Uuniperunat: Blue Kongo ja pH

Ilman sitruunaa - sitruunan kanssa

Hain ensimmäiset Blue Kongot maasta, nostin kaksi vartta ja sain n. 7-8 pikkuista perunaa. Loput saavat kasvaa vielä tovin, jos vaikka vielä tulisivat vähän isommiksi. Blue Kongo ei ole tunnettu satoisuudestaan, mutta kauniin värinen se on. Siinä on samaa väriainetta kuin esim. mustikassa ja punakaalissa. Ja mikä hauskinta, väri on pH:sta riippuvainen. Mitä happamammassa sen valmistaa, sen punaisemmaksi se muuttuu. Minä tein uuniperunoita sitruunalla ja ilman sitruuna.

Nostin perunat maasta, pesin ne hyvin ja keitin viitisen minuuttia. Sen jälkeen halkaisin perunat, jokaisesta on puolikas vasemmalla ja toinen puolikas oikealla. Laitoin ne kahdelle uuninkestävälle lautaselle, toiseen kaadoin vähän öljyä ja ripottelin suolaa, toiseen öljyä, sitruunamehua ja suolaa. Paistoin perunoita puolisen tuntia 250 asteessa.  Hyviä olivat kumpikin, ja etenkin sitruunan kanssa ihanan väristä. Olisi voinut lisätä yrttejäkin, mutta halusin ensimmäiset Blue Kongoni mahdollisimman pelkistettyinä. Ensi vuonna pitää antaa selvästi enemmän tilaa tälle perunalle.

Härkäpaputahna

Tai ei tästä kunnon tahnaa tullut, kun tein niin pienen määrän (=papuja ei ollut enempää), ettei sitä saanut kunnolla soseutettua. Tämän idean sain jälleen kerran River Cottage Everyday -kirjasta, mutta tarkkoja määriä en seurannut, ainesosat olivat noin:

härkäpapuja

valkosipulia vähän

sitruunaa vähän enemmän

öljyä

suolaa ja pippuria

Keitä palosta irroitettuja härkäpapuja muutama minuutti. Kaada vesi pois, anna jäähtyä sen verran, että kärsit poistaa kuoret. Lisää sitruunaa, valkosipulia, suolaa ja pippuria maun mukaan, sekä pieni loraus öljyä. Aja soseeksi tehosekoittimessa (tai jotenkin), lisää öljyä tarvittaessa. Hyvä leivänpäällinen tai miksei hyvä dippikin.

Hyvänmielen iltapala

Kinuski

Kinuski on ihan parasta tuoreiden (tai jäisten) vadelmien kanssa. Kinuski on helppo valmistaa, joskin minä onnistun vain käyttämällä valurautapannua. Teen sen samalla tapaa kuin mummoni on aikoinaan tehnyt, aivan yksinkertaisesti. Lapsena keittelin sitä aina pitkään jotta saatiin kovaa kinuskia.

2 dl sokeria

2 dl kermaa

1 rkl voita

Sulata sokeri valurautapaistinpannulla. Paahda sokeria vähäsen, jotta saat sopivaa tummuutta makuun. Lisää kerma, varo tässä vaiheessa, sillä seos kuohuu kovasti. Kun suurin kuplinta on vähän tasaantunut, lisää nokare voita, jotta kinuskista tulee oikein kiiltävää. Kaada kinusti astiaan jäähtymään. Jos jatkat keittämistä pidempään, saat kovaa kinuskia, joka on hyvää, mutta ei sovellu kakun päälle eikä kastikkeeksi.

Vuodet eivät ole veljeksiä

Vuodet eivät tosiaan ole samanlaisia. Tänä vuonna ei tarvitse tuntea kasvimaakateutta, tämä kuva on otettu samalta paikalta kuin tuo tasan vuosi sitten otettu kuva. Tänä vuonna tuli kaikki kylvettyä kolme viikkoa myöhemmin, mutta siitä huolimatta ero on huima.

Oma palsta sen sijaan on jo tuottanut mukavasti, lehtikaalia ämpärikaupalla, isoja sipuleita ja nyrkin kokoisia valkosipuleita on jo kerätty. Herneitäkin on jo syöty monta litraa, ja arvatenkin melkoinen määrä on odottamassa jahka sinne asti pääsen. Punajuuret ja perunat ovat jo syötävän kokoisia, porkkanat ja palsternakat kohta. Ja niitä riittää.

Minulla ei ole tapana valittaa säästä, olen vaan tyytyväinen, ettei selviytyminen talven yli ole enää oikeasti kiinni omasta sadosta. Tietysti on kiva että maa tuottaa hyvin, mutta muistaapahan taas tälläisenä vuotena että itse voi vaikuttaa satoon vain tietyn verran, ja sillä on pärjättävä.

Villisikaa inkivääri-soijakastikkeessa ja grillattuna

Valmistin taas villisikaa mökkiviemisiksi, aivan kuten viime vuonnakin. Paistoin lihan kypsäksi liemessä ja valmistin makean kastikkeen liemestä ja sokerista. Tämä on resepti jota tuskin voin ihan tälläisenään toistaa, mutta toisaalta hyvää tulee varmasti kunhan tekee vähän sinne päin mitä sattuu olemaan. Samalla tein iltapalaksi pienen naudan potkan, ja yksi pakastimesta lentänyt kyyhkynenkin päätyi mukaan. Olen tehnyt villisikaa niin monta kertaa melko pelkistettynä, nyt halusin saada vähän toisenlaisia makuja.

Hain juurekset ja sipulit palstaltani. Kyllä oli hyvä mieli, kun sipulit olivat jo lapsen nyrkin kokoisia. Enkä meinannut uskoa silmiäni, kun nostin lähes oman nyrkin kokoisen valkosipulin maasta. Vau! En uskonut että ne voivat kasvaa omassa savimaassa noin isoiksi.

1.9 kg villisian lapaa

Lihat menossa uuniin

400 g naudan potkaa, 1 kyyhky (sattuivat tulemaan mukaan)

pari sipulia

1 omena

porkkanoita (harvennuksista)

palsternakkaa (harvennuksista, ihan pieniä)

3 valkosipulin kynttä

5 cm pätkä inkivääriä

2 dl karkkipossun haudutuslientä (tai soijakastiketta)

½ dl punaherukkasiirappia (tai jotain hilloa muutama rkl)

½ dl omenaviinietikkaa

3 dl vettä

chilirouhetta

pippuria myllystä

Laita lihat uunivuokaan. Lisää omena, sipulit ja juurekset pilkottuna vuokaan. Pilko valkosipuli ja inkivääri ohuiksi siivuiksi, levitä nekin vuokaan. Sekoita liemen aineet ja kaada sekaan. Lisää lihan päälle chiliä ja pippuria. Peitä vuoka foliolla tai kannella. Paista 125-150 asteessa 5 tuntia, kunnes liha on aivan mureaa.

Nosta liha jäähtymään, siivilöi liemi, syö naudanpotka tässä vaiheessa (kyyhky syötiin jo aiemmin). Laita liha jääkaappiin odottamaan jos grillaat vasta seuraavana päivänä.

Ota noin 700 ml lientä kattilaan ja keitä sitä kasaan reilusti, taisi jäädä pari desiä jäljelle (pakastin 500 ml lientä seuraavaa kertaa varten). Lisää joukkoon joko palmusokeria tai fariinisokeria n. 100 g. Keitä kunnes saat paksua siirappia. Grillaa lihoihin hyvä pinta ja sivele siirappiliemellä. Syötiin erilaisten salaattien kanssa, oli todella hyvää.

Perunasalaatti

Olen tehnyt tätä perunasalaattia jo yli 15 vuoden ajan. Ja edelleen se maistuu minusta todella hyvältä. Perusohje on peräisin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa-kirjasta (joka muuten on suunnilleen paras suomalainen peruskeittokirja, se ainoa jonka vein jenkkeihin mukaan), mutta en enää ole varma kuinka autenttinen nykyinen tapani tehdä salaatti on. Ja täytyy todeta, että perunasalaatti on suunnilleen yhtä kuvauksellinen ruoka kuin sosekeitot, jos sitäkään, niissä sentään voi olla kaunis väri.

7 perunaa

1 iso hopeasipuli (tai pienehkö keltasipuli)

2-3 isoa suolakurkkua

2-3 omenaa (esim. Golden delicious)

3 rkl kapriksia

2 dl kermaviiliä

1 rkl etikkaa

1 tl sinappia

sokeria

suolaa

Keitä kiinteät perunat kypsäksi. Anna jäähtyä, kuori ja pilko kuutioiksi. Pilko myös sipuli (mitä pienemmäksi, sen parempi), suolakurkut ja omena ja laita kaikki kulhoon, lisää kaprikset. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita salaatin joukkoon. Salaatti kannattaa tehdä edellisenä päivänä.

Tämä on hyvä perussalaatti ilman kikkailuja. Hyvä vieminen mökille italiansalaatin ja cole slawn lisäksi. Mökillä kelpaa sitten vaan grillailla ja nostaa valmiit salaatit pöytään.

Chili-sinappi, osa 2

Oli pakko merkitä purkkeihin päivämäärä tuolla tavalla :)

Tässä tulee viimeistelty versio chilisinapista. Tämä on melkein samanlainen versio kuin alkuperäinen, hieman vaan muutettu niin, että olen täysin tyytyväinen (joo, Naga-versio on metsästäjää varten). Tein tänään kahta sinappia, sekä Aji Cristal- että Naga Morich-chileillä maustettua. Perusversioon tuli

4 dl sinappijauhetta
3 tl savustettua ja kuivattua Aji Cristal-rouhetta

1 tl savustettua Aji Cristal-jauhetta

2 dl sokeria

4 dl kuohukermaa

2 dl hunajaa

1 muna

3 rkl etikkaa

4 rkl jaloviinaa

Sekoita sinappijauhe, chilit ja sokeri kattilassa, lisää kerma hyvin sekoittaen. Lisää hunaja ja muna ja keitä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä. Kun seos on sopivan sakeaa, ota kattila hellalta ja lisää etikka ja jaloviina, sekoita hyvin. Kaada sinappi desinfioituihin purkkeihin. Nyt kaadoin puolet, ja loppuun  lisäsin

½ tl (tai vähän vajaa) savustettua Naga Morich-jauhetta.

Hyvä tuliainen mökkivierailulle yrttisuolan lisäksi.

Härkäpapuja paahtoleivällä

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa härkäpapuja. Näitä on entisaikaan kasvatettu paljonkin, ja se on ollut vuosisatojen ajan erittäin tärkeä ravintokasvi. Pikkuhiljaa herne syrjäytti sen, ja nykyisin härkäpapuja kasvatetaan lähinnä eläinten rehuksi. Mutta onneksi on oma palsta ja pääsin kokeilemaan tätä vanhaa ravintokasvia. Pitää varmaan kokeilla papurokkaa joskus, ainakin jos satoa tulee enemmänkin. Jos jotain kiinnostaa härkäpavun tarkempi historia, siihen voi tutustua vaikka lukemalla tuon Maatiaisen mainion kirjoituksen.

Keräsin ensimmäiset pavut tänään. Niitä ei ollut kamalasti, joten tein siitä hyvän leivänpäällisen, taas River Cottage Everyday -kirjan reseptin innoittamana. Minulla ei ollut tarkkoja määriä, vaan tein vähän sen mukaan mitä sattui tulemaan. Käsittelin härkäpavut samalla tapaa kuin Hugh neuvoi ohjeessaan. (Unohdin lahjakkaasti sitruunan ja pippurin, ja ehkä unohdan seuraavallakin kerralla )

härkäpapuja

1 tl öljyä

pari ohutta suikaletta savukylkeä

muutama kevätsipuli

paahtoleipä

(sitruunan mehua, pippuria)

Irrota pavut, jaottele koon mukaan. Keitä isoja papuja minuutti, lisää sen jälkeen pienemmät pavut ja keitä toinen  minuutti. Valuta pavut lävikössä, ja kuori isommat pavut. Minä jätin vain muutaman pienen pavun kuorimatta, muut kuorin, ehkä vähän turhaan. 

Lorauta pikkutippa öljyä pannulle, laita suikaloidet pekonit siihen. Paista n. minuutin verran, lisää silputtu kevätsipuli joukkoon, paista toinen minuutti. Lisää lopuksi pavut ja anna niiden lämmetä. Samalla paahda yksi paahtoleipä ja kaada pavut leivän päälle. Hyvää, niin hyvää.

Teahouse of Wehmais

Kerrankin oli hyvä ajoitus muiden blogi-kirjoituksilla. Ihan muutamia päiviä ennen kuin oli tarkoitus lähteä Saimaan rannalle uimaan ja saunomaan ihanissa saunoissa löytyi kaksi kirjoitusta samasta paikasta. Sekä suolaa&hunajaa että Sillä Sipuli olivat käyneet Juvalla englantilaisessa teehuoneessa nimeltään Teahouse of Wehmais. Tämä oli ihan täydellinen kesälomareissun aloitus, vaikka mutkaa tulikin kolmisenkymmentä kilometriä.

Olen sanonut aiemmin, etten kirjoita "ravintola-arvosteluja", eikä tämäkään ole varsinaisesti sellainen, kannattaa lukea nuo kahden blogin kirjoitukset ja ihailla niitä kuvia (söimme samassa huoneessa, jonka kuva löytyy Sipulilan kirjoituksesta toisena). Olin vaan niin tyytyväinen, että löysin tälläisen helmen parin blogi-kirjoituksen ansiosta, joten ajattelin ilmoittaa että minäkin pääsin sinne ;D Kuvat on ottanut esikoinen 7 v. Ruoka ei ollut läheskään niin kuvauksellista (esikoisen mielestä) kuin kaikki muu mielenkiintoinen mitä paikasta löytyi. Kertakaikkisen viehättävä ympäristö komeine kivinavettoineen.

Meillä koko porukka meni myöhäiselle lounaalle, joten kokeilimme monenlaista menua, pari kertaa Afternoon Tea ja English Tea ja sitten vielä Summer Tea. Söimme aika ristiin kaikkea, mutta kyllä ne skonssit olivat mielestäni ylivoimaisesti parasta, yhden mielestä mutakakku jäätelöllä, toisen mielestä kasvispiirakka oli parasta. Kolmioleivistä kinkkuleipä tuntui aika tavanomaiselta, muut olivat ihan hyviä.

Teetäkin tuli maistettua monenlaista, nuorimmainen tilasi tosin seljankukkamehua, joi kaksi kannua kun oli niin hyvää (eka pysähdys olikin sitten reilun kymmenen kilometrin päässä). Minä join tapani mukaan mustaa Assamia maidon kanssa, Lapsang Souchong oli oikein mieluista, sitä tuli ostettua kotiinkin, samoin  kuin mansikalla ja limella maustettua Rooboista, kun esikoinen ihastui siihen. Tuliaisiksi piti ostaa myös pari nättiä tulitikkuaskia. Tänne haluan uudestaan!

Lehtikaalisipsit

Näin lehtikaalisipsien ohjeen Kamomillan konditoria-blogissa, ja ihan pakko heti kokeilla. Hän oli maustanut sipsejä, mutta minä kokeilin ensimmäisen version ilman ylimääräisiä makuja. Ei uskoisi kuinka hyviä nämä ovat. Paistamisvaiheessa tosin esikoinen kysyi, että onko meillä parsakaalia kun haisee ihan siltä.

lehtikaalia

ihan pieni loraus öljyä

ripaus suolaa

Revi lehtikaali suupalan kokoisiksi paloiksi. Minulla oli aika pieniä lehtiä, eli otin ne sellaisenaan, ilman vartta. Pyöritä niitä öljytilkassa kulhossa niin, että ovat kokonaan öljyn peitossa ja ripottele vähän suolaa päälle. Ole varovainen suolan kanssa, minulla oli melkein liikaa sitä. Öljynä voisi käyttää myös vaikka chiliöljyä tai jotain muuta maustettua öljyä jos kaipaa muuta makua. Levitä kaalit pellille ja paista niitä 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Kannattaa vahtia niitä etteivät pala. Hyviä ovat, tulee tehtyä toistekin.

Lehtikaali menossa uuniin

Kääretorttu

Kääretorttu on niitä perusjuttuja, jonka varmaan kaikki osaa tehdä. Ja silti joskus ei mene leipomiset ihan putkeen, vaikka kuinka osaisi. Nyt oli jotain hassua paistamisessa, liikaa täytettä jne. mutta maku oli todellakin kohdillaan. Kuten sisko sanoi, että tärkeintä on se miltä maistuu, ei se miltä näyttää :)  Tuli siis vähän levähtänyt kääretorttu, mutta hyvä silti.

Punaiset viinimarjat ovat kypsyneet oman pihan puskassa, ja kävin keräämässä sieltä vajaan litran niitä (vähempikin marjoja olisi riittänyt, tai koko täytettä ei olisi ollut pakko tunkea väliin). Yleensä käytän rahkaa täytteessa, mutta nyt sitä ei ollut, sen sijaan oli mascarpone-juustoa. Täyte oli hyvää, mutta ehkä se pysyy paremmin koossa silloin kun juuston sijaan on rahkaa, tai sitten vaan marjat olivat niin mehukkaita tällä kertaa.

4 munaa

2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoa

1 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta (yleensä en laita, enkä laita seuraavalla kerralla)

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, niin ettei enää näy ollenkaan isoja ilmakuplia. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe joukkoon, sekoita varovasti. Levitä taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia. Sillä välin valmista täyte

7 dl punaisia viinimarjoja

2 dl kermaa

200 g mascarpone-juustoa (tai prk rahkaa)

½-1 dl sokeria

Survo viinimarjat vähän huolimattomasti. Vatkaa kerma vaahdoksi, vatkaa joukkoon juusto (tai rahka) ja sokeri hyvin, lopuksi sekoita myös marjat joukkoon.

Kun kääretorttulevy on paistunut, kaada se voipaperille, jonka päälle on siroteltu sokeria. Vedä leivinpaperi varovasti irti, anna jäähtyä hetki. Levitä täyte levylle. Jos sitä on liikaa, ei kannata laittaa ihan kaikkea. Kääri nätiksi rullaksi (tai sitten vähemmän nätiksi), kääri voipaperiin ja rutista päät niin, että saat pyöreän kääretortun (tai sinne päin). Anna tasaantua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Anjoviskastike vihanneksille

Tämäkin houkutteleva resepti löytyy sekä River Cottage Everyday että Original Cookbook -kirjoista. Hain tänään kaikkea mahdollista palstalta, myös ensimmäisen(!) kesäkurpitsan. Sitten tein kastikkeen ja nautin tuoreista vihanneksista ja juureksista.

50 g anjovisfileitä

1.5 dl öljyä (minulla rypsi)

1 valkosipulinkynsi (ohjeessa 2)

timjamin oksasta lehdet

pari basilikan lehteä

½ chiliä pilkottuna

1 tl sinappia

2 tl viinietikkaa

vähän pippuria

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja sileäksi. Ohjeen mukaan säilyy hyvin jääkaapissa ainakin pari viikkoa, öljy tosi erottuu nopeasti, mutta sen voi sekoittaa uudestaan joukkoon.

Dippaa kstikkeeseen kauden vihanneksia ja juureksia, minulla oli nyt

salaattia

lehtikaalia

herneenpalkoja

hopeasipulia

punajuuria

kesäkurpitsa

pari palsternakkaa

eri värisiä porkkanoita

Kastike oli hyvää, vaikkakin ihan erilaista mihin olen tottunut. Ehkä ensi kerralla teen kuitenkin kermaviilipohjaisen kastikkeen.

Lehtikaali-sipuli-pitsa

Tänän tein iltapalaksi lehtikaalipitsaa. Idean otin River Cottage Veg Everyday -kirjasta, mutta ihan tarkasti en ohjetta lukenut. Tein tavallisen sämpylätaikinan, josta otin osan pitsaa varten. Kaulin ohuen pohjan pellille ja valmistin täytteen sillä aikaa:

öljyä paistamiseen

3 pientä sipulia palstalta (niitä harvennussipuleita)

1 valkosipulin kynsi (pieni, omasta valkosipulista)

pari kourallista lehtikaalia

vähän suolaa ja pippuria

n. 75 g cheddar-juustoa (Kolatun Waldemaria)

Viipaloi sipuli renkaiksi, anna hautua öljytilkassa muutama minuutti, lisää pilkottu valkosipuli. Pilko kaali muutaman sentin kokoisiksi palasiksi ja hauduta niitä sipuleiden kanssa muutama minuutti pannulla. Kaada täyte pohjan päälle, raasta juustoa päälle. Hyvä, suorastaan paras iltapala kiinalaisen keltaisen teen kanssa. Ja Waldemar on ihan parasta pitsa-juustoa.

Kurkkutuki

Olin viime vuonna palstavierailuilla, ja siellä Jenkka kasvatti avomaankurkkua katiskaverkkoa vasten pystyssä. Ihan mielettömän hyvä idea, etenkin kun maata ei ole tuhlattavaksi asti.

Pyysin isää rakentamaan minulle tuen kurkkuja varten. Piirsin mallin ruutupaperille mittoineen, ja isä sitten rakensi niiden pohjalta noin hienon tuen. Rimat ovat n. 20-30 cm maan alla, ne on veistetty teräviksi, jotta se on helppo laittaa maahan. 

Kurkut ovat vaan vielä pieniä ja vaatimattomia, mutta jos vaikka innostuisivat kasvuun. Toisella puolen verkkoa kasvavat kurkut ovat vielä niin matalia, etten niitä kiinnittänyt verkkoon, ehkä vielä ehtii tämän kesän aikana.

Takana vasemmalla näkyy palsternakkaa ja sipulia ja oikealla lehtikaalia. Lehtikaalipenkistä on kerätty nyt kolme ämpärillistä kaalia, ja ihan kuin ei mitään huomaisi. Ihan pian saan juuresharvennuksista kerättyä kesän ensimmäisen vihanneslautasen. Tuottaa se maa, vaikkakin vähän hitaasti tänä vuonna.

Porsaan kassleria karkkikastikkeella

Olen syönyt tätä herkkua Farangissa kaksi kertaa, ja kummallakin kerralla se oli koko menun paras ruoka. Viimeksi mietin, että seuraavalla kerralla tilaan listalta vain tätä karkkipossua. Mutta nyt ei tarvitse :) Halusin kokeilla itse tehden, ja kyllä kannatti. Löysin reseptin muutamasta blogista, ainakin Sillä sipulin väki ja Kulinaarimurulan Jaana olivat jo onneksi bloganneet ohjeet. Minä tein suunnilleen niin kuin Sipulilassa oli tehty, sen verran oikoen ja yhdistäen mikä sopi. Alkuperäisemmät ohjeet voi katsoa noista linkeistä.

Ruuan valmistaminen tarvitsee sen verran suunnitelmallisuutta, että pitää aloittaa edellisenä päivänä. Tai minun piti aloittaa jo sitä edellisenä, sillä piti ottaa Benjamin maatilatorilta (Suomen parasta sianlihaa Eerolan tilalta) ostettu kassleri sulamaan. Lihapala painoi 1.2 kg. Viiniä minulla ei ollutkaan, käytin vähän viinietikkaa tilalla. Tein liemen puolta pienenmpänä, se riitti todellakin oikein hyvin. Ylimääräisen liemen pakastin pienissä erissä, se on varmasti hyvä pohja monelle kastikkeelle.

Tarjoamista edellisenä päivänä tee liemi:

 

1 l vettä

1 valkosipulinkynttä (minulla oli pieni valkosipuli omalta palstalta)

5 sentin pätkän inkivääriä

muutama korianterinjuuri

2 valkopippuria

2 rkl valkoviinietikkaa (olisi pitänyt olla 2 dl valkoviiniä)

2 dl vähäsuolaista soijaa (olisi pitänyt olla 4, mutta ei ollut)

1 dl osterikastiketta

½ dl ketjap manista eli makeaa soijakastiketta

Keitä liemen aineet kattilassa. Lisää liha liemeen ja anna sen hautua nelisen tuntia miedolla lämmöllä kannen alla ylikypsäksi. Nosta liha varovasti kattilasta jäähtymään, käytin lastaa apuna sillä ylikypsä kassler hajoaa helposti. Siirrä jäähtynyt liha jääkaappiin, kevyt paino päällä, jätä sinne o/n. Siivilöi liemi talteen ja laita sekin jääkaappiin.

Seuraavana päivänä valmista karkkikastike:

2½ dl haudutuslientä

4 tähtianista

1 kanelitanko

400 g palmusokeria

1 dl vettä

Kuori haudutusliemen pinnalta hyytynyt rasva. Mittaa lientä kattilaan, lisää joukkoon kanelitanko ja tähtianikset. Kiehauta ja siirrä kattila pois lämmöltä.

Laita toiseen kattilaan vesi ja palmusokeri. Sulata sokeri miedolla lämmöllä. Kun sokeri on liuennut veteen, kuumenna seosta kunnes sokeri alkaa tummua. Lisää liemi (poista kanelitanko ja tähtianikset sitä ennen) karamellisoituneen sokerin joukkoon. Varo höyryä, sillä sokeriliemi on kuumaa ja se kuplii voimakkaasti. Anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes se paksunee, minä keitin sitä reilun vartin verran, olisi voinut keittää pidempäänkin.

Lihan friteeraus rypsiöljyssä:

Kuumenna öljy padassa n. 170 asteeseen.  Paloittele possu reilun 1x1 cm  kokoisiksi paloiksi. Friteeraa lihapaloja öljyssä kunnes ne ovat kullanruskeita, minä olin ehkä vähän liian hätäinen. Nosta lihapalat kattilasta reikäkauhalla talouspaperin päälle ja sen jälkeen tarjoiluastiaan. Tämä määrä lihaa pitää friteerata useammassa erässä. Valuta karkkikastiketta lihojen päälle.

Tarjolle lisäksi:

2 punaista pitkää chiliä renkaiksi pilkottuna

½-1 dl riisiviinietikkaa

1 puntti tuoretta korianteria

Söimme lihan riisin kanssa. Tuo tulinen riisiviinietikka sopi todella hyvin makean possun kanssa, sitä ei kannata jättää tekemättä. Lisänä oli lehtikaalisalaattia ja lapsille salaattilautanen kurkusta, tomaatista ja paprikasta. Kuva on räpsästy vauhdista, kun oli jo kiire syömään. Laitoin karkkiliemen kuumana lihan päälle, ja se valui aika lailla lihan sekaan. Jäähtyneenä kastike oli jähmeämpää, ja olisi ehkä näyttänyt enemmän samanlaiselta kuin Sipulilassa. Hyvää oli kaikkien mielestä!

Angel food cake

Tälle kakulle en tiedä oikeaa suomenkielistä nimeä, ehkä enkelten kakku? Nimipula johtunee siitä, ettei kakku ole ihan rantautunut Suomeen vielä. Minä ihastuin tähän kakkuun jenkeissä asuessani niin, että siitä tuli yksi lempiherkuista. Kakkua oli myynnissä edulliseen hintaan jokaisessa kaupassa, lisäksi vaan marjoja ja hedelmiä ja hyvä jälkkäri oli valmis. Kakku tuntui marjojen ja hedelmien (ja joskus kermavaahdon) kanssa syötynä ihanan kevyeltä kaikkiin muihin "pieniin" leivonnaisiin verrattuna (ei sillä että niissäkään mitään vikaa olisi ollut).

Minä sain tämän ohjeen hyvältä ystävältäni ja kollegaltani H:lta, aivan kuten monia muitakin hänen perheessään kulkeneita reseptejä (opetin hänet leipomaan suomalaista pullaa, joten ei tämä reseptien vaihto ihan yksipuolista ollut). Ja läksiäislahjaksi sain Nordic Ware:n Angel food pan:in. Ihan paras lahja! Minä ostin aikoinani myös muutaman setin kuppi-mittoja, joita käytän jenkkiohjeissa, mutta laitoin perään SI-järjestelmän mukaiset määrät.

1 cup jauhoja (2.4 dl) (erikoishienoja vehnäjauhoja)

1½ cup hienoa sokeria (3.6 dl)

1½ cup munanvalkuaisia (3.6 dl) (nyt meni 10 munaa)

2½ rkl vettä

1½ tl cream of tartar

½ tl suolaa
½ tl vaniljauutetta

1 tl manteliaromia

Siivilöi jauho ja ½ cup sokeria (1.2 dl) yhdessä. Erottele munanvalkuaiset, lisää kulhoon niiden joukkoon vesi. Vatkaa vaahdoksi, lisää cream of tartar ja suola, jatka vatkaamista, lisää vanilja ja manteliaromi (sen voi jättää poiskin). Jatka vatkaamista ja lisää sokeri vähän kerrallaan kunnes vaahto on kovaa. Lisää lopuksi jauho-sokeriseos varovasti käännellen vähän kerrallaan.

Kakku valmiina uuniin

Laita taikina voitelemattomaan(!) vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 40-45 minuuttia. Paistamisen jälkeen käännä vuoka heti ylösalaisin ja anna jäähtyä vähintään tunti. Irroita kakku sen jälkeen vuuasta veistä tai spaattelia apuna käyttäen.

Tarjosin kakun mansikoiden, kermavaahdon ja jäätelön kanssa. Juuri NIIN hyvää kuin muistinkin!

Miss you, H!

Pinaatti-juusto-penne-kohokas

Taas turvauduin River Cottage Veg Everyday-kirjaan. Viime vuonna murehdin kuinka en saa pinaattia itämään, tänä vuonna se iti ja kasvaa ihan hyvin, mutta en ole saanut käytettyä sitä vielä kertaakaan. Lehtikaali käy kaikkiin pinaattiruokiin hyvin, jossei paremminkin kuin pinaatti, joten pinaatti on vähän unohtunut. 

Tämä ruoka käy koko ateriasta, oiva lounas siitä tulikin.  Ohje on neljälle:

3 dl täysmaitoa

1 laakerinlehti

1 sipuli (ohjeessa puolikas)

muutama kokonainen mustapippuri

250 g pinaatinlehtiä (ei varsia)

100 g penne-pastaa (tjs)

suolaa

vähän öljyä

50 g voita

50 g jauhoa

75 g hyvää Cheddar-juustoa (minulla Waldemar)

muskottipähkinää

3 munankeltuaista

4 munanvalkuista

suolaa, pippuria

Voitele 1.5 litran vetoinen vuoka, tai sitten yksittäiset vuuat samalle määrälle. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen.

Aloita valkokastikeella: lisää maitoon laakerinlehti, pilkottu sipuli ja muutama mustapippuri, anna kiehahtaa ja jätä odottamaan sivuun. Ryöppää pinaatit. Kun ovat jäähtyneet, purista kaikki vesi pois nyrkissä ja pilko pieniksi. Keitä pasta suolatussa vedessä, valuta ja lisää ripaus öljyä jotta eivät tartu kiinni.

Tee valkokastike loppuun: sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja siivilöi lämmin maito joukkoon. Sekoita vispilällä niin, ettei tule paakkuja, tästä tulee tosi paksu kastike. Lisää keltuaiset ja sitten juusto, pinaatti ja pasta joukkoon, lisää pippuria, suolaa ja muskottipähkinää. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, sekoita varovaisesti joukkoon. Paista kohokasta 25-30 minuuttia, kunnes se on noussut hyvin ja saanut vähän väriä.

Kokeilin että onnistuuko kohokas kaltevareunaisessa vuuassa

Lehtikaalin kuivaus

Nyt sitä lehtikaalia on. Kylvin siemenet tiheään, jotta niistä riittää syötävää koko kesäksi ja syksyksi, mutta ne ovat kasvaneet niin nopeasti niin isoksi, että oli pakko harventaa ihan reilulla kädellä. Lehtikaalia voi kuivata helposti, ja kuivattuna sitä voi käyttää oikeastaan mihin vain: leipään, lettuihin, kastikkeisiin, keittoihin, patoihin, juomiin... Joten hain sitten puoli ämpärillistä lehtikaalia ja kuivasin ne kuivurissa. Sadosta riittää vielä useampi samanlainen satsi kuivattavaksi.

Kuivia lehtiä ennen murskaamista

Revin lehdet kuivurin ritilälle, jätin varret ja paksun lehtiruodin käyttämättä tällä kertaa. Kuivasin vähän vajaa 50 asteessa 3-4 tuntia. Suunnilleen puolessa välissä kuivausta lehdet ovat pienentyneet niin, että kaksi ritilällistä voi yhdistää yhdelle ja lisätä taas uusia kuivumaan. Myös varret voisi hyvin pilkkoa kuivamaan, ne kannattaa kuivata omalla tarjottimella, sillä vaativat paljon pidemmän ajan. Kuivat lehdet säilöin murskattuna lasipurkkiin. Siitä on helppo ottaa lusikalla tarvittava määrä ja lisätä taikinoihin, juomiin tai ruokiin.

Kotiin tuli vieno kaalin tuoksu, ja kesän ensimmäinen sadonkorjuu-fiilis iski. Tästä se taas alkaa.

Lehtikaali-mustikka-smoothie

Lehtikaali sopii todella hyvin smoothiehin, siitä tulee kiva metsäinen maku niihin. Väri häviää enemmän kuin pinaatista, maistuu vain paljon paremmalta, ainakin kun käyttää pieniä nuoria lehtiä.

Tänään yhdistin lehtikaalin mustikkaan. Annos on sopiva yhdelle:

1 dl jäisiä mustikoita
iso kourallinen lehtikaalia (varret poistettuna)
1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl maitoa

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvä aamun aloitus.

Kyyhkyä yrttivoissa paistettuna

Vielä löytyi pakastimesta viimevuotisia kyyhkyjä. Otin niistä rintafileet irti, ja keitin rangoista tehdystä liemestä kastikkeen. Juureksia en muistanut kaupasta ostaa, eikä omia ole vielä niin, että niistä olisi liemeen laitettavaksi, joten nyt tuli vähän lihaisempi liemi.

4 kyyhkyä

4 kivipiiraa

hanhilientä (vesi käy yhtä hyvin)

1 sipuli

pala juuriselleriä

persiljan varsia

laakerinlehti

loraus kermaa

vehnäjauhoa

4 kyyhkynsydäntä

3 timjamin oksaa

1 pieni rosmariinin oksa

1 pieni ranskalaisen rakuunan oksa (ihana aniksen maku)

reilusti voita

suolaa

Irroita rintafileet kyyhkyistä, jätä sivuun odottamaan. Keitä rankoja ja kivipiiroja vedessä/hanhiliemessa reilu puoli tuntia tai kauemmin (kivipiirat kaipaisivat vähän pidemmän ajan). Kuori vaahto alussa. Siivilöi liemi, ja keitä kasaan niin, että sitä jää jäljelle pari desiä. Lisää loraus kermaa, ja suurusta haluttaessa vehnäjauholla.

Sulata voi valurautapannulla. Lisää yrtit pannulle ja kääntele niitä voissa. Lisää lämpöä vähän ja ruskista kyyhkyn rintapaloja nelisen minuuttia kummaltakin puolelta, paista samalla sydämet ja kivipiirat. Syötiin kastikkeen ja uusien perunoiden kanssa. Rintafileet kannattaa nuijia ohuemmiksi, se mureuttaa lihaa samalla.

Harvennussalaatti

Valkosipulit ovat jo noin isoja

Tänään olin kitkemässä palstaa. Samalla tuli harvennettua vähän porkkanoita ja punajuuria sekä sipuleita. Niistä ja pienistä lehtikaalinlehdistä saa hyvän kesäisen salaatin. Kaikki nämä (no ei lehtikaali) olisi voinut mennä kompostiin, joten eikös tämä käy silloin hävikistä herkuksikin?

pieniä punajuuria

harvennettujen punajuurien naatteja

harvennnettuja porkkanoita

pieniä sipuleita

pieniä lehtikaalin lehtiä

Kolatun Waldemaria (tai mitä muuta juustoa tahansa)

vähän rypsiöljyä

Pese juurekset hyvin, pilko tarvittaessa, revi kaali joukkoon, lisää juustoa ja vähän öljyä. Hyvän mielen perussalaatti.

Single malt pekaanipiiras

Tämä ohje on peräisin Jamie Oliverin Jamie's America-kirjasta, joten ohje oli tietenkin Bourbon pecan tart. Minulla vaan ei sattunut olemaan bourbonia kaapissa (vaikka Jim Beam-cokis on aina ollut yksi lempidrinkeistäni) mutta hyvää skottilaista single maltia löytyi, joten sitä käyttämään. Muuten tein aika uskollisesti kirjan mukaan, ehkä ihan vähän oikoen.

Pohja:
250 g jauhoja

50 g tomusokeria

125 g voita

siemenet vaniljatangosta

1 muna

ihan vähän maitoa

Siivilöi jauhot ja tomusokeri kulhoon, lisää kuutioiksi leikattu kylmä voi. Nypi ne nopeasti murumaiseksi seokseksi, lisää vaniljatangon siemenet. Ohjeessa käskettiin laittaa myös applesiinin kuorta, mutta eihän minulla enää appelsiineja ollut. Lisää muna ja pikkuloraus maitoa ja työstä taikina palloksi. Taputtele taikinasta litteä pallo, peitä elmukelmulla ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Sen jälkeen kauli taikinasta ½ cm paksu pohja ja siirrä se vuokaan ja taputtele hyvin pohjaan ja reunoille. Tämä kauliminen siis ohjeen mukaan, meillä oli taas niin lämmintä, ettei se olisi onnistunut, joten levitin taikinan vuokaan jauhotetuin käsin. Pistele haarukalla ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Laita pohjan päälle leivinpaperia ja täytä piirakkapohja kuivilla herneillä tai riisillä ja paista 10 minuuttia. Sillä välin tee

Piiras menossa uuniin

Täyte:
450 g pekaanipähkinöitä

3 munaa (isoja, jos pieniä, käytä 4)

175 g sokeria

1 tl kanelia

100 ml siirappia (140 g)

50 g sulatettua voita

50 ml whiskyä

Hienonna puolet pähkinöistä joko veitsellä tai kaulimella pyyhkeen sisällä. Sekoita kulhossa munat, sokeri ja kaneli. Lisää hienonnenut pähkinät ja sekoita hyvin. Lisää siirappi, sulatettu voi ja whisky (lapikasta tällä kertaa) ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi kokonaiset pähkinät joukkoon ja kaada täyte pohjan päälle. Paista piirakkaa 180 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä tunnin verran ja nauti vaniljajäätelön kanssa. Hyvää oli kaikkien paitsi lasten mielestä, kun siinä "maistui liikaa se alko-hommeli".

Siivouspäivän mietteitä

Tänään on ollut siivouspäivä. Alkoi aamukymmeneltä ja loppui iltakymmeneltä. Väliin toki mahtui syömistä (tilasin pitsat esikoisen ehdotuksesta: "Äiti, ei ole mitään järkeä että alat tehdä ruokaa kun joudut siivoamaan koko päivän" -lauseen jälkeen otin puhelimen käteen) sekä kuopuksen kanssa sylittelyä kun hänellä tuntui olevan jatkuva sylipula. Mutta muuten päivä on mennyt pyykkiä pestessä ja siivotessa.

Kyllä ei ole mitään järkeä tavaran määrässä. Siihen kun yhdistää järjettömän kiireisen ja uuvuttavan vuoden, niin kaikki paikat ovat ihan kaaoksessa. Tämän päivän urakan jälkeen jäi vielä työ- ja makuuhuoneen raivaukset, kaappien siivous ei mahdu tähän kesälomaan. Sen päätin, että mitään tavaraa en osta vähään aikaan, mietin että olisikohan loppuvuoteen saakka hyvä aika. Sitten voi hetken miettiä tarvitseeko mitään. Sen verran huomautan, että astiat, legot ja kirjat eivät ole tavaroita. 

Jos ei ikinä ole sisustanut, ei kannata ostaa mitään sisustujuttuja (vastaan tuli tosi ihana kankainen leipä"kori" jonka olen ostanut alennusmyynnistä ehkä kolme vuotta sitten, tai neljä. Siellä se oli edelleen pussissa kuitin kanssa). Kuten näkyy, en stailaa kuvia enkä stailaa kotia ;)  Lapset ovat leikkineet viime kuukaudet pelkästään legoilla, joten yhtään Kiinassa tehtyä muovihärpäkettä ei tarvitse heille hankkia (en tosin ole varma missä ne legot on tehty).

Niin että mitä varten kirjoitan tätä tajunnanvirtaa: ihan siksi että voin kaivaa tämän esiin sitten jos suunnittelen tarvitsevani jotain. Oikeasti, en tarvitse.

ps. Siivouspäivään kuuluu ehdottomasti kukkakimppu. Näin hienosti maatiaisperennapenkkini tekee kukkaa, ollut varsinainen ilo silmälle jo muutaman viikon ajan (no viime viikko naapureiden silmille).

Yrttisuola lihalle ja kalalle

Viime vuonna innostuin tekemään yrttisuolaa niin, että sitä riitti joululahjoiksi asti. Tänä vuonna ajattelin tehdä tavallisen yrttisuolan lisäksi oman suolan lihalle ja kalalle.

Yrttisuola lihalle:

Ylhäällä kalasuola, alempana lihasuola

500 g merisuolaa

reilusti lipstikkaa

reilusti persiljaa

sopivasti timjamia
vähän oreganoa

vähän selleriä

Yrttisuola kalalle:

500 g merisuolaa

reilusti tilliä

sopivasti persiljaa

sopivasti sitruunaruohoa
vähän ruohosipulia

vähän timjamia
muutama lehti mustaviinimarjapensaasta

raastettua sitruunankuorta

Laita yrtit ja suola tehosekoittimeen. Aja hienoksi jauheeksi. Levitä kuivumaan laakealle alustalle, siirrä purkkiin kun on ihan kuivaa. Minä annoin viime vuonna kuivua suunnilleen viikon verran, sekoittelin aina välillä, jotta ei kuivu paakkuiseksi.

Lehtikaali-herkkutatti-lasagne

Neljää erilaista lehtikaalia

Lehtikaali-ihanuutta!!! Ihan mieletön paluu kahden viikon jälkeen palstalle ja pihalle. Kerrankin ollut sopivat kelit, joskin viileät, poissaolon aikana. Vettä on tainnut tulla harva se päivä, kai paljonkin, ja kasvit voivat hyvin. Pihan salaattipenkki on rehevä, ei tietoakaan viime kesän ankeudesta. Punajuuret, porkkanat ja sipulit ovat kasvaneet reilusti (ja rikkaruohot), ja lehtikaalipenkki on niin rehevä, että sitä oli pakko harventaa. Kylvin siemenet aika tiheään juuri siitä syytä, että voin alkaa käyttää satoa heti pienestä pitäen. Ja nyt sitä satoa on! Ihan mieletöntä. Ihan uskomatonta.

Pääsin nyt kokeilemaan River Cottage Veg Everyday-kirjasta Lehtikaali-sieni-lasagnea. Heti kun sain kirjan käsiini, tänä resepti nousi ylitse muiden tehtävien ruokien listallani. Eikä suotta, ihan paras lasagne ikinä! Käytin pakastettuja herkkutatteja, ohjeessa käytettiin tuoreita, mutta enhän minä jaksa sieniaikaa odottaa. Tässä oli aika monta vaihetta limittäin, mutta ruoka on kaiken vaivannäön väärtti. Kirjoitan ohjeen tähän vähän eri järjestyksessä kuin kirjassa, sillä näin minä sen tein:

Maitokastike:

 7.5 dl täysmaitoa

1 laakerinlehti

1 sipuli

1 sellerinvarsi (minulla ihan pieni kun ei ole isoksi ehtinyt kasvaa)

muutama kokonainen mustapippuri

50 g voita

50 g vehnäjauhoja

2 tl sinappia (jätin pois)

suolaa, mustapippuria

Täytteet:

n. 300 g lehtikaalia, paksuimmat kohdat varsia poistettuna

vähän vettä, suolaa

30 g voita

pari dl pakastettuja herkkutatteja (ohjeessa 500 g tuoreita sieniä)

1 valkosipulin kynsi (ohjeessa 2)

muutama timjamin oksa

Lopuksi:

175 g lasagne-levyjä

n. 20 g Parmesania raastettuna (saattoi tulla ihan pikkasen enmmän)

Laita maito kattilaan, lisää joukkoon mausteet ja vähän pilkotut sipuli ja sellerinvarsi. Anna maidon juuri ja juuri kiehahtaa, siirrä sivuun maustumaan.

Irrota lehtikaaleista kovat varret pois, pilko lehtiä vähän. Heitä ne kattilaan, lisää vettä ja suolaa. Veden ei tarvitse peittää kaaleja kokonaan, sillä ne painuvat pian kasaan. Sekoita vähän ja anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Valuta kaalit mahdollisimman kuivaksi lävikössä.

Laita paistinpannulle vähän voita, ja hauduta sienistä nesteet pois. Pakastetuista herkkutateista se oli jo tehty, joten muutama minuutti pannulla riitti. Lisää timjameista lehdet ja pilkottu valkosipuli, anna maustua vielä hetki pannulla.

Valmista maitokastike loppuun. Sulata voi kattilassa, lisää vehnäjauhot joukkoon. Valuta lämmin maito siivilän läpi ja sekoita hyvin vispilällä, ettei jää paakkuja. Anna kiehahtaa vähän, jotta kastike sakenee. Lisää vähän pippuria ja suolaa (ja sinappia jos haluat).Ota puolet maitokastikkeesta eri kulhoon/kannuun, ja kaada toisen puolen joukkoon lehtikaalit.

Kokoa lasagne vuokaan. Ohjeessa tehtiin vain kaksi täytekerrosta, minä käytin pienempää vuokaa, ja täytekerroksia tuli kolme. Minä kokosin näin, kerrokset käänteisessä järjestyksessä, eli ensimmäisen on se alin kerros:

puolet erillisestä valkokastikkeesta (eli 1/4)

1 krs lasagnelevyjä

puolet lehtikaali-valkokastikeseoksesta

1 krs lasagnelevyjä

sienet

1 krs lasagnelevyjä

toinen puolet lehtikaali-valkokaaliseoksesta

1 krs lasagnelevyjä

puolet erillisestä valkokastikkeesta (eli 1/4)

Parmesan-juustoraaste

Paista n. 40 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Ihan paras lasagne ikinä (ai niin, sanoin sen jo)! Ja jälkiruuaksi jäätelösoodaa, aika hyvä lomapäivä.

Näin rehevä salaattipenkki oli odottamassa mökiltä tulleita

Salaattipenksisä oikealla alhaalla selleri, otan siitä aina varren kerrallaan kun tarvitsen. Takana oikealla näkyy pinaatti, melkoisesti paremmin onnistunut kuin viime vuonna, jee.

 

Palsternakka

Viime vuonna sain kokonaista kolme pientä palsternakkaa, mutta tänä vuonna tilanne on ihan eri! Ovat itäneet hyvin, ja kasvaneet jo näin isoiksi näin aikaisessa vaiheessa kesää.

Blue Kongo kukkii

Mökkipuuhia osa 2 - nokkosvesi

Nokkosvesi on hyvää lannoitetta maalle ja sillä voi yrittää häätää kirvoja ja muita tuholaisia. En ole varma miten se oikeaoppisesti tehdään, mutta minä olen aina tehnyt sitä helpolla tavalla, niin nytkin. Aloitin niittämällä yhden ison nokkospuskan viikatteella. Sitten keräsn ämpärillisen nokkosen lehtiä ja hentoisempia oksia varsineen päivineen.  Keitin isossa kattilassa monta litraa vettä kiehuvaksi, tungin nokkoset joukkoon ja annoin hautua sellaisenaan yön yli. Seuraavana päivänä kaadoin liemen talteen ja pullotin nokkosveden.

Nokkosuutetta (tai nokkoskäyte) voi tehdä myös käyttämällä. Silloin laitetaan nokkosten päälle kylmää vettä, ja annetaan käydä välillä sekoittaen viikosta pariin. Haju on ihan kamala, mutta kasvit tykkäävät. Tällöin nokkoset häviävät liemeen, ja siitä tulee sameaa pahanhajuista lientä. Monissa ohjeissa nokkosvesikin kehoitetaan tekemään käyttäen viileää vettä, mutta minä olen tottunut tekemään sen aina kiehuvaan veteen.

Käytän nokkosvettä sellaisenaan kun yritän päästä kirvoista eroon: sumutinpulloon nestettä ja sitä reilusti lehdille. Kaikkien ohjeiden mukaan lannoitteena käyttäessä lientä pitäisi laimentaa, mutta minä olen aina kaatanut sadesäällä pikkulorauksen puskan juurelle, siinähän se laimenee sateessa.