Punaherukkahyytelö

Tänä vuonna meillä oli mökillä todella huono viinimarjasato, yhteensä tuli yksi ämpärillinen mustaherukkaa (+ syömämarjat ja vähän hilloa varten) ja toinen punaherukkaa, eli yhteensä sain keitettyä vain kaksi maijallista viinimarjamehuja. Mutta koska muuten marjavuosi on ollut niin hyvä, en ole ostanut (enkä aio ostaa) viinimarjoja lisää, sillä olen keittänyt jo kaksi maijallista mustikkamehua, ja sama määrä puolukkamehua on suunnitelmissa. Eiköhän näillä pärjätä talven yli, meidän perhe ja isä.

Minulla pullot loppuivat vähän kesken kesken öistä mehu-urakkaa joten "ylimääräistä" mehua jäi reilu puoli litraa. Tein siitä pienen satsin hyytelöä. Huomaa että tämä hyytelö ei ollut kovin tiukkaa, jos haluat kiinteämpää, lisää sokeria 1-2 dl lisää.

6 dl mehumaijalla keitettyä punaherukkamehua 

2 dl hillo- ja marmeladisokeria (Dansukker)

Laita mehu ja sokeri kattilaan. Anna kiehua muutama minuutti ja kaada neste steriloituihin purkkeihin. Säilytä kylmässä. 

Tämä on raikas hyytelö, jota on tarkoitus käyttää riistan kanssa sellaisenaan ja padoissa tuomassa makeutta ja makua. Ja hyvin maistui paahtoleivällä, ja varmasti sopii myös jäätelön kaveriksi oikein hyvin. Ihana hyytelö.

Punaherukka-lehtikaali-smoothie

Tätä hetkeä olen odottanut. Enkä tarkoita nyt pelkästään sitä, että punaherukkapensas notkui kypsistä marjoista (ennen kuin linnut pääsivät jotain ihme kautta sitä harventamaan) tai että lehtikaalisato on jälleen ihan mieletön (se ja peruna ovatkin ainoat jotka ovat menestyneet hyvin tässä kesäsäässä). Vaan sitä, että minulla on kädessä kaunis smoothie-lasi, sellainen johon mahtuu iso annos marjoja, jäitä, mitä vaan. Ja joka on kaunis! Olen esittänyt Iittalalle joku pari kolme vuotta sitten toiveen, että heidän pitäisi tehdä joku kaunis iso lasi smoothieta varten. Olkoonkin että Wirkkalan Ultima Thule -lasissa lukee olutlasi, niin vetoisuus on 6 dl, lasi on hyvä kädessä ja kaunis kuin mikä eli juuri sellainen smoothie-lasi mitä toivoinkin. Kiitoksia toiveen esittämisestä otetaan vastaan, senhän takia tuo tuli markkinoille kun niin kauniisti pyysin, eikö vain.

Oikeastihan smoothiet eivät tarvitse mitään reseptiä, laitetaan desi pari jugurttia, desi pari maitoa, tai muutama desi piimää (tai mitä vaan nestettä), lisäksi desi pari marjoja tai hedelmiä ja jotain vihreää jos sellaista kaipaa. Hunajaa jos muuten tulisi liian kirpeää. Vääksyn myllyn parvitalkkunaa silloin kun nälän pitää pysyä vähän kauemmin loitolla. Minulle kotimaiset marjat ja lehtikaali ja talkkuna ovat riittävästi superia, mutta tokihan siihen voi sekoittaa vielä jotain ulkomailta rahdattuja supermarjoja ja/tai -siemeniä ja muuta foodia. Jäitä lisäksi, jos kylmyyttä kaipaa (en käytä koskaan), sitten kaikki blenderissä sekaisin ja sileäksi, juoma nättiin lasiin ja se on siinä. Minä tein tällä kertaa näin:

1½ dl vaniljajugurttia (Juustoportin paras)

1½ dl maitoa

2½ dl punaisia viinimarjoja

2 lehteä lehtikaalia (1 punainen, 1 Red russian)

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja sileäksi. Nauti kauniista lasista ja hyvästä olosta. 

Karviais-focaccia tai punaherukka-focaccia

Focaccia oli kaunis siihen asti kun unohdin sen uuniin

Jatketaan samalla River Cottage FRUIT everyday -kirjalla. Karviaiset alkavat olla kypsiä, vaikkakin vähän pieniä. Eilen oli pakko kastella puita ja pensaita, niin nuutuneilta ne näyttivät. Onpahan vähän kosteutta niille, ja jos vaikka vettä joskus tulisi, niin olisi pohjakosteus valmiina. Kirjan samassa kesämarjojen luvussa kuin eilinen ruoka oli tämäkin ohje. Pakkohan sitä on kokeilla, kun kerran karviaisa on tarjolla.

500 g vahvoja jauhoja (en tiedä mitä Hugh tarkoittaa, minulla oli Vääksyn Myllyn hiivaleipäjauhoja)

1 tl hiivaa (kuivahiivaa tällä kertaa)

10 g suolaa

350 ml vettä

3 rkl oliiviöljyä

oliivioljyä

karviaisia

salviaa, tai muita yrttejä, minulla mm. rosmariinia ja timjamia

sormisuolaa

tai
oliiviöljyä
punaisia viinimarjoja
mustapippuria
suolaa

Sekoita taikin kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy ja vaivaa taikina. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Levitä taikina sen jälkeen suoraan uunipellille, älä vaivaa tässä vaiheessa. Anna kohota puolesta tunnista tuntiin. Sen jälkeen painele koloja, ja laita jokaiseen koloon yksi karviainen ja salvianlehti tai muita yrttejä. Minä laitoin Hugh ehdottamana osaan punaisia viimimarjoja ja mustapippuria,. Lorottele vielä öljyä päälle ja ripottele karkeaa suolaa. Paista 220 asteessa 10 minuuttia, laske sen jälkeen lämpö 190 asteeseen ja paista vielä n. 15 minuuttia. Anna vähän jäähtyä, mutta syö focaccia lämpimänä.

Minulle kävi tällä kertaa klassinen keittiömoka. Focaccia oli suunnilleen hyvä noiden paistoaikojen jälkeen. Ajattelin pitää vielä pari minuuttia, mutta aloin touhuta muuta. Ja unohdin pellin uuniin! Siinä vaiheessa kun ajattelin focaccian olevan jäähtynyt riittävästi, palasin keittiöön ja tajusin että pelti on ollut koko ajan uunissa. Huh, ei sentään ollut palanut, hyvää oli, kumpikin puoli focacciasta. Ja oikean paistoajan jälkeen marjat olivat vielä kokonaisia eikä punaiset viinimarjat valuttaneet nestettä. Eli odotettavaissa on kaunis ja maukas focaccia jos sitä ei unohda uuniin...

Herukka-pannacotta

Minulla on puna- ja valkoherukat kypsiä, joten päätin tehdä pannacottan Kotilieden 14/2.7.2013 ohjeella. Tein aika tarkkaan ohjeen mukaan, vaihdoin vain kerman ja maidon määrä vähän, sillä maitoa ei ollut enempää. Tämä annos on neljälle, tukeva mutta raikas jälkiruoka/iltapala.

2.5 dl kermaa (ohjeessa 2)

2.5 dl täysmaitoa (ohjeessa 3)

1 dl Hyytelösokeri Multia

1 appelsiinin raastettu kuori

päälle:

n. 5 dl herukoita

Pese appelsiini hyvin ja raasta siitä kuori. Sekoita kaikki aineet kattilassa, kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna kiehua puolisen minuuttia. Kaada seos annosmaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia tai o/n. Ripottele päälle herukoita ja nauti.

Minusta oli ihan ok, mutta ehkä appelsiinin sijaan vaikka vanilja olisi sopinut herukoiden kanssa paremmin, tämä ei ehkä ihan ollut sitä makumaailmaa jonka olisin itse valinnut. Mietin asiaa jo etukäteen, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan.

Marjaunelma

Tämän ohje löytyy Leivotaan-lehdestä (huhti-kesäkuu 2012). Vähän muutin ohjetta, kun ei ollut valmista vaniljarahkaa ja halusin täytettä muutenkin vähän enemmän. En ole ennen tehnyt tuollaista pohjaa, mutta yllättävän hyvä se oli. Toimiva kakku mielestäni, tulee varmaan tehtyä toistekin. (Kuvan kakku on pienempi kuin mitä tuosta ohjeesta tulee.)

300 g mantelimassaa

3 munaa

½ dl vehnäjauhoa

3 dl rahkaa

2 dl vaniljakastiketta/kiisseliä

2 rkl sokeria (tai maun mukaan riippuen kuinka makeaa vaniljakiisseli on)

1 rkl vaniljasokeria (tai maun mukaan, riippuen kuinka vaniljaista kiisseli on)

reilu litra marjoja

Raasta mantelimassa raastimen isolla terällä. Sekoita joukkoon munat ja jauhot. En meinannut saada kaikkea sekaisin alkuun millään, mutta onnistuihan se lopulta. Kaada taikina irtopohjavuokaan (n. 24 cm halkaisijaltaan) ja paista 175 astetta 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sekoita vaniljakastike/kiisseli, rahka ja sokerit keskenään. Levitä pohjan päälle ja lisää marjat päällimmäiseksi. Lehdessä kakku oli vielä koristeltu tomusokerilla, mutta enhän minä sellaista muistanut.

Punaviinimarja-marenkipiiras

Marenkipiiraat ovat ihan parhaita. Soppakellarissa oli tehty punaisesta viinimarjasta marenkipiiras, ja pakkohan sitä oli kokeilla. Minä tein piiraan isoon piirakkavuokaani, en siis irtopohjavuokaan. Taikinan koon pidin tuon ohjeen mukaisena (+1 keltuainen), mutta marengin tein 1½-kertaisena, ihan siitä syystä että vuokani on iso ja halusin vähän isomman piiraan. Pohjasta jäi myös sitruunankuori pois, kun sitä ei ollut.

3.6 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1.2 dl pehmeää voita

1.2 dl sokeria

3 kananmunan keltuaista

3 valkuaista

1.8 dl sokeria

3 tl maissitärkkelystä

vajaa 1 l punaisia viinimarjoja

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään. Hiero pehmeä voi joukkoon, lisää keltuaiset ja tee taikina palloksi. Minä levitin taikinan sitten suoraan vuokaan, en siis oikeaoppisesti antanut sen tasaantua jääkaapissa puolta tuntia enkä kaulinut sitä hienosti sen jälkeen. Paista 25 minuuttia 175 asteessa. Ota se pois uunista, ja anna jäähtyä sen aikaa kun teet marengin. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen.

Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi Lisää maissitärkkelys, vatkaa se joukkoon. Lisää sokeri pienissä erissä ja jatka vatkaamista. Sekoita lopuksi marjat joukkoon varovaisesti kääntelemällä esim. nuolijalla. Levitä marenki pohjan päälle ja paista vielä kymmenisen minuuttia, kunnes marenki on saanut vähän väriä.

Hyvää oli, vaikkakin aika kirpeää. Iso piirakka hupeni niin hetkessä, ettei muita kuvia tullut.

Kääretorttu

Kääretorttu on niitä perusjuttuja, jonka varmaan kaikki osaa tehdä. Ja silti joskus ei mene leipomiset ihan putkeen, vaikka kuinka osaisi. Nyt oli jotain hassua paistamisessa, liikaa täytettä jne. mutta maku oli todellakin kohdillaan. Kuten sisko sanoi, että tärkeintä on se miltä maistuu, ei se miltä näyttää :)  Tuli siis vähän levähtänyt kääretorttu, mutta hyvä silti.

Punaiset viinimarjat ovat kypsyneet oman pihan puskassa, ja kävin keräämässä sieltä vajaan litran niitä (vähempikin marjoja olisi riittänyt, tai koko täytettä ei olisi ollut pakko tunkea väliin). Yleensä käytän rahkaa täytteessa, mutta nyt sitä ei ollut, sen sijaan oli mascarpone-juustoa. Täyte oli hyvää, mutta ehkä se pysyy paremmin koossa silloin kun juuston sijaan on rahkaa, tai sitten vaan marjat olivat niin mehukkaita tällä kertaa.

4 munaa

2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoa

1 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta (yleensä en laita, enkä laita seuraavalla kerralla)

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, niin ettei enää näy ollenkaan isoja ilmakuplia. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe joukkoon, sekoita varovasti. Levitä taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia. Sillä välin valmista täyte

7 dl punaisia viinimarjoja

2 dl kermaa

200 g mascarpone-juustoa (tai prk rahkaa)

½-1 dl sokeria

Survo viinimarjat vähän huolimattomasti. Vatkaa kerma vaahdoksi, vatkaa joukkoon juusto (tai rahka) ja sokeri hyvin, lopuksi sekoita myös marjat joukkoon.

Kun kääretorttulevy on paistunut, kaada se voipaperille, jonka päälle on siroteltu sokeria. Vedä leivinpaperi varovasti irti, anna jäähtyä hetki. Levitä täyte levylle. Jos sitä on liikaa, ei kannata laittaa ihan kaikkea. Kääri nätiksi rullaksi (tai sitten vähemmän nätiksi), kääri voipaperiin ja rutista päät niin, että saat pyöreän kääretortun (tai sinne päin). Anna tasaantua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Marjapiirakka - vanhentunut kerma

Kerma tuntuu jäävän usein jääkaappiin niin, että päiväys menee ohi. Mutta ei hätää, kerma säilyy tavallisesti paljonkin yli viimeisen käyttöpäivän yli. Jos otan vanhentuneen kerman käsiini, ravistan sitä voimakkaasti ja sen jälkeen avaan purkin. Ensin haistan ja sitten maistan sitä pienen tipan. Tavallisesti se maistuu ihan hyvältä, ja silloin käytän sen ihan normaalisti ruuanlaitossa/leivonnassa. Joskus kerma on saattanut hapantua hieman, eli se maistuu happamalta. Silloinkin sitä voi käyttää leivonnassa: voi tehdä vaikka kuivakakkua, Hanna-tädin kakkuja tai käyttää esim. piimäkakussa piimän tilalla. Marjapiirakka maistuu myös erityisen hyvältä vanhentuneesta kermasta:

2 munaa

2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

2 dl (hapantunutta) kermaa

2 dl jauhoja

75 g voisulaa

marjoja (viinimarjoja, vadelmia, mustikoita jne.)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kerma joukkoon, lisää jauhot varovasti sekoittaen, lisää lopuksi voisula. Levitä taikina vuokaan ja ripottele marjoja päälle. Paista 200 astetta 25-30 minuuttia. Hyvää sellaisenaan tai vaniljakastikkeen/jäätelön kanssa.

Porsaan kylkiluut

Kylkiluut ovat mukavaa sormisyötävää. Niitä voi tehdä monella tapaa, tämä resepti löyty River Cottage Evereday-kirjasta, ja osui silmiini punaherukkahillon vuoksi. Ohjeessa siis suositeltiin käyttämään joko punaherukka-, luumu- tai omenahilloa. Minulla oli vielä avaamatta iso pullo punaherukkasiirappia, ja ajattelin sen sopivan hyvin ribseille. Muuten tein suunnilleen ohjeen mukaan:

1½ kg porsaan kylkiluita

6 rkl punaherukkasiirappia (tai jotain hilloa)

2 rkl juoksevaa hunajaa

2 valkosipulikynttä (minulla oli 1 iso)

1 rkl raastettua inkivääriä

½ tl savustettua Aji Cristal-rouhetta

2 rkl soijakastiketta

Käytä kylkirivi joko kokonaisena, tai leikkaa se palasiksi. Minä leikkasin nyt palasiksi, ensi kerralla ehkä jätän kokonaiseksi, niin ei kääntelyyn mene niin paljoa aikaa. Sekoita marinadi ja lisää se hyvin sekoittaen kylkiluiden päälle. Anna marinoitua ainakin tunti, tai pidempään, uuninkestävässä vuuassa. Peitä vuoka foliolla, paista 45 min 170-asteisessa uunissa. Ota folio pois, nosta uunin lämpö n. 200 asteeseen, käännä luut ja jatka paistamista 45 minuuttia (ohjeen mukaan näin, minä pidin melkein tunnin). Kääntele niitä muutaman kerran tuossa välillä. Syötiin uuniperunoiden kanssa, perunat tulivat samalla lämmöllä sivussa. Vähän olivat makeita kylkiluita, siirapin kanssa olisi varmaan hyvin voinut jättää hunajan pois.

Punaherukkasiirappi

Näin viime vuonna jossain lehdessä punaherukkasiirapin ohjeen, mutta harmikseni en löytänyt sitä enää, en netistä, enkä lehtipinoistanikaan. Se jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni, joten päätin kokeilla siirappia muistinvaraisesti kokeilemalla (ja vähän tyhmästi heti isolla satsilla, vaikka hyvin kävikin). Käytin siirappiin ne viimeiset maijasta valutetut mehut (yhdistin kahden maijallisen viimeset mehut), ne jotka eivät enää ole ollenkaan makeita, eivätkä kirkkaita eivätkä maistu niin hyvälle. Ajattelin käyttää siirappia lähinnä jälkiruuissa ja kastikkeissa, joten päätin lisätä vaniljaa mauksi. Tein siirapin seuraavalla tavalla:

1.6 l mehua

5 dl sokeria

5 dl fariinisokeria

1 vaniljatanko

Laita mehu, sokerit ja halkaistu vaniljatanko siemenineen kattilaan ja anna kuumeta kiehuvaksi. Kuori vaahto pois ja jatka hiljalleen keittämistä, yhteensä n. 10 minuuttia. Sen jälkeen pullota siirappi steriloituihin pulloihin. 

Siirapista ei tullut kovin vaniljaista, siemenet nousivat väkisinkin vaahdon mukana ylös. Jos jollain on toimiva kikka tämän estämiseksi, mielelläni kuulen. Tai sitten se oli vain tämä yksi kerta ja erittäin tahmeat siemenet. Fariinisokeri maistui aika vahvasti läpi, eli jos haluaa ihan vain punaherukan makuista siirappia, kannattaa käyttää vain tavallista sokeria. Minä kokeilin siirappia jäätelön kanssa, oli hyvää, sekä Louhisaaren sorbetin kanssa, oli hyvää. Mutta suorastaan erinomaista se oli lettujen kanssa, luulisin että tästä saamme lähiversion korvaamaan vaahterasiirappia pannukakkujen ja lettujen kastikkeena.