Hellepäivän paras lounas: piimää ja talkkunaa

Tässä tulee ehkä tämän blogin yksinkertaisin ohje, en ole tähän mennessä edes ajatellut tätä postata, mutta nyt tulin toisiin aatoksiin. Nämä hellepäivät kylmän alkukesän päätteeksi ovat saaneet suorastaan himoamaan sitä parasta ja suunnilleen ainoaa lounasta mitä hellepäivänä haluaa syödä: jääkylmää piimää johon on sekoitettu talkkunaa. Ja mieluiten ei mitä tahansa talkkunaa, vaan nimenomaan Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa. Minusta hyvässä talkkunassa ei ole hernettä, pelkästään vaan hyvää kauraa ja suolaa. Ja jos se maistuu aavistukselle savua, aina parempi.

Lapsuudessa tämä oli minun ja isän herkkua, ja sellaisena se on säilynyt. Minä en yleensä mittaa aineita, mutta täsä tulee summittaiset mitat jos joku niitä kaipaa. Olen kuullut että joku makeuttaa talkkunan ripauksella sokeria, mutta minusta tämä on parasta ihan näin. Maku on aavistuksen hapan ja viljainen, eli makeaan tottunut kaipaa ehkä vähän totuttelua.

2½ dl jääkylmää piimää

2 rkl hyvää talkkunaa

Laita piimä lautaselle. Lisää talkkuna ja sekoita se lusikalla tasaiseksi piimän joukkoon, älä jätä talkkunakokkareita. Nauti hyvästä hellepäivän lounaasta (tai aamiaisesta tai iltapalasta tai välipalasta tai muuten vaan) ja nauti myös hyvästä ja raikkaasta olosta joka seuraa ateriaa/välipalaa. Tästä ei kesä parane.

Mustikka-talkkuna-smoothie + kuivattu lehtikaali

Tämä on taas sellainen smoothie, joka voi jakaa mielipiteitä, mutta minusta tämä on hyvää.  Minä tykkään käyttää smoothieissa piimää jugurtin sijaan (edullisempaa ja yksinkertaisempaa). Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa ei mikään voita, sillä siitä saa hyvän maan maun mihin tahansa. Lehtikaali tuo ihanan ajatuksen ja olon vihreästä. Kuin huomaamatta olen syönyt ämpärillisen lehtikaalia tässä alkuvuoden aikana, tuo purkillinen oli loppukesästä ihan täynnä kuivattua ja murskattua lehtikaalia, sain mahtumaan siihen ämpärillisen tuoretta lehtikaalia. No, jäisten mustikoiden käyttöä smoothiessa ei sentään tarvitse selittää.

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla ei ole koskaan kaamosväsymystä, muutenkin minusta kunnon kylmä talvi on talvella upeaa aikaa. Ehkä olen vaan niin talvi-ihminen talvella ja sopeutunut tähän maailmankolkkaan, tai sitten sopeutumiseni johtuu tänä vuonna tuosta ämpärillisestä lehtikaalia; vaikea sanoa kun n=1.

1-1½ dl jäisiä mustikoita

3 dl piimää

1 rkl Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa (tai mitä onkaan)

1 rkl kuivattua lehtikaalia

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvä aamiainen tai iltapala.

Talkkuna-smoothie

Joskaan nimi ei miestä pahenna, niin lempiaamiaiseni se taitaa pelastaa. Olen nimittäin vuosikausia, ellei peräti -kymmeniä (no en oikeesti, en ainakaan myönnä) syönyt arkiaamuisin piimää, talkkunaa ja puolukkaa - ja välillä sitten mustikkaa, mansikkaa tai karviaista puolukoiden tilalla. Ja ihan saman ajan olen saanut kuulla aina aamiaisestani puhuttaessa Yäk-kommentin. Tänä kesänä keksin sitten alkaa nimittämään hyvää aamiaistani talkkuna-smoothieksi (tai puolukka-smoothieksi), ja sen Yäk-kommentin tilalla olen järestään kuullut Vau-kommentin, ja että varmasti on hyvää ja terveellistä. Että kyllä sillä ruuan nimellä on merkitystä, pelkkä raaka-aineluettelo ei tunnu antavan oikeaa mielikuvaa ;)

3 dl piimää (tai jugurttia+maitoa)

3 rkl puolukkasurvosta

2 rkl Talkkuna-jauhoa (Vääksyn Myllyn parvitalkkuna ylivoimaisesti parasta)

(1-2 tl sokeria jos kaipaa makeutta)

Sekoita aineet joko lusikalla tai sauvasekoittimella. Kannattaa juoda heti, tai jos odottaa tunteroisen, siitä tulee lusikoitavaa kun talkkuna turpoaa nesteessä. Hyvä aamiainen jolla jaksaa lounaaseen saakka.

Mustikkaa osa II: mustikkapöperöä

Tässä tulee toinen mustikkaherkku, josta monet eivät tunnu olevan samaa mieltä kuin minä, nimittäin mustikkapöperö. Sehän on survottua tuoretta mustikkaa, hiven sokeria ja talkkunajauhoa sekaisin. Minulla yleensä suhteena on suunnilleen desi survottua  mustikkaa ja ruokalusikallinen talkkunaa, mutta aika mututuntumalla menee, mustikoiden mehukkuus vaikuttaa myös, eli kuinka paljon imevät jauhoa sekaansa.

Minä olen aika pienestä pitäen syönyt talkkunaa. Muistan vielä elävästi elämäni ensimmäisen kerran, olin ehkä ekalla tai tokalla luokalla koulussa. Isä oli puhunut pitkään ostavansa talkkunaa, ja minä innoissani odotin sitä mielessäni kuva Mummo Ankan mehevästä kiitospäivän kalkkunasta, joka otetaan juuri uunista pois. Olikin melkoinen pettymys, kun isä tulee kaupasta jauhopussin ja piimäpurkin kanssa. Ihan ensimmäisen kerta ei siis ihan vastannut odotuksia, mutta pikkuhiljaa opin makuun niin, että talkkuna kuuluu nykyisin lähes jokaisen työpäivän aamiaiseen.

Minä pidän ainoastaan sellaisesta talkkunasta, jossa ei ole hernettä. Ylivoimaisesti parasta (ja ainoaa jota nykyisin käytän) on Vääksyn Myllyn parvitalkkuna (kuvassa). Siinä on aivan ihana savun maku ja se on ihanan maukasta pelkän piimän kanssa, ja etenkin hyvää piimän ja puolukan seassa, jota syön lähes jokainen aamu.