Suutarinlohi

Silakka on hyvä kala ja suutarinlohi on erityisen hyvää. Tämä on ollut suurta herkkua jo opiskeluajoista lähtien. Silloin silakka oli oikeasti tosi halpaa, selvästi halvempaa kuin vaikka monien mainostama tonnikala. Minä tykkään edelleen suutarinlohesta joka tulee syötyä useimmiten ruisleivän päällä. Ihan parhaita leivänpäällisiä, voittaa (melkein) kaikki leikkeleet mennen tullen.

½ kg silakkafileitä
1 sipuli
1 porkkana
2 tl mustapippuria
ripaus valkopippuria
½ dl etikkaa
1 dl vettä
3 rkl sokeria
1 rkl suolaa
tilliä reilusti

Lado kalat, pilkotut sipuli ja porkkana ja mausteet kerroksittain tölkkiin tai astiaan. Sekoita etikka, vesi, sokeri ja suola hyvin ja kaada päälle. Lisää reilusti tilliä ja laita kalat jääkaappiin yön yli. Valmista seuraavana päivänä.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Viherherukka-mutakakku

Mutakakku on yksi meidän perheen lempileivonnaisista. Minulla on vanha ohje, jonka alkuperää en enää muista, olen vaan kirjoittanut sen ylös keittokirjaani. Jos joku tietää sen alkuperän, saa kertoa. Minusta mustaherukka ja suklaa sopivat hyvin yhteen, mutta nyt halusin kokeilla viherherukkaa (se maistuu mustaherukalta, mutta siinä ei ole tummaa väriä). Tein tämän mutakakun foliovuokaan, jossa se oli helppo ottaa mukaan mökille.  Pinta vähän repeili kuljetuksessa, mutta ei se makua haitannut.

200 g voita

200 g tummaa suklaata

4 munaa

2 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

2 dl viherherukkaa

Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sula voi-suklaaseos sekaan. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe joukkoon, sekoita varovasti. Jos haluat käyttää jotain marjoja, levitä ne vuokaan ja kaada taikina päälle. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Mutakakku saa jäädä vähän pehmeäksi keskeltä.

Marjat sopivat mutakakkuun hyvin, ja viherherukat herkullisen hyvin. Nam.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Mitobag - huovutettu käsilaukku

Tämä on yksi niistä keskeneräisistä töistä, joka on kummitellut mielessä varmaan yli vuoden. Ei enää paljoa puuttunut, kahva, päättely ja koristelut, niin vähästä oli valmistuminen kiinni. Katsoin yhtenä iltana vähän televisiota ja sain tehtyä kassin loppuun. Tähänkään minulla ei ole ohjetta, ja vähän lankojen ehdoilla piti mennä, kun tuo pääväri loppui kesken, eikä sitä enää (silloinkaan) saanut lisää. Kudoin leveän sylinterin jota kavensin ylöspäin mennessä kahdesta reunasta. Virkkasin leveään puoleen pohjan, kapeampaan reunukset ja kahvan. Koristeet virkkasin erikseen jonka jälkeen ompelin ne kiinni. Huovutin kassin 40 asteen kirjopesussa ja muotoilin sopivaksi. Lopuksi kävin esikoisen helmivarastolla ja löysin sopivat nukleoidit.

Tähän kassiin olen tyytyväinen. Ylöspäin kapeneva malli on kätevä, ja tähän mahtuu juuri sopivasti pienen käsilaukun kokoinen iso lompakkoni, puhelin ja kalenteri, mutta mukaan ei mahdu viikon reissuun tarvittavaa tavaramäärää, joka yleensä kertyy käsilaukkuuni alle viikossa, vaikken ole edes reissussa.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :) 

Valkosipulit maassa

Tällä postauksella ei ole oikeastaan muuta tehtävää kuin olla muistutuksena ensi vuonna, että milloin ne valkosipulit tulikaan laitettua maahan (kun en muista milloin laitoin ne viime vuonna). No nyt ne ovat maassa, vaikka olisivat voineet olla aikaisemminkin. 

Ei kai koskaan ole ollut syystyöt näin huonolla mallilla, ei edes viime vuonna jonka luulin olevan paha. Nyt vasta kärräsin ruukkupuutarhan mullat palstalle, ja samalla yhden säkin kunnon multaa. Sen levitin kahden rivin leveydeltä kasaksi, johon istutin kaksi riviä valkosipulia, kynnet yhteensä neljästä isosta valkosipulista. Toivottavasti eivät ole moksiskaan näistä pakkasöistä. Tai siitä että heti tuon mullan alla on kovaa kittaantunutta savea.

Samalla kaivoin loput palsternakat ja porkkanat ylös ja nostin viimeiset punajuuret. Keräsin myös viimeiset härkäpavut jotka ovat nyt kuivumassa. Maata olen saanut käännettyä vähän, mutta en mitenkään riittävästi. Kokonaan kääntämättä on vielä puolet penkeistä, ja se viimeinen peitossa ollut alue.

Ja sitten sellainen iloinen uutinen, että taidankin saada yhden pienen ruuan ruusukaaleistani. Minulla on pari tuollaista vartta, kaalit ovat sellaisia pikkurillinpään kokoisia, mutta kyllä niistä nyt jotain saa tehtyä

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Lehtikaali-pekoni-sipuli-paistos

Otsikossahan se jo tuli. Tein tänään ns. nopeaa arkiruokaa (hih, kaikille niille joita tämä termi naurattaa), eli hirvipihviä, villisikaliemeen tehtyä herkkutattikastiketta, keitettyjä perunoita ja sitten tätä herkullista paistosta. Kaiken teki vähemmässä ajassa mitä perunat kiehuivat. Lehtikaalipaistoksen inspiraationa toimi Kokkipottilan ruusukaali-pekonipaistos, vaikka vähän erilainenhan lisuke/ruoka tästä tuli.

n. 70 g pekonia 

1 pienehkö sipuli

2 isoa kourallista lehtikaalia 

pikkuloraus kermaa (n. 2 rkl)

Pilko pekoni suikaleiksi, laita pannulle. Pilko sipuli pieneksi, lisää pekonin joukkoon. Anna hautua niin, että sipulista tulee pehmeää, muutama minuutti riittää. Lisää pienityt lehtikaalit ja jatka paistamista taas hetki, niin että kaalit vähän pehmenevät. Kaada pikkuloraus kermaa päälle sekoita hyvin ja tarjoile. Hyvää, niiin hyvää taas.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :) 

Pakastetut omenat

Omenasatoa kannattaa säilöä pakastamalla. Näin on mahdollista  leipoa  kotimaisista  omenoista  omenapiirakoita ja tehdä hyvää hedelmäsalaattia keskellä talveakin.

Piirakoita varten pakastan omenat joko viipaleina tai sitten pieninä suikaleina. Suikalointi sujuu kätevästi mandoliinilla tai vaikka tuollaisella Tupperwaren leikkurilla. Muutama minuutti ja iso kasa omenoita on sopivina suikaleina. Minä pakastan yhteen pakastuspussiin aina 4-5 omenaa, se on hyvä määrä vaikka omenapiirakkaan tai pannukakkuihin.

Toinen hyvä tapa on pakastaa omenat sokeriliemessä. Talvella on helppo ottaa sulamaan rasiallinen omenoita valmiissa liemessä, lisätä haluamiaan marjoja ja/tai hedelmiä ja raikas hedelmäsalaatti on valmis. Näistä saa myös hyvän omenakiisselin aikaiseksi. Liemeen voi laittaa halutessa kiehumaan vaniljatangon tai vaikka kardemummaa, kanelitankoa tai tähtianista, jos haluaa mausteisia makuja. Omenat nousevat pintaan liemen mukana, mutta kun neste jäätyessään laajenee, peittää se omenat sopivasti. Tuohon kilon purkkiin menee neljä isoa Åkeroa. Lapsena sokeriliemiomenoita oli joskus hedelmäsalaatissa, joskus ihan sellaisenaan jälkiruokana.

1 l vettä

2 dl sokeria

(1 vaniljatanko, kardemummaa, tähtianista, kanelitankoa mitä vaan)

n. 1 kg omenoita (Åkero paras)

Keitä sokeriliemi ja anna sen jäähtyä. Kuori ja viipaloi omenat pakastusrasiaan tai vaikka pestyyn maitotölkkiin. Kaada jäähtynyttä lientä niin, että omenat peittyvät. Muista jättää vähän laajenemisvaraa ja pakasta.

Savustettu sydän

Törmäsin yhdessä riistakeittokirjassa useampaan ohjeeseen, jossa käytettiin savustettua hirvensydäntä. Missään ei tietysti ollut sille ohjetta, joten päätin kokeilla itse. Perheen savustus-guru suositteli sydämen keittämistä ja sen jälkeen vaan nopeaa savustamista savustuspöntössä. Näin siis tein. Minulla oli puolikas hirven sydän, jonka keitin tavalliseen tapaani

vettä

½ hirvensydän

sipuli kuorineen

porkkana

pala juuriselleriä

2 maustepippuria

10 mustapippuria

10 valkopippuria

pari laakerinlehteä

1 rkl suolaa

Laita vettä kattilaan niin, että sydän peittyy reilusti. Anna kiehua ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, nyt meni kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen laita pilkotut sipuli ja juurekset ja mausteet veteen ja anna kiehua 1½-2 h sydämen koosta riippuen. Nosta sydän kattilasta, anna vähän jäähtyä ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Laitoin liemeen juureksia ja kaikkea muuta hyvää, joten otin senkin talteen: siivilöi liemi ja  siinä on hyvä pohja pariin kolmeen keittoon tai pataan.

Ladoin viipaleet valmiiksi lämmitettyyn savustuspönttöön yhdessä purujen kanssa, ja savustin 5 ja 10 minuuttia. Osan sydämestä jätin pilkkomatta. Riittävä aika savustukselle on 5 minuuttia, pidemmässä ajassa sydän alkaa jo kuivahtaa. Toisaalta tuo pidempi aika ei riittänyt sydämen palalle, se ei maistu juurikaan savulta muuta kuin ihan pinnasta. Yhden kerran voisi vielä kokeilla kokonaisen sydämen savustusta ennen keittoa, siinä voisi tulla hauskan makuinen liemikin. Mutta hyvää tämäkin on vaikka leikkeleenä, salaatissa, kastikkeessa tai keitossa. Tai ihan sellaisenaan.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :) 

Huovutettu kännykkäsuoja

Ajattelin aloittaa työhuoneen kimppuun käymisen lankakerä kerrallaan. Tälläinen kännykkäkotelo syntyi yhdestä vähän vajaasta vihreästä Huopanen-lankakerästä Vain elämää-ohjelman aikana. En enää muista miksi olin ostanut tuon langan, saattaa olla että pelkästään värin takia, tai sitten oli joku suunnitelma mitä en enää muista.

Sain uuden työpuhelimen, ja nyt minulla on käsilaukussa pyörimässä kaksi kosketusnäyttöpuhelinta (mikä sana!). Olin vähän huolissani että niille käy jotain, joten ajattelin virkata niille pehmeän suojuksen. Virkkasin ketjusilmukoita sopivan määrän (4X leveämmän mitä puhelimen leveys) ja suljin ketjun. Aloin virkata sylinteriä ylöspäin siihen asti kunnes lanka oli lopussa, vähän yli 2X korkeus. Sitten virkkasin pohjan kiinni ja ompelin koristekuvion. Laitoin pussin sisään muovia ja huovutin 40 asteen kirjo-ohjelmassa. Pesun jälkeen muotoilin pussin sovivaksi ja annoin kuivua.

Nyt kelpaa pitää kahta puhelinta selät vastakkain pussissa, ja saavat pyöriä laukussa ihan rauhassa.Aika paksu tuo kotelo on, katsotaan jääkö pysyvään käyttöön. Ehkä seuraavan voisi tehdä ilman huovuttamista.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Kalakukko

Siitä huolimatta, että meillä ei ole sukua Savossa, teki äiti usein kalakukkoa. Muistan usein hänen tehneen kalakukkoa silloin kun oli tulossa vieraita kylään, ja tietysti joskus ihan vaan omalle perheelle. Tämä resepti on sama, jonka hän kirjoitti keittokirjaani, sitä en tiedä kuinka oikeaoppinen se on, mutta näin äiti aina teki, ja tämä on minusta se ainoa oikean makuinen kalakukko. Hassua miten itsellä tuli ihan juhlan tuntua tuoksusta paistamisen aikana, koska useimmiten kalakukon yhdisti juuri vieraiden kyläilyyn.

Kuori:

5 dl vettä

1 rkl suolaa

50 g voita

reilu 1 l ruisjauhoja (650 g)

2 dl vehnäjauhoja

Täyte:

 n. 1 kg ahvenia tai muikkuja

200 g siankylkeä siivuina

suolaa

sulatettua voita + vettä

Sekoita kuoritaikinan aineet keskenään. Kauli pellille pohja ympyrän (kuten äiti aina teki) tai soikion muotoon (kuten toreilla näkee). Laita pohjan päälle kerros kaloja ja vähän suolaa. Lisää kerros siankylkeä, vähän suolaa, kerros kalaa jne. Levitä kuoritaikina päälle, jätän vähän taikinaa paikkausta varten. Paista 250 asteessa 30 min, sitten laske lämpö 125 asteeseen ja paista vielä 4 tuntia. Voitele välillä voi-vesi-seoksella ja paikkaa taikinalla jos kuoreen tulee reikiä/halkeamia. Paiston jälkeen kääri kukko voipaperiin ja villapaidan(!) sisään muutaksi tunniksi tai o/n. 

Ei tämä ensimmäinen kalakukko mikään kovin kaunis ollut, ja ensi kerralla osaan arvioida pohjan koon paremmin (olisi voinut olla vielä vähän isompi, nyt jäi vähän taikinaa ja kaloja yli). Tarkempi pitää olla myös pohjan ja päällä olevan kuoren yhdistämisessä. Mutta jostainhan se on alettava. Ja kyllä tämä oli ihan yhtä hyvää mitä muistan lapsuudesta/nuoruudesta.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Suklainen maksakastike

Tämän resepti löytyi Kotiliedestä 19/2012. Lehdessä oli lukijoiden lähettämiä suklaisia reseptejä, joista jokainen on kokeilemisen arvoinen. Aloitin kuitenkin tästä maksakastikkeesta, sillä sain sopivasti hirvenmaksaa (ohjeessa käytettiin naudanmaksaa). Kaapissa minulla oli vielä Kultasuklaan chilisuklaata, jonka ajattelin sopivan tähän hyvin. Ihan vähän muutin ohjetta ja tein sen näin:

600 g hirven maksaa (tai naudan)

1 salottisipuli

2 rkl voita

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta

1 rkl vehnäjauhoa

2 dl vihanneslientä

2 dl kermaa

40 g chilisuklaata

Leikkaa maksa kuutioiksi. Hienonna sipuli ja paista sitä voissa. Lisää maksat joukkoon, ruskista ne ja mausta. Ripottele vehnäjauhot joukkoon ja sekoita hyvin, anna jauhojen saada vähän väriä. Lisää nesteet ja suklaa, hauduta viitisen minuuttia. Syötiin perunoiden, puolukkahyytelön ja lantturaasteen kanssa. Kastike oli hyvää ja yllättävän suklaista, mutta taidan silti tykätä enemmän ihan perinteisestä maksakastikkeesta. Ja suklaasta huolimatta ei uponnut lapsiin.

Vispipuuro tyrnistä

Vähän aurinkoa sateen keskelle: tyrnivispipuuroa. Vispipuuro on hyvää tyrnimehusta, usein jopa niiden mielestä jotka vähän vierastavat tyrnin karvasta makua. Minä teen sen aina suunnilleen näin:

2 dl tyrnimehua (kylmäpuristettua, sokeritonta)

8 dl vettä

1 dl sokeria (tai 1½-2 jos haluat makeampaa)

1½ dl mannasuurimoita

Laita nesteet ja sokeri kattilaan, lämmitä melkein kiehuvaksi. Vatkaa joukkoon mannasuurimot ja anna poreilla kymmenisen minuuttia, sekoita lähes koko ajan. Jäähdytä puuro kylmäksi ja vatkaa kuohkeaksi. Hyvää sellaisenaan tai maidon tai jugurtin kanssa. 

ps. Sattuipa mukavasti, että tämän päivän Kotiliedessä (21/2012) oli juttu Kari Savolasta, Vääksyn Myllyn toimitusjohtajasta. Mannasuurimoni ovat peräisin tietysti Vääksyn Myllystä. Ja kuvissa näkyy samanlainen hieno lippis jonka minäkin sain :)

Mitä minun pitäisikään tehdä?

Sain Campasimpukalta haasteen, jossa pitää kirjoittaa 8 ruokaan liittyvää asiaa joita on suunnitellut tekevänsä. Kiitos Campasimpukka haasteesta, ja siitä että saan kirjoittaa nämä takaraivossa kummittelevat asiat ihan kaikille tiedoksi.

Haasteen ohjeet ovat mukavan simppelit:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste eteenpäin , vaikka 4:lle
3. Ilmoita näille haasteista
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-listasi
 

Minullahan on kroonisesti aina 1) suunnitelmia enemmän kuin aikaa toteuttaa ne, 2) intoa aloittaa projekteja enemmän mitä kärsivällisyys ei ihan aina riitä loppuunviemiseksi, 3) ulkopuolisen silmin (näin luulen) minulla on ajankäytön ja arjenhallinnan ongelmia, vaikka itse vielä kuvittelen kaiken olevan ihan ok. Näistä seikoista johtuen minun oikea to-do-lista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta kiva että saan listata edes muutaman tähän, jos ne vaikka valmistuisivat pian. Minä jaan nyt oman 8 kohtaa kahtia, eli neljään ruokasuuunitelmaan ja neljään muuhun blogin aihepiireihin kuuluviin asioihin. Ja kuten käsitöiden vähäisestä määrästä näkee, se lista olisi oikeasti se kaikkein pisin. Mitä ruokaan tulee, Campasimpukka epäili että olen jo kokannut kaikkea, mutta se ei pidä paikkansa. Olen vaan kokannut kaikkea sitä mitä haluan, en vaan halua tehdä ihan kaikkea :) Mutta nämä seuraavat neljä ovat sellaiset jotka haluaisin tehdä joskus lähitulevaisuudessa.

1. Valmistaa jotain itse kasvattamasta ruusukaalista. Joo, ruusukaalit edelleen nuppineulan pään kokoisia.

2. Sorsapata. Sorsapatoja olen tehnyt elämäni aikana vaikka kuinka monta, mutta tällä vuosituhannella määrä on yhden käden sormilla laskettavissa, ja viimeisestä kerrasta on vuosia. Joten toivon että metsästysonni sorsien suhteen kääntyy ja joskus tulevaisuudessa saisin tehdä taas sorsaa jollain tapaa.

3. Kalakukko. Lapsuudessani äiti teki usein kalakukkoa, ja se oli aina ihan mielettömän hyvää. Jostain syystä itse en ole sitä tehnyt, lanttukukkoja vaan, enkä niitäkään montaa. Tämä on ihan lähiaikojen suunnitelmissa, odottaa seuraavaa lomaa.

4. Suklaakohokas. Olen tehnyt vain suolaisia kohokkaita. Pitää tehdä makeitakin vaihteeksi, onneksi on kaikenlaista pientä juhlaa tulossa.

Ja sitten ne neljä muuta asiaa, jotka ovat korkealla listallani:

5. Työhuoneen siivous. Tämä johtaa olennaisesti siihen, että saan ompelukoneen vuoren alta esiin ja langat ja kankaat taas käyttöön. Samalla toivoisin saavani muutaman laatikollisen verran rojua jonnekin järkevämpään paikkaan.

6. Kankaiden ja lankojen läpikäynti ja osan niistä lahjoittaminen tai myyntiin laitto. Minulla on monenlaisia kankaita odottamassa käyttöä. Osa suunnitelmista on edelleen odottamassa toteutustaan, mutta osasta on auttamatta aika ajanut ohi. Toivon että niistä tulee kuitenkin iloa jollekin toiselle.

7. Keskeneräisten villapaitojen työstäminen jatkokäyttöön: pannumyssy, pannunalunen jne. Silloin kun keskeneräisiä töitä on kaapeissa liikaa, alkaa se ahdistaa ja estää uusien ideoiden syntyä. Olen kutonut kymmeniä villapaitoja aikoinaan, ja keskeneräisten laskemiseen ei yhden käden sormet riitä. Niistä en yhdestäkään aio enää paitaa kutoa, joten jotain muuta kivaa pitää keksiä.

8. Olla lupaamatta liikoja. Nyt kun olen suorittanut 50 op opintoja avoimessa yliopistossa ja lopettanut toisen työni "ollessani työttömyysuhan alla" voisin ihan vaan olla tekemättä mitään ylimääräistä.

Oikeasti tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta jos nyt aloitetaan tästä.

Tämä haaste on jo kiertänyt vaikka missä, eli taas on jäljellä se vaikein osa. Mutta haluan lähettää tämän eteenpäin Sinisentuvan Mammukalle, Iskälle, Rouvalle Raadelmasta ja Hiidenuhmalle. Mikään pakko ei haastetta ole ottaa vastaan, mutta jos mielessä on jotain mitä haluaa kirjata ylös, niin nyt on hyvä tilaisuus.

Sian etulapa uunissa

Isä oli ottanut teurastamastaan possusta etulavan sulamaan. Se oli iso pala, arviolta varmaan yli 3 kg. Miesten ollessa hirvimetsällä minä tein ruuan. Melko täydellinen mökkipäivä, siitä huolimatta, että lapset heräsivät seitsemän aikoihin väsymyksestään (tai äitinsä univelasta) välittämättä; heräsivät aikaisin ihan siitä ilosta että heräsivät mökillä. Yhdeksään mennessä oltiin syöty aamiainen, puettu vedenpitävät vaatteet ja päästy ulos puuhailemaan. Isompi rakensi itselleen ulkokeittiön uuneineen päivineen, pienempi rakensi asuntolaivan johon aikoi muuttaa. Mökin pihalla on paikoitellen nilkkaan asti vettä, liekö siitä saanut inspiraation. (ps. Neljään mennessä pienempi ulkoili pelkissä pikkukalsareissa, isommalla oli sentään pikkareiden lisäksi T-paita päällä. Hikipäässä kumpainenkin, ulkona +3 astetta. Tämä pikku-anekdootti etenkin Jenkan iloksi ;) )

Minä jatkoin sadonkorjuuta, kymmeneen mennessä oli kerätty ja pesty porkkanoita, palsternakkoja ja punajuuria sekä syöty lasten kanssa pellosta herneitä jotka olivat edelleen hyviä. Ruoka oli uunissa ennen yhtätoista, savusauna lämpiämässä puoleenpäivään mennessä ja sitten olikin pienten nokosten aika. Pataan tuli kaikenlaista syksyn satoa ja muuta hyvää:

voita/öljyä

Kuva rajattu niin että vanha haisaapas näkyy

sian etulapa (n. 3 kg tai yli tällä kertaa)

pieniä palsternakkoja

pieniä porkkanoita

iso pala lanttua

muutama lehtisellerin varsi

2 salottisipulia

2 isoa hopeasipulia

½ dl balsamico-etikkaa

½ dl soijaa

1 rkl hunajaa

2 dl liettualaista kotikaljaa

2 dl vettä

viherpippuria

yrttisuolaa

Paista lihan pintaa kiinni sen verran kuin saat. Kuori ja pilko juurekset ja vihannekset lisää ne lihan joukkoon pataan. Sekoita nesteet ja mausteet keskenään ja kaada pataan. Pataan saattoi eksyä myös yksi hirven keittoliha. Laita pata kansi päällä 250 asteiseen uuniin ja laske lämpö n. 140 asteeseen. Anna padan hautua uunissa melkein koko päivä, vähintään viisi-kuusi tuntia. Syötiin keitettyjen perunoiden ja punajuurien ja italiansalaatin kanssa. Tämä on niin lempiruokaa, sekä lasten että aikuisten.

Ja sitten vaan oleilemista ja savusaunassa saunomista.
 

Padan kansi oli ihan kiinni lihassa ja ruskisti sitä

Helppo ja nopea omenapiirakka

Joskus on oiottava leipomisessa, esimerkiksi silloin, kun on lähdössä töiden jälkeen mökille. Minä tein mökkiviemiseksi omenapiirakan johon tuli paljon kolmosta.

valmis piirakkataikina (tai lempireseptisi)

3 isoa omenaa (Antonovkaa)

3 rkl sokeria

kanelia

3 dl kermaa

3 munaa

Levita taikina halkaisijaltaan 30 cm vuokaan. Levitä omenaviipaleet päälle, ripottele sokeri ja kaneli päälle. Sekoita kerma ja munat ja kaada päälle. Paista 200 asteessa n. 33 minuuttia. Vaniljasokeria olisi voinut lisätä joukkoon, mutta tuli vähän liian myöhään mieleen.

Omenainen ja metsäinen kana-pata

Tämän ruuan inspiraatio löytyy River Cottage Everyday -kirjasta. Minulla oli kuitenkin ainekset vähän erilaisia, joten sovelsin sopivasti. Laitoin sulkuihin perään alkuperäisen reseptin mukaiset aineet ja määrät. Tein viikonloppuna ison padan, josta taas kerran pakastin sopivia annoksia arjen "pikaruuaksi".

öljyä

voita

2,5 kg kananpaloja (1 kokonainen kana pilkottuna, n. 1.5 kg)

1 sipuli (ei ollut ohjeessa)

3 rkl jauhoja (2-3)

suolaa ja pippuria

100 g kanttarelleja  + kourallinen kuivattuja tatteja (300-400 g mitä tahansa sieniä pilkottuna)

2 dl makeaa virolaista omenaviiniä + 2 dl vettä (250-400 ml puolikuivaa siideriä)

2 laakerinlehteä (1)

timjaminoksia (1)

loraus kermaa (5 rkl paksua kermaa)

1 tl chilisinappia (2 tl englantilaista sinappia)

pilkottua persiljaa

Ruskista kananpalat muutamassa erässä voin ja öljyn seoksessa. Paista tuoreita sieniä ja sipulia hetki, kaada lihat takaisin pataan sienien ja sipulin joukkoon. Lisää jauhot, suolaa ja pippuria, minulla oli musta- ja viherpippuria, ja sekoita hyvin. Murustele kuivatut sienet joukkoon (minulla siis ei ollut enempää kanttarelleja, joten lisäsin loput sienet kuivattuna). Kaada viini+vesi sekaan ja lisää laakerinledet ja timjamit. Anna padan hautua pari tuntia 140 asteessa, kääntele lihoja kerran hautumisen aikana.

Kun liha on sopivan mureaa, ota pata pois uunista ja kaada liemi kattilaan, poista samalla laakerinlehdet ja timjamit. Lisää liemen joukkoon kerma ja sinappi, maista, ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippureita. Kaada kastike takaisin pataan, lisää päälle pilkottua persiljaa ja nauti ihan loistavan maukkaasta padasta. Lapset vähän valittivat chilin ja sinapin mausta, sen voisi jättää poiskin. Minä otin myös osan lihoista talteen alkuperäisen haudutusliemen kanssa, sekin oli todella hyvää ja sitä voi tarjota laktoositonta tai maidotonta ruokavaliota noudattaville.

Aleksis Kiven päivä ja iltapala

Tänään on Aleksis Kiven päivä. Kun tulee kotiin iltapalan aikaan, jää juhlistaminen hyvin vähälle. Maakuntamatkailu kuitenkin jatkuu, en vieläkään ole päässyt Hämeeseen näissä postauksissa, mutta eiköhän senkin aika vielä tule. Tänään kävin Stadin silakkamarkkinoilla, ja sieltä tarttui mukaan maistuvat iltapala-ainekset: hyvää saaristolaisleipää ja erilaisia silakoita. Iltapalaksi söin katajanmarjamarinoituja silakoita leivän päällä, ja jälkiruuaksi tyrnimarmeladia. Hyvää.

Ja kyllä ne veljeksetkin söivät silakkaa, jo ihan pienestä pitäen. Kun olivat lapsena karkumatkalla, oli äiti heille vihainen, mutta leppyi ja liikuttui kun näki "millä nälän ahneudella he iskivät hampain leipään ja silakkaan".

Palsternakkakeitto Mysi Lahtisen mukaan

Koska olin juuri tehnyt hyvän kasvisliemen ja nostanut palsternakat maasta ylös halusin kokeilla tätä Mysi Lahtisen keittokirjasta löytyvää palsternakkakeittoa. Annos oli kirjan mukaan alkukeitto neljälle, minä sain siitä muutaman oivan lounaan.

1 pieni purjo

400 g palsternakkaa

2 perunaa

valkopippuria

6 dl kasvislientä

1 dl kermaa

muskottia vähän

basilikaa (minulla oli persiljaa)

Paista purjoa voissa, lisää palsternakat ja perunat kuutioina, jatka paistamista hetki, mausta valkopippurilla. Lisää liemi, anna kiehua puolisen tuntia. Soseuta vihannesmyllyllä takaisin kattilaan, lisää kerma ja muskotti ja anna kiehahtaa. Silppua päälle jotain yrttiä. Tämä on yksi hienoimman makuisista sosekeitoista minkä olen tehnyt.

Savimaan realismia ja vihannesliemi

Näettekö koskaan tälläisiä sadonkorjuukuvia missään? Huomaatteko että porkkanakasassa on neljän värisiä porkkanoita (oranssi, keltainen, valkoinen, violetti)? Jep, en minäkään. Mutta tätä se on sadonkorjuu savimaasta supermärän syksyn jäljiltä. Porkkanoiden ja palsternakkojen ympärillä oli aina kourallinen savea, joten nostaminen oli aika hidasta. Tänä vuonna sadonkorjuu on tosi pahasti myöhässä, osin säiden takia, osaksi omien kiireiden vuoksi. Viime vuonna tähän aikaan luulin, että seuraava vuosi olisi vähemmän hektinen, mutta väärässä olin. Nyt luulen, että oikeasti ensi syksy olisi helpompi, oikeastaan sen on pakko olla, katsotaan sitten mitä mieltä olen vuoden päästä.

Ei ole pelkoa, että satoa pitäisi kärrätä kottikärryillä kotiiin, mutta ihan mukavasti korilla kannettavaksi sentään riittää. Punajuuria tuli vähän mutta pieniä, sen sijaan sipuleita ja porkkanoita melkein kuten viime vuonna. Ja palsternakkaa tulee paljon, tosin aika pientä. Muutama valioyksilö sentään joukossa on ollut. Yhden pikkuruisen spagetti-kurpitsan vielä löysin, mutta muut muutamat kesäkurpitsat heitin kompostiin, olivat mädäntyneet ennen kunnollista kasvua. Lehtikaalia riittää vielä vaikka millä mitalla, vaikka kesän pehmeys on jo hävinnyt. Mutta ei se haittaa, niitä on käytetty pitkin kesää todella paljon ja kuivattukin ämpärikaupalla. Noita on tarkoitus käyttää siihen asti kunnes lunta tulee liikaa. Loput juureksetkin pitää vielä jossain vaiheessa ehtiä käydä nostamassa ylös.

Sadonkorjuupäivä on hyvä päivä tehdä vihannesliemi. Siihen saa upotettua liian pienet porkkanat ja palsternakat, aiemmin tähteeksi jääneet parsakaalien varret, pakastettujen persiljoiden varret ja purjojen vihreät osat. Vihannesliemi on siitä kiva, että sen voi tehdä aina siitä mitä sattuu olemaan, varsinaista hävikstä herkuksi keittelyä. Varsiselleriäkin oli vielä jäljellä, joten hyvä liemi syntyi näin:

4 l vettä

400 kg pieniä porkkanoita
250 g pieniä palsternakkoja

iso pala juuriselleriä
iso pala lanttua

2 ison parsakaalin varsi

1 purjon vihreät osat

1 iso sipuli kuorineen

1 valkosipulin kynsi

nippu persiljan varsia

4 laakerinlehteä

timjamia tai mitä yrttejä onkaan

1 rkl yrttisuolaa

musta- ja valkopippureita

Pese ja kuori juurekset. Voit jättää porkkanat ja pienet palsternakat kuorimatta. Halkaise juurekset sopivan kokoisiksi, pilko muitakin kasviksia vähän. Lisää kaikki aineet veden joukkoon ja anna kiehua tunnin verran. Siivilöi liemi ja keitä tarvittaessa kokoon. Liemen voi pakastaa sopivissa annoksissa.

Ehkä paras vihannesliemi jonka olen koskaan tehnyt, ja kauniin värinen.

Lokakuun ruokahaaste: Lehtikaali-veriletut

Ankerias Vipunen sai järjestätteväkseen lokakuun ruokahaasteen. Hän loi meille mysteerilaatikon, jossa oli vino pino tavaraa. Lisäksi hän lupasi että käytettävissä ovat kaikki kuivakaapista löytyvät ainekset kuten mausteet, sokerit, jauhot, riisit ja muut jyvät. Siis kaikki se mikä ei ole tuoretavaraa. Minä poimin laatikosta seuraavat aineet sekä lisäsin omasta kuivakaapista ruisjauhon, meiramin ja soodan.

naudanverta

lehtikaalia

purjo

kananmunia

voita

kasvis- tai jotain lihalientä

Tein siis lehtikaali-verilettuja seuraavanlaisesti:

4 dl villisikalientä

reilu kourallinen lehtikaalia

½ l  naudanverta

voita

1 pieni purjo

2 muna

2½ dl ruisjauhoja (Vääksyn myllyn riihiruisjauho)

meiramia

½ tl soodaa

Laita liemi ja lehtikaali tehosekoittimeen ja aja mahdollismman sileäksi (liemen sijaan voisi käyttää olutta, mutta sitä ei ollut mysteerilaatikossa). Sekoita se veren kanssa ja lisää voissa kuullotettu purjo (olisin käyttänyt sipulia jos se olisi ollut käytettävissä). Sekoita joukkoon munat ja lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu meirami ja sooda. Anna taikinan turvota tunnin verran. Paista lettupannulla. Minusta kannattaa paistaa aika keskilämmöllä (minulla oli 6/9) niin, että koko lettu on melkein hyytynyt ennen kuin sen kääntää. Ja toiselta puolelta ei puolestaan tarvitse paistaa niin kauaa. Sooda kohottaa lettuja aika paljon, sen voi hyvin jättää poiskin.

Hyvää oli, mutta aika metallinen maku kaikenkaikkiaan, ehkä riihiruis ja liemi vähän lisäsivät sitä entisestään. Seuraavaksi, sitten joskus talvella, aion käyttää kunnon sipulia purjon sijaan, olutta enkä lientä sekä kuivattua lehtikaalia tuoreen sijaan (se lähinnä olosuhteista johtuen).

ps. Tajusin juuri, että en kai olisi saanut käyttää puolukkaa annoksessa, kun se ei ollut listalla? Lasketaanko se stailaukseksi? Olisi pitänyt laittaa päälle vain sokeria ja sanoa että tämä on jälkiruoka, kuten äitini sai aina joskus lapsuudessaan verilettuja sokerin kanssa jälkkäriksi. Jos postaus ollaan hylkäämässä sen takia, kertokaa niin vaihdan kuvan pelkään verilettukuvaan, joka tietystikään ei ole niin kiva kuin tuo stailattu.

Omenapiirakka pullataikinaan

Tämä piirakka kuuluu lapsuuteeni: kummini teki tätä piirakkaa usein, ja se oli (ja on edelleen) minusta ihan parasta. En ole juurikaan muualla saanut tälläistä piirakkaa, mutta onneksi se on helppo tehdä itse. Minä en edelleenkään osaa tehdä yhtä hyvää kuin kummini, vaikka olen nähnyt hänen tekevän tätä monta kertaa. Salaisuus on joka tapauksessa ohuttakin ohuempi pohja, se ei saa jäädä liian paksuksi. Myöskään reunat eivät ole hyviä, teenkin aina tasaisen levyn, johon ei jää reunoja (kummini kyllä osaa tehdä sievät kapeat reunat). 

Eilen keitin vaniljaista omenahilloa ämpärillisestä Antonovkaa (kiitos naapuriin) ja ajattelin että on hyvä aika tehdä tätä piirakkaa. Esikoinen oli innolla mukana hillonkeitossa, ja hehkutti koko illan että kuinka on kivaa kun äiti osaa tehdä niin hyvää hilloa :) Teen hillon aina vähällä sokerilla, tätä piirakkaa varten voi sokeria vähän lisätä joko hillon joukkoon tai sitten sirotella päälle. Pullataikinaa voi tietysti samalla vaivalla tehdä vähintään puolen litran verran, ja leipoa lopusta taikinasta vaikka voipullia ja dallaspullia tai mitä nyt haluaakaan. Tai tehdä kaksi omenapiirakkaa, tämä kestää pakastamisen hyvin.

2½ dl pullataikina

n. 3-4 dl omenahilloa

sokeria

kanelia

Tee normaali pullataikina, anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Kauli se ihan ohueksi pellin kokoiseksi levyksi (taisi mennä vähän vähemmän taikinaa kuin tuo määrä). Anna kohota vähän aikaa. Levitä omenahillo päälle, ja sirottele päälle (tarvittaessa) sokeria ja kanelia. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia tai kunnes reunat ovat sopivan väriset. Parasta kylmänä kylmän maidon kanssa.

Villisikaliemi

Viimeksi kun paloittelimme villisian laitoin ylimääräiset luut pakastimeen lientä varten. En ehtinyt silloin heti keittää lientä, ja senkään jälkeen en ole "ehtinyt" ennen kuin nyt. Tein tumman liemen minulle tavalliseen tapaan:

n. 1 kg villisian luita

pala juuriselleriä

porkkanoita

1 iso punasipuli

1 valkosipulin kynsi

3 l vettä

merisuolaa

varsiselleriä

3 laakerinlehteä

1 lipstikan lehti

persiljan varsia reilusti

kokonaisia musta- ja valkopippureita

2 maustepippuria

muutama timjamin oksa tai muita yrttejä mitä löytyy

Laita luut, juurekset ja sipulit uunivuokaan. Käytä mitä tahansa juureksia on saatavilla. Tällä kertaa tein aika lihaisan liemen, joten juureksia ei ollut tuon enempää. Paahda uunissa reilu puoli tuntia 250 asteessa, tai kunnes luut ovat saaneet väriä. 

Kaada luut ja juurekset kiehuvaan suolattuun veteen. Suolan määrä riippuu siitä kuinka suolaista lientä haluat. Keitä vähän aikaan ja kuori mahdollisesti syntyvä vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää tule, lisää kaikki haluamasi mausteet joukkoon. Keitä n. tunti. Siivilöi tämän jälkeen liemi. Jos haluat tiivistää lientä, jatka keittämistä siihen asti kun olet tyytyväinen nesteen määrään. Anna jäähtyä ja kuori rasva pois. 

Liemen voi joko pakastaa tai säilyttää jonkin aikaa jääkaapissa ennen käyttöä. Minä keitän liemiä aina reilusti kasaan, sillä pakastimessa ei ole ylimääräistä tilaa. Käytän useimmiten pieniä minigrip-pusseja, jotka sitten sulatan, lisään vettä ja käytän keitoissa, kastikkeissa, risotoissa tai padoissa

Pihlajapilvi

Tämä viehättävä resepti löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Intohimot hellalani - suomalaisen keittiön ylistys. Minulla oli vielä jäljellä mehumaijalla keitettyä sokeritonta pihlajanmarjamehua joka kävi tähän hyvin. Ihan parhaita mannapuuroja mitä olen tehnyt. Tämä ohje on kuudelle:

5 dl pihlajanmarjamehua

3 dl vettä

2 rkl hunajaa

1 dl sokeria (minulla oli vähemmän)

½ dl mannaryynejä

ripaus suolaa

Kiehauta mehu, vesi, hunaja ja sokeri. Vatkaa mannaryynit joukkoon ja keitä kymmenisen minuuttia. Heitä sekaan ripaus suolaa. Jäähdytä kylmäksi ja vatkaa kylmänä kuohkeaksi vaahdoksi. Hyvää, todella hyvää. Pihlaja maistuu aika voimakkaasti, joten jos vierastaa sitä, voi tietysti laittaa enemmän vettä ja vähemmän mehua. Ja puolukkapilven saa puolukkamehusta.

Suppilovahverokeitto Mysi Lahtisen mukaan

Minä teen tavallisesti suppilovahverokeiton samalla tapaa kuin mustatorvisienikeitonkin. Joskus on kuitenkin kiva kokeilla jotain muuta, ja koska minulla on edelleen lainassa Mysi Lahtisen keittokirja Intohimot hellallani - suomalaisen keittiön ylistys, tein keiton sieltä löytyvällä ohjeella. Ja kyllä oli hyvää. Tämä ohje on reilu annos neljälle henkilölle, minä tein puolikkaana kuivatuista suppilovahveroista ihan vähän soveltaen. Sienikeitot ovat aika ankean värisiä ja näköisiä yleensä, mutta maku on kohdillaan ainakin tässä keitossa.Varmasti tulisi hyvä keitto käyttämällä muitakin sieniä kuten mustatorvisieniä tai kantarelleja.

40 g kuivattuja suppilovahveroita (tai 2 l tuoreita)

5 dl vettä

voita

1 iso sipuli

vähän valkopippuria

6 rkl vehnäjauhoja

1.5 l kasvislientä (minulla oli hirvipadan lientä kun kasvisliemet vielä keittämättä)

2 dl kermaa

3 rkl portviiniä

Muserra sienet likoamaan veteen (tai paista pilkottuja suppiksia pannulla), anna liota hyvä tovi. Kuori sipuli, kuullota sitä voissa, lisää puristetut sienet joukkoon. Mausta valkopippurilla ja ripottele vehnäjauhot päälle. Lisää kuuma liemi ja sienien liuotusvesi (jos käytit tuoreita sieniä, laita lientä vähän vajaa 2 l). Kaada puolet kermasta joukkoon, anna kiehua puolisen tuntia. Lisää portviini ja loppu kerma, anna hautua vielä puolisen tuntia.