Siitä lähtien, kun rakensin mökille tiilistä ulkogrillin, olen haaveillut grillatusta jäniksestä. Ajattelin, että sen on pakko olla hyvää, ja niinhän se olikin, suorastaan liikuttavan hyvää. Suosittelen lämpimästi valmistamaan jäniksen muutenkin kuin padassa.
Kun ensin olin viettänyt koko päivän metsässä ja käynyt tervehtimässä sukulaisia, tulin takaisin mökille ja tein hyvät tulet grilliin. Isä nosti perunat kasvimaalta ja keitti ne, minä keräsin lisäksi vielä papuja. Ruokaa maasta ja metsästä taas kerran.
Osallistun tällä reseptillä Parhaat ruokablogit -sivuston järjestämään syyskilpailuun. En ole aikoihin osallistunut kilpailuihin, osaksi siksi, etten niissä koskaan pärjää. Pettymykset ovat unohtuneet, ja tällä herkullisella ruualla on mukava osallistua (vaikka kaikilla muilla tuntuukin olevan upeita leipomuksia).
Minulla oli kaksi jäniksen satulaa, eli fileet, jotka olivat vielä selkärangassa kiinni. Sivelin lihat rypsiöljyllä ja maustoin ne yksinkertaisesti suolalla, chilillä ja pippurilla, toiseen sivelin lisäksi Poppamiehen makeaa savuista omenakastiketta. Tämän jälkeen siirsit satulat halsteriin.
Levitin hiilloksen tasaiseksi ja grillasin lihoja hyvällä hiilloksella yhteensä 20 minuuttia. Käänsin lihat aina viiden minuutin välein. Tämän jälkeen käärin lihat folioon ja annoin niiden vetäytyä n. vartin verran. Lopputuloksena oli todella mehukas ja murea jäniksen filee, parasta jänistä mitä muistan syöneeni. Pienemmille satuloille riittää varmasti lyhyempikin aika, tai jos haluaa lihan kunnolla roseena.
Liha syötiin juuri nostettujen perunoiden ja keitettyjen tuoreiden papujen kanssa. Kastikkeen tein tuohon tapaan jäniksen kylkiluista keitetystä liemestä, jonka maustoin kermalla ja omenakastikkeella.
Hieno ateria, kertakaikkisen upea. Muinaissuomalainen kiittää.
ps. Tänään on ollut muutenkin puuhakas päivä mökillä. Aamulla heti herättyäni, ennen aamiaista, kiersin kaikki lähisienimetsät ja saaliina oli yksi (1!) pieni herkkutatti. Ja 10 000 askelta ennen kymmentä. Aamiaisen jälkeen lähdin isän kanssa metsään, kiersimme koko meidän parhaan puolukkametsän pidemmän kautta, ja saaliina oli n. pari litraa puolukoita. On tämä surkea sadonkorjuuvuosi kertakaikkiaan. Miehellä sentään oli parempi saalis, kuten kuvasta näkee.
