Grillattu uunijuusto munakoisolla - se kasvisversio

En meinaa saada näitä postauksia julkaistua, näin olin kirjoittanut jo yli viikko sitten:

Olimme viime viikonloppuna mökillä vähän pidemmän kaavan mukaan, eli vähän ylimääräistä etäpäivien takia. Ja niin, että lapset kyllästyivät ja lähtivät aiemmin kotiin. Oli monta päivää jolloin oli tarkoitus grillata, mutta se ei onnistunut järkyttävän tuulen takia, eikä myöskään rankkasateiden takia. Mutta sunnuntaiksi oli sen verran tyyntynyt, että grillasin sitä, mitä oli vielä jäljellä (mm. possu oli mennyt kastikkeeksi joka syötiin perunan kanssa). 

Minusta yksi parhaita grilliherkkuja on pekoniin kääritty uunijuusto, olen postannut siitä aiemminkin. Mutta erityisen hyvää tämä on uudesta juustolöydöstä, sellainen valkoinen suorakaiteen muotoinen juusto Lentävästä lehmästä. Sopivan mallinen, joka on helppo leikata, kääriä pekoniin ja laittaa tikkuihin. 

Halusin kokeilla myös kasvisversiota ja keksin, että hyvin maustettu munakoiso voisi olla hyvä ratkaisu. Katsoin aiemmin Tareq Taylorin ohjelmaa, jossa hän matkusti isänsä lapsuudenmaisemissa. Yhdessä jaksossa hän valmisti perinteistä herkkua munakoisosta, joka oli kuorittu ja kunnolla kuivatettu suolalla. Eli kun puhutaan munakoison itkettämisestä, sitä ei tehdä maun vuoksi vaan rakenteen. Tämä!

Valmistinkin samalla itselleni ylijääneestä munakoisosta "pihvin", ja olipahan hyvää. Eli itketin munakoisoa parin tunnin ajan reilulla suolalla, maustoin tulisella soosilla ja grillasin hyvällä tulella. Ihana maku ja ennenkaikkea hieno rakenne!

Kuori munakoiso. Leikkaa juustohöylällä tai esim. mandoliinilla ihan ohuita siivuja munakoisosta. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele suolaa päälle. Kuivaa kaikki neste esim. talouspaperiin tai puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen ja ripottele uudestaan suolaa. Kun nestettä ei enää tule, sudi hyvää grillikastiketta munakoisoille, minulla edelleen sitä Poppamiehen korealaista BBQ-kastiketta. Kääri suikaleet juuston ympärille ja laita juustot grillitikkuihin. Grillaa hyvällä lämmöllä muutamia minuutteja puoleltaan.

Lautasella on pekoniin ja munakoisoon käärittyä juustoa, grillattuja tomaatteja ja kantarelleja(!), ylimääräiset munakoisoviipaleet sekä munakoiso"pihvi".  Ihana ateria!

Kerrankin hyvä sosekeitto

Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)

1 palsternakka

1 sipuli (pienehkö)

n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)

1 varsisellerin varsi (pienehkö)

4 perunaa (esim. Rosamunda)

1 parsakaalin varsi (koska oli)

1 dl tiukkaa lientä

7 dl vettä

n. 200 g Koskenlaskijaa

1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 

ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

Vuoden paras kantarellikeitto

Tämä on niin täydellisen hyvän mielen keitto kuin vain voi olla. Olin mökillä pari päivää isän kanssa kaksin, ja olin jo etukäteen ajatellut, että nyt on hyvä mahdollisuus syödä sieniä pääruokana. Kukaan ei valittaisi ja saisin tehdä ihan mitä haluan.

Matkapäivänä kävin metsässä heti mökille tultua, pari tuntia metsässä ja iso korillinen täynnä sieniä. Kuivuri käyntiin ja sitten keiton keittämiseen. Tattiaika on mennyt vähän harmittavasti ohi, sain kyllä puoli korillista priimaa herkkutattia, mutta viikko aikaisemmin olisin saanut ehkä viisi korillista. Paikoitellen metsä löyhkäsi mädälle sienelle, niin paljon oli ylimenneitä tatteja. Keräsin myös mustia torvisieniä sekä kantarelleja mukavasti. Ja rouskut olivat alkaneet nousta, löysin paljon söpöjä nappirouskuja jotka säilöin chilin kanssa etikkaan. 

Olen niin iloinen, että keksin Campasimpukalta kuinka hyvin kurpitsa sopii sienien kanssa. Lähtiessä otin kotoa mukaan puolikkaan Hokkaido-kurpitsan, jänislientä sekä jämän sinihomejuustosta, pienen palan hyvää Gorgonzolaa joka oli ostettu pizzaa varten. Kasvimaalta piti ottaa vain sipuli, ja siinä oli päivän raaka-aineet valmiina. Tästä keitosta kaksi söi mahansa täyteen, mitään ei jäänyt, mutta ei olisi enempää jaksanutkaan. Määrät ovat sinnepäin, mitään en mitannut. Ja tägäsin tähän vegen, lihaliemi on helppo vaihtaa kasvisliemeksi.

reilusti kantarelleja (vajaa litra ehkä)

voita

2 dl pilkottua kurpitsaa

1 sipuli

n. 2 rkl vehnäjauhoa

n. ½ l hyvää lientä, nyt oli jänislientä

vettä tarvittaessa

n. 100 g hyvää homejuustoa

n. 1 dl kermaa

suolaa, pippuria myllystä

Perkaa ja pilko sienet. Laita ne kuivalle pannulle, ja paista niin kauan kuin nestettä irtoaa. Siirrä sienet kattilaan odottamaan. Laita pannulle vähän voita, ja kuullota pilkottua kurpitsaa ja sipulia vähän aikaa. Sekoita niiden joukkoon vehnäjauhot ja anna niiden saada aavistus väriä. Lisää liemi ja anna sen vähän suurustua pannulla. Kaada kasviksetkin liemineen kattilaan. Kaada pannulle vähän vettä ja ota kaikki maut talteen. Anna keiton kiehua muutama minuutti, pilko juusto joukkoon. Kun juusto on sulanut lorauta vähän kermaa ja anna kiehahtaa. Lisää suolaa tarvittaessa ja vähän pippuria lisäksi. Nauti keitto ruisleivän kanssa.

Tämä oli yksi onnistuneimmista sieniruuista mitä olen tehnyt. Liekö jänisliemi, hyvä juusto, vai hyvä seura ulkona leppeässä syysillassa maustoi keiton niin hienosti. Isän silmät suorastaan loistivat kun söimme keittoa, moneen kertaan ihmettelimme kuinka oli hienoa keittoa.

Seuraavana päivänä söimme tattikastiketta juuri nostettujen perunoiden ja papujen lisänä. Kurpitsa pääsi tattikastikkeeseenkin, todella mainio kastike tämäkin.

Jämät makaronilaatikkoon

Eilen syötiin varsinaista ruokahävikin torjumisruokaa. Muutama päivä sitten valmistin pienen peuranpaistin kamadossa mediumiksi, rubissa mm. katajaa, timjamia, pippureita ja paprikaa, sekä tietysti suolaa ja tummaa sokeria. Pala oli kuitenkin sen verran reilu, että sitä riitti toissapäiväisen pizzan täytteeksi muiden lisukkeiden ohella, eikä viekäkään mennyt kaikki. Kuopus toivoo aina myös kinkku-ananas-pizzaa (joo, sitä paheksutuinta pizzaa), mutta eipä sitä kinkkuakaan kaikkea kulunut. Juustojakin jäi yli. Olin nostanut myös muutaman upean sipulin jo muutama päivää sitten, joten nekin oli hyvä aika käyttää. Näin syntyi makaronilaatikko kaikesta mahdollisesta:

5 dl makaronia

2-3 uutta sipulia

200 g kinkkusuikaleita

200 g peuranpaistia

100 g (Jukolan juuston) Cheddar-juustoa raastettuna

½ dl parmesania raastettuna

3 munaa

4 dl maitoa

Keitä makaroni melkein kypsäksi. Silppua sipulit ja niitä kuullota pannulla. Leikkaa peura ohuiksi suikaleiksi. Sekoita makaronin joukkoon kuullotettu sipuli, lihat ja juustot. Kaada munamaito päälle ja paista 200 asteessa uunissa tunti.

Ei tämä ehkä sellainen gourmet-elämys ollut että tulisi vasiten tehtyä, mutta hyvä mieli kuitenkin että sai lihat käytettyä koko perheen ruokaan.

Juustoinen kantarellipiirakka

Tämä resepti on saanut innoituksen sekä Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista että Rouva Raadelman keittiöstä. Ensin mainitussa tehtiin kantarellipiirakka Västerbotten-juustolla, ja Raadelman ihaniin rapujuhliin oltiin tehty pelkästä juustosta piirakka. Minä yhdistin vähän kumpaakin reseptiä tähän, ja tein piirakan pienenä. 

Juuston ostin Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä, tosin Västerbottenin sijaan ostin Svedjan Gårdost -juustoa. Vähän kuin Västerbotten-juusto paitsi paljon parempaa. Ihana pieni piirakka, josta sain monta lounasta itselleni. Taas niitä lounaita jotka tekevät päivästä vähän paremman.

50 g voita

0,8 dl vehnäjauhoa

0,3 dl (riihi)ruisjauhoa

ripaus suolaa

reilu 200 g kantarelleja

vähän voita

1 sipuli

muutama rouhaisu mustapippuria

100 g Svedjan Gårdost -juustoa

2 munaa

2 dl kermaa

Aloita tekemälla taikina. Sekoita voi ja jauhot ja suola. Painele taikina pieneen (15 cm halkaisija) irtopohjavuokaan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa 10 min.

Sillä aikaa paista kantarelleja pannulla niin, että neste haihtuu. Lisää vähän voita ja pilkottu sipuli, rouhi pippuria joukkoon ja kuullota sipuli. Levitä sienet esipaistetulle pohjalle. Raasta juusto, levitä sienten päälle. Kaada päälle keskenään sekoitetut munat ja kerma ja paista vielä 25 minuuttia. Nauti lämpimänä salaatin kanssa.

Nina Lincolnin jäädytetty suklaa-juustotorttu

Minulla oli tämä kakku omissa ylioppilasjuhlissa 80-luvun lopulla. En ole ollut koskaan mikään kermakakku-fani, ja omiin juhliin halusin jonkun muun kakun. Äidillä oli tuliuusi Kotilieden parhaat leivonnaiset -kirja, ja siitä löysin tämän kakun. Vähän piti äitiä suostutella, mutta ei mitenkään paljoa kuitenkaan. Niin sain leipoa monta näitä kakkuja, muistan vieläkin kuinka kivaa se oli. Minulla oli lakkiaiset ihan pian tuon ohjeen ilmestymisen jälkeen, joten ei ihme että kakku herätti vähän keskustelua, hyvällä tapaa tietysti. Päällä oli pelkkää suklaata, tähän laitoin pistaasipähkinöitä päälle kauniin värin vuoksi. Kuva vaan jäi värittömäksi, mutta hyvää kakku oli edelleen. Koko kakku syötiin kerralla, kotiväki ja vieraat laskettuna yhteen meitä oli yhdeksän.

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vanilliinisokeria, se on muuttunut vaniljasokeriksi uudemmissa versioissa. Samoin kerman määrä on muuttunut, minä käytin tässä alkuperäistä määrää eli 2½ dl, mutta tokihan kätevämpää on käyttää 2 dl mikä on kermapurkin koko, ainakin jos tekee yhden kakun. Minä käytin vähemmän keksejä kuin ohjeessa on, ja suhteessa enemmän voita, näin minusta tulee parempi pohja. Alkuperäisessä ohjeessa oli pekaanipähkinöitä, sekin suluissa. 

7 Digestive-keksiä

35 g sulatettua voita

200 g tummaa suklaata

200 g maustamatonta tuorejuustoa

150 g sokeria

½ tl vaniljajauhetta

2 kananmunaa

2½ dl kermaa

suklaata

pistaasipähkinöitä

Murskaa keksit muruiksi. Lisää sulatettu voi, sekoita hyvin ja painele leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, minä käytin nyt 20 cm halkaisijaltaan olevaa. 

Sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Sekoita kulhossa juusto, 100 g sokeria ja teelusikan kärjellinen vaniljajauhetta (tai 1 tl vaniljasokeria). Erottele kananmunan valkuaiset ja keltuaistet erikseen. Sekoita keltuaiset juuston sekaan ja lisää myös sula suklaa joukkoon. 

Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa hyväksi vaahdoksi, vatkaa loput sokerit joukkoon. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi. Kääntele ensin valkuaisvaahto juustoseoksen joukkoon. Sekoita sen jälkeen kermavaahto joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle ja pakasta vähintään yön yli.

Ota kakku pakastimesta n. puoli tuntia ennen tarjoilua. Veistä päälle vähän suklaata ja lisää rouhittuja pähkinöitä. Pähkinät voi jättää poiskin, jos haluaa. 

Ihanaakin ihanampi kukkakimppu by Pirjo Koppi

Joululoman 2015 kotimainen juustolautanen ja kirsikkahillo

Tänä(kin) jouluna halusin koostaa juustolautasen kotimaisista juustoista ja lisukkeista. Oikeastaan ainoa hankaluus oli löytää varmasti kotimaisia suolakeksejä, tuntuu että kotimaisetkin merkit tekevät keksinsä ties missä, eikä jauhojenkaan alkuperästä ole varmuutta. Ensi kerralla taidan leipoa omat keksit, sama aika menee leipomiseen kuin kaupassa kiertämiseen ja pienenpienen tekstin lukemiseen. Juustoja sen sijaan on helppo löytää, nykyään on monia hienoja pieniä juustoloita isojen lisäksi. Minä ostan lähes kaikki juustot (paitsi se arkiedam) Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Parempaa valikoimaa en tiedä Suomessa olevan, ja mikä tärkeintä, siellä saa aina asiantuntevaa ja hyväntuulista palvelua, aina jää hyvä mieli.

Juustolautasella tänä vuonna oli:

Peltolan blue

Valion Aura (lapsille, ei ole lautasella)

Hakaniemi punahomejuusto (Helsingin meijeriliike)

Juustoportin Gruyére (vuohenjuustoa kiekosta)

Toholammin musta-emmental

Valion Keisarinna

Kotimaisia omenoita

Ruiskeksejä

Kirsikka-chutney kotimaisista kirsikoista (melkein Murun keittokirjan ohjeella):

1½ dl kirsikkahyytelöä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 tl sinapinsiemeniä

aavistus raastettua inkivääriä

Käytin nyt chutneyhin kesällä omista kirsikoista tehtyä kirsikkahyytelöä, Murun ohjeessa käytettiin tölkkikirsikoita, muuten raaka-aineet ovat suunnilleen samat. Keitä aineita puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Purkita puhtaaseen purkkiin ja nauti juustojen kanssa.


ps. mökillä ei ole lunta, mutta kaikki on jäässä, ja värit ovat aivan upeita, huurre tekee maailman pastelliksi. En mennyt uimaan, sillä jää oli niin paksua, mutta hyvin sai vilvoteltua -16 asteessa tähtitaivaan alla.

Keltajuuripizza

Minä olen muutaman kerran tehnyt punajuuripizzaa, enkä ole ollut kauhean tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tällä kertaa turvauduin River Cottage Veg Everyday -kirjaan, ja huomasin että Hugh käytti keitettyä punajuurta. Niinpä sitten minäkin käytin, vaikka muuten en tehnyt ohjeen mukaan, en siis käyttänyt tomaattikastiketta enkä kuullottanut sipuleita pannulla, sen sijaan käytin raakaa sipulia huomattavasti vähemmän.

Pizzan päälle laitoin:

4 pientä keltajuurta

1 pieni sipuli

125 g hyvää buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää cheddaria

vähän hyvää parmesania

oliiviöljyä 

Keitä kelta(tai puna)juuret napakan kypsiksi. Tee normaali pizzataikina, anna kohota ja kauli se pellin kokoiseksi. Asettele pohjan päälle ohueksi viipaloidut kelta(tai puna)juuret, ohueksi viipaloitu sipuli ja revi mozzarella ja täytä välit sillä. Ripottele vähän raastettua cheddaria ja parmesaania päälle ja lorauta aavistus oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 minuuttia. 

Tämä oli hyvä pizza, eli keitän juurekset jatkossakin. Ensi kerralla voisi kuullottaa Hugh:n ohjeen mukaan useamman sipulin öljyssä ja levittää pizzalle, hyvää varmasti sekin.

ps. Aion ensi kesänä mennä River Cottagen järjestämälle ruokakurssille. Maltan tuskin odottaa. Ja mietin että onko kenelläkään täällä niistä kokemuksia.

Lämpimät leivät: päärynää ja homejuustoa

Tässä on varsinainen retro-iltapala. Muistan ensimmäisen kerran nuoruudessani, kun äiti teki näitä. Ihmettelin etukäteen, että voiko muka olla hyvää, hedelmää, leipää ja homejuustoa. Hyväähän se oli silloin, todella hyvää, ja niin on edelleenkin. Tämä iltapala ansaitsee oman postauksen ihan siitä ilosta että tänä vuonna saa kotimaisia päärynöitä edulliseen hintaan ihan tavallisesta Prismasta. Prismat aloittivat lokakuun alusta yhteistyön Satokausikalenterin kanssa, ja nykyään tarjolla on selkeästi merkityt, kuukausittain vaihtuvat sesongin hedelmät ja kasvikset. Tykkään, todellakin, ja ajoituskin on hyvä. Juuri kun naapurikauppa teki remonttia ja pienensi hevi-osastoa, niin naapurissa löytyy kotimaisia hedelmiä ja kasviksia isosti ja helposti.

ruisleipää

päärynää

mieluista homejuustoa

Laita ruisleipä leivinpaperille uunipellin päälle. Viipaloi päärynä ohuiksi viipaleiksi ja asettele leivän päälle. Pilko homejuusto päärynän päälle ja paista 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Nauti teen kanssa aamu- tai iltapalaksi tai muuten vaan.

Nokkospizza

Pihan nokkospuska kasvatti uudet nokkoset, joista sain taas hyvän ruuan, pizzan tällä kertaa. Tein sen aikalailla samaan tapaan kuin tuon ihanan lehtikaali-pizzan, tällä kertaa lehtikaalin tilalla käytin nokkosta enkä lisännyt kalaa. Ja täytyy taas kerran todeta että kyllä buffalo-mozzarella on sitä parasta mozzarellaa pizzan päällä, sanotaan muualla mitä sanotaan. Eikä se kostuta pizzaa ollenkaan, kun juuston avaa ensin esim. talouspaperin päällä ja antaa sen imeä ylimääräiset nesteet. Pohja on taas kahteen pizzan, täytteet yhteen.

 

4 dl haaleaa vettä

1 pkt hiivaa (25 g)

1½ tl suolaa

n. 450 g jauhoa

½ dl oliiviöljyä

 

Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Toisen tein nokkospizzana, ja toiseen tuli esikoisen toiveesta tomaattia ja simpukkaa sekä hyvää cheddaria ja parmesania.

1 l nokkosta

buffalo-mozzarellaa (n. 150-200 g)

1 pieni punasipuli

kourallinen cheddaria

kourallinen parmesaania

Ryöppää huuhdellut nokkoset kattilassa eli anna nokkosten kiehahtaa vedessä. Valuta nokkosvesi pois lävikössä (ja huuhtele sillä hiukset seuraavan hiustenpesun yhteydessä). Kun nokkoset ovat jäähtyneet sen verran että voit käsitellä niitä, purista niistä nyrkissä kaikki vesi pois. Pilko ne sen jälkeen pieneksi silpuksi. Laita lautaselle pari talouspaperia (tai puhdas keittiöpyyhe) ja hajota buffalo-mozzarella sen päälle, näin siitä poistuu ylimääräinen kosteus. Pilko sipuli aivan ohuiksi viipaleiksi. Levitä pizzan päälle nokkossilppu, sipuli, revi mozzarella tasaisesti ja lisää lopuksi raastetut cheddar ja parmesan. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä.

Ihan loistava vegepizza, suosittelen kokeilemaan niin kauan kuin nokkosia riittää.

Vuokaleipä: jämäjuustot herkuksi

Minulla oli jääkaappiin kertynyt monenlaista juustojämää, pieniä cheddarpaloja, vähän parmesan-känttyjä ja olihan siellä yhden homejuustonkin reuna. Sellaisia, jotka yksin eivät ole oikein mitään, mutta yhdessä niistä sai hyvän kasan juustoraastetta. Niin sitten leivoin yhden vuokaleivän myöhäiselle aamiaiselle. Käytin taikinasta puolet tähän leipään ja toisesta puolikkaasta sain aamiaissämpylät.

5 dl vettä

1 tl suolaa

ripaus sokeria

½ hiivaa (25 g)

n. 1,1 l jauhoja (n. 660 g Vääksyn myllyn hiivaleipäjauhoja)

kaikki juustonkannikat mitä löytyy, n. 150 g

oliiviöljyä

Sekoita veden joukkoon suola, sokeri ja hiiva. Lisää jauhoja niin, että saat hyvän tuntuisen taikinan. Vaivaa yleiskoneella tai käsin niin, että taikinassa on hyvä sitko. Anna taikinan kohota vähintään kaksinkertaiseksi. Jos teet tämän puolen litran taikinan, käytä siitä puolet tähän leipään.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Raasta kaikki juustot ja levitä ne taikinan päälle. Kääri taikina rullalle ja leikka n. 5 cm pitkiksi  paloiksi. Nosta taikinakääröt leipävuokaan leikkuupinta ylös- ja alaspäin, anna kohota puolisen tuntia liinalla peitettynä. Kaada vähän oliiviöljyä päälle ja paista 225 asteessa n. 25 minuuttia. Anna leivän jäähtyä aavistuksen, leikkaa se viipaleiksi ja nauti hyvästä leivästä. Liian suolaista lasten makuun, mutta aikuiset tykkäsivät.

Tiesittekö muuten, että Vääksyn myllyn jauhoja saa nykyään pääkaupunkiseudultakin, nimittäin Kaartin kotikaupasta. Suosittelen käymään siellä vähintään jauho-ostoksilla, ihana kauppa muutenkin!

Lindströmin lasagne

Pakastimen tyhjennys etenee ihan hyvin, olen saanut pakastimeen tilaa niin, että sinne mahtuu taas jo jotain (jäätelöä jos lapsilta kysytään). Kaapit odottavat samanlaista tyhjennysoperaatiota, kaikenlaista niihin onkin kertynyt. Tänään sain tyhjennettyä yhden lasagnelevypussin verran (mikä onni että munat olivat lopussa), vihanneslokeroa vähän taas juuresten osalta ja pakastimestakin sain kilon verran jauhelihaa pois. Otin 500 g sika-nautaa ja 500 g hirveä, paistoin ne kimpassa, joskin useammassa erässä, ja pakastin puolet kypsästä lihasta nopeaa keittoa/pizzaa varten, ja puolet käytin tähän lasagneen. Yhdistelin vähän erilaisia lasagneja mitä tästä blogista löytyy vähän sen mukaan mitä kaapissa oli ja tein tälläisen lasagnen:

500 g jauhelihaa (possu-nauta-hirvi)

valkopippuria

pippuria ja suolaa

800 g tomaattimurskaa (2 tlk)

1 iso sipuli

2 punajuurta

1 porkkana

½ palsternakka

1 rkl kapriksia

1 rkl hillosipulia

Valmista jauhelihakastike. Ruskista jauheliha ja mausta se. Siirrä se kattiaan ja lisää tomaattimurskat. Kuori ja pilko sipui, kuullota sitä jauhelihan rasvassa tai öjyssä. Siirrä sipulikin kattilaan. Raasta juurekset raastimen hienolla terää, siirrä ne kattiaan. Pilko kaprikset ja hillosipuit ihan hienoksi ja sekoita kastikkeeseen. Anna kastikkeen kiehua tunnin verran, tai minkä verran maltatkaan. Mitä kauemmin, sen syvempi maku. Tarkista maku, voit tarvittaessa lisätä vähän tummaa sokeria ja punaviinietikkaa.

50 g voita

50 g vehnäjauhoja

7,5 dl maitoa

1 laakerinlehti

suolaa, pippuria, muskottipähkinää

n.75 g paastettua parmesania (tai vähän enemmän)

Tee valkokastike. Sulata voi kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää maito joukkoon vatkaten, ettei tule paakkuja. Lisää laakerinlehti ja anna maidon kiehua hiljalleen niin että kastike suurustuu vähän. Mausta suolalla, pippurilla ja aavistuksella raastettua muskottipähkinää, lisää myös raastettu juusto. Anna kastikkeen vähän jäähtyä, ota laakerinlehti pois ennen kuin kaadat vuokaan.

500 g lasagnelevyjä (hyviä saa itse tehden tai vaikka Hellasta&Herkusta)

400-500 g hyvää mozzarellaa

Kokoa lasagne. Laita pohjalle valkokastiketta, sen päälle lasagnelevyjä. Kerros jauhelihakasviskastiketta, valkokastiketta ja taas lasagnelevyjä. Pilko vähän mozzarellaa valkokastikkeen päälle. Toista niin kauan kuin kastikkeita ja levyjä riittää. Päällimmäisien lasagnelevyjen päälle revi n. 300 g mozzarellaa ja kaada loput valkokastikkeesta jos sitä vielä on. Paista 180 asteessa n. 40-45 minuuttia. Anna hetken tasaantua ja nauti.

Tämä oli todella onnistunut lasagne, ja lapset kehuivat kilvan kuinka onkaan hyvää. Etukäteen olivat kyllä valittaneet senkin edestä, etteivät aio tykätä kun on mozzarellaa ja punajuurta (samat lapset joiden suurta herkkua on punajuuri eri muodoissaan), mutta maku voitti ja ruoka maistui hyvin suunnilleen seitsemän tunnin ulkoilun päälle (ja taas jaksoi mennä uudestaan ulos). Tästä annoksesta tulee ainakin kaksi kertaa neljälle hengelle, ja vähän päälle vielä.

ps. Ylimääräisestä lasagnelevystä ja kastikkeista tein vielä yhden hengen annoksen, johon laitoin hyvää vuohenjuustoa. Luksuseväs töihin.

Katkarapurisotto

Ostin hyvää risottoriisiä Hellasta & Herkusta ja keksin, että teen pitkänperjantain kalalle kaveriksi äyriäisrisottoa. Suunnitelmat muuttuivat aavistuksen, sillä ostamani jokiravun pyrstöt maistuivat vähän oudoille, ei ainakaan hyville, simpukat olivatkin savustettuja (enkä nyt halunnut savun makua) eikä kalalientäkään ollut enää pakastimessa. Viimeinen taisi olla onni, käytin nimittäin aika neutraalia kanalientä, ja lopputulos oli mitä mainioin. Jäljelle jäi siis katkaravut ja se kanaliemi. Nappasin risoton ohjeen Annalta mukaan, tosin muutin sitä vähintäänkin kohtuullisesti. En mm. käytä valkoviiniä risotossa, koska a) emme yleensä saa juotua loppuun b) lapset eivät pidä valkoviinin mausta ja c) olen oppinut korvaamaan sen aivan loistavalla kuivalla balsamicolla (myös Annan kaupasta, häneltä sain tämän vinkin jo aikaisemmin).

Risotosta tuli aivan ihanan kermaista ja maukasta, ja se maistui kaikille paitsi kuopukselle. Kirjoitan tähän ohjeen sellaisena kuin sen tein, tämä ohje olisi neljälle, tosin nyt jäi yli, kun yksi neljästä ei syönnytkään. Perusohjeessa ei tietenkään ollut katkarapuja ja siinä käytettiin viiniä, mutta minä tein näin:

2 rkl öljyä

nokare voita

1 sipuli

300 g hyvää risottoriisiä

1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa

½ rkl sitruunamehua (voi jättää poiskin)

n. 1 l kanalientä

suolaa

nokare voita

1 dl raastettua parmesania

300 g katkarapuja (oikeastio vähän vähemmän kun joku oli syönyt kuormasta)

Laita kattilaan öljy ja voi, lisää silputtu sipuli. Anna vähän kuullottua, lisää riisi (ensi kerralla laitan vähän vähemmän). Kuullota riisikin ja lisää balsamico ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää kiehuvaa lientä (minä laimensin sitä vähän vedellä, jotta sain liemen riittämään) kauhallinen kerrallaan. Alkuun saa lientä lisätä nopeaan tahtiin, mutta tahti vähän hidastuu mitä kypsemmäksi riisi tulee. Kun riisi on sopivasti al dente, mausta suolalla, lisää nokare voita ja raastettu parmesan. Sekoita hyvin, nosta kattila lämmöltä pois ja anna hautua minuutti pari kannen alla. Lisää ihan lopuksi sulatetut ja valutetut katkaravut, sekoita ja tarjoa heti.

Nyt syötiin yksinkertaisen kalan kanssa, esikoisen toivomaa uunilohta (lohi vuokaan, päälle vähän yrttisuolaa, 175 astetta ja n. 20-25 minuuttia uunissa) ja lisänä parsakaalia ja tomaatti-kurkkusalaattia. Yksinkertainen mutta maukas pitkänperjantain ateria oli siinä.

Vähän parempi vaalea pizza

Minun ei edes pitänyt postata tätä pizzaa. Kuvaakaan en ollut ottamassa, kunhan vaan räiskäsin vauhdissa "varoilta" yhden kuvan pokkarilla, salamalla illalla myöhään. Tein yhtenä iltana siis pizzaa johon käytin vähän parempia raaka-aineita. Mainitsen ne raaka-aineet tässä, sillä niistä tämä maku ja rakenne oli kiinni. Tavallisillakin raaka-aineilla saa varmasti hyvää, mutta ei kyllä ikinä NÄIN hyvää.

Jauhot olivat aivan eritýisen hyviä 00-jauhoja Vääksyn Myllystä, suosittelen! (paras pohja ikinä, ehkä tosin Ankarsrumillakin oli oma roolinsa).

Lehtikaali oli Varpion ruukkulehtikaalia, suosittelen, ainakin niin kauan kuin oma maa on jäässä!

Kaikki juustot olivat Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, suosittelen!

Ja se anjovis (Sanfilippo), Hella&Herkku-kaupasta, parhainta mitä olen ikinä syönyt. Tosin sori, ostin tänään viimeisen purkin.

4 dl haaleaa vettä

1 pkt hiivaa (25 g)

1½ tl suolaa

n. 450 g jauhoa

½ dl oliiviöljyä

 

Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Täytteet ovat yhdelle pizzalle (tähän ei viitsi laittaa että toinen oli kinkku-ananas-pizza...). Kauli taikina (puolet tuosta) melkein pellillisen kokoiseksi, ja täytä pohja:

kourallinen lehtikaalia

1 pieni punasipuli

oliiviöljyä

kourallinen cheddaria

kourallinen parmesaania

buffalo-mozzarellaa

anjovis-fileitä

Pilko ruukullinen lehtikaalia pieneksi, leikkaa sipuli renkaiksi. Levitä kaali ja sipuli tasaisesti suoraan pohjan päälle. Lorauta vähän oliiviöljyä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää cheddaria raastimen karkealla terällä. Levitä kourallinen sitä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää parmesania raastimen hienolla terällä, levitä sitäkin kourallinen. Revi oikein hyvä mozzarella-pallo (pienen kouran kokoinen) juusto käsin ja levitä sekin pizzan täälle. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä. Ota pizza pois uunista ja levitä ne mahtavat anjovis-fileet pizzalle. Ja nauti, nauti isosti.

Ruusukaalia, omenaa ja cheddaria

Lisää ruusukaalia. Tämän reseptin esikuva löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Minä en mitannut raaka-aineita ollenkaan, tein itselleni salaatin sen mukaan mikä näytti hyvältä. Keräsin ruusukaalisadon talteen ja aivan tuoreita ruusukaaleja oli siis tarjolla. Koska ruusukaalit syödään raakana, kannattaa suosia todella tuoreita. Osa oli niin pieniä, etten halkaissut niitä, osa oli ihan hienon kokoisia. Tämä vuosi oli ensimmäinen vuosi, kun onnistuin saamaan kunnon sadon niistä muutamasta taimesta mitä minulla oli.

ruusukaalia

omenaa

hyvää cheddaria

sitruunaa

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria myllystä

Siisti ja puolita ruusukaalit. Pilko omenaa ja murustele hyvää cheddaria joukkoon. Purista vähän sitruunamehua, lisää oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria myllystä. Nauti sellaisenaan. Kun haarukkaan ottaa kaikkia kolmea pääraaka-ainetta, makukokemus on ihan uusissa ulottuvuuksissa. Yksinkertaista, mutta niin hyvää uudella tapaa, taas kerran.

Kääretorttu karviaistahnasta

Hävikkiviikon alkuun tein maanantai-jälkkäriksi kääretortun, johon sain upotettua loput karviaistahnasta (tuon ison purkin jämät) ja mascarpone-juuston, jonka päiväys oli toukokuulta. Kääretorttutaikinan tein hyväksihavaitulla ohjeella, eli tuon sitruunaisen kääretortun mukaan.

Hapanmaitotuotteita voi hyvin käyttää päivämääristä huolimatta, aistit kyllä kertovat onko tuote vielä käytettävissä. Luotan aisteihini, ja tiedostan että minulla on tavallista herkempi maku- ja hajuaisti, joten tunnistan kyllä jos tuote on pilalla. Tämän juuston päiväys oli tosiaan toukokuulta, mutta niin se oli priimaa edelleenkin ja uskalsin käyttää sitä ihan sellaisenaan. Jos minulla on epäilys, että onko maitotuote kunnossa, käytän silti sen uunin kautta (näkyvä home tjs. tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei tuotetta voi käyttää). Pannukakkutaikinaan, kakkuun tai pikkuleipiin voi upottaa lähes mitä tahansa. Tai vaikka hapattaa kermaa jopa tarkoituksella parhaan lopputuloksen saamiseksi.

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl maissitärkkelysjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

4 munaa

1 dl sokeria

1 prk mascarpone-juustoa

2-2½ dl karviaistahnaa

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista noin 200 °C 10 minuuttia uunin keskiosassa.

Vatkaa sillä välin juusto vaahdoksi. Vatkaa myös tahna joukkoon (ja jos sinulla ei ole karviaistahanaa, voit käyttää vaikka lemon curdia tai jotain vastaavaa).

Kumoa kääretorttupohja sokeroidun leivinpaperin päälle, irrota pohjapaperi ja anna pohjan jäähtyä vähän. Levitä täyte pohjalle ja kääri levy rullaksi. Parasta seuraavana päivänä.

Härkäpapua, vuohenjuustoa ja yrttejä

Taas kerran loistava kasvisresepti River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Ohjeessa suositeltiin tätä tapas-pöytään tarjolle, tai leivän päälle, tai käärimään johonkin (vaikka rieskaan) lounaalle. Minä tein pienemmän annoksen, sillä pieniä härkäpapuja ei ollut tämän enempää mökillä, palstalla ei enää ollenkaan. Laitan tähän kuitenkin ohjeen sellaisena kuin se oli kirjassa, 4-6 annosta.

400-500 g pieniä härkäpapuja (n. 1½ kg palkoineen)

125 g pehmeää, mietoa vuohenjuustoa

4-5 rkl maustamatonta paksua jugurttia

kourallinen yrttejä (minulla ruohosiuli, timjami ja persilja)

aavistus valkosipulia murskattuna

pippuria

Keitä härkäpapuvut, koosta riippuen minuutti pari (käytä siis vain pieniä papuja). Jäähdytä pavut heti kylmässä vedessä. Jos pavut ovat riittävän pieniä, niistä ei tarvitse poistaa nahkamaista kuorta, isommista poista se. Sekoita kulhossa juusto ja jugurtti haarukala painellen, lisää silputut yrtit, vähän valkosipulia, härkäpavut ja mausta pippurilla. Sekoita ja nauti sellaisenaan salaattina, leivän päällä tai wrappina.

Keräsin viime viikolla palstan härkäpavut, olivat tänäkin vuonna ehtineet liian isoiksi. Papuja tuli reilu ämpärillinen, niiden työstämiseen meni yhteensä n. 3 tuntia. Sain n. 1½ l valmiita papuja, jaoin ne kolmeen osaan eli saamme niistä kolme ruokaa. Joskus ruuan tie pellolta lautaselle on vähän työläämpää kuin joskus toiste.

Tänä vuonna minulla oli useampia lajikkeita härkäpapuja. Niistä yksi kuivui suoraan pellolle. Kävin sunnuntai-iltana keräämässä ne kaikki sateiden alta pois, ja hyvä niin, vettä nimittäin on tullut (en valita, toteampa vaan, että kasvukaudella sitä vettä odotettiin ja odotettiin, ja 3 mm tuli kuuteen viikkoon. Nyt kun pitäisi päästä puimaan ja keräämään satoa, vettä tulee koko kesän edestä. Sieniä ei vieläkään.) Nuo pavut saavat vielä hetken kuivata tuossa tarjottimella, sitten kerään pavut talteen ja keksin niille talvella jotain käyttöä, silloin kun mikään tuore ei kasva. Ja osan säästän siemeniksi ensi kevättä varten. Hyvä sato härkäpavuista tänä vuonna.

Harvennussalaatti 2

Tämä alkaa olla sitä vuoden parasta salaattiaikaa. Torilta saa ihania kotimaisia parsakaaleja ja palstalta saa päivittäin hyviä salaattiaineksia, joko ihan sellaisenaan tai sitten harvennuksen tuloksena. Harvensin porkkanoita, ja otin isoimmat pikkuporkkanat talteen. Jätin porkkanat maahan edelleen aika tiheään, seuraavalla kierroksella saa taas pikkuporkkanoita, silloin vähän isompia. Saman teen punajuurille: kylvän aika tiheään, harvennusvaiheessa käytän naatit salaatissa, ja jätän loput punajuuret aika tiheään. Seuraavan kerran harvennan sellaisia pikkupunajuuria, nostan suunnilleen joka toisen punajuuren ylös pienenä. Näin saan maksimoitua pienen tilan sadon. Sipulitkin laitan tiuhaan, ja käytän niitä reilusti heti pienestä pitäen nostamalla aina joka toisen sipulin ylös.

Tänään tein itselleni tälläisen harvennussalaatin, viime vuonna se näköjään oli vähän erilainen:

parsalaattia pohjaksi (tai mitä vaan salaattia)

parsakaalia (sekä kukinnot että varsi)

pikkusipuli varsineen

pikkuporkkanoita

muutama iso mansikka

hyvää homejuustoa (minulla Ahlmanin sinihomejuustoa)

hunajaa päälle

Revi salaatti ja pilko parsakaali, sipuli, porkkanat ja mansikat. Laita kaikki lautaselle, murustele vähän juustoa päälle ja valuta aavistus hyvää kotimaista hunjaa. Nauti heti.

Salaatti oli todella hyvää, ihanan kesäistä ja sopivasti purtavaa. Ja samalla oikein kunnon haavanparannussalaatti, ihan tunnen kuinka solut tykkäävät (maatöissä sattuu ja tapahtuu aina välillä).

Kasvislasagne tomaatti-munakoisotäytteellä - pastailtamat

Tästä kuvasta ei saa tolkkua lasagnen herkullisuudesta

Tässä tulee pääruoka ihanien ihmisten pastailtamista. Tämä resepti on pastakoneen omistajan kirjasta Italian viettelykset (Maarit Enkovaara-Astraldi). Me teimme annoksen moninkertaisena, kaksi isoa vuokaa, mutta kirjaan tähän normaalin 4 hengen annoksen. Oioimme ohjeesta useammassakin kohdassa, emme esim. kuorineet tomaatteja emmekä itkettäneet munakoisoja, mutta tottakai niin voi halutessaan tehdä.

Pasta:

1 iso muna

1½-2 dl pastajauhoja

Täyte:

500 g tomaattia

½ dl oliiviöljyä

tuoretta basilikaa

tuoretta oreganoa

tuoretta chiliä (meillä Aji Fantasya)

suolaa

1 pieni valkosipulin kynsi

350 g munakoisoa

vehnäjauhoa, oliiviöljyä

250 g hyvää mozzarellaa

Valmista pasta: sekoita muna ja jauhot pöydällä. Kääri taikina kelmuun ja anna levähtää pöydällä 30 min. Sen jälkeen aja se pastakoneella levyiksi. Tai käytä valmiita lasagnelevyjä, ne kannattaa esikeittää muutaman minuutin ajan ennen lasagnen kokoamista.

Pilko tomaatit kuutioiksi. Lisää sekaan oliiviöljy, pilkotut yrtit, chili ja valkosipulinkynsi sekä suolaa maun mukaan. Yrttejä oli ohjeen mukaan yhteensä ruokalusikallinen, meillä oli kyllä suhteessa enemmän.  Anna tomaattien maustua n. tunnin verran.

Viipaloi munakoisot n. ½ cm paksuisiksi (tai vähän paksummiksi), pyöritä ne vehnäjaujoissa ja paista öljyssä. Laita ne talouspaperin päälle jotta ylimääräinen öljy imeytyy paperiin.

Leikkaa juusto viipaleiksi.

Levitä uunivuokaan tomaattikuutioita pohjalle. Lisää kerros pastalevyjä, 1/3 munakoisoviipaleista, juustosta ja tomaateista. Laita uusi kerros pastaa ja sen päälle loput täytteistä. Peitä vuoka foliolla ja paista 15 minuuttia 180 asteisessa uunissa. Poista folio ja paista vielä 30 minuuttia, eli yhteensä lasagne on uunissa 45 minuuttua. Anna lasagnen jäähtyä kymmenisen minuuttia ja tarjoile salaatin kanssa.

Meillä loppui munakoisot vähän kesken (yksi jäi pöydälle) ja kuvan lasagne on siitä vuuasta, jossa päällä ei enää ollut munakoisoja, muutenkin kuva on otettu myöhään illalla kun oli syöty hyvin ja jaettu lasagnet kotiinviemisiksi. Lasagne oli todella hyvää heti tuoreeltaan, ja kahden perheen kaikki ihmiset tykkäsivät lasagnesta seuraavana päivänä, paitsi meidän lapset (se kolmas perhe). Siitä huolimatta (ja sen takia) teen tätä lasagnea varmasti toistekin.

Tatti-cannellonit

Tässä tulee nyt melkein heti perään toinen pastaohje, joka on kopsattu Kulinaarimurulan Jaanalta. Hän teki cannellonit lampaankäävistä, minä tateista, jälleen vähän yksinkertaistaen. Tämä onkin elämäni ensimmäinen kerta kun tein cannelloneja, mutta varmastikaan ei viimeinen. Sanomattikin on selvää, että tein kahdenlaisia putkiloita, toiset täytin sienikastikkeella, toiset sillä arjen pelastajalla, eli jauhelihastikkeella. Minä täytin putkilot kai aika reilunlaisesti, sillä en saanut kuin viisi cannelonia tuosta sienikastikkeesta, Jaana oli saanut kymmenen (tai ehkä lampaankäävät turposivat enemmän kuin tatit?). Juustokastiketta tein kaksinkertaisen annoksen, ja se riitti hyvin paketin 16:lle tuubille, yhteensä 250 g pastaa. Lapset söivät näitä vielä iltapalalla ihan sellaisenaan kylminä. Ja pikku-anekdootti: ostin juuston Hakaniemen Hallin Lentävästä lehmästä, ja kysyessäni juustosuositusta "ei liian vahvaa että uppoaa lapsillekin" sain kommentin, että kylläpä on ihailtavaa että joku kokkaa lapsille tälläistä ruokaa :) Jepjep, kiitos arjen piristyksestä!

5-8 cannellonia (16)

Sienikastike:
3 dl kuivattuja tatteja
1 pieni sipuli
nokare voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Juustokastike:
20 g voita (40 g)
2 rkl vehnäjauhoja (4 rkl)
3 dl maitoa (6 dl)
150 g gruyérea (300 g)
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää ihan vähän

Keitä cannellonit ohjeen mukaan, valuta vesi pois. Lisää vähän murustelluille sienille vettä ja anna turvota riittävästi. Kaada vesi pois ja laita sienet ja silputtu sipuli pannulle, kuullota hetki voissa. Lisää vehnäjauho, sekoita hyvin, lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen kiehua hetki ja jäähdytä vähän. 

Täytä keitetyt makaronituubit jäähtyneellä sienikastikkeella (ja jauhelihakastikkeella). Minä olin sulattanut pakastimesta annoksen jauhelihakastiketta ja täytin loput cannellonit sillä. Laita putkilot odottamaan vuokaan.

Valmista juustokastike. Tuo ohjeen määrä riittää 8-10:lle, minä tein sen kaksinkertaisena ja se oli sopivasti koko pussilliselle putkiloita eli 16:lle. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja sekoita. Lisää maito pikkuhiljaa koko ajan hyvin sekoittaen niin ettei tule paakkuja. Raasta juusto, lisää suurin osa kattilaan ja anna sulaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna kiehua hiljalleen niin, että kastike sakenee. Kaada kastike cannellonien päälle, ripottele loppu juustoraasteesta päällimmäiseksi ja paista 200 asteessa puolisen tuntia. Syötiin salaatin kanssa, ja kaikki tykkäsivät.