Sieni-risoniotto

Tämä ruoka on ollut tehtävien listalla siitä saakka kun ostin River Cottage Veg Everyday -kirjan. Viimeksi kun kävin Annan kaupassa Hella & Herkku, löysin vihdoinkin tuota riisin näköistä pastaa, risonia eli orzoa.

Minä käytin tähän ruokaan sekä kuivattuja tatteja että pakastettuja kanttarelleja joita jäi vähän yli edellisestä pitsasta. Seuraavalla kerralla teen varmaan kokonaan tateista, ja toivottavasti tuoreista, sillä ohjeessakin neuvottiin käyttämään tuoreita sieniä. Mutta hyvää se oli näinkin. Tämä annos on kahdelle.

2 rkl öljyä

nokare voita

500 g tuoreita sieniä (minulla reilu kourallinen kuivattuja tatteja ja n. 1 dl pakastettuja kanttarelleja)

150 g orzo pastaa (tai risoni)

2 valkosipulinkynttä raastettuna (minulla 1)

muutama timjaminoksa

1 tl vaaleaa balsamicoa

n. 75 ml valkoviiniä (minulla reilu loraus makeaa omenaviinia)

½ dl kermaa tai ranskankermaa

suolaa ja pippuria

sileälehtistä persiljaa

Paista pilkotut sienet voin ja öljyn seoksessa kahdessa erässä niin, että kaikki nesteet ovat haihtuneet. Hugh neuvoi, ettei kannata laittaa kaikkia sieniä kerralla pannulle, jotta ne eivät ala kiehumaan isossa nestemäärässä. Minä olin turvottanut sieniä puolisen tuntia vedessä, kaadoin nesteen risonin keitinveden joukkoon, ja sitten laitoin tatit (ilman sitä nestettä) ja kanttarellit pannulle. Paista sieniä niin, ettei enää ole nestettä jäljellä. Laita risoni kiehuvaan veteen ja keitä pussin ohjeen mukaan, minulla 8 minuuttia oli ihan riittävästi. Lisää valkosipuliraaste, lehdet timpaminoksista sekä balsamico sienille ja sekoittele niitä pannulla minuutti pari. Kaada viini sekaan ja jatka paistamista kunnes viini on suunnilleen haihtunut. Lisää kerma (tai ranskankerma), suolaa ja pippuria maun mukaan ja anna hautua sen aikaa että risoni on sopivaa. Valuta vedet pois pastasta ja lisää sienet pastan joukkoon, sekoita hyvin sekaisin. Jaa ruoka kahdelle lautaselle ja lisää persiljaa päälle.

Hyvää oli meidän kummankin mielestä, tätä tulee varmasti tehtyä toistekin. Maukas ja vähän erilainen, mutta loistava kasvisruoka. Jälleen kerran löysin River Cottage -keittokirjoista ohjeen, jolla tulee loistavaa ruokaa, jota voi vähän muokata sen mukaan mitä raaka-aineita on saatavilla ja makumaailma on tutuhko, mutta silti erilainen. Ja maistuu lapsellekin.

Vanha kansa on viisas, vielä kun vaan uskoisi

Kuolleita kurkkuja

Kyllä juu pitäisi uskoa mitä vanha kansa sanoo. Meillä on aina sanottu, että vasta 10.6. voi luottaa siihen, ettei kylmiä öitä ole enää tulossa. Minä olen yleensä aina uskonut sen, ja siinä viidennen päivän tienoilla olen tutkaillut säätiedotusta tarkkaan, ja ehkä silloin uskaltanut viedä kylmänarat kasvit ulos. Mökillä olen odottanut yleensä juhannukseen asti, ennen kuin olen uskaltanut laittaa pavut maahan, siellä on selvästikin viileämpi mikroilmasto.

Miten lie helle sekoitti tänä vuona pääni, sillä vein kaikki maissit, kurkut ja kurpitsat reilusti toukokuun puolella ulos. Alkuun näytti ihan hyvältä, mutta valitettavasti viime viikon kylmät päivät ja yöt, rankkasateet ja tuulet ovat tehneet tehtävänsä, ja ainakin kurkut ovat entisiä. Nyt ei voi syyttää kuit itseään ja malttamatonta mieltä ja laiskuutta, kun en edes käynyt harsottamassa niitä, vaikka tiesin koko ajan kuinka kylmää on. Samanlainen pudotus lämpötilassa yhden vuorokauden aikana on ollut viimeksi 1981, eli ei se viime viikonlopun lämpötilan muutos mitenkään tavallista ollut, mutta kyllä sen tulo oli ihan tiedossa. Nyt ei auta muu kuin laittaa äkkiä uudet herneet tulemaan ja toivoa pitkää ja lämmintä kesää.

Sipulit ja porkkanat ovat kivassa kasvussa, samoin härkäpavut. Herne oli juuri tullut pintaan, samoin ensimmäiset punajuuret, keltajuuret eivät vielä. Peruna on puskenut itsensä pinnalle, samoin ruiskaunokki ja ja malvikki on hyvässä kasvussa. Ja kaikille twinkle-faneille, huomatkaa herneiden nimi :)

Härkäpapu

Twinkle-herne ja muut tämän päivän kylvöt

Valkoinen kanttarellipitsa

Tämä resepti löytyy Liemessä-blogin Jenni Häyrisen mainiosta Katukeittiö-kirjasta. Perheen sienivihaajat lähtivät reissuun, joten taas on hyvä aika tehdä sieniherkkuja. Koska meitä oli vain kaksi syömässä, tein ohjeen tuosta puolikkaana.

Jugurttipitsapohja

300 g turkkilaista jugurttia

2 kanamunaa

½ tl suolaa

6 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet hyvin sekaisin. Muotoile palloksi, kelmuta ja anna tasaantua jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli reilun jauhomäärän kanssa ohuiksi pohjiksi (minä tein nyt puolikkaasta annoksesta yhden ison pohjan). 

Täyte

1 l kanttarelleja  (+voita)

2 kevätsipulia

150 g ranskankermaa

80 g parmesaania

suolaa ja pippuria myllystä

Paista kanttarelleja ja kevätsipulia pannulla niin, että nesteet haihtuvat. Minulla oli pakastettuja kanttarelleja, jotka oli siis paistettu viime syksynä, joten käytin ne sellaisenaan, enkä sitten paistanut sipuleitakaan. Levitä ranskankerma pizzapohjalle, lisää sienet ja pilkotut sipulit. Raasta juustoa päälle, suolaa ja pippuroi (taisi unohtua tällä(kin) kertaa). Paista 220 asteessa reilu 10 minuuttia.

Pidin pitsasta todella paljon, esikoinen ei ehkä niinkään. Ehkä tämä maistui enemmän piirakalta kuin pitsalta, mutta hyvää se oli. Ja jugurttipohjaa tulen tekemään muulloinkin, se kohosi hauskasti vaikkei hiivaa ollutkaan.

Lammas-gyros

Kaikkea ei tarvitse omistaa, kuten esimerkiksi kaikkia kivoja keittokirjoja mitä maailmassa on (vaikka mieli tekisikin). Onneksi meillä on ihanat kirjastot, joiden palvelu nykyään on ihan loistavaa. Kirjoja on helppo varata, sähköpostiin tulee viesti jolloin kirja on noudettavissa, ja koko lysti ei maksa mitään. Sain vihdoinkin lainattua heti kirjan ilmestettyä varaamani Liemessä-blogin Jenni Häyrisen Katukeittiö-kirjan. Kirja on kovasti varattu, kovasti suosittu se on kirjastossakin, enkä yhtään ihmettele miksi.

Kirja aukesi suoraan sivulta, jossa on lammas-gyros -ohje. Ei tarvinnut kuin vilkaista sivua, ja tiesin mihin käytän pakastimessa olleen lampaan ulkofileen. Marinoin kyllä ohjeen mukaan, mutta muuten tuli tehtyä vähän soveltaen, osaksi sen takia että kaikkea ei ollut kaapeissa, ja osaksi sen takia, että kaikki olivat niin nälkäisiä, että oli vähän kiire. Kirjoitan tähän kuitenkin ylös, että mitä tein, sillä tätä on saatava uudestaan, ja silloin kirja on ehkä jo seuraavalla lainaajalla.

Täytin naan-leivän lampaan ulkofileellä, tzatzikilla, tomaatilla, sipulilla ja parilla pikkuruisella salaatinlehdellä (enempää ei vielä pihalta löytynyt). Kirjassa gyros oli kääritty fiksusti folioon, me söimme kadun sijaan pöydän ääressä, eli rullasin leivän syödessä. Hyvää oli, ihan mielettömän hyvää. Paitsi lapset eivät edelleenkään syöneet lammasta. Naan-leivän taikina jäi minulla löysäksi, enkä saanut sitä kaulittua, levitin sen sormin leivinpaperille. Ensi kerralla pitää lisätä vähän enemmän jauhoa. Tzatzikille oli kirjassa kiva ohje, mutta minä tein nopeasti omalla tapaa, eli raastin yhden kurkun hienolla terällä, puristin mehut pois (ja join mehun), lisäsin vähän suolaa, oliiviöljyä, raastettua valkosipulia, sitruunamehua ja vajaa 2 dl turkkilaista jugurttia, sekoitin ja annoin maustua jääkaapissa tunnin pari.

Naan-leipä

2 dl vettä

7 g kuivahiivaa

4 rkl turkkilaista jugurttia

1 rk hunajaa

ripaus suolaa

5,5 dl vehnäjauhoja

kirkastettua voita

Laita kuppiin kädenlämpöinen vesi ja ripottele hiiva pinnalle, älä sekoita. Anna seistä 10 minuuttia. Kaada neste kulhoon, lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Sekoita vehnäjauhot nesteen joukkoon, ensin sekoittaen ja loput vaivaten. Vaivaa viitisen minuuttia, anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Tässä helteessä siihen ei mennyt 90 minuuttia kuten ohjeessa neuvottiin. Minulla taikina jäi vähän löysäksi, ja tein siitä neljä isoa ja vähän liian paksua leipää. Ohjeen mukaan pitäisi tehdä kahdeksan taikinapalloa, antaa kohota vielä 30 minuuttia ja kaulia ne ohuen ohuiksi leiviksi. Voitele leivät kirkastetulla voilla ja paista grillivastuksen alla 250 asteessa muutaman minuutti. Laita leivät pyyhkeen alle, jotta pysyvät pehmeinä.

Lampaan ulkofile

1 dl oliiviöljyä (minulla oli ½ dl)

2 rk punaviinietikkaa

½ sitruunan mehu

tuoreita yrttejä vajaa kourallinen silputtuna (oregano, timjami, rosmariini)

3 valkosipulinkynttä pilkottuna (minulla 1)

suolaa ja pippuria myllystä

n. 700 g lampaan ulkofilettä (ohjeessa 300 g lampaan paahtopaistia)

Sekoita marinadin aineet keskenään. Kaada marinadi pussiin lihan kanssa, anna maustua jääkaapissa n. kolme tuntia. Ota liha huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen grillausta. Grillaa fileet (ohjeessa paahtopaisti kypsennettiin uunissa). Grillaa liha sopivaksi, saa jäädä mediumiksi. Anna lihan tasaantua folioon käärittynä jonkin aikaa ja leikka paloiksi.

Hyvää, ihan älyttömän hyvää. Nätiksi omaa annosta ei voi sanoa, mutta ei sekään haittaa. Tätä tulen tekemään uudestaan, jos vaikka seuraavalla kerralla vähemmän kiireessä. Tänään on ollut puuhakas päivä, chilit ja tomaatit ovat ulkona, on siivottu ja pesty pyykkiä, kylvetty hajuherneet palstalle ja käyty äänestämässä. Ja nyt jännätään, sekä äänestystuloksia että jääkiekkoa.

Grillattua purkkiankkaa eli ankkasalaatti

Uskaltauduin ostamaan purkkiankkaa luimupupun suosituksesta. Minusta kaikki säilykepurkissa oleva liha maistuu, no, säilykepurkissa olevalta lihalta. Mutta nyt päätimme kokeilla tätä monien kehumaa herkkua, ja kyllä kannatti, se oli tosiaan hyvää. Liha on aika suolaista, eli suolaa ei siihen kannata lisätä, kuten luimupupu jo neuvoikin. Purkissa olleen rasvan pakastin myöhempää käyttöä varten.

Mies keksi että hän voisi grillata koivet, ja minusta se oli loistava idea, etenkin kun olin koko päivän ulkohommissa. Sain kuin sainkin haketettua kaikki ne tyhmät pensaat mitkä leikkasin alas muutama viikko sitten, trimmeröityä koko pihan, ja illalla kävin vielä istuttamassa palstalle kurpitsat, kesäkurpitsat, kurkut, maissit, varsisellerit ja purjot.

Valutin koivista rasvaa, pyyhin koivet vielä paperilla, ja sen jälkeen ne menivät grilliin. Mies grillasi niitä ensin ritilällä, ja sen jälkeen vielä parilalla. Liha on jo valmiiksi niin kypsää, että se meinaa hajota helposti, joten koivet oli hyvä käännellä pihdeillä. Kun koivet olivat lautasella, mies lisäsi salaatinlehden ja siinä meillä oli loistava ankkasalaatti tämän päivän ruuaksi :)

Omenapuu kukkii

Ja niin se kukkii varmaan kaikilla muillakin. Mutta minä olen erityisen iloinen, sillä minulla tämä on ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun omalla pihalla kukkii omenapuu. Ostin muistaakseni joku 9 vuotta sitten kääpiökanelin pikkupihaamme. Ensimmäisenä vuotena sen ei saanut antaa tehdä hedelmää, joten poistin kukat. Toisena vuotena puu teki yhden omena, joka tippui raakana maahan jossain isommassa tuulessa. Seuraavana talvena sitä söi jänikset: ei omenia. Siitä seuraavana talvena se syötiin runkoon saakka, siis kaikki oksat, ihan kaikki. Olin jo kaivamassa puuta pois, mutta appi sanoi että anna kasvaa, kyllä siitä vielä hyvä puu tulee. Ja sitten odotin ja odotin, kesä kesän jälkeen. Viime vuonna olin jo päättänyt kaivaa kukkimattoman puun ylös ja istuttavani jotain muuta tilalle. Tällä kertaa hätiin tuli naapuri, joka kertoi, että omena tekee hedelmät vasta vähintään viisi vuotta vanhoihin oksiin. Nyt se viisi vuotta tuhosta on kulunut, ja puu on niin kauniissa kukassa etten ollut uskoa silmiäni.

Tämän perjantain vinkki on siis se, että pitää olla kärsivällinen puiden kanssa :) Ja laskea kesiä tuhon jälkeen, kyllä se aika kuluu äkkiä.

Sipulit ja porkkanat ovat jo hyvässä alussa. Kasvimaakuvat ovat otettu muutaman päivän takaa aamuauringossa ennen töihinmenoa. Tillikin on jo mukavan kokoista, samoin ruiskaunokki. Mietin että josko sitä uskaltaisi istuttaa kesäkurpitsat, kurkut ja maissit ulos tänä viikonloppuna. Ja tomaatit ja chilit. En ole varma että olenko ollut näin aikaisessa koskaan, mutta aika lämmintä on ennustettu.

Nopea raparperipikkelssi

Tänä viikonloppuna hain ensimmäiset raparperit palstalta. Jo perinteiseen tapaan tein ensimmäisen raparperipiirakan keikauskakkuna (puolikas ohjeesta, enempää en hennonut raparperiä ottaa). Sen lisäksi tein pienen raparperipikkelsiin River Cottage Fruit Everyday -kirjan ohjeen mukaan, tein suunnilleen kolmasosan tuosta ohjeesta. Pikkelssi oli hyvä ja raikas, korianterinsiemeniä olisi ehkä voinut olla vähän vähemmän. Sopi hyvin grilliruuan kanssa.

150 g raparperia

1 keskikokoinen porkkana

½ pieni sipuli (minulla ruohosipulia)

3 rkl omenaviinietikkaa

1-2 rkl sokeria

½ tl murskattua korianterin siementä

2 laakerinlehteä revittynä (jäi pois)

suolaa ja pippuria myllystä

Pilko raparperit, porkkana ja sipuli (tai ruohosipuli) ihan pieneksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita kaikki. Anna makujen tasaantua tunti pari (jos ehdit) ja nauti vaikka grilliruuan kanssa.

Helleviikonloppuna tuli touhuttua ulkona niin paljon kuin ehti kaiken muun keskellä. Palstalle on kylvetty nyt papuja vaille kaikki, yksi penkki (papupenkin ja kesäkurpitsapenkin lisäksi) on vielä tyhjä, eli jotain kivaa voi vielä keksiä. Lehtikaalitkin ovat jo maassa, sekä palstalla että pihalla. Ensimmäistä kertaa näinä vuosina palstalla on tehty ilkivaltaa, joku on kävellyt siellä penkeissä kaikilla niillä palstoilla joilla on hommia tehty. Harmittaa vietävästi, ja vähän pelottaakin, että nytkö ne tuhoteot alkavat tuollakin.

Mustikka tykkää vanhasta piimästä

Mustikkaa, piimää ja kanaverkkoa

Ja juuen puhu uudesta Valion mustikkapiimästä, vaan siitä, että pensasmustikka kasvaa happamassa (pH 5.5) maassa parhaiten. Minulla on pihalla kaksi pensasmustikkaa, Aino ja Alvar, joille kaivoin aikoinani ison kuopan jonka täytin rodomullalla. Myöhemmin olen lisännyt vielä yhden säkin rodomultaa, ja aina silloin tällöin lannoittanut rodolannoitteella. Tämän lisäksi pensaat on suojattu kanaverkolla kesät talvet.  Niinpä pihalla onkin kaksi upeaa mustikkapensasta, joista yleensä saa monta litraa marjaa (paitsi viime vuonna).

Mutta nyt tulee tämän perjantain pikkuvinkki. Kuulin tämän useita vuosia sitten siskoni anopilta: koska mustikka tykkää happamasta, sille kannattaa kaataa vanhaksi menneet piimät. Ihan loistava idea. Jokunen piimäpurkki kesässä päätyy mustikan juurelle, ja tämänpäiväinen purkki on ollut helmikuun lopusta asti jääkaapissa. Se pääsi vanhettumaan silloin reilusti, ja päätin jättää sen jääkaappiin odottamaan kevättä ja mustikkapensasta. Mittasin piimän pH:n, joka näytti noilla suunnilleen luotettavilla tikuilla pH 4. Ihan hyvin minusta :) Tässä muuten tie hävikistä herkuksi on vähän pidempi kuin yleensä, mutta ei kai se haittaa.

pH 4, eikö vain

Sain 40v-lahjaksi aikoinani luumupuun, Kuokkalan punaluumun. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun koko puu on upeassa kukassa. Viime vuonna päästiin jo luumujen makuun, tälle vuodelle on vielä isommat satotoiveet. Ja mikä upeinta, se kääpiöomenapuu, punakaneli, jonka jänikset söivät ensimmäisenä ja toisena talvena melko perusteellisesti, on nyt tekemässä kukkaa. Juhlan paikka, viisi vuotta tässä on odotettukin! Mutta iloitaan sitten kunnolla jos omenia tulee.

Kylvöhommia äitienpäivänä

Tilasin kukat Pirjo Kopilta, aivan ihan kimppu taas!

Viikko sitten kylvin porkkanat ja istutin sipulit. Peitin ne harsolla, ja hyvä niin, sillä sen jälkeen tuli pari aika kovaa hallayötä. Toivottavasti itäminen ei hidastunut liikaa. Kylvin myös persiljat ja tillit silloin. Tänään jatkoin äitienpäivän kunniaksi kylvöjä, ja nyt maassa ovat härkäpavut, kesämalvikit, ruiskaunokit, kehäkukat, nauriit, kyssäkaalit, fenkoli, mustajuuri, parsasalaatti, lehtiselleri, pinaatti, retiisi ja ehkä jotain vielä mitä en enää muista. Joitain laitoin ihan vähän (esim. fenkoli) ja katsotaan tuleeko satoa tänä vuonna. Mustajuuren kylvin tiheämpään kuin viime vuonna, se tuntui itävän aika huonosti.

Jos säät jatkuvat kohtuullisina, ensi viikolla on tarkoitus kylvää lehtikaalit, herneet ja punajuuret. Ja laittaa yrtit ulos parvekelaatikoihin. Tänään muuten syötiin ensimmäistä salaattia jossa oli oman maan antimia; pilkoin tomaattia (kaupasta) sekä ruohosipulia ja pikkubasilikaa, lisäksi vähän oliiviöljyä ja mustapippuria. Maistui hyvältä, siinä oli jo lupaus kesästä ja omasta sadosta.

Aamu alkoi ihanalla aamiaisella. Mies tekee mielettömän hyviä aamiaisleipiä: paahtoleivästä leikatan keskelle reikä, leipä laitetaan pannulle ja kananmuna rikotaan keskelle. Ennen leivän paistamista pannulla paistetaan pekoni, joten siitä tulee hyvää makua leipään. Leipä maustetaan yrteillä ja nautitaan paistetun pekonin ja tomaatin kanssa.

Sillä aikaa kun täytin hevosenlannalla parvekelaatikoita yrteille ja kasvulaatikkoa lehtikaalille, oli mies ja lapset ahkeria keittiössä. Enpä muista että minulle olisi näin hienoa kakkua tehty koskaan :)

Kurpitsan kylväminen

Tässä tulee perjantain pikkuvinkki kurpitsojen, kesäkurpitsojen, kurkkujen jne. siementen kylvämiseen. Voi olla että kaikki tietävät tämän jo, mutta minulle tämä selvisi vasta muutamia vuosia sitten. Eli kurpitsan siemenet kannattaa kylvää kuvan osoittamalla tavalla, kapea kärki suoraan alaspäin. Tämä lisää itävyyttä huimasti, koska siemen on siinä asennossa mullassa josta kasvi alkaa kasvaa.

Tästä taisi tulla blogihistoriani lyhyin postaus :)

Silakkamureke

Kalamureke on ehkä rumin ruoka, minkä tiedän. Ja etenkin jos sen tekee peratuista silakoista nahkoineen päivineen. Niinpä ajattelin laittaa ruman kuvan tähän postaukseen, mutta en sentään kuvaa kalamurekkeesta :)

Meillä on nyt syöty yli viikko silakoita. On savustettu, on tehty silakkapihvejä, wasabi-silakoita, mätipihvejä, savukalatahnaa ja sen sellaista. Mies on käynyt kalassa lasten kanssa (pääsivät uutisiin), esikoisen kanssa kahdestaan, ja nyt viikonloppuna vaarin kanssa kalareissulla heitä oli kuvattu kun kolme sukupolvea oli yhdessä kalastamassa perheelle ruokaa. Näpit jäässä ovat olleet, mutta iloisia ihmisiä kalareissulta on aina tullut.

Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuoretta silakkaa on ollut tällä tavalla paljon tarjolla: yleensä olen ostanut valmiit fileet kaupasta. Nyt oli siis turvauduttava lempikokkini (samassa kastissa Mysi Lahtisen ja Hugh Fearnley-Whittingstalin kanssa) Jaakko Kolmosen oppiin. Hänellä on loistava pätkä silakan perkaamisesta ja fileiden tekemisestä. Silmä lepää tuollaisessa selkeässä kuvauksessa, jossa asia on pääasia, eikä tarvitse ajan kuluksi laskea vaikka kokin nenäkarvoja kuvaajan zuumatessa ties millä logiikalla ties minne.

Mutta takaisin murekkeeseen. Käytin kaloja, joilta oli pää poikki (tiedättehän Burtonin Liisa Ihmemaassa, samalla äänellä huudettu...) ja suolet ja muu kama sisältä poistettu. Valitsin tähän niitä pienimpiä silakoita (koska suuremmat oli jo fileoitu muita ruokia varten) ja heitin ne sellaisenaan tehosekoittimeen. Ohjeen idea oli tietysti napattu sekin Kolmosen sivuilta. Suosittelen muuten lämpimästi tuolla sivulla näkyvää kirjaa "Ruodotonta kalaa", ihan huippukirja. Minä kuitenkin vähän sovelsin ohjetta sen mukaan mitä kaapissa sattui olemaan, ja heti tuli ihan älyttömän hyvä mureke.

n. ½ l silakoita (tai enemmän?)

1 dl kermaa

100 g katkarapu-kermajuustoa (creme bonjour)

2 paahtoleivän/hiivaleivän viipaletta

2 munaa

pieni kourallinen tilliä

1-2 tl yrttisuolaa

(chiliä, pippuria, mitä vaan maustetta jos haluaa)

Laita silakat tehosekoittimeen ja aja hienoksi. Lisää muut aineet ja aja tasaiseksi massaksi. Mausta lisää jos haluat, minä laitoin nyt vain tilliä ja suolaa, mutta mies ripotteli valmiin murekkeen päälle savustettua chiliä. Laita mureke vuokaan ja paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Mureke on harmaasta ulkonäöstä huolimatta älyttömän hyvää, mies sanoi että pakastimen voisi täyttää tällä murekkeella :)

Mango-muscovadopavlova

Onnistumisen iloa keittiössä, kiitos siitä kuuluu Baking Instinct - Eleanora von Smöörin herkkujen aateliset -kirjalle. Pavlova on ollut aina ihan kärjessä lempikakuissani, ehkä se ykkönen, joten ei ihme että hääkakkumme oli mansikkapavlova. Olen tehnyt monenlaista pavlovaa, mutta tämä on kyllä ihan parhaita versioita mitä olen tehnyt tai saanut missään.

Tein kakun ihan kirjan ohjeen mukaan, tai siis melkein. Eleanora käskee käyttämään pehmeää muscovadosokeria, ja heittää kovat koppurat mäkeen. Mutta minulla oli vain ja ainoastaan se kova ja koppura pussin puolikas kaapissa, ja uskalsin käyttää sitä. Raastin sokeriköntistä tarvittavan määrän sokeria raastimen hienolla terällä, ja sain ihan hienoa sokeria joka toimi oikein hyvin marengissa. Mutta siis anteeksi arvon von Smöör, muuten kyllä noudatin ohjetta.

Rommi Ron de Jeremy

Marenkipohjat:
6 kananmunanvalkuaista
3/4 dl tummaa muscovadosokeria
2 dl hienoa kidesokeria
1 dl tomusokeria
ripaus suolaa
2 tl maissitärkkelystä
1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

Täyte:
1 kypsä mango (käytin muuten kaksi mangoa)
2 rkl tummaa rommia
2 dl kuohukermaa

400 g ranskankermaa
1/2 dl tomusokeria
4 passionhedelmää

Päälle:
100 g tummaa suklaata sulatettuna
rouhittuja pistaaseja

Erottele valkuaiset kulhoon. Sekoita sokerit keskenään. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää ripaus suolaa ja sokerit pikkuhiljaa koko ajan vatkaten. Kun marenkivaahto on kiiltävää, lisää joukkoon maissitärkkelys ja sitruunamehu (tai etikka). Levitä leivinpaperin päälle kaksi tai kolme ympyrää marengista, jokainen vähän toista pienempi. Paista 125 asteessa 30 minuuttia ja laske lämpö 100 asteeseen ja paista vielä 1½ tuntia. Anna levyjen jäähtyä.

Kuori mango(t) ja leikkaa suikaleiksi. Lisää rommi ja anna marinoitua hetki. Vatkaa sillä välin kerma vaahdoksi ja sen jälkeen vatkaa toisessa kulhossa ranskankermat vaahdoksi. Sekoita vaahdot ja tomusokeri (käytin ehkä 3/4 dl) hyvin keskenään. 

Kokoa kakku. Laita marenkilevy lautaselle, lisää puolet kermaseoksesta päälle. Lisää myös puolet mangoista ja lusikoi passionhedelmää päälle. Laita toinen marenkilevy päälle ja toista sama, ja vielä kerran. Koristele sulatetulla suklaalla ja rouhituilla pistaasipähkinöillä.

Kakusta tulee n. 10-12 annosta, vai vähän vähemmän, koska kakku on niin tosi hyvää. Ihan parhaita pavlovia mitä olen syönyt. Kakku ei ollut ihan lasten makuun, mutta aikuisten makuun sitäkin enemmän.

Hunajasima

Saatan olla myöhässä tälle vuodelle, mutta olenpahan kunnolla ajoissa ensi vuodelle tämän simani kanssa. Panin siman tulemaan vähän myöhässä, ja vasta tänään korkkasin ensimmäisen pullon, sinänsä harmi kun munkit syötiin eilen. Mutta tämä on niin hyvää, parasta simaa mitä olen tehnyt, ja luulisin että saatan tehdä kesälläkin muutaman kerran, vaikka mustaviinimarjanlehdillä maustettuna.

Tänä vuonna blogeissa on näkynyt monenlaisia simoja, inkiväärijuomia sun muita juomia. Luulisin että kaikki ovat hyviä, mutta hunajasima on niin hyvää, etten usko sen voittanutta löytyvän. Onneksi satuin törmäämään tähän Hunaja.netissä olleeseen ohjeeseen. Lisäsin ohjeeseen yhden sitruunan ja käytin myös sitruunankuoret, muuten tein suunnilleen ohjeen mukaan. Parasta simaa ikinä!

4 l vettä

450 g hunajaa

3 sitruunaa (sekä mehu että kuoret)

herneen kokoinen nokare tuorehiivaa

sokeria, rusinoita

Kiehauta litra vettä. Laita hunaja ämpärin pohjalle, ja lisää sitruunankuoret (pese sitruunat hyvin, kuori hyvin ohuelti kuoret niin, ettei niihin tule yhtään valkoista nilaa). Kaada päälle 1 l kylmää vettä ja 1 l kiehuvaa vettä. Sekoita niin kauan että hunaja on liuennut nesteeseen. Lisää loput 2 l vettä ja puristettu sitruunamehu. Lisää vesilkkaan sekoitettu hiiva ja sekoita vielä. Anna käydä lämpimässä n. 24 h. Pullota sima, lisää pulloon n. 1 tl sokeria ja pari rusinaa. Sima valmistuu jääkaapissa viikossa, huoneenlämmössä muutamassa päivässä. Koska olin vähän myöhässä, annoin siman käydä vuorokauden lämpimässä ja sen jälkeen muutaman päivän jääkaapissa.

Tästä simasta ei ole paluuta vanhaan!