Kasvimaasuunnittelua vuodelle 2014

Tiedättehän sen tunteen, kun on niin poikki että pelkää koko ajan möläyttävänsä jotain mitä ei pitäisi (ja jos möläyttää, ei kuitenkaan huomaa/tajua sitä). Tai kun pikkujutut alkavat naurattaa vaikkei pitäisi. Tai kun muistaa vasta työkaverin kysymyksestä että olisi hyvä aika herätä kasvavaan valon määrään. Nyt on se hetki (enkä puhu siis valon määrästä).

Lupasin aiemmin antaa työkaverille chilin taimia, ja tänään uusin lupaukseni, sillä lupasin antaa hänelle kovasta taimivalikoimastani taimia heti jahka saan ne kylvettyä ja ne suvaitsevat itää. Ja samalla mietin että pitäisi tehdä kasvimaasuunnitelma taas ensi vuodeksi, ihan kuten joka talvi olen tehnyt. Ajattelin tehdä sen viikonloppuna, mutta kaivaa pohjan valmiiksi jo tänään. Ja katsos, olinkin ollut kaukaa viisas, ja tehnyt sen valmiiksi jo silloin kasvatuskauden päätteeksi, ehkä joskus lokakuun alussa. Ihan hyvä niin, vähän jo epäilin että muistankohan enää mitä olin ajatellut, ainakaan juuri nyt. Hyvä minä, hyvähyvä.

Ensi vuodelle on tulossa lähes kaikkea mitä viime vuonnakin ja lisäksi muutamia uusia lajikkeita, tai ainakin sellaisia mitä en vähään aikaan ole kasvattanut, kuten fenkolia, naurista ja kyssäkaalia. Kehäkukkaa ja samettikukkaa on tänä vuonna tarkoitus heitellä kaalikasvien joukkoon tuholaisia vähentämään.

Jos kylmähkö ja vähäluminen talvi on tehnyt tuhoja syysviljalle ja pensaille, niin toivottavasti myös etanat ja muut nilviäiset ovat saaneet kyytiä, ainakin minun tiluksillani.

Siemenpankin satoa odotan innolla. Siirsin tuohon rauhalliseen paikkaan komeimmat palsternakat ja porkkanat syksyllä, ja katson onnistuiko siirto ja tuleeko ensi kesänä kukkia ja siemeniä. Raportoin kokeilusta sitten syksyllä, jos raportoitavaa on.

Valoa päin!

Kyyhkyä haudutuspadassa

 

Kyyhkyä ei ole vielä tullut kokeiltua haudutuspadassa, paitsi nyt on. Kaivoin pakastimesta pussin, jossa oli 4 "isoa kyyhkyä pataan", eli semmoisia isokokoisia ehkä vähän aavistuksen tohjoksi ammuttuja nyljettyjä lintuja (saako sanoa "tohjoksi ammuttuja", kun kussakin on ehkä muutamia hauleja rintafileessä/läpimenneenä?). Sen lisäksi kaivoin sulamaan pienen pussin, jossa oli 7 sydäntä ja 4 kivipiiraa. Tein padan hyvin samaan tapaan kuin jäniksen haudutuspadassa eli sellaiseksi, jossa maku tulee pääasiassa linnusta itsestään.

4 kyyhkyä (+sydämet ja kivipiirat jos on)

voita

1 tl katajanmarjaa

1 tl viherpippuria
rouhaisu pari mustapippuria

suolaa

1 iso porkkana

n. 10 pikkusipuliasipulia tai 1-2 isoa

1.3 l vettä tai niin että kaikki peittyy

4  dl lientä
1 rkl vehnäjauhoa

1 dl kermaa

Ruskista kyyhkyt ja sisäelimet kuumalla pannulla voissa. Ripottele vähän rouhitut mausteet pintaan ja siirrä kaikki pataan. Käytä kuoritut ja pilkotut kasvikset pannulla, siirrä ne pataan. Laita vettä pannulle, raaputa kaikki maut talteen ja kaada vesikin pataan. Vettä pitää olla niin, että kaikki peittyy. Laita pata asetukselle low ja kypsennä pataa kolmisen tuntia. Minulla oli pata päällä melkein viisi tuntia, ja se oli liikaa. Ota loppuvaiheessa lientä kattilaan, keitä sitä vähän kasaan. Lisää vehnäjauho ja kerma ja keitä vielä vielä niin että kastike suurustuu.

Linnut padassa ennen veden lisäystä

Leikkaa rintapalat irti rangasta, leikkaa jokainen muutamaan osaan ja laita lämmitetylle lautaselle. Jos olet käyttänyt pikkusipuleita, laita myös ne tarjolle, ja miksei sipulilohkotkin. Tarjoa perunamuusin, kastikkeen ja mustaviinimarjahyytelön kanssa. Ihan hyvää oli, mutta vähän kuivaa. Alan kallistua siihen, että kyyhky on parhailmmilaan fileet paistettuna. Perheen sydänfanin mielestä sydämet olivat liian kuivia, muiden mielestä ihan ok.

Siivilöi loppuliemi talteen ja keitä sitä tarvittaessa kasaan ja pakasta. Kyyhlyliemi on sitä liemien aatelia. Jos rankoihin on jäänyt lihaa kiinni, ota ne kaikki talteen myöhempää käyttöä varten.

Hunajapullat

Hunaja on hyvää, hunaja on terveellistä. Suomessa on ollut aikoja, jolloin ainoa makea tuli hunajasta, jos tuli. Jne. Meidän perheessä syödään/käytetään varmastikin keskimääräistä enemmän hunajaa. Sitä kuluu lapsilla teen kanssa sekä makeuttajana ruuissa, jälkiruuissa ja leivonnassa. Joskus hunajatikkari (eli pikkulusikallinen hunajaa) on ihan riittävä herkkunälän taltuttaja. Silloin harvoin kun joku meidän perheestä meinaa tulla kipeäksi kasvaa hunajankulutus moninkertaiseksi: koko perhe syö lusikalliset hunajaa vähintään aamuin illoin pitämässä taudinaiheuttajat loitolla. Ja jos on yskää, silloinkin on hunajakuuri tiedossa, monilla on varmaan tiedossa se tutkimus, jonka mukaan hunaja auttaa lasten yskään paremmin kuin tavalliset yskänlääkkeet, lisääkin tutkimuksia löytyy jos asiaan haluaa perehtyä (lääkärin määrämät yskänlääkkeet ovat sitten asia erikseen, enkä ole niitä korvaamassa hunajalla jos joskus sellainen kuuri tulee).

Muistan lapsuudesta kun äiti teki aina silloin tällöin hunajapullia. Löysin ohjeenkin vielä lukioaikaisesta reseptikokoelmastani, sitä en tosin muista mistä äiti oli reseptin aikoinaan löytänyt. Muokkasin vähän ohjetta, ja todella hyviä pullia tuli ainakin näin tehden. Taidan jatkossakin tehdä näitä tavallisten korvapuustien sijaan.

3 dl maitoa

80 g hunajaa

1 muna

1 tl suolaa
40 g hiivaa 

7-8 dl vehnäjauhoa

100g voita

60 g voita

4 rkl hunajaa

2 tl kanelia

Lämmitä maito kattilassa. Jos käyttämäsi hunaja on kovaa, laita se maidon kanssa lämpiämään niin saat sen helposti liukenemaan. Sekoita kulhossa muna ja suola sekaisin ja kaada kädenlämpöinen hunajamaito sekaan. Liuota hiiva nesteeseen ja lisää jauhoja tarvittava määrä. Vaivaa taikinaa ja loppuvaiheessa lisää hyvin pehmeä/sulatettu voi. Alusta taikina niin, että saat hyvän sitkon siihen. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Vaivaa taikinaa hetki ja kauli se pitkäksi ja kapeahkoksi levyksi. Levitä päälle keskenään sekoitetut voi, hunaja ja kaneli. Kieritä levy rullaksi, leikkaa suoraan ja nosta pullat vuokiin. Anna kohota suunnilleen vartti, voitele ne munalla ja ripottele vähän raesokeria päälle. Paista n. 225 asteessa 12-15 minuuttia, vähän uunista riippuen. Hyvää, ihan mielettömän hyvää kylmän maidon kanssa

Karkkikana - arjen luksusta

Jaa että mikä tekee tästä ruuasta arjen luksusta? No se, että sopivalla esivalmistelulla on työpäivän ja lasten hakurumban jälkeen mahdollista tarjota todella maukasta ja hyvää ruokaa samassa kokkailuajassa mikä menee riisin keittämiseen. Ja se - sen lisäksi että se on omasta mielestä huippuhyvää ruokaa - että myös lapset todellakin tykkäävät ruuasta ja syövät sitä hyvällä halulla ja hyvällä mielellä ja muistavat vielä illalla kehua että kyllä äiti olit ihanaa ruokaa tehnyt meille.

Tiedättehän, ne samat lapset jotka 1-vuotiaana vetävät tulista chili con carnea hyvällä ruokahalulla, 2-vuotiaana syövät vielä kaikkea missä ei ole liikaa  mausteita, 3-vuotiana syövät makaronia jos syövät, 4-vuotiaina ilmoittavat lempiruokansa olevan makaroni ja spagetti ja kuluttavat ketsuppia enemmän kuin mitään muuta raaka-ainetta (tämä kaikkihan on evolutiivisesti ajatellen erittäin järkeenkäypää, mutta rasittavaa kaikki tyynni). Mutta tässä ollaan, 5-vuotiaalle maistuu taas kaikki, jee! (no joo, en voi oikeasti valittaa, lasten herkkua ovat koko ajan olleet mm. keitetty parsakaali, pavut, ja kyyhkyn sydäntä mikään ei ole siirtänyt esikoisen lempiruokalistoilta, broilerinsydämet pääsevät kyllä lähelle).

Mutta joo, se esivalmistelu tarvitaan, eli liha keitetään mausteliemessä aiemmin joko edellisenä iltana tai vaikka viikonloppuna. Sen jälkeen liha laitetaan jääkaappiin tai pakastetaan ja liemi jaetaan osiin odottamaan käyttöä tai pakastetaan sekin. Kuten näkyy, tässä on sama makumaailma kuin Farangin karkkipossussa, mutta ainesosat ja -määrät eivät todellakaan ole tarkkoja, voi tehdä sen mukaan mitä sattuu kaapissa olemaan. En kuitenkaan tinkisi tähtianiksesta enkä korianterista. Vaniljatangon laitoin mukaan, kun sattui creme bruleen keitosta olemaan yksi sopivasti saatavilla, sen lyhyen maustamisen jälkeen tangossa on vielä rutkasti makua jäljellä. Olin vain nopeasti huuhtonut kermat siitä pois ja jättänyt kuivumaan. Vanilja toi mukavaa makua liemeen, aion käyttää sitä jatkossakin. Vastaavia karkkikanojen ohjeita löytyy ainakin Suolaa&hunajaa - ja Masutoaitemu -blogeista.

1 kg kukonpoikaa tai broileria

1 dl soijakastiketta

½ dl ketjap manis -kastiketta

½ dl osterikastiketta

1 tl korianterin siemeniä

1 tl kokonaisia valkopippureita

inkivääriä

chili (minulla oli savustettu chili)

valkosipulin kynsi tai pari

1 tähtianis

1 kanelitanko

½ limen mehu

Kastike: (500 g:lle lihaa, tuplaa määrät jos tarjoilet kaiken lihan kerralla)

2 dl lientä

50 g palmusokeria (tai fariinisokeria)

2 tähtianista

½ vaniljatanko (ilman siemeniä)

öljyä lihan paistamiseen

Tarjolle:

korianteria

chiliä riisiviinietikassa

Jos käytät kokonaista kukonpoikaa tai broileria, pilko liha 4-8 osaan. Voit käyttää myös vaikka pelkkiä koipia tai rintapaloja tai kumpiakin. Kannattaa keittää iso määrä kerralla koska lihan ja liemen voi pakastaa. Laita kaikki liemen aineet kattilaan ja keitä lihaa tunnista kahteen. Anna vähän jäähtyä, ota liha talteen ja siivilöi liemi. Voit käyttää kaiken heti, tai sitten myöhemmin.

Ennen tarjoilua laita kastikkeen ainekset kattilaan. Keitä lientä ainakin vartti, siihen kunnes saat paksuhkoa siirappimaista kastiketta. Samaan aikaan keitä myös riisi tai muu lisuke. Pilko liha pieneksi ja paista nopeasti pannulla öljyssä. Tarjoa riisin (tai ohran tai speltin) kanssa, kaada kastike kanojen päälle ja lisää korianteria ja chiliä etikassa jos haluat.

Paahdetut mantelit chilillä ja hunajalla

Nyt löytyi nopea mutta addiktoiva herkku. Sain viime vuonna ihan mukavan sadon Fatalii.netistä tilatuista Aji Fantasy-chileistä, ja vähän aikaa sitten jauhoimme kuivattuja chilejä jauheeksi. Aji Fantasy on minulle sopivan mieto chili siihen, että sitä voi rauhassa käyttää ihan reilustikin ja silti se antaa kivaa ja sopivan pientä poltetta ja paljonpaljon makua. Nyt ajattelin kokeilla hunajalla ja chilillä kuorrutettuja paahdettuja manteleita; ja kertaheitolla tuli loistava herkku. Miehelle voisi tehdä satsin Naga Morichilla tai vastaavalla chilillä maustettuja manteleita. Tämä ohje on pieni, koska oli kokeilusta kyse, nnsi kerralla teen ainakin tuplamäärän :)

100 g kuorittuja manteleita

vajaa rkl juoksevaa hunajaa (tai vaahterasiirappia tai vaaleaa siirappia)

1 tl Aji Fantasy -jauhetta (tai mitä vaan  chilijauhetta haluaa käyttää)

Kaada mantelit pieneen kulhoon. Lisää hunaja ja sekoita se tasaisesti manteleiden päälle, tässä vaiheessa mantelit ovat ihan kiinni toisissaan ja lusikassa. Lisää chili ja kääntele sekin tasaiseksi manteleiden päälle. Levitä mantelit tasaisesti leivinpaperin päälle ja paahda niitä 250 asteessa muutama minuutti, ihan maksimissaan viisi. Anna jäähtyä ja siirrä kulhoon. Kertakaikkisen addiktoivaa.

Mantelit menossa uuniin

Hyvä, lähes perinteinen hirvipata

Tässä tulee minulle tyypillisen hirvipadan resepti. Perusmaultaan se voi olla hyvinkin perinteinen (silloin ei soijaa ja muita vastaavia), tai sitten sitä voi muuttaa mielen mukaan hyvinkin eksoottiseksi. Pata ei ole koskaan ihan samanlainen, ja sitä voikin muokata ihan sen mukaan mitä haluaa saada tai mitä sattuu kaapissa olemaan. Tälläisen padan teen silloin, kun lihana on hyvää paistia, mutta en kuitenkaan halua tehdä kokonaista paistia uunissa. Padasta tulee aina iso, ja se onkin oiva tarjottava silloin kun tulee vieraita. Se on myös erittäin hyvä ruoka helpottamaan arkea. Tämän kokoisesta padasta saa monta ruokaa arkipäivien kiireisiin. Tyypillisesti meillä syödään pataa kerran perunoiden/perunamuusin kanssa, sitten seuraavana päivänä riisin/ohran/speltin kanssa. Pakastan myös yhden kaksi annosta myöhempää tarvetta varten, silloinkin ruuan saa yhtä nopeasti kuin lisuke kiehuu. Ja vielä kerran teen padan lihoista makkarapastan ohjeella pastaa, laitan vaan makkaroiden tilalle pilkottuja lihapaloja, muuten teen ohjeen mukaan. Ja joskus lientä jää vähän yli, siitä saa vielä yhden nopean ja maukkaan kastikkeen paistamalla jauhelihan tai kasviksia kasviskastikkeeseen.

n. 2 kg hirvipaisti

voita/öljyä

suolaa, musta- ja valkopippuria, kuivattua timjamia

katajanmarjoja murskattuna

1 tl kuivattua ja jauhettua Aji Fantasya 

2 rkl vehjäjauhoa

n. 10-12 pikkupikkusipulia (tai 4 tavallista)

3 porkkanaa

pala lanttua

pikkupala juuriselleriä

6 dl vettä

½ dl soijakastiketta

½ dl makeaa soijakastiketta

2 rkl osterikastiketta

2 rkl tummaa siirappia

nippu tuoretta timjamia

Pilko liha reiluiksi paloiksi. Ruskista ne erissä pannulla, mausta haluamallasi tavalla, ripottele vähän vehnäjauhoja päälle. Siirrä aina pannullinen kerrallaan lihaa pataan. Käytä kuorittuja ja pilkottuja kasviksia pannulla, lisää nekin pataan. Lisää vettä pannulle, raaputa kaikki maut talteen ja kaada sekin pataan. Lisää veden lisäksi soijakastiketta, muita kastikkeita haluttaessa ja vähän siirappia pataan, sekoita. Jos tuoreita yrttejä on saatavilla, lisää niitäkin. Anna padan hautua hiljaisella lämmöllä kahdesta kolmeen tuntia. Tarjoile perunamuusin ja kaalisalaatin kanssa, tai miten vaan :) Padan voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Jänistä haudutuspadassa

 

Meillä on hyvä lastenvahti iltoja vievälle työjaksolle, tuli tänne jäniksenkoivet ja -satula mukanaan. Viime vuosina ei ole jäniksiä saatu kovinkaan usein, jänikset ovat olleet vähän saamapuolella, kun ovat syöneet mustikkapensaat, omenapuut ja nyt viimeisenä lehtikaalit. Onneksi isällä on ollut parempi tuuri. Pääsin siis nyt pitkästä aikaa tekemään jänispataa ja päätin kokeilla kuinka jänis onnistuu haudutuspadassa. Pidin makumaailman ihan yksikertaisena, kasviksetkin olivat vain antamassa makua liemeen, nyt todellakin jänis oli pääosassa. Sitten kun jäniksiä on taas useammin saatavilla, tulee kokeiltua kaikenlaista muutakin.

1 jänis pilkottuna (tai vaikka ne koivet ja satula)

voita

suolaa, pippuria myllystä

katajanmarjoja vähän murskattuna

1 tl kuivatua herkkutattirouhetta (voi jättää poiskin)

1 sipuli

1 porkkana

vettä
tuoretta timjamia

3-4 dl lientä

1 dl kermaa

1 rkl vehnäjauhoa

suolaa, pippuria

Pilko jänis sopiviin paloihin. Nyt sain jäniksen valmiiksi pilkottuna, minulla oli koivet ja satula, yhteensä 1.3 kg lihaa luineen. Ruskista lihapalat kauttaaltaan kuumalla pannulla voissa. Suolaa ja mausta lihat samalla. Siirrä ne haudutuspataan, pyöräytä kuoritut ja pilkotut kasvikset pannulla, ja siirrä nekin pataan. Laita lopuksi vettä pannulle ja ota kaikki maut talteen. Kaada vesi pataan, ja lisää vettä niin, että kaikki juuri ja juuri peittyy (minulla meni yhteensä vähän yli litra). Lisää päälle useampi oksa tuoretta timjamia. Hauduta pataa asetuksella low kuutisen tuntia. Ota loppuvaiheessa muutama desilitra lientä kattilaan ja keitä sitä reilusti kasaan. Lisää kerma ja jauhot hyvin sekoittaen niin ettei tule paakkuja. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria. 

Lämmitä lautanen kuumaksi ja nosta lihat sille. Kaada kastike kuumaan kannuun, ja tarjoa jänis kastikkeen, pihlajanmarjahyytelön ja perunamuusin kanssa.Oli kyllä todella hyvää jänistä. Mureaa, mutta ei kuitenkaan kuivaa, kuten jänis voi helposti olla. Hyvä Crockpot!

Siivilöi myös ylimääräinen liemi talteen ja pakasta se erissä, todella maukas liemi minkä tahansa kastikkeen, risoton tai keiton pohjaksi. Yksi haudutuspadan hyviä puolia: saa ylimäärin hyvää lientä vaivattomasti.

Creme brulee River Cottagen ohjeella

Minun tuli tehtyä creme bruleeta Campasimpukan ehdotuksesta. Hän pyysi kokeilemaan samaa River Cottage Everyday -kirjan ohjetta millä oli itsekin tehnyt. Minä sain jälkiruuan onnistumaan mielestäni ihan täydellisesti, en ole montaa kertaa saanut yhtä hyvää creme bruleeta missään, ehkä jonkun kerran jossain ulkomailla. Tein ihan kirjan ohjeen mukaan, ainoastaan muutin sen neljän annoksen kokoiseksi, ja sokerina käytin tavallista sokeria jonka tohotin sulaksi, en siis käyttänyt fariinisokeria ja uunittanut pintaa (muistan jonkun kokin kieltäneen sokerin sulattamisen grillivastuksen alla, sillä creme brulee lämpiää siinä kuulemma liikaa, helppo uskoa).

Ohje neljälle:

3.4 dl kermaa

vajaa vaniljatanko

67 g sokeria (n. 4 rkl)

4 munankeltuaista

n. 2 rkl  sokeria (tai fariinisokeria kuten ohjeessa)

Laita kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko, ota siitä siemenet kerman joukkoon ja lisää tanko mukaan. Lämmitä kerma melkein kiehuvaksi ja siirrä sivuun jäähtymään. Jätä vaniljatanko jäähtymisen ajaksi antamaan makua. Vatkaa sillä aikaa keltuaiset ja sokeri. Poista vaniljatanko kerman joukosta ja lisää kerma vähä kerrallaan munien joukkoon. Kaada seos uunin kestäviin annosvuokiin ja siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita 150 asteeseen uuniin ja paista n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.

Minä käytin Arabian Illusia-sarjan sokerikkoja, jotka toimivat ihan loistavasti. Ovat nätin muotoisia ja sopivan ohutta posliinia joten creme brulee kypsyy ihan täydellisesti. Onneksi älysin ostaa aikoinani kippoja riittävästi, niillä on ollut paljon käyttöä.

Pieni hirvenpaisti uunissa

Pakastimessa oli pieni, reilun kilon kokoinen hirvenpaisti. Tein sen nyt uunissa kokonaisena, kun viime aikoina on tullut tehtyä paljon kastikkeita ja patoja. Otin lihan sulamaan edellisenä päivänä, seuraavan aamuna hieroin mausteseoksen pintaan ja annoin vielä lihan maustua ja tasaantua huoneenlämpöön pöydällä. Meillä kotona tehtiin hirvenpaistit aina tällä tavalla, usein päälle laitettiin vain vähän pippuria ja suolaa, en muista että juurikaan koskaan olisi marinoitu missään liemessä paisteja. Hauska sattuma, että Hiidenuhma postasi samana päivänä naudan ulkopaistin, jonka valmisti samaan tapaan kuin olin tekemässä tätä. Lisäsin vielä vettä vähän pohjalle hänen ohjeen mukaan, yleensä en ole sitä tehnyt, olen kyllä kerännyt valuneet nesteet kastiketta varten, ja lisännyt vettä sitten kastikkeen tekovaiheessa. Mutta todella hyvin toimi tuo pieni vesilisäys heti alussa, niin varmaan teen jatkossakin.

1.4 kg hirvenpaisti

1 tl katajanmarjoja

½ tl kokonaisia mustapippureita (vajaa)

½ tl kokonaisia valkopippureita (vajaa)

1 tl viherpippuria

1 tl kuivattua timjamia

1 tl paprikajauhetta

1 tl kuivattua ja jauhettua Aji Fantasy-chiliä

1 tl suolaa

nokare voita

1 dl vettä

Ota paisti tarvittaessa sulamaan edellisenä päivänä. Poista siitä kalvot ja taputtele liha kuivaksi talouspaperilla. Hiero katajanmarjat ja pippurit hienoksi morttelissa, lisää muut mausteet ja sekoita hyvin. Hiero mausteet lihan pintaan, ja anna maustua vähintään muutaman tunnin. Sen jälkeen paista lihan pinta kauttaaltaan kuumalla valurautapannulla ja siirrä liha juuri sopivaan uunivuokaan. Kaada vesi valurautapannulle, ota siitä maut talteen ja kaada vesi pannulta uunivuokaan. Laita lihamittari lihan paksuimpaan kohtaan ja paista lihaa 125 asteisessa uunissa kunnes mittari näyttää 60 astetta. Kääri sen jälkeen liha folioon ja peitä vielä parilla keittiöpyyhkeellä tai pannulapulla. Anna lihan vetäytyä vähintään 20 minuuttia ennen kuin leikkaat sen. Vuokaan jääneestä liemestä voi keittää hyvän kastikkeen lisäämällä siihen vähän kermaa (n. 1 dl) ja vehnäjauhoja (n. 1-2 rkl) ja keittämällä vähän aikaa. Kastikkeeseen voi lisätä myös jotain mieleistä alkoholia, kuten jaloviinaa, portviiniä, madeiraa, mitä vaan mistä tykkää.

Syötiin hanhenrasvassa paistettujen juuresten ja perunoiden kanssa. Hyvää juhlaruokaa :)

Suklaakakku vadelmahillolla

Tämä kakku päättää meidän perheen vajaan kahden kuukauden juhlaputken, johon mahtuu monet synttärit, isänpäivä sekä joulut ja muut pyhät. Onneksi sentään perheestä yksi on älynnyt syntyä muuhun vuodenaikaan. Tällä kertaa esikoinen valitsi kakun syntymäpäivälähjakseen saadusta kirjasta, eli Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjasta. Kakku kelpasi sankarillekin, ja niin leivottiin kakku ohjeen mukaan. Kakku onnistui hyvin (toisin kuin saman kirjan ohjeella tehdyt suklaakinuskipalat) ja maistui kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin.

4 munaa

1½ dl sokeria

3 dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaota

100 g taloussuklaata

100 g voita

Väliin vadelmahilloa (ohjeessa luki 200g hilloa):

200 g metsävadelmia

1 dl hillosokeria

lusikankärjellinen vaniljajauhetta

Päälle:

1 dl kermaa

150 g taloussuklaata

1 tl voita

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi kattilassa miedolla lämmöllä sulatetut suklaa ja voi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun n. 20 cm halkaisijaltaan olevaan kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia (ohjeen mukaan tunti, mutta minulla riitti tuo aika oikein hyvin). Anna kakun vähän levätä, irrota se vuuasta ja anna jäähtyä.

Jos et käytä valmista hilloa, keitä hillo sillä välin: laita marjat, sokeri ja vaniljajauhe kattilaan. Anna kiehua muutaman minuutin ja jäähdytä (kovakuorisia marjoja täytyy keittää kauemin).

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä hilloa väleihin. Lämmitä kerma kattilassa ja lisää pilkottu suklaa ja voinokare joukkoon. Pidä kattila miedolla lämmöllä ja anna suklaan sulaa. Valuta suklaakuorrutus kakun päälle, koristele haluamallisi tavalla. Suklaakuorrute on todella juoksevaa tällä tavalla tehtynä, mutta sitä se oli kirjankin kuvassa. 9-vuotias oli kovasti mukana kakunteossa, ja hän huolehti koristelut kokonaan.

Lihapullat tomaattikastikkeessa - helppoa ja nopeaa

Melkein unohtui ottaa kuva

Kaikki tuntuvat puhuvan tomaattikastikkeesta nyt. Sinänsä hassua, että vaikka olen törmännyt tyhjiin Mutti-hyllyihin harva se kerta kun niitä olen yrittänyt tässä vuosien aikana ostaa, vasta nyt siitä on tullut iso juttu. No toivotaan ettei jatkossa tarvitsisi tuijottaa tyhjää hyllyä, jos vaikka sattuu haluamaan jotain tietynmerkkistä tomaattimurskaa.

Minulla on melkein aina lihapullia pakastimessa, sillä teen niitä aina ison satsin kerrallaan ja pakastan loput, mitä ei sillä kertaa syödä. Joskus niitä tehdään ruskeassa kastikkeessa, joskus lampaasta ja joskus vaikka pihveiksi pullien sijaan, joskus niihin tulee tungettua vaikka lehtikaalia. Mutta siis ne ovat ihan parasta pikaruokaa silloin, kun tulee ryytyneenä perjantai-iltana kotiin. Nopea tomaattikastike sillä aikaa kun pasta kiehuu, lihapullat palasiksi joukkoon ja lopuksi kastike valutetun pastan kanssa sekaisin. Ja juu, en hauduttele kastiketta tunteroista kuten Henri, mutta hyvin on maistunut siitä huolimatta. Näin yksinkertaisesti minä teen arkisen, nopean tomaattikastikkeen lihapullille, joka riittää neljälle hengelle ja vielä jää yksi annos tai sinne päin.

400 g pastaa

1 rkl öljyä

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 tlk tomaattimurskaa (no sitä Muttia tietysti)

1 tl fariinisokeria

1 korkillinen punaviinietikkaa

suolaa ja pippuria myllystä

lihapullia sopivasti (nyt oli 12 kun oli aika pieniä)

Laita pasta kiehumaan hyvin suolattuun veteen. Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi ja kuullota niitä öljyssä. Minä annan niiden kuullottua yleensä sillä aikaa kun odotan että pastavesi alkaa kiehua. Lisää tomaattimurska, fariinisokeri ja punaviinietikka, lisää vähän suolaa ja pippuria. Anna hautua välillä sekoitellen sen aikaa kun pasta kiehuu. Leikkaa lihapullat pienemmiksi ja laita kastikkeen joukkoon juuri vähän ennen kuin pasta on kypsää. Valuta pasta, sekoita lihapullakastike hyvin joukkoon ja nauti parmesanin kanssa. Ja basilikan, paitsi jos se basilikapuska on juuri kyykähtänyt tässä armottomassa harmaudessa.

p.s. Lihapullat tomaattikastikkeessa voi tehdä myös samalla tapaa kuin tuon makkarapastan. Makkarapastan ohjeella olen viimeaikoina tehnyt kaikki jämälihapadat ja -kastikkeet. Kinkunkin jämät sai siihen hyvin upotettua, loistava idea kuopuksen kummilta :). Ihan huippuohje!

Tryffeli-suklaamoussekakku

Tätä kakkua varten minä kokeilin niitä tryffeleitä (en muista enää oliko ne hirvenpapanoita vai poronpapanoita). Ostin Koti&Keittiö-lehden 12/2013 ihan vain ja ainoastaan sen takia, että siinä oli sivun juttu Anna Taipaluksesta, Hella & Herkku-kaupan perustajasta, mutta täytyy todeta, että onneksi ostin lehden, jo pelkästään sen lime-inkivääri-graavatun siian takia. Silmiin osui myös suklaatryffeli-kakun ohje. Tein kakun nyt puolikkaana, ja myöhemmin ehkä teen sen kokonaisena. Kirjaan tähän kuitenkin ohjeen kokonaiseen kakkuun.

Minulla oli vähän tulkinnanvaraa ohjeen kanssa. Siinä käskettiin laittaa valkuiaset kuivien aineiden joukkoon voin kanssa, missään ei puhuttu vatkaamisesta. Laitoin ne sellaisenaan, mutta pohjasta olisi kyllä tullut kuohkeampi jos ne olisi vatkattu, nyt se oli aavistuksen keksimäinen. Tein kakun samankokoiseen vuokaan (halkaisija 20 cm) kun ohjeessa käskettiin, vaikka minulla oli siis puolikas taikina ja täyte. Jos olisin tehnyt pohjan kokonaisena tuon kokoiseen vuokaan, olisi siitä kyllä mielestäni tullut liian paksu. Täytettä sen sijaan oli selvästi vähemmän kuin lehden kuvassa, mutta koska tämä on aika täyttävää kakkua, ei se minusta haitannut. Jos teen kokonaisen kakun, käytän kyllä isompaa vuokaa, esim. halkaisijaltaan 25 cm olevaa vuokaa. Kakku ei ole kovinkaan makea, mutta tuhtia tavaraa se on. Eikä ollut mikään lasten suosikkikakku, kaikilta neljältä melkein5-9-vuotiaalta jäi syömättä. Aikuisille kyllä maistui senkin edestä.

2½ dl mantelijauhetta (minulla -jauhoa)
1½ dl tomusokeria
1½ dl vehnäjauhoa
½ dl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
5 kananmunan valkuaista
200 g sulatettua voita

400 g tummaa suklaata (esim. taloussuklaa)
100 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70-80%)
1 vaniljatanko
5 dl kermaa

½ dl mantelilikööriä (tai konjakkia)

suklaatryffeleitä ja kaakaojauhetta

Valmista pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon valkuaiset ja sulatettu voi, sekoita tasaiseksi. Laita taikina irtopohjavuokaan (halkaisija n. 20cm ohjeen mukaan, minä käyttäisin isompaa) ja paista 175 asteessa n. 30 minuuttia. Irrota reunoilta ja anna jäähtyä.

Valmista täyte. Sulata suklaat vesihauteessa. Anna hieman jäähtyä ja lisää halkaistun vaniljatangon siemenet suklaan sekaan. Vaahdota kerma ja lisää se erissä hieman jäähtyneen suklaan joukkoon.

Pidä kakkupohja vielä vuuassa. Kostuta se liköörillä tai konjakilla (kiehauta alkoholi pois, jos tarjoat kakkua lapsille ja olet tarkka alkoholista). Lusikoi suklaamousse pohjan päälle. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa yön yli. Irrota se varovasti ja koristele suklaatryffeleillä ja kaakaojauheella.

Tryffelit

En ole koskaan ennen tehnyt tryffeleitä, mutta nyt tarvitsen niitä kakkua varten ja ajattelin kokeilla. Löysin ohjeen todella mainiosta Perinneruokaa prkl! -blogista. Minä en laittanut nyt piparminttuaromia, manteliaromia mietin, mutta jätin senkin laittamatta. Tein tämän ohjeen puolikkaana, mutta kirjasin tähän ylös kokonaisen satsin. Mitä tasaisempia tryffeleistä haluaa, sitä kylmemmäksi massan kannattaa malttaa antaa jäähtyä. Minä olen sellainen kuumanäppi, että tryffelimassa alkaa sulaa välittömästi; jos pitäisi tehdä isompi satsi, tekisin sen varmaan ulkona näillä jääkaappikeleillä, tai sitten vähän kerrallaan ja välissä massa aina jääkaappiin. Pursotus voisi olla siistimpää hommaa, sitä voisi kokeilla sitten seuraavalla kerralla. Ehkä laitan myös jotain aromia mukaan, katsotaan.

250 g kookosrasvaa

2 kananmunaa

3 dl tomusokeria

1 dl kaakaojauhetta

lusikankärjellinen vaniljajauhetta

(piparminttuaromia)

kaakaojauhetta

Sulata kookosrasva kattilassa. Anna sen jäähtyä sillä aikaa kun vatkaat kananmunat ja tomusokerin vaahdoksi. Siivilöi vaahdon sekaan kaakaojauhe ja vaniljajauhe, sekä halutessa jotain aromia, vatkaa ne hyvin sekaisin. Valuta vaahdon joukkoon kookosrasva ohuena nauhana koko ajan vatkaten sähkövatkaimella.  Anna seoksen vähän jähmettyä ja pursota seos vuokiin. Jos teet palleroita, anna seoksen jähmettyä kunnolla kylmässä. Sen jälkeen ota lusikalla nokareita, pyörittele ne palloiksi ja pyörittele kaakaossa lopuksi. Hyviä ihan sellaisenaan, katsotaan miten toimii kakun kanssa myöhemmin.

ps. Jouluinen kimppu oli todella pitkäikäinen, nyt vasta purin sen, ja otin talteen vielä nämä neilikat ja vähän vahakukkaa, kestävät nättinä varmasti ainakin viikon vielä. Siistiä, kolmen viikon ilo kukkakimpusta :)

Lime-inkivääri-graavisiika

Nyt tulee se selitys että miksi sitä siikaa oli eilisessä seljankassa vähemmän kuin kuhaa. Jätin nimittäin toisen siikafileen ihan muuhun käyttöön. Jätin nahkan fileeseen, nypin ruodot ja graavasin sen eilen minulle uudella tavalla. Olen kokeillut monenlaisia graavauksia, jallua, giniä, yrttiviinaa, viskiä ja varmaan vielä muutakin, mitä en muista, mutta aina palannut ihan perusmakuun, eli suolaa, ripaus sokeria ja ehkä maksimissaan tilliä. Nyt kuulkaas löytyi sellainen herkku, että tätä tullaan tekemään ja usein.

Ohje on viime vuoden viimeisestä Koti&Keittiö -lehdestä (12/2013). Vähän muutin sitä, käytin vähän vähemmän suolaa ja sokeria, ja vähän enemmän limeä ja inkivääriä. Tein vain yhden fileen, mutta kirjoitan ohjeen kahdelle fileelle, kuten ohjeessa oli.

2 siikafilettä (n. 500 g)

1-2 rkl merisuolaa (ohjeessa 2, minä käytin 1, eli ½ yhdelle fileelle)

1-2 tl ruokosokeria (ohjeessa 2, minä käytin 1, eli ½ yhdelle fileelle)

1 limetin mehu ja kuori (minulla oli siis 1 lime yhdelle fileelle)

pieni pala inkivääriä (n. peukalonpään kokoinen, minulla se määrä oli yhdelle fileelle)

Nypi ruodot pois nahallisesta siikafileestä. Se onnistuu helposti pinsettien avulla, sormenpäällä ruodot tuntee siikafileessä hyvin. Niitä on kalan pääpuolella, noin puoleen väliin filettä, siellä selkäpuolella. Ripottele suola ja sokeri kalan päälle. Raasta limen kuori ja purista mehu. Raasta myös inkivääri hienoksi. Levitä ne kalalle, ja laita kalat lihapuoli vastakkain graavautumaan yön yli. Seuraavana päivänä pyyhi mausteet pois ja leikkaa viipaleiksi. Minä leikkasin reiluiksi paloiksi, laitoin ruis-nachojen päälle ja herkuttelin. Kala oli ihan mielettömän hienon makuista, suosittelen. Voisihan sitä vielä pipertää vähän ja lisätä vähän chilisilppua ja/tai korianteria lisäksi, mutta ainakin näin yksinkertaisena kaikki maistui todella suun mukaiselta.

ps. En haluaisi valittaa keleistä kun ei niille voi mitään, mutta kuten kuvasta näkyy, harmaata ja aneemista on. Aurinkoa olen nähnyt kahden viikon aikana tasan kerran vähän pilvien välistä, yötä päivää on jääkaappilämpötila, pilvet matalalla ja paksusti ja sataa tihuuttaa harva se päivä. Lunta ja pakkasta tänne, ja sassiin.

Kalaseljanka

Minä olen aina tykännyt kalaseljankasta, ainakin silloin kun se on hyvää :) En kuitenkaan jostain syystä ole itse tehnyt sitä, vaikka mielessä sen tekeminen on ollutkin vuosia. Nyt oli hyvä tarttua seljankan tekoon, kun satuin juuri lukemaan Ville Haapasalon haastattelukirjan "Et kuitenkaan usko..:" (juuen uskokaan ;) ), eli venäläinen keittiö oli sopivasti mielessä. Olin ostanut vähän aikaa sitten Maija Silvennoisen Suomalaisen kalakeittokirjan, josta heti silmiini osui seljankan ohje (nimellä Lohikeitto & seljanka). Kirjassa on toinen toistaan parempia ohjeita ja kivoja kuvia, mutta väkisinkin ihmettelen, että miksi kirja on pitänyt toimittaa niin huolimattomasti, luulisi mm. että siisti tavutus ei vaatisi ihan kamalasti panostusta.

Keiton tein vähän sinne päin ohjeen mukaan. Käytin kuhaa ja siikaa kalana, ja reilusti enemmän kuin ohjeessa oli lohta, enkä laittanut oliiveja ja tilliä keiton sekaan, koska se olisi entisestään huonontanut mahdollisuutta että lapset söisivät keittoa.

2 rkl öljyä
1 porkkana
pala selleriä (minulla oli varsiselleriä)
1 pieni palsternakkka (ei ollutkaan)
vähän kaalia suikaleina (ei ollut, enkä varmaan olisi laittanutkaan)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä (oli yksi)
1 tl timjamia
pippuria myllystä
suolaa, jos tarvitsee
laakerinlehti
1 rkl tomaattipyretta
1 l kalalientä (keitin kalojen perkeistä + merisuolaa, valkopippuria, sipulia, laakerinlehti ja tillin varsia)
300 g lohta (minulla 350 g kuhaa ja 250 g siikaa)
1 dl maustekurkkua silputtuna
1 dl oliiveja
1 dl tuoretta tilliä silputtuna

smetanaa

Kuullota kuoritut ja pilkotut kasvikset öljyssä. Mausta suolalla (vähän jos liemessäkin on jo suolaa), timjamilla ja pippurilla ja lisää laakerinlehti sekaan. Lisää tomaatipyre ja sekoita hyvin. Lisää kalaliemi ja anna poreilla miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, minulla meni kymmenisen minuuttia. Lisää kalat palasina (nypi fileistä ruodot pois ennen pilkkomista), kurkut pilkottina pieneksi ja oliivit (tai laita oliivit tarjolle vasta valmiin keiton kanssa). Anna hautua muutama minuutti, sekoita tilli joukkoon (tai laita sekin kulhoon ja pöytään). Tarjoile heti ja lisää vielä smetanaa lautasella.

Hyvä keitto, aika miedon makuinen tälläisenaan. Toisaalta, ei ollut lasten suurta herkkua nytkään, eli vahvemman makuisena ei olisi varmaan uponnut sitäkään vähää. Kumpikin tykkäsi kuhasta selvästi enemmän, eli seuraavalla kerralla en laita siikaa ollenkaan.