Huhtikuu, tuo kuukausista julmin, ja kakkaisin

Lantaa, savea ja saapas

Huhtikuun sanotaan olevan kuukausista julmin, ja sitähän se monelle onkin. Lähi- ja sesonkiruuan suosijalle se on vuoden vaikein kuukausi. Puutarhurille se on vaikea, tai oikeastaan vaikean ihana kuukausi.  Odotukset keväästä ovat kovat ja lupaavalta tuntuukin, kunnes taas tulee senttejä lunta, rakeita ja rajua ukkosta kuten eilen. Joinain vuosina marjapensaan alla on vielä lunta, toisena ollaan toukotöissä jo pitkällä. Mutta kun asettaa toiveet, malttamattomuuden ja kiireen vähän syrjään, voi nauttia täysillä siitä kaikesta työstä, mitä juuri sillä hetkellä voi tehdä tulevan sadon eteen.

Puolikkaan palstan kuusi kasaa

Erityisen ihanalta huhtikuinen lauantai-ilta tuntui eilen. Kärräsin nimittäin 10 kottarillista hyvin palanutta hevosenlantaa palstalle. Urakkaan meni vähän enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin, kaiken sateen, lumen ja rakeiden jälkeen savipellon käytävät olivat todella liukkaat ja raskaat. Saappaissa oli jokunen kilo savea lisäpainona, tasapainon kanssa sai olla tarkka kun jalat lipesivät koko ajan ja kottikärryn pyörä upposi syvälle. Mutta homma tuli tehtyä ja hyvä mieli kompensoi ylimääräisen lihaskivun moninkertaisesti. Ja mikä hauska sattuma, tämä on niiden hevosten lantaa, joita olen syönyt. Siis ainakin teoriassa.

Levitin kuusi kärryllistä uudelle palstan puolikkaalle, kolme levitin vanhalle palstalle. Ja yhden kärryllisen jätin kasaan odottamaan parsapenkin valmistumista. Parsapenkin perustaminen on tämän vuoden projekti palstalla, siitä lisää myöhemmin. 

Nousi se raparperi täälläkin, rikkaruohojen kanssa

Wokki hevosesta sadonkorjuuaikaan

Onhan tämä aika vuodesta aika mahtavaa. Pakastimesta otetaan lihapala ja liemi sulamaan ja kävellään korin kanssa palstalle. Tullaan sieltä täyden korillisen kanssa takaisin ja aletaan tehdä ruokaa. Tällä kertaa tein wokkia hevosesta ja kaikesta mahdollisesta mitä löysin palstalta (parsakaalin sain palstanaapurilta).

öljyä

500 g hevosen paistia (vähempikin riittää)

jauhoa

karkkipossun keitinlientä (tai soijaa, ketjap manisia, osterikastiketta...)

punaviinietikkaa, fariinisokeria

1 sipuli

1 nauris

4 porkkanaa

1 pieni kesäkurpitsa tai pala isommasta

lehtikaalia

parsakaalia

herneenpalkoja

chiliä

nuudeleita

Laita öljy kuumenemaan wokki-pannuun. Lisää siihen suikaloidut lihat vähän kerrallaan, ruskista niihin hyvä pinta ja lisää vähän jauhoa, lientä ja halutessa etikkaa ja sokeria vähän. Siirrä lihat odottamaan. Laita suikaloidut kasvikset vähä kerrallaan kuumalle pannulle, anna vähän kypsyä ja siirrä syrjään. Lopuksi yhdistä kaikki aineet uudestaan pannuun, lisää vähän lientä ja nuudelit ja anna kypsyä joku minuutti. Syödään sellaisenaan (lapset) tai lisätään riisiviinietikaan silputtua chiliä (aikuiset).

Perheen possufanit olivat sitä mieltä että possu-wokki on parempaa, minä taas tykkään tummasta lihasta eli minusta tämä oli todella hyvää. Ja perheen ekaluokkalainen(!) ei-lihafani tykkäsi lihasta niin, että kasvikset jäivät kakkoseksi tällä kertaa, kehui että on ihan parasta lihaa ja söi kaikki.