Neljän päivän River Cottage - leivontapäivä

Tänään oli kurssin neljäs eli valitettavasti myös viimeinen päivä, aiheena leivonta. Jos tähän asti päivät ei olisi olleet niin huippuja, sanoisin että tänään oli paras päivä. Mutta ei kai niin voi sanoa kun muutkin olivat parhaita. Tänäänkin opin valtavasti, ehkä kaikkein eniten kaikista päivistä. Olen leiponut varmaan 30 v leipää, mutta en koskaan mielestäni niin upeita kuin tänään. Koko päivän oli ihana ja lämmin tunnelma (muutenkin kuin vain pizzauunin yli 400 astetta), meillä oli kyllä hyvä 18 hengen porukka.

Tänäänkin ehdimme tehdä vaikka mitä. Teimme esim. kuuman veden piirakkataikinan, pakko kokeilla kotona. Teimme myös kaksi leipää kahdella eri tekniikalla, hiivalla sekä juurella nostattaen. Ylhäällä kuva juurileivästä, sen vaivaaminen tapahtui hellästi nostelemalla ja antamalla taikinan levätä aina väleissä, ihan uusi tapa minulle.

Myös pizzataikina tehtiin juureen. Kokkimme Andy teki kaikille yhteisen taikinan, jonka jakoi osiin. Samalla opin, että River Cottagessa leipätaikinat lasketaan prosenteissa, mahtavaa, laskemisfani kiittää. Jauhot ovat 100, ja sen suhteen lasketaan kuivahiivaa 1%, tuorehiivaa 2% tai juurta 30%. Vettä 70% ja suolaa 1½-2%. Ehkä tämä on yleistä tietoa muille, mutta minulle uusi tapa ajatella, ja miten helppo. Koska meillä oli tänään paljon valmisteltavaa, pääsimme lounaalle tänään vasta lähempänä kolmea, mutta hyvää kannatti odottaa.

Söin nimittäin tänään elämäni parhaan pizzan. En kiellä, etteikö insiroiva ja upea ympäristö, ihanat henkilökunta ja kurssilaiset, auringonpaiste, rentous, ja loistava mieliala olisi vaikuttanut, mutta kyllä tuo pizza vaan oli upea. Juuritaikinasta tehty pohja, lisäksi yli 400-asteinen uuni ja upeat täytteet tekivät oman osansa. Minä laitoin pizzaan meidän kylmäsavustamaa kalaa, eilen tehtyä chorizo-makkaraa, pekonia, itse tehtyä juustoa ja kasvimaalta kerätyttyjä kasviksia. Jokainen kauli oman pohjan, laittoi sen väärin päin olevalle pellille jauhojen päälle, kävi täyttämässä pohjan jonka jälkeen Andy paistoi pizzan, siihen meni ehkä pari minuuttia aikaa. Ja sitten vaan lasi kylmää juotavaa käteen ja penkille syömään hyvässä seurassa. Kaiken kruunasin parin sadepäivän jälkeinen auringonpaiste. Täydellistä.

Teimme myös possupiirasta koska eiliseltä oli käytössä hyvää porsaanlihaa. Kuinka ihanan englantilaista, kertakaikkiaan. Tämä oli tietyllä tavalla kurssin kivoin juttu, koska opin niin monta asiaa. Ja vaikka piirakkani ei ehkä ole kaunein, se oli yksi harvoista joka pysyi kokonaan koossa, ja oli muutenkin oikein onnistunut, open mielestä kurssin hienoin (hienompi kuin hänenkään, hih). Jepjep, onnistumisia keittiössä. Piirakka tehtiin matkaevääksi, eli jokainen sain piirakan mukaansa, maistiaisia saatiin Andyn piirakasta.

Saimme maistaa myös itse tekemäämme juustoa (vasemmalla) ja possun rasvaa kasviksilla (oikealla) leivän päällä. Leipä oli käsittämättömän hyvää, ja niin oli päällisetkin. Ei ehkä jokapäiväistä leivän levitettä, mutta kyllä oli hyvää.

Tässä kaksi tänään leipomaani leipää. Vasemmalla on hiivalla kohotettu täysjyväleipä, pitkulaisessa leipäkorissa kohotettu. Oikealla on ruisjuureen leivottu vehnäleipä joka on paistettu padassa. Leipä pääsi vähän tummaksi, mutta pitäisi silti olla ok. Taidan nähdä vähän ruusunpunaisten linssien läpi nyt kaiken, mutta minusta kauneimmat leivät mitä olen tehnyt.

Ja kyllähän kurssi piti lopettaa jälkiruokaan. Teimme jokainen kolme pikkumarenkia joiden päälle ripottelimme pähkinöitä ja manteleita. Olipa muuten hyviä pähkinöitä, harvoin olen saanut noin hyviä. Täytin vain yhden kermalla ja marjoilla, kaksi pakkasin iltapalaksi.

Nyt on neljän päivän kurssi käyty loppuun. Täytyy sanoa että tämä taitaa olla yksi parhaita viikkoja elämässäni, vaikka paljon on ollut hyviä viikkoja. Tälläinen määrä uutta tietoa on upea juttu aivoille, ihan paras mahdollinen loman aloitus. Odotukset olivat vähän pelottavan korkealla jo etukäteen, mutta ne ovat ylittyneet niin roimasti etten osaa kuvaillakaan. Ja luulisin että juuri tälläisestä neljän päin kurssista saa enemmän irti kuin vaikka neljästä yksittäisestä kurssipäivästä. Oli kiva kun opimme vähän tuntemaan toisiamme, ja myös kokit oppivat vähän tuntemaan meitä, ja me kokkeja. Mikä mahtava henkilökunta, mikä mahtava ilmapiiri ja miten inspiroiva ympäristö. Voin kyllä suositella tätä kurssia ihan kaikille, kenelle se vaan on mahdollista toteuttaa. Ainakin tällä kurssilla suurin osa oli ihan tavallisia kotikokkeja, tai sellaisia jotka eivät juurikaan ole kokanneet, mutta haluaisivat tehdä enemmän ruokaa itse. Mahtava tilaisuus inspiroitua, nauttia kauniista ympäristöstä ja saada uusia ideoita. Ja innostua, koko kurssi pursusi intoa, taidoista riippumatta.

Neljän päivän River Cottage - lihapäivä

Huomatkaa teksi lapussa: face bacon (possun poskea)

Tänään oli kurssin kolmas päivä eli lihapäivä. Päivä alkoi taas pikkupurtavalla, tällä kertaa meidän eilen savustamista kaloista tehdyllä tahnalla täällä leivotun leivän päällä. Sen jälkeen päästiin päivän teemaan. Pöydälle tuotiin puolikas sika, toisen puolen käytti Pig in a day -kurssi, ja sen lisäksi roikkumaan tuotiin kokonainen lammas. Tällä kertaa emme syöneet kaikkea itse, voitteko kuvitella, vaan suurin osa meni keittiön käyttöön. Paloittelimme eläimet yhdessä, meille kerrottiin paljon eläinten kasvatuksesta, eläinroduista ja ihan kaikesta lihaan liittyvästä. Eipä taida Suomessa monellakaan olla mahdollista tuntea "omaa lihakauppiasta/teurastajaa" niin kuin täällä päin. 

Omien ruokien lisäksi keittiö valmisti meille pikkupurtavaa possun korvista ja lampaan aivoista. Jälkimmäistä en maistanut, sillä aivot on yksi niitä harvoja asioita mitä en syö enkä aio syödä. Saimme myös vinkkejä pekonin tekoon (aion todellakin kokeilla sitä mallaspossusta!), makkaroihin, savustukseen ja vaikka mihin vielä. Ja minä sain henkilökohtaisesti spesiaalivinkkejä (hirven) sydämen ja kielen valmistamiseen. Tänään meillä oli kokkiopena Andy, aivan loistava kokki ja ihana persoona hänkin! Andy vetää myös huomisen leipäpäivän, huomista varten laitoimme sekä juurileivän alulle että teimme chorizo-makkaramassan maustumaan. Ja sulatimme possunrasvaa, maustoimme sen pekonilla ja kasviksilla ja jätimme asettumaan. Siitä saamme huomiselle hyvää leivänpäällistä, niin Andy lupasi.

Nopeaksi lounaaksi valmistimme tortillat joiden täytteenä oli yrttistä jogurttia, juuri haettuja salaatinlehtiä ja mausteista maksaa. Toimiva kokonaisuus, aivan loistava lounas. Ja miten helppoa oli tehdä tortillalätyt itse.

Olimme aloittaneet kokkaamisen paistamalla possun mahaa pannulla ja laittamalla sen mausteiseen liemeen hautumaan pariksi tunniksi. Lounaan jälkeen valmistimme ihanan keiton, pohjalla raastettua porkkanaa ja kesäkurpitsaa, päälle liha, kevätsipulia ja sopivasti lientä. Ihan mahtava keitto, yksi lemppareista koko kurssilla.

Olimme laittaneet aamulla myös lampaan niskan (kuudenteen kylkikuuhun asti) uuniin kypsymään. Mitkä ihanat mausteet, upea maku. Tästä kaikki saivat maistaa vähän ihan sellaisenaan, kuva otettu siinä vaiheessa kun moni oli jo hakenut oman maistiasen. Yksi parhaista lihoista tänään, jossei paras.

Lopuksi valmistimme myös lampaan filettä kasvispedillä. Meille oli kerätty herneitä ja salaattia valmiiksi, mutta jokainen kävi hakemassa keittiöpuutarhasta lisäksi haluamiaan yrttejä, saimme vapaat kädet toteuttaa ruuan kuten halusimme. Jos eilinen kala oli vähän ylikypsää, kompensoin sen sillä että tänään lammas oli lähempänä raakaa kuin mediumia. Mutta mikä maku, ihan loistavaa!

Päivän lopetti ihana keittiöstä tullut jälkkäri, kevyttä ja raikasta kaiken lihan jälkeen. Sorbettia, vaniljaista jugurttia, karviaisia ja leivänmuruja.

Sen verran pelkuri olen, etten aloittanut postausta tällä kuvalla. Tässä on paloiteltu porsaan puolikas ja lampaan takapää. Nämä menivät keittiön käyttöön, paitsi tuosta porsaan päästä keitimme liemen, sen jälkeen kun posket oltiin laitettu tulemaan pekoniksi ja aivot otettu talteen. Minä joka olen luullut tietäväni kaiken tietämisen arvoisen liemistä huomasin, että aina voi oppia uutta, odottakaahan vaan. Joitain asioita on vaan eri asia nähdä itse kuin lukea kirjoista tai kuulla jonkun kertovan. Possun paloista näkee myös sen, kuinka paljon rasvaa on hyvin, joskin hitaasti kasvaneessa, vähän alle vuoden ikäisessä possussa.

Tämäkin päivä on ollut oppia täynnä. Minulle itse paloittelu oli tuttua puuhaa, sen verran olen paloitellut tai ollut mukana paloittelemassa kaikenlaisia eläimiä ja tiedän muutenkin anatomian suht hyvin. Mutta siihen, mitä kaikkea eläimestä voikaan valmistaa, siihen on tullut vaikka mitä uutta ideaa. Ihana päivä kertakaikkiaan, tämäkin.

ps. Tänään tapasin Steven Lambin, hänen kanssaa juttelin aika pitkään. Jos joku ei tiedä, Steven on kirjoittanut River Cottage käsikirjan "Curing and smoking". Jes tästäkin.

Neljän päivän River Cottage - kalapäivä

Jokainen sai oman makrillin

Tänään eli kurssin toisena päivänä meillä oli kalapäivä. Kalastajat olivat eilen merellä pyytämässä kalaa ja toivat saaliin meille: makrilliä, seitä, kampelaa ja simpukoita. Valmistimme kolme ruokaa sekä ainakin lientä, friteerattuja kalanruotoja, raaoista karviaisista tehdyllä soseella kypsennettyä kalaa, paistettuja kalanpäita ja kylmä- ja lämminsavustettua kalaa. Saimme jokainen omat kalat ja aloitimme fileoimalla ne kaikki sekä putsaamalla simpukat. Keskustelimme paljon kalastuksesta, kalakannoista ja niiden romahduksesta, kalaviljelmistä jne. Kokkimme Matt ei syö kuin itse kalastamaansa kalaa, ja joskus sen lisäksi ostaa tutulta kalastajalta kalaa. Ajattelin taas että kuinka onnekkaita me saamme olla kaikista puhtaista vesistämme ja järvikaloistamme.

Päivä alkoi taas keittiöstä tulleella herkulla, tällä kertaa kylmäsavustettua seitä ja talvikaalista tehtyä hapankaalia tuoreen leivän päällä. Kupillinen hyvää teetä ja päivä sai alkaa. On muuten ihana olla paikassa jossa hyvä tee on itsestäänselvyys. Ja itse tehty mehu, sekä viinimarja- että seljankukkamehu on tilalla tehtyä.

Tässä kaikki fileoimani kalat, ylhäällä makrilli, sitten sei ja alimpana neljä kampelan filettä. Jäljestä huomaa, että isä on fileoinut suuren osan valmistamistani kaloista, ja että olen antanut myös kalakauppiaan fileoida ostamiani kaloja. Tämä tulee muuttumaan jatkossa. Mutta kyllä nuo ihan kelvollisia fileitä olivat, eikä juuri mitään mennyt hukkaan. Ja mikä hienointa, hiffasin miten kampelan ruodot ovat kalassa, se oli muuten helpoin fileoitava.

Otimme fileet talteen itsellemme. Makrillin ruodot annoimme Mattille ja hän keitti niitä 15 min, valutti ne, pyöritti gluteenittomassa jauhossa ja friteerasi ruodot. Dippasimme ne raparperi-chili-kastikkeeseen, mikä mahtava pikkupurtava. Sein päät paahdettiin uunissa ja söimme niistä poskilihat ja päälaen lihat. Hyvää, vaikka en ole ihan varma onko vaivan arvoista. Valmistimme myös ihanan liemen päistä ja selkärangoista. Lopusta liemestä meille keitettiin vahva paksu tulinen liemi, joka olisi aivan mahtavaa lämmikettä esim. talvella. Ja loput päät ja selkärangat menivät keittiöön, jossa niistä keitetään lientä keittiön tarpeisiin. Sanomattakin selvää että opin paljon paljon uutta tänään, myös asioista joita luulin jo tietäväni.

Lounaaksi valmistimme kampelan fileet kasvispedillä. Käärimme kaiken leivinpaperiin ja paistoimme 200 asteessa 9 minuuttia. Ihan mielettömän hyvää ja kevyttä.

Seuraavaksi teimme simpukkapastan. Olimme aloittaneet päivän pastataikinan tekemisellä ja valmistimme lounaan jälkeen nopean ja käsittämättömän herkullisen simpukkapastan. Taitaa olla parhaat ikinä syömäni simpukat, ja ihan itse tehtynä! Ja miten helpolla tavalla teimmekään pastan.

Lopuksi valmistimme ihanassa voisessa kastikkeessa seifileen. Lisänä vähän eilen poimittuja härkäpapuja, sekä palanen parsakaalia suoraan kasvimaalta. Tätäkin tulen niin tekemään myöhemmin. Minä paistoin kalan vähän yli, mutta silti maku oli aivan käsittämättömän hyvää. Ja tuo parsakaali, en ole niin hyvää syönyt koskaan.

Tänään ei tehty jälkiruokaa, mutta se ei haitannut yhtään. Ja onhan meillä se eilinen porkkanakakku jos vaikka jollain tulisi nälkä. Jos eilinen oli ihan huippu päivä, tämä oli sitä vieläkin enemmän. Savustukseen palaan myöhemmin, kylmäsavustimme makrillifileen, lämminsavustimme seifileen. Ja toinen makrillifile suolattiin ja nautimme sen parin päivän päästä, todennäköisesti itse tehdyn leivän kanssa. Huippupäivä, uskomatonta miten paljon voi päivässä oppia uutta ja uskomatonta silti huomata miten paljon jo osaa ja tietää. Hieno fiilis tänäänkin!

Suomustettu seiti

Neljän päivän River Cottage - kasvispäivä

Kyltti on iso, takana näkyvät nokkoset ovat yli kaksi metriä korkeita

Tänään aamulla saavuin River Cottagen päämajalle. Ylhäällä mäen päällä odottelimme traktorikuljetusta alas laaksoon, jossa kaikki HQ:n rakennukset sijaitsevat. Tänään meidän neljän päivän kurssilaisten lisäksi siellä oli odottamassa kuljetusta mehiläiskurssille tulevat. Heillä kaikilla oli saappaat mukana (päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta ei liian kuuma), meillä ei kenelläkään. Illalla kuulin, että mehiläiskurssi oli ollut oikein antoisa ja onnistunut.

Mäen päältä oli hienot ja ah niin englantilaiset maisemat, maaseutua kauneimmillaan. Koska olin hyvin ajoissa, ehdin ihailla maisemia ihan rauhassa, ja ihan vähän jännittääkin.

Kursilla on 18 osallistujaa, minä olin tällä kertaa ainoa ulkomaalainen. Kaikki kokkaavat yksin oman ruokansa (sopii minulle!) ja jokaisella on oma kokkauspiste, uunin ja kaasulieden suurin osa jakaa kahdestaan. Annokset tehdään pieninä ja kaikki kokattu syödään joko kurssilla heti, tai säästetään myöhempää hetkeä varten. Tai viedään kotiin. Ei tule nälkä päivän mittaan, mutta kaikki on mietitty niin fiksusti ettei myöskään mene överiksi.

Kurssitoiminta on vajaan kymmenen vuoden aikana hioitunut lähestulkoon täydelliseksi, on kyllä ihan mieletön ilo olla kurssilla. 18 oppilasta kohti meillä on pääkokki opena, Matt nyt pari päivää, ja hänellä on avustaja joka huolehtii että kaikki sujuu. Sen lisäksi siellä on 3-4 ihmistä tiskaamassa, tuomassa tavaroita ja raaka-aineita ja huolehtimassa että kaikki sujuu tehokkaan nopeasti (niin että jää aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille). Kaikki perusjutut on mitattu valmiiksi ja niitä tulee sitä mukaan kuin niitä tarvitaan. Tämä vähentää sähläystä ja odottelua huomattavasti. Emme siis tiskaa itse (paitsi veitset on omassa käytössä) vaan viemme likaiset astiat pöydälle, josta ne hienosti katoavat ja tulevat takaisin paikoilleen puhtaana hetkessä. Pöytä ei ole kuulemma myytävänä. Tavarat löytää helposti ja kaikki tarvittava on saatavilla. Upeasti järjestetty kertakaikkiaan, päivän aikana ehtii tehdä paljon ja oppia vieläkin enemmän.

Ensimmäinen päivä oli kasvispäivä. Kokkasimme siis pelkkää kasvisruokaa, valmistimme lounaan, päivällisen ja jälkkärin. Lisäksi teimme kakun mukaan vietäväksi. Ja kokkiope valmisti meille vähän ruuanlaittoruokaa ja boolia. Lisäksi vietimme pari tuntia puutarhurin seurassa keräten kasvimaalta kaikkea mahdollista, kuten yrttejä, lehtiä, marjoja, raparperia, härkäpapuja(!), herneitä, porkkanoita ja mitä vielä. Kiersimme myös eri kasvimaita ja kasvutunneleita, näimme kanoja, lampaita ja maailman suloisimpia possuja. Palaan kasvimaihin myöhemmin, mutta laitan tähän nyt muistiin lähinnä itselle että mitä kaikkea kokkasimme ja söimme tänään. Niin, reseptit saamme myöhemmin sähköpostiin, he ovat luopuneet paperisista versioista, sillä ne kuulemma aina syttyivät tuleen eivätkä koskaan pitäneet täysin paikkaansa. Esim. tämän päivän ateria sai muotonsa vasta tänään kasvimaalla. Sesonkikokkausta aidoimmillaan! Ja jokaisen kurssin ohjelma on tietysti erilainen riippuen mitä on sesongissa juuri sinä kuukautena.

Kun saavuimme aamulla opetuskeittiöön, meitä odotti kahvi, tee, mehu ja herkulliset suklaakeksit.

Puutarhakierroksen jälkeen kokkiope valmisti meille ruuanlaittoruokaa eli punajuurihummusta pikkuporkkanoita varten.

Lounaaksi valmistimme friteeratun, juustolla täytetyn kesäkurpitsan kukan. Lisänä oli kesäkurpitsasaalaattia ja salsa verdea, minä laitoin vielä punajuurihummusta lisäksi koska se oli niin tosi hyvää. Ihana lounas!

Päivälliseksi teimme gnoccheja, härkäpapua, hernettä ja krassipestoa. Ruoka oli todella hyvää, tosin epäilen että tämä ei maistuisi kotona muille kuin minulle. Mutta osaanpahan tehdä nyt hyviä, siis todella hyviä gnoccheja. Kaikki muut aineet kerättiin tänään, paitsi perunat tulivat lähimaatilalta. Ja perunankuoret paahdettiin uunissa naposteltaviksi.

Väliin meille tehtiin upeanmakuista gini-boolia jossa oli sitruunaa, sitruunaverbenaa, mustaherukan lehteä ja paikallista giniä. Tätä aion niin tehdä kotona.

Eikä päivä olisi täysi, jos emme olisi tehneet jälkkäriä. Raparperipiirakkaa ja mansikka-karviaiskompottia, olkaa hyvä. Teimme neljä pientä piirakkaa, muihin laitoin myös punaherukkaa sekä seljankukkaa. Opin tekemään hyvin toimivan taikinan, ihan uskomatonta. Ja ihanan vaniljatäytteen.

Ja leivoimmehan me vielä pikkuisen porkkanakakun mukaan vietäväksi. Siinä oiva iltapala, tai aamupala niille, joilla majoitukseen ei kuulu aamiaista. 

Olen oppinut jo tänä ensimmäisenä päivänä niin paljon, että kurssi on kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Ja (ainakin miehen mukaan) paras on vielä edessä, eli huomenna kalapäivä, ylihuomenna lihapäivä ja kurssi loppuu leivontapäivään (joka kuulemma on rankin päivä, mutta en halua ajatella sitä juuri nyt).

ps. Tätä ette usko, mutta kävin esittäytymässä Hugh:lle, kättelin ja kerroin tulevani Suomesta (hän oli pistäytymässä keittiössä ja menossa tapaamaan nuorten ryhmää, minä piipahdin äkkiä käytävässä hänen juttusillaan). Hän oli juuri niin sympaattinen ja innostunut kuten on kaikissa ohjelmissaan ja toivotti mukavaa ja antoisaa kurssia ja sanoi pistäytyvänsä vielä jossain vaiheessa. Jes, olen kätellyt Hugh Fearnley-Whittingstallia!

Neljän päivän River Cottage - matka alkaa

Matka alkaa aina jostakin

Tänä vuonna juhannuksen vietto loppui vähän lyhyeen. Yleensä haluan jatkaa juhannusta mahdollisimman pitkään, mutta tänään aamulla koitti lähtö Four Days at River Cottage -kurssille. Minä tilasin matkan jo viime vuoden puolella, sillä halusin olla varma, että pääsen juuri sille kurssille, joka on mahdollinen töiden vuosikierron ja perheen lomasuunnitelmien kannalta. Ideaalitilanteessa olisin halunnut kurssille myöhemmin syksyllä, sillä silloin olisi ehkä ollut riistaa kokattavana, ja kasviksia vieläkin enemmän kuin nyt. Mutta hyvä aika tämä keskikesäkin on, niin luulisin. Paitsi jos nyt tilaa ja maksaa kurssin, saa sen melkoisesti edullisemmin kuin viime vuonna.

Varasin kurssin netista River Cottegen sivuilta ja tilaaminen oli helppoa ja selkeää. Sopimustekstissä riitti kyllä luettavaa, mutta ei siinä ollut mitään sellaista, mihin ei olisi voinut suostua. Peruutusturva ei ole kovin kummoinen, mutta otin lentojen yhteyteen vakuutuksen, joka kattaa myös matkan ajalta peruutuksista/sairaudesta johtuvat tappiot niin, että jos jotain ikävää sattuisi, saisin vakuutuksesta kurssimaksun ja muut kulut takaisin. 

Tilasin myös lennot Finnairin sivuilta netin kautta. Ajoitin lennot niin, että pääsin kätevästi mökiltä junalla lentokentälle (siskon avustuksella), ja takaisin tullessa ehdin vielä viettää puoli päivää Lontoossa. Olisin tilannut varmasti aikaisemman lennon, jos ei olisi ollut juhannussunnuntai. Mutta hyvin ehdin näinkin, olin paikallista aikaa ennen puoli yhdeksää illalla perillä.

Kun saavuin Heathrowlle terminaali kolmoseen painelin sieltä suoraan maanalaiseen ja ostin kertalipun Waterloon asemalle. Menin Piccadilly-linjalla Green Park -asemalle, vaihdoin Jubilee-linjalle ja siitä kaksi asemaa Waterloon asemalle. Waterloon asemalta ostin junalipun Axminsteriin, otin samalla menopaluun, siinä säästi vähän, vaikkakaan ei niin paljoa kuin mitä kurssimuutoksesta tuli säästöä. Junaa ei tarvinnut kauaa odottaa, niitä meni tunnin välein. Olin kahden jälkeen lentokentällä, siitä vajaan tunnin päästä metrossa ja siitä reilun tunnin päästä junassa.

Juna kestää aavistuksen vajaa kolme tuntia Axminsteriin. Minulle mainostettiin kuinka junamatka on idyllinen, ja niinhän se olikin, tai viimeinen tunti siitä. Kaksi ensimmäistä tuntia matkasta meni lähinnä reunavalleja ja -kasvistoa katsoessa, mutta viimeinen tunti näkyi englantilaista maaseutua lampaineen, kanoineen, lehmineen ja peltoineen. Ja hienoja kivinavettoja ja -taloja. Ja paljon pikkukyliä. Sumu ja tihkusade kruunasi maiseman.

Tilasin junasta taksin asemalle siiheksi kun juna saapuu, ja taksilla pääsin majoituspaikkaan. Majoitusvaihtoehdot löysin River Cottagen sivulta. Valitsin sellaisen B&B:n, joka on kävelymatkan päässsä River Cottagen päämajasta,

Matka sujui hyvin, vaikka aikaahan tässä meni, yhteensä 12 tuntia juhannussunnuntaita. Majoituspaikka vaikuttaa hyvältä valinnalta, ikkunasta näkyy hanhia, lampaita ja kukkia. Ja minulle tuotiin kannullinen tuoretta maitoa "kun varmasta haluat juoda mukavan kupillisen teetä". Ja kyllähän minä halusin!

Makea juhannuspossu mallaspossusta

Kolme kiloa mallaspossua karkkikastikkeessa

Vuosi vuodelta aika menee nopeammin ja nopeammin. Tuntuu että hetki sitten oli viime juhannus tai sitä edellinen, ja nyt taas on juhannus. Meitä oli juhannuspäivän pöydässä tänä vuonna 11 henkeä ja tänään oli minun kokkausvuoro. Tänä vuonna päätin tehdä mallaspossusta ruokaa karkkipossun tyyliin, tosin jättämällä friteerauksen väliin. Maukasta ruokaa vähällä vaivalla, näin tulen tekemään jatkossakin, niin ihanaa ruoka oli kaikkien mielestä.

Minä laitoin liemiainekset valmiiksi jo kaupungissa, ja tänään aamulla lisäsin ne lihojen päälle, kuorin inkiväärin ja valkosipulin joukkoon ja keitin lihat. Hyvää ruokaa vähällä vaivalla isollekin porukalle.

3 kg hyvää possua, minulla mallaspossun kassleria ja etuselkää

1 valkosipulinkynsi

reilu pala inkivääriä

korianterin siemeniä

10 valkopippuria

3 rkl omenaviinietikkaa

2 dl soijakastiketta

1 dl osterikastiketta

½ dl ketjap manis -kastiketta

vettä niin että lihat peittyvät

Laita lihat isoon kattilaan. Minulla oli nyt 1 kg kassleria ja 2 kg etuselkää. Laita liemiaineet kattilaan ja lisää vettä niin että kaikki peittyy. Keitä lihoja neljä-viisi tuntia. Nosta ylikypsät lihat pois kattilasta ja kääri folioon. Siivilöi liemi ja keitä kastike.

Kolme kiloa mallaspossua keitettynä

5 dl haudutuslientä (voi olla enemmänkin)

4 tähtianista

1 kanelitanko

2 dl palmusokeria

Laita liemiaineet kattilaan. Keitä kokoon n. vartin verran, poista tähtianikset ja kanelitanko kattilasta. Revi liha tarjoiluastiaan ja kaada liemi päälle. Lisäksi pilkottua tuoretta chiliä riisiviinietikassa sekä tuoretta korianteria. Lihan lisänä oli keitettyä riisiä, kaalisalaattia, italiansalaattia lasten toiveesta ja tomaatti-sipuli-salaattia. Ihan mahtava juhannusateria, tätä tehdään toistekin. 

Tee työtä jolla on merkitystä

Tältä sipuli- ja porkkanapenkki näytti mennessä

Palsta on jäänyt vähän hunningolle kiireiden ja laiskuuden eikun siis väsymyksen takia. Nyt alkaa vaan olla kiire saada palsta sellaiseen kuntoon, mihin sen voi jättää pariksi viikoksi. Tänään olin kitkemässä vajaa kolme tuntia, sain vähän reilu puoli aaria kitkettyä sellaisella tehokkaan suurpiirteisellä tavalla. Mutta kun lähtötilanne on riittävän paha, eron huomaa vaikkei olisi kovinkaan tarkka. Ylihuomenna ehdin tehdä vielä mitä ehdin, ja sen jälkeen palsta jää melkein oman onnensa nojaan vähäksi aikaa.

Kaikki on itänyt todella epätasaisesti tänä vuonna. Porkkanapenkeissä on kymmeniä senttejä joissa ei porkkanan porkkanaa, sama punajuurissa. Jos viime vuosi oli hyvä lehtikaalivuosi, samaa ei voi sanoa tästä vuodesta: muutama kaali itänyt ehkä sadoista siemenistä, ja nekin pieniä ja syötyjä. Ei puhettakaan että salaattiaineksia olisi vielä saatavilla kuten viime vuonna tähän aikaan, tuskin koko kesänä sillä noista syödyistä kaaleista kasvaa kitkerämpiä kaaleja kuin tuollaisista viime vuoden raikkaista ja pehmeistä kaaleista. 

Sipulia on syöty nyt parin viikon ajan, paljoa muuta ei ole vielä saatavilla. Mutta ehkä parin viikon päästä tilanne on jo toinen, jos vaikka satoa olisi saatavilla enemmänkin. Ja ekat herneet kukkivat, samoin perunat!

Tältä sipuli- ja porkkanapenkki näytti lähtiessä

Parsapenkin perustaminen

Kuva otettu sateessa

Minun on myönnettävä että olen parsanirso, tiedostan myös että se ärsyttää joskus ihmisiä. En sentään ole ihan sitä mieltä, että keitinveden pitää olla kiehumassa siinä vaiheessa kun parsan leikkaa irti, ja että kelvollisen parsan ikä kypsennykseen lasketaan sekunneissa, eikä minuuteissa puhumattakaan tunneista. Mutta tuoretta parsan pitää olla, siis oikeasti tuoretta. En tietenkään kieltäydy syömästä tai muutenkaan kommentoi parsaa jos joku tarjoaa sitä, saatan myös tilata parsa-aikaan ravintolassakin parsaa (mutta en vielä helmikuussa). Mutta jos itse valmistan parsaa, haluan sen olevan todella tuoretta.

Valitettavasti parsaa on todella vaikea saada oikeasti tuoreena mistään. Olen haaveillut parsapenkistä kauan, jo monen monta vuotta. Toteutus kaatui aina siihen, että vuosia ajattelin että siihen menee monta vuotta ennen kuin penkki alkaa tuottaa jotain. No, tässä on nyt mennyt monta vuotta ihan muutenkin, joten tänä vuonna ajattelin toteuttaa haaveen vihdoinkin.

Penkin perustamisessa on auttanut monta ihmistä, kiitos kaikille: palstanaapurin kautta tilasin laudat, lannoitetta on hankittu maalta useammaltakin viljelijältä, mies rakensi penkin ja onhan noita parsojakin ostettu monelta puutarhalta aina Elimäkeä myöten. Minulla ei ole kokemusta parsalajikkeista (ehkä olisi kannattanut selvittää etukäteen) joten ajattelin hankkia useampaa lajiketta. Maassa on nyt kolmea erilaista parsaa, kolme kutakin eli yhteensä 9 juurakkoa. 

Penkkiä varten kaivoin pintamullan, anteeksi, siis pintasaven pois. Kuopan päälle mies rakensi kehikon laudoista. Jätin pystypuut korkeaksi, jos myöhemmin on tarvetta harsoille tai verkoille, niitä voi käyttää avuksi. Pohjalle levitin kankaan hidastamaan rikkaruohoinvaasiota. Kangas niitattiin toiselta reunalta kiinni.

Pohjakankaan päälle levitin monta kottikärryllistä hiekkaa. Tiukkaakin tiukempi pohjasavi pidättää vettä niin tehokkaasti, että ajattelin hiekan toimivan salaojana pohjalla. Hiekan päälle levitin pari säkkiä multaa, kottikärryllisen hevosenlantaa ja jätesäkillisen hyvin palanutta lehmänlantaa. Nämä odottivat aika pitkään penkin pohjalla ja ensimmäiset rikkaruohot nousivat jo sirkkalehdille. Poistin ne kaikki ennen kuin lisäsin vielä 10 säkkiä multaa.

Kolme ostamaani juurakkoa ovat jo isossa ja hyvässä kasvussa. Availin juuria varovaisesesti ja levitin ne mahdollisimman levälleen. Kaivoin multaan kuopan, johon istutin juurakon. Kuusi muuta, kahta erilaista lajiketta, ovat varmastikin pari vuotta nuorempia, ja niiden juuret olivat huomattavasti pienempiä. Levitin niidenkin juuria, ja taivutin ruukussa ylöspäin kasvavat juuret takaisin maata kohti. Istutin parsat kahteen riviin lomittain. Ensi vuonna lisään vielä multaa muutaman säkin verran.

Toivon totisesti ettei varkaita käy penkissä ja että rikkaruohot pysyvät vähissä, niin että juurakot saavat kerätä voimia pari seuraavaa vuotta ihan rauhassa. Parin vuoden päästä saatan saada vähän maistiaisia isoimmista kolmesta taimesta, ja siitä seuraavana muistakin. Jos siis hyvin käy.

Parsapenkin perustamiseen olen saanut oppia jonkun vuoden Strömsö-ohjelmasta (oman muistin varassa), Ripaus tryffeliä -blogista ja Pikkutalon elämää -blogista. Ripaus tryffeliä -blogissa oli jo päästy maistelemaan omia parsoja.


ps. Ehkä ihan pikkuisen kitkemisen tarpeessa tuo palsta. Viimeisen muutaman päivän aikana täällä on satanut 150 mm vettä, palstalla ei ole kävelemistä nyt ja rikkaruohot kiittää. Ennen juhannusta tiedossa pikkuprojekti vielä.

Sauvajyvänen 5 v

Taas on yksi vuosi vierähtänyt edellisistä blogin synttäreistä, siitä on jo viisi vuotta kun aloitin blogin pitämisen. Aika menee kovaa vauhtia, toisaalta tuntuu että on tapahtunut paljonkin tässä ajassa, toisaalta tuntuu ettei ole mitään ehtinyt. Tässä blogi on, taas vuotta vanhempana.

Tämä blogi on pysynyt tällaisena sisältökeskeisenä yksinkertaisena blogina, joka ei kuvilla koreile, ei keksi uutta eikä kerää huomiota. Siinä saattaa olla blogin vahvuutta, mutta ainakin siinä on rutkasti heikkoutta, jopa niin, että tämän kevään/alkukesän aikana olen miettinyt blogin lopettamista enemmän, ja enemmän tosissaan, kuin koskaan aikaisemmin. Tai ehkä blogin muuttamista yksityiseksi, silloin se palvelisi itseä ja perhettä paremmin kuin tällaisenaan.

Toinen mahdollisuus tietysti olisi, että miettisin voisiko blogia muuttaa jotenkin niin, että se keräisi enemmän huomiota ja uudistuisi jotenkin. Tai olenhan minä miettinyt, ja todennut ettei minusta ole siihen: hektisen työn takia aika ja jaksaminen eivät riitä, sen lisäksi olen jämähtäjä. Ja mitä vaikuttavuuteen tulee, kaikki on niin suhteellista. Se oikein konkretisoitui yhdellä Marttaliiton kurssilla, jolla ihana Hanna Pikkarainen totesi, että martat ovat tehneet 117 v työtä sesonkiruuan edistämiseksi mutta vasta kun tuli Samuli Karjula ja Satokausikalenteri alkoi tapahtua ja isosti tapahtuikin. Mutta onhan sitä myönnettävä pikkumaisuuteni eli sen harmistuksen mikä seuraa siitä että bloggaa jotain jännää, kukaan ei huomaa, ja sitten kuukauden päästä kun jossain suositussa blogissa on samanlainen juttu, kaikki taputtavat yhdessä käsiään ja kehuvat kuinka hienoa. Tämä ei normaalisti haittaa, mutta silloin kun olen väsynyt blogiini tuollaiset ajatukset nousevat mieleen.

Inhoan sanaa pöhinä, mutta onhan minun myönnettävä että sitä kaipaan. Kaipaan sitä oman blogin ympärille ja kaipaan sitä muiden blogien ympärille. Jonkinlainen kyllästyminen on kuitenkin päällä, kun ei oma blogi innosta (anteeksi jos sen huomaa muutkin) eikä oikein muidenkaan blogit innosta (anteeksi). En jaksa oman blogin tylsyyttä, mutta en oikein jaksa tapahtumia, sponsseja enkä sisällöntuottamista. Kaipaan elämää blogeihin, kaipaan sitä että kirjoitetaan kirjoittamisen ilosta eikä siksi että sillä hankitaan lisää yhteistyötä, kaipaan perspektiiviä ja toisaalta ajankohtaisuutta, kaipaan rosoisuutta. Minä muistan sisällön, tarinan, viestin, mutta en muista kuvia. Ja sitähän nykyblogit pitkälle ovat, kuvituksia vieraiden ihmisten kuvitetusta elämästä, tai siis siltä minusta tuntuu. Ehkä on aika keksiä muuta ajanvietettä? Ehkä aika on ajanut semi-anonyymien riippumattomien blogien ohi, tai ainakin tämän blogin?

Olin oikeastaan jo päättänyt, että jättäisin bloggaamisen tähän, tai ainakin tauolle, mutta päätin nyt kuitenkin antaa  mahdollisuuden ihan kohta alkavalle River Cottage -kurssille. Nimittäin onhan se mahdollista että innostun taas uudestaan, innostun mukavuusalueen ulkopuolella, keksin jotain uutta, annan kesän ja mahdollisen sadon viedä mennessään. Tai lopetan ihan muuten vaan tämän vatvomisen kun saan vähän levättyä ja kerättyä voimia lomalla sillä voihan tämä kaikki olla vain työperäistä uupumusta ja kyllästymistä. Josko tämä ei ollutkaan ihan vielä tässä, se jää nähtäväksi.


ps. Olipa masentava synttäripohdinta, sorisiitä.

Raparperirahka ja kesäkuun pihakuulumisia

Halusin kokeilla raparperirahkaa. Ajattelin että netti olisi pullollaan ohjeita, ja löytäisin jotain muuta kuin mitä sain joskus yhden ravintolan tarjoamana: hapanta rahkaa jossa oli kokonaisia raakoja rapaprperipaloja seassa. Mutta löytämäni ohjeet olivatkin täynnä jotain floravanillaa, valmiita hilloja tai muita kummallisuuksia. Minä tein ihan yksinkertaisen rahkan näin:

5 dl pilkottua raparperia

1½ dl sokeria

½ dl vettä

1 vaniljatanko

2 dl kermaa

500 g rahkaa

Pilko raparperi, laita kattilaan. Lisää sokeri, tilkka vettä ja vaniljatanko. Anna raparperin hautua hiljalleen kunnes se on sopivan hillomaista, n. 15 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi ja poista vaniljatanko.

Vatkaa kerma kulhossa. Sekoita joukkoon rahka ja rapaprperihillo. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria. Rahka oli hyvää ja kesäistä. Sopisi hyvin myös kääretortun tai täytekakun täytteeksi.

Pihalle kuuluu vähän ankeaa. Vasta tänään siirsin tomaatit ja chilit ulos. Koskaan, siis koskaan en ole siirtänyt näin onnettomia taimia näin myöhään ulos, en halunnut edes ottaa kuvaa niistä. En ole viitsinyt edes ulkoiluttaa taimiä, joten harsotin ne kaksinkertaisella harsolla. Se olikin helppoa kun taimet olivat juuri ja juuri ruukunreunan korkeudella. Satoa ei ole pariin vuoteen juurikaan tullut, ja se vei tämän vuoden taimikasvatusinnostuksen täysin. Eikä tilannetta parantanut chileihin tullut kirvainvaasio. Minulta kuoli taimia kasvatusvaiheessa sekä huolimattomaan hoitoon että tuholaisten tekemiin tuhoihin. Saa olla aika ihmeellinen kesä, jos saa edes jonkinlaista satoa chileistä ja tomaateista. Tosin onhan näitä ihmeellisiä kesiä riittänyt, ei voi enää luottaa vanhan kansan viisauksiinkaan.

Marjat kukkivat hyvin, mutta mustia viinimarjoja ei ole juurikaan odotettavissa tänäkään vuonna. Karviaisia on tulossa todella vähän, vadelmien kasvu on hyytynyt. Luumuja tulee ehkä muutama, samoin kirsikoita. Omenoista on vielä liian aikaista sanoa. Ilmeisesti viime vuoden ankea kesä ja hankala talvi vie nyt veronsa.

Kasvulaatikko on kohtuullisessa kasvussa, salaatista saa jo pieniä maistiaisia, ja ehkä retiiseistäkin pian. Rusakko söi sellerit. Porkkanaa ja sipulia saa vielä odottaa. Lämpimästä keväästä huolimatta kasvu ei ole mitenkään ihmeellistä. Ensi vuonna aion vaihtaa mullan kokonaan tuohon laatikkoon, jos vaan vielä keväällä muistan sen.

Risotto emmer-vehnästä eli emmerotto

Ostin Malmgårdin kartanopuodista emmerviljariisiä, josta tein pussin ohjetta mukaellen risottoa. Tämä oli hyvää ja kivaa vaihtelua riisille. Ostin samalla reissulla myös ruisviljariisiä, ja se keitettynä hyvässä liemessä oli aivan ihanaa, paljon parempaa kuin riisi, melkein kaikkien mielestä. Ihania kotimaisia vaihtoehtoja riisille. Ja emmer-talkkuna, hieno uusi tuttavuus. Jos vaan ikinä pääsette käymään kartanossa tai vähintään kartanopuodissa, suosittelen lämpimästi. Senhän jo kaikki tietävät että panimon oluet ovat hyviä...

voita

2 dl emmer-vehnää

1 sipuli

4-5 dl lientä

2 rkl kuivaa vaaleaa balsamicoa

suolaa, pippuria myllystä

Kuullota vehnää ja silputtua sipulia voissa. Lisää hyvää lientä ja balsamicoa ja anna hautua kypsäksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Mausta suolalla ja pippurilla ja nauti. Päällä possunlapaa ja sipulia, vieressä uuden sadon kaaleja, tomaattia ja kurkkua. Arkiruokaa parhaimmillaan.

Helppo mansikkapenkki

Minä luin viime vuonna puutarhalehdestä jutun, jossa neuvottiin käyttämään räsymattoa alustana oikein rikkaruohoisella maalla. Vanhanajan räsymatto estää rikkaruohojen kasvun läpi, mutta mahdollistaa pieneliöistön liikkumisen. Tämä jäi mieleeni silloin mansikkapenkkiä verten. Minä olen haaveillut pienestä mansikkapenkistä pitkään, mutta aina ajatellut että sen perustaminen mökin savimaalle on liian työläs urakka. Viime kesä meni hedelmätarhan perustamisessa ja lisäpuiden istuttamisessa puutarhaan, joten mansikkapenkki jäi suunnitteluasteelle. Tänä kesänä sen sijaan suuria projekteja ei odottanut mökillä, joten pistimme isän kanssa mansikkapenkin pystyyn viikonloppuna ennen juhliin lähtöä.

Kaikki alkoi räsymatosta, kiitos työkaverille lahjoituksesta. Kokeilimme monta kohtaa, ennen kuin hyvä paikka löytyi. Asetimme maton ihan sellaisenaan nurmikon päälle. 

Maton päälle kärräsin ison kottikärryllisen hyvin palanutta lehmän lantaa. Toinen kottikärryllinen oli puoliksi lantaa ja puoliksi kompostinpohjaa, sellaista murumaista saven väristä maata. T'ämä levitettiin lannan päälle, ja lopuksi levitimme vielä säkillisen puutarhamultaa joka oli jäänyt kukkapenkistä yli.

Maan päälle levitin mansikkakankaan ja käänsin reunat maton alle. Tein viillot joista istutin mansikantaimet multaan. Toisessa rivissä on 10 Coronaa, toisessa 10 Bountya. Esikoinen huomautti että laitoin väärät määrät instaan, minulla oli tusina mielessä, mutta 10 niitä kumpaakin oli. Lopulta kastelin vielä maan märäksi. Tämä mansikkakangas on siitä hienoa, että vesi valuu sen läpi. Teimme pienet kuopat keskelle, joihin vesi voi jäädä ennen kuin valuu läpi.

Vielä pitää rakentaa suojakehikko, jotta isän suojelemat räksät ja muut linnut eivät syö satoa, vaan saamme ihan itse nauttia mansikoista. Pidetään peukkuja että tämä toimii.

Mukavuusalueen ulkopuolelle

Minä inhoan matkustamista. Siihen nähden olen matkustanut paljonkin, mutta melkein kaikki matkat ovat olleet pakollisia työmatkoja. 1990-luvulla reissasin paljonkin, silloin vielä vapaaehtoisestikin, tai vähintään yhdistin työmatkoihin milloin mitäkin seikkailua, välillä seikkailut tulivat järjestämättäkin. Mutta sitten tuli muutto jenkkeihin ja heti perään 9/11. Sen jälkeen matkustaminen muuttui minusta painajaismaiseksi, eikä ole siitä mihinkään muuttunut, ehkä minustakin on tullut mukavuudenhaluisempi. Olen hyvinkin tyytyväinen näihin pieniin piireihin työpaikan, kodin ja mökin ympärillä. Lomareissuiksi riittää hyvin kotimaa, ainakin kun saisi vielä sen ruokapuolen toimimaan, vaikka toki kai lapsia pitää välillä viedä ulkomaillekin.

Mutta joskus sitä haluaa/täytyy saada jotain, minkä takia joutuu mukavuusalueen ulkopuolelle. Yleensä nämä jutut liittyvät työhön, mutta voi sitä ihan pelkästään itsenkin takia olla valmis vähän näkemään vaivaa ja tekemään vähemmän mieluisia juttuja jotta saa jotain mistä on haaveillut vuosikausia (siis minun tapauksessa, tiedän että muut ovat paljon nopeampia toimissaan). Minulla on ensimmäinen River Cotttage -resepti ollut blogissa maaliskuussa 2012, eli yli neljä vuotta sitten, ja suunnilleen siitä saakka olen haaveillut River Cottagen ruokakurssista. Pitkään se oli vain kaukainen haave "sitten joskus", mutta puolisen vuotta sitten totesimme että alkaa olla aika toteuttaa haave.

Niin sitten varasin neljän päivän kurssin, vähän päästä majoituksen ja lopulta lennotkin. Ja työkavereiden yllytyksestä päätin vielä jäädä yhdeksi yöksi Lontooseen kurssin jälkeen, joten hotelliyökin on varattuna. Matkustamista tiedossa, peräti viikon reissu odottamassa kesäloman alussa. Kurssin lisäksi vähän shoppailua Lontoossa ja jotain muuta kivaa, saa ehdottaa mukavaa tekemistä Waterloon suunnalla.

Edessä on vielä pakkaaminen, joka on aika helppoa verrattuna vaikka Campasimpukan caminoa varten pakkaamiseen. Ajattelin ottaa mukaan tietokoneen, kameran, puhelimen, laturit + adapterin, kirjan, hyvän kynän, muutaman vaatekerran, hyvät kengät ja minigrip-pussiin mahtuvat pesuvälineet. Ja iloisen ja ennakkoluulottoman mielen. Eiköhän yksi viikko suju niillä siellä mukavuusalueen ulkopuolellakin.

Nyhtökaurasalaatti lounaaksi

Minä olin yksi niistä ennätysmonista (Kauppahalli24:n asiakkaista) jotka tilasivat tälle viikolle Anton&Antonin ruokakassin, jossa yhtenä ateriana oli nyhtökaura-hodarit nuudelisalaatin kanssa. Muina päivinä oli kanasalaatti, jonka esikoinen valmisti eilen kun minä olin illan pois, sekä kalakeitto, joka syötiin tänään ennen kuin lähdin lasten kanssa kevätretkelle (vesisateessa) puistoon. Ai niin, ainakin Kauppahalli24:n asiakkaana toivoisin, että lista olisi nähtävissä siihen saakka kun tilaus tulee, helpottaa muuta ruokatilausta huomattavasti, koska ruokakassi on tilattu jo viikkoa aikaisemmin eikä enää muista mitä siinä on.

Nyhtökaura alkaa varmaan olla tuttua lähes kaikille, se on se suomalainen keksintö, jossa kaurasta ja härkäpavusta on saatu "lihamainen" valmiste ja makukin ainakin maustettuna todella hyvä. Minusta se oli hyvää ihan sellaisenaan, mutta minä pidänkin kaurasta). Suomalaisten naisten keksintö, jonka avulla saadaan Suomi taas nousuun. Tuote jossa on kaikki tarvittavat aminohapot (ne joista proteiinit koostuvat) ja niitä protskuja on paljon sataa grammaa kohden. Ylisanoja on paljon, ja näin ensikokeilun perusteella kaikki on ansaittua, todellakin. 

Huonoa on ollut oikeastaan vain se, että tuotetta on vaikea löytää. Niissä kaupoissa missä asioin, myydään aina eioota, enkä käy kaupassa lauantaiaamuna klo 7. Eikä kukaan ole täsmämarkkinoinutkaan nyhtökauraa minulle, toisin kuin työkaverilleni. Hän oli ostoksilla lähikaupassaan, ostoskorissa IPAa, tofua ja luomumaitoa. Kassa mittaili ostoskorin lisäksi asiakkaan päästä varpaisiin ja kysyi, että kiinnostaisiko myös nyhtökaura. Ja niin työkaveri sai sen kaupan viimeisen rasian suoraan tiskiltä. Jepjep, onneksi minä olin nopea oman ruokakassin kanssa ja pääsin kokeilemaan, muuten olisi edelleen nyhtökaurat saamatta.

Tein hodarit ohjeen mukaan, ja hyvää oli. Tulinen kastike ja marinoidut sipulit toivat hyvää lisämakua. Tein myös nuudelisalaatin, josta jäi hyvä annos lounaaksi. Nyhtökauraakaan ei mennyt koko rasiaa, joten kokosin hyvän työlounaan:

nyhtökauraa, maustamatonta tällä kertaa

marinoitua punasipulia (punasipulia, valkoviinietikkaa, suolaa ja sokeria)

nuudelisalaattia (keitettyä riisinuudelia, uuden sadon kaalia, porkkanaa, cashewpähkinöitä, korianteria ja kastikkeena soijakastiketta, sokeria ja inkivääriä)

Kokoa kaikki Tupperware-kulhoon ja nauti kiireisen työpäivän jossain välissä.