Museossa: Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Huhtikuun museokortti-käynti olikin vähän erilainen museo, kävin nimittäin viime viikolla yhtenä päivänä töiden jälkeen Kaisaniemen kasvititeellisessä puutarhassa (josta nämä kuvat on otettu). Paremmin kulutettua aikaa on vaikea keksiä, siellä kannattaakin käydä monta kertaa vuodessa, sillä kaikki muuttuu koko ajan. Nyt magnoliat olivat upeassa kukassa ulkona, samoin kevään ensimmäiset sipulikukat. Ulkona voi puiston aukioloaikana kävellä vapaasti.

Sisälle kasvihuoneisiin pääsee museokortilla tai maksamalla sisäänpääsymaksun. Kävin rauhassa kaikki kasvihuoneet läpi, ihailemassa jättilumpeen kukkaa, nauttimassa aavikon viileydestä, sademetsän kosteudesta ja tuoksuttelemassa Välimeren kasvien tuoksua. Perimmäiseen Välimerihuoneeseen kannattaakin mennä jo ihan tuoksun takia.

Minä olen aina ihaillut hirvensarvisaniaisia. Nuorena minulla oli sellainen, valitettavasti vain vähän aikaa, sillä en ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein. Harvoin näkee näin upeaa yksilöä kuin tämä.

Hyvin todennäkoisesti en koskaan matkusta sinne, missä kaakaopavut kasvavat. Mutta ei hätää, nyt olen nähnyt kaakaopensaan ihkaelävänä. Halpaa matkustamista, vai mitä.

Karkkihirvi

Nyt on kuulkaas hirvi hienossa muodossa! Tässä on sama makumaailma kuin karkkipossussa, liha tosin ilman friteerausta, mikä olisikin ihan turhaa, kuten olen todennut jo aiemmin. Liha maistui upealta karkkikastikkeessa, mutta mehevää se oli pitäleivissä sellaisenaankin. Käytin nyt kastikkeeseen niitä aineita mitä sattui kotona olla, esim. osterikastike oli päässyt loppumaan.

Hirven patapala keitettiin ensin rauhassa liemessä. Sen jälkeen jaoin kypsän lihan puoliksi joista toisen puolen laitoin kylmään, ja toisen puolen pilkoin veitsellä pieniksi paloiksi. Keitin kastikkeen ja sekoitin sen pilkotun lihan joukkoon. Söimme tästä kaksi ateriaa, seuraavana päivänä paistoin pannulla lihan, kastikkeen ja ylijääneen riisin. Ja se toinen puolikas lihasta: puolet siitä syötiin yhtenä päivänä pitaleivissä tsatsikin kanssa, ja puolet odottaa pakastettuna jotain nopeaa ateriaa. Upea tapa valmistaa ruokaa: yksi 4 tunnin keittäminen viikonloppuna ja siitä neljä (nopeaa) ateriaa neljälle hengelle.

1,2 kg hirven patalihaa

1 dl soijakastiketta

½ dl teryaki-kastiketta
2 rkl omenaviinietikkaa

1 tl korianterin siemeniä

1 tl kokonaisia valkopippureita

1 valkosipulin kynsi

pala inkivääriä vähän pilkottuna

pala savustettua ja kuivattua chiliä

vettä

Laita liha sellaiseen kattilaan johon se juuri ja juuri mahtuu. Lisää kaikki aineet kattilaan, ja lopuksi vettä niin, että liha juuri peittyy, minulla taisi nyt mennä reilu ½ l.  Keitä lihaa ihan hiljalleen kannen alla n. 4 h.  Nosta liha leikkuulaudalle, ja käytä kaikki isommalle porukalle, tai jaa se kahtia ja käytä vain puolet, kuten minä tein tällä kertaa. Leikkaa liha pieniksi paloiksi, jätä odottamaan sillä aikaa kun keität karkkikastikkeen:

4 dl lientä

1 tähtianis

1 dl palmusokeria

Siivilöi liemi, ota siitä osa kattilaan, lisää tähtianis ja sokeri. Anna kiehua n. vartin verran niin, että saat paksua, lähes siirappimaista kastiketta, poista tähtianis. Jos on näin "vähän" sokeria, kastikkeesta ei tarvitse tulla ihan paksua. Sekoita kastike ja pilkotut lihat keskenään, ja nauti riisin, riisiviinietikan+chilin sekä korianterin kanssa. Upea ruoka joka maistui ihan kaikille.

Jos et käytä kaikkea lihaa tähän, lopun lihan voi käyttää nyhtöhirvenä tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Liha on mehevää ja maukasta, mitä ei minusta aina voi sanoa nyhtöhirvestä. Ja ylimääräinen liemi kannattaa ottaa talteen, siitä saa upean liemipohjan jollekin padalle tai kastikkeelle. Tätä tehdään toistekin.

Jänisragu aakkosista

Kun aina välillä iskee kokkausjumi, niin siihen minulla auttaa rutiinit. En muista koskaan olleeni niin jumissa niin pitkään kuin vuosi sitten alkuvuonna (siitä kertoo myös neljännesvuoden bloggaus-tauko). Sitä edelsi pitkä sairastaminen ja rankka edellinen vuosi. Silloin alkuvuonna päätin vetää viikot yksinkertaisesti pääasiassa keitoilla, ja kokata jotain hyvää riistasta sunnuntaisin. Se, vai aika, auttoi, ja näihin aikoihin viime vuonna kokkausinnostus oli palannut riittävästi. Huomaan että tänä vuonna riistasunnuntaista on vähän lipsuttu, enää ei ole ollut rutiineille samanlaista tarvetta.

Tässä kuitenkin tulee yksi riistarunnuntain ruoka jäniksestä. Isä sai tämän jäniksen talvella, minäkin olin silloin mökillä ja näin tämän kaadon yhdessä miehen kanssa. Valmistin nyt koivet padassa, satula odottaa vielä grillauskelejä. Ohjeen otin River Cottagen A-Z -kirjasta. Vähän modifioin ja pienensin ohjetta, alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kokonainen jänis, minulla  tosiaan oli vain koivet ja sydän.

100 g hyvää pekonia

6 shalottisipulia (tai 2 tavallista)

2 isoa porkkanaa

1-2 sellerin vartta

(salviaa ei ollut)

tuoretta timjamia 

tuoretta rosmariinia
suolaa ja pippuria

3 rkl vehnäjauhoa

jäniksen koivet + sydän
voita/öljyä

2 rkl punaviinietikkaa

½ l hyvää riistalientä (minulla oli taivaallista jänislientä)

15 g tummaa suklaata

Ruskista pekoni valurautapadassa. Kuori ja pilko kasvikset ja lisää ne sekaan, hauduta viitisen minuuttia. Siirrä kasvikset syrjään. Sekoita mausteet ja jauhot keskenään ja pyöräytä lihat jauhoissa. Paista lihoihin hyvä pinta pekoninrasvassa, lisää tarvittaessa voita ja/tai öljyä. Lisää pekonit ja kasvikset takaisin pataan ja kaada nesteet päälle. Hauduta hiljaisella lämmöllä kolmisen tuntia. Nosta lihat pois padasta, lisää suklaa liemeen ja anna sen sulaa, tarkista suola ja pippuri. Irrota lihat luista ja palauta nekin pataan.

Pata syötiin pastan ja parmesanin kanssa, ja koko perhe, myös padattomalla dietillä oleva, santsasi. Hyvä annos jäi vielä pakastettavaksi, eli tämän jäniksen koivista tuli kaksi ateriaa neljälle viidelle hengelle. 

Selasin pitkästä aikaa tätä kirjaa enemmänkin sen jälkeen kun olin tarkistanut, että mitä siellä sanotaan jäniksestä (hare). Ja täältähän löytyy vaikka mitä, en tiedä miksi olen unohtanut tämän kirjan vähäksi aikaa. Tämä jänisresepti oli Tim Maddamsin käsialaa, häneltä olen löytänyt loistavia ja toimivia riistareseptejä aiemminkin.