Pihlajanmarjakastike villisialle

Tein tänä pääsiäisenä villisian kinkun samalla tapaa kuin olen tehnyt aikaisemminkin. Osan paprikasta korvasin savupaprikalla, chilejä laitoin vähän enemmän mutta kinkku painoi tällä kertaa vain 2.5 kg, eli oli selvästi pienempi kuin viime vuonna. Paistoin kinkkua tällä kertaa 100 asteessa n. 7 tuntia sen vartin alkukuumennusken jälkeen, sillä en osannut arvioida etukäteen kauan meillä menee pilkki- ja leijanlennätysreissulla merellä, päivähän siinä meni vaikkei kalaakaan tullut. Kinkku onnistui taas hyvin, eli tällä tavalla sitä aion edelleenkin tehdä. Pitkä paistoaika ei haitannut sekään mitään, liha oli mureaa, maukasta ja kypsää. Hyvin riitti eiliselle aterialle, ja tänään jatketaan.

Tein kuitenkin erilaisen kastikkeen kuin viime vuonna, ja hyvää siitä tuli. Viime vuonna jo mietin, että kannattaisi laittaa jotain hilloa kastikkeeseen, ja tosiaan kannatti. Esikoinenkin kehui sitä ja söi mielellään. Tein kastikkeen näin:

2 dl villisian paistolientä

1 dl vettä

3 rkl pihlajanmarjahyytelöä

2-3 rkl vehnäjauhoa

1-2 dl kermaa

Ota liemi talteen kattilaan. Se oli vahvaa ja väkevää pitkän paistoajan jälkeen, joten lisäsin myös vettä vähän. Lisää hyytelö ja vatkaa vehnäjauhot joukkoon. Anna kiehua niin että kastike sakenee. Lisää reilu loraus kermaa ja anna kiehahtaa. 

Kastikkeesta ei ole kuvaa, mutta kastikkeeltahan se näytti ;) Syötiin se villisian, perunamuusin ja salaatin kanssa. Lisukkeet jäivät tänä vuonna vähiin; ei ollut kukaan laittamassa niitä.

Vieressä on kuva tämän päivän aamiaisesta. Kokeilin värjätä munia myös punasipulin kuorella, mutta nyt selvisi sekin, miksei niin kukaan tee: munista tuli lähinnä tumman ruskeankeltaisia, ei tietoakaan punasipulin hienosta väristä. Tavallisilla sipulinkuorilla tulee paljon kauniimmat, sekä tummina (paljon kuoria) että vaaleina (n. 1 kuoripala kattilassa).

Kukat Pirjo Koppi, aivan upeat tänäkin vuonna.

Bouillabaisse (Muru-keittokirjan mukaan)

Meillä syödään pitkänäperjantaina melkein aina kalaa. Kun ostin Murun keittokirjan, ajattelin heti että voisin kokeilla bouillabaissea silloin, ja tämä olikin minun toivekeitto tälle viikolle. Ajattelin keiton olevan sopivan simppeli mutta kuitenkin juhlava ruoka, ja ihan erilainen kuin millaista kalakeittoa yleensä tekee. Tein bouillabaissen aika lähelle kirjan ohjeen mukaan, mutta en ihan. En ostanut kokonaisia sinisimpukoita, vaan ostin ne pakastettuna, ja valkoviinin jätin pois, kun ajattelin että keitto voisi maistua lapsillekin ilman viiniä (ihan turhaan, ei maistunut).

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 varsisellerinoksaa

1 fenkoli

1 purjo

2 porkkanaa

1 dl oliiviöljyä (käytin alle ½ dl)

2 tl fenkolinsiemeniä

2 tähtianista

½ tl sahramia

4 dl valkoviiniä (jätin pois, käytin 1 rkl valkoviinietikkaa)

1 dl tomaattipyrettä

1 l kalalientä  (käytin 1.4 l)

400 g sinisimpukoita (käytin 150 g pakastettuja sinisimpukoita)

1 puntti basilikaa

1 appelsiinin kuori raastettuna

300 g vaaleaa kalaa

100 g jättikatkaravun pyrstöjä (käytin 200 g)

suolaa, pippuria

Pilko ja kuutioi sipulit, varsiselleri, fenkoli, purjo ja porkkanat. Kuullota niitä öljyssä. Lisää mausteet mukaan, kaada nesteet ja lisää tomaattipyre. Anna kiehua puolisen tuntia. Jos käytät kokonaisia simpukoita, siisti ne sillä välin. Raasta applesiinin kuori ja silppua basilika. Lisää simpukat, kala ja katkaravut, lisää appelsiininkuori, basilika ja suolaa&pippuria maun mukaan. Anna keiton kiehahtaa. Me syötiin keitto vääräoppisesti ruisleivän kanssa, ja hyvää oli. Paitsi lapset söivät pelkkää ruisleipää, taas.

Kalaliemen olin keittänyt Muru-kirjan ohejeen mukaan, eli siinä oli fenkolia, sipulia, purjoa, laakerinlehteä ja valkopippureita kalanperkeiden lisäksi.

Sitruunainen rahkakakku

Joskus leipomissuunnitelmat muuttuvat/täydentyvät aivan yllättäen. Niinkuin tänä pääsiäisenä. Yleensä pääsiäisenä meille riittää rahkapiirakka, pulla ja pasha mökin tapaan, joskus (harvoin) lisänä vielä on saattanut olla passion-kakku. Tänä vuonna emme kuitenkaan vietä pääsiäistä pelkästään oman perheen kesken, ja mietinkin että olisi kiva tehdä jotain muutakin. Kuinka ollakaan, ajatus kirkastui torstain Hesarin ruokasivuilla: halusin kokeilla sitruunaista rahkakakkua. Tein kakun ihan ohjeen mukaan näin:

Pohja:
400 g murokeksejä
75 g voita
½ dl kermaa

Täyte:
500 g rahkaa
2 dl sokeria
3 kananmunaa
150 g ranskankermaa
1 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
1 sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua

Sitruunakiisseli koristeeksi ja tarjoiluun:
2 sitruunaa
1 dl vettä
1½ dl sokeria
3 keltuaista
2 rkl maissitärkkelysjauhoja

Pinnalle:
2 dl kermaviiliä
1 rkl sokeria

Murustele keksit pohjaa varten. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja kerma. Painele seos 24 cm kokoisen irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille ylös saakka. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle. Paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Tee sillä välin sitruunakiisseli. Raasta sitruunoista kuori ja purista mehu. Laita ne kattilaan, lisää vesi ja sokeri ja vatkaa joukkoon keltuaiset ja maissitärkkelys. Anna kiisselin poreilla hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes se on sakeaa. Siirrä kiisseli jäähtymään.

Sekoita kermaviili ja sokeri. Nosta kakku jäähtymään pieneksi hetkeksi. Kaada kermaviili kakun päälle ja valuta kiisseliä noroina päälle (=köntteinä), muotoile kuvioita lastalla tai veitsellä. Paista vielä n. 8 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja nauti kakku sitruunakiisselin kanssa.


Ihastuin ohjeeseen ja kuvaan. Kakusta tuli hyvää ja maukasta, tosin pohja oli pehmeää ja reunus kovaa. Kuitenkin täytyy todeta, ettei kakun teko mennyt ihan kuin Strömsössä. En tiedä johtuiko se ylisuuresta väsymyksestä (sama ilmiö selittänee sen, että unohdin kokonaan laittaa rairuohot kasvamaan tänä vuonna) vai mistä lie, mutta

1) sai olla viimeinen kerta kun pienin keksit perunanuijalla, en vaan saa siitä riittävän hienoa murua

2) pitää muistaa että uusi 80% alennuksesta hankittu punainen irtopohjavuoka laskee rasvat alleen ja pahasti (anteeksi että kuurasin uunia pitkänperjantain aamuna)

3) kiisselistä tulee auttamatta liian paksua noin tehden: lusikoituani könttejä pinnalle totesin että kaunista ei tule millään (ulkonäkö kuuluu kategoriaan "minähän en keittiössä piperrä")

Murumaiset broilerinsydämet

Tämän ohjeen idea löytyy Muru-keittokirjasta ankan kivipiiralle. Kirjassa on ankankivipiirasalaatti, jota varten oli tehty kivipiiraconfitia. Minä halusin kuitenkin kokeilla ohjetta broilerin sydämistä ja tein sen melkoisen samaan tapaan. Esikoisen suurta herkkua on kaikkien lintujen sydämet. Riistalinnuista hän saa aina yksittäisiä sydämiä herkutteluun, tosin ei ole mitenkään tavatonta että mies tuo kotiin lintuja tupla- tai jopa triplasydämillä. Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla broilerinsydämiä, joita saa ostettua ainakin Hakaniemen hallista todella edulliseen hintaan eikä tarvitse laskea lukumääriä.

merisuolaa

tuoretta timjamia

mustapippuria kokonaisena

valkosipulinkynsi

appelsiinin kuoripala

½ kg broilerin sydämiä

115 g hanhenrasvaa (Hauhalan hanhitilan rasva on tuon kokoisessa purkissa) (tai öljyä)

Sekoita mausteet sydämien joukkoon. Anna maustua vähintään muutama tunti. Asettele sydämet tiiviisti uunivuokaan tai johonkin uunin kestävään astiaan. Lämmitä hanhenrasva (tai öljy) kuumaksi ja kaada sydämien päälle. Kypsennä sydämiä 100 asteessa uunissa n. 2-3 tuntia. Jäähdytä hetki ja valuta lävikössä. Meillä lapset söivät ensimmäisen satsin ihan sellaisenaan, hyviä olivat kaikkien mielestä. Tästä taisi tulla lasten uusi herkkuruoka, ja on ainakin edullista, etenkin jos käyttää öljyä.

Haaste: viikon menu

Sain viime viikolla haasteen Hiidenuhmalta. Kiitos Hiidenuhma! Ajattelin vastata siihen heti, sillä muuten vaarana olisi se, että alkaisin kikkailemaan niin, ettei meidän arkiruuista olisi tietoakaan :) Eilen en vaan ehtinyt kirjoittaa tätä, sillä minun piti lukea työkaverilta lainaamani Tuomas Kyrön Miniä. Siinä vasta loistava kirja! Viime viikko ei ollut ihan tavallinen viikko, mutta ei se ollut ihan poikkeavakaan siinä mielessä, että yleensä viikkoihin mahtuu jotain poikkeavaa. En tullut ottaneeksi kuvia kaikista aterioista, ja jälkiruuatkin ovat olleet pääsiäismuna- ja mämmilinjalla, joten niistä ei ole juurikaan postattavaa. Toteutus ei nyt mennyt ihan oikeaoppisesti, mutta sen verran oli muita kiireitä, että oli pakko vähän oikoa. Säännöt olivat seuraavanlaiset.

Tässä vielä haasteen "säännöt" kopioituna:

Viikon menu

•  kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoat (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
•  jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu :)
•  7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin "Viikon vinkki"
•  kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
•  laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Tarkoitus ei ole siis saada kasaan mitään gourmetherkkuja vaan ihan tavallista arkiruokaa. Vinkkejä ja inspiraatioita kanssasisarille :) ja -veljille

Maanantai: Metsästäjän piiras sydämestä ja maksasta (ohje alaosassa postausta). Tyypilistä maanantairuokaa: viikonlopun jämiä vähän muokattuna.

Tiistai: Yrttibroileria, parsakaalisalaattia ja ituja. Tyypillinen tiistain ruoka siinä mielessä, että liha paistettu sunnuntaina, ja lisukkeet tehty vauhdilla. Tiistaina perheellä on urheiluharrastuksia, joten ruuan pitää olla nopeasti valmistettavissa, eikä liian täyttävää että jaksaa treenata, mutta riittävän täyttävää että jaksaa treenata.

Keskiviikko: Jauhelihakastike ja spagetti. Minulla oli keskiviikkona vuoden ehkä rankin työpäivä. Valmistauduin edellisiltana tekemällä jauhelihakastikkeen, jota mies lämmitti keskiviikkona ja keitti spagettia lisäksi. Minä tulin kotiin puoli ysiltä, söin lautasellisen ruokaa, ja olin nukkumassa ennen ysiä ja ennen lapsia. Kuva on vanhasta postauksesta, en tullut pyytäneeksi miestä ottamaan kuvaa, ja itsellä se ei käynyt illalla pienessä mielessäkään.

Torstai: Paistetut muikut, kuoripotut ja bottarga-kstike. Viikon kalapäivä oli tällä viikolla torstaina. Kala oli hyvää, samoin kastike, tosin lapset eivät suostuneet edes maistamaan. Kompensoivat sitten syömällä huiman määrän muikkuja.

Perjantai: Perhe söi samaa jauhelihakastiketta kuin keskiviikkona ja spagettia. Minä söin MURUssa! Kuvia ei tietenkään ole, mutta täytyy sanoa että Muru on kyllä kaiken sen hehkutuksen arvoinen mitä missään näkee! Söimme päivän menut puolikkailla viinipaketeilla. Ja jälkiruokaviini teki sellaisen vaikutuksen, että viiniä on jo tilattu laatikollinen puoliksi :)  Ohjeita löytyy Murun keittokirjasta, ja niistä on tarkoitus kokeilla ainakin jälkiruokaa, ja ehkä lammastakin.

Lauantai: Paistettu kanan rintafilee, ranskalaiset perunat ja salaatti kurkulla ja granattiomenalla. Lauantain ruuasta ei ole kuvaa. Olimme n. 8 tuntia reissussa, ja tärkeintä oli saada vaivattomasti ruokaa. Sekoitin helpon marinadin makeasta ja tavallisesta soijakastikkeesta, osterikastikkeesta, väkevästä currysta ja viherpippurista, heitin fileiden kanssa uuniin, paistoin kypsäsksi ja perään paiston kaupan ranskalaisia. Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla mahat täyteen, eikä kuvaaminen taaskaan käynyt mielessä.

Sunnuntai: Anjoviksella suolattu lammaspaisti. Pyhänä siis pyhäruuat. Lapset tosin söivät lähinnä broilerinsydämiä, postaus on tulossa niistä jahka teen toisen annoksen josta aion ehtiä ottaa kuvankin ennen kuin herkut katoavat parempiin suihin.

Tälläiset olivat meidän viime viikon päivälliset. Lounaat syötiin töissä, koulussa ja hoitopaikalla. Tuolta viikolta jäi keittopäivä uupumaan, kun mies ilmoitti vasta tälle viikolle toivekeittonsa. Tällä viikolla onkin sitten keittoa kahtena päivänä, että pysytään vauhdissa mukana.

Minä en keksi viittä haastettavaksi, mutta kaksi haastettavaa keksin helposti:

Ankerias Vipunen. Sori Ankerias että taas heitän haasteen sinulle, mutta olisi hauska tietää mitä teillä syödään normaaliarkena ;)

Kaikki äitini reseptit. Sama ylläoleva viesti pätee Nannalle :)

Lammasta uunissa

Tämä resepti löytyy River Cittage Meat -kirjasta. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin lampaanviulua. Meillä lapset eivät kuitenkaan juurikaan pidä lampaasta, kuopus ei ollenkaan, ja esikoinen lähinnä lihapullina ja grillattuna, joten en halunnut tehdä kovin isoa palaa lammasta uunissa. Ostin Hakaniemen hallista pienemmän palan koipea, reilun  kilon palan. Meillä syödään pääsiäisenä aina villisian kinkku (viime vuoden kinkku ja paras kinkku), joten jos haluan lammasta, se pitää tehdä joskus muulloin, kuten vaikka palmusunnuntaina.

2.5-4 kg lampaanviulu (tai vastaavaa)  (minulla osa viulusta, 1.2 kg)

2-3 valkosipulinkynttä viipaloituna (minulla 1)

4-5 anjovisfilettä (minulla 4)

rosmariininoksia sentin parin pätkissä

oliiviöljyä (unohtui)

1 lasi valkoviinia (minulla 1 dl makeaa omenaviinia)

1 lasi vettä (minulla yhteensä 3 dl)

mustapippuria (unohtui)

Tee lihaan terävän veitsen kärjellä muutaman cm syviä viiltoja. Täytä viilto ohuella valkosipulinpalalla, pienellä pätkällä anjovista ja rosmariininoksilla. Minulla oli n. 10 lovea, isommassa lihassa n. 15 on varmaankin hyvä. Hiero vähän öljyä lihan päälle (jos muistat). Laita liha kuumaan uuniin 230 asteeseen n. puoleksi tunniksi. Sen jälkeen kaada viini ja osa vedestä vuokaan ja laske lämpöä 150 asteeseen. Paista kirjan ohjeen mukaan 50 minuuttia - 2 tuntia, riippuen siitä, kuinka kypsää haluat lihasta. Minä käytän aina lämpömittaria, ja paistoin lihan nyt 70-asteiseksi. Aikaa tuon kokoiseen lihaan meni yhteensä n. 1½ h.

Kääri liha folioon ja pyyhkeen alle lepäämään. Valmista sillä aikaa perunat, muut lisukkeet ja kastike. Minä otin liemen talteen, lisäsin vähän vettä ja raaputin kaikki maut talteen ja keitin sitä hieman kasaan, lisäsin vähän pihlajanmarjahyytelöä ja täysmaitoa. Liha oli hyvää, mureaa ja maukasta, ja kastike tosi hyvää. Yksi parhaista lampaista mitä olen tehnyt (vaikka miehen mukaan sanon liian usein ruuasta niin). Anjovis ei maistunut siinä ollenkaan, se vain suolasi lihaa mukavasti. Näin tulen tekemään lammasta toistekin.

Juureen leivottu vaalea leipä

  

Minä olen vuosien tauon jälkeen alkanut leipoa lähes kaiken leivän mitä meillä syödään (kuten niin moni muukin on). Ruisleipää tulee tehtyä aina viikonloppuisin. Vaalean leivän olen leiponut lähinnä sämpylöinä, tai viime aikoina myös vuokaleipinä, joita voi hyvin paahtaa. Ne eivät ole yhtä höttöisiä ja kuohkeita kuin kaupan paahtoleivät, mutta ihan hyviä kuitenkin kaikkien mielestä.

Nyt halusin kokeilla oman juuren tekemistä vaalealle leivälle. Otin neuvot River Cottage Everyday kirjasta, ja juuren tekemiseen meni viikko. Nyt pitää pitää huoli juuresta, jotta se on aina heti käytettävissä, eikä viikon vaivannäkö menisi hukkaan. Jauhoina minulla on Vääksyn Myllyn jauhoja, luotin että niissä ovat villihiivat elinvoimaisina, ja kyllä olivat!. Hugh suositteli käyttämään vähintään puolet jauhoista kokojyväjauhoina, sillä niissä pitäisi olla luonnolliset hiivat vaaleita jauhoja paremmin tallella. Käytinkin vähän riihiruista ja grahamjauhoa tavallisten jauhojen lisänä.

Aloitus:

50 g hiivaleipäjauhoja/vehnäjauhoja (vähän vajaa 1 dl)

25 g graham-jauhoja (vähän vajaa ½ dl)

25 g riihiruista (vähän vajaa ½ dl)

lämmintä vettä sopivasti (ehkä n. 2-2½ dl)

Mittaa jauhot kulhoon ja vatkaa vettä sopivasti joukkoon niin, että saat löysähkön vellin aikaiseksi. Peitä kulho löysästi kannella ja laita kulho lämpimään paikkaan odottamaan. Juurta on hyvä vatkata aina välillä, jotta sinne sekoittuu ilmaa riittävästi. Anna juuren käydä vuorokausi, ja sen jälkeen lisää uudestaan

50 g hiivaleipäjauhoja/vehnäjauhoja (vähän vajaa 1 dl)

25 g graham-jauhoja (vähän vajaa ½ dl)

25 g riihiruista (vähän vajaa ½ dl)

lämmintä vettä sopivasti (ehkä n. 2-2½ dl)

ja vatkaa taas hyvin. Viimeistään nyt juuren pitäisi kuplia iloisesta ja tuoksua, no käyneeltä :)

Tämän jälkeen juurta tarvitsee ruokkia. Hiivat jakaantuvat ja käyttävät viljan hiilihydraatteja ravinnokseen, sivutuotteena tulee hiilidioksidia (kuplat taikinassa) ja alkoholia (jep, sen haistaa). Kun sokerit on käytetty loppuun, hiiva alkaa kuolla nälkään, lisäksi myös alkoholiprosentin kohotessa hiiva alkaa kuolla. Tästä syystä siis ruokkiminen on tarpeen.

Ruokkiminen tehdään kerran vuorokaudessa siten, että otetaan puolet juuresta pois, ja lisätään taas

50 g hiivaleipäjauhoja/vehnäjauhoja (vähän vajaa 1 dl)

25 g graham-jauhoja (vähän vajaa ½ dl)

25 g riihiruista (vähän vajaa ½ dl)

lämmintä vettä sopivasti (ehkä n. 2-2½ dl)

Tätä vaihetta toistetaan sitten Hugh:n ohjeen mukaan niin, että juuri saa käydä yhteensä 7-10 vrk. Juuren pitäisi kuplia kunnolla, ja tuoksua käyneeltä. Minulla alkoi melkoinen kuplinta vuorokauden kuluttua, ja totesin onnekseni ottaneeni riittävän ison kulhon ettei se kuohunut yli. Haju paranee miellyttävämmäksi ajan kuluessa, mutta täytyy todeta että töistä kotiin tullessa huomasi aina selvän viinan hajun, huh. Minulla juuri kupli niin iloisesti koko ajan ja pidin juurta käymässä yhteensä 7 vrk. Ihmettelin ohjetta lukiessani sitä, että Hugh sanoi että juuri lopulta tuoksuu hedelmäiseltä. Kun oli useamman päivän haistellut kaikenlaista hajua, olikin riemu melkoinen, kun kuudentena päivänä huomasin, että juurihan tuoksuu ihan kirsikalle ja omenapuulle :) Taisin onnistua!?

Vaikka juuren tekeminen kirjoitettuna näyttää pitkältä ohjeelta, oli se silti vaivaton ja helppo tehdä, varsinaista aikaa ei mennyt montaa minuuttia päivässä, jossei lasketa sitä aikaa, mikä  kului kuplinnan ihailuun :) Kun juuri on valmis, sitä voi pakastaa, tai säilyttää jääkaapissa muutamia päiviä, tai lisäämällä jauhoaja se säilyy vieläkin vähän pidempään.


Nyt kun juuri on saatu tehtyä, päästään varsinaiseen leivän tekoon, jossa taikinaa kohotetaan kolmessa vaiheessa:

1-1½ dl hyvin käyvää juurta
250 g jauhoa (n. 5 dl)
275 ml lämmintä vettä

Sekoita kaikki osat hyvin, peitä astia löysästi kannella, ja anna käydä yön yli. Seuraavana aamuna alusta leipätaikina:

300 g jauhoa (tai vähemmän)
1 rkl öljyä
10 g (ruusu)suolaa

Lisää taikinaan loput jauhot, öljy ja suola. Alusta taikina hyvin, sen pitäisi olla aika löysää, minulla oli nyt ensimmäisellä kerralla vähän liian jauhoista. Luonnonhiivalla taikina nousee paljon hitaammin, eli taikinaa on hyvä kohottaa vähintään 6-8 tuntia. Sen jälkeen vaivaa taikinasta sopivat leivät ja kohota leipiä muutama tunti. Paista leipää 250 asteessa 15 minuuttia, sen jälkeen laske lämpö 200 asteeseen ja paista vielä puolisen tuntia tai vähemmän. Uuniin voi laittaa kipossa kiehuvaa vettä, tai suihkuttaa suihkepullolla uunin kosteaksi ennen kuin laittaa leivän sinne. 

Tästä taikinasta tulee yksi iso leipä, tai kaksi pientä. Tänään en malttanut kohottaa leipää riittävän kauan, ja se repeilikin uunissa. Laitoin taikinan kohoamaan aamulla, ja sitten lähdimme meren jäälle luistelemaan, pyöräilemään, kantamaan jäätä (kysykää lapsilta miksi), grillaamaan ja ihan vaan nauttimaan upeasta kevätsäästä. Aivan upea jää ja aivan upea ilma!

Näissä maisemissa luisteltiin, pyöräiltiin ja leikittiin tänään vajaa 6 tuntia

Mätikastike bottargasta kalalle

Taas tätä arjen helppoa pikaruokaa: paistettuja muikkuja, keitettyjä perunoita, ja maailman helpoin kastike bottargasta. Koko ruoka tuli vaivattomasti: perunat kiehuivat itsekseen, neulamuikut tuli kieritettyä Vääksyn Myllyn riihiruisjauhossa ja yrttisuolassa (arkeen maltillinen leivitys), paistettua muutama minuutti pannulla voissa ja kastiketta lisäksi. Kastike tuli helposti näin:

1 prk kemaviiliä tai smetanaa

n. 1 tl raastettua bottargaa

rakuunaa tai tilliä tai jotain muuta yrttiä

Sekoita kaikki sekaisin ja ja anna maun tasaantua perunoiden kiehumisen ajan.

Vaikka kastike oli näin yksinkertainen, se oli täynnä hyvää makua ja ihan mielettömän hyvää. Arkiruokaa parhaimmillaan.

Yrttikanaa River Cottagen tyyliin

...tai sinne päin. Hugh oli käyttänyt kokonaista kanaa, minulla oli kukonpojan fileitä. Minä en päässyt vielä grillaamaan vaan tein ruuan uunissa, vaikka alkuperäinen resepti onkin grilltattua yrttikanaa. Tein annoksen myös puolta pienenpänä, tosin laitan tähän alkuperäisen ohjeen mitat:

3 rkl öljyä

½ tl sinappia (jätin pois)

3 rkl pilkottuja yrttejä (minulla persiljaa, oreganoa, timjamia ja rakuunaa kun oli niitä)

vähän raastettua sitruunan kuorta

sitruunan mehua

1 pieni valkosipulinkynsi

pippuria

1 kana pilkottuna, n. 1.5 kg (minulla oli siis reilusti vajaa kilo rintafileepaloja)

suolaa

Sekoita mausteet, yrtit ja öljy. Pilko kana, jos siis käytät kokonaista. Sekoita kana mausteseoksen joukkoon ja anna marinoitua vähintään neljä tuntia. Ennen grillaamista/uuniin laittamista lisää suola. Paista 190 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Tuoreeltaan oli lasten makuun liian sitruunainen, mutta myöhemmin kylmänä salaatin kanssa maistui jo paremmin, vaikkakin "ne vihreät jutut oli pahoja". Tein kanan sunnuntaina kun uuni oli muutenkin leipomusten takia päällä, mutta syötiin vasta tänään, taas näitä arjen nopeita pelastuksia. Hyvää eritysesti parsakaalisalaatin kanssa.

Yrtit ikkunalaudalla

Paprikassi hirven sydämestä ja maksasta

Nyt kyllä on ruualla hassu nimi. Piti ihan sanakirjasta katsoa, kun River Cottage Meat -kirjassa oli ruoka nimeltä Paprikash of hearts, livers and tongues, mutta eihän sanakirjasta mitään käännöstä löytynyt. Tuo on siis samankaltainen ruoka kuin gulassi (gulash), joten ajattelin että se kääntyy suomeksi paprikassi (paprikash), välittämättä siitä kuinka hassulta se kuulostaa. 

Miinulla ei ollut kieltä pakastimessa, mutta puolikas hirven sydän ja pala maksaa kuitenkin löytyi, joten ajattelin kokeilla tätä ruokaa, vaikka olin aavistuksen skeptinen etukäteen. Laitan taas ohjeen suunnilleen sellaisena kuin se oli kirjassa, ja perään sulkuihin omat muutokset.

2 lampaan tai sian sydäntä (minulla siis ½ ison hirven sydän)

4 lampaan kieltä jos on (ja ei ollut)

500 g maksaa (minulla oli hirven maksaa)

2 rkl jotain rasvaa (minulla voita, ohjessa laardia tai öljyä)

1 kg sipulia (minulla oli 4 isoa)

1 rkl paprikajauhetta, sitä makeaa mietoa "unkarilaista" (minulla oli 1½)

1 rkl savustettua paprikajauhetta (minulla ½)

2 tl tulista paprikajauhetta (minulla 1 tl)

200 g hyvää tomaattimurskaa

2 dl vettä

suolaa ja pippuria

lisäksi hapankermaa ja perunoita jossain muodossa

Pilko sydän ja maksa reiluiksi palasiksi. Kuori ja pilko sipulit ja paista niitä pannulla kunnes ovat läpikuultavia. Lisää paprikat sipuleiden päälle, sekoita hyvin ja paista vielä muutama minuutti, siirrä sipulit pataan. Paista sydämen ja maksan palasia muutama minuutti niin että saavat väriä joka puolelta ja kaada sipulien joukkoon pataan. Lisää tomaattimurska ja vesi. Anna hautua hyvin miedolla lämmöllä vähintään pari tuntia, kääntele välillä lihoja ja lisää tarvittaessa vettä. Minun ei tarvinnut lisätä, ja ulkoiluaikatauluista johtuen pata kypsyi kolme tuntia.

Syödään keitettyjen perunoiden tai perunamuusin kanssa. Kastikkeeseen voi sekoittaa hapankermaa, tai laittaa sen tarjolle erikseen kulhoon, josta jokainen voi laittaa sitä halutessaa. Minulla oli jäänyt blini-illalliselta smetanaa, joten sitä oli tarjolla.

Täytyy sanoa, että epäilyistä huolimatta oli ihan todella hyvää ruokaa. Sydän ja maksa olivat sopivan pehmeitä ja maukkaita, ja kastike oli aivan ihanaa sellaisenaankin. Tämän ruuan voi periaatteessa tehdä mistä tahansa lihasta, mutta sisäelimiä käytettäessä siihen tule kyllä erinomaisen hyvä maku. Ja mikä parasta, tästäkin tuli parin päivän ruoka. Sunnuntaina syötiin sellaisenaan (kuva ylhäällä), ja tänään tein tästä metsästäjän piirasta (kuva vieressä): laitoin kastiketta pienien uunivuokien pohjalle ja päälle maidolla notkistettua perunamuusin jämää. Paistoin 30 minuuttia 225 asteessa. Maukas, nopea ja helppo arkiruoka Vielä jäi kastiketta yli, sen laitoin pakastimeen, ja teen josku helpon ja maukkaan lihakastikkeen siitä, lisään vain paistettua lihaa ja annan kiehua vähän aikaa.

Melonia, rucolaa ja bottargaa

En sitten malttanut odotaa kauempaa ensimmäisen tekemäni kuivamädin eli bottargan käyttämistä ruokaan. Valitsin Mäti-kirjan yksinkertaisen salaatin kokeiluun. Bottargan raastaminen onnistui ihan hyvin, vaikkei se täysin kovaa vielä ollutkaan. Tein pienemmän annoksen suoraan lautaselle, mutta laitan kirjan ohjeen tähän:

kypsä verkkomeloni (cantaloupe)

100 g bottargaa

50 g rucolaa

2 rkl oliiviöljyä

Kuori ja pilko meloni ohuiksi viipaleiksi. Raasta bottargaa melonin päälle ja ripottele rucola. Kaada myös vähän oliiviöljyä jos muistat.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mielettömän hyvin toimiva kokonaisuus, ja ihan uudenlainen makuelämys. Tämä olisi loistava alkupala hyvälle illalliselle, tai erinomainen pikkulounas kuten tänään.

Vuosi River Cottagea - osa 1 keittokirjasarjasta



Minusta on todella mukava lukea postauksia toisten kirjahyllyistä, etenkin keittokirjahyllyistä. Mietin että tuskin olen ainoa jonka mielestä toisten kirjat ovat kiinnostavia (ja jos olen, ei sekään haittaa kun näitä kerran on kiva kirjoittaaa)  joten ajattelin kirjoittaa välillä jotain  keittokirjoistani. Tulen kasaamaan kirjoja ryppäisiin, joista on jotain sanottavaa.  Tässä tulee ensimmäinen osa todennäköisesti hitaasti etenevää keittokirja-sarjaani:

River Cottage eli Hugh Fearnley-Whittingstall

Suunnilleen vuosi sitten tilasin itselleni ensimmäiset Hugh Fearnley-Whittingstallin River Cottage -kirjat ja -DVD:t. En muista milloinkaan innostuneeni kenenkään keittokirjoista samaan malliin. Ehkä se johtuu ainakin osaksi siitä, että ajattelen ruuasta, ruuanlaitosta ja raaka-aineiden tuottamisesta hyvin samalla tapaa kuin Hugh. Ja samanlaisestahan on helppo tykätä, se vaan on niin inhimillistä. Mutta vaikka luulin etukäteen (olen viime aikoina luullut paljon) että eihän nuo kirjat voi tuoda mitään uutta, sillä näinhän tässä on jo vuosikausia kokattu, niin kyllä ne vaan voivat ja paljonkin. Olen kokenut monia oivalluksen hetkiä ja hienoja makunautintoja kirjojen resepteillä.

Reseptien lisäksi kirjoissa on pohdittu paljon ruuan, etenkin lihan, tuottamisen eettisyyttä, sitä mistä ruoka yleensäkin on peräisin, miten ja millaisissa oloissa se on kasvanut ja elänyt, kalakantojen hälyttävää tilaa jne. Vaikka brittiläisyys ja sikäläiset olot näkyvät kirjoissa vahvasti, niin kyllä suurin osa pohdinnoista soveltuu Suomeen siinä missä muuallekin. Toki sääolosuhteet ovat erilaisia, se näkyy kasvimaalla erityisen hyvin, ei vaan meillä nokkosia kerätä helmikuussa, ja lehtikaalikin kerätään vähän eri tavalla :D

Hugh oli uransa alkuaikoina kokannut mm. River Cafessa missä mm. Jamie Oliverkin on vaikuttanut, mutta siellä ollessaan huomannut, ettei sellainen ravintolatyöskentely sopinut hänelle: se oli liian tarkkaa kokkaamista. Hänen tyylinsä onkin lähinnä saada suuret linjat kuntoon, ja vaikkakin tehdä kaikki huolella ja hyvin raaka-aineita arvostaen, niin kuitenkin aina vähän sinne päin. Se näkyy erityisesti minusta siinä, että hänen resepteillään on mahdollisuus moneen, niitä voi soveltaa ja tehdä itsekin mielensä mukaan, ja aina ruoka onnistuu ja itsekin saa aikaiseksi jotain todella hyvää. Tuossakin yksi syy miksi minäkin olen niin tykästynyt hänen kirjoihinsa, sillä minähän en keittiössä piperrä.

Haaveilen pääseväni joskus River Cottagen kokkauskurssille ja muutenkin tutustumaan paikkaan, mutta saa nähdä toteutuuko haave koskaan kaikkien logististen, taloudellisten ja aikataulullisten ongelminen takia. Mutta pitäähän sitä haaveita olla.

Minun on tullut hankittua useampi hänen kirjansa, ja listaan ne tähän:

River Cottage Original Cookbook, uudempi painos. Tätä olen käyttänyt vähiten, joskin muuten lukaissut kirjan nopeasti läpi. Tämä kirja kuulunee kategoriaan "kiva olla hyllyssä vaikkakin vähemmällä käytöllä".

River Cottage Everyday. Eniten käytetty kirja, vuoden aikana olen kokannut kai yli kolmisenkymmentä reseptiä tästä, osa löytyy blogistakin. Olen myös lukenut kirjan läpi kuin romaanin, ja nyökytellyt kovasti lukiessani. Jos minun pitäisi valita nyt vain yksi kirja hyllystäni, se olisi todennäköisesti tämä.

River Cottage Veg Everyday. Suosikkikirjani, toinen toistaan parempia ohjeita. Eniten tulee käytettyä oman sadon kokkaamiseen, ja yhteensä olen tehnyt vajaa parikymmentä reseptiä, ja kirja on varmasti taas kesällä isommalla käytöllä. Edelleen olen lukenut kirjan läpi kuin romaanin, ja nyökytellyt kovasti. Kirjan hengen vastaisesti ole käyttänyt lisukkeita myös liha- ja kala-aterioilla ;) Ja lehtikaali-sieni-lasagne on ehkä yksi parhaista kasvisruuista mitä olen ikinä syönyt!

River Cottage Meat book. Vähän vanhempi kirja, ilmestynyt 2004. Vaikka luulin tietäväni lihasta paljon, on kirjan lukeminen silti avannut silmiäni ja olen oppinut paljon uutta lihan käytöstä "kärsästä häntään". Elina Lappalaisen kirjassa Syötäviksi kasvatetut on paljon samaa, mutta ehkä tässä Meat-kirjassa näkyy lisäksi kirjoittajan kypsyys ja se, että asiaa on ehtinyt pohtia pitkäänkin sekä tietysti kokkitausta. Kirjassa on paljon tekstiä, mutta olen lukenut senkin kokonaan, ja nyökytellyt lukiessani niin että niska kipeytyy.

Jos loppuelämän kokkaisi vain noista kolmesta viimeksi mainitusta kirjasta, ei pääsisi kyllästymään ruokaan ja varmasti tulisi syötyä hyvää monipuolista ruokaa. Kalakirjaa en ole hankkinut, enkä varmaan aiokaan, sillä kalat ovat sen verran paikallisia joten suosin lähinnä kotimaisia opuksia niiden suhteen. Everyday-kirjassa on kuitenkin hyviä ja Suomenkin kaloille sopivia reseptejä, eli saattaa olla että joskus vielä muutan mieleni kalakirjan suhteen. En myöskään ole hankkinut kirjaa 3 good things, vaikka jotain kivaa siitä voisi löytyäkin. Ullan blogissa tuota kirjaa kokataan läpi.

Lisäksi minulla on River Cottage -ohjelmia DVD:llä, mutta niitä olen ehtinyt katsoa liian vähän, aika ei vaan riitä. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa nekin tulevat katsottua.

Blogiin ylöskirjaamani reseptit löytyvät tuolta. Luulisin että tähän juttusarjaan olisi tiedossa ainakin riistakirjat, julkkiskirjat, kasviskirjat, Mysi ja mitähän vielä; saa myös ehdottaa.

Suomalainen bottarga eli kuinka tein kuivattua mätiä

Viikon suolakuivauksen jälkeen

Olen ollut siinä luulossa, että meillä on mätiä käytetty kaikella mahdollisella tavalla, kun sitä on keitetty (esim. mateen tai hauen mäti keitossa), paistettu (esim. ahvenien mätipussit), savustettu (kaikki savukalat, ja nyt mateen mäti) ja ja syöty sellaisenaan (lähinnä muikunmätiä mitä en lapsena suostunut maistamaan, asia mikä kaduttaa). Mutta eihän se luulo ole tiedon väärti. Ei olla käytetty mätiä vaikka lettuihin, kuten Iskä kokkaa -blogin Iskä teki. En myöskään ollut kuullutkaan Bottargasta, eli suolakuivatusta mädistä ennen kuin ostin Janne Tarmion ja Sami Tallbergin loistavan Mäti - helmiä lautasella -kirjan. 

Tästä kaikki alkoi

Kyseessä on siis pesty, suolattu ja kuivattu mäti, jonka tuotanto nykyisin keskittyy lähinnä Sardinian alueelle Mäti-kirjan mukaan. Kirjassa oli kuitenkin mukavasti myös suomalaisen bottargan ohje. Mädiksi suosilteltiin jotain pienijyväistä mätiä, kuten mateen mätiä. Eviran asiantuntija oli epäillyt, ettei pakastus olisi tarpeen, mutta minä pakastin mätipussit kuitenkin ennen kuivaamista. Olin ostanut mätimateen, ja otin mätipussit varovaisesti talteen. Minä tein ensimmäisen bottargani näin:

1 mateen mätipussi

paljon hienoa merisuolaa

Huuhtelin mätipussit, kuivasin talouspaperilla, ja pakastin muutaman päivän ajan. Sen jälkeen sulatin mädin hitaasti jääkaapissa. Ohjeen mukaan ne olisi pitänyt kierittää oliiviöljyssä, mutta jotenkin se vaihe pääsi unohtumaan. Eli kuivasin mätipussit uudestaan talouspaperin päällä ja laitoin lautaselle reilusti suolaa jonka päälle astettelin mätipussit ja kaadoin päälle suolaa niin, että olivat kokonaan peitossa ja laitoin lautasen jääkaappiin. Vaihdoin lautasta ja suolaa parin päivän ajan aamuin illoin, sillä alussa suola vettyi nopeasti ja mätipusseista irtosi nestettä lautaselle. Sen jälkeen vaihdoin suolan iltaisin vielä viiden päivän ajan, eli yhteensä kuivasin mätiä suolassa viikon ajan jääkaapissa. Sen jälkeen rapsuttelin enimmät suolat pois, ja nyt bottarga on kannellisessa rasiassa jääkaapissa odottamassa lopullista kovettumista. Siihen voi mennä kuukausi parikin aikaa, joten palaan käyttöön myöhemmin. Mäti on jo aika kovaa, ja tuoksuu hyvälle mädille. Kirjassa on muutama ohje, joita ajattelin kokeilla sitten, kun mäti on riittävän kovaa raastamiseen.

Myös Sillä Sipulin Merituuli on kokannut kuivattua mätiä ja pastaa. Samassa jutussa on myös hyvä ja kattava arvostelu kirjasta, suosittelen lukemaan, sekä jutun että kirjan ;)

Punainen linssikeitto

Minä inhoan mainoksia. En halua altistua mainoksille missään tilanteessa, ja jotenkin olen oppinut olemaan todella sokea niille, jätän vaan mainokset totaalisen huomiotta. Ja jos jossain ohjelmassa, lehdessä tai blogissa alkaa olla mainoksia liikaa, jätän ne kokonaan väliin, en vaan jaksa kiinnostua sisällöstä mainosvyöryn ohella. Luulisin että tämä inho mainoksia kohtaan johtuu osaksi siitä, että tiedän olevani täysin niiden vietävissä; ja sitähän en halua.

Se, että olen täysin vietävissä (mutta täysin positiivisesti siis tässä tapauksessa) näkyy esimerkiksi siinä, että tänään aamulla huomasin inspiroivassa Kokit ja Potit -blogissa punaisen linssikeiton ohjeen. Heti sen jälkeen tajusin että minun on saatava punaista linssikeittoa TÄNÄÄN. Jälleen kerran Hannele onnistui tekemään jotain niin houkuttelevaa, että sitä on vaan pakko tehdä, ja mieluiten änyyteenyt. Tein kylläkin linssikeiton ihan sen mukaan mitä sattui olemaan kaapissa helposti saatavilla, mutta alkuperäinen, hienompi keitto kookoksella ja yrttitahnalla löytyy tuolta.

Tämä annos on sopivasti keittoa yhdelle:

1 dl punaisia linssejä

4 dl kasvislientä

1 salottisipuli

1 pieni valkosipulin kynsi

ihan pieni pala inkivääriä

1 rkl tomaattipyrettä

½ tl savustettua Aji Cristal -rouhetta

2 tl riisiviinietikkaa

1 tl hunajaa

korianteria

Huuhdo linssit hyvin, laita ne kattilaan kasvisliemen kanssa. Lisää pilkotut sipulit ja inkivääri sekaan kiehumaan. Lisää muut mausteet ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia (katso keittoaika omasta linssipurkista/pussista). Soseuta keitto, ja ripottele päälle korianteria.

Lientä olisi voinut olla aavistus vähemmänkin, mutta todella hyvää keitto oli näinkin.

ps. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin perhe ilmoitti että jo riittää lihapadat - päivän tarkkuudella samaan aikaan kuin viime vuonnakin.. Nyt on mung-pavut itämässä ja ihan muita ruokasuunnitelmia mielessä.

Hirvi-possupata haudutuspadassa

Pata aamulla klo 8

Nyt pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa ruuan kuljettamista Crock-Pot -haudutuspadassamme. Menimme Lahteen katsomaan iltamäkeä ja ilotulitusta Salpausselän kisoihin, ja sitä ennen piti saada syötyä. Minulla oli 1.8 kg pataliha hirveä, ja 1.8 kg porsaan kassler ja ajattelin yhdistää nämä padaksi, josta riittää ruokaa isommallekin porukalle. Padan tein hyvin samalla tapaa kuin täydellisesti onnistuneen hirvipadan.

1.8 kg hirveä

1.8 kg hyvää porsaan kassleria

voita

musta- ja viherpippuria

timjamia
suolaa
2 laakerinlehteä

n. 1 dl vehnäjauhoa

4 isoa sipulia

½ l karkkipossun keitinlientä

½ l vettä
n. 20 g kuivattuja herkkutatteja

Pilko lihat reiluiksi paloiksi. Ruskista niitä valurautapannulla pienissä erissä, mausta jokainen erä ja ripottele jauhoja päälle. Siirrä lihat pataan, lisää sinne myös kuoritut ja pikotut sipulit, suola ja laakerinlehdet. Kaada nestettä niin, että lihat peittyvät hyvin, murustele sienet joukkoon. Anna padan hautua asetuksella low vähintään 7 tuntia.

Minä valmistin padan nyt yön aikana, eli se oli päällä suunnilleen 9 tuntia. Sen jälkeen sammutin padan, ja vähän jäähtyneenä laitoin kannen kiinni ja pakkasin kuljetuslaukkuun. Perillä lämmitin padan jonka jälkeen se syötiin riisin ja hyvän salaatin kanssa. Kaikkien mielestä ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi.

Pata illalla klo 23

Valoa chileille

Omat chilit eivät ole vielä itäneet, mutta miehen työkaverilta saadut chilit voivat oikein hyvin. Etenkin sen jälkeen, kun ostimme kaksi kasvivaloa niille. Siirsin perintöpöydän ikkunan eteen, mies ripusti lamput verhokiskoon ja minä leikkasin vanhasta vahakankaasta suojan pöydälle. Vanhan telkkapöydän välikköön olen saanut laitettua myös ne "ylimääräiset" siemenet jotka eivät ole mahtuneet mihinkään järjelliseen paikkaan. Ja pöydän alle mahtuu vielä Lego-laatikkokin, siellä sille on sievempi paikka kuin se entinen joka oli suunnilleen keskellä olohuoneen lattiaa.

Josko vaikka laakeripuukin tokenisi, kyllä on ottanut Suomen talvi koville. Jäljellä on muutama hassu oksa, ja muutamia uusia pieniä lehdenalkuja.

Helppo kanakastike haudutuspadan avulla

Kyllä ei ole kaunein kastike minkä olen tehnyt

Haudutuspataa voi käyttää helpon ja hyvän arkiruuan valmistamiseen, kunhan vähän ennakoi. Laitoin eilen kanankoivet (Viskilän kukonpoikaa tai mitä nyt onkaan) haudutuspataan heti töistä tullessani, ja irrottelin lihat kypsistä vähän jäähtyneistä koivista illalla ennen kuin menin nukkumaan. Tänään sitten tein nopean kastikkeen siinä ajassa kuin lisuke kiehui.

3-4 kanankoipea

1 sipuli

1 porkkana

½ palsternakkaa

½ l hyvää lientä

½ l vettä, tai vähemmän

lihat ja kasvikset padasta

2-3 dl lientä

1 dl kermaa

1 rkl vehnäjauhoja

Laita koivet pataan. Pilko sekaan vähän kasviksia ja kaada nesteet päälle, niin, että kaikki peittyy juuri ja juuri. Laita pata asetukselle high, ja anna kypsyä muutaman tunnin ajan, minulla taisi olla päällä nyt nelisen tuntia, vähempikin olisi riittänyt. Irrota lihat luista ja siirrä kattilaan. Nostele kasvikset reikäkauhalla mukaan ja kaada vähän lientä joukkoon, siirrä kattila jääkaappiin (tai pakasta lihat ja liemi rasiassa). Ota loput liemestä talteen jotain muuta ruokaa varten.

Seuraavana päivänä (tai sitten kun valmistat ruuan) nosta kattila hellalle, sekoita kerma ja jauhot hyvin keskenään ja kaada kattilaan. Anna kastikkeen kiehua sillä välillä kun keität lisukkeeksi esimerkiksi ohraa, riisiä tai pastaa.

Yksinkertainen, helppo ja maistuva ruoka, ja aktiivista kokkausaikaa ei kulunut paljoakaan. Jos olisin raatsinut ja ollut viisaampi, olisin ostanut 2-3 X tuon määrän koipia ja valmistanut lihat moneen kastikkeeseen samalla kerralla.

Villisian entrecote haudutuspadassa

Tein villisian entrecoten (tai jonkun vastaavan palan) haudutuspadassa. En oikein tiennyt millaista pataa tekisin, mutta päädyin sitten Farangin karkkipossun makumaailmaan. Lisäsin vielä pataan paljon juureksia, ja reilusti lientä jota voi käyttää myöhemminkin. Pata oli todella hyvää, tosin esikoinen oli sitä mieltä että ei sentään paras pata mitä olen tehnyt Crock-Pot -padalla.

1.25 kg villisian entrecote luineen

voita

pippuria, timjamia

7.5 dl vettä

1.5 dl soijaa

0.5 dl ketjap manis -kastiketta

0.5 dl osterikastiketta

1 dl makeaa omenaviinia

10 valkopippuria

10-20 korianterin siementä

2 tähtianista

1 kanelitanko

10 g kuivattua herkkutattia

2 porkkanaa

1 iso palsternakka

pala lanttua

pala juuriselleria

2 punasipulia

1 iso valkosipulin kynsi

muutaman sentin pätkä inkivääriä

Ruskista liha pannulla, mausta se haluamallasi tavalla. Laita liha pataan. Sekoita liemen aineet keskenään ja kaada lihan päälle. Murustele myös sienet mausteeksi. Kuori ja pilko kasvikset ja laita sekaan. Haudutin pataa asetuksella low muistaakseni n. seitsemän tuntia. Liha oli hyvää, kasvikset maukkaita, ja lientä jäi vielä litra myöhempää käyttöä varten. Ai niin, keitin kastikkeen parista desistä lientä, johon lisäsin ruokalusikallisen fariinisokeria. Keitin lientä kasaan niin, että se tuli sakeaksi. Hyvää riisin ja lihan päällä.

Mustikkajäätelö

Minun on pitkään pitänyt tehdä mustikkajäätelöä. Puolukkajäätelöä parempaa ei olekaan, eikä muuten ole edelleenkään. Mutta hyvää tästäkin tuli. Mustikkajäätelö syötiin bliniaterian päätteeksi puolukkajäätelön ja tervasorbetin kanssa. Maut sopivat hyvin yhteen, ja kaikki olivat hyviä, mutta puolukkajäätelö oli edelleen se paras jäätelö jota kaikki halusivat lisää.

n. 1 l mustikoita

4 dl kermaa

4 munankeltuaista

1.2 dl sokeria

1/4 tl (vajaa) vaniljajauhetta

Paseeraa mustikat. Käytännössä sain niistä irti vain mehua, kuoret säästin smoothieta varten, eli älä missään nimessä heitä niitä pois (saatiin koko perheelle iltapala-smoothiet). Laita kerma, munankeltuaiset, sokeri ja vaniljajauhe kattilaan ja nosta se toisen kattilan päälle jossa kiehuu vesi. Lämmitä seosta vesihauteessa välillä vatkaten niin kauan että se saostuu. Jäähdytä seos ihan kylmäksi. Laita se jäätelökoneeseen paseerattujen mustikoiden kanssa, anna jäätyä jäätelöksi ja pakasta rasiassa.

Murun sienisalaatti

Minäkin ostin muutama viikko sitten itselleni paljon kehutun Murun keittokirjan. Luin kirjan suorastaan ahmimalla kotimatkalla, ja loput viimeiset sivut heti kotiin tultuani. Kirjassa on useampi resepti mitä täytyy kokeilla, kymmenen merkkiä tuli miettimättä; tänään aloitin helpolla sienisalaatilla blinien seuraksi. 

Teen blinit aina samalla ohjeella, enkä ole sitä vaihtamassa kaikista muista mahdollisista ohjeista huolimatta, sillä olen niin tyytyväinen makuun ja rakenteeseen. Joskus on kuitenkin kiva tarjota jotain uutta blinien seurana, tänä vuonna se on mateen mäti, jonka otin talteen yhdestä syömästämme mateesta, sekä sienisalaatti, jota en siis tehnyt perinteisen ohjeeni mukaan. Tein salaatin pienempänä, mutta laitan tähän kirjan ohjeen:

250 g suolasieniä

1 pieni punasipuli

1 rkl kapriksia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl hienonnettua rakuunaa

mustapippuria

Liuota suolasienistä liika suola pois ja huuhtele ne hyvin. Purista neste pois. Hienonna sienet, sipuli ja kaprikset ja sekoita, lisää joukkoon öljy, pippuria ja rakuuna. Anna makujen tasaantua muutama tunti.

Sienisalaatti oli hyvää,  ja enon mielestä erityisen hyvää kun lisänä oli smetanaa ja kylmäsavuporoa. 

Graavi- ja kylmäsavulohi, mateen ja kirjolohen mäti, sipuli, smetana, sienisalaatti, savumätitahna, suolakurkku, punajuuri, kylmäsavuporo, Savuhovin Raivo-makkara ja tulinen chorizo

Savustettu mäti ja mätitahna

Mateen mätikausi alkaa vedellä viimeisiään. Osa mateista on jo kutenut, ja lopuilla on melkoiset mätipussit. Minä ostin tämän 2.2 kg painavan mateen Hakaniemen hallista, ja tuntuu että puolet painosta oli mätipusseissa. En uskaltanut edes punnita niitä, sillä pelkäsin niiden poksahtavan (ja pelko osoittautui oikeaksi). Ja kyllä huomaa että kala on laittanut kaiken energiansa jälkeläistuotantoon, tuon kokoiseksi kalaksi oli aika vähälihainen, juuri ja juuri 4-henkinen perhe sai riittävästi syötävää.

Mutta asiaan: halusin kokeilla mädin savustusta sellaisenaan. Meillä on lapsesta lähtien syöty savustettua (ja keitettyä ja paistettua ja raakaa) mätiä, mutta mäti tuli savustettua aina kalan sisällä ja se syötiin samalla kuin kalakin. Nyt halusin kokeilla ihan sellaisenaan savustettua mateen mätiä. Mädistä tuli tosi hyvää, mutta kumpikin pussi poksahti savustusuunissa, joten 1) vähän lyhyempi aika olisi riittänyt 2) kannattaisi kuumasavustaa pienempiä eli aikaisemmassa vaiheessa olevia mätipusseja. Mutta ei se haittaa, hyvää tuli silti, ja ensi vuonna pitää olla ajoissa liikkeellä, savustettua mätiä nimittäin tulee tehtyä ihan varmasti uudestaan.

Janne Tarmion ja Sami Tallbergin Mäti-kirjan mukaan savustetut mätipussit tulisi suolata joko etukäteen suolaamalla pinnalta, tai sitten jälkikäteen kuumassa suolaliuoksessa.  Ensimmäistä en ehtinyt (=muistanut) tehdä ja jälkimmäinen ei tullut kyseeseen poksahtamisen takia. Mutta ei sekään haitannut, sillä makua savustetussa mädissä on ilman suolaamistakin, epäilen että en tule tulevaisuudessakaan suolaamaan tässä vaiheessa. Ajattelin käyttää savustetun mädin mätitahnaan joka tapauksessa, ei se suolattamuus haitannut sitäkään vähää, sillä mätitahna on helppo suolata. Idean vaahdotettuun ranskankermaan sain Mäti-kirjasta, muuten tein mätitahnan ihan kokeilemalla makuja. Kannattaa valita muuten sellainen ranskankerma jossa ei ole muuta kuin kermaa ja hapatetta. Kaikki muu on turhaa.

Savustettu mäti:

Minä savustin vajaan kilon painoisia mätipussena 45 minuuttia, saman ajan kalan kanssa (lapset muuten sanoivat että parasta kalaa ikinä), mutta varmastikin esim. 35 minuuttia olisi riittänyt, sillä siinä vaiheessa vasta toinen pusseista oli poksahtanut.

Mätitahnan tein ihan yksinkertaisesti:

2 dl ranskankermaa vaahdotettuna

n. 4 dl savustettua mätiä

1 tl ruususuolaa

ja sitten puoleen määrään
2 tl tomaattipyrettä

ja toiseen puoleen
2 hienoksi pilkottua salottisipulia

Vatkaa ranskankerma hyväksi vaahdoksi, minulla meni siihen aikaa muutama minuutti, maksimissaan viisi. Vatkaa joukkoon mäti ja suola. Jaoin seoksen kahteen, joista toiseen puoleen laitoin tomaattipyrettä (Mutti) ja toiseen puoleen sipulia. Anna makujen tasaantua muutama tunti tai o/n. Hyvää leivän päällä, voileipäkakuissa, blinien kanssa tai ihan sellaisenaan vaikka dippinä. Tuo sipulin kanssa tehty tahna on tarkoitus syödä blinien kanssa. Minä, joka en välitä kamalasti voileipäkakuista ajattelin, että nyt pitää keksiä joku syy tehdä kalaisa voileipäkakku. Niin, ja pakastimeen laitoin vielä pari desilitraa savustettua mätiä sellaisenaan myöhempää käyttöä varten.


Täytyy todetta, että P-A-R-A-S-T-A mätitahnaa I-K-I-N-Ä!


ps. Vasta Mäti-kirjaa lukiessani älysin että miksi meillä on aina puhuttu rommista: sehän on ruotsista tullut lainasana (rom).