Chilien idätys

Minä olen normaalisti laittanut chilien siemenet suoraan multaan, ja antanut ajan kulua. Meillä on välillä hyvinkin viileää talvella, ja itävyys on ollut sen mukaista, keskimäärin n. 50 %, joillan lajikkeilla selvästi vähemmän, joillain enemmän. 

Tänä vuonna minulla on kuitenkin haaveissa kasvattaa muutamaa harvinaista ja vaativaksi tiedettyä chililajiketta, joten itävyyteen oli pakko kiinnittää huomiota. Satuin näkemään FB-kaverin laittaman kuvan idätyslautasta, mikä loistava ajoitus. Lautta on ymmärtääkseni Chilivaarin kehittämä systeemi, aikaisempi kirjoitus löytyy tuolta, ja päivitetty versio tuolta. Ideana on siis kääriä talouspaperia styroxin ympäri ja sitten laittaa lautta siemenineen vesialtaaseen kellumaan. Samalle lautalle mahtuu monta lajiketta, joten kannattaa kirjoittaa nimet kuivalle talouspaperille jo etukäteen ja sen jälkeen asetella siemenet paikalleen. Nopeasti itävät lajikkeet ovat jo alle viikossa valmiita multaan. Hitaampien kanssa voi joutua odottamaan useammankin viikon.

Minulla siemenet ovat olleet itämässä pimeässä, joten laitoin ne ajoissa multaan. Jos idätyksen hoitaa läpinäkyvässä rasiassa hyvässä valossa, taimien voi antaa kasvaa sirkkalehtivaiheeseen. Minulla rasia oli kylppärin lattialla, jossa on lattialämmitys. Näin siemenet saivat itää riittävän lämpimässä, ja eron tosiaan huomasi itävyydessä. Näissä nopeasti itävissä siemenissä itävyysprosetti oli tasan 100, eli huima parannus vanhaan. Ja nyt odotellaan niitä hitaampia ja toivotaan parasta.

Kyläilykulttuurista

Minulla on roikkunut tämän postauksen luonnos joululomasta asti, olen miettinyt että onko tässä riittävästi asiaa vai ei. Mutta onhan tässä, ainakin yhden pikkupostauksen verran. Olen nimittäin miettinyt kuinka kyläilykulttuuri on muuttunut tässä vuosien aikana. Entisaikaan, siis oikeasti entisaikaan, sitä oli ihan normaalia piipahtaa kylässä iltakahvilla, juoda kuppi pari kahvia, saada ehkä palanen kuivakakkua tai viipale pullaa. Sitä istuttiin rauhassa pöydässä tunti pari, juteltiin, vaihdettiin kuulumisia, pohdittiin maailmanmenoa, ja sen tunnin parin päästä lähdettiin kotiin virkistyneenä, ja samalla oli isäntäväkikin virkistynyt.

Nykyään jos kutsutaan vieraita, sitä pitää siivota, järjestää, miettiä vähintään kolmen lajin illallinen, käydä kaupassa ja puuhata keittiössä puoli päivää. Ehkä, jos on oikein kiirettä, vähän tiuskia puolisolle ja vähintään lapsille. Tämä isosti kyläilykin on kivaa, mutta tuntuu, että se on tappanut spontaanin, vähäeleisen kyläilykulttuurin. Isäntäväki on väsynyt, vieraat miettivät jo valmiiksi vastavierailua jne. eikä juttukaan luista ihan spontaanisti, kun on niin monta asiaa mietittävänä Ja jos oikein huonosti käy eikä isäntäväki onnistu tarjoilussa niin asiasta voi lukea vauvapalstalta, tiedättehän ne kaiken tietävät keskustelupalstat.

Minusta on kiva järjestää niitä vähän isompia illallisia silloin kun niille on aikaa ja sopiva hetki, olisi useamminkin, jos vaan elämä olisi vähän rauhallisemmassa vaiheessa. Mutta kun ei ole, niin olen alkanut kaivata niitä vastavuoroisia pikkupiipahduksiakin naapurien/sukulaisten/kavereiden luona. Onneksi tuntuu että muutkin ovat alkaneet heräillä samoin ajatuksin. Joululomalla saimme ihanan kutsun naapuriin kahvikonserttiin. Siitä yhdestä lauantaisesta konsertista muodostui koko loman kohokohta. Yhdessä pohdimme, että tämä on kuin paluuta menneeseen, näinhän sitä ennenkin kyläiltiin: tarjolla oli vähän kulttuuria (tosin tuskin useinkaan aivan upeasti soitettua Sibeliusta, Mozartia, Bartokia jne.) ja sen jälkeen istuttiin kahvipöytään nauttimaan hyvästä seurasta ja mietittiin elämänmenoa.

Kaikesta on tullut niin suurta, ettei kukaan enää tunnu jaksavan järjestää mitään. Häätkin pitää nykyisin järjestää niin viimeisen päälle, ettei juhlista nautita juhlissa (ja se servetin värikin pääsi unohtumaan),  eikä vieraita oikein voi kutsua, ja lainaakin pitää ottaa. Hautajaisiin sentään pääsee vielä. Yleistyksiä, tiedän, mutta saiko kukaan jutunjuuresta kiinni? 

Joskus vaan vähemmän on enemmän, vajarit enemmän kuin överit. Sovitaanko, että kyläillään, mutta kyläillään myös pienesti!

Kasvimaasuunnittelua 2015

Taas on se aika vuodesta, jolloin mieli alkaa suunnitella kevään kylvöjä. Tänä vuonna en ollut etukäteen viisas, mutta muistissa oli kuitenkin ajatus siitä miten jaan tänä vuonna palstani. Olen toteuttanut palstallani kiertoviljelyä, tai ainakin sinne päin. Jossain blogikeskustelussa törmäsin ajatukseen ettei muka aarin palstalla kiertoviljelyä voisi toteuttaa, mutta minä ainakin kierrätän lajeja normaalin logiikan mukaan. Neljän vuoden kiertoa en ole toistaiseksi ihan kaikille kasveille vielä saanut, mutta vähintään kolmen vuoden kierto on onnistunut. Kunhan saan uuden palstan maan kohtuulliseen kuntoon, neljän vuoden kiertoväli alkaa olla mahdollista kaikille.

Uudelle palstalle on tarkoitus laittaa parina ensimmäisenä vuotena lähinnä hernettä, härkäpapua ja auringonkukkaa. Ja peittää osa palstasta pahvilla, jonka päälle on tarkoitus kasata multaa ja hiekkaa. Pahvia en ole ennen käyttänyt, mutta ajattelin kokeilla sitä, kun kerran sitä on vähän käytettävissä.

Uusia kasveja ei ole odotettavissa, sen sijaan mukulasellerin verran lajikirjo vähenee. Kurpitsaa laitan vähän enemmän kuin ennen, nyt on löytynyt niin hyviä lajikkeita. Punajuurta laitan taas enemmän kuin viime vuonna. Jos tulee jättisato, voin hyvin lahjoittaa sitä eteenpäin, mutta jos tulee huono sato, niin eipähän harmita.

Ja chilit laitoin tänään itämään! Tänä vuonna laitan vain yhdeksän lajiketta, ja kaksi on minulla talvehtinut. Suurin osa on taas sellaisia vähän tai keskikertaisesti tulisia, sellaisia joita voi käyttää paljonkin. Tuleepa syötyä vuoden aikana. Nyt toivon kunnon satoa, viime kesän olematon sato on käytetty jo aikaa sitten.

Madekeitto - sesonkiruokaa puhtaimmillaan

Minulla on tässä blogissa jo useampi madekeiton ohje, sekä omia versioita että lainattuja, mutta siitä huolimatta kirjoitan tämän ylös, oikeastaan kahdestakin syystä (perustelen siis miksi laitan melkein identtisen ohjeen vanhan ohjeeni lisäksi):

Ensinnäkin, haluan muistuttaa ihmisiä, että mateen sesonki on juuri alkanut, ja se kestää vain reilun kuukauden ajan. Kuten Ulla Puutarhan ja Hellan välistä totesi, niin made taitaa olla oikeasti ainoa oikea sesonkiraaka-aine. Sitä ei saa mihinkään muuhun aikaan vuodesta, ei edes pakastettuna eikä muutenkaan. Vai keksittekö muuta? Ostakaa/kalastakaa madetta ja käyttäkää sitä, siitä huolimatta että se on ruma kala. Mateessa on ruotoja, joo, mutta kun sitä valmistaa, niin äkkiä oppii missä ne ruodot ovat. Made on niin  niin herkullinen kala omalla vaatimattomalla tavallaan, että sen mausta kannattaa nauttia silloin kun se on mahdollista. Vinkkejä mitä muuta mateesta voi tehdä, löytyy tuolta.

Toiseksi, lapset tykkäsivät tästä keitosta todella paljon, siitä huolimatta että liemessä maistui fenkoli. Fenkoli on ollut yksi niistä harvoista kasviksista mistä lapset eivät meillä tykkää, mutta olen pikkuhiljaa totuttanut heitä sen makuun. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että  maku sellaisenaan kelpaa hyvin. Voittajafiilis, sillai pienesti. Eli minulla oli nyt kalan keittämisvaiheessa fenkolia liemessä, mutta siivilöin ne pois valmiista keitosta. Mutta jos fenkolista tykkää, se kannattaa ilman muuta jättää keittoon.

vettä

n. 1 kg made perattuna mutta nahkoineen

1 pienehkö sipuli

muutama siivu fenkolia

muutama valkopippuri
1-2 tl  merisuolaa
 

4 perunaa

1 porkkana
1 pieni sipuli

mateen maksa

1 dl kermaa

Laita perattu made nahkoineen veteen, muista poistaa kidukset. Pilko sipuli ja vähän fenkolia joukkoon ja lisää mausteet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, vähän kalan koosta riippuen. Nosta kala reikäkauhalla lautaselle jäähtymään, siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan (tämän voi jättää tekemättä jos haluaa syödä fenkolit). Lisää pilkotut perunat, porkkana ja sipuli liemeen, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Perkaa sillä välin kala puhtaaksi ruodoista (muista ottaa myös poskilihat). Lisää mateen liha, maksa ja kerma ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää lautaselle myös fenkolin vihreää osaa jos haluat. Tässä keitossa ei siis maistu tilli vaan fenkoli. Hyvä tavallinen madekeitto, arkiruokaa parhaimmillaan. Lisäksi ruisleipää, muuta ei tarvita.

Säärystimet

Minä olen aikoinani kutonut (eli neulonut, ei väännetä murresanoista jooko) paljon, hyvinkin paljon. Viime vuosina se on jäänyt satunnaisiin sukkiin ja kaulaliinoihin. Ja ajan rajallisuuden takia kutominen on edelleen ollut aika vähäistä, sellaista, minkä saa nopeasti ja helposti valmiiksi. Juju saa tulla langasta, sitten joskus paremmalla ajalla keskityn siihen, että se juju tulee itsetekemistä kuvioista ja suunnitelmista, niin ainakin toivon (mutten elä sitku-elämää). Toistaiseksi siis tiedossa yksikertaista ja värikästä. Koska nyt oli toiveissa erityisen yksinkertaista, niin kutomiseen oli helppo yhdistää television katselu.

Esikoinen toivoi raidallisia, yksinkertaisia säärystimiä. Kaupasta löytyi kivan väristä Novitan 7-veljestä lankaa. Helppo homma, vai mitä, paitsi ei sitten ollutkaan. En löytänyt oikein mitään ohjetta nopealla (se myönnettäkään) etsimisellä. Jee, eli ei aavistustakaan monta silmukkaa pitäisi olla. Aloitin sitten tutulla 48:lla silmukalla. Kudoin resoria (2o2n) reilu 10 cm, sen jälkeen suoraa aina oikein polven alapuolelle saakka, ja ylös taas reilu resori. 7 Veljestä raita-lankaa kului melkein 150 g, puikot 3, joten jälki oli napakkaa.

Muuten hyvä, mutta säärystimet ovat liian kapeat, joten niitä voi pitää vaan sukkisten tai legginsien kanssa (kasvatus kesken, asian olisi voinut ilmaista nätimminkin). Nämä kelpaavat kuulemma näin, mutta toiveissa on sellaiset OIKEAT säärystimet joita voi pitää housujen kanssa. Siitä myöhemmin lisää, ainakin toivon niin.

ps. Ensimmäinen säärystin syntyi katsomalla:

1 Nuori Morse

1 Dracula

1 Hakekaa kätilö -joulujakso

Ja toinen katsomalla:

1 Neiti Marple

2 True Detective

vähän Iron Sky -leffaa

Rocky Road - kaksi versiota

Vaaleampi versio

Minun on pitkään pitänyt tehdä Rocky Roadia, mutta aina se on vaan jäänyt. Nyt tuli sitten lähiaikoina tehtyä kahdenlaista, sopivasti tähän loma- ja juhlasesonkiin. Tänään on muuten Nuutin päivä. Paha Nuutti vie joulun pois, eli meilläkin vietiin kuuset ja joulukoristeet pois, kuuset lumilinnoituksia koristamaan ja koristeet laatikkoon ja varastoon. Ja joulurauha loppuu. Nyt se arki sitten virallisesti alkaa, vaikka monellahan se taisi alkaa heti tapanin jälkeen.

Tummempi versio

100 g maitosuklaata (tai 200g)

200 g taloussuklaata

kourallinen suolapähkinöitä (tai kaksi)

kourallinen sekalaisia pähkinöitä

kourallinen kuivattuja karpaloita (tai kaksi)

reilu kourallinen vaahtokarkkeja (tai kaksi)

Sulata suklaat varovasti mikrossa. Rouhi pähkinäitä vähän pienemmiksi, samoin karpaloita jos ne ovat suuria. Sekoita kaikki käytteet sulaan suklaaseen. Levitä voipaperilla vuorattuun vuokaan, ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Minä tykkäsin enemmän tuosta tummemasta versiosta, muu perhe vaaleammasta. Mutta pääasia, että tätä voi tehdä ihan miten haluaa, millä tahansa määrillä ja herkuilla. Minulle riittää karkeiksi vaahtokarkit, ja muuten sitten kuivattuja marjoja ja pähkinöitä sopivassa suhteessa.

Hauhalan hanhi uunissa

Siitä on jonkin verran aikaa, kun viimeksi valmistin kasvatetun hanhen, Hauhalan hanhi se oli silloinkin. Viimeksi olin niin tosi tyytyväinen lopputulokseen, että tein aika lailla samalla tapaa kuin viimeksikin. Tarkat ohjeet voikin katsoa tuosta vanhasta postauksesta.

Tiettyjä asioita tein kuitenkin eri tavalla. Nyt mm. maustoin viismausteella kuten Jamiekin teki alkuperäisessä ohjeessaan. Sen lisäksi en laittanut maksaa uunivuokaan, vaan paistoin sen tuoreeltaan pannulla voissa, pitkän kypsytyksen aikana maksan maku kärsii. Maksa oli ihan hyvää, mutta täytyy todeta ettei se ole lähellekään samanveroinen kuin villin  hanhen maksa, jonka paistaa aivan tuoreeltaan (tuo on muuten yksi lempipostauksistani, aivan kuten tuo ensimmäinen hanhipostauksenikin).

Tein myös kastikkeen nyt eri tavalla, pidin tästä enemmän. Lientä oli jäljellä vain reilu 2 dl, käytin sen kaiken kastikkeeseen. Rasvaa kertyi melkein litra, mikä on siis 20% linnun painosta. Paistoin tällä kertaa lintua vähän liian kauan, siitä tuli aavistuksen kuivaa. Mietin että jos en olisi pistellyt niin paljon nahkaan reikiä, niin ehkä osa rasvasta olisi jäänyt mehevöittämään lihaa. Ensi kerralla en aio pistellä reikiä muualle kuin kainaloiden alle rasvataskuihin.

1 Hauhalan hanhi 5 kg

yrttisuolaa

five spice -mausteseosta

1 appelsiini

3 porkkanaa

pienehkö lanttu

pala juuriselleriä

2 isoa sipulia

valkosipuli

pala inkivääriä

1 ruukku timjamia

hanhen sydän, kivipiira ja kaula

2-3 dl vettä

Sulata hanhi jääkaapissa (tai kylmälaukussa jos jääkaapissa ei ole tilaa). Kaiva hanhen sisältä kaula sekä pussi, jossa on sisäelimet, ota ne sivuun odottamaan. Taputtele hanhi kuivaksi talouspaperilla/pyyhkeellä, hiero pintaan haluamasi mausteita ja suolaa. Pistele terävällä veitsellä reikiä sinne tänne nahkaan, tai ainakin kainaloissa oleviin rasvataskuihin. Öljyäkin voi laittaa, minä vaan unohdin. Pistele appelsiiniin veitsenkärjellä viiltoja ja tunge se hanhen takalistosta sisään.

Kuori ja pilko juurekset reiluiksi paloiksi. Asetttele ne isoon uunivuokaan pohjalle. Murskaa vähän inkivääriä, lisää joukkoon. Laita yrtit juuresten päälle, lisää myös sydän, kivipiira ja kaula reunoille. Kaulaan kannattaa hakata isolla veitsellä viiltoja, jotta makua irtoaa paremmin. Minä lisäsin myös vähän vettä pohjalle (Jamie ei muistaakseni lisännyt). Asettele hanhi juuresten päälle, peitä koivet foliolla. Kuvat eri vaiheista kannattaa katsoa tuolta.

Laita hanhi niin kuumaan uuniin kuin saat, meillä 275 astetta. Laske lämpäötila 180 asteeseen, ja paista reilu puoli tuntia kiloa kohti. Paistoin nyt 3½ tuntia, siinä oli puoli tuntia liikaa, tai sitten lämpöä olisi voinut laskea enemmänkin. Eli paista 5-kiloista hanhea maksimissaan 3 tuntia tuossa lämpötilassa.

Nosta hanhi folion päälle, kääri se folioon ja peittele vielä pyyhkeellä. Anna lämmön tasaantua siellä sillä aikaa kun valmistat kastikkeen ja lisäkkeet.

Perunat:

Kerää hanhenrasva talteen. Käytä perunoihin muutama ruokalusikallinen, jäähdytä ja pakasta loput rasvasta sopivankokoisissa erissä. Kuori ja pilko jauhoiset perunat. Keitä ne melkein kypsiksi suolatussa vedessä (keitin taas liikaa, alkoivat hajoilla paistaessa). Valuta perunat, lisää kuumaa hanhenrasvaa vuokaan, sekoita perunat joukkoon ja paista 225 asteessa uunissa reilu puoli tuntia (nämä ovat lähellä Hawksmooren perunoita, joita on tehty monessa paikkaa, muistaakseni löytyy tästäkin blogista).

Hanhikastike:

Siivilöi liemi, kaada se kattilaan. Keitä vähän kokoon, suurusta vehnäjauholla, ja lisää 1 rkl mustaviinimarjahilloa ja pikkuloraus kermaa. Keitä niin, että kastike suurustuu riittävästi, tarkista maku, ja laita tarjolle kannuun.

Hanhi syötiin tällä kertaa uuniperunoiden ja kastikkeen kanssa. Lisänä oli uunipunajuuria ja kaalisalaattia. Iltapäiväkahvilla oli sacherkakkua kermavaahdolla, kakun tein puolikkaana tuosta ohjeesta. Viime aikoina on ilmeisesti ollut niin epäonnisia kakkuja, että toiveissa oli se kakku, joka yleensä onnistuu aina.


Vielä hanhesta: tuollainen hyvin pidetty ja kasvatettu hanhi on hieno ja arvokas lintu. Arvokas myös rahallisesti, kuten jo viimeksi asiaa pohdin. Tuosta yhdestä hanhesta tulee kuitenkin monta ateriaa ja raaka-ainetta ruuanlaittoon. Hanhenrasvaa, jota on siis melkein kilo jäljellä, voi käyttää uuniperunoihin, paistamiseen, ja se on loistavaa vaikka broilerinsydän-confitiin, joka on lasten suurta herkkua. Rangasta ja juureksista saa monta litraa hyvää lientä, josta saa mitä parasta risottoa, keittoa ja kastiketta, keskimäärin lientä riittää vähintään kymmeneen ruokaan. Lihasta riittää monelle aterialle, ensin näin sellaisenaan juhla-aterialla, sen jälkeen vielä saan valmistettua pari kastiketta ja pari keittoa. Ja sydämestä ja kivipiirasta saa myös yhden ruuan, viimeksi tein risottoa. Ja jos hinta onkin noussut muutaman vuoden takaisesta, niin vastaavasti lihaa voi käyttää vähän vähemmän, vai mitä.

Purppura smoothie

Hyvästä keittokirjasta löytyy kaikenlaista yllättävää. Löysin siitä kivasta Ree Drummondin eli Pioneer womanin A year of Holidays -keittokirjasta kivoja smoothie-ohjeita. Ensimmäisenä halusin kokeilla tätä purppuraa versiota, vihreä ja keltainen vielä odottaa. Ohje oli reilu, siinä aloitettiin puolella litralla jugurttia. Minä tein smoothien vain itselleni, ja pienensin ohjeen sen mukaiseksi. Olen ehtinyt tehdä jo muutaman kerran tätä, niin hyvää se on, suosittelen. 

1 dl kreikkalaista jugurttia

1 dl jäisiä mustikoita

1 dl jäisiä mansikoita (tai vadelmia, punaisia viinimarjoja...)

½ pienestä banaanista

pala punakaalia

½-1 tl hunajaa

½ dl karpalo- tai puolukkamehua

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen, banaani siivutettuna ja kaali vähän pilkottuna. Aja tasaiseksi, eli riittävän pitkään. Hyvää, ihan tosi hyvää.

Helppo appelsiinimutakakku

Juuri tänään, 80 vuotta sitten, pienessä amerikaklaiskaupungissa Tupelossa yhtä perhettä kohtasi samalla sekä mitä suurin ilo+onni että mitä suurin suru, kun perheeseen syntyi kaksospojat, joista toinen syntyi kuolleena. Toinen onneksi oli elossa, ja hän tulikin muuttamaan maailmaa suuresti. Aika kuluu vauhdilla, mutta Elvis on ja pysyy, karisma ja ääni eivät häviä mihinkään.

En ehtinyt tehdä tänään kakkua kuten ajattelin, mutta jotain sopivaa kuuluu kuitenkin laittaa, eli olkoon se mutakakku (jonka paistamisen sössin) tällä kertaa. Ohje on peräisin käsinkirjoitetusta keittokirjastani, mutta sitä en muista mistä se alun alkaen on peräisin, suunnilleen/ihan samaa ohjetta näkee monessa paikassa.

100g tummaa suklaata

100 g tummaa appelsiinisuklaata

200g voita

4 munaa

2 dl (raaka)sokeria

2½dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

½ tl vaniljajauhetta

Vatkaa munat ja sokerit. Lisää joukkoon yhdessä sulatetut voi ja suklaat. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja jauheet, sekoita varovaisesti tasaiseksi. Laita taikina (leivinpaperilla vuorattuun) vuokaan ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Minä paistoin 20 minuuttia, ja se oli ainakin tällä kertaa liikaa. Vuoka oli melko ohutta posliinia, paksu lasivuoka jota yleensä käytän, tarvitsee tuon 20 minuuttia. Näköjään tarkkaa hommaa mutakakun paistaminen. Mutakakku saisi vähän vavista ja täristä keskeltä siinä vaiheessa kun sen ottaa uunista. Parasta jäätelön kanssa.

Hirvipata hirven niskasta

Tältä näyttää hirvivasan niska oltuaan uunissa reilu 4 tuntia

On hyviä hirvipatoja, on parempia hirvipatoja, ja sitten on tämä. Minulla on tässä blogissa vaikka kuinka monta hirvipadan ohjetta, ja googlettamalla niitä löytää pilvin pimein. Postaan tämän siitä ilosta että pata oli niin kertakaikkisen hyvää. Totean myös, että hirven niskasta saa minusta varmemmin hyvää pataa kuin vaikka paistista, niin upean makuista tämä liha oli. Myös perheen ei-lihansyöjä söi ison annoksen lihaa, kastiketta ja perunaa.

Minä en laita pataan läheskään aina lientä, jotenkin ajattelen että johan sitä makua tulee lihasta, luusta ja kasviksista, joten neste saa olla vettä. Mutta tämä ruoka taas oli hyvä muistutus, että kyllä vaan kunnon liemi antaa ihan eri syvyyttä padalle. Nyt minulla oli liemenä puoli litraa noiden villisian kylkiluiden lientä, joka oli ihan sanoinkuvaamattoman hyvää. Eli sellaisenaan tämä ruoka ei ole helposti toistetettavissa, mutta  mikä tahansa hyvä liemi ajaa saman asian.

Tästä padasta tuli sunnuntain päivällinen, toinen reilu annos pataa meni pakastimeen (odottamaan lapsenvahtia) ja vielä reilu 3 dl tiukkaa lientä seuraavan padan pohjaksi. Padan voi syödä sellaisenaan, tai sitten keittää kastikkeeksi, kuten minä tein tänään. Eli kun pata oli valmis, irrottelin lihat luista, laitoin niistä vajaa puolet kattilaan, lisäsin lientä, kasviksia, suurustin vehnäjauholla ja lisäsin vielä pikkulorauksen kermaa. Maustoin suolalla, ja suorastaan juhlava kastike oli valmis keitettyjen perunoiden kanssa nautittavaksi. Maistui hyvin ihan kaikille.

voita

1,8 kg hirvivasan niskaa

katajanmarjaa, viherpippuria, yrttisuolaa

2 isoa porkkanaa

1 pieni lanttu

pala juuriselleriä

1 iso punasipuli (tai pari pienempää)

½ l villisikalientä (tai muuta hyvää lientä)

1 rkl vaahterasiirappia

1 rkl hyvää kuivaa balsamicoetikkaa

n. 2-3 dl vettä tai tarpeen mukaan

Ruskista liha kuumassa valurautapadassa. Mausta vähän murskatuilla katajanmarjoilla ja viherpippureilla sekä yrttisuolalla. Kuori ja pilko juurekset ja sipuli, lisää pataan. Lisää liemi, vähän vaahterasiirappia ja etikkaa. Lisää vettä niin, että liha on vähintään puoleen väliin nesteen peitossa. Laita pata uuniin 250 asteeseen noin 15 minuutiksi. Laske sen jälkeen lämpö 125 asteeseen ja anna hautua nelisen tuntia. Nosta liha padasta ja irrottele liha luista ja revi lihaa haarukalla vähän pienemmäksi. Laita liha takaisin pataan ja nauti pata keitettyjen perunoiden kanssa. Tai tee padasta kastike kuten minä tein puolikkaasta. Jos käyttää koko padan, lientä kannattaa ottaa erikseen talteen, sitä on ihan reilusti.

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

Nyt on maailmankirjat sekaisin. Päätin nimittäin tarttua HelMet-kirjaston "Kirjan vuoden 2015 lukuhaasteeseen". Tämähän ei ole mikään kirjablogi, ja kirjoittanutkin olen lähinnä vain keittokirjoista tai vastaavista, niistäkin vähemmän kuin olen ajatellut (onkohan se kirjasarjani osassa 2 edelleenkin?). Ennen lapsia olen lukenut hyvinkin paljon, sen jälkeen tahti on hidastunut, ja olen huomannut että olen vähän pihalla uusista hyvistä kirjoista.

Sen verran tiedän ajankäyttöni rajoitteet, että helpotan heti lukuhaastetta omalla kohdalla sillä, että tarkoitus on saada tämän vuoden aikana vähintään 25 kirjaa kasaan listalta. Aion siis merkata yhden kirjan useampaan kohtaan silloin kun se on mahdollista. Ja numeron 21 ruksasin heti pois, sillä luin koulussa ihan kaikki kirjat mitä pitikin, ja paljon paljon muuta (ja tenttikirjojahan en laske tähän kategoriaan, ehkä joskus vähän lipsuin jonkun kohdalla, enää en tosin edes muista minkä, eli en voisi sitä paikata vaikka haluaisinkin). Ajattelin että tämä lista tuo uusia kirjoja lukulistalleni, olen lukenut aika samantyylisiä kirjoja viime vuodet (Kaari Utriota kesät ja dekkareita talvet, ihan vaan vähän kärjistettynä). Tarkoituksena on palata tähän haasteeseen blogissa muutaman kuukauden välein, enkä aio kirjoittaa varsinaisia arvosteluja kirjoista, mutta eiköhän niistä aina jotain jutun juurta keksi. Tai katsotaan mitä tästä vielä kehkeytyy, jos mitään. Hupenevasta kirjahyllystä löytyy vaikka kuinka monta tähän haasteeseen sopivaa kirjaa, ja loput sitten kirjastosta. Maltan tuskin odottaa mitä kirjaston henkilökunta suosittelee.

Lähde mukaan!

Lista, jonka kopioin suoraan haasteen sivuilta sellaisenaan:

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva (kts. Kirjoista elokuviksi -kirjahylly Kirjasammossa)
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja (kts. vuonna 2015 julkaistut kirjat Helmet-haussa)
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma (kts. Ohuet klassikot 3/3: Novelleja ja kertomuksia sekä Novelleja naistenviikolle -kirjahylly Kirjasammossa)
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle (kts. Berliini – rakkaani Euroopassa, Kirjamatka Prahaan sekä Lukumaratonille Intiaan?)
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja (kts. SHK: 10 esikoisromaania, jotka pitää lukea -kirjahylly Kirjasammossa)
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon (kts. Palkintosarjat-sivu ja Finlandia-palkitut-kirjahylly Kirjasammossa)
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä (kts. HLBTI-kirjallisuutta-kirjahylly Kirjasammossa)
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä (kts. Ohuiden kirjojen maraton sekä Ohuet klassikot osa 1/3: Kotimaista, 2/3: Kansainvälistä ja 3/3: Novelleja ja kertomuksia)
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (kts. Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin sekä 50 nuortenromaania, 5 eri teemaa -artikkeli Kirjasammossa)
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani (kts. Sarjakuvamaraton)
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja (kts. Tienviittoja 2000-luvun runouteen)
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa (kts. Kiellettyjen kirjojen lukumaraton)
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja (kts. Scifimaraton, Scifin pimeä puoli sekä Tieteiskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani (kts. Intohimoinen Charlotte Brontë)
45. Kirja, joka pelottaa sinua (kts. Kauhukirjallisuus-genre Kirjasammossa)
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit (kts. Saamelaiset sekä Saamelainen kirjallisuus Suomessa -artikkeli Kirjasammossa)
47. Hauska kirja (kts. Huumori-genre Kirjasammossa)
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari (kts. Murhamaraton sekä Jännityskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Villisian kylkiluut uunissa

Pakastimessa oli vielä viime kaudelta villisian kylkiluita, iso vakuumipussi jossa reilusti luita lihoineen. Tämänpäiväinen kaatosade ei houkutellut menemään ulos, joten ajattelin että sähköuunilla oli pärjättävä. Villisian kyljessä on reilusti rasvaa, sekä päällä että lihan ja luun väleissä. Päätin paistaa lihat juurespedillä, alkuun tiukassa lämmössä ja sen jälkeen pitkään miedolla lämmöllä, jotta saisin lihan mureutumaan kunnolla ja rasvaa sulatettua mahdollisimman paljon. Lihat onnistuivat minusta näin tehden hyvin, olivat varmasti kypsiä, mureita ja mehukkaita. Loput lihat menevät huomiseen pyttipannuun, keitettyjä perunoita jäi juuri sopivasti sitä varten. Lisänä reilusti punakaalista ja punaisista porkkanoista tehtyä cole slawta (siksi väri noin outo) ja päivällinen oli siinä. Hyvä tavallinen maukas ateria.

villisian kylkiluita pari kiloa

mausteita, suolaa

palsternakka

pala juuriselleriä

pala lanttua

muutama porkkana

iso punasipuli
vettä

Mausta villisian kylkiluut haluamallasi tavalla. Minulla oli nyt chilisekoitusta, vaahterasiirappia ja yrttisuolaa. Kuori ja pilko kasvikset, levitä isoon uunivuokaan pohjalle (minulla melkein uunin kokoinen vuoka) ja lihat päälle. Lisää vettä niin, että pohja juuri peittyy, minulla taisi pari desiä riittää. Paista puoli tuntia 250 asteessa. Puolessa välissä vaihdoin lihojen paikkaa. Laske lämpö puolen tunnin jälkeen 125 asteeseen ja paista vielä 2½ tuntia. Nosta lihat sen jälkeen vihannesten päältä pois, kääri folioon vähäksi aikaa. Ota vihannekset talteen, tarjoa lihojen kanssa tai käytä sosekeiton pohjana. Siivilöi liemi ja jätä jäähtymään. Leikkaa lihat luiden väleistä, syö keitettyjen perunoiden ja vaikka kaalisalaatin kanssa. Kuori rasva liemen päältä (sitä oli nyt neljä desilitraa) ja pakasta liemi myöhempää käyttöä varten. Hyvää simppeliä ruokaa.

Marenkikranssi

Minun täytyy myöntää, että ostin joulukuun 2014 Maku-lehden ihan vaan kannen perusteella. Jos kannessa on upea pavlova niin sitähän on pakko kokeilla. Resepti taisi kolahtaa muihinkin, ainakin Kokkeillaan-blogissa sitä oli tehty. Kaikki näyttävät vähän soveltaneen ohjetta, niin minäkin, sillä kaikkia aineita ei ollut riittävästi, tai en halunnut käyttää ohjeen mukaisina. Minäkin vähensin sokerin määrää marengista, ja sitruunarahkan korvasin sitruunalla ja rahkalla, eikä minulla ollut kuin puolikas purkki mascarponea. Mutta hyvää oli, esikoinenkin totesi syötyään ison palan kakkua että saa tehdä toistekin.

4 kananmunanvalkuaista
2,25 dl erikoishienoa sokeria (Siro)
2 tl maissitärkkelystä
1 tl sitruunamehua

125 g mascarponejuustoa (käytä 250g jos sinulla on koko purkki)
200 g rahkaa
0,75 dl Siro-sokeria
½ sitruunan mehu

2 dl puolukoita
½ dl vettä
1 dl sokeria
½ dl siirappia (minulla vaalea ja tummaa)

granaattiomenan siemeniä

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Vatkaa lopuksi sekaan maissitärkkelys ja sitruunamehu. Laita nokareita kranssin muotoon leivinpaperille. Ohjeessa sanottiin halkaisijan olevan 30 cm, ja tuo lautanen on juuri sen kokoinen. Minusta kranssi jäi liian laajaksi, eli laitan ensi kerralla pienempään rinkiin. Paista marenkia 120 asteessa 1½ tuntia, tai vähän alle, riippuen uunista.

Sillä välin tee mascarpone-rahkatäyte. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja jätä odottamaan kylmään.

Valmista myös puolikkasiirappi. Keitä puolukoita ja vettä hetki. Paseeraa puolukoista mehu puhtaaseen kattilaan. Lisää sokeri ja siirapit, keitä muutamia minuutteja niin, että siirappi sakenee. Anna jäähtyä.

Kun marenki on jäähtynyt, kokoa pavlova. Nosta marenki varovaisesti lautaselle. Lisää rahkatäyte päälle, kaada puolukkasiirappia päälle. Minulla jäi sitä yli aika paljon, eli pienempikin määrä olisi riittänyt. Lisää reilusti granaattiomenan siemeniä ja nauti. Hyvä ja näyttävä jälkiruoka.