Vadelmatökkäyskakku

Tuossa päivänä muutamana vein töihin kakun, aivan kuten monena vuotena olen toukokuussa vienyt, milloin mitäskin syystä. Meitä on sen verran monta syöjää, että tavallisen kokoinen kakku on yleensä liian pieni, toisaalta ei ihan niin paljoa että tuplamäärä kakkua tulisi syötyä. Minä olen yleensä ratkaissut asian niin, että teen kakun ohjeen tuplana ja teen kaksi kakkua, toisen oikein isoon vuokaan ja toisen oikein pieneen vuokaan. Pikkukakku jää kotiin, minulle on kerrottu oikein selkeästi, että jos töihin vie jotain, samanlaista pitää tehdä kotiinkin. Että on kuulemma kidutusta tuoksutella ja nähdä jotain oikein herkullista ilman että siitä pääsee nauttimaan. Niin tein tämänkin kakun kanssa, ohje tuplana, toinen kakku 28 cm vuokaan, ja toinen 15 cm vuokaan. Ohjeen kirjaan tuohon kuitenkin yksinkertaisena.

Tämä ohje on Glorian Ruoka&Viini lehdestä nro 3/2017, ja julkaistiin se Soppa365-sivustollakin. Kakkua tehdessä epäilin että kuinkakohan tämä onnistuu, mutta todella hyvä kakku tästä tuli. Minulla ei kaikki kiisseli valunut kakun sisään, mutta ei sekään haitannut. Kuorrutetta en muuten tehnyt ihan tupla-annosta, se näytti kuvassa hyvin runsaalta, ja kyllä sitä ihan riittämiin tuli nytkin. Kakku ei ollut niin korkea kuin kuvassa, eikä voikreemi ollut sellaista hienoa kiiltävää. Mutta maku oli erittäin hyvä, ulkonäöstä minua lohduteltiin että eihän kukaan saa ulkonäöltään sellaisia kakkuja kuin kuvissa on, että maku on tärkeintä. Eikö olekin ihania työkavereita!

200 g voita

2½ dl sokeria

3 kananmunaa

3 dl gluteenitonta jauhoseosta (nyt sunnuntai)

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 sitruuna

1½ dl turkkilaista jogurttia

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri, raasta sitruunankuori. Lisää vois-sokeri-vaahtoon raastettu sitruunankuori ja jauhot sekä jogurtti varovasti käännellen. Kaada taikina irtopohjavuokaan (ohjeessa 20 cm), jonka pohjalle on laitettu leivinpaperi. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.

1 sitruunan mehu

2 dl vettä

2 rkl maissitärkkelystä

1 dl sokeria

2 keltuaista

Samalla kun kakku paistuu, valmista sitruuunakiisseli. Purista sitruunanmehu, laita se ja kaikki muut aineet kattilaan. Sekoita kaikki aineet hyvin vispilällä ja kuumenna koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes kiisseli sakenee. Minulla tuli aika sakeaa kiisseliä, sen näki jo aineiden suhteista. Anna kiisselin jäähtyä vähän.

Kun kakku on vähän jäähtynyt, tökkää siihen reikiä melkein pohjaan saakka, käytä jotain riittävän isoa (n. sormenpaksuista) puista työvälinettä. Valuta kiisseliä reikiin reilusti. Minulla jäi kiisseliä myös kakun pinnalle aika reilusti, se ei kaikki imeytynyt kakun sisään. Anna kakun tasaantua jääkaapissa yön yli.

3 dl vadelmia

200 g pehmeää voita

2 tl vaniljasokeria

5 dl tomusokeria

Paseeraa vadelmista mehu. Vatkaa voi vaahdoksi. Lisää voivaahdon joukkoon sokerit ja vadelmamehu, vatkaa niin että kaikki on sekaisin. Minulla tuli mattapintainen vaahto, lehden kuvassa oli hieno kiiltävä kuorrute. Kumoa kakku vadille ja levitä voikreemi pintaan. Koristele vadelmilla ja nauti heti, tai hetken päästä. Voikreemin hyvä puoli on siinä, että se kestää hyvänä pidempääkin.

Tämä oli kyllä hyvä ja pidetty kakku. Varmasti tulee tehtyä tällaisia kolokakkuja toistekin.

Parsakaalia ja härkäpapua anjoviskastikkeessa

Tämä resepti pohjaa siihen ihanaan seifileeseen, jota tehtiin neljän päivän kurssin kalapäivänä. Kokki Matt kertoi silloin, että hän valmistaa usein parsakaalia tällä tavalla kun siitä tulee niin tosi hyvää. Ja totta tosiaan, en yhtään ihmettele, ehkä parasta parsakaalia mitä olen syönyt. Tai ainakin mitä muistan. Ihana ruoka, vaikkakin arvaan että tämä maistuu meidän perheessä vain minulle. Mutta se ei haittaa, välillä voi/pitää kokata ihan vain itseä varten. Nuo ohjeen määrät ovat suuntaa-antavia n. neljän hengen annokseen, minä tein oman annoksen pienempänä, paitsi oli minulla kokonainen parsakaali, aika pieni sellainen. Teen ehkä ensi viikolla tätä uudestaan.

1 parsakaali

nuoria tuoreita härkäpapuja

(125 g) voita

(n. 4-6) anjovisfileitä

n. puolikkaan sitruunan mehu

hyvää leipää

Pilko parsakaali suupaloiksi. Irrota härkäpavut paloista. Pienistä härkäpavuista ei tarvitse ottaa pavun "nahkaa" pois. Laita pannulle reilu nokare voita, lisää anjovisfileet. Kun voi ja fileet ovat sulaneet, lisää parsakaali ja härkäpavut. Sekoittele niitä pannulla muutama minuutti ja purista reilusti sitruunamehua päälle. Syö sellaisenaan leivän kanssa, minä dippasin kastikkeen leivällä viimeistä pisaraa myöten.

Pienet sitruunamarenkikakut

Tämä postaus olisi pitänyt tehdä piin päivänä (amerikkalaisittain 14.3.), mutta kirjoitan sen nyt ylös. Ostin aikoinani jenkeistä pieniä irtopohjavuokia, sellaisia jotka ovat halkaisijaltaan 11 cm. Tuolla ne ovat olleet keittiön kulmakaapin alahyllyn peränurkassa 12 v käyttämättä (joo, tulossa on Kohti siistimpää kotia -sarjaan postaus tavaroista), mutta vankka usko on ollut että kyllä niille käyttöä vielä tulee. Sen verran sumussa meni muutama vuosi, että on pieni mahdollisuus että olen niitä käyttänyt ehkä kerran tässä välissä, mutta mitään oikeaa muistikuvaa ei ole, muuta kuin se pieni epäilys. 

Mutta siis asiaan, eli halusin tehdä pieniä sitruunamarenkipiiraita näihin vuokiin. Sieviä niistä tulikin, vaikka ehkä vähän aavistuksen isoja yhdelle, ehkä parempia jaettavaksi. Sopivan kokoisia siihen, että voisi pitää kakkujuhlat muutamalle ihmiselle: tekisi tuollaisia pieniä kakkuja montaa sorttia, eikä kenekään tarvitsisi syödä liikaa. Halusin tehdä tuolla hyvin toimivalla ohjeella, mutta sitä varten ensin piti laskea, että kuinka monta kakkua teen tuolla ohjeella. Ympyrän pinta-alan laskeminen on ihan peruskoulumatematiikka, eli pii kertaa säde toiseen (πr²). Ja säteen saa selville mittaamalla kakkuvuuan halkaisija ja jakamalla sen kahdella. Olin siis käyttänyt hyvin toimivaan kakkuun vuokaa, jonka halkaisija oli 20 cm ja pienen pohjan halkaisija oli 11 cm. Näiden tietojen pohjalta oli siis helppo laskea koot ja päättää kuinka monta vuokaa teen.

Iso kakkuvuoka: π x 10² = 314 cm²

Pieni kakkuvuoka: π x 5,5² = 95 cm²

Päätin tehdä neljä kakkua. Pohjan taikinaa jäi kyllä yli, ja kiisseliä olisi riitänyt vielä viidenteenkin. Marenki sen sijaan riitti juuri neljään kakkuun. Eli ehkä voisi tehdä kuusi kakkua, mutta lisätä vain marengin määrää.

Alla oleva ohje on melkein sellaisenaan siitä vanhasta ohjeestani, kopioin sen tähän ettei kenenkään ole pakko klikkailla muualle jos ei halua. 

Pohja:

175 g jauhoa

100 g kylmää voita

1 tl sokeria

1 munankeltuainen

1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja ota siitä pohjan kokoisia paloja irti. Laita ne vuokaan ja pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Kannattaisi ehkä tehdä vähän enemmän reunaa, minä en tällä kertaa nostanut sitä riittävän korkeaksi.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja foliot, ja paista vielä 5 minuuttia. Siirrä vuuat jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:

3 tl maissitärkkelystä

100 g sokeria

3 sitruunan mehu

1 appelsiinin mehu (yhteensä mehuja 300 ml)

85 g voita

3 munankeltuaista

1 muna

Samalla kun pohjat paistuvat, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys ja sokeri kattilassa, lisää mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:

4 munanvalkuaista

200 g sokeria

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. 

Kaada kuuma kiisseli pohjien päälle ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakoiden jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa niin että ne ovat kunnolla viileitä. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Näin tehden marenkia on kakun päällä ihan reilusti, juuri sellainen määrä mistä tykkään. Kiisseli valui aavistuksen lautaselle, eli kannattaa tehdä pohjan reunat korkeammaksi.

Sitruuna-katajanmarjamarmeladi

Joskus blogi-postaus syntyy tuosta vaan, ilman että siihen liittyisi yhtään mitään, se vaan tulee. Useimmiten se syntyy jostain ideasta tai huomiosta. Mutta joskus on tälläisiä juttuja, jotka ovat vaatineet monta muuttujaa: tähän marmelaatiin ja kirjoitukseen vaikutti yhteensä 4 seikkaa:

1) Sitrushedelmät ovat nyt sesongissa. Ne ovat hyviä, ne ovat edullisia ja niitä tekee mieli, kuten aina tammikuussa.

2) Minulla on paljon katajanmarjoja kaapissa. Myönnän avoimesti käyttäväni lapsityövoimaa katajanmarjojen suhteen, ja olenkin ollut niiden suhteen täysin omavarainen jo vuosikausia. Mökillä kasvaa paljon katajia, ja paras marjapuu on n. kymmenen metriä ovesta. Kaksi lastani kerää joka vuosi ison määrän marjoja, ja minä maksan siitä heille sopivan hinnan kuten kuuluukin. Kumpikin aloitti homman n. 5-vuotiaana muistaakseni ja etenkin esikoinen on hyvin ahkera poimija. 

3) Minä pidän sitruunamarmeladista eniten. Minä pidän itsetehdyistä marmeladeista enemmän kuin kaupan marmeladeista (lukekaa vaikka tuoteselosteita ja verratkaa omiin resepteihinne). Marmeladi tuo hienoa fiilistä viikonloppuaamuun, edelleenkin muistan kuinka erityisen hienoa oli saada marmeladia isotätini mökillä kun olin jotain 3 v (saattaa olla varhaisin ruokamuistoni, en ole ihan varma). Sama hieno tunne tulee edelleenkin viikonloppuaamuista ja marmeladista + muistan isotätiäni aina silloin, vähän ikävöinkin, sillä tavalla kuin tärkeitä vaikkakin vähän kaukaisempia sukulaisia ikävöidään, lämpimästi.

4) Twitteristä, tuosta lempisomestani (jossa avaudun enemmän kuin täällä), bongasin vähän aikaa sitten Yotam Ottolenghin katajanmarjareseptejä, siellä oli pata, marmeladi ja piirakka. Ehkä kaikkia on kokeiltava, mutta tätä marmeladia oli kokeiltava ensimmäisenä. Ohje löytyy siis tuolta.

3 rkl katajanmarjoja (käytin vähän vähemmän)
6 luomusitruunaa (Yotam puhui myös appelsiinimarmeladista)
320 ml vettä
80 ml giniä
1 kg sokeria

Jauha (vähän vajaa) 1 rkl katajanmarjoja kahvimyllyssä ihan hienoksi jauhoksi. (Kannattaa avata kansi varovasti, tai ainakin hengittämättä, aivastin varmaan 100 kertaa kun vetäisin pölyä henkeen.) Murskaa loput, (vähän vajaa) 2 rkl katajanmarjoja morttelissa, sulje ne sideharsokankaan sisään (tai mitä  nyt käytätkin),

Pese sitruunat hyvin, poista päät siihen asti että pääset hedelmälihaan ja halkaise sitruunat pituussuunnassa. Leikkaa sen jälkeen niistä toiseen suuntaan niin ohuita viipaleita kuin pystyt, 1-2 mm maksimissaan. Poista siemet ja siirrä sitruunaviipaleet kattilaan. Lisää vesi, gini ja katajanmarjat kankaassa. Nosta kiehuvaksi, ja anna kiehua hiljalleen 40 minuuttia kannen alla. Hämmennä muutaman kerran ja painele samalla marjoja kattilan reunaa vasten, että saat mahdollisimman paljon makua irti. 

Poista marjat kattilasta ja nosta vähän lämpöä. Lisää sokeri ja jauhettu katajanmarja ja jatka keittämistä n. 20 minuuttia, kunnes sokeri on sulanut ja hillo vähän sakenee. Nosta kattila levyltä, anna tasaantua vähän ja purkita hillo streriloituihin purkkeihin. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin.

Mikä ihana hillo, mikä ihan kirpeys katajanmarjasta ja mikä ihana raikkaus sitruunasta. Ihan mahtava marmeladi.

Sitruuna-timjamibroileri ja lipstikkatsatsiki

Tämä ruoka syötiin jo viime viikonloppuna, mutta varmasti tulee tehtyä pian uudestaan. Lipstikka on parhaimmillaan nyt, nuorta ja pehmeää ja voimakkaan makuista. Ihan paras aika tehdä lipstikkakeittoa ja muistakaa myös pakastaa sitä. Ja käyttää tähän tsatsikiin, aika veikeä maku, suosittelen.

Tämä resepti löytyy Henri Alenin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirjasta ja ajattelin kokeilla sitä, koska lipstika on niin hienossa vaiheessa nyt. Huomasin instassa että myös mm. Elina Lappalainen oli tehnyt tätä kanaa, ja tykätty oli sielläkin.

1 broileri

2 sitruunaa (nyt 1)

merisuolaa

1 ruukku tuoretta timjamia

2 valkosipulinkynttä

1 dl oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Hiero broilerin nahkaa sitruunanpuolikkaalla. Hiero pintaan karkeaa merisuolaa, laita myös linnun sisälle jos sinulla on kokonainen broileri (minulla oli nyt naapurin maalaiskanaa, joka on leikattu halki). Anna linnun suolaantua tunnin verran. Pyyhi ylimääräinen suola pois. Laita timjami, valkosipuli ja öljy korkeaan kulhoon, lisää sinne raastettua sitruunankuorta ja loput sitruunan mehusta, ja aja seos sauvasekoittimella. Voitele kana tällä mausteöljyllä. Jos sinulla on kokonainen kana, laita tyhjät sitruunankuoret kanan sisään, ja pilko sinne toinenkin sitruuna.

Paista broileria 225 asteessa 20 minuuttia  ja laske lämpö 180 asteeseen ja paista vielä 45 minuuttia (Henrin ohjeen mukaan 190 astetta 20 min, 150 astetta 30 min, kirjan ohjeissa lämpötilat ja ajat ovat kiertoilmauunille, minulla on tavallinen ja "kylmä" uuni).

2 avomaankurkkua (minulla 1 kasvihuonekurkku)

2½ dl maustamatonta jugurttia (valuta tarvittaessa)

2 valkosipulinkynttä (minulla 1)

10 lehteä tuoretta lipstikkaa

tilkka sitruunamehua

suolaa ja pippuria myllustä

Raasta kurkku/t karkeaksi raasteeksi, valuta/purista ylimääräinen neste pois (ja juo mehu). Raasta valkosipuli hienoksi raasteeksi. Hienonna lipstikka ja ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna tasaantua hetki jääkaapissa. Hyvää kanan kanssa, lisänä kaalisalaattia ja riisiä/perunaa.

Syvä sitruunamarenkipiiras

Nyt on toinen hunajasimasatsi laitettu käymään, mutta siitä huolimatta sitruunoita jäi reilusti. Meidän Citymarketissa hyvännäköiset sitruunat maksoivat 59 c/kg, joten niitä tuli ostettua reilusti. Lapset ovat juoneet sitruunamehua, simaa tulee kaksi satsia ja vielä sain tehtyä sitruunamarenkipiiraankin.

Se syvempi sitruunamarenkipiiras jäi vaivaamaan viime kerrasta. Kokeilin siis piirasta uudelleen, ja tein melkein samalla tapaa kuin viimeksi, paitsi käytin pienempää vuokaa: tein piiraan tällä kertaa 20 cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan. Kopioin ohjeen aikaisemmasta postauksestani, vähän tein eri tavalla, mutta en paljoa.

Pohja:

175 g jauhoa

100 g kylmää voita

1 tl sokeria

1 munankeltuainen

1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja siirrä 20 cm kokoiseen irtopohjavuokaan. Tee sen verran isompi, että saat n. 2-3 cm korkeat reunat. Pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja folio, ja paista vielä 5-8 minuuttia. Siirrä vuoka jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:

3 tl maissitärkkelystä

100 g sokeria

3 sitruunan mehu

1 appelsiinin mehu (yhteensä mehuja 300 ml)

85 g voita

3 munankeltuaista

1 muna

Samalla kun pohja paistuu, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys ja sokeri kattilassa, lisää mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:

4 munanvalkuaist

200 g sokeria

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. Ankarsrum teki taaskin hienon ja kiiltävän marengin, tosi hienon.

Kaada kuuma kiisseli pohjan päälle ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa niin että piiras on kunnolla viileää. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Tämä oli minusta parempi versio, suhteet toimi paremmin tämän kokoisessa vuuassa. Eli jos teen isompaan vuokaan, lisään aineiden määriä samassa suhteessa. 

Sitruunamarenkipiiras

Olin 90-luvun puolessa välissä työmatkalla Liverpoolissa. Tuolla matkalla sain elämäni parasta sitruunamarenkipiirasta, muistan sen maun ja ulkonäön vieläkin. Sitruunamarenkipiiras on yksi lempileivonnaisista, mutta tuon Liverpoolin piiraan ylittänyttä ei ole. Muutaman kerran olen tehnyt itsekin, mutta aina olen oikonut jossain kohtaa, enkä ole ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Sen sijaan kyllä olen tehnyt monta muuta marenkipiirasta, ainakin omenasta, raparperistä, puolukasta ja greipistä.

Sitruunamarenkipiiras nousi taas uudestaan mieleen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin halusin kokeilla kuinka marenkivaahto onnistuu uudella yleiskoneellani ja toiveissa oli juuri tämä piiras eikä esim. pavlova ensimäiseen kokeiluun. Toiseksi, viime viikolla televisiosta tuli aivan loistava elokuva Paahtis (Toast, 2010). Elokuva pohjautuu Nigel Slaterin omaelämänkerralliseen kirjaan hänen lapsuus- ja nuoruusvuosista. Ihan loistava leffa, parhaita ruoka-aiheisia elokuvia mitä olen nähnyt. Lapsuus kuvattiin sellaisella herkkyydellä ja intensiteetillä, että normaalit perjantai-itkut oli taattu.

Yritin löytää netistä Slaterin ohjetta, mutta en ainakaan helposti löytänyt sitä. Ja toisaalta, epäilen, että hänen versiossaan olisi ollut pikkuisen liikaa sitruunakiisseliä ja vähän enemmän liikaa marenkia. Löysin kuitenkin hyvänoloisen ohjeen  tuolta (Recipe from Good Food magazine, April 2005) ja käänsin sen tähän suomeksi ja vähän muutin, mutta en paljoa. Minulla ei mm. ollut appelsiinia, eli tässä kiisselissä on pelkkää sitruunaa. Huomasin muuten aika monta suunnilleen identtistä ohjetta, tosin minkäänlaisia lähteitä ei ollut mainittu, enkä alkanut katsoa mikä on ollut ensin. Luotin että tämä on globaalisti toimiva ohje kun niin moni on itsekseen keksinyt saman reseptin. Piiras oli hyvää, ja ennen kaikkea se maistui vieraille hyvin, mutta seuraavalla kerralla aion vähän muuntaa ohjetta kiisselin ja marengin osalta. Pohja sen sijaan oli ihan täydellinen tähän piirakkaan.

Pohja:

175 g jauhoa

100 g kylmää voita

1 tl sokeria

1 munankeltuainen

1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi (tai tee se koneella). Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja siirrä n. 23 cm kokoiseen vuokaan. Pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä tai esim riisiä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja folio, ja paista vielä 5-8 minuuttia. Siirrä vuoka jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:

2 tl maissitärkkelystä (käytä ainakin 3 tl)

100 g sokeria

2 sitruunan kuori

150 ml sitruunanmehua (minulla 3 sitruunaa)

150 ml vettä

85 g voita

3 munankeltuaista

1 muna

Samalla kun pohja paistuu, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys, sokeri ja sitruunan kuoriraaste kattilassa, lisää laimennettua mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:

4 munanvalkuaista (käytä ainakin 5)

200 g sokeria (käytä ainakin 250 g)

2 tl maissitärkkelystä

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää puolet sokerista vähän kerrallaan. Lisää maissitärkkelyss ja loput sokerit, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. Ankarsrum teki hienon ja kiiltävän marengin, tosi hienon.

Kaada kuuma kiisseli pohjan päälle (lämmitä se uudestaan tarvittaessa) ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Tästä tuli aika ohut marenki, tai sitten olisi tarvinnut olla pienempi vuoka, minulla taisi olla isompi kuin tuo 23 m. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa, muutamassa tunnissa kiisseli ei ollut ihan hyytynyt vielä. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Hyvän makuinen piiras, tätä ohjetta aion käyttää jatkossakin, mutta noilla muutoksilla mitä kirjoitin ylös. Ja käyttää vähän pienempää vuokaa. Tässä ohjeessa marenki paistetaan melkein kypsäksi, se ei siis jää vaahdoksi joka on vain ruskistettu päältä, kuten monessa muussa ohjeessa. Nyt piirakka syötiin Farangin karkkipossun jälkeen jälkkärikahvin ja -teen kanssa, hyvin maistui kaikille, aivan kuten ruokakin. Mukavin lauantai-ilta pitkään aikaa: hyvää ruokaa, maistuvaa jälkkäria ja mitä parhainta seuraa.