Omenapuiden kesäleikkaus kannattaa

Kirjoitin kaksi vuotta sitten omenapuiden kesäleikkauksesta. Tein silloin ja viime kesänä niin reilut kesäleikkaukset kuin uskalsin, myös viime kevättavella leikkasin. Nyt kahden kesän leikkausten jälkeen voi sanoa, että kesäleikkaus kannattaa. Voihan tämä olla sattumaakin, mutta tuolla seudulla on todella surkea omenavuosi, muutamien kilometrien säteellä puutarhoissa on korkeintaan muutamia omenia. Toki tuo mökin Antonovka on vielä nuori, nyt kai 7-8 v vanha, mutta kyllä oli hieno sato tänäkin kesänä, aivan kuten viime kesänäkin. Viime vuosi oli hyvä omenavuosi, tämä vuosi ei niinkään.

Lainaan tähän tekstiä kahden vuoden takaisesta kirjoituksestani, siitä postauksesta löytyy myös käyttämäni lähteet:

"Kesällä leikatessa ideana on se, että syksyn tullen kaikki lehdissä oleva ravinto ei menekään juuriin (koska oksia on leikattu täydessä lehdessä pois), ja puu kokee niukkojen aikojen koittaneen ja tekee seuraavana kesänä enemmän hedelmiä siementen leviämisen toiveissa. Tämä myös hillitsee vesiversojen muodostumista, niille ei riitä energiaa. Luin myös kotimaisilta sivustoilta, että kesäleikkausta suositellaan Suomessa lähinnä eteläiseen osaan maata ja että paras aika leikata on heinä-elokuun vaihteessa, sitten kun oksiin on muodostunut jo päätysilmut."

Tämä kesä oli niin kylmä ja hitaasti kasvava, että leikkasin omenapuut selvästi elokuun puolella, mutta kahtena viime kesänä olen leikannut puut elokuun alussa. Sato oli hieno tänä kesänä, todella hieno. Yhdestä nuoresta puusta tuo yläkuvan määrä melkein tuplana. Kaikki omenat aivan priimaa, ei madon matoa missään, ei kolhuja, ei mitään muuta kuin puhdasta upeaa omenaa. Olen keittänyt uunihilloa urakalla, sekä sokerilla että ilman. Olen tehnyt neljän kilon satseja, se mahtuu juuri minun isoon uunivuokaan. Lisäksi on syöty uuniomenoita ja kauraomenia, leivottu omenapiirakoita ja vaikka mitä.

Seljankukkamehu

Minä sain muutama vuosi sitten Kielometsästä Mustaseljan istukastaimen, Maijan (skrollaa linkin sivua alaspäin, sieltä löytyy teksti mustaselja Maijasta). Tämä on aikoinaan siemenkylvöstä lähtenyt hyvin Suomen oloja kestävä mustaselja. Mustaseljasta löytyy juttua myös Maaseuduntulevaisuudessa. Kasvi on alkanut kiinnostaa puutarhaharrastajia kovastikin, vaikka talvenkestävyydessä onkin vielä ongelmia. Minun saamani puu on kasvanut parissa vuodessa komeaksi, ja kestänyt hyvin ainakin toistaiseksi viileän paikan ja oudot talvet.

Mustaseljaa ei tule sekoittaa lievästi myrkylliseen terttuseljaan, jota kyllä kirjoituksissa kehutaan kauniiksi pensaaksi, mutta meillä sitä on aina kutsuttu paskanmarjaksi (ai kun oli lapsena jännää aina kun äiti mainitsi pensaan nimen). Tai kuten Kielometsän Jukka sanoi, että rikkaruohohan se on.

Mustaselja ei liene ehdi tehdä marjoja Suomessa, ei ainakaan meillä mökillä, mutta ei se haittaa, nimittäin kukat ovat niin hienon makuisia. Minä keräsin mökkilomalla ensimmäiset kukinnot, ja tein niistä mehua. Googlasin ohjeita, ja monenlaista löytyi. Vähän oli eroja ainesten suhteissa, ja siinä että käytettiinkö kiehuvaa vai kylmää vettä. Minä tein mehun kuitenkin näin, sillä en halunnut siitä liian sitruunaista (lue: minulla oli vain yksi sitruuna) enkä liian makeaa (lue: minulla ei ollut enempää sokeria).

Täytyy vielä todeta, että tämä mehu on ihan käsittämättömän ainutlaatuisen hienon makuista! Jopa siinä määrin, että maisttuani mehua vuorokauden jälkeen makukokemus oli niin vaikuttava, että mehu tuli uniini. Sitä ei usein tapahdu, ei todellakaan. 

35 mustaseljankukkaa

1 sitruuna

1½ l vettä

10 dl sokeria

3 rkl sitruunahappoa

Kerää kukinnot, ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois (jos siis olet hyönteisten ystävä). Irrota kukinnot isommasta varresta. Pese sitruuna hyvin, kuori siitä keltainen osa kuorta ohuesti kulhoon. Kuori valkoinen osa sitruunaa pois, ja viipaloi sitruuna. Laita kulhoon kukinnot ja sitruunanviipaleet kerroksittain.  Kiehauta vesi, sokeri ja sitruunahappo ja kaada kulhoon kukkien päälle. Anna jäähtyä, ja säilytä 3-5 vrk kylmässä. Siivilöi mehu, ja pakasta erissä. 

Laimenna mehua n. 1:6-7 tai käytä muuten haluamallasi tavalla. Drinkit, boolit, kuohuvat, niin tiedän mitä kaikkea keksinkin. Ja kukista pitää tehdä ainakin niitä lettuja, ja vaikka mitä muutakin. Upea maku kertakaikkiaan!

Kuten tarkkasilmäiset puutarhaihmiset huomaavat, tänä(kään) vuonna ei ole odotettavissa tomaatti- eikä chilisatoa. Sentään jo heinäkuun puolväli.

Omenapuun varttaminen

Maalla kasvaa omenapuu, varmaan pian 100-vuotias, jossei jo olekin. Lajiketta kukaan ei tiedä enkä missään ole törmännyt samanlaiseen omenaan, josko on vaikka vanha siemenestä lähtenyt omenapuu. Ollut minun lempiomena lapsesta saakka, sellainen omalaatuinen syömäomena, säilöttäväksi siitä ei ole. Parhaimmillaan juuri ja juuri kypsänä, ylikypsänä menee jauhoiseksi ja mauttomaksi. Sellainen aarre jonka ei soisi häviävän juuri siksi kun on niin ainutlaatuinen.

Pihassa minulla on punakaneli jonka jänikset söivät pienenä, puu jonka olisin jo hävittänyt jossei appi olisi kannustanut säästämään. Puu joka tuottaa muutamia omenia vuosittain, näyttää oudolta etenkin kääpiöpuuksi, mutta joka kuuluu tuohon pihaan omanlaisena hassuna omenapuuna.

Päätin sitten yhdistää nämä kaksi puuta, ihan vaan varuilta, jos vaikka puuvanhukselle joskus käy jotain. En tehnyt varttamista kaikkien sääntöjen mukaisesti, matkan varrella oli monta muuttujaa. Mutta onnistuin, ainakin ensimmäisen kesän jälkeen näyttää siltä. Aikataulu olisi voinut olla parempikin, mutta talvella tulee maalla käytyä harvemmin, siksi toimin näin:

Hiihtolomalla, helmikuun loppupuolella, katkaisin pitkän nuoren pystyoksan. Ei siis sellaista jo vanhaa oksaa, vaan tuore, hyvässä kasvussa oleva oksa. Katkaisin sen pitkänä, sellaisena metrin mittaisena. Tyvestä ehkä etusormen paksuinen, ylempää sellainen reilu lyijykynän paksuinen.

Oksa odotti yli kuukauden ulkona pakkasessa, unohtui sinne. Vanha kansa neuvoo tökkäämään oksan lumeen, isä neuvoi käärimään katkaisukohdan kosteaan ja laittamaan jääkaappiin. Mutta ulkona oli sellaisenaan, neuvoista huolimatta. 

Meillä on lämmin piha, ja huhtikuun ihan alussa alkoi näyttää jo sellaiselta, että oksan voisi varttaa. Katkaisin oksasta reilun palan pois, juurikin sen takia että pelkäsin oksan kuivuneen tyvestä. Otin oksan pätkän siitä kohtaa, missä se oli pikkurillin paksuista, sellaista reilun lyijykynän paksuista. Tein samanlaiset vinot leikkauspinnat sekä oksaan että omenapuun oksaan, joka oli täsmälleen samanpaksuinen kuin vartettavakin oksa. Katkaisin oksan myös päästä, sekä kaikki sivuoksat poistin, niin että jäljelle jäi n. 30 cm pitkä oksa. 

Kiinnitin oksan maalarinteipillä puuhun niin, että leikkauspinnat olivat täsmälleen vastakkain. Tämä on kriittinen vaihe, se täytyy saada tiukasti kiinni. Tärkeää on myös käyttää terävää veistä, ja pitää kaikki puhtaana. Veitsen puhdistin kiehuvassa vedessä ja muutenkin olin tarkka puhtaudesta. Kun tiputin oksan maahan, tein siihen uuden leikkauspinnan.

Nyt mietin, että voisin varttaa mökin omenapuihin muutaman upean vanhan omenapuun oksan tätini omenatarhasta, jossa omenapuut ovat 1940-luvulta. Sellaisia Åkeroita ei enää saa uusista puista, ja keltakaneli on maukkaampi kuin nykyiset kanelit. Vai kuvittelenko vaan?

Mökki elokuussa 2016

Nämä kukat ovat siskolleni. Hän kitki kukat tehokkaasti keväällä vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta niin vaan kukat nousivat muutamien tyhjien vuosien jälkeen, ja taas kukkivat yhtä komeasti kuten ennenkin.

Mökin kasvimaa voi hyvin, oikein hyvin jossei liiankin hyvin. Sato on tänä vuonna huima jo nyt. Hernettä riittää, samoin härkäpapua. Punajuurta ollaan syöty jo pitkään, porkkanat ovat isoja ja perunasato on valtaisa, varretkin huitelevat metrissä. Papua vielä vähän odotellaan, purjo ja varsiselleri ovat komeassa kasvussa. Sipulit ovat jo nyt suurempia kuin vuosiin sadonkorjuun aikaan.

Tyrni tuottaa tänä vuonna ensimmäiset marjat, mieli on tosi hyvä siitä. Keväällä vielä mietin että onko meillä sittenkin kaksi poikatyrniä, mutta ei ole. Tänä vuonna tulee muutama kymmen marjaa, se on minusta ihan hyvä alku ja lupaus tulevasta sadosta

Omenaa tulee tänä vuonna hyvin kahdesta vanhemmasta puusta. Karviaisia tuli ihan kohtuudella, samoin punaista viinimarjaa on ihan hyvin. Isoin pettymys on musta viinimarja, saimme poimittua porukalla yhden(!) ämpärillisen kaikista pensaista. Kohta on maijallinen keitetty, siinä on tämän vuoden mustat mehut. Isä rakensi tänään pikkiriikkisen tuen pikkukarviaiselle, joka oli pahasti kallellaan viime talven jäljiltä. Karhunvatukka on kasvanut tämän vuoden komeasti korkeutta, sekin sai kunnon tuen.

Mökki toukokuussa 2016

Tämä viikonloppu on ollut ensimmäinen kesäinen viikonloppu mökillä, ja todella puuhakas sellainen. Tänä vuonna jopa mökillä on maa jo lämmennyt ja vesi on viime vuoden juhannuksen lukemissa. Savusauna oli juuri niin mukava lämmittää ja saunoa kuin muistinkin, isä teki vihdan. Laiska töitään luettelee, mutta laitan kuitenkin itselle muistiin tämän viikonlopun puuhat. Kylvin kasvimaan papuja lukuunottamatta. Tänäkin vuonna ihan perinteisesti sipulia, porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, salaattia, tilliä, persiljaa, kukkia, härkäpapuja ja hernettä sekä muutama purjo taimena. Kitkin uuden hedelmätarhan kokonaan, kitkin myös marjapensaiden ja muiden uusien hedelmäpuiden alustat. Ja kunnostin kukkapenkkiä isommin, siitä tulee jossain vaiheessa oma kirjoitus.

Kasvimaa herneitä ja papuja vailla, kuva otettu eilen. Loput jää perunalle, isä hoitaa ne maahan. Lipstikka on nyt parhaimmillaan, pakastan sitä liemiä ja keittoja varten. Raparperi sai kerätä viime vuoden voimaa, ja sen huomaa. Nyt keräsin reilun satsin raparperiä mehua, piirakkaa ja kiisseliä varten. 

Kitkin marjapuskien ja puiden alustat, niitä riitti, kuvassa näkyy vain osa. Vanha kirsikka on komeassa kukassa, saa nähdä tuleeko yhtään kirsikkaa, vai viekö versomuumiotauti tänäkin vuonna sadon. Kaikki puut ja pensaat kestivät viime talven koettelemukset, se on hienoa se. Omenapuut, luumut ja kirsikat kukkivat hienosti nyt, ja lämpöä riittää pölyttäjille. Mustikkakin kukkii paljon, mutta niistä näkee että talvi otti koville. Viime vuosina olen istuttanut paljon puita ja pensaita ja nyt olen ylpeä hienosta puutarhasta ja hedelmätarhasta.

Tässä uuden hedelmätarhan mustaselja Maija. Olen saanut Kielometsästä kaksi taimea, edessä oleva on siemenestä lähtenyt ja taaempana juuriverson taimi. Ihan kuin kaksi eri kasvia, mielenkiinnolla odotan millaisia niistä kasvaakaan. Vaaleampi pensasmainen on jo täynnä nuppuja, ehkä pääsen jo tänä vuonna kokeilemaan mehua ensimmäistä kertaa. Vähän pitää jännätä kuinka nopeasti ja kuinka isoksi kasvavat. Takana kukkii kirsikka. Tänä vuonna levitetään vielä multaa maahan ja tuon vähän maanpeitekasveja. Nyt tyhjässä kohtaa kasvaa valkosipuli ja muutaman viikon päästä tuon vielä kurpitsat tälle alueelle. Tervetuloa kesä!

Talvivalkosipulit maahan ja muuta syksyistä

Talvivalkosipulit ovat maassa, luulisin olleeni ihan sopivassa ajassa. Niiden pitäisi ehtiä juurtua, mutta toisaalta eivät saisi ehtiä kasvattaa vielä vartta ennen talven tuloa. Niin kävi viime vuonna, mutta ihan hyvän sadon sain silti. Vaikka tuo maa näyttää saviselta, on muutama sentti syvemmällä odottamassa sitä itteään, eli lehmänlantaa. Luulisin että valkosipuleille riittää voimaa. Tein vaon valkosipuleille, asettelin kynnet maahan ja peitin ne hyvin mullalla. Nyt toivotaan että ensi vuonna saamme monta isoa valkosipulia mökilläkin.

Tämä alue on samalla korotetulla alueella kuin uusi hedelmätarhakin on. Lähellä oleva koivu on tarkoitus kaataa talvella. Kesällä aion istuttaa kurpitsan pari alueen keskelle, jos vaikka ensi vuosi olisi vähän suosiollisempi kurpitsavuosi, voimaa riittää kurpitsallekin.

Leikkasin myös loput marjapuskat. Nyt on leikattu 10 mustaa viinimarjapensasta, 4 punaista viinimarjaa, 2 isoa punaista karviasta sekä 5 keltaista karviaista. Ja vadelmat myös. Jaoin homman kahdelle viikonlopulle, jottei urakka tuntuisi liian suurelta. Tänä vuonna leikkasin aika reilusti, sillä välissä on ollut liian monta leikkaamatonta vuotta. Nyt näin julkisesti lupaan, että näin pitkää väliä ei enää tule, vaan leikkaan vuosittain sen verran mitä pitää. Leikkasin nyt kaikki sammaloituneet tai jäkälöityneet oksat, sekä kaikki ne, jotka kasvoivat alaspäin tai kasvimaan päälle. Niitä oli paljon. Nyt on kaksi melkein itseni korkuista kasaa leikattuja oksia, hyvä pohja juhannoskokolle. Lisäksi on vielä erikseen iso kasa karviaisen oksia.

Syksyyn kuuluu myös se, että miehet ovat metsällä ja minulle jäi saunanlämmitys, mikäs sen mukavampaa. Vesi oli enää kahdeksan astetta, minä olin ainoa joka ui, kuopuskaan ei lähtenyt kaveriksi.

Omenapuun leikkaus kesällä

Meillä on mökillä kaksi hillittykasvuista omenapuuta, jotka ovat muistaakseni 5-6 v vanhoja. Ja se kolmas samaan aikaan istutettu kuoli heti ensimmäisenä talvena (punakaneli jota luulin Antonokvaksi). Näitä kahta puuta ei ole leikattu juurikaan/ollenkaan, ja sen huomaa. Olen aina ajatellut että hedelmäpuut leikataan kevättalvella, ja olinkin päättänyt että ensi vuonna tulen mökille ihan pelkästään omenapuiden takia sopivaan aikaan.

Olen tutkiskellut viime aikoina huolellisesti kirjallisuutta, ja minulla on selkeä kuva kuinka leikata puut. Ja tiedostanut sen, että liikaa en voi leikata kerralla, ettei puu vallan intoudu tekemään vesiversoja. Nyt luin onneksi englantilaisesta Kitchen Garden -lehdestä omenapuiden kesäleikkauksesta, ja aloin etsiä siitä tietoa. 

Kesällä leikatessa ideana on se, että syksyn tullen kaikki lehdissä oleva ravinto ei menekään juuriin (koska oksia on leikattu täydessä lehdessä pois), ja puu kokee niukkojen aikojen koittaneen ja tekee seuraavana kesänä enemmän hedelmiä siementen leviämisen toiveissa. Tämä myös hillitsee vesiversojen muodostumista, niille ei riitä energiaa. Luin myös kotimaisilta sivustoilta, että kesäleikkausta suositellaan Suomessa lähinnä eteläiseen osaan maata ja että paras aika leikata on heinä-elokuun vaihteessa, sitten kun oksiin on muodostunut jo päätysilmut.

Minä leikkasin omenapuista seuraavanlaisia oksia nyt:

-vesiversot

-puun keskelle kasvavat oksat

-päällekkäin kasvavista oksista toisen

-ylöspäin kasvavat oksat

Kaikkia poistettavia oksia en nyt leikannut: jos niissä oli omenoita, jätin oksat odottamaan kevättalven leikkuuta. En myöskään lyhentänyt oksia tai poistanut kilpalatvaa. Leikkasin mielestäni niin paljon kuin uskalsin, keväällä leikkaan lisää. Ja jatkossa huolehdin paremmin puista. Palaan kertomaan jonkun vuoden päästä että mitä puille kuuluu, vielä en siis tiedä että mitä puut tykkäävät tästä kesäleikkauksesta.

Tänä vuonna istutimme kaksi omenapuuta, tavallisen Antonovkan ja punakanelin. Toinen oli oikein hienon muotoinen, toiseen laitoin muutaman pyykkipojan taivuttamaan oksakulmaa isommaksi. Näiden kanssa pitää olla alusta saakka tarkka, että saamme hienot isot omenapuut.

Lähteet:
Kitchen Garden July/2015
Suomen puutarhakauppiaat ry
Gardenia
Joku muu vielä mitä en enää löytänyt

Tälläinen kasa lähti kahdesta puusta

Mökki heinäkuussa 2015

Mustikka ei vielä ole kypsää ainakaan täällä päin, paljon on raakileita ja puolikypsiä joukossa. Pitänee odottaa ainakin pari viikkoa vielä. Vadelmatkin ovat vasta ihan alulla, metsämansikka sentään on juuri parhaimmillaan. Mustikkaa on ainakin pihassa jonkin verran, eli toivoa on sen suhteen tänä vuonna. Vadelmasta on liian aikaista sanoa vielä, jos aurinkoa ja vettä riittää sopivasti, saadaan ihan mukava sato, mutta kuten sanoin, sitä ei vielä tiedä. Viinimarjat ovat kypsymässä, väriä jo näkyy, mutta ei vielä kypsiä marjoja. Joskus sitä on jo keitetty mehuja heinäkuun puolella, mutta ei todellakaan tänä vuonna. 

Kasvimaalla kasvaa sentään jotain, ja itävyyskin on ollut parempi kuin kaupungissa, mutta kovasti ollaan jäljessä, ainakin jos vertaa parin vuoden takaiseen samaan päivään. Silloin sai jo satoa ihan mukavasti. Minulla jäi kolme kurpitsaa henkiiin, niistä kahdessa on ihan pieniä nuppuja, yhdessä ei niitäkään. Ei tarvitse täälläkään miettiä että mitä sitä keksii kesäkurpitsasadosta.

Hedelmäpuista ei ole satoa odotettavissa ainakaan muutamaan seuraavaan vuoteen. Kahdesta vanhemmasta omenapuusta on sentään tulossa vähän omenia, joku kymmenen kummastakin. Kumpikin puu kaipaa leikkaamista, aivan kuten viinimarjapuskatkin. Viinimarjat aion leikata syksyllä, ainakin niin paljon kuin ehdin, ja omenia varten pitää tehdä reissu mökille kevättalvella. Mutta ei tämä mökin kasvimaa ja marjapuskat näytä niin ankeilta kuin kaupungissa, eli syksyä kohti mentäessä ihan kohtuullista satoa on odotettavissa.

Yrttinen tomaattisalaatti

Nyt tulee niin yksinkertainen salaatti, ettei se varsinaisesti ohjetta tarvitse, mutta kirjoitan sen kuitenkin tähän ylös, kun kerran sain inspiraation River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Minä en käyttänyt ohjetta suoraan, mutta samoja aineksia kuitenkin. Tämä on kesän salaatti, huonoja tomaatteja ei kannata käyttää. Minä olin ostanut ihania kypsänä poimittuja tomaatteja puutarhalta, ja kokosin itselleni annoksen:

3-4 pienehköä tomaattia

oliiviöljyä

1-2 tl hyvää, makeahkoa, balsamicoviinietikkaa

ruohosipulia, muita yrttejä

suolaa, pippuria myllystä

Pilko tomaatit reiluiksi siivuiksi. Ripottele päälle vähän öljyä ja balsamicoa. Mausta yrteillä, minulla oli nyt ruohosipulia, rosmariinia ja sitruunatimjamia. Rouhi päälle vähän pippuria ja suolaa. Nauti heti.

Olin aamupäivällä palstahommissa, ja tulin siinä vaiheessa sisään kun nälkäkiukku oli useammallakin jo päällä. Keitin sitten nopeasti pastaa, laitoin savusimpukoita öljyineen sekaan ja hyvää juustoa päälle ja tomaattisalaattia lisäksi. Nälkä lähti, ja mieli tyyntyi kaikilla (lapset söivät tomaatit sellaisenaan).

Ja sitten, saanko vähän purnata? Purnaan kuitenkin. Nimittäin tämän vuoden kylmä ja sateinen kevät ja alkukesä vetää mielen matalaksi. Ok, en ole paljoa palstalla ehtinyt ollakaan, kun muita kiireitä on edelleen liikaa, mutta eipä hyvin näytä menevän kuin rikkaruohoilla muutenkaan. Pääsin vasta tänään kitkemään, ja se on kyllä vähän myöhäistä, jopa tänä kesänä. Mutta tältä siis näyttää sekä pihalla että palstalla:

-luumuja ja omenia ei tule kuin muutama (tuuli vei pölyttäjät ja kukat)

-mustaviinimarja on tuholaisten valtaama kuten viime vuonnakin, marjoja ei ole tulossa juurikaan

-tomaatit eikä chilit kuki vieläkään, eli sato jää tältävin vuodelta olemattomaksi

-punajuuret ja porkkanat itäneet huonosti jos ollenkaan, fenkoli ei itänyt

-puolet kurpitsoista kuolleet, toinen puoli kituu

-maissit kituvat keltaisena ja riekaleina

-kyyhkyt söivät herneet

-jänis söi sellerintaimet

jne.jne.

Eipä tarvitse tältäkään vuodelta odotella kummoista satoa. 

Juhannuspuuhia osa 2: hedelmäpuiden istutusta

Juhannuksena tuli tehtyä muutakin kuin pullaa ja pannukakkua sekä saunottua ja uitua. Meillä oli pakattuna autoon kaikkien ruokien, vaatteiden ja harrastustavaroiden lisäksi 5 hedelmäpuun ruukkutaimea. Hyvin mahtui, mitä nyt lapset istuivat puiden keskellä toisella omenapuu korvassa.

Meillä on mökin vieressä alue, jossa ennen kasvoi muutama halava, ne halavat, joista yksi kaatui muutaman vuoden takaisessa myrskyssä. No ei ollut ihan seuraava kevät, jolloin ne kirsikat tulivat, mutta nyt tulivat. Istutettiin isän kanssa siihen kaksi luumua (Laatokan helmi ja Vilmitar) ja kaksi pensaskirsikkaa (Kirsa). Samalle alueelle olin jo aiemmin istuttanut mustaselja Maijan. Alueen reunalla kasvaa villivadelmaa, ja saa kasvaakin vielä ainakin toistaiseksi, sekä kurjenpolvea, sen toivon jopa lisääntyvän.

Alueelle oli kipattu aika reilusti lehmänlantaa, se jätettiin keskelle, ja sitä on tarkoitus poistetaankin vielä jonkin verran. Puut istutettiin suoraan hyvin rikottulle maanpinnalle, ja päälle tuotiin kottikärrykaupalla vanhaa kompostia, siitä samasta penkasta missä on useampi vuosi kasvatettu kurpitsaa. Maa on tällä paikalla kylmää pitkälle kevääseen (eli toivotaan että Vilmitar selviää), ja näin saatiin vähän kohotettua kasvupaikkaa. Isä aikoo tuoda vielä maata peräkärryllä tuohon alueelle, jotta alue saadaan kohoamaan kunnolla. Jotkut pelaavat uhkapelejä kortilla, minä pelaan puilla.

Istutettiin myös vielä yksi omenapuu, eli Punakaneli. Se mahtui  marja-aronian paikalle varsinaiseen marja- ja hedelmätarhaan, eli isoon korotettuun penkkiin. Tällä korotetulla alueella on kasvimaa, lipstikka, raparperi, kukkapenkki, viinimarjat, karviaiset, tyrnit (jos vielä selviävät), vadelmaa, kirsikkaa, kriikuna ja omenapuut. Aronia pääsi pellon laitaan pois paraatipaikalta. Nyt meillä on mökillä neljä nuorta omenapuuta: Pirja, kaksi Antonovkaa ja Punakaneli. Tarkoituksena oli kyllä, että siellä olisi yksi kutakin, eli yhteensä kolme puuta. Yksi niistä kuoli heti ensimmäisenä talvena muutama vuosi sitten, ja minä olin siinä uskossa koko ajan että se oli Antonovka. Harmittelin vielä, että lempiomenapuu oli se joka kuoli. Väitin sitten taimikaupassa isälle tomerasti vastaan, hän nimittäin tuli ostamaan kanelia. Antonovkan kanssa tulimme kaupasta, ja niin meillä sitten oli kaksi Antonovkaa eikä yhtään Punakanelia. Lupasin korjata virheeni, ja niin toin yhden Punakanelin noiden muiden puiden lisäksi. Se kuollut kaneli oli ollut hillittykasvuinen, nyt ostin normaalirunkoisen, jos se vaikka olisi kestävämpää laatua. Nyt vaan toivotaan hyviä kesiä ja talvia jotta puut pääsevät kasvun alkuun.

Alkukesän mökkipuuhia

 

Epäilys kevättöiden mielekkyydestä pyyhkyityi tänä viikonloppuna kertaheitolla pois. Kylvin mökin kasvimaan, ja se oli erityisen mukavaa tänä vuonna, maa oli taas valmiiksi hyvin muokattu ja sekaan oli käännetty iso määrä palanutta lehmänlantaa. Isä teki taas penkit valmiiksi, joten minä pääsin suoraan kylvämään hyvään maahan. Tänä vuonna oli pelkkää tuttua siementä, porkkanaa, punajuurta, salaattia, tilliä, persiljaa, naurista, hernettä, papua, härkäpapua ja tietysti sipulia. Sipuli jäi vajaaksi, sillä istukassipulit olivat loppu joka paikasta. Nyt toivotaan että sisko vielä löytää jostain, ja saataisi vähän lisää sipulia maahan juhannuksena.

Kurpitsapenkin tein lantakasaan. Katsotaan miten tänä vuonna käy. Paikka on aavistuksen valoisampi kuin edellinen paikka, toivotaan että valo ja lämpö riittävät, eikä ravinteita ole ihan liikaa. Lantakasan takana olevat korret on tarkoitus levittää, kärrätä päälle vähän maata ja tehdä alueesta perunamaa, ehkä jo ensi vuonna.

Kitkin kaikki tärkeimmät marjapensaat, eli kaikki viisi keltaista karviaista ja viherherukan sekä tyrnit (poikatyrni piti uusia, edellinen kuoli). Jos nämä kaksi tyrniä eivät nyt menesty, sitten luovutamme, ja toteamme ettei tuo penkka vaan ole sopiva kasvi pioneerikasville. Kukkapenkkien kitkeminen, hoito ja suunnittelu jää juhannukseksi. Myöhässä olen silloin, mutta lyhyessä viikonlopussa ei vaan ehdi kaikkea. Vihreys on tähän aikaan vuodesta suoraan pakahduttava, etenkin kun sen lisäksi on tuijottanut lähinnä vaan harmaata savimaata.

Kitkin myös vadelmat (ylin kuva), lisäsin alle reilusti lehmänklantaa ja isä laittoi talvella kaatuneesta katajasta tukikepit. Naru vielä puuttuu. Kasvu näyttää hyvältä, ja eiköhän lannoitekin riitä ainakin tälle vuodelle.

Mustaseljan istutin paikkaan, johon on tarkoitus laittaa myös luumua ja pensaskirsikkaa. Toivotaan vaan että paikka ei ole liian kylmä. Tuossa on nyt yksi pistokas ja yksi siementaimi, samanlaiset laitoin myös kotiin pihalle. En sitten uskaltanutkaan laittaa kaikkia samaan paikkaan, jos se ei menestykään mökin savimaassa. Paransin maata reilusti kompostinpohjalla, soralla ja vähän lantaa sekaan. Sain nämä taimet Kielometsästä, mustaselja Maijan historiasta voi lukea tuolta (minä kyynelehdin aina kun luen tekstin). Toivotaan että saan paljon kukkia tulevaisuudessa.

Omenapuu kukkii

Ja niin se kukkii varmaan kaikilla muillakin. Mutta minä olen erityisen iloinen, sillä minulla tämä on ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun omalla pihalla kukkii omenapuu. Ostin muistaakseni joku 9 vuotta sitten kääpiökanelin pikkupihaamme. Ensimmäisenä vuotena sen ei saanut antaa tehdä hedelmää, joten poistin kukat. Toisena vuotena puu teki yhden omena, joka tippui raakana maahan jossain isommassa tuulessa. Seuraavana talvena sitä söi jänikset: ei omenia. Siitä seuraavana talvena se syötiin runkoon saakka, siis kaikki oksat, ihan kaikki. Olin jo kaivamassa puuta pois, mutta appi sanoi että anna kasvaa, kyllä siitä vielä hyvä puu tulee. Ja sitten odotin ja odotin, kesä kesän jälkeen. Viime vuonna olin jo päättänyt kaivaa kukkimattoman puun ylös ja istuttavani jotain muuta tilalle. Tällä kertaa hätiin tuli naapuri, joka kertoi, että omena tekee hedelmät vasta vähintään viisi vuotta vanhoihin oksiin. Nyt se viisi vuotta tuhosta on kulunut, ja puu on niin kauniissa kukassa etten ollut uskoa silmiäni.

Tämän perjantain vinkki on siis se, että pitää olla kärsivällinen puiden kanssa :) Ja laskea kesiä tuhon jälkeen, kyllä se aika kuluu äkkiä.

Sipulit ja porkkanat ovat jo hyvässä alussa. Kasvimaakuvat ovat otettu muutaman päivän takaa aamuauringossa ennen töihinmenoa. Tillikin on jo mukavan kokoista, samoin ruiskaunokki. Mietin että josko sitä uskaltaisi istuttaa kesäkurpitsat, kurkut ja maissit ulos tänä viikonloppuna. Ja tomaatit ja chilit. En ole varma että olenko ollut näin aikaisessa koskaan, mutta aika lämmintä on ennustettu.

Mustikka tykkää vanhasta piimästä

Mustikkaa, piimää ja kanaverkkoa

Ja juuen puhu uudesta Valion mustikkapiimästä, vaan siitä, että pensasmustikka kasvaa happamassa (pH 5.5) maassa parhaiten. Minulla on pihalla kaksi pensasmustikkaa, Aino ja Alvar, joille kaivoin aikoinani ison kuopan jonka täytin rodomullalla. Myöhemmin olen lisännyt vielä yhden säkin rodomultaa, ja aina silloin tällöin lannoittanut rodolannoitteella. Tämän lisäksi pensaat on suojattu kanaverkolla kesät talvet.  Niinpä pihalla onkin kaksi upeaa mustikkapensasta, joista yleensä saa monta litraa marjaa (paitsi viime vuonna).

Mutta nyt tulee tämän perjantain pikkuvinkki. Kuulin tämän useita vuosia sitten siskoni anopilta: koska mustikka tykkää happamasta, sille kannattaa kaataa vanhaksi menneet piimät. Ihan loistava idea. Jokunen piimäpurkki kesässä päätyy mustikan juurelle, ja tämänpäiväinen purkki on ollut helmikuun lopusta asti jääkaapissa. Se pääsi vanhettumaan silloin reilusti, ja päätin jättää sen jääkaappiin odottamaan kevättä ja mustikkapensasta. Mittasin piimän pH:n, joka näytti noilla suunnilleen luotettavilla tikuilla pH 4. Ihan hyvin minusta :) Tässä muuten tie hävikistä herkuksi on vähän pidempi kuin yleensä, mutta ei kai se haittaa.

pH 4, eikö vain

Sain 40v-lahjaksi aikoinani luumupuun, Kuokkalan punaluumun. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun koko puu on upeassa kukassa. Viime vuonna päästiin jo luumujen makuun, tälle vuodelle on vielä isommat satotoiveet. Ja mikä upeinta, se kääpiöomenapuu, punakaneli, jonka jänikset söivät ensimmäisenä ja toisena talvena melko perusteellisesti, on nyt tekemässä kukkaa. Juhlan paikka, viisi vuotta tässä on odotettukin! Mutta iloitaan sitten kunnolla jos omenia tulee.

Mikä kirsikkaa vaivaa?

Nyt tarvitaan apua tähän kirsikkaongelmaan! Mikäköhän vaivaa kirsikkaa, nyt jo ainakin toista vuotta peräkkäin. Puu kukkii todella komeasti ja hienosti, mutta sen jälkeen alkaa kuihtuminen. Kaikki oksat, missä kukkaa on ollut, kuihtuvat ihan kuivaksi ja lehdet kuolevat. Sen sijaan ne oksat, missä kukkia ei ole ollut, selviävät vihreinä. Tässä on pari kännykällä otettua kuvaa jotta saa vähän ideaa miltä näyttää. Vihreissä oksissa siis ei ole ollut kukan kukkaa, kuihtuneet ovat niitä missä on kukkia ollut, ja ihan pieniä marjan alkuja. Kaikki tieto tai arvailu on tervetullutta, olisi kiva saada joskus muutama kirsikkakin.