys, mutta hyvä maku eli laitan ensi vuonna uudestaan.

Lehtikaali - hieno sato, joka kasvaa edelleen sekä palstalla että pihassa.

Salaatit - parsasalaatti parasta, muita tuli käytettyä vähän. Edelleen palstalla aika turhaa, paitsi se parsasalaatti.

Kurpitsat - kesäkurpitsaa kohtuullisesti, ei liikaa tänä vuonna. Lisäksi kolme Potimarronia, joka niin saa tilaa ensi vuonnakin. Myskikurpitsa sen sijaan ei tuottanut mitään. 

Tilli, persilja - ei satoa!

Yrtit - väärään aikaan vääriä kasveja, eivät kukoistaneet pienissä laatikoissa, kylmä oli liian kylmää, kuuma liian kuumaa. Ensi vuonna laitan pihaan yrttipenkin ja jätän salaattipenkin laittamatta.

Fenkoli ei itänyt ollenkaan. Kukkia oli sopivasti, niitä laitan samalla tapaa ensi vuonna, yksi penkki ja lisäksi kehäkukkaa sinne tänne.

Tämä on taas niitä vuosia, jolloin ajattelen että onneksi olen vain harrasteviljelijä, eikä talven yli selviytyminen oikeasti ole riippuvainen tuosta sadosta, minkä maa on tänä vuonna meille antanut.