Etäpäiväkirja 22 - apatiaa ja pakoa todellisuudesta

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Olen selvästikin pitänyt vähän taukoa normaalista elämästä. Kun ei mikään huvita, niin ei huvita. En ole blogissa käynyt sitten viime postauksen (sekin kirjoitus oli vähän väkisin väännetty) ja anteeksi etten ole käynyt muidenkaan blogeissa. En ole lukenut/katsonut uutisia, en seurannut tautitilastoja. En myöskään ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiota. En ole huolehtinut palstatöistä, en esikasvattanut mitään (paitsi muutaman chilin). En ole jaksanut miettiä ruokia enkä oikein kokkaillakaan. Tein kyllä kerran kanaa, joka oli niin hyvää, että se oli tarkoitus kirjata ylös, mutta kun en tehnyt sitä heti, en enää muista miten sen valmistin. Samoin kävi omenaiselle jäniskastikkeelle.

Ruusukaalia, fenkolia, sipulia ja burrataa

Tänään aamulla törmäsin twiittiin, jossa joku pahoitteli sitä, ettei ollut ehtinyt luettelijoijaa pakoon, tiedättehän sen ihmistyypin, joka aina luettelee kaiken tekemisensä, ahkera ihminen kun on. No minä tuossa yllä luettelin kaikkea mitä en ole tehnyt ja tottahan listaa voisi jatkaa edelleenkin. Josko tämä kompensoisi jonkun ahkeran luetteloijan tekemisiä.

 

Pasta alla norma sinne päin

Tätä kaiken peittävää apatiaa pakenin mökille, ensin perheen kanssa viikonlopuksi ja sen jälkeen jatkoin täällä olemista ihan yksin ja vähän päästä isän kanssa. Viikonloppuna sain tehtyä kevätsiivot, tiedättehän ne hiirenpapanat ruokakaapissa, keittiön pöydällä ja sängyn alla, kaiken peittävän pölyn jne. Kaksi päivää siinä meni, mutta onpahan taas tehty. Ikkunoita en sentään pessyt. Saunoimme puusaunassa mutta peseydyimme ulkona, sillä maa on täällä vielä jäässä eikä vesi liiku sisältä ulos millään. Ja tietysti talviturkki piti heittää, sillä jäätä oli enää vain ihan rannassa.

Burrata-salaatti

Eilen saunoimme savusaunassa, isä lämmitti saunan ja sisko tuli mökille kahden nuorimmaisensa kanssa, toivat tarjottavat tullessaan. Saunomista pitkän kaavan mukaan sekä uimista, sitä sellaista kastautumista joessa tässä vaiheessa vuotta, kun vesi on 4-5 astetta lämmintä. Lämmintähän se vesi on, sillä jos se olisi kylmää, olisi se jäätä, kuten isä aina sanoo.

Kävelykokouksen maisema

Eli olen minä sentään jotain tehnytkin. Olen uinut joka päivä lauantaista lähtien. Olen nukkunut yöt viileässä mökissä, tehnyt aamulla tulet uuniin, jonka lämmössä olen tehnyt etätyöt. Kävellyt metsätiellä kävelykokouksen ajan. Olen valmistanut itselleni salaatteja ja muuta kasvisruokaa. Paistanut hirveä nuotiolla. Olen pelastanut ulos ainakin 7 kimalaista mökistä ja yhden amiraalin saunasta. Kunnellut lintuja, ihaillut tähtitaivasta ja kantanut vettä. Nähnyt sitruunaperhosia, sammakoita, sisiliskoja, västäräkkejä, punarintoja, kurkia ja hanhia. Luonto herää talven jäljiltä, josko minäkin heräisin. Tämä mökin kylmä mikroilmasto ja kevään myöhäisempi herääminen sopii henkiseen tilaani, ehkä ehdin mukaan minäkin.

Iltapäiväuinnin maisema

Etäpäiväkirja 21 - Eeppinen pääsiäinen (not)

Viime pääsiäinen meni minulla aavistuksen kipuillessa sitä, kun itsellä ei mikään muuttunut, poikkeusaikana, mutta tuntui, että kaikilla muilla pandemia sotki pääsiäisssuunnitelmat. Sitä pysähtyi miettimään oman elämän tylsyyttä, kai. Tänä vuonna päätinkin panostaa vähän enemmän pääsiäiseen, ja keskittyä vain omiin juttuihin. Siksi en somessa ole ollut, minulta on mennyt ohi kaikkien hienot pääsiäisreseptit ja -kattaukset. HayDayta olen kyllä pelannut senkin edestä, ja Pokemon Go:ta. Siinähän nämä muutamat vapaapäivät kuluivat leppoisasti, ei tarvinnut murehtia mistään. Ennen pääsiäistä suunnittelin huolehtivani ainakin seuraavista pääsiäiseen iloa tuovista asioista:

• rairuoho
• keväiset pellavapyyhkeet keittiöön
• kattaus
• ruoka
• kukat

(mutta eihän se niin mennyt)

Rairuoho on unohtunut monena vuotena, nyt päätin kerrankin laittaa sen ajoissa. Ostin niitä siemeniä mitä löysin (eipä paljoa ole kaupoissa tullut käytyä), ne olivat Nelsonin timotein siemeniä. Kylvin ruohot ajoissa vaaleankeltaiseen Kilta-vatiin, samaan vatiin mihin mummo aina kylvi ruohot lapsuudessani. Muistan kuinka hienon tunnelman tipuineen se toi saliin, aina piti juosta sitä katsomaan. No nyt kylvin niin ajoissa, että jostain syystä ruohot olivat laonneet sunnuntaihin mennessä, enkä sitten laittanut niitä pöytään ollenkaan, olivatpahan vaan vieneet tilaa pari viikkoa keittiössä. 

Selasin nettiä etukäteen tilatekseni pääsiäiseen sopivat pellavapyyhkeet keittiöön. Toisesta kutomosta ei löytynyt mieleisiä, toisesta juuri ne mitkä halusin olivat loppuneet. Niinpä se panostus jäi ajatuksen asteelle, ehkä ensi vuonna sitten.

Kattausta en miettinyt etukäteen yhtään, ei vaan huvittanut. Laitoin sitten sunnuntaiaamuna mitä mieleen tuli, nättihän siitä tuli noinkin, mutta ei ehkä ihan sitä mitä ajattelin. Pirjo Kopin sitoma kimppu sentään oli kaunis kuten aina.

Ruokaa kyllä tein pääsiäisenä, mutta en mitään fiiniä. Pitkänperjantain perinteinen kala-ateria kutistui kalavartaisiin ja nuudeleihin, kun äkillinen hevosen lantakuorma sotki aikataulut, eihän siinä sitten muuta ehtinyt, tärkeimmät asiat ensin. Kuvaakaan en ottanut. Ulkoilua kyllä tuli kevättuulessa, lillittyä savivellissä läpimärkää lantaa kärrätessä.

Lankalauantai menikin Kopparnäsissä ulkoillessa, kuopus jäi mielummin kavereidensa kanssa eikä lähtenyt meidän muiden mukaan, menetti upean ulkoilupäivän ja hyvät eväät. Pääsiäisen pääateria pelkistyi lopulta savukalaksi ja lohkopotuiksi, edelleenkään ei kuvatodisteita. Hyvä mieli ulkoilusta, meillä oli hieno reissu. Muuten ei pääsiäisenä menty minnekään eikä nähty ketään, puhelimessa puhuin sentään siskon kanssa. Kaipaan lapsuuden sukupääsiäisiä, kaikkia jo edesmenneitä sukulaisia, nykyisiä vanhuksia elinvoimaisina nuorina ja meitä lapsia lapsina.

Vuoden odotetuin brunssi syötiin sunnuntaina (ylin kuva). En ollut muistanut (tai viitsinyt?) kerätä sipulinkuoria etukäteen, joten meillä oli nyt amerikkalaisittain (karkkivärillä) värjättyjä munia. Keltainen väri jäi tarttumatta, eli keltaiset olivat valkoisia munia, ja oranssit fuksiaa. Vähän ärtsyä etten sanoisi. Toisen kerran elämässäni lihapiirakka epäonnistui, enkä tällä kertaa edes ymmärrä miksi. Maistui vaan todella pahalta. Jotain meni riisin kanssa pieleen, ja ehkä suolan ja maustamisen. Vaikka muka tein kuten ennenkin. Yleensähän lihapiirakkaa syödään päivälliselläkin, mutta ei tänä vuonna. Onneksi savukaloja oli jäänyt sen verran, että sillin ja keitettyjen perunoiden kanssa meillä oli kelpo ateria, joskin hyvin yksinkertainen ja nopea. Oli meillä oikein eineksiäkin: etälukiolaisen ruokapaketissa mukana tullutta tyrni-appelsiinisalaattia. Ja tänään olimme hävikin torjumiseksi pyttipannulinjalla, einestä jäi tällekin päivälle.

Tällainen pääsiäinen, ei stressiä, mutta ei juhlavuuttakaan. Ei tullut satsattua ruokaan, ja sekin vähän perinteisyys meni pieleen, enemmän tai vähemmän. Ei koristeita, ei erityistä muutakaan. Ja huomenna taas jatkan etätöitä, niinkuin ei mitään. 

ps. Minulle jäi litsauksen voittomuna, tällä kertaa ei perinteisestä syystä. Osasin vaan valita hyvän ja kestävän kananmunan.