Possun kassleria uunissa isosti

Kun tässä syksyllä on ollut paljon töitä, pitkääkin pidempiä päiviä ja muuta ohjelmaa, olen valmistanut isoja annoksia ruokaa kerrallaan, pakastanut niitä sopivina annoksina, ja sitten tarvittaessa olen (tai kuopus on) lämmittänyt valmiin ruuan ja keittänyt perunat, pastan, ruokakauran tai mitä nyt milloinkin. Tälläisin possupadan tein yhtenä halvan sähkön etäpäivänä, sain vaikka kuinka monta ruokaa perheelle yhdellä uunin lämmittämisellä. Valmistin padan lounastauolla uuniin ja se oli valmista kun lopettelin työt. Kuva on otettu siinä vaiheessa kun padasta oli jo otettu sen päivän päivällinen kattilaan. 

3 kg kassleria

1 kg porkkanaa

1 kg sipulia

2 varsisellerin vartta

1 rkl kokonaisia pippureita (valko-, musta-, mauste-)

5-7 laakerinlehteä

lipstikanlehti

2 rkl karkeaa merisuolaa

vettä

Pilko liha reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit, viipaloi varsiselleri. Laita kaikki riittävän isoon uunivuokaa. Paista 250 asteessa ilman kantta puolisen tuntia, peitä sen jälkeen vuoka kannella tai foliolla, ja paista 150 asteessa nelisen tuntia. 

Hyvää sellaisenaan keitettyjen perunoiden kanssa. Voit myös suurustaa liemen, maustaa sen haluamallasi tavalla ja tarjoilla kastikkeen perunoiden, muusin tai vaikka ruokakauran kanssa. Hyvä ruoka, niin perushyvä ruoka. Joskus se perus on vaan parasta!

Tattikeitto, se paras tattikeitto

Tästä keitosta olen haaveillut useamman vuoden, liemeen keitetystä pelkistetystä tattikeitosta. Viime vuosina tattisaaliit ovat jääneet valitettavan pieniksi ja ne vähät on käytetty johonkin muuhun. Ei tänäkään vuonna sato päätä huimannut (joo tiedän että muilla kyllä), mutta olen sentään saanut tehtyä tattisipsejä, nyhtötattia ja tattilientä. Ja tätä keittoa. 

Määrät eivät ole tarkkoja, mutta suunnilleen näin:

vajaa l l pilkottuja tuoreita tatteja

voita/öljyä

1 iso sipuli

tuoretta timjamia, ehkä rosmariinia

2 rkl vehnäjauhoa

2 rkl tiukkaa tattilientä

n. 1 l vettä

1-2 tl suolaa

2 dl kermaa

Puhdista ja pilko tatit pienehköiksi kuutioiksi. Paista pannulla niin, että neste haihtuu. Lisää pannulle voita/öljyä ja pilkottu sipuli, mausta tuoreilla yrteillä. Kuullota sipuli kuultavaksi. Lisää pannulle vehnäjauho, kääntele niin että jauho peittää tasaisesti kaiken. Lisää liemi ja vesi ja anna kiehua kunnes keitto sakenee. Mausta suolalla ja lisää kerma, keitä vielä vähän aikaa. 

Tämä keitto on syvän sienimäinen, niin paljon makua. Jos et tee keittoa heti metsästä tultua, voit paistaa sienet pannulla ilman rasvaa ja pakastaa sellaisenaan. Ja keittoa tehdessä kuullota sipulit ja lisää sitten paistetut sienet ja jatka keiton tekoa ohjeen mukaisesti. 

Yhden lauantain saalis

Ei ole suuria saaliita tullut. Tateista sain kuitenkin niitä sipsejä, nyhtötattia yhdelle ruualle, lientä muutamaan ruokaan ja tämän keiton. Rouskuista tulee joulun sienisalaatti, lampaankäävät ja orakkaat söin yhdellä lounaalla. Kantarellit ja suppilovahverot menivät nuorille keittoon, olivat lisäksi itse löytäneet kantarelleja. Ja huomaa kaksi vihertuoksumalikkaa, sienet jotka huomasin huumaavasta tuoksusta jo ennen kuin edes näin sienet 💚 Ja sen vihertuoksumalikan opin silloin Punkaharjun sieniviikonloppuna, niihin muistoihin palaan edelleenkin usein. 

Ja tänäänhän on metsän pojan eli Aleksis Kiven syntymäpäivä. Juha Hurme kertoi vuosi sitten Aleksis Kiven radikaalista metsäfilosofiasta ja totesi, että aikalaisistaan Kivi oli ainoa joka kirjoitti metsästä. Dostojevskille kaupunki oli se juttu, Tshehoville pelto. Näinhän se oli. 

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Pesto-pastasalaatti juhliin

Vuoden 2023 ylioppilaan yksi lempisalaateista oli jossain salaattipöydissä myytävänä ollut punainen pestopastasalaatti, jossa on punaista pestoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Työkaverini kertoi, että heillä oli ollut ylioppilasjuhlissaan pastasalaatti, johon lisäsivät vielä ennen tarjoilua tuoreita kasviksia ja basilikaa. Nämä ideat yhdistämällä päädyimme tällaiseen salaattiin. Gluteeniton versio tehtiin muuten samalla tavalla, mutta käytettiin gluteenitonta Rummon pastaa, vegaanisen version saa käyttämällä vegaanista pestoa. 

Tätä salaattia on sittemmin tehty pariin otteeseen protuleirien loppujuhliin, tämä kuva on tämän kesän juhlasta, pastasalaatti oikealla. Protukokkeina olemme käyttäneet Cooppia ja vastaavaa sekä ehkä vähän vähemmän tuoreita tomaatteja kuin ylioppilasjuhlien versiossa,  ja ihan hyvää sekin on ollut. Muutenkin tästä salaatista on tullut yksi luottosalaatti moniin eri tarpeisiin. Tuon määrän voi laskea riittävän n. 20:lle hengelle tai ylikin, toki riippuen siitä mitä muuta on tarjolla. 

1 kg pastaa (Rummo fusilli)

1½ prk Calabrese-pesto (Rummo)

1 prk aurinkokuivattu tomaatti öljyineen (VegOnTable 200/100g)

½-1 sitruunan mehu

n. 500 g kirsikkatomaatteja puolitettuina

tuoretta basilikaa reilusti

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä suunnilleen kypsäksi. Huuhtele pasta reilulla kylmällä vedellä ja anna jäähtyä. Sekoita pesto joukkoon. Hienonna aurinkokuivattuja tomaatteja vähän (tai käytä valmiiksi pilkottuja!) ja lisää nekin öljyineen pastan sekaan. Purista vähän sitruunamehua päälle ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna maustua yön yli jääkaapissa.

Ennen tarjoilua lisää reilusti halkaistuja kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaan pilkottuna. 

Protujuhliin olen tehnyt annoksen 2½-3x ja se on riittänyt ihan hyvin, vähän jäänyt mutta ei liikaa. Tämä on myös siitä kiva salaatti, että jos sitä jää juhlista yli, voi sen pakastaa tomaatteineen päivineen ja valmistaa siitä myöhemmin vaikka hyvää makaronilaatikkoa lisäämällä lempiproteiinia ja vähän jotain nestettä (kermaa, kaurakermaa, lientä, mitä vaan), ehkä juustoa ja paistamalla 200 asteessa puolisen tuntia. 

Vuoden 2023 ylioppilasjuhlat

Peuranpotka padassa eli nyhtöpeura

Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut. Samoja sanoja kirjoitan kuten niin monta kertaa aiemminkin: minulla on taas tiedossa tiukat työviikot, paljon töitä ja jokunen iltameno. Vanhaan tyylin käytin viikonloppuna yhden päivän eli tämän päivän tuleviin viikkoihin valmistautumiseen ja tein ruokaa vähän enemmän. Aiemmin tällä viikolla olen saanut pakastimeen chili sin carnea ja kolmen kaalin keittoa. Tänään tein kaksinkertaisen annoksen lasagnea Nigellan tyyliin (perheen toiveesta) ja valmistin peuraa monelle ruualle. Minulla oli reilu 2 kg peuranpotkaa ja muuta sellaista lihaa joka on tarkoitettu jauhelihaksi. Viime aikoina olen huomannut, ettei oma lihamylly meinaa jaksaa jauhaa näitä jänteisimpiä osia hienoksi. Olen tehnyt aiemmin ragua vastaavista lihoista, nyt tein lihat mausteiseksi nyhtölihaksi. Huomenna syömme kuopuksen kanssa lihaa hodareissa, joku toinen kerta syömme  kaikki joko hodareita tai hampurilaisia. Pakastin lihaa vielä pari annosta, se tulee käytettyä kastikkeissa, pastassa tai tortilloissa. 

Pata menossa uuniin

  

Tämä on sellainen vähän oiottu helppo versio, kaikki valmistui siivouksen ohessa vähällä vaivalla, mutta lopputulos on todella hyvä. Padassa kasvikset ovat vain tuomassa makua liemeen, ne hautuvat melkein muhjuksi. Ja koska meillä asuu kirsikka-fani, valmistin lihan näin:

2-3 kg peuranpotkaa ja muita hauduttamista vaativia osia osia (jauhelihaksi sopivia)

1 rkl mausteita (pippureita, chilejä, savupaprikaa, mitä vaan)

2 tl suolaa

1 iso sipuli

1 iso porkkana

varsisellerin varsi

3 laakerinlehteä

3 rkl kirsikkahyytelöä

50 g voita

vettä niin että kaikki peittyy

Laita lihat pataan, sekoita mausteet lihojen joukkoon. Kuori sipuli ja porkkana, viipaloi ja lisää pataan varsisellerin varren kanssa. Lisää hillo, voi kuutioina ja kaada vettä sen verran että kaikki juuri ja juuri peittyvät. Laita pata uuniin 250 asteeseen, laske lämpö vartin päästä 125 asteeseen. Hauduta viitisen tuntia (vähempikin riittää varmasti). 

Siirrä liha lautaselle ja revi se suikaleiksi kahdella haarukalla. Siivilöi liemi kattilaan ja keitä sitä kasaan suunnilleen puoleen. Kaada lientä lihan joukkoon ja käytä liha joko heti tai myöhemmin. Lientä jää myös ylimäärin, pakasta se jonkun toisen padan pohjaksi.

Liha jäähtymässä ennen pakastusta

Munakoisopasta

 

Tänä kesänä minulla on ollut varsinainen munakoisohimo. Syön niitä melkein joka päivä eri tavoin valmistettuna, yksinkertaisimmallaan itketyksen jälkeen paahdan sen air fryerissa ja syön sieltä suoraan. Yhden kerran näin tehtynä minulla jäi munakoisot liian suolaisiksi. Totesin heti, että niistä kannattaa tehdä ruokaa, jonne suola laimenee. Tein ensimmäisen kerran niistä aineksista mitä sattui olemaan, mutta siitä tuli niin hyvää, että olen tehnyt (suunnilleen) samalla tapaa monta kertaa. Kuva on otettu esikoisen luota, jossa teimme tämän pastan yhdessä meille päivälliseksi. Tuo annos on hyvä kahdelle, vaikka taisi siitä vähän jäädä ylikin. 

1 munakoiso, suolaa, oliiviöljyä
3-4 tomaattia
kesäkurpitsaa (pieni tai pätkä isompaa)

2 dl hernisrouhetta (+ n. 1 dl vettä)

1-2 tl Provencen yrttiseosta

öljyä
1-2 sipulia 
lehtikaalia (jos on) 

Pastaa 80-100 g per annos, keitä ja valuta

Viipaloi munakoiso, ripottele suolaa molemmin puolin ja itketä sitä vähintään puoli tuntia. Pyyhi suolat ja nesteet pois ja paahda pannulla oliiviöljyssä, tai pyöräytä palat oliiviöljyssä ja paahda air fryerissa n. vartin verran 180 asteessa niin että viipaleet saavat riittävästi tummaa pintaa. Pilko paahdetut munakoisot, tomaatit ja kesäkurpitsa ja sekoita kaikki. Maut (=suola) saavat tasaantua pidempääkin jääkaapissa, teen tämän yleensä aamulla, tai jopa edellisenä iltana.

Kuumenna paistipannu ja mittaa hernisrouhetta ja siitä puolet vettä (käytän yleensä n. dl per hlö), anna herniksen imeä vesi, mausta Provencen yrttiseoksella. Lisää pannulle öljyä ja silputut sipulit, kuullota vähän ja lisää sitten munakoiso ja muut kasvikset. Anna hautua vähän aikaa ja sekoita joukkoon keitetty pasta. Valkosipuli sopii tähän, samoin tuore basilika. Ja kaikki kasvikset mitä sattuu olemaan, kunhan on munakoisoa, tomaattia ja sipulia.

Uutta vanhaa tulossa

Terve taas, pitkästä aikaa, kyllä piti monenlaista kokeilla että pääsin taas sisään tänne. Ei ole tullut käytyä blogissa yli vuoteen, vaikka muiden on kyllä tullut täällä vierailtua, yllättävänkin paljon. En ole ollut missään somessa aktiivinen pitkään aikaan, mutta nyt olen alkanut taas aktivoitua privapuolella, olkoon se alku blogillekin. Oikeastaan mielenkiintoista palata ajassa jossa suuri osa "oikeista" tai ammattimaisista someihmisistä on alkanut pitää pitkiä sometaukoja tai ilmoittanut rajoittavansa omaa somen käyttöään. Minunkin paluu tulee olemaan rajoittunutta, tyyliin tietäjät tietää ja löytäjät löytää. En aio mainostaa uusia postauksia ainakaan isommin, enkä aio seurata juttujen suosiota. Sauvajyväsen insta ehkä vähän aktivoituu, ainakin käyn siellä kurkkaamassa. 

Paluuni on siis lähinnä itseäni ja läheisiäni varten. Kun on useampia reseptejä näpytellyt whatsuppiin tai hukannut pikkulappusen mille kirjoittanut jonkun ohjeen olen taas alkanut kaivata sitä helppoutta että voi vain kopioida linkin tai kaivaa reseptin blogista. Ostin hienon täytettävän reseptikirjankin, mutta en sitten saanut sitä kuitenkaan toimimaan, vaikka bujoilua jatkankin edelleen.

Mitään paineita en ota, mikään vanha "sarja" tai perinne ei jatku enkä ehkä kirjoita juurikaan muuta kuin reseptit ylös. En ota paineita siitäkään kuinka monta reseptiä tänne tulee tai kuinka usein/harvoin. Mielipiteitähän minulla on vanhaan malliin, mutta tämä ei enää ole se paikka missä voisin vaikuttaa asioihin (missä enää voi?). Luonnoksissa on muutamia ihan kelvollisia ohjeita vuosien takaa, ehkä palaan niihin, ja muuten tiedossa on varmastikin kaikenlaista sadonkorjuuta, metsänantimia, pönttöuunia, protukokkausta ja sen sellaista. Ja ehkä jopa niitä käsitöitä. Vanhoihin kommentteihin en palaa, mutta uusiin kommentteihin lupaan vastata jos joku jaksaa vielä kommentoida (eipä sitä keskustelua enää blogeissa taida olla).

Paljonhan tässä välissä on tapahtunut, on juhlittu, on eletty arkea ja on eletty puuduttavaa arkea, on ollut kivaa ja vähemmän kivaa. Kotona asuva perhe on vähentynyt yhdellä mutta toisaalta meidän elämään on tullut uusi ihminen. Ruokaa on syöty, välillä paremmin, välillä (lue: useammin) tylsemmin. Välillä kokkaaminen on ollut kivaa, välillä (lue: useammin) ei todellakaan. Mutta täällä ollaan sellaisena kuin elämä on 💚

Aatonaaton kalapöytä jouluna 2023

Tänään söimme perinteiseen tapaan joulun kalat, huomenna syödään kinkkua ja laatikoita. Tilasin kalat taas Maxin kalasta kotiinkuljetuksella, eilen olikin melkoinen myräkkä kaikilla kuskeilla. Hauki oli miehen kalastamaa ja minun tekemää, kaikki muut kalat Maxilta. 

Tämäkin joulu on paperiserviettien joulu, kaikki valmistelut ovat olleet vähän vähissä työkiireiden takia. Mutta sentään joululauluja olen kuunnellut lähes nonstoppina monta viikkoa, ja joululeffoja on tullut katsottua melkoisen monta. Joulun ruuat on tehty yhtä perinteisesti kuin kaikkina muinakin vuosina, eilen leivoin vielä taatelikakun ja tänään (!) tein puolikkaan piparitaikinan koska lapset haluavat leipoa pipareita huomenna. Niin, ja kinkku on paistettu pönttöuunissa, samoin tuuvinki. 

Kalapöytä oli hyvin perinteinen ja vähän yksinkertaisempi kuin joskus muulloin. Balsamico-hauen tein kuten viime vuonna, paitsi balsamicon sijaan käytin omenaviinietikkaa (koska sitä oli kaapissa pari pulloa) ja ripauksen fariinisokeria, muuten tein ohjeen mukaan. 

Lohenmäti, ranskankerma ja sipuli

Savulohitahna

Suolakeksejä, ruiskeksejä, saaristolaisleipää ja ruisleipää

Graavit lohi ja siika

Lämmin- ja kylmäsavulohi

Silli ja suutarinlohi

Balsamico-hauki

Peruna

Sienisalaatti

Vihreä salaatti

Rosolli

Kotikalja, vichy, cokis

Tänä vuonna tiedän ainakin kolme perhettä, jotka aikovat jakaa jouluruuat samalla tapaa, niin siistiä. Kuten työkaverini joskus sanoi, tämä on sitä luovaa perinteiden uudistamista. 

Minulla olisi luonnoksina vaikka kuinka paljon riistareseptejä ja protukokkailuja ja sieniruokia, mutta en vaan saa niitä julkaistua, en sitten millään, en muista edes kuvia ottaa. Taitaa olla aika toivottaa hyvää joulua ja kaikkea mahdollista hyvää tulevalle vuodelle! Ja kiitos kaloista 💚

Marraskuun synttärit ja mansikka-browniekakku

Marraskuun synttärit on taas vietetty, tällä kertaa vähän isommalla porukalla: meitä oli yhteensä 17 💚 Ruokana oli lasten toiveiden mukaisesti lihapullia (kaupan!), prinssinakkeja, italiansalaattia (3Xannos), vihreää salaattia ja suolakurkkuja. Juomana oli mehuja ja vettä. Aika helppoa ja nopeaa, mutta tässä vaiheessa vuotta ja tässä työtilanteessa aika se mihin pystyi. 

Kakkukahveille kuopus toivoi perinteisesti hedelmäsalaattikakun ja esikoisen viimeinen teinivuosi alkoi mansikka-browniekakulla. Resepti löytyi Mari Pihlajamäen tekemänä Pakkasmarjan sivulta. Muokkasimme ohjetta jonkin verran, jätimme esim. pähkinät vaan pois. Alkuperäisen ohjeen voi katsoa tuolta pakkasmarjan sivuilta, siinä yhdestä annoksesta tuli 12 leivosta, mutta me teimme yhden annoksen suoraan kakkuvuokaan (22 cm). Hedelmäsalaattikakku oli kuuden munan kakku, brownie-kakkuja oli kaksi ja korvapuusteja varten tein 7,5 dl taikinan. Kakkuja jäi vähän seuraavalle päivälle, ja pullat menivät melkein kaikki (!) sen jälkeen kun vähän oli annettu kotiin viemisiksi. Juomina oli kahvia, Ceylon-teetä ja limsoja.

Esikoinen leipoi omat kakkunsa, teki vihersalaatin ja kävi kaupassa, kuopus laittoi astiat esiin ja kumpikin osallistuivat siivouksiin. Mitenköhän sitä selvisi näistä järjestelyistä silloin kun lapset oli pienempiä?

Brownie-pohja:

200 g  taloussuklaata

200 g  voita

4 dl  tomusokeria

3 kananmunaa

1,5 dl  vehnäjauhoja

2 tl  vaniljasokeria

Sulata suklaa (joko mikrossa varovasti tai vesihauteessa). Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää vehnäjauhot ja vaniljasokeri, sekoita varovasti tasaiseksi, lisää sulatettu suklaa ja sekoita. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 35 minuuttia (tai vähemmän riippuen uunista). Anna jäähtyä kokonaan. 

Mansikkamousse

300 g  mansikkaa

2 dl  vispikermaa

250 g  mascarponea

1 dl  tomusokeria

noin 0,5 dl  vaniljakreemijauhetta

Soseuta mansikat esim. sauvasekoittimella. Vatkaa kerma ja mascarpone kuohkeaksi vaahdoksi, lisää tomusokeri ja vatkaa tasaiseksi, sekoita myös mansikkasose joukkoon. Lisää lopuksi vaniljakreemijauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle, anna jämäköityä ainakin vähän aikaa tai yön yli.

Esikoinen koristeli kakun kukilla ja kuivatuilla mansikoilla. Ja pitihän ne kynttilätkin olla. Hyvä kakku, ihan tosi hyvä!

Pieni hirvenpaisti pönttöuumissa

Onhan se lämmityskausi alkanut meilläkin, minä olen tehnyt kerran aiemmin tulet ja mies useamman kerran. Ollaan poltettu amerikan sängyn puukehikkoa, jotain kovaa paukkuvaa pohjoisen puutahan se on ollut. Tänään kylläkin lämmitin uunin ihan kotimaisella koivulla ja lepällä. 

Sain isältä pienen hirvenpaistin, jonka päätin heti saadessani valmistaa pönttöuunissa. Sunnuntai oli hyvä päivä tehdä tulet jo päivällä, nauttia tulista ja valmistaa riistasunnuntain hyvä ruoka pönttöuunissa. Tulikin erinomaista lihaa, ihanaa kastiketta ja hyvää muusia.

1,7 kg hirvenpaisti

2 rkl öljyä

1 rkl (savu)paprikajauhetta

1 tl chili-hiutaleita

3 tl pippureita morttelin kautta

2 tl timjamia

2 tl suolaa

1 tl fariinisokeria

1 tl punaviinietikkaa

1 varsisellerin varsi

1 sipuli

1 porkkana

pala palsternakkaa

2 dl vettä

Siisti paisti tarvittaessa. Sekoita kaikki mausteet öljyyn, hiero seos lihan pintaan ja jätä maustumaan huoneenlämpöön.

Tee tulet pönttöuuniin. Kun uunissa jäljellä enää pieni hiillos, pilko kasvikset ja laita uunivuokaan pohjalle, lisää vähän vettä. Nosta paisti kasvisten päälle ja laita uunivuoka pönttöuuniin ritilän päälle. Paista haluttuun lämpötilaan. Minulla paisti oli uunissa nyt 1 h 15 minuuttia, ehkä tuntikin olisi riittänyt (ainakin minulle). Siirrä paisti folion alle tasaantumaan ja valmista sillä aikaa kastike, perunamuusi ja salaatti.

Upea hirvikastike

liemi uunivuuasta

2 dl kuumaa huuhteluvettä

1½ rkl vehnäjauhoa

1 dl kermaa

suolaa tarvittaessa

Siivilöi liemi kattilaan. Kaada vuokaan vähän kiehuvaa vettä, heiluttele ja kaada sekin kattilaan. Sekoita vehnäjauho joukkoon, anna suurustua. Mausta kermalla, tarkista suola. Jos lihasta valuu vielä nestettä, sekoita sekin vielä kastikkeen joukkoon. Tämä kastike!

Paisti syötiin perunamuusin, tuon kastikkeen, kyssäkaalin ja salaatin kanssa, lisänä oli vielä puolukkahyytelöä. Niin hyvä ruoka!

Sorsawokki

Nopea arkiruoka voi olla tällaistakin. Minulla oli juuri sopiva annos kypsää sorsan koipi- ja siipilihaa aiemmasta liemenkeitosta sekä paljon kasviksia. Ja Järki Särjen kalakastiketta, aivan huikea tuote! Reseptissä näyttää olevan paljon aineksia, mutta wokit on siitä kivoja, että niihin voi aina laittaa mitä sattuu olemaan. Nyt oli näin. 

öljyä

2 sipulia

2 porkkanaa

pieni pala inkivääriä

1 paprika

n. 10 mangoldin lehteä

½ isoa kiinankaalia

2 rkl soijakastiketta

1 rkl ketjapmanis-kastiketta

1 rkl osterikastiketta

1 tl (kotimaista!) kalakastiketta

2 tl gochujang-tahnaa

1 tl fariinisokeria

2 tl punaviinietikkaa

n. 250 g kypsää sorsaa (viiden sorsan keitetyt koipi- ja siipilihat)

Laita öljy kuumenemaan wokkipannulle. Pilko kaikki kasvikset valmiiksi. Lisää ensin viipaloidut sipulit, sitten tikuiksi suikaloidut porkkanat ja inkivääri, sitten suikaloitu paprika ja mangoldin varret, ja viimeksi pilkottu kiinankaali ja mangoldin lehdet. Mausta halutulla tavalla, minulla oli nyt noin. Lisää lopuksi kypsä sorsanliha, sekoita ja anna lihojen lämmetä. Jos haluat, voit wokata myös lihan rapeaksi. Tarjoile nuudeleiden tai riisin kanssa.

Tästä ruuasta söi neljä nälkäistä, ja vielä jäi pari lounasannosta etäpäivää ilahduttamaan. 

Sorsaliemi

Juuri liemestä nostetut rangat lihan irrottamista varten

Blogissa on useampi sorsaresepti, jossa on yhtenä osana juuri sitä ruokaa varten keitetty sorsaliemi. Olen tehnyt monenlaista sorsaa ja lientä, mutta tässä tulee sellainen hyvä tapa tehdä liemi useammasta sorsasta; näin teen nykyisin aina, jos käytettävissä on useampi sorsa. 

Leikkaan sorsasta rintafileet erikseen, ja muun osan lintua käytän tähän liemeen. Olen pyytänyt metsästäjää jättämään kaulankin kiinni rankaan, sillä siitä tulee hyvää makua liemeen, vaikkei siinä syötävää olekaan. Tämä resepti on viidelle linnulle, mutta toki määrä on sellainen millainen saalis on.

5 (nyljettyä) sorsaa rintalihat poistettuna

3-4 l vettä (niin että kaikki peittyy ja vähän päälle)

2 tl suolaa

Keitä sorsia vedessä ja poista vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, yleensä noin vartin verran.

2-3 keskikokoista sipulia

2-3 pienehköä porkkanaa

1 pienehkö/keskikokoinen palsternakka

1 varsisellerin varsi

1 tl kokonaisia musta-, valko- ja viherpippureita kutakin

muutama kokonainen maustepippuri

2 laakerinlehteä

muutama oksa timjamia

oksa rosmariinia

pieni nippu persiljaa

Lisää (kuoritut ja) pilkotut kasvikset, mausteet ja yrtit. Peitä kattila kannella ja jatka keittämistä hiljalleen poreillen reilu tunti.

Nosta sorsat pois liemestä ja irrota koipi- ja siipilihat sekä kaikki muu rankaan jäänyt liha talteen. Siirrä rangat ja irronneet luut takaisin kattilaan ja keitä ilman kantta vähintään toinen reilu tunti, tämä aika ei ole niin tarkkaa.

Siivilöi liemi ja keitä sitä vielä tarvittaessa kokoon. Voit käyttää liemen heti tai pakasta se sopivissa erissä myöhempää käyttöä varten.

Sorsaliemi on yksi suosikkiliemistäni, ihan parhaita riistaliemiä. Minä keitän liemen reilusti kokoon ja yhdestä isosta jääpalakuutiollisesta saa n. litran hyvää lientä. Käytän lientä

• sellaisenaan juotuna esim. sienipiirakan kanssa
• risotoissa
• kastikkeissa
• keitoissa

Kerään kypsät koipilihat useammasta sorsasta, neljästä, viidestä sorsasta saa ihan riittävästi neljän hengen ruokaan. Nopeaa arkiruokaa joka on kuitenkin vähän enemmän, esim.

• risotto
• keitto
• kastike
• pasta
• wokki

Rintafileet paistan joko pannulla sellaisenaan, grillaan tai viipaloin kastikkeesen, sellaista vähän parempaa arki- tai pyhäruokaa.

Metsästäjän hirvikastike sadonkorjuuaikaan

Yhtenä sunnuntaina olimme aikuisten kesken mökillä, minä ja kaksi metsästäjää. Tein ruuaksi hirvikastiketta jonka tarjosin uusien perunoiden kanssa. Jos istuttaa perunat juhannuksena, saa tähän aikaan vuodesta uusia kuorettomia perunoita. Hirvi oli isän pakastimesta, pussissa luki vasa ja päivämäärä, juuri sopiva pala meille kolmelle. Hain kasvimaalta perunat, sipulit, porkkanat ja mangoldin sekä sienet lähimetsästä. 

Sienet voi laittaa kastikkeen joukkoon jo tehdessä, tai sitten paistaa ja maustaa erikseen ja sekoittaa ne lautasella. Minä tein jälkimmäisellä tavalla,  maustoin sienet samoilla mausteilla kuin hirvenkin. Kun kaksi kolmesta syö sieniä, tämä on helppo tapa saada maistuva ruoka kaikille. Vaaleaorakkaita on tänä vuonna ollut paljon, ovat vaan harmittaman toukkaisia. Mutta on niistäkin monta ruokaa saatu. 

n. ½ l vaaleaorakasta (tai muuta sientä)

voita/öljyä

700 g mureaa hirvenlihaa

2 tl paprikajauhe

1 tl viherpippuri morttelin kautta

1 tl kuivattua timjamia

1 tl suola

2 sipuli

1-2 porkkana

2 rkl vehnäjauho

2 dl vettä

10 mangoldin lehteä

1-2 dl kermaa

Paista putsattuja ja pilkottuja sieniä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, mausta ne. Siirrä sienet syrjään. Pilko liha suikaleiksi ja paista kuumalla pannulla. Mausta halutulla tavalla, minulla oli nyt melko perusmausteet. Lisää pilkotut sipulit, porkkanat ja pilkotut mangoldien varret joukkoon, jatka paistamista. Lisää vehnäjauho (ja sienet), sekoita tasaiseksi ja anna jauhojen saada vähän väriä. Lisää vesi ja anna kastikkeen saostua. Lisää lopuksi pilkotut mangoldin lehdet ja reilu loraus kermaa, anna kiehahtaa. Tarkista vielä suola ja tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Kastike oli niin hyvää, että meni viimeistä pisaraa myöten. Kaikki ihastelivat lihan hyvää makua ja mureutta (tietäjät tietää). 

Ja jottei perinteet katkea, toivotan kaikille mitä parhainta Aleksis Kiven päivää❣ Blogihistoriassa on yksi päivä, jolloin olen julkaissut jotain jokaisena vuotena, ja se on tämä!

Kantarellikeitto Koskenlaskijalla

Jos on mustatorvisieniä riittänyt tänä vuonna, niin kantarelleja vasta onkin ollut huimasti. Sieniä on paljon ja ne ovat isoja. Pelkästään mökin vieressä olevista muutamien aarien metsäsaarekkeista niitä on kerätty monta ämpärillistä. Ehkä tulevina vuosina muistelen kaiholla tätä vuotta, jolloin jätin suurimman osan näkemistäni kantarelleista metsään. Esim. nuo 🠉kuvan sienet jäivät kasvamaan, ei vaan saanut sieniä enää mahtumaan mihinkään. 

Syyskuun lopun saunakimppu!

Olin alkuviikon etätöissä mökillä; töiden lisäksi paljon uimista (Kymi edelleen 16), saunomista, sienestystä ja sieniruokia. Tein monta hyvää ja vähän erilaistakin sieniruokaa (myös retroa), mutta kyllä tämä kantarellikeitto oli se suosikki. Halusin kokeilla monen kehumaa sulatejuustoa sienikeitossa, vähän googlailin ja lopulta käytin Valion ohjetta hyvänä pohjana reseptille. Minä tein keiton näin: 

n. 2 l kantarelleja

n. 1 rkl voita

2 sipulia

pätkä purjoa (voi jättää poiskin)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria

ripaus jauhettua Aji Cristalia (tai muuta chiliä)

n. 3-4 rkl vehnäjauhoa

n. 1 l vettä

250 g Koskenlaskija-sulatejuustoa

1 dl kermaa

n. 1 tl suolaa

Pilko kantarellit ja paista niitä kuivalla pannulla niin kauan että neste on haihtunut. Lisää pannulle vähän voita ja pilkotut sipulit, purjo ja mausteet (voit toki maustaa halutulla tavalla, mökillä oli näitä mausteita). Kuullota sipuleita vähän aikaa, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaisesti joukkoon. Siirrä sienet kattilaan ja lisää vesi. Sekoita hyvin, anna kiehua hiljalleen niin että keitto sakenee. Lisää kuutioitu juusto ja keitä keittoa vielä sekoittaen kunnes juusto on sulanut tasaisesti. Lisää kerma ja tarkista suola, kiehauta. Nauti keitto ruisleivän kanssa.

Niin hyvä keitto, että kuva jäi ottamatta. Ja ihan eri tavalla täyttävä ja täyteläinen kuin perinteinen kermainen sienikeitto. Tästä taisi tulla uusi suosikkikeitto.

Aamu-uinti ennen työpäivää

Mustatorvisienipiirakka (vegaaninen)

Yhden metsäretken saalis

Tänä vuonna mustatorvisieniä on erityisen runsaasti, en muistaakseni ole koskaan löytänyt sitä näin paljoa näin monesta paikasta. Sieni on helppo tunnistaa ja sitä poimii nopeasti, kunhan ensin löytää ne. Tänä vuonna löytäminenkin on ollut helppoa kun sitä on kasvanut ihan puhtaalla sammaleella vähän joka puolella tuttuja metsiä. 

Kun sienen poimii, siitä kannattaa leikata maan alla kasvava osa pois (tuo punaisen nuolen osoittama osa), se tuo tunkkaista maan makua sieniin. Välillä törmää kommentteihin, ettei mustatorvisientä kannata käyttää paljoa, että se on niin voimakkaan makuinen, mutta epäilen että usein kyse on vain siitä, että sienistä ei ole poistettu tuota tympeänmakuista jalkaa. Minusta näin poimittuja mustatorvisieniä voi käyttää ihan reilustikin ja maistuvat vaan hyvältä. 

Olen tehnyt tänä vuonna torvisienistä risottoa, pastaa, piirakoita, keittoja ja kastikkeita. Ja on sieniä riittänyt kuivattavaksi asti. Tein piirakan myös vegaanisena. Käytin lempipohjareseptiäni, vaihdoin vain voin öljyyn, ja se toimi ihan hyvin. Toki myös mikä tahansa muukin vegaaninen rasva käy. 

150 g jauhoa

½ tl suolaa

60 g öljyä (tai esim. Keijua sulatettuna)

60 ml vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Kiehauta vesi ja lisää öljy siihen (tai sulata Keijukin kattilassa jos käytät sitä). Kaada kiehuvan kuuma neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella ettet polta sormiasi. Levitä taikina pieneen vuokaan.

reilu ½ l mustatorvisientä

1 pienehkö sipuli

öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria

2 dl kaurafraichea (tai muuta vastaavaa)

1 dl soijajugurttia

2 tl hyvää balsamicoa

Paista sienistä kuivalla pannulla nesteet pois. Lisää pilkottu sipuli ja vähän öljyä, anna sipulin kuullottua hetki. Sekoita kulhossa täytteen aineet ja levitä piirakkapohjan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja nauti hyvästä sienipiirakasta. 

Helppo pasta: runsaassa öljyssä paistetut sienet ja sipulit sekoitettu pastan joukkoon. Päälle (parmesan)juustoa tai vuustoa.

Protukokkina: raparperi-mansikkakiisseli n. 30:lle

Protu-leireillä välipaloilla on leivän ja leivänpäällisten lisäksi usein tarjolla jotain leivonnaista tai muuta kivaa. Jos kokit haluavat päästä helpolla, on jäätelötuutti helppo ja suosittu (ja halpa) valinta. Me leivoimme useamman kerran jotain, mokkapalat ja marjapiirakat olivat varma hitti. Mutta niin kuulkaas oli tämä kiisselikin.

Sain palstanaapurilta upeat raparperit leiriä varten, näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa. Tein raparpereista yhden piirakan ja tämän kiisselin, kummastakin tykättiin. Ehkä etukäteen aavistuksen hirvitti tällaisen kiisselimäärän keittäminen, mutta (melkein) ihan turhaan. Ja opin monta asiaa:

• kiisseli rokkaa edelleen 💕 (kukaan ei tullut sanomaan "minä en ole kiisseli-ihminen", mutta moni tuli kiittämään kuinka oli hyvää: 27 ihmistä söi melkein 9 l raparperikiisseliä ja vaniljakastikkeet päälle!)
• kiisselin voi keittää uudestaan (ensin lopputulos oli liian lirua, mutta esikoinen rohkaisi keittämään kiisselin uudestaan ja lisäämään perunajauhoa. Äidin opetusten vastaisesti se onnistui todella hyvin, ja kiisselin koostumus oli ihan hyvä! Kokeilin pienellä määrällä ja se toimi hyvin, joten uskalsin keittää koko satsin uudestaan ja olin ylpeä että vanhakin oppi uutta. Tuo ohjeen määrä perunajauhoa oli se lopullinen määrä.)
• isonkin määrän keittäminen onnistuu helposti kun on isot välineet puolen metrin vispilästä alkaen 😊

Mansikka-raparperikiisseli

3 l raparperia

1 l mansikkaa (voisi olla enemmän mutta ei ollut, voi myös jättää poiskin)

4 l vettä

8-9 dl sokeria

n. 5 dl vettä

n. 4½ dl perunajauhoa

Pilko iso määrä raparperia ja puolita mansikat. Laita raparperit, mansikat ja vesi kattilaan. Lisää sokeri ja nosta kiehuvaksi, sekoittele silloin tällöin. Sekoita vesi ja perunajauho sekaisin ja kaada seos hyvin sekoittaen kattilaan. Pidä kattila levyllä ja anna kiehahtaa nopeasti. Siirrä kattila lämmöltä, ripottele vähän sokeria päälle ja peitä kattila kannella. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, tai jos on kiireempi saada kiisseli viileäksi, voit viilentää sen isossa vesihauteessa jään kanssa.

Kiisseliä tuli n. 9 l ja melkein kaikki meni vaniljakastikkeen kanssa 💕