Palsta ja mökin kasvimaa heinäkuussa 2018

Aika mennä viipottaa sellaista vauhtia. että heinäkuun palstakuulumiset ehtivät juuri ja juuri heinäkuulle. Jos viime kesä muistetaan jatkuvista sateista, viileydestä ja ankeudesta, niin tämä kesä totisesti muistetaan jatkuvasta helteestä. Ei pilven hattaraa (paitsi kuunpimennyksen aikaan), ei pahemmin tuulenvirettäkään, mutta aurinkoa, paahtamista ja hellettä päivästä ja viikosta toiseen. 

Sato näyttää hyvältä, suorastaan oikein hyvältä. Salaatti on pettymys, mutta sen nyt tiesikin, että sadekesän veroista salaattia ei kuumana kesänä kasva. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se tulee olemaan ainoa pettymys tälle vuodelle, se on hyvin se.

Kastella on pitänyt, ja paljon ja vielä heinäkuun lopussakin. Minähän kastelen kunnolla silloin kun kastelen, eli aikaa siihen on mennyt. Apua olen saanut palstanaapurilta (hänen sadetin osuu palstalleni aina välillä) ja loput kastelut olen hoitanut itse. Keskimäärin olen kastellut kerran pari viikossa, mutta aina niin, että maa kastuu syvälle saakka. Aika rauhaisa fiilis sitä on letkun päässä seisoessa tuntitolkulla, unohtuu työasiat ja muut asiat aika tehokkaasti.

Kesäkurpitsaa on jo syöty paljon ja annettu poiskin. Spagettikurpitsaa on vaikka kuinka monta alkua hyvässä kasvussa. Kurpitsat ovat vasta kukassa, eli niiden sato riippuu loppukesästä, mutta paremmalta näyttää kuin vuosiin. Avomaankurkkua on tullut hienosti, mutta olemme syöneet kaikki sellaisenaan, säilöttäväksi asti ei vielä ole jäänyt. Tällä viikolla taidan tehdä yhden erän chili-kurkkuja.

Sipuli kasvaa upeasti savimaassa, oli vuosi mikä tahansa. Sipulin takana purjot, sitten on tyhjäkö penkki ja taaempana punajuuret. Kuten näkee, olen hyvin suurpiirteinen kitkijä. Kun arki palaa taas normaalin rytmiin, yritän ehtiä käydä kitkemässä isompia rikkaruohoja niin, etteivät ihan kamalasti siementäisi.

Myös mökin kasvimaa voi hyvin, kaikki on runsaassa kasvussa. Harvennuspunajuuria riitti syötäväksi, samoin sipuli alkaa olla syötävän kokoista. Salaatit ovat jo ylikasvaneita, herneet sopivia. Kukkia minulla on vähemmän tänä vuonna kuin yleensä, miten se tila tuntuu aina loppuvan kesken.

Kesäkurpitsat ja kurpitsat ovat vielä pieniä ja aloittelevat kukintaansa. Toivotaan pitkää ja lämmintä syksyä, niin satoa ehtisi saada mökiltäkin. Minä olen kastellut kasvimaan muutaman kerran, isä on tainnut kastella ainakin kerran. Hyvä sato papuja, herneitä, härkäpapua, sipulia ja punajuuria tulossa tännekin.

Isot punajuuret nyrkin kokoisia palstalta, pienet harvennuspunajuuria

Kesäkurpitsatalkoot

Tällä hetkellä kesäkurpitsaa kypsyy huimaa vauhtia, satoa kuulemma pitää kerätä kaksi kertaa päivässä normaalin yhden kerran sijaan. Lämpöaalto ja aurinkoinen helle pistää kesäkurpitsat kasvamaan huimaa kyytiä. Useammat tahot ovat käynnistäneet kesäkurpitsatalkoot viime vuoden tapaan.

Minä en osallistiu talkoisiin ostamalla keräskurpitsaa (vaikka pitäisi), sillä omalla palstalla sitä kasvaa yhtä huimaa kyytiä. Minun osallistuminen talkoisiin tulee tässä, eli keräsin muutaman erittäin onnistuneen kesäkurpitsareseptin muistutukseksi, että mitä kaikkea siitä voi tehdä. Minä käytän kesäkurpitsaa ehkä eniten siten, että jatkan kesäkurpitsalla oikeastaan mitä tahansa ruokaa.  Nämä ovat minun lemppareita:

Kuten sanoin, eniten kesäkurpitsaa tulee käytettyä kastikkeiden jatkeena. Lasten lempparia on tietysti jauhelihakastike ja pasta.

Tämä salaatti on aivan ihana, perunat nostettu ja sopivan pieni kesäkurpitsa poimittu taas. Olen tekemässä tätä salaattia nyt viikonloppuna hirvipurilaisten lisäksi. 

Jos ylempi perunasalaatti on hyvä lisuke, on tämä papusalaatti hyvä ateria ihan sellaisenaan. Hellepäivänä ei paljoa muuta tarvitse. Pavut alkavat olla ainakin minulla syötäviä nekin, eli tämä on ihan loistava tämän hetken sesonkisalaatti.

Tässä toinen salaatti, ihana kvinoa-salaatti joko lisukkeeksi tai ateriaksi. Suosittelen tätäkin. 

Voiko kesäkasvikset olla tästä kauniimpia? Tähän salaattiin voi laittaa mitä tahansa on parhaillaan saatavilla, ja kaiken kruunaa upea, mutta yksinkertainen kastike.

Ja sopiihan se kesäkurpitsa leivällekin oikein hyvin. 

Tämä on yksi lempikeitoistani. ihana piparjuurinen keitto niiltä ajoilta kun Kotiliesi oli vielä minulle sopiva lehti.

Ja kuten arvata saattaa, kesäkurpitsa, pekoni ja pasta yhdessä ovat täysosuma! Niin yksinkertaista, niin täydellistä.

Ja mikään ruokakooste ei ole valmis ilman jotain herkkua. Joten jälkiruuaksi kannattaa tehdä suklaakakkua (ylin kuva), tämä maistuu myös niille jotka eivät niin kesäkurpitsasta välitä. Ei ehkä kannata kertoa että kakussa on yli puoli kiloa kesäkurpitsaa.

Tässä on muutamia hyviä kesäisiä sesonginmukaisia kesäkurpitsareseptejä. Kannattaa kokeilla vaikka kaikkia, niin hyviä nämä ovat. Ja loput kesäkurpitsat voi laittaa kaikkeen muuhun ruokaan, wokkeihin, keittoihin ja kastikkeisiin, mihin vaan.

Rapujen keittäminen, päivitetty versio

Tänä vuonna jo ensimmäisenä viikonloppuna rapusaalis ylitti koko viime vuoden saaliin. Saimme  nimittäin yhdeksän rapua kolmelle syöjälle. Olen vähän päivittänyt sitä ensimmäistä ohjettani, en niinkään keittämisen vaan liemen jäähdyttämisen osalta. Vettä käytin taas reilusti, vaikka rapuja ei ollut enempää, vähempikin vettä olisi riittänyt, mutta tulipahan kaikille ravuille nopea kuolema.

5-6 l vettä

3 kourallista merisuolaa

1 rkl sokeria, vähän reilu

reilusti tilliä

rapuja

Laita vesi, suola ja sokeri isoon kattilaan. Nosta vesi kiehuvaksi ja laita ravut kunnolla kiehuvaan veteen, isoimmat ensin. Lisää tillit rapujen jälkeen. Keitä rapuja kymmenisen minuuttia, riippuen rapujen koosta. 

Ravut kiehumassa ulkona

Viilennä keitinvesi niin nopeasti kuin mahdollista. Minä nostan nykyisin kattilan rapuineen ja liemineen isoon saaviin (jos lientä on oikein reilusti, kaadan siitä osan pois), ja lasken kylmää kaivovettä saaviin niin, että saavin vesi pysyy jääkylmänä. 

Rapukattila jäähtymässä isossa saavissa

Säilytä ravut kylmässä keitinliemessä 6-12 tuntia tuoreen tillin kanssa. Me emme kylläkään aina malta odottaa niin kauan, vaan syömme ravut pian jäähtymisen jälkeen. 

Kuoret ja kasvikset paahtumassa kattilassa

Kuoret otin talteen, ja keitin niistä liemen, tietysti, samaan tapaan kuin viimeksikin, paitsi ilman laakerinlehteä kun en muistanut. Tähän aikaan kasvimaalta saa hyviä harvennusporkkanoita ja -palsternakkoja, tillikin on komeaa tänä vuonna. Liemi on ihan parasta esim. kalakeitossa.

Tämä liemi on menossa isoiksi jääpalakuutioiksi

Kokonainen broileri kamadossa

Syötiin sitä mökillä isolla porukalla muutakin kuin hirvisoppaa. Minä savustin/grillasin kotona kamadossa Luomunokan kokonaisen broilerin ja pienehkön hirvenpaistin (joka kyllä muistutti erehdyttävästi ulkofilettä). Ne jäivät kuitenkin syömättä heti grillauksen jälkeen, sillä kattotalkoot aikaistuivat päivällä. Niinpä pakkasin lihat suoraan grillistä folioon ja siirsin astiassa auton jalkatilaan. Siinä sai lihat vetäytyä rauhassa ajomatkan aikana, ja senkin jälkeen jääkaapissa päivän yli.

Vaikka tämä on maailman yksinkertaisin tapa valmistaa lihaa, kirjoitan tämän silti ylös itselleni, mietin kuitenkin jokus taas aikaa ja lämpöä. Broilerin voi leikata perhoseksi, tai grillata kokonaisena. Jos sen leikkaa perhoseksi, pääsee vähemmällä kääntelyllä.

Tein ruuan yksinkertaisesti käyttämällä Poppamiehen valmiita rubeja, kanalle käytin kana-rubia, ja hirvelle hidasta rubia sekä Cherry & Cola BBQ-soosia. Rubit on helppo tehdä itsekin, sopivasti mausteita, sokeria ja suolaa, mutta nyt menin näillä mainioilla valmiilla seoksilla. Tein tällä kertaa niin yksinkertaisesti, että hieroin reilusti mausteita tuntia paria ennen savustusta, se oli ainoa maustaminen.

Kun aloin kypsentää lihaa, lämmitin kamadon n. 125 asteeseen. Laitoin foliovuuan puoleenväliin grilliä, sille pari omenapuun kiekkoa ja lihat ritilälle. Käänsin lihoja puolen tunnin välein, yhteensä grillasin kanaa kaksi tuntia. (Hirven grillasin kypsäksi, käärin sen folioon kun lämpötila oli 68 astetta, ja annoin vielä kypsyä reilusti yli 70 asteeseen.) Käärin myös kanan folioon ja parin tunnin päästä siirsin lihat jääkaappiin (lihat olisi tietysti voinut syödä reilun vartin päästä).

Söimme lihat kylmänä sitä seuraavana päivänä. Irrotin kanasta lihat lautaselle ja leikkasin hirven paistin/fileen viipaleiksi. Söimme taboullehin ja vihersalaatin kanssa. Ihana hellepäivän ruoka oli helposti valmis.

Hirvikeitto talkooporukalle

Meillä oli mökillä kattotalkoot, paikalla oli meidän lisäksi sisko perheineen ja tietysti isä. Aikaistimme talkoita yhdellä päivällä sääennusteiden takia. Me emme ehtineet alkuun, eli muut raaputtivat katon puhtaaksi jo edellisenä päivänä, kuusi tuntia töitä kahdelta lähes ilman taukoa. Seuraavana aamuna oli kello soimassa seitsemältä ja aloitin kahvinkeiton. Minä en kiivennyt katolle, mutta sen sijaan olin luvannut hoitaa talkooporukan ruokahuollon.

Aamuun tukeva leipäaamiainen, ruuaksi hirvikeittoa leipineen ja päälle pannukahvit superpähkinällä. Lisäksi runsaasti juotavaa pitkin päivää, tarjolla oli tölkkivichyä, -kokista ja -nollakaljaa sekä jäävettä ja punaherukkamehua. Vettä kului pelkästään vesikannuihin ja mehuun kymmenen litraa hellepäivän aikana. Iltapalalla syötiin loput leivät ja vähän lisää leipää.

Illan päätti savusauna ja runsas uiminen, Kymi oli 22 astetta. Porukka oli kyllä aika väsynyttä vielä seuraavanakin päivänä, mutta kyllä on hyvä mieli kun mökin ja kesäkeittiön katot on maalattu hienon vihreäksi.

n. 2 kg hirven soppalihaa
luukiekkoja

2 l vettä tai niin että lihat peittyvät

2 sipulia

nippu harvennusporkkanoita (tai 2 porkkanaa)

muutama harvennuspalsternakka

2 sellerin vartta

2 isoa lehteä lipstikkaa
1 varsi rosmariinia

2 vartta vahvaa timjamia

1 rkl kokonaisia valko- ja mustapippureita, muutama maustepippuri

Laita liha kattilaan ja lisää vettä niin, että liha peittyy reilusti. Nosta vesi kiehuvaksi, ja keitä hiljalleen. Kuori vaahto pois niin kauan kuin sitä muodostuu, siihen meni reilu vartti. Lisää sen jälkeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet, ja keitä n. kaksi tuntia, lihapalojen koosta riippuen.

Ota liha pois kattilasti ja pilko se suupalan kokoisiksi paloiksi. Siivilöi liemi puhtaaseen, isompaan kattilaan ja lisää lihat joukkoon. Lisää keittoon myös

½ litraa hyvää lientä (nyt oli peuralientä)
3 sipulia

6-8 porkkanaa

muutama pieni palsternakka

pari naurista (kun kotimaista lanttua ei ollut)

n. 22 perunaa

20 herneenpalkoa

persiljaa
vettä

Lisää liemi kattilaan. Kuori sipulit ja juurekset, pese uudet perunat (kuori tarvittaessa). Viipaloi ja leikkaa kaikki suupaloiksi ja lisää keittoon kiehumaan. Leikkaa herneenpalot muutamaan osaan, ja lisää ne lopuksi keittoon. Kun juurekset ovat kypsiä, lisää silputtua persiljaa. Tähän meni aikaa reilu puoli tuntia.

Tarjoa keitto valmiiden leipien kanssa, serkkutytöt tekivät leivät valmiiksi kaikille. Juomana oli tällä kertaa nollakaljaa, vichyä ja cokista, sekä vettä ja mehua.

Tästä keitosta söi nälkäinen talkooporukka hyvin (10 ihmistä), ja lisäksi sitä jäi parille aterialle muutamalle ihmiselle. Porkkanoita ja muita juureksia olisi voinut olla enemmänkin, mutta tämä on vähän hankala aika juureksille, kun vanhat kotimaiset ovat jo loppu, eikä uusia vielä meinaa olla.

Yrttisuola

Olen postannut yrttisuolaa parikin kertaa aikaisemmin, ensin tavallista ja sitten vähän erikoisempaa. Mutta koska kukaan ei enää löydä vanhoja postauksia ja nyt on parhaita aikoja valmistaa yrttisuolaa, ajattelin ettei se kolmaskaan kerta haittaa. 

Ja kyllähän se oma makukin muuttuu. Kokkailu ja makumaailma menee koko ajan vaan yksinkertaisempaan suuntaan, ja sen näkee näissäkin. Muutama selkeä maku riittää, usein vähemmän on enemmän (vaikka moni sanookin että överit on parempi kuin vajarit). Nyt valmistin kaksi yksinkertaista suolaa. Käytin suolaa n. 250 g kumpaankin satsiin, yrttejä yhteensä pari kourallista kumpaankin.

Yrttisuola lihalle

merisuolaa

lipstikka

persilja

rosmariini

selleri

Yrttisuola kalalle

merisuolaa

tilliä

sitruunaverbenaa

Laita merisuola ja yrtit kapeahkoon kulhoon. Aja sauvasekoittimella sileäksi. Levitä kuivumaan laakealle alustalle. Sekoittele kuivumisen aikana muutama kerta ja purkita kuivana.

ps. Kävin tänään ensimmäisen kerran mustikassa, ei ole kehumista, tunti metsässä ja n. 4 l mustikoita. Sain kuitenkin tehtyä kaksi piirakkaa, pullataikinaan ja Satu Koiviston, ja tietysti mustikkapöperöä.

pps. Joki oli tänään 25 astetta, sellaista numeroa ei mittarissa ole näkynyt vuosikausiin. Aamuisin vesi on n. 21 astetta, sekin korkeampi lukema kuin parina viime vuonna.

Karviais-seljankukkahillo

Tämän kesän viimeiset seljankukat, kokonaista neljä kappaletta, käytin tähän hilloon. Olen oppinut River Cottagessa että raaka karviainen on erinomainen raaka-aine, olen käyttänyt sitä esim. kalan graavaukseen. Ohjeen hilloon otin River Cottagen käsikirjasta Preserves, jonka on kirjoittanut Pam Corbin. Pienensin ohjetta reilusti, ja käytin sokerin sijaan hillosokeria, vähensin sen määrää vähän.

1 l karviaisia

2½ dl vettä

4 mustaseljan kukkaa

400 g hillosokeria

Siisti karviaiset ja laita ne kattilaan veden kanssa. Lisää kukat mukaan, keitä muutamia minuutteja tai kunnes ovat pehmenneet.  Poista kukat, lisää sokeri ja keitä vielä vajaa kymmenen minuuttia. Anna hillon vähän tekeytyä (taas vajaa 10 minuuttia) ja purkita steriileihin purkkeihin.

Upea hillo, sopii hienosti leivälle, jäätelölle, kääretorttuihin/kakkuihin ja riistalle, ainakin.

Seljankukkamehutiiviste

Mökillä oli lisää avautuneita mustaseljan kukkia, ja tein vielä yhden satsin mehutiivistettä. Tein nyt vähemmän makeaa kuin viimeksi, tätä voi käyttää pienemmällä laimennuksella tai vaikka leivontaan tai ruuanlaittoon.

15-20 seljankukkaa

1 sitruunan kuori ja mehu

1½ l vettä

5 dl sokeria

Poimi kukat ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois. Laita kukat ja sitruunan kuori ohuesti kuorittuna kattilaan, kaada päälle kiehuva vesi. Anna tekeytyä viileässä kesäsäässä vähintään vuorokausi, puolitoista. Siivilöi puhtaaseen kattilaan, lisää sitruunan mehu ja sokeri, kiehauta. Pakasta pienissä erissä ja käytä ruuanlaitossa, leivonnassa, säilönnässä tai laimenna mehuksi.

Vaalea juurileipä River Cottagen neuvoilla

Minä olen leiponut elämäni onnistuneimmat leivät Englannissa River Cottagen neljän päivän kurssin leivontapäivänä. Niitä en ole pystynyt ylittämään koskaan kotona, mutta ihan kelvollista juurileipäää saan kuitenkin aikaiseksi nykyään kotonakin Kahvelon juurella. Kirjaan tähän ylös summittain sen, miten teen vehnäleipää vehnäjuurella. Tämä tapa on suunnilleen sellainen mitä kurssilla opin, vähän olen lisäoppia saanut mm. Kahvelosta.

Aamulla sekoita astiassa

50 g juurta
50 g vettä
50 g hyvää vehnäjauhoa/hiivaleipäjauhoa

Peitä astia ja anna käydä päivän ajan. Periaatteessa esitaikinan tulisi kasvaa kaksinkertaiseksi, mutta ei minulla aina kasva, kuplii kuitenkin iloisesti. (Jos ei juuressa ole tässä vaiheessa eloa, jatka ruokkimista, leipominen ei kannata muuta kuin hyvinvoivalla juurella)

Alkuillasta jatka taikinan tekemisellä:

esitaikina
350 g vettä
500 g jauhoa (esim. 100 g täysjyvävehnää, 100 g 00-jauhoa, 300 g karkeaa vehnäjauhoa)

Sekoita kaikki riittävän isossa astiassa nopeasti sekaisin, peitä kulho, anna seistä puoli tuntia. Lisää

1 tl suolaa

Ripottele suola taikinan päälle, kastele käsi ja sekoita suola nopeasti taikinan joukkoon. Anna taikinan levätä puolisen tuntia.

Tämän jälkeen on aika vaivata taikina. Käännä taikina neljä kertaa niin, että otat yhdestä "kulmasta", käännät keskelle, ja taas seuraava. Tämä lasketaan yhdeksi käännökseksi. Anna kohota peitettynä 20-30 minuuttia. Toista kääntely vielä viisi kertaa, samanlaisin välein, eli tähän vaiheeseen menee aikaa vähintään kaksi tuntia, entintään kolme tuntia. 

Sen jälkeen muotoile leipä. Nosta taikina vähän jauhotetulle pöydälle, ja nostele kulmia sisään niin kauan, että saat pyöreän leivän. Käännä leipä pyöreä puoli ylöspäin. Anna leivän levätä pöydällä vähintään viisi minuuttia ja korkeintaa puoli tuntia. Sen jälkeen muotoile leipää vielä nostelemalla kämmensyrjillä leipää altapäin. Laita leipä jauhotettuun leipäkoriin "ylösalaisin", eli niin että taittelut jäävät ylöspäin. Anna kohota muutama hetki, ja siirrä leipä koreineen muovipussissa kohoamaan jääkaappiin yön yli tai seuraavaan iltaan. Tai kohota leipää nelisen tuntia huoneenlämmössä (kylmäkohotus toimii minulla paremmin).

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Jos paistat leivän padassa, lämmitä myös pata kansineen, tai jos paistat pellillä, lämmitä pelti valmiiksi. Lisää ennen leivän paistamista uuniin vähän vettä joko kupissa tai alatasolla olevalle pellille; jos paistat padassa, vettä ei tarvita. Kaada leipä korista pataan (tai pellille), tee siihen muutama viilto terävällä veitsellä ja paista n. 35-40 minuuttia. Laske vajaan puolen tunnin päästä lämpö n. 200 asteeseen. Jos paistat padassa, ota kansi pois viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi.

Tämä aikataulutus sopii hyvin työpäiviin, aamulla ennen töihin lähtöä esitaikina tekeytymään, töiden jälkeen taikinan vaivaus ja muotoilu, ja nostatus jääkaapissa seuraavan päivän kotiinpaluun, jolloin iltapalalle saa lämmintä leipää. Tai viikonloppuun/lomaan, jolloin tuoretta leipää saa aamulla. 

Seljankukkasima

Minä olen saanut Kielometsästä mustaseljan taimen, Maijan, sellaisen joka kestää Suomen talvet pohjoista myöten. Mökillä on sijaintiaan kylmempi mikroilmasto, joten kylmänkestävyys on tarpeen. Tämä on toinen vuosi, kun saan kerättyä seljankukkia mehua ja muuta säilöntää varten. Kaikki postaukset löytyvät seljankukka-tägin alta.

Halusin kokeilla tänä vuonna ihan perinteistä simaa, eli kuohuvaa seljankukkajuomaa. Googlailin vähän pinnallisesti, mutta tuntui että kaikissa ohjeissa käytettiin seljankukkamaun tuojaksi mehutiivistettä. Minä halusin tehdä siman kukista, eli tässä tulee ihan oikea seljankukkasiman ohje:

n. 20 seljankukkaa (reilu litra)

1 sitruuna

500 g sokeria

5 l vettä

herneen kokoinen pala tuorehiivaa

Kerää seljankukat aurinkoisena päivänä, jolloin aromit ovat voimakkaimmillaan. Ravista kukista hyönteiset pois. Kuori sitruuna ohuelti, laita keltainen kuoriosa isoon kattilaan. Kuori valkoinen osa pois, ja viipaloi sitruuna kattilaan. Lisää myös kukat sekä sokeri kattilaan. Kaada päälle n. 2 l kiehuvaa vettä ja sen jälkeen loput vedet kylmänä niin, että koko nesteen lämpötila on n. 37 astetta. Liuota pienen pieni pala hiivaa nestetilkkaan ja sekoita se koko nesteeseen. Anna käydä peitettynä n. vuorokausi. Siivilöi kukat pois ja pullota, voit lisätä pulloon vielä vajaa ½ tl sokeria. Anna hiilihapon kehittyä pulloon vähintään viikon verran. Nauti sen jälkeen kuohuvasta, raikkaasta ja upean makuisesta kesäjuomasta. Ihana sima!

Juhannuksen jääpaisti ja täytetyt hodarisämpylät

Juhannuspäivänä esivalmistellut ruuat jatkuivat. Olin ostanut hodarisämpylät jo keskiviikkona (suurkiitokset Yliopistonkadun Kanniston leipomolle loistavasta palvelusta sen jälkeen kun myöhästyin ennakkotilauksesta vähän!) ja laittanut ne suoraan pakastimeen. Ne saivat sulaa rauhassa perjantain, ja olivat oikein sopivia lauantaina. Leipien lisäksi tarjolla oli jo lähes perinteisesti tomaatti-mozzarellasalaattia ja erittäin perinteisesti italiansalaattia sekä perunasalaattia.

Syömässä oli 11 ihmistä, ja laskennallisesti kaikille oli 2 hodarisämpylää. Lihaa jäi yli vielä ehkä yhteen kahteen ruokaan ja kaikkea muuta riitti sopivasti, vähän jäi yli seuraavaan päivään. 

Juhannuspäivän hirvileivät:

Jääpaisti hirvestä (routapaisti):

3 kg hirvipaisti

Laita paisti suoraan pakastimesta 100 asteeseen uuniin ritilän päälle illalla. Laita ritilän alle syvä uunipelti jossa on reilusti vettä. Anna paistin paistua uunissa aamuun saakka, laita silloin paistimittari keskelle paistia. Kun liha on halutun kypsää, minä paistoin nyt 72 asteeseen, keitä paistille liemi. Paisti oli enemmän pitkänmallinen kuin paksu, tähän meni n. 11 tuntia.

Liemi

1½ l vettä

½ dl merisuolaa

2 tl fariinisokeria

1 tl katajanmarjoja 

1 tl valkopippuria

1 tl viherpippuria

muutama oksa tuoretta rosmariinia

Kiehauta liemiainekset, käytä katajanmarjat ja pippurit morttelin kautta. Laita paisti paistopussiin tai ahtaaseen kattilaan ja kaada liemi päälle. Anna maustua vähintään viitisen tuntia viileässä. Säilytä  paisti kylmässä siiheksi kunnes tarjoat sen. Leikkaa liha ennen tarjoilua ihan ohuiksi siivuiksi ja käytä leipien täytteenä.

Tattimajoneesi 

Ohjeen löysin Haarukkavatkain-blogista, vähän muokkasin ja suurensin ohjetta (sieltä keksin myös Klippan-juuston)

25 g kuivattuja tatteja

2 kananmuna

1 rkl vadelmaviinietikkaa (olisin käyttänyt omena- jos olisi ollut)

2 tl sinappia

3 dl rypsiöljyä

½ tl suolaa, pippuria myllystä

Hienonna tatit kahvimyllyssä tai sauvasekoittimella. Laita muna, etikka ja sinappi tehosekoittimeen. Käynnistä kone ja valuta öljy ohuena nauhana koneen käydessä koko ajan. Siirrä majoneesi kulhoon ja mausta se tattijauheella, suolalla ja pippurilla. Anna tekeytyä seuraavaan päivään (tai ainakin muutama tunti).

Kanniston leipomon hodari-sämpylät lämmitettynä 200 asteessa muutama minuutti

Juustot (Klippan ja hyvä Provolone, Lentävästä Lehmästä)

Marinoitu punasipuli

Chipotle-majoneesi

Laita tarjolle leivät, ohueksi leikattu liha, sipuli ja majoneesit. Jokainen voi koota omat leivät kuten haluaa. Lisänä oli perinteiset salaatit ja ateria oli siinä. Kaikki kiittelivät kovasti ja tuntuivat tyytyväisiltä.

Juhannus 2018 ja hapanimelä kana

Keskikesän vihreydestä ei ole tietoakaan, savusaunan katto on kuivanut kokonaan, nurmikko palanut ja kaikki keskiskesän kukat kukkineet. Savusaunan juhannuskimppukin on ihan erilainen kuin koskaan, piti käydä pihasta hakemassa täydennystä. Vesi on +16, monta astetta lämpimänpää kuin ilma tänään. Vettä sentään on tullut sen verran että kokolle päästään tänään, ja koko ajan tulee lisää.

Minulla on selvästi erilainen suhtautuminen juhannusruokiin kuin mitä blogeista ja lehdistä keskimäärin saa lukea. Valmistan kaksi ateriaa yleensä 7-11:lle henkilölle, ja haluan päästä mökillä mahdollisimman helpolla. Eli ei mitään monen ruokalajin hienoja päivällisiä, vaan yksinkertaista ruokaa ja mieluiten etukäteen tehtäviä valmisteluja mahdollisimman pitkälle. Lisäksi aina pitää olla italiansalaattia lasten toiveesta ja perunasalaattia ainakin jollekin aterialle. Ja salaattina taitaa useimmiten olla yksinkertainen salaatti uudesta kaalista.

Välillä aina mietin, että se on ihan oma rotunsa joka mökillä valmistaa kaikki ruuat viimeisen päälle. Minä pesin kaupungissa juhannusvalmistelujen aikana viisi (5!) astianpesukoneellista astioita, eikä siinä ollut vielä kaikki. Sama määrä mökillä, huhhuh. Ja ruuat oli kuitenkin suunniteltu niin, että pääsee helpolla, mitään monimutkaista en valmistanut. Ei minusta olisi suurpeheenkään äidiksi.

Valmistan ruuat yleensä aattona vähän pienemmälle porukalle ja juhannuspäivänä vähän isommalle porukalle. Tänä vuonna aaton toiveena esitettiin jotain kanasta, paikalla oli 7 syöjää. Tällä kertaan tein kanaa samaan tyyliin kuin hapanimelän porsaan. Valmistin kanan etukäteen, samoin keitin soosin valmiiksi. Lisänä keitettyä riisiä ja kaalisalaattia, ja tietysti sitä italiansalaattia.

1½ kg kanan rintafileitä

½ dl öljyä

1 dl soijakastiketta

1 rkl currya

1 rkl viherpippuria

mustapippuria myllystä

6 dl omenamehua

1 dl tomaattipyrettä

½ dl omenaviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

reilu pala inkivääriä raastettuna

2 rkl perunajauhoa

Laita kananpalat isoon uunivuokaan. Sekoita öljy, soijakastike ja mausteet ja sekoita marinadi kananpalojen joukkoon. Paista 200 asteessa vajaa tunti. Anna vähän jäähtyä ja pilko suupaloiksi..

Keitä liemi: sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään ja anna kiehahtaa niin, että perunajauho suurustaa kastikkeen. Anna vähän jäähtyä ja siirrä kananpalojen kanssa astiaan..

4 paprikaa

4 sipulia

öljyä

Kun valmistat ruuan, pilko paprikat ja sipulit. Wokkaa niitä hetki kuumalla pannulla öljyssä, lisää kanat ja kastike joukkoon ja anna lämmetä kuumalla pannulla. 

Tarjoa keitetyn riisin ja salaatin kanssa.

Versomuumiotaudin riivaama kirsikka kaadettiin kokkoon

Hyvää juhannusta kaikille!

Sauvajyvänen 7 v - vähän erilaiset blogisynttärit

Tasan seitsemän vuotta sitten tämä blogi sai alkunsa, ja yhä edelleen olen täällä päivittämässä kuulumisia ainakin silloin tällöin. 

Tänään en kylläkään päässyt mitenkään juhlistamaan kouluikäistä blogia, sillä vietin hektisen työpäivän jälkeen koko illan Espoon kaupungin järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Tilaisuus järjestettiin koska Espoo on päättänyt luopua viljelypalstojen ylläpidosta kertarysäyksellä nopealla aikataululla. Tämän jälkeen Espoo voi keskittyä ydintoimintoihin resurssoimalla niitä paremmin. 

Viljelijät irtisanotaan tämän vuoden loppuun mennessä, ja huhtikuun loppuun mennessä pitäisi olla kaikki selvillä, uudet sopimukset tehtynä yhdistysten/firmojen ja viljelijöiden välillä jne. Tietoa meille ei suoraan ole kerrottu vaikka päätös tehtiin jo viime vuoden marraskuussa, joten tiukka aikataulu on tiedotuksen puutteen takia vieläkin tiukempi. Tietoa olemme sittemmin saaneet "mediatiedotteista" joita on lähetetty ainakin kaksi (2) kappaletta. Ihan pikkuvinkkinä, Espoon kaupunki voisi vähän satsata tiedotukseen ja eri osastojen yhteistyöhön ("ei voitu ilmoittaa asiasta kun talousyksikkö hoitaa laskutuksen eikä osoitteita voi siirtää muille" tjs.)

Toistaiseksi ei ole löytynyt kiinnostuneita yhdistyksiä hoitamaan palstoja, mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa vai mitä. Espoon tekninen lautakunta käsittelee asiaa sitten kesällä 2019, että miten meni, vai pitääkö päätös perua. Mielenkiintoinen aikajana mielestäni.

Olisi hienoa olla espoolainen, jonka kotikaupunki satsaisi ympäristöönsä, väkensä mielenterveyteen, hyvinvointiin ja liikuttamiseen (muutenkin kuin rakentamalla hiihtotunneleita) ja toimisi suunnannäyttäjänä muille kaupungeille ja kunnille huolehtimalla tällaisesta kaikin tavoin yhteisöä ja yhteiskuntaa hyödyttävästä toiminnasta. Mutta minä olen espoolainen jota juuri nyt hävettää olla espoolainen. 

Satokauden ensimmäinen wokki

Tänään tein ensimmäisen ruuan uudesta sadosta. Palasin työmatkalta, saattoi mennä aika myöhään eilen (vai tänään), eli väsymys oli sitä luokkaa, että halusin tehdä ruuan nopeasti ja helposti. Meillä on herkkukastikkeen veroinen arjen pelastaja, nimittäin korealainen kassler. Teen sitä aina ison satsin, viimeksi taisi olla yli kaksi kiloa lihaa, ja jaan sen sopivissa kerta-annoksissa pakastimeen. 

Kotimatkalla pysähdyin palstalla ja otin lehtikaalia, harvensin vähän punajuuria ja nostin muutaman sipulin mukaan, omassa pihassa retiisit olivat juuri sopivia. Tällä kertaa wokin lihaisa osa oli pakastimesta, ja kasvikset tuoreena maasta. Ruoka tuli vartissa ja oli hyvää.

n. 4 dl koralaista kassleria

öljyä

3 pientä sipulia

5 retiisiä

kourallinen lehtikaalia

pikkukourallinen harvennuspunajuuria

nuudelia yksi levy

Sulata liha tarvittaessa. Kuumenna öljy kuumaksi wokkipannulla, lisää pilkottu sipuli ja retiisit ja kuullota hetki. Lisää pilkottu lehtikaali ja harvennuspunajuuret, pyöräytä hetki pannulla. Lisää korealainen kassler ja nuudelit, anna nuudeleiden kypsyä muutama minuutti,. Nauti kesän ensimmäisestä sadosta ja helposta nopeasta ruuasta.

Raparperi-inkiväärihillo

Onnea on palstanaapurit joilta saa hyviä kokkausvinkkejä. En saanut tarkkaa ohjetta, mutta riittävästi vinkkiä jotta sain aikaiseksi herkullisen hillon. Tämä ei ole mikään makea hillo, vaan enemmänkin sellainen ihanan kirpeä hillo jäätelölle, tai vaikka pavlovaan tai vaniljakiisselin kanssa nautittavaksi. Tästä tulee pienehkö annos hilloa, voit tietysti moninkertaistaa ohjetta kuinka paljon vaan ja säilöä steriloituihin purkkeihin. 

500 g raparperia

½ dl vettä

110 g hillo- ja marmeladisokeria

1 rkl raastettua inkivääriä

Pilko raparperit palasiksi ja siirrä ne kattilaan. Lisää vesi ja vähän sokeria, keitä hiljalleen välillä sekoittaen puolisen tuntia. Raasta sillä aikaa kuorittua inkivääriä ruokalusikallisen verran. Kun hillo on keittynyt sopivaksi, sekoita raastettu inkivääri joukkoon. Purkita, tai käytä hillo heti. Minä söin nyt jäätelön kanssa vähän, ja loput säästän piirakkaan.