Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. kesäkuuta 2023

Leikkotulppaanipenkki


Jo syksyllä minulla oli tulevat ylioppilasjuhlat mielessä. Ajattelin, että jos käy hyvä tuuri, meillä kukkii pihassa joko omenakukat (meni ohi), sireenit (kyllä!) tai juhannusruusu (ei ehtinyt). Mutta tämän lisäksi halusin kasvattaa tulppaaneja, kokeilla josko saisin omia tulppaaneja pöydille. Tilasin sipulit Kukkatarhureilta, siellä oli upea valikoima erilaisia tulppaaneita. Heillä oli syksyllä sopivasti opastusta leikkotulppaanien kasvatukseen. Eli sipuleiden  tilaamisen lisäksi seurasin heidän insta-kanavaa ja sain sieltä hyviä vinkkejä kasvatukseen.


Koska tulevan talven ja kevään ilmoista ei ollut tietoa, ajattelin jakaa riskin kukinta-ajasta tilaamalla 20 aikaisin kukkivaa tulppaania, 20 keskivaiheella kukkivaa ja 20 myöhään kukkivaa lajiketta. Kaikissa näissä oli enemmän kuin riittävästi valinnanvaraa, olisin halunnut ne kaikki!


Leikkotulppaanipenkkiin sipulit voi istuttaa tilan säästämiseksi ihan vieri viereen. Jos istutat sipulit avomaalle, suojaa maapohja tiheällä verkolla jyrsijöiden takia, ja peitä kasvavat tulppaanit harsolla tai verkolla rusakoiden, kauriiden ja peurojen takia. Minulla on pieni piha, ja ratkaisin ongelman istuttamalla sipulit suoraan istutuslaatikon. Laatikko ei ollut mielestäni ihan riittävän korkea, joten lisäsin korkeutta vielä taittelemalla vihreän kauluksen siihen. Ja vaikka laatikko ei ole mikään varsinainen kaunistus, on se talven lumen alla, ja kukinnan alkaessa ei näe muuta kuin kukkia.

Laitoin laatikkoon pohjalle pari säkkiä multaa ja lannoitin sekoittamalla hevosenlantaa joukkoon. Sen jälkeen ladoin sipulit vieriviereen kuten kuvassa näkyy. Lopuksi kaadoin vielä multaa päälle niin, että sipulit jäivät n. kolmen sipulinmitan verran mullan alle (n. 15 cm tai vähän yli). Peitin laatikon sen mukana tulleella kannella ja jätin laatikon pihalle talven armoille. Se peittyi mukavasti lumen alle, ja sai siellä talvehtia pakkasten yli. 


Huhtikuun loppupuolella ensimmäiset lehdet alkoivat puskea ylös. Pidin laatikkoa lämpimällä paikalla, kun en osannut arvioida kuinka kauan siitä menee ensimmäisiin kukkiin. Hyvin olisin voinut pitää tässä vaiheessa vielä varjossa ja kylmemmässä, kasvu ja kukkiminen eteni hurjaa vauhtia. Kastelin tarvittaessa, ja kerran lannoitin sipulikukille tarkoitetulla lannoitteella, siitä en ole varma oliko se tarpeen, mutta hienosti nämä kukkivat näin hoidettuna.


Toukokuun puolessa välissä ensimmäiset tulppaanit olivat täydessä kukassa (nuo kuvan keskimmäiset). Annoin niiden kukkia rauhassa, osan keräsin maljakkoon jo silloin. Tästä eteenpäin kukat alkoivat kukkia vauhdilla niin, että tuo kuvan tilanne oli vajaa pari viikkoa ennen lakkiaisia. 


Sain neuvon kerätä kukat jääkaappiin, mieluiten sipulin kanssa. Keräsin nuo kaikki kukat, osan sipuleineen, tuossa vaiheessa, käärin silkkipaperiin ja laitoin jääkaapin vihanneslokeroon. Puolen viikon päästä siitä keräsin vielä lisää kukkia jääkaappiin ja osan tulppaaneista maljakkoon juhlavalmisteluja ilahduttamaan. Nuo ensimmäiset tulppaanit jaksoivat kukkia useamman viikon penkissä, tässä vaiheessa sää oli aika viileää etenkin öisin.


Juhlia edeltävänä iltana keräsin loput tulppaanit laatikosta ja tyhjensin jääkaapin vihanneslokeron kukista. Leikkasin sipulit pois ja loppuihin uudet imupinnat ja asettelin ne maljakoihin (ylin kuva). Maljakoita riitti lähes jokaiselle pöydälle, isompia ja pienempiä kimppuja unohtamatta vessakukkia. 


Mikä ihana projekti, ja miten paljon iloa vähällä vaivalla! Kaikki kukat ehtivät juhliin, ja ne aikaisimmat säilyivät hyvin yli viikon jääkaapissa (myös ilman sipulia). Niin teen saman ensi vuodeksi, silloin ei edes tarvitse jännittää, että mille viikolle kukinta osuu vaan niitä voi kerätä maljakkoon sitä mukaan kun kukkivat.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Mökin kasvimaa kylvetty, melkein


Nyt on mökin kasvimaa kylvetty. Tänä vuonna olen hankkinut vähän huonosti siemeniä, taitaa olla ensimmäinen vuosi, ettei ole tässä vaiheessa malvikkia kylvetty, tai oikein muitakaan kukkia, ei mökille eikä palstalle. Pitää vielä ostaa siemieniä, jos vaan löytää jostain, ja käydä kylväässä kukkia palstalle, ja sitten juhannuksena mökille. Tilaa vielä vähän jäi. Punasipulia en enää mökille löytänyt, jos sitäkin vielä saisi jostain. Sipulia on täällä nyt vähemmän kuin yleensä. Ehkä vähän kaikkea on nyt vähemmän kuin yleensä, paitsi hernettä ja perunaa.  Perunoitakin toin vähän niukasti, piti hakea jääkaapista vähän yleisperunaa lisäksi.


Ei ihan meinannut into riittää mökin kasvimaalle, mutta sentään jotain sain laitettua mullan alle. Pakko kirjoittaa tähän ylös, sillä maassa ei ole kylttejä, jotka kertoisivat mitä missäkin on. Kyllähän sitä tekisi vaikka mitä, jos vaan olisi aikaa. Haaveilen sellaisesta ajasta, että alkukesään saisi vähän pidettyä lomaa, mutta ei taida olla sellainen mahdollista, joka vuosi on vaan edellistä kiireisempi.

Tie

Lehtikaali (pikkupala)
Lehtikaali (pikkupala)

Herne
Herne
Herne
Herne

Sipuli
Sipuli
Sipuli
Porkkana

Retiisi  Persilja Silopersilja Kruunutilli
Salaatti Tilli Kruunutilli
---         Tilli Tyhjää (tilliä myöhemmin)
Salaatti Mangoldi

Härkäpapu
Härkäpapu

Rosamunda
Annabelle
Siikli
Yleisperuna

Tyhjää Herne
Tyhjää Herne
Tyhjää Herne
Tyhjää Herne

Krassi
Palsternakka
Punajuuri
Papu Punajuuri

Lungo di Firenze Pottimaron  Pavut x 4 riviä

Mökki 

Raparperia pitää ottaa mehua varten, lipstikkaa liemiä varten ja muuten pitää kitkeä hedelmätarha ja karviaiset. Pari ensimmäistä mökkipäivää meni sadetta ja kylmää pidellessä, sain sentään siivottua mökin sekä ruokakaapin perusteellisesti. Savusaunaan pääsi eilen, mies grillasi tänään. Hävisin sekä mölkyn että ristiseiskan moneen kertaan. Vuoden ensimmäinen kerta mökillä ei ole koskaan (?) ollut näin myöhään, eikä koskaan tuntunut näin tärkeältä, näin kokonaiselta, näin tältä. Vihreä on vihreämpää, linnut laulavat kovempaa ja uni on syvempää kuin koskaan.

Strutsi tuli moikkaamaan illalla, kuva ikkunan läpi

tiistai 26. toukokuuta 2020

Palstakuulumisia pitkästä aikaa

Vasemmalla kitkettyä ja rikottua savea, oikealla työstettävää savea

Minä alan selvästikin pikkuhiljaa toipua yli vuoden kestäneestä viljelyjumista, jolloin mikään viljelyyn liittyvä ei ole kiinnostanut.

Olen nimittäin kunnostanut uuden puolen puoli aaria, ja istuttanut perunat ja sipulit jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna kylvin myös porkkanat, punajuuret, persiljat sekä tilliä ja salaattia. Ja kaksi riviä lehtikaalia, jos se vaikka itäisi tänä vuonna.

Nyt olen käynyt vanhan puolen kimppuun, joka on juolavehnättynyt ja mintuttunut pahasti. Lisänä vielä kaikki tavalliset rikkauohot, kaikki pääsi vielä siementämään viime kesänä kun meni moti. Nyt käännän aaria pala kerrallaan, istun maahan ja kaivan rikkaruohon juuria käsin ja hajotan savikokkareita käsin murentamalla. Vauhti on sellainen, että yhteen penkkiin menee vajaa pari tuntia, tänään se ei edes ihan riittänyt.

Nämä penkit laitan/olen laittanut maanparannuskasveille, nyt on jo kaksi penkkiä härkäpapua  ja kaksi ja puoli penkkiä hernettä kylvetty, seuraavaksi vuorossa on penkki tai pari papua. Loppuun laitan ainakin auringonkukkaa ja ehkä lisää hernettä.  Kukille pitää vielä vähän raivata tilaa, samoin kaaleille, jos onnistun niitä hankkimaan.

Mitä sitä tähän aikaan vuodesta muutakaan tekisi kuin hulluna töitä ja lopun aikaa istuu savimaassa ja kaivaa juolavehnän juuria. Ei tarvitse sen syvällisemmin pohtia elämää, senkun vaan hajottaa savikokkareita niin että sielu lepää.


Takana viimeinen rivi perunaa, sitten jo nyt rikkaruohottunut sipulipenkki, seuraavassa penkissä lisää sipulia ja porkkanat ja punajuuret. Harson alla salaatteja, yrttejä ja lehtikaalia.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Palstakuulumiset ja muistilista ensi vuodelle


Minulla on ollut lähes täydellinen välivuosi palstaviljelystä. Palsta on rikkaruohottunut ja siementänyt perusteellisesti, minulla meni ns. moti koko hommaan. Olen kyllä saanut jonkun verran satoa, sain perunat ja auringonkukkia esikoisen Prometheus-juhlaan (tämä taisi olla keväällä tärkein tavoite). Sipuleita sain jonkin verran, ne eivät petä koskaan, avomaan kurkkua upean sadon neljästä taimesta ja vadelmaakin tuli hienosti. Keräsin mustajuuren siemeniä ja vielä taitaa olla korianterin siemeniä kerättävissä. Mutta siinä se.

Olin valmiiksi aika poikki toukoaikaan ja kansalaisvaikuttaminen alkoi viedä mehut kaiken muun ohella. Keväällä oli hirmuaikaisin todella lämmintä ja kuivaa, sitten tuli kylmät ja kuivat pakkaskelit. Ja uudestaan lämmintä ja kuivaa. Ja kesä meni vuoroin paahtavassa kuumuudessa ja hetkittäisessä sateessa (mökillähän oli vieläkin kuivempaa kuin viime vuonna, joka oli ennätyskuiva vuosi koko Suomessa).

Kiireiden keskellä toukotöihin ja sen jälkeen jäi liian vähän aikaa, eikä mikään itänyt noissa olosuhteissa. Kukat, salaatit, yrtit, ei mitään. Herneet ja pavut jäivät laittamatta maahan. Punajuuret, se vähän mikä iti, tukehtui rikkaruohoihin. Porkkanoista iti muutama lajike, nekin jäivät harventamatta ja peittyivät rikkaruohoihin.

Kaiken kaikkiaan tästä vuodesta ei ole mitään raportoitavaa, muutama asia jää ylös ensi vuodelle:


  • Jussi on ihan turha peruna. Annabelle on ihan ok, mutta altis rutolle. Siikli erinomainen, ehkä parempi kuin Arielle. Perunat mitkä jäävät jääkaappiin: ei kannata vaivautua. Kasvoivat huonosti jos ollenkaan, ja loput söivät myyrät tai tauti vei.
  • Jos viljely ei innosta ensi vuonnakaan, peitä viljelemättömät alueet heti äläkä kuvittele että saat jotain tehtyä.
  • Pidä toinenkin välivuosi tomaatille. Muutama chili ruukussa riittää.
  • Peitä pihan kasvulaatikko harsolla ja estä eläinten pääsy kehikolla. Tai pidä sekin kesannolla.
  • Mieti myös mahdollista välivuotta mökin kasvimaalle


Olen alkanut tosissani miettiä palstaviljelyn lopettamista. En ehkä jaksa taistelua rikkaruohojen kanssa, en jaksa oikukkaita säitä, en jaksa sitä, ettei kasvattamani ja valmistamani ruoka kuitenkaan kelpaa. Ja kaikkia niitä kasviksia, mitä ennen ei saanut kaupoista, saa nykyisin helposti lähiprismasta ja -sittarista edullisesti. Niilla satasilla mitä menee maanparannukseen ja siemeniin, saa paljon hyvää toreilta ja kaupoista.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Palsta ja mökin kasvimaa heinäkuussa 2018


Aika mennä viipottaa sellaista vauhtia. että heinäkuun palstakuulumiset ehtivät juuri ja juuri heinäkuulle. Jos viime kesä muistetaan jatkuvista sateista, viileydestä ja ankeudesta, niin tämä kesä totisesti muistetaan jatkuvasta helteestä. Ei pilven hattaraa (paitsi kuunpimennyksen aikaan), ei pahemmin tuulenvirettäkään, mutta aurinkoa, paahtamista ja hellettä päivästä ja viikosta toiseen. 

Sato näyttää hyvältä, suorastaan oikein hyvältä. Salaatti on pettymys, mutta sen nyt tiesikin, että sadekesän veroista salaattia ei kuumana kesänä kasva. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se tulee olemaan ainoa pettymys tälle vuodelle, se on hyvin se.


Kastella on pitänyt, ja paljon ja vielä heinäkuun lopussakin. Minähän kastelen kunnolla silloin kun kastelen, eli aikaa siihen on mennyt. Apua olen saanut palstanaapurilta (hänen sadetin osuu palstalleni aina välillä) ja loput kastelut olen hoitanut itse. Keskimäärin olen kastellut kerran pari viikossa, mutta aina niin, että maa kastuu syvälle saakka. Aika rauhaisa fiilis sitä on letkun päässä seisoessa tuntitolkulla, unohtuu työasiat ja muut asiat aika tehokkaasti.


Kesäkurpitsaa on jo syöty paljon ja annettu poiskin. Spagettikurpitsaa on vaikka kuinka monta alkua hyvässä kasvussa. Kurpitsat ovat vasta kukassa, eli niiden sato riippuu loppukesästä, mutta paremmalta näyttää kuin vuosiin. Avomaankurkkua on tullut hienosti, mutta olemme syöneet kaikki sellaisenaan, säilöttäväksi asti ei vielä ole jäänyt. Tällä viikolla taidan tehdä yhden erän chili-kurkkuja.


Sipuli kasvaa upeasti savimaassa, oli vuosi mikä tahansa. Sipulin takana purjot, sitten on tyhjäkö penkki ja taaempana punajuuret. Kuten näkee, olen hyvin suurpiirteinen kitkijä. Kun arki palaa taas normaalin rytmiin, yritän ehtiä käydä kitkemässä isompia rikkaruohoja niin, etteivät ihan kamalasti siementäisi.


Myös mökin kasvimaa voi hyvin, kaikki on runsaassa kasvussa. Harvennuspunajuuria riitti syötäväksi, samoin sipuli alkaa olla syötävän kokoista. Salaatit ovat jo ylikasvaneita, herneet sopivia. Kukkia minulla on vähemmän tänä vuonna kuin yleensä, miten se tila tuntuu aina loppuvan kesken.


Kesäkurpitsat ja kurpitsat ovat vielä pieniä ja aloittelevat kukintaansa. Toivotaan pitkää ja lämmintä syksyä, niin satoa ehtisi saada mökiltäkin. Minä olen kastellut kasvimaan muutaman kerran, isä on tainnut kastella ainakin kerran. Hyvä sato papuja, herneitä, härkäpapua, sipulia ja punajuuria tulossa tännekin.

Isot punajuuret nyrkin kokoisia palstalta, pienet harvennuspunajuuria

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Yrttisuola


Olen postannut yrttisuolaa parikin kertaa aikaisemmin, ensin tavallista ja sitten vähän erikoisempaa. Mutta koska kukaan ei enää löydä vanhoja postauksia ja nyt on parhaita aikoja valmistaa yrttisuolaa, ajattelin ettei se kolmaskaan kerta haittaa. 

Ja kyllähän se oma makukin muuttuu. Kokkailu ja makumaailma menee koko ajan vaan yksinkertaisempaan suuntaan, ja sen näkee näissäkin. Muutama selkeä maku riittää, usein vähemmän on enemmän (vaikka moni sanookin että överit on parempi kuin vajarit). Nyt valmistin kaksi yksinkertaista suolaa. Käytin suolaa n. 250 g kumpaankin satsiin, yrttejä yhteensä pari kourallista kumpaankin.

Yrttisuola lihalle


merisuolaa
lipstikka
persilja
rosmariini
selleri

Yrttisuola kalalle


merisuolaa
tilliä
sitruunaverbenaa

Laita merisuola ja yrtit kapeahkoon kulhoon. Aja sauvasekoittimella sileäksi. Levitä kuivumaan laakealle alustalle. Sekoittele kuivumisen aikana muutama kerta ja purkita kuivana.


ps. Kävin tänään ensimmäisen kerran mustikassa, ei ole kehumista, tunti metsässä ja n. 4 l mustikoita. Sain kuitenkin tehtyä kaksi piirakkaa, pullataikinaan ja Satu Koiviston, ja tietysti mustikkapöperöä.

pps. Joki oli tänään 25 astetta, sellaista numeroa ei mittarissa ole näkynyt vuosikausiin. Aamuisin vesi on n. 21 astetta, sekin korkeampi lukema kuin parina viime vuonna.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Mökin kasvimaa kylvetty


Tämä on kyllä uskomaton toukokuu. Mökillä on täysi kesä, maa on vielä aavistuksen kostea ja viileä koska joki on niin korkealla, mutta muuten on ihan kesäistä. Samat kukat kukkivat nyt kuin viime juhannuksena, ja vesi on 13 astetta, taitaa olla asteen vähemmän kuin viime vuosien juhannukset ovat olleet. Saunakimpussa oli mm. kurjenpolvea, koiranputkea, niittyleinikkiä, mansikkaa, mustikkaa ja metsäorvokkia. Vuoden ensimmäiset löylyt ja talviturkki heitetty, harvinaisen myöhään tänä vuonna.


Vuoden ensimmäinen viikonloppu mökillä on aina melkoista työleiriä. Lakanat on pesty, silitetty ja pedit pedattu kesää varten. Kitkemistä riittää, kaikkien hedelmäpuiden ja marjapensaiden alusia on jo aika huima määrä. Vielä jäi paljon kitkettävää huomiseksi, mutta eiköhän sen ehdi tiskausten ja siivousten lisäksi.

Kasvimaakin on tehty. Maa oli muokattu valmiiksi, tänä vuonna vähän pienempänä kuin aiemmin. Rikkaruohot alkavat vallata alaa vähän siellä sun täällä, ehkä pitää ensi vuonna vähän käyttää enemmän aikaa penkkien tekoon, tänään ei intoa riittänyt, pienestä oli kiinni että olisi koko kasvimaa jäänyt laittamatta. Tässä järjestyksessä istutin ja kylvin kasvimaan:

(tie)

Kukkia (ensi kerralla)

Keltasipuli
Keltasipuli
Keltasipuli
Punasipuli

Punasipuli
Salottisipuli
Palsternakka
Persilja Tilli

Salaatti  Keltajuuri
Salaatti  Raitajuuri
Salaatti  Punajuuri
Salaatti Punajuuri Mangoldi

Basilika  Selleri  Papu
Rosmariini  Selleri Papu
Timjami  Selleri  Papu

Herne
Herne
Herne
Herne

Härkäpapu
Härkäpapu

Arielle
Annabelle
Jussi Annabelle
Jussi

(mökki)

Viime vuonna olin näköjään kirjannut rivit päivastaisessa järjestyksessä. Tein kasvimaan vähän myöhemmin, silloin maa oli vielä kylmä, toisin kuin nyt hellejakson jälkeen. Kaikkea on laitettu vähemmän kuin viime vuonna, sipuleitakin oli yhteensä vain vähän yli kilo. Nyt toivotaan sopivasti valoa, lämpöä, vettä ja sitä, ettei eläimet löydä kasvimaalle. Tänä vuonna kesä alkoi jo toukokuussa.

Antonovkan kukinta on pian ohi


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Toukokuun 2018 palstakuulumiset - estetiikka kaukana

 8 riviä perunaa. Takana auringonkukkaa ja valkosipulia, sitten mangoldia

Tämän vuoden kevät on ollut lämmin ja kuiva, ennästysvuosi tämäkin. Vähän enemmän lämpöä ja valoa viime vuoden kylmyyden, sateen ja ankeuden jälkeen, taitaa olla lämpösumma korkeampi nyt jo toukokuussa kuin mitä koko viime kesänä, siltä ainakin tuntuu. Minä olen kastellut palstaa jo nyt, en muista että aiemmin sitä olisi toukokuussa pitänyt tehdä, ei ainakaan moneen vuoteen.


Nyt alkaa kaikki kylvämiset ja istuttamiset tehty, aikaisessa ollaan. Kurpitsat vielä odottavat sisällä, nekin olisin jo laittanut ulos, jos vaan olisin kylvänyt siemenet aikaisemmin. Kuvassa mustalla peitetty alue odottaa kurpitsaa, edessä on lehtikaalit. Taaempana on kurkut harsolla peitettynä, sitten tulee herneet, pavut ja härkäpavut. Ja taaimpana pasternakkaa ja porkkanaa,.

Kuvista näkee, että palstaviljelyni ei ole ole mitään esteettistä puuhaa enää. Lähes koko 1½ aaria on peitetty eri tavoin rikkaruohojen, tuholaisten, varkaiden ja ilkivallan takia.


Sipuleissa on jo ihan mukavat varret, vaikka ei niitä harson alta näe. Sipulia on kolme penkkiä, sen takana on purjoa ja selleriä, ja lopulta penkki punajuuria, toinen muita juurikkaita ja viimeisenä salaatit, tillit ja persiljat. Penkkejä on enemmän kuin piirtämässäni suunnitelmassa, mutta alueet ovat suunnilleen niin kuin suunnittelinkin.

Aikaisemmin kylvettyjen ja istutettujen lisäksi nyt on:

  • Perunat maassa.
  • Herneet, hajuherneet ja härkäpavut kylvetty.
  • Pavut kylvetty (!).
  • Auringonkukat, krassit, malvikit ja muut kukat kylvetty
  • Punajuuret kylvetty.
  • Sipulia istutettu vähän lisää, valkosipulia vähän.
  • Lehtikaalia kylvetty lisää. 
  • Avomaankurkku istutettu harson alle. 

Maanparannusta olen tehnyt vähän enemmän kuin monena vuotena, olen kärrännyt tähän  mennessä palstalle yhteensä 24 isoa kottikärryllistä hevosenlantaa, 21 kottikärryllistä hiekkaa ja 4 isoa kottikärryllistä kompostimultaa. Hiekka on pääasiassa käytävillä, muutaman kuorman jätin kasaan perunamaalle levitettäväksi. Mullan levitin kaikki kahteen penkkiin sellaiselle huonolle alueelle. Hevosenlanta on tasaisesti joka paikassa, paitsi kurpitsoille ja lehtikaalille enemmän.

Tänään teen kevään toisen raparperipiirakan.

torstai 10. toukokuuta 2018

Toukokuu on toivoa täynnä


Koskaan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa. Tässä vaiheessa vuotta miljardi kaalikoita ei ole lentänyt ilmavirtojen mukana Suomeen, rikkaruohot kasvaneet sadon yli (paitsi ovat), kuivuus tai rankkasateet eivät ole pilanneet satoa ja kaikki on vielä mahdollista.

Minä olen touhunnut kaiken ylimääräisen vapaa-ajan palstalla, paljon on vielä tehtävää, mutta ennen kaikkea paljon olen jo tehnyt.

Vapun aikaan käänsin maata aarin, ja aloitin puolikkaan aarin muokkauksen. Siinä on vielä hommaa, (ylin kuva), olen kaivanut hyvin juurtuneet rikkaruohot ylös ja kärrännyt kompostiin. Siinä menee aikaa, reilu tunti penkkiä kohti minun vauhdilla. Vielä on kaksi penkkiä jäljellä, monta on jo tehty.

Viime viikonloppuna kärräsin 24 kottikärryllistä hevosenlantaa 1½:lle aarille ja levitin sen. Aari on muokattu ja penkit tehty. Istutin sipulit viikonloppuna, kolme penkillistä.

Tänään istutin sellerit ja purjot. Kylvin kevätsipulia, porkkanaa, palsternakkaa, lantut, nauriit, salaatit, tillit ja persiljat. Lehtikaalia kaksi riviä. Ja kukkia alkuun, vähän malvikkia, ruiskaunokkia, unikkoa ja krassia.

Huomenna voisi laittaa perunoita maahan ja jatkaa maan muokkausta. Ja kärrätä hiekkaa monta kottikärryllistä. Ehkä kylvää auringonkukkaa.


Onnen hyrinää, ei mulla muuta.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Kasvimaasuunnittelua 2018


Viimevuosi palstalla otti niin koville, ettei paljoa innostanut suunnitella viljelyksiä jo talvella, niin kuin aiemmin olen tehnyt. Syyskäännöt jäivät kaikki tekemättä kun vesi seisoi palstalla nilkkaan saakka, eli palsta odotti tuolla sellaisena kuin sen syksyllä jätti. 

Olen nyt parina päivänä urakoinut ihan kunnolla, ja kääntänyt melkein aarin verran savimaata. Kaikesta maanparannuksesta huolimatta suurelta osin tiukkaa savea, mutta tietääpähän tehneensä jotain. Muut juhlivat vappua, minä käännän maata. Velvollisuudesta menin, äärettömän iloisella mielellä tulin takaisin, keho ja mieli täynnä sellaista primitiivistä hyvänolon tunnetta.

Tänä vuonna aion kääntää vanhan puolen penkit toisin päin, samaan suuntaan uuden puolikkaan kanssa. Sipulit laitan omineen penkkiin, porkkanat ajattelin ensin jättää  kylvämättä kokonaan, mutta ehkä laitan muutaman pikkurivin kuitenkin. Pelkistettyä tänä vuonna, katsotaan mikä pärjää.

Kaikesta viime vuoden satovalituksesta huolimatta minulla riittää vieläkin viime kesäisiä sipuleita. Koskaan aiemmin ei ole sipulit riittäneet näin pitkälle näin hyvinä. Pärjään vielä toukokuun, ja kesäkuussa ehkä saa jo uutta satoa. Aikamoista omavaraisuutta!

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Muistilista ensi vuodelle


Tänä vuonna minulla on lyhyttäkin lyhyempi muistilista ensi vuoden viljelyksiä varten. Tämä on ollut masentava satovuosi, suunnilleen neljäs peräkkäin ja jokainen vuosi on ollut ankeampi edellistä. En oikein osaa kuvitella kuinka se voisi vielä olla pahempi, tosin niin ajattelin jo viime vuonna. Tänä vuonna mikään vuodenaika ei ollut sellainen oikea vuodenaika. Vuosi 2017 on ollut sellainen ankea epävuosi.

Esikasvata kohtuudella. Muutama chili ja tomaatti riittää kun ei mikään kasva kumminkaan.

Sipulit yksinään penkkiin.

Älä laita porkkanaa ollenkaan.

Kylvä kukkia joka puolelle palstaa, se oli kiva.

Mieti miten jaksaa syksy. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla jäi maa kääntämättä ennen talvea. Osa perunoista ja punajuurista jäi maahan tulvan alle, loput lehtikaalit ja purjot söi kauriit. Valkosipuli jäi laittamatta maahan ensi vuotta varten, en vaan enää halunnut mennä sinne vettä seisovalle savimaalle. 


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Mökin kasvimaa 2017 melkein kylvetty


Minä kylvän mökin kasvimaan joka vuosi, sato on isälle ja meille muille pääasiassa mökillä syötäväksi. Kasvimaa on ehkä n. kolmasosa aaria, tai sinne päin, sopivasti yksi rivi penkkejä ja vähän tilaa potuille. Ei ole mahdollisuutta kovin systemaattiseen vuoroviljelyyn, mutta yritän aina muistaa etten kylvä samoja lajeja peräkkäisinä vuosina samaan paikkaan. Kirjoitan yleensä jollekin paperilapulle penkit, mutta laput tuppaavat hukkua vuoden mittaan, enkä aina meinaa muistaa mitä oli missäkin. Niinpä kirjoitan tähän kaiken ylös:

Keltasipuli
Keltasipuli
Keltasipuli
Salottisipuli

Punasipuli
Punasipuli
Keltasipuli Palsternakka
Palsternakka

Ruiskaunokki* Malvikki vaalean pun. valkoinen
Ruiskaunokki* Tilli Salaatti
Tilli Tilli Salaatti
Persilja kähärä sileä kähärä Salaatti

Punajuuri
Punajuuri
Raitajuuri Keltajuuri Sekoitus
Keltajuuri Sekoitus

Herne*
Herne*
Herne*
Herne*

Härkäpapu            
Papu*                   Varsisellerit
Papu*                    ja yrtit
Papu*

Peruna*
Peruna*
Peruna*
Peruna*

Pensakrassi*

Kylvän tähdellä (*) merkityt myöhemmin, maa tuntui vielä kylmältä, oli se kuitenkin jo 9 astetta kun isä mittasi. Isä istuttaa perunat kun ehtii, neljä vakoa taitaa tulla. Niin ja porkkanaa ei tule nyt pariin vuoteen kasvimaahan, se on ollut niin syötyä viime vuosina, että kokeilen muutaman vuoden taukoa. Porkkanapenkki tulee ihan muualle, jos tulee.

Raparperi alkaa olla isoa, lipstikka todellakin. Vuohenputkella ruokkisi kompanjan, samoin nokkosilla. Punaiset viinimarjat ovat marjoilla, muut viinimarjat kukkivat, samoin karviaiset. Kirsikka kukkii, omena aloittelee. Mökki piti lämmittää, vaikka hieno ilma olikin. 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Parasta parsaa: se oli parsasesonki


Tiedättekö että parsa maistuu mansikalle? Ainakin silloin, kun sen katkaisee parsapenkin vieressä ja syö suoraan sellaisenaan, noin sekunnin parin päästä katkaisusta.

Minun parsapenkki tuotti tänä vuonna sen verran satoa, että kolmesta vanhimmasta juurakosta söin pari parsaa jokaisesta, yhteensä siis kuusi. Koska satoa oli sen verran vähän saatavilla, nautin sen sillä parhaalla tavalla, jonka opin River Cottage -kirjoista eli suoraan sellaisenaan. 

Nyt saa loput parsat kasvattaa kunnon lehvät ja kerätä paljon voimia ensi vuotta varten. Ensi vuonna on tarkoitus vähintään tuplata, ellei jopa triplata sato. 

Helmikuusta lähtien some on tursunnut parsasesonkia, minun parsasesonki osui tänä vuonna helatorstain ympärille. Jep, olen parsanirso, mutta tällä hetkellä onnellinen sellainen.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toukotyöt 2017


Pääsin sittenkin tänä vuonna toukotöihin toukokuun puolella. Tämän vuoden palstatyöt alkoivat jo viime torstaina, jolloin kärräsin työmatkan jälkeisenä iltana 17 kottikärrystä hevosen lantaa omille palstoille, 8 kärryä puolikkaalle palstalle ja 9 vanhalle puolelle, välissä piti ottaa pienet tirsat. Vähän jeesasin naapuriakin. Hevosenlanta on kuitenkin kevyttä kärrättävää hiekkaan verrattuna. 

Viikonloppuna kärräsin muistaakseni 14 kuormaa hiekkaa. Espoon kaupunki vaihtaa päiväkotien hiekat säännöllisesti, ja vanhat hiekat tuodaan kaupungin palstoille, näin ainakin olen arkeologisten kaivausten perusteella päätellyt. Sopii minulle, on paljon mukavampi nostaa perunoita hiekan sekaisesta maasta kuin tiukasta savimaasta. Hiekkaa laitoin uuden puolen käytäville, ja vanhalle puolelle reilusti siihen kohtaan mihin aion istuttaa perunat sekä siihen kulmaan, jonka kanssa viime vuonna päästelin lukemattoman määrän rumia sanoja, niitä joissa on R-kirjain, Jos tänä vuonna maan kääntö sujuisi sopuisasti.

Lauantaina tein uudelle puolelle penkit ja kylvin/istutin kaikki

porkkanat
sipulit
palsternakat
mustajuuret
salaatit
tillin
persiljan
lehtikaalit
vähän malvikkia

Tilaa jäi vielä reilusti punajuurille, kurpitsoille sekä kukille, sellerille ja mangoldille. Vanhalle puolelle on tulossa perunat ja maanparannuskasvit eli auringonkukat, herneet, pavut ja härkäpavut. Suunnilleen 1/3 palstaa tai ylikin on lepovuorossa, ensimmäistä kertaa palstahistoriani aikana. Kyllähän siihenkin jotain tulee, mutta sen päätän vasta vähän myöhemmin. Muutaman katovuoden jälkeen menen vähän vähemmällä kasvivalikoimalla.

Sunnuntaina kävimme täydentämässä multavarastoja ja vaihdoin mullat pihan kasvulaatikoihin. Yhteen laatikkoon kylvin salaattia, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Yrttipenkistä kaivoin talven aikana kuolleet yrtit pois, lisäsin uutta multaa ja kylvin siemeniä. Loput yrtit ostan taimina Hakaniemen torilta, listalla on ainakin laakeri, salvia, joku timjami, rosmariini ja jotain muuta. Saa ehdottaa. Kukkapenkkistäkin vaihdoin multaa ja lisäsin uutta vielä päälle. 

Viikonlopun pihatöiden lisäksi muistin vihdoinkin kylvää kurpitsat, kurkut ja basilikat. Se onnen tunne, joka valtaa mielen kasvimaalla samalla kuin lihakset tärisevät väsymyksestä, se on sanoin kuvaamaton,

lauantai 22. lokakuuta 2016

Omenapuun varttaminen


Maalla kasvaa omenapuu, varmaan pian 100-vuotias, jossei jo olekin. Lajiketta kukaan ei tiedä enkä missään ole törmännyt samanlaiseen omenaan, josko on vaikka vanha siemenestä lähtenyt omenapuu. Ollut minun lempiomena lapsesta saakka, sellainen omalaatuinen syömäomena, säilöttäväksi siitä ei ole. Parhaimmillaan juuri ja juuri kypsänä, ylikypsänä menee jauhoiseksi ja mauttomaksi. Sellainen aarre jonka ei soisi häviävän juuri siksi kun on niin ainutlaatuinen.

Pihassa minulla on punakaneli jonka jänikset söivät pienenä, puu jonka olisin jo hävittänyt jossei appi olisi kannustanut säästämään. Puu joka tuottaa muutamia omenia vuosittain, näyttää oudolta etenkin kääpiöpuuksi, mutta joka kuuluu tuohon pihaan omanlaisena hassuna omenapuuna.

Päätin sitten yhdistää nämä kaksi puuta, ihan vaan varuilta, jos vaikka puuvanhukselle joskus käy jotain. En tehnyt varttamista kaikkien sääntöjen mukaisesti, matkan varrella oli monta muuttujaa. Mutta onnistuin, ainakin ensimmäisen kesän jälkeen näyttää siltä. Aikataulu olisi voinut olla parempikin, mutta talvella tulee maalla käytyä harvemmin, siksi toimin näin:

Hiihtolomalla, helmikuun loppupuolella, katkaisin pitkän nuoren pystyoksan. Ei siis sellaista jo vanhaa oksaa, vaan tuore, hyvässä kasvussa oleva oksa. Katkaisin sen pitkänä, sellaisena metrin mittaisena. Tyvestä ehkä etusormen paksuinen, ylempää sellainen reilu lyijykynän paksuinen.

Oksa odotti yli kuukauden ulkona pakkasessa, unohtui sinne. Vanha kansa neuvoo tökkäämään oksan lumeen, isä neuvoi käärimään katkaisukohdan kosteaan ja laittamaan jääkaappiin. Mutta ulkona oli sellaisenaan, neuvoista huolimatta. 

Meillä on lämmin piha, ja huhtikuun ihan alussa alkoi näyttää jo sellaiselta, että oksan voisi varttaa. Katkaisin oksasta reilun palan pois, juurikin sen takia että pelkäsin oksan kuivuneen tyvestä. Otin oksan pätkän siitä kohtaa, missä se oli pikkurillin paksuista, sellaista reilun lyijykynän paksuista. Tein samanlaiset vinot leikkauspinnat sekä oksaan että omenapuun oksaan, joka oli täsmälleen samanpaksuinen kuin vartettavakin oksa. Katkaisin oksan myös päästä, sekä kaikki sivuoksat poistin, niin että jäljelle jäi n. 30 cm pitkä oksa. 

Kiinnitin oksan maalarinteipillä puuhun niin, että leikkauspinnat olivat täsmälleen vastakkain. Tämä on kriittinen vaihe, se täytyy saada tiukasti kiinni. Tärkeää on myös käyttää terävää veistä, ja pitää kaikki puhtaana. Veitsen puhdistin kiehuvassa vedessä ja muutenkin olin tarkka puhtaudesta. Kun tiputin oksan maahan, tein siihen uuden leikkauspinnan.


Nyt mietin, että voisin varttaa mökin omenapuihin muutaman upean vanhan omenapuun oksan tätini omenatarhasta, jossa omenapuut ovat 1940-luvulta. Sellaisia Åkeroita ei enää saa uusista puista, ja keltakaneli on maukkaampi kuin nykyiset kanelit. Vai kuvittelenko vaan?

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kasvimaasuunnitelma vuodelle 2017


Minä olen ollut pikkuhiljaa kääntämässä maata palstalla, tunti pari kerrallaan. Tällaisen märän ja huonon satovuoden jälkeen se on ollut yhtä tuskaa. Edelleen san hyppiä Fiskarsin pistolapion päälle koko painollaan ja lapio uppoaa maahan sellaisen 10 cm kerrallaan. Ei ihme ettei oikein punajuuret jaksaneet kasvaa, ne olivat siinä huonoimmassa osassa palstaa. Eilisessä tuulessa paiskoessa hommia olin jo ihan valmis ajattelemaan että eiköhän tämä ollut tässä. Kaupasta saa nykyään ihania kasviksia, niitä samoja joita muutama vuosi sitten sai vain omalta maalta, joten mikä pakko sitä on savimaan kanssa taistella. Jos en olisi tehnyt tuota parsapenkkiä (tässä vaiheessa vielä sato on suurimmillaan) olisin varmaan lähtenyt veks eilen ja antanut koko uusmaalaisen savimaan jäädä sinne oman onnen nojaan.

Kotiin palattuani hoidin turhautumistani sillä, että tein kylvösuunnitelman ensi keväälle. Pakko ajatella väliin jotain (toivottavasti) mieluisaa, jotta jaksan tänäänkin kääntää pari tuntia sitä samaa savea ja taistella rikkruohojen kanssa. Tuossa maassa ei kasva kuin minttu ja juolavehnä. 

Kuvan mittasuhteet eivät edelleenkään ole ihan oikein. Tuo puolikas aari on leveydeltään puolet tuosta vanhasta palstasta, ja se sijaitsee tuon vanhan palstan alapuolella oikealla. 

ps. Minulla on edelleen porkknat ja palsternakat maassa, ei ole hääppöinen sato niistäkään tulossa. Rikkaruohot rehottaa ja ruukkupuutarhan chilit ja tomaatit edelleen ruukuissa. Netti pursuaa ihania kuvia kuinka muilla jo maat käännetty, kasvihoneet pesty ja kaikki valmiina talvea varten. Olisikohan minulla välivuoden aika?

perjantai 30. syyskuuta 2016

Muistilista ensi keväälle


Taas on aika kirjoittaa ylös asioita, mitä pitää muistaa tehdä ensi keväänä. Lista on tänä vuonna aika erilainen kuin yleensä, osin kummallisen satovuoden takia. Ensi keväänä kannattaa muistaa ainakin seuraavat asiat:

1) Laita mökille pieni yrttipenkki: timjami, rosmariini ja laakerinlehti, ehkä myös basilikaa

2) Tee kohopenkki kurpitsoja varten lämpimälle paikalle, tuo taimet vasta lähempänä juhannusta

3) Palaa aikaiseen esikasvatukseen chileillä ja tomaateilla. Pidä laji- ja taimimäärä pienenä

4) Suojaa karviaiset heti kukinnan jälkeen

5) Istuta  kurpitsat palstan uudelle puolelle lämpimimmälle paikalle

6) Kylvä myös punajuuret uudelle puolelle palstaa

7) Laita edellisten paikat maanparannuskasveille vanhalla puolella palstaa (härkäpapu, herne, auringonkkukka)

8) Suojaa herneet myös kukinnan jälkeen

9) Tavisperunoista Annabelle ja edelleen Arielle jatkoon, Colomba ei todellakaan. 


maanantai 8. elokuuta 2016

Mökki elokuussa 2016


Nämä kukat ovat siskolleni. Hän kitki kukat tehokkaasti keväällä vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta niin vaan kukat nousivat muutamien tyhjien vuosien jälkeen, ja taas kukkivat yhtä komeasti kuten ennenkin.


Mökin kasvimaa voi hyvin, oikein hyvin jossei liiankin hyvin. Sato on tänä vuonna huima jo nyt. Hernettä riittää, samoin härkäpapua. Punajuurta ollaan syöty jo pitkään, porkkanat ovat isoja ja perunasato on valtaisa, varretkin huitelevat metrissä. Papua vielä vähän odotellaan, purjo ja varsiselleri ovat komeassa kasvussa. Sipulit ovat jo nyt suurempia kuin vuosiin sadonkorjuun aikaan.


Tyrni tuottaa tänä vuonna ensimmäiset marjat, mieli on tosi hyvä siitä. Keväällä vielä mietin että onko meillä sittenkin kaksi poikatyrniä, mutta ei ole. Tänä vuonna tulee muutama kymmen marjaa, se on minusta ihan hyvä alku ja lupaus tulevasta sadosta


Omenaa tulee tänä vuonna hyvin kahdesta vanhemmasta puusta. Karviaisia tuli ihan kohtuudella, samoin punaista viinimarjaa on ihan hyvin. Isoin pettymys on musta viinimarja, saimme poimittua porukalla yhden(!) ämpärillisen kaikista pensaista. Kohta on maijallinen keitetty, siinä on tämän vuoden mustat mehut. Isä rakensi tänään pikkiriikkisen tuen pikkukarviaiselle, joka oli pahasti kallellaan viime talven jäljiltä. Karhunvatukka on kasvanut tämän vuoden komeasti korkeutta, sekin sai kunnon tuen.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Heinäkuun 2016 satoa palstalta


Tänä vuonna meinaa kasvimaakateus nostaa päätään ainakin mökin tai siskon kasvimaalla käydessä, etenkin punajuurten suhteen. Mökillä on aivan upeita punajuuria, sellaisia että jo harvennuksesta sain aikaan lämpimän punajuurisalaatin. Siskon punajuuret ovat sen kokoisia, että niitä voisi käyttää jo sellaisenaan. Minulla punajuurien lehdet ovat sellaisia alle 10 cm korkeita, eli juurista ei ole tietoakaan. Porkkanatkin ovat pieniä, lanttuja eikä nauriita ole tulossa ollenkaan, kaaleista ei tänä vuonna riitä paljoakaan tarinaa. Kukatkin itivät epätasaisesti jne. Näyttää tuo satokori aika erilaiselta jos vertaan kahden vuoden takaiseen tilanteeseen

Päätin kuitenkin olla murehtimatta ja keskittyä nyt siihen, mihin savimaassa voi aina luottaa, nimittäin sipuleihin ja perunoihin. Sipulit ovat jo hyvinkin käytettävissä, osa on jo oikeinkin komeissa mitoissa. Ja perunat, mikä ilo oli nostaa niitä mökkireissulle (ei omalle tällä kertaa). Korissa edessä on Annabellea, jota on syöty jo juhannuksesta saakka, komeaa hyvää perunaa. Ja erikoisperunaa kokeilin nostaa nyt ensimmäisen kerran, nostin sekä Violettaa (vasemmalla) että Highland Burgundya (oikealla) yhden varren verran. Violetta salaattiin ja Burgundya ranskiksiksi, siinä viikonlopun suunnitelmat. Loput saavat vielä kasvaa, mutta kovin olin tyytyväinen satoon jo nyt.

Hernettä on syöty jo vaikka kuinka paljon, eipä tarvitse kaupasta ostaa nahistunutta ties milloin poimittua hernettä. Ja onneksi ostin muutaman taimen lehtikaalia, ne sentään tuottavat satoa, kun omista kylvöistä ei tänä vuonna ole juuri mihinkään.