sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Sadonkorjuun tattipaistos


Nyt on ihan paras aika valmistaa ruokaa. Omasta maasta alkaa saada aterian ainekset, metsästä saa sieniä ja marjoja, ainakin tänä vuonna. Mökilläkin sai hakea kantarellit 20 m ovesta ja tatit 20 m toiseen suuntaan. Toin mökiltä sieniä myös muutamalle aterialle, söimme esikoisen kanssa juuri nostettuja perunoita ja kantarellikastiketta, ja sen lisukkeeksi tein paistoksen, jonka sain syödä ihan yksin (riitti kahdelle päivälle). Minulle tässä paistoksessa on upeita makuja ja rakenteita, miehen makuun tähän mahtuu hänen pahimmat inhokkinsa.

voita/öljyä
tatteja
sipuli
pieni kesäkurpitsa
pieniä härkäpapuja
sokerihernettä
lehtikaalia
suolaa ja pippuria myllystä

Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Paista viipaloidut tatit kuumalla pannulla, siirrä syrjään. Lisää öljyä ja kuullota pilkottu sipuli puolella pannulla, toisella puolella paista pilkottu kesäkurpitsa niin, että saat vähän väriä kummallekin puolelle. Lisää härpäpavut ja sokeriherneet pannulle, sekoita kaikki ja lisää pilkottu lehtikaali. Kääntele kaikki sekaisin, anna lehtikaalin kypsyä vähän. Lisää tatit takaisin ja kääntele vielä kaikki kertaalleen sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

Meillä oli ruokana ensimmäiset omat uudet potut, kantarellikastiketta (ja ei-sienensyöjille peurakastiketta) ja minulle tätä paistosta. Ihanaa sadonkorjuuta!

Härkäpapuja olisi voinut olla enemmänkin jos olisi ollut. Kesän ensimmäistä paistosta en maustanut oikein mitenkään, seuraavilla kerroilla voin kikkailla makujen kanssa, ainakin Aasiaan päin.

ps. Iso kesäkurpitsa meni taas suklaakakkuun.

torstai 23. heinäkuuta 2020

Vuoden 2020 mustikkapiirakka


Tämän vuoden mustikkapiirakka on ihan tavallinen mamman marjapiirakka. Oikeasti tämä on jo kolmas mustikkapiirakka minkä leivon tänä kesänä, ensimmäinen oli tietysti pullataikinaan tehty, toinen oli Sikke Sumarin piirakka. Muu perhe toivoi nimenomaan tätä piirakkaa (ja ihmettelee miten minun mielestä pullataikinaan leivottu on se paras piirakka), joten sovitaan tämän olevan vuoden 2020 mustikkapiirakka. 

Olen poiminut tähän mennessä 40 l mustikkaa, tämä saattaakin jäädä tämän vuoden saaliiksi. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, etenkin viime vuoden totaalisen marjattoman vuoden jälkeen. En ole ihan pian menossa takaisin mökille, ja saattaa olla, että mustikat on poimittu ennen sitä, ehkä vadelmakausikin on silloin ohi. Pelasin varman päälle ja pakastin mansikoitakin viitisen laatikkoa, tai ehkä niistä syötiin laatikollisen verran, mutta enemmän kuitenkin kuin yleensä. Että ainakin jotain marjoja on talven varalle.

150 g voita
1½ dl sokeria
1 muna
1½ dl grahamjauhoa
1½ dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina. Levitä taikina isoon, n. 30 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.

1 muna
2 dl creme fraichea
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

n. 4 dl mustikkaa

Sekoita täytteen aineet keskenään. Levitä täyte pohjan päälle, ripottele mustikat päälle. Usein teen kaksinkertaisen täytteen, mutta nyt halusin sitä vanhanaikaisesti ohuelti. Paista 200 asteessa 30 minuuttia, anna piirakan jäähtyä ennen nauttimista.

#pyörällämetsään

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Lämmin tattisalaatti


En muista koskaan saaneeni sieniä näin selvästi heinäkuun puolella, mutta voi olla etten vaan muista. Joka tapauksessa keräsin eilen sieniä niin, että saatiin kolmelle pieni kantarellikastike uusien perunoiden kaveriksi (enemmänkin olisi voinut olla). Sen ehtii aina vajaassa vuodessa unohtaa, kuinka ihania juuri poimitut sienet ovat.


Käytin pienet herkkutatit grillattuun tattisalaattiin. Salaatti oli aikuisten makuun, lapsista ei tainnut kukaan tykätä tai edes maistaa. Tätä teen varmasti uudestaankin. 

herkkutatteja
öljyä
suolaa
sitruunamehua
hyvää parmesania/pecorinoa

Viipaloi herkkutatit ohuiksi viipaleiksi. Kaada päälle vähän öljyä, ripottele suolaa ja purista sitruunamehua päälle, sekoita varovaisesti sekaisin. Grillaa maustetut viipaleet kuumalla grillillä nopeasti ja siirrä astiaan. Raasta päälle hyvää parmesania tai pecorinoa ja sekoita. Nauti lämpimänä.


Meitä oli tänään 11 henkilöä mökillä, aloittelimme porukalla laituriprojektia, pelasimme mölkkyä, savusaunoimme, uimme ja veneilimme. Söimme hyvin mutta helposti. Grillasin makkarat ja tattisalaatin, sisko toi ison kulhollisen italiansalaattia ja me teimme esikoisen kanssa vielä pari salaattia.  Kaikki oli hyvää ja nälkä lähti kuumana hellepäivänä. Vettä tuli juotua porukalla reilu kanisterillinen ja kaikki muut juomat päälle.

Saunan jälkeen söimme vielä Wehmaan teehuoneen ohjeella tehtyä suklaakakkua sille paritetun omena sitrus oolong -teen kanssa. Muutkin kuin minä olivat sitä mieltä, että maut sopivat hyvin yhteen, myös kahvinjuojat. Parin litran kannullinen teetä meni viimeistä pisaraa myöten. Mukava hellepäivä.

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Possun (pikku)ribsit helposti

Eipä tämä oikein ruokakuvasta käy

Olen aiemmin tehnyt pienen määrän ribsejä, ja tuo ohje onkin siihen oikein kelpo. Tein kuitenkin juhannukseksi monta kiloa ribsejä, ja huomasin, ettei tuo kahden tunnin uunitus ollutkaan riittävä isommalle määrälle lihaa. Ribsit olivat kyllä hyviä, mutta eivät täydellisiä. Asia jäi sen verran kaihertamaan mieltäni, että päätin ottaa uusinnan. Tähän tulikin hyvä tilaisuus, kun perinteiseen tapaan serkkuni tuli saunomaan mökille. 

Tämä on hyvin yksinkertainen tapa valmistaa ribsit; hauskasti luin juuri tuoreen kirjoituksen Ripaus Tryffeliä -blogista, jossa ribsit oli tehty ihan toisella tavalla, alkaen jo raaka-aineesta. Pitääkin joskus kokeilla ja verrata, varmasti pääsee ihan uusille leveleille. Tällä tapaa voi kuitenkin tehdä ison määrän ribsejä todella helposti.

Olen alkanut käyttää Poppamiehen rubeja ja kastikkeita lähes kaikkeen grillaukseen, minun tapa vähän oikoa ilman kompromisseja maun suhteen. Tällä tavalla tehtynä valmistamisen voi jakaa pidemmälle ajalle, eli olen paistanut ribsit kaupungissa uunissa, ja sitten tuonut sellaisenaan ne mökille, jossa olen vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä grillannut ribsit. 

2-3 kg possun pikkuribsejä
Poppamiehen Burgers and ribs kuivarubia reilusti

Poppamiehen Smoky Apple sauce, vajaa pullollinen

Poista ribseistä uloin kalvo "luupuolelta". Minä ostin lihat Reinin lihasta, niissä osasta kalvo on jo poistettu. Hiero kuivarubia kauttaaltaan, anna maustua tunnin verran huoneenlämmössä. Laita kylkirivit isoon uunivuokaan ja peitä vuoka foliolla. Paista lihoja 150 asteessa 3½ tuntia, siirrä ribsien paikkoja kerran paistamisen aikana. 

(Tämän jälkeen minä jäähdytin ribsit, sillä grillasin ne vasta seuraavana päivänä. Pidin ne kylmälaukussa jääblokkien kanssa kylminä. Ribsit voi toki grillata heti perään, mutta halusin kypsentää ne etukäteen kaupungissa niin, ettei tarvinnut helteellä pitää uunia päällä mökissä.)

Ennen grillaamista sudi omenasoosia kauttaaltaan, minä käytän sitä ihan reilusti niin, että kolmelle kilolle menisi lähes koko pullollinen, kahdelle kilolle vähän vajaa pullollinen. Grillaa ribsit kuumassa grillissä n. viisi minuuttia puoleltaan, lihapuolelta ehkä vähän yli. Leikkaa ribsit yhden luun kokoisiksi, liha oli niin mureaa, ettei paljoa tarvitse muuta kuin veistä näyttää.

Söimme ulkona yksinkertaisen mutta ehkä juuri siksi niin maistuvan ruuan: ribsejä, italiansalaattia, varhaiskaalisalaattia sekä melonikuutioita ison kulhollisen. Kuvia en muistanut ottaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Hyvän ruuan lisäksi saunomista savusaunassa pitkän kaavan mukaan, paljon uimista (Kymi helteestä huolimatta 20 astetta) ja tietysti lettuja mansikkahillolla. Perinteistä, niin perinteistä ja 💚

Seuraavana päivänä kävin mustikassa, vähän vielä on raakaa 

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kuukauden tee: Seljankukkatee


Osallistuin Teahouse of Wehmaisin kolmen teemaistelun sarjaan tämän kevään ja alkukesän aikana. Viimeisen maistelun aiheena oli teecocktailit. Valmistimme illan aikana kolme cocktailia (alakuvassa suosikkini) ja saimme paljon hyviä vinkkejä drinkkien valmistamiseen. Tämän illan jälkeen mielikuvitus alkoi työstää kaikkia mahdollisia juomia, sekä alkoholillisia että -holittomia, joiden pohjana on erilaiset teet. Ja juurikin Anna Grotenfelt-Paunosen filosofialla, eli siten, että juomassa tee on oikeasti pääosassa, ei pelkästään trendikkäästi drinkin nimessä.

Edellisessä matkakirjoituksessa mietin, että pitäisikö aloittaa ihan oma sarja teecocktaileille ja -mocktaileille. Näin kynnys kirjoittaa joka kuukausi madaltuisi, ja toisaalta tulisi mietittyä säännöllisesti jotain uutta. Ja tässä sitä nyt ollaan, uuden sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa. Katsotaan kuinka pitkälle vuotta riittää uusia ideoita. Toiveitakin saa esittää!

Olen aina ollut drinkki-fani, ja esim. vanhan Kivistössä-blogin torstain drinkkivinkkejä seurasin innolla. Minä olen aina suosinut aika laimeita drinkkejä, ja nykyisin erityisesti mocktaileja, se tulee varmasti näkymään tässä sarjassa. Mutta jokainen voi aina tehdä sen mukaan, miten itse haluaa, vähintään kirkasta viinaa voi lisätä mihin vaan, ja toisaalta alkoholin senttilitroja vähentää jos niin haluaa.

Minä ostin paljon teetä Teahouse of Wehmaisin reissulta, lisäksi minulla on jonkin verran erilaisia teelaatuja jäljellä maisteluista. Eli minä tulen hyvin pitkälti käyttämään heiltä löytyviä teelaatuja, mutta  jokainen käyttää tietysti sellaista teetä kuin on saatavilla. Me joimme seljankukkadrinkit teehuoneella, ja vaikka perusaineet ovat samat, maistui juoma silti erilaiselta. Seljankukkamehulla on iso merkitys, ja itsetehty tiiviste maistuu varmasti erilaiselta kuin kaupan mehu. Ihania ovat kumpikin.

1,5 dl kylmää White Pai Mutan luomu -teetä
0,2 dl seljankukkamehutiivistettä
jäitä

Hauduta valkoinen tee ohjeen mukaan, nyt oli 80 asteista vettä 5 minuuttia. Jäähdytä tee kylmäksi. Kaada lasiin seljankukkamehutiiviste ja tee, sekoita. Lisää jäätä ja nauti. Riippuen omasta seljankukkamehusta, sen vahvuudesta ja makeudesta, voi suhteita joutua vähän säätämään, eli kannattaa maistella, ja lisätä jompaa kumpaa maun mukaan. Tämän vuoden mehulle ja tuolle teelle tämä suhde toimi parhaiten, mutta säätäminen voi olla tarkkaa, ettei seljankukka dominoi liikaa tai juoma ole liian pliisua.

Jos tästä haluaa tehdä coctailin, voi lisätä 2-4 cl kirkasta viinaa. Tällaisenaan tämä oli virkistävä janojuoma kesäpäivänä.

Teatini, lempidrinkkini muiden ohella

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Matkalla Suomessa - viiden vuoden jälkeen


Minä olen kirjoittanut (ei millään kovin hyvällä) viisi vuotta sitten blogiini kotiman matkailusta ja matkoilla syömisestä. Viisi vuotta on aika pitkä aika, ja kyllä siinä ajassa on muutosta tapahtunut, paljonkin ja onneksi parempaan. Tämä blogi ei ole mikään matkablogi, enkä minä pidä matkustamisesta juurikaan, mutta kyllähän sitä yksi kaksi pientä kesälomareissua tulee tehtyä joka vuosi. Kuten olen aiemminkin jo todennut, minulla tämä poikkeusaika ei ole muuttanut tai perunut suunnitelmia, tätä se olisi ollut vanhassakin normaalissa.


Ensimmäiselle matkalle Mikkelin kautta Juvalle lähdin kahden ystävän kanssa heti viimeisen työpäivän jälkeen ennen lomaa. Mikkeliin saavuimme niin myöhään, että missasimme Tertin kartanon kesäpöydän, mutta nautimme sen sijaan upeat pizzat pizzeria Domissa Mikkelin keskustassa. Yövyimme kolmen hengen huoneessa vanhalla kasarmialueella Huoneistohotelli Marjassa, lämmin suositus paikalle. Minun mielikuvitus nauttii tällaisista paikoista, mietin aktiivisesti millaista elämää siellä on ennen eletty. Aamiainen odotti jääkaapissa, poikkeusaikana nautimme aamiaisen omassa huoneessa, tunnelmallista sekin.  Ihana yöpaikka, voittaa ketjuhotellit mennen tullen.


Aamulla jatkoimme matkaa Kenkäveroon, jossa saattoi shoppailu melkein lähteä lapasesta. Mutta eihän pellavaa voi koskaan olla liikaa, ei päällä eikä keittiössä. Paljon kehuttu Kenkäveron puutarha taisi pitää vähän välivuotta, mutta toisaalta, siellä oli tämän kesän söpöin käsienpesumahdollisuus. Tertin kartanon keittiöpuutarha oli sen sijaan ihan mielettömän upea ja inspiroiva, pitäisiköhän sitä suunnitella omaakin palstaa vähän eri tavalla (jos nyt saisi siemenet itämään).

Kenkäverosta matka jatkui Teahouse of Wehmais'iin. Onneksi meillä oli päytävaraus, sillä useampi  ihminen/seurue joutui kääntymään pois, koska paikka oli niin täynnä kuin näissä oloissa voi olla. Me nautimme iltapäiväteekattauksen (ylin kuva) ihanien teedrinkkien jälkeen. Kaikki oli hyvää, niin hyvää; ja tunnelmallista. Teehuone on remontoinut ja laajentanut konseptiaan niin, ettei se enää rajoitu vain englantilaiseen teekulttuuriin. Hyvä niin, ja vaikka ehkä jotain tunnelmallisuutta onkin menetetty, on paljon uutta saatu tilalle. Ja shoppailu sai jatkoa täällä, onpahan nyt ainakin teetä loppuvuodeksi kaapeissa. Ostin jopa elämäni ensimmäiset maustetut teet, nimittäin olen tänä vuonna ihastunut itse tehtyyn jääteehen ja erilaisiin teedrinkkeihin.  Pitäisiköhän niistä tehdä ihan oma kirjoituksensa?

Tämän reissun jälkeen totesimme, että ihan kuin olisi ulkomailla käynyt: tällaisissa paikoissa sitä ihmiset käyvät ulkomailla, joten miksi ei Suomessakin.

Tyrvään pappilan yläkertaa, huoneparsa 💚

Seuraava matka suuntautui perheen kanssa Sastamalaan. Mies ja esikoinen suunnittelivat reitin ja yöpymiset, ja puhuttiin koko ajan Sastamalasta. Olinkin sitten vähän sekaisin, kun kuitenkin oltiin välillä Vammalassa, välillä Tyrväällä tai Mouhijärvellä, mutta siis kuitenkin Sastamalassa. En selvästikään ole perillä näistä kuntaliitoksista ja nimien vaihdoksista.

Tyrvään pappilan veistospuistoa
Onnekkaan sattuman vuoksi söimme lounaan Tyrvään pappilassa. Mikä miljöö, mikä ruoka, mikä palvelu! Tänne kannattaa tulla ihan vasiten, ei vain vahingossa. Harvoin on niin tärkeä ja huomiotu olo kuin mitä sai kokea Tyrvään pappilassa 💚


Majapaikan lähellä oli Jaatsi, Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti. Historiallinen paikka, vaikka talo onkin näyttelykäytössä nykyisin. Aika upeassa paikassa sitä Axel on saanut lapsuutensa viettää!


Vammalasta suuntasimme Ellivuoreen, jossa oli matkan seuraava yöpymispaikka. Meillä oli sopivasti aikaa kahden sateen välissä kävellä Pirunvuorelle ja vierailla Kivilinnassa. Minä en tiennyt tästä paikasta etukäteen mitään, mutta tämän jälkeen osaan kyllä suositella paikkaa kaikille. Uskallan sanoa jo nyt, että Kivilinna ja Pirunvuoren luola ovat varmastikin yksi tämän kesän kohokohdista.


Hyvään matkaan kuuluu myös kahvit ystävien luona, olipahan taas mukava nähdä ja saimme juuri munittuja muniakin mukaan sekä rapsuttaa ihanaa koiraa. Vihjeestä kävimme kotimatkalla Pirkkalan sittarissa, ja täytyy sanoa, että sen valikoimat ovat kyllä monipuolisemmat kuin missään näissä pääkaupunkiseudun ruokakaupoissa missä asioimme. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut.


Kaiken kaikkiaan voi todeta, että viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. On helpompi löytää erilaisempia yöpymispaikkoja ketjuhotellien sijaan, sellaisia paikkoja joissa on hyvät aamiaiset. Myös paikallisia ruokapaikoja on helppo löytää ja niitä on paljon. Ja vaikka ruisleipä onkin parasta itähämäläisittäin, niin on virkistävää huomata, että näin on ;)

Kaikesta kehityksestä huolimatta kirjoitin omaan bullet journaliin muistiin seuraavia matkoja varten: ota omat teet mukaan! Joku asia ei siis vieläkään ole muuttunut näiden vuosien aikana, nimittäin aamiaisella ei tunnu edelleenkään saavaan aamiaisteetä.