Imelletty perunalaatikko haudutuspadassa

Yksi joulun lempilaatikoistani on tuuvinki eli imelletty perunalaatikko.Tiedän hyvin kemian imeltymisen takana, ja huolehdin mielestäni aina hyvistä olosuhteista, mutta silti en ikinä saa aikaiseksi sähköisessä kaupunkikodissa niin hyvää laatikkoa kuin siskoni, joka tekee tuuvingin aina leivinuunin lämmössä. Monena vuotena olenkin onneksi saanut häneltä paistovalmiin laatikon.

Tänä vuonna anonyymi kirjoittaja mietti Hernekeito haudutuspadassa -postauksessa että onnistuisiko imeltäminen ja paisto haudutuspadassa. No sitähän oli ihan pakko kokeilla, kiitos loistavasta ideasta ja terveisiä anonyymille! Minä paistoin haudutuspadassa nyt vain puolet annoksesta, sillä toisen puolen laitoin vuokaan ja pakastin jouluaattoa varten. Jos tuuvinkia aikoo pakastaa, se kannattaa tehdä ennen paistamista, enkä aio enää toista satsia tuuvinkia tehdä, menekki  on sen verran pientä kumminkin. Luulisin että jatkossakin hoidan imeltämisen haudutuspadassa, ja voisimpa myös paistaakin siinä, ainakin jos aikataulun kanssa ei olisi tiukkaa. Laatikko oli aivan ihanan makeaa ja paahteisen makuista, ihan kuin olisi leivinuunissa tehty. Tuuvingille tyypillistä kuorta siihen ei syntynyt päälle, ja siirsin sen muutenkin toiseen astiaan tarjolle.

2 kg perunoita (Pito paras)

4-5 rkl vehnäjauhoja

75 g voita

8 dl maitoa

2 tl suolaa

Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat heti kuumana, survo ne huolellisesti haudutuspadassa. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Voit aluksi lisätä puolet jauhoista ja muutaman tunnin päästä loput. Imellä yön yli haudutuspadassa asetuksella warm. Kävin vielä sekoittamassa seosta ennen nukkumaanmenoa, koska pata lämmittää vain reunoilta. Aamulla oli ihan reunoilla vähän kuivahtanutta perunaseosta, mutta muuten se oli hyvän kosteaa, pehmeää ja makeaa.

Lisää aamulla voi, maito ja suola ja sekoita tasaiseksi. Minä otin tässä vaiheessa puolet seoksesta vuokaan ja pakastin.  Jätin loput imeltyneestä perunaseoksesta pataan ja käänsin padan asetukselle high. Paistoin nelisen tuntia, sekoitin sitä noin tunnin välein, ettei perunalaatikko palaisi reunoilta liiaksi. Lopuksi sekoitin valmiin laatikon ja siirsin sen tarjoiluastiaan. Hyvää, makeaa ja paahteista.

Jos joku innostuu tekemään imellettyä perunalaatikkoa haudutuspadassa, mielelläni lukisin kokemuksista, joten kommentoikaa ihmeessä tänne viesteihin tai sähköpostilla. Mietin mm. sitä, että pitäisikö paistaminen tehdä kuitenkin asetuksella low. Ehkä sitä voisi kokeilla ensi kerralla.


ps. Syötiin tänään aamiaiseksi riisipuuroa ja  rusinasoppaa sekä katsottiin Herra Heinämäen joulu, kaikkien aikojen paras jouluohjelma. Aika jouluinen fiilis tuli.

Rendang-pata

Syksyisin ja talvisin tulee syötyä paljon pataruokia. Ne ovat hyviä, kaikki omalla ja samalla tapaa. Patoihin saa laitettua kaikki "jämä"lihat, upotettua paljon juureksia, ja usein vielä padasta jää vähän lientä joka on todella hyvää kastikkeen tai keiton pohjaa. Mutta kun välillä tuntuu siltä, että pataruuat ovat hallinneet jokaisesta vuodesta keskimäärin puolet jo vuosikymmenten ajan, niin jokainen uudenlainen pataresepti on aina juhlan arvoinen. Ei sillä, että niissä katajanmarjoilla ja timjamilla maustetuilla, porkkanoin, sipulein ja lantuin höystetyissä hirvipadoissa olisi mitään vikaa, ne vaan ovat niin hyvää mutta niin tavallista. Se päivä, kun löysin Nannan blogista tämän ohjeen, tiesi tulevaa juhlaa: sitä niin tehtäisiin seuraavana viikonloppuna. Joka on siis nyt.

Ohje on kopsattu melko suoraan sellaisenaan, vähän muutin aineiden määriä, osin sen mukaan mitä oli, ja osin sen takia, että pata olisi riittävän miedon makuista lapsillekin. Ihan turhaa, ei ollut. Neljäsluokkalainen söi kyllä lihaa, kehui että se on hyvää ja mureaa, mutta kastike sai tyrmäyksen. Eskarilaisen kommenttia en viitsi edes tähän laittaa, kun se oli oikeasti painokelvoton. Söi kyllä kaksi palaa lihaa ja reilusti riisiä ketsupilla (jep), mutta kumpikin iloitsi kanssani siitä, että saan monta todella hyvää ja maukasta lounasta töihin. Sillä minusta tämä oli, kuten Nannakin totesi, ihan koukuttavan hyvää. Minulla vaan pata ei tummunut samalla tapaa kuin Nannalla, eikä öljy erottunut padan pinnalle, mutta suolaa sain minäkin lisätä lopussa ihan reilusti. Koukuttavan hyvää tämä oli, tosi hyvää. Kannattaa lukea Nannan postaus, siellä on taustaa enemmän, ja ihailla samalla kuvia sieltä.

Kookosmaitoja/kermoja löytyy monenlaisia. Minä suosin sellaista, missä ei ole mitään muuta kuin vettä ja kookosta, löysin ViiVoanista hyvää kookoskermaa, samalla kun ostoskoriin päätyi paljon muutakin tarpeellista. Olen aina sanonut, etten saa kasvatettua korianteria, se ei joko idä tai sitten intoutuu tekemään siemeniä heti ennen kuin on kunnolla edes lehdessä. No nyt sitä oli sitten kylväytynyt kumpaankin kasvulaatikkoon reilusti, ja sainkin kerättyä syksyllä melkein puoli litraa siemeniä. Eipä tarvitse korianterinsiemeniä ostaa kaupasta. Tämä pata kannattaa tehdä riittävän isossa padasa, sillä se kuohuu aika lailla (joo, pesin uunin puolessa välissä). En tehnyt kaikkea ihan siinä järjestyksessä mitä Nanna oli tehnyt, mutta ei kai se haitannut.

1 dl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

reilu 1 kg naudan paistikuutioita

öljyä

2 sipulia

1 vakosipulin kynsi

pala inkivääriä

1 tl kurkumaa

2 sitruunaruohoa

2 tl korianterin siemeniä jauhettuna

2 Aji Fantasy-chiliä, tai jotain vastaavaa mietoa chiliä

mustapippuria

vähän kanelia

3 limen lehteä

3 rkl tummaa siirappia

2 tlk kookosmaitoa (yht. 800 m)

1 limen mehu

korianteria, keitettyä riisiä

Sekoita kulhossa maisstärkkelyksen sekaan suolaa ja pippuria. Pyörittele paistikuutiot tärkkelyksessä ja ruskista ne erissä öljyssä. Siirrä pataan odottamaan. Laita pannulle vähän lisää öljyä ja kuullota silputtua sipulia hetki. Lisää sipulin joukkoon kuorittu ja pilkottu valkosipuli ja inkivääri. Lisää kurkumaa ja morttelissa rouhittua korianteria, pilkottua chiliä ja kanelia, jatka kuullottamista minuutti pari. Kaada sipulit mausteineen pataan. Lisää vielä tilkka öljyä, lisää muutamaan osaan pätkityt ja veitsen kahvalla vähän hakatut sitruunaruohot sekä limenlehdet ja siirappi. Anna siirapin vähän kuohahtaa, lisää kookosmaidot. Kun maito alkaa kiehua, kaada nesteet pataan ja sekoita kaikki sekaisin. Pata on tässä vaiheessa ihan vaaleaa. Siirrä pata 150 asteeseen uuniin, ja anna hautua kannen alla kolmisen tuntia, jonkun kerran voi sekoittaa välissä. Kolmen tunnin päästä ota kansi pois, ja anna hautua uunissa vielä tunti pari. Lisää limen mehu ja sekoita pataa, lisää tuoretta korianteria päälle. Syö hyvän riisin kanssa.

Tattipaahtoleivät

Minulla on kirjastosta lainassa Sieniä & Ihmisiä -kirja, jonka on kirjoittanut Saimi Hoyer ja Petri Salmela. Mietin vähän aikaa sitten, että voisin tehdä oman postauksen tämän vuoden parhaista kirjoista ja tämä kirja olisi todennäköisesti kolmen parhaan joukossa. Kirja on vähän erilainen sienikirja, se koostuu oikeastaan kolmesta elementistä, eli siinä on vähän sienitunnistusta, on kivoja sienireseptejä, ja ennen kaikkea siinä on hienoja tarinoita sieni-ihmisiltä. Se ei ole tavallaan mitään riittävästi mutta silti se kaikkea yllinkyllin. Sellainen hyvän mielen kirja.

Minä en tänä vuonna juurikaan saanut sieniä, sillä omilla sienipaikoilla oli totaalin kato ilmeisesti sen takia, että kesään ja loppukesään osui kuuden viikon hellejakso ilman pisaraakaan vettä. Onneksi kuitenkin edellisvuosi oli hyvä tattivuosi ja onneksi kuivatut sienet säilyvät monta vuotta. Uhkaavasti alkaa tattivarastot vähetä, mutta kyllä sieltä vielä muutaman ruuan saa. Tänään halusin tehdä itselleni Sieniä ja Ihmisiä -kirjan ohjeella tattitoastia, ja hyvää olikin.  Kirjoitin myös muutaman reseptin talven varalle ylös, sillä kirja pitää palauttaa tällä viikolla. Suosittelen lämpimästi kirjaa luettavaksi kaikille luonnosta, sienistä ja hyvästä ruuasta kiinnostuneille.

kuivattuja (tai tuoreita) herkkutatteja

oliiviöljyä

valkosipulin kynsiä

suolaa ja mustapippuria myllystä

paahtoleipää

kaprista

raastettua parmesania

sitruunamehua

basilikaa

Jos käytät kuivattuja sieniä, liuota niitä vedessä noin tunnin verran. Kuivaa liuotetut sinet talouspaperin tai pyyhkeen päällä. Jos käytät tuoreita sieniä, siivuta ne.

Pilko valkosipulin kynnet pieneksi ja paista pannulla valkosipulia ja sieniä öljyssä. Paista niitä kymmenisen minuuttia, rouhi pippuria ja suolaa päälle. Siirrä sienipaistos paahtoleivän päälle, lisää kapriksia, reilusti parmesania ja vähän oliiviöljyä. Paahda leipiä 250 asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut, minulla ei mennyt niin paljoa aikaa. Purista vähän sitruunamehua päälle ja koristele tuoreella basilikalla. Voisin kuvitella että leivät olisi vielä parempia tuoreista tateista, mutta hyvää oli näinkin, tulee tehtyä toistekin.

Lammaslihapullat ja jämä-bruschetat

Lammaslihapullat ovat meilllä koko perheen herkkua, etenkin lapset toivovat niitä usein. Sinänsä jännä, että lammas ei maistu heille missään muussa muodossa, mutta lihapullat ovat niin suurta herkkua. Nykyisin teen lammaspullat todella yksinkertaisesti, lampaan jauhelihaa, muna, vähän korppujauhoa ja kermaa ja maltillisesti mausteita. Syödään usein pita- tai naanleipien kanssa, joskus riisin, ja lisänä sitten yksinkertaista tzatzikia ja salaattia tai jotain sellaista. 

Minulla jäi juhlista muutama pika-bruschetta yli, ja ne alkoivat olla jo vettyneitä ja tomaatit valuneet pitkin lautasta, eli ei tehnyt mieli syödä niitä sellaisenaan. Toiveena oli ollut lammaspullia tälle päivälle, joten ajattelin käyttää leivät korppujauhon ja kerman sijaan. Raaka-aineiden määrät ovat suuntaa antavia, tein näin koska näitä oli.

5 paahtoleivän siivua joissa päällä tomaattia, basilikaa ja oliiviöljyä

1 kg karitsan jauhelihaa (Reinin lihasta saa tosi hyvää)

2 munaa

oreganoa, timjamia, musta- ja valkopippuria

2 tl yrttisuolaa

Aja leivät päällisineen sileäksi joko tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Sekoita leipäseos, liha, munat ja mausteet tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan tasaantua hetki, ja pyörittele sen jälkeen sopivan kokoisia pullia. Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia, pullien koosta riippuen. Syötiin riisin, tzatzikin, tomaatin ja tikkujuuresten kanssa. Hyvää oli kaikkien mielestä.

ps. Marraskuun juhlasesonki alkaa olla voiton puolella. Eskarilla oli juuri niin villit synttärit kuin pelkäsinkin. Tarjoilut osuivat kuitenkin nappiin, lapset tekivät pikkupizzat itselleen, söivät 1½ kg juureksia ja vihanneksia (sipsit jäivät kulhoon) sekä karkkia ja esikoisen tekemiä mokkapalamuffineja, jotka kokosin kakuksi. Karkkikioski oli menestys, samoin miehen ideoma leikki, jossa piti hakea pallo huoneesta jossa oli liikkeentunnistin. Puolitoista tuntia sisällä oli ihan sopiva (lue: maksimi) aika.

Eilen juhlittiin perinteisesti, etenkin lohileivät ja pororullat maistuivat kaikille, pika-bruschettaa jäi yli. Puolukkajäätelö (esikoisen kakku) oli kaikkien suosikki, sacher-kakkua (kuopuksen kakku) jäi reilusti yli. Pistaasipullat olivat parempia kuin perinteiset korvapuustit. Lunta oli onneksi sen verran, että lapset kahta kuopusta lukuunottamatta viihtyivät pari tuntia pulkkamäessä tai jossain. Enää yhdet juhlat jäljellä ja sitten voi alkaa miettiä joulua.

Persimon-lehtikaali-smoothie

Persimon on ollut parina viime vuotena meillä lasten(kin) lempihedelmä tässä vaiheessa vuotta, kun niitä on paljon tarjolla edulliseen hintaan. Paitsi että kyseessä ei ole hedelmä vaan marja, kuten Satokausikalenteri meitä opastaa. Niitä kuluu meillä paljon ihan sellaisenaan, salaateissa ja hedelmälautasilla. 

Ja tästä eteenpäin smootihiessakin, niin hyvää tämä oli, ainakin minusta, koska lehtikaali. Joka siis on parhaassa sesongissa nyt: pikkupakkaset ovat purreet, ei tarvitse vielä kaivaa lumen alta eikä jäniksetkään ole päässeet apajille. Puoli penkillistä kaalia odottaa vielä käyttöä. 

Tämä smoothie oli melkein syötävän paksua, eli jos haluat helpommin juotavaa, korvaa osa jugurtista maidolla tai vedellä. Minä tykkään käyttää sekä maustamatonta että vaniljaista jugurttia, näin smoothiesta ei tule liian makeaa, mutta vähän on kuitenkin makua. Minusta Juustoportin jugurtti on ylivoimaisesti parasta, se ei maistu ollenkaan tunkkaiselle niin kuin jotkut muut vaniljajugurtit. Mutta makuasioitahan nämä.

2 persimonia

lehtikaalia ehkä 4-6 lehteä (koosta riippuen, minulla on jo pieniä nämä viimeiset lehdet)

3 dl jugurttia (maustamaton ja vanilja)

Kuori ja pilko persimonit muutamaan osaan. Laita ne, lehtkaalit ja jugurtit tehosekoittimeen, aja kunnolla sileäksi. Nauti heti, ja aurinko alkaa paistaa, siltä ainakin tuntui.

Mokkapalat - yli 30 v vanha resepti

 

Voi sitä ilon päivää. Löysin kuin löysinkin sen alkuperäisen mokkapalareseptini, jonka olen kirjoittanut kuudesluokkalaisena silloisen opettajani kotona. Hänen tyttärensä oli ollut vaihto-oppilaana jenkeissä, ja oli tullessaan tuonut mokkapalojen reseptin. Opettaja tarjosi meille tyttärensä tekemiä mokkapaloja, ja tykästyin niihin heti, 80-luvun alussa herkkuvalikoima oli vähän toista kuin nykyisin. Kirjoitin siellä ohjeen ylös ruutupaperille, ja samaa reseptiä käytin sen jälkeen, usein. Kun lähdin opiskelemaan, osasin ohjeen ulkoa, ja alkuperäinen resepti jäi lapsuudenkotiin. Jossain vaiheessa mokkapalojen leipominen jäi niin, että reseptikin unohtui, mutta en löytänyt alkuperäistä reseptiäkään. Kunnes nyt sen löysin, mikä liikuttava hetki. Olen tämän välin käyttänyt ohjeita, joita löytyy sieltä täältä, koko ajan tietäen että ne eivät ole samanlaisia kuin se alkuperäinen ohjeeni oli, joten ilmassa oli juhlan tuntua käyttäessäni alkuperäistä reseptiä.

3 munaa

4½ dl sokeria

2½ dl maitoa
6 dl vehnäjauhoa

1½ rkl kaakaota

3 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria
225 g sulatettua voita

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita maito joukkoon ja lisää varovasti sekoittaen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada vielä lopuksi sulatettu voi joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada taikina uunipellille, jossa on reilun kokoinen leivinpaperi. Paista 225 asteessa 15 minuuttia. Nosta uunista jäähtymään, ja ala valmistaa päällistä.

3½ dl pölysokeria (hih, tomusokeria)

1 rkl kaakaoata
1 rkl vaniljasokeria

4 rkl kahvia

4 rkl sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vahva kahvi ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi voi ja sekoita. Kun voin laittaa viimeiseksi, päällisestä tulee paljon kiiltävämpi. Levitä kuorrute ohuesti lämpimän levyn päälle. Anna jäähtyä, mielellään seuraavaan päivään. Tämä on minulle se ihan paras, alkuperäinen ja ainoa oikea mokkapalaresepti.

ps. Mokkapaloista tulee aina mieleen meidän ensimmäinen koira. Mokkapalat olivat sen suurinta herkkua, ja koira oli ehdollistunut van Houtenin kaakaopurkkiin. Kun sen otti kaapista esiin, alkoi kuolaaminen eikä koiraa saanut millään pois keittiöstä. Koko paistamisen ajan, sen varttitunnin ajan koira istui uunin edessä ja kuolasi. Lopulta tiedossa oli aina ne reunat, joille kuorrutetta ei ollut riittänyt, ja koira tiesi sen.

Juuriselleripyree Juuren ohjeella ja bottargaa

Tänään Ravintola Juuri täyttää 10 v, onnea! Mikäs se onkaan parempi tapa juhlistaa ravintolaa kuin tehdä jotain ruokaa Juuri nyt -kirjan ohjeella (joo, toki tämä on se toinen vaihtoehto sen parhaimman vaihtoehdon jälkeen). Minä olen tänään kaksin kuopuksen kanssa kotona, ja hänelle jäi sopivasti eiliseltä pastanjämät, eli tämä oli hyvä päivä tehdä jotain, jonka epäilin olevani minun suurta herkkua, mutta jonka päälle todennäköisesti ymmärtäisi vain 25% perheenjäsenistä.

Minä olen kokeillut vaikka mitä kikkoja onnistuneen juurespyreen tekemiseksi, siis sellaisen joita saa juurikin Juuressa. Olen kokeillut kaikki mahdolliset juureslajikkeet, vatkaustavat ja suunnilleen kaiken mitä keksin, enkä silti ole saanut mielestäni niin hyvää kuin Juuressa. Mutta kun sain kirjan käteeni, hiffasin heti missä se salaisuus on. Tiesin että siinä on voita, mutta en ikinä ajatellut että voin ja juureksen suhde olisi 1:2.5. Voi mikä ilon päivä, kun tajusin mistä on kiikastanut. Ja täytyy todeta, että tämä oli ihan yhtä hyvää kuin Juuressakin, jes! Ei ehkä arkikokkaukseen sopiva ohje, mutta näin yksinkertaisella ohjeella pääsee todelliseen juhlatunnelmaan.

Bottargaa, eli suolakuivattua mätiä saa vihdoinkin täältäkin, Hella & Herkku otti sitä valikoimiin, mahtavaa. Minä olen tehnyt sitä aiemmin parina vuotena mateen mädistä, enkä ole syönyt muuta kuin omatekemää, eli ilman muuta halusin kokeilla ihan oikeaakin bottarga. Olin yllättänyt kuinka samanmakuista se omatekemä on, se tosin on selvästi vahvemman makuista kuin tämä, johtunee kalalajin eroista. Raastoinkin tähän annokseen sitä vielä lisää kuvan ottamisen jälkeen. Vaikka ei itse viitsisi tehdä bottargaa, suosittelen silti kokeilemaan sitä, niin hyvää se on.

500 g juuriselleriä (tai mitä tahansa juuresta kuten palsternakkaa, lanttua, naurista...)

200 g voita

1 rkl merisuolaa

Kuori ja pilko juurekset. Keitä ne suolatussa vedessä pehmeäksi. Kaada keitinvesi pois, tai mielummin ota se talteen ja käytä (sose)keiton vetenä. Siirrä juurekset tehosekoittimeen, tai kapeaan kulhoon johon mahtuu sauvasekoitin hyvin. Lisää pehmennyt pilkottu voi ja sekoita tasaiseksi sileäksi pyreeksi. Annostele lautasille ja raasta bottargaa päälle. Juhlaruokaa, todellakin, tavallisena lauantaina. Ja juuen tehnyt kokonaista annosta itselleni...

Siemenet tilattu

Tänään tuli Fataliilta tilatut chilien siemenet, ja se innosti tilaamaan muutkin siemenet. Chilien suhteen pysyin maltillisena tänä vuonna, koska viime vuodelta on niin paljon erilaisia siemeniä jäljellä. Nämäkin tilasin lähinnä sen takia, että halusin vihdoinkin kokeilla kasvattaa C.Galapagoense-chiliä, ihan vaan siksi mistä se on kotoisin. Aion antaa sille erityishuomiota, ja toivon totisesti että edes joku siemenistä itäisi jotta olisi kasvi jota hyysätä. Ei enää niin kovin pitkä aika siihen, että chilin siemenet saa panna maahan.

Loputkin siemenet tilasin vakipaikoistani, Isoäidiltä sekä Thomson&Morgonilta. Ensi kesäksi ei ole tulossa mitään uutuuksia, yhtä tai kahta uutta kurpitsaa lukuunottamatta. Muuten mennään perussetillä, paljon lehtikaalia, härkäpapua, kaikenvärisiä ja -laatuisia juureksia, vähän kukkia ja siinä se taisi olla. Niin ja monen vuoden tauon jälkeen tilasin pari uutta tomaattilajiketta, vanhat pussit alkavat olla jo aika vanhoja. 

Tämä surkea vuosi on jonkin verran latistanut intoa, ja aion laittaa ensi vuonna maltillisemmin chilejä ja tomaatteja. Jos tulee hyvä vuosi, satoa tulee vähemmästäkin, ja jos taas tulee surkea vuosi kuten tämä vuosi oli, niin harmittaa vaan kun iso työ meni hukkaan: tyhjän saa pyytämättäkin. Mutta nyt on ruukut pesty (kiitos isä!) ja viimeisetkin mullat kärrätty kompostiin. Eikä mennyt tämän pidemmälle, sentään ei olla vielä puolessa välissä marraskuuta. Kuten sanoin, tämä oli masentava puutarhavuosi.

Kanankoivet uunissa

Meillä kuopus ei pidä suurestikaan lihasta, hän on sellainen hiilarifiili joka eläisi parsakaalilla, leivällä, makaronilla ja spagetilla (nuo kaksi viimeksi mainittuahan ovat tietenkin ihan eri asioita ja osoitus monipuolisesta ruokavaliosta) jos äiti olisi vähän mukavampi. Mutta kahdenlaista lihaa hän syö sen verran mielellään, että ei kuulemma voi/aio ryhtyä kasvissyöjäksi. Toinen on jauheliha (kaikki käy, hirvi, nauta, possu, karitsa ja mitä niitä nyt onkaan) ja toinen on kana. Ja siitä etenkin nämä LUomu Nokan broilerin koivet. Tällä hetkellä jokaiseen Kauppahalli24:n tilaukseen kuulemma pitää lisätä näitä koipia, koska uusi lempiruoka on syntynyt.

Broilerinkoipireseptejä on netti täynnä, mutta haluan kirjata tämän ylös, jotta muistan myöhemminkin miten se lempiruoka syntyy. Nämä koivet ovat vähän pienenpiä kuin tehotuotetut vastaavat, niille lisäisin paistoaikaa 5-10 minuuttia. Minulla oli vuonna 1991 kesätyöpaikassa työkaveri, joka sanoi käyttävänsä aina viherpippuria ja currya yhdessä, koska ne muat sopivat hyvin yhteen. Ja sopiihan ne, siitä lähtien olen suosinut samaa yhdistelmää etenkin kanan kanssa, ja usein muistanut lämmöllä vanhaa työkaveria, miettien että mihin elämä on häntä kuljettanut. Niin, ja minusta parasta currya on Santa Marian erittäin vahva curry, se vaan on hyvää.

broilerin koipia

viherpippuria

currya
paprikaa

suolaa

1 dl vettä

Mausta koivet sopivilla mausteilla sopivasti. Asettele ne uunivuokaan ja lisää pohjalle vettä. Paista 200 asteessa 45  minuuttia. Syö koivet riisin tai salaatin kanssa. Pohjalle valunut liemi kannattaa ottaa talteen ja vaikka pakastaa, siinä on hyvä pohja mausteiselle kanakeitolle. Kuopus sai kaksi koipea, muut yhden.


ps. Tiedän että esim. Kira on kieltänyt salamavalon käytön ruokakuvissa. Minä olen alkanut miettiä bloggaamisen lopettamista lokakuusta jonnekin maalis-huhtikuulle, koska salamaa ei kerran saa käyttää. Pilkkopimeässä sitä lähdetään töihin, pilkkopimeässä sitä palataan kotiin. Eli sori Kira ja muut oikeat ruokabloggaajat näistä salamakuvista.

Isänpäivä 2014 - salaatti hirvenposkista

Tänä vuonna isänpäiväksi oli toiveissa hirvimenu. Kakun suhteen sain vapaat kädet, ja kun paikalla oli kaksi isää, jotka kumpikin pitävät hillaa lempimarjana, niin ajattelin tehdä hillakakun jälkiruuaksi. Joskus tosin ajatus on hienompi kuin toteutus, ja kakkujen suhteen näköjään aika useasti. Lahjaksi vaari sai kauluspaidan, koska olin onnistunut ostamaan ihan oikean kokoisen hienon paidan Ruotsista (sori metsästäjälle). Ja mies sai tietysti todella hienot lasten tekemät lahjat, sekä perinteisen englantilaisen aamiaisen ja toivemenun, ainakin sinne päin. Toivemenu oli tällainen:

Salaatti hirvenposkista

Jääpaisti hirvestä, perunamuusi, uunijuurekset

Hillakakku

Salaatin tein yksinkertaisesti näin:

salaattia

tomaattia

kurkkua

omenaa

voita

hirvenposkea

Kasaa salaatti lautaselle: revi salaattia ja pilko vihanneksia ja omenaa päälle. Paista kuumalla pannulla valmista hirvenposkea voissa niin, että se tulee rapeaksi. Ripottele salaatin päälle ja syö lämpimänä. Hirvi oli vähän/aika tulista, ja jälkikäteen ajatellen joku jugurttipohjainen kastike olisi voinut sopia hyvin. Salaatti oli yksinkertaisuudesta huolimatta hyvää ja omenat pehmenivät mukavasti kuuman lihan alla. Jääpaisti oli taas todella mureaa ja onnistunutta. En ollut tehnyt kastiketta, kun ajattelin että murea liha ja voinen muusi ovat riittääviä, mutta kastiketta kuitenkin kaivattiin. Ensi kerraksi itselle muistiin. Hyvää isänpäivää kaikille jotka sitä viettävät tai muistelevat jollain tapaa!

Chipotle-majoneesi

Kuva ei todellakaan ole tältä vuodelta

Chipotle-majoneesi, jonka ohje löytyy Liemessä-blogin Jenni Häyrisen mainiosta Katukeittiö-kirjasta, on kiertänyt blogeissa pitkin vuotta, ja mitään muuta kuin ylistystä en ole kuullut, joten odotukset olivat korkealla kun tein sitä ensimmäisen kerran. Alun alkaen en ajatellut edes kirjata sitä ollenkaan tähän, sillä resepti tosiaan löytyy kirjasta ja monista blogeista helposti. En kuitenkaan saanut reseptiä toimimaan ihan sellaisenaan omassa blenderissä, eikä sauvasekoittimestanaa ollut apua, joten ajattelin kuitenkin postata tämän modifioidun ohjeen itselleni ylös.

Kirjan annos on nimittäin niin pieni, ettei oman koneen terät riittäneet vaahdottamaan keltuaista ja chiliä leikkaamaan. Mutta ei hätää, suurensin ohjetta, joka kannattaa tehdä jo senkin takia, että tämä on vaan niin hyvää, ettei pieni annos riitä mihinkään. Laitan tähän ohjeen sellaisena kuin minä tein, jotta saan tehtyä samaa myöhemminkin, tässä on siis monien osien määriä muutettu alkuperäisestä sekä lisätty myös sokeria.

2 valkosipulinkynttä

1 dl öljyä

3-4 chipotle-chiliä adobo-kastikkeessa

2 keltuaista

½ limen mehu

suolaa, pippuria
1 tl sokeria

Paista pannulla kokonaisia valkosipulin kynsiä öljysssä n. 10 min. Anna öljyn jäähtyä. Laita valkosipulit, chipotlet ja keltuaiset tehosekoittimeen. Anna koneen käydä, ja valuta öljy ohuena nauhana sekaan. Mausta lopuksi limen mehulla, suolalla ja pippurilla.Syö minkä tahansa kanssa, varmasti on hyvää.

Monipuolista marraskuuta kaikille

Lihastohtori-blogin pitäjä, akatemiatutkija Juha Hulmi ehdotti FB-sivuillaan että eiköhän vietetä Monipuolista Marraskuuta. Minulle sopii, sopii oikein hyvin, kuten sopii jokaisena muunakin kuukautena. Ei ole tullut tähänkään mennessä vietettyä tipatonta tammikuuta parhaimpaan minttukaakaoaikaan, herkutonta helmikuuta laskiaisena, puhumattakaan lihattomasta lokakuusta kuukautena joka osuu tärkeimpään metsästyskauteen ja vanhaan teurastuskuukauteen (viime vuonna tosin vietin kotimaisen ruuan lokakuuta: alku ja loppu). En tiedä huomasiko kukaan, että ainakin tässä blogissa melkein koko lokakuun Top-5 oli täynnä liha- ja sydänreseptejä, se kertoo sesongista aika paljon.

Ja jos kerran kirjaimien pitää sopia kuukauteen, miksi vietetään  kasvismaanantaita eikä kasviskeskiviikkoa (fennofiiliä ärsyttää, hih). Maanantaina ainakin meillä syödään usein viikonlopun jämiä, ja pyhän aterialla tulee usein syötyä juurikin lihaa, jota voi kätevästi jatkojalostaa maanantaina. Viikko meneekin sitten arkisemmin ja kasvisvoittoisesti.

Monipuolisesta syömisestä tulee mieleen myös lasten syöminen. Minä alan olla kyllästynyt siihen päivittelyyn että kyllä on kamalaa kun meidän/teidän/niiden 3-vuotiaat ovat niin kranttuja. Lapsilla keskimäärin syöminen menee kausittain, sekä kasvu- että ikäkausittain. Keksimäärin ainakin perusimetyksellä olleet lapset syövät 1-vuotiaana mitä vaan heille tarjoaa ja vähän päälle. Pikkuhiljaa alkaa makuja tippua pois, 2-vuotiaden ollessa jo selvästi krantumpia. Tämä ravinnon suppeus saavuttaa huippunsa n. 3-vuotiaana, jolloin keskimäärin kelpaa makaroni ja spagetti ketsupin kanssa tai ilman. Siitä taas pikkuhiljaa alkaa lisää makuja kelvata, ja pikkuhiljaa lapsi palaa taas siihen, että suunnilleen kaikki käy.

Tämä kaikki on evolutiivisesti hyvin järkeenkäypää, ja ollut aikoinaan tarkoituksenmukaista lajin menestyksen kannalta. Tämänkin jälkeen lapsilla/aikuisilla on suosikkeja ja inhokkeja, mutt kyllä niiden kanssa pärjää. Ronkelikin suomalaislapsi syö monipuolisemmin kuin suurin osa maailman lapsista. Tarjotaan lapsille kaikkea monipuolisesti, ja niin heistä kehittyy monipuolisia syöjiä, niissä puitteissa mitä he luontaisesti haluavat syödä. Kun raaka-aineet ovat puhtaita tavallisia perusraaka-aineita, heidän luontainen mieltymys heille sopiviin ruokiin ei mene sekaisin. Ja ne sattumat päälle silloin tällöin, ettei tarvitse myöhemmin överiksi vetää.