Nopea kasvisliemi

Tässä vaiheessa vuotta huomaa aina, että pakastin on tyhjä kaikista liemistä. Riistaliemet on käytetty loppuun, kasvisliemiä ei ole tullut tehtyä kun on odottanut sadon kasvamista jne. Silloin nopea ja helppo kasvisliemi pelastaa tilanteen. Jotenkin en vaan ole älynnyt tehdä näin, ennen kuin ohjeet peräti kahdesta River Cottage kirjasta (Everyday ja Veg Everyday) melkein identtiset ohjeen. Ideana tässä on käyttää vain muutamaa kasvista, eli sipulia, porkkanaa ja selleriä, sekä raastaa kaikki, jotta maut irtoavat vauhdilla. Aikaa menee kaikkineen reilu kymmenen minuuttia ja vajaa pari litraa hyvää lientä on valmiina. Selvästi nopeampaa, kuin se, miten yleensä teen, mutta silti oikein hyvää. Olen postannut vihannesliemien ohjeet ainakin vuonna 2011 ja 2012.

öljyä

2 sipulia

4 porkkanaa

2 sellerinvartta

2 laakerinlehteä

muutama mustapippuria kokonaisena

1½-2 l vettä 

Kuullota raastettua/ihan pieneksi silputtua sipulia minuutti pari tipassa öljyä, kannattaa aloittaa suoraan riittävän isossa kattilassa. Lsää raastetut porkkanat ja pari pieneksi silputtua sellerinvartta, jatka kuullottamista toinen minuutti pari. Lisää päälle kiehuva vesi ja muut mausteet, keitä viitisen minuuttia. Siivilöi liemi, ja käytä heti tai pakasta. Hyvä, yksinkertainen ja ennen kaikkea nopea liemi.

Lehtikaalia aasialaisittain

Laiskottelu keittiössä jatkuu (kuten helteetkin, edellenkään ei sadetta) joten sulatin pakastimesta yhden perheannoksen nyhtökanaa ja keitin riisiä lisukkeeksi. Halusin lisäksi lehtikaalia sellaisella tavalla, joka sopisi hyvin kanan hapanimelään makumaailmaan. Lisukkeesta tuli todella onnistunut, se täydensi kanan makua loistavasti. Luulin että tuosta annoksesta olisi riittänyt kahdelle aikuiselle, mutta eipä ollut, kun kerran söin itse kaiken. Eli jos teet lisuketta useammalle, suurenna annosta reilusti.

vähän öljyä

1 sipuli (keskikokoinen)

pari kourallista lehtikaalia

1 rkl öljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

1 tl fariinisokeria tai muuta tummaa sokeria

1 tl raastettua inkivääriä

1 tl raastettua valkosipulia

1 tl limemehua

Laita aavistus öljyä pannulle ja kuullota sipulia niin että se pehmenee vähän. Lisää pilkottu lehtikaali ja jatka kuullottamista ihan pieni hetki. Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada pannulle. Sekoita niin, että sipulit ja kaalit ovat kauttaaltaan marinadin peitossa. Syö heti ja nauti todella hyvästä lehtikaalista..

Fregola-pastaa ja härkäpapua

Ostin Hellasta&Herkusta jo jonkun aikaa sitten Fregola-pastaa, tuosta postauksesta voi lukea lisää vinkkejä kuinka käyttää tätä herkullista pastaa. Minä aloitin ruuan tekemisen kävelemällä palstalle, keräämällä aineet nopeaan vihannesliemeen ja reilusti härkäpapuja. Jatkoin valmistamalla nopean vihannesliemen, irroittamalla pavut paloistaan ja sen jälkeen kaikki kävikin vauhdilla. Tämä annos on yhdelle, näyttää kuvassa ehkä aavistuksen aneemisemmalta kuin miltä maistui (no todellakin!).

n. 100 g tuoreita härkäpapuja ryöpättynä

öljyä/voita

1 dl Fregola-pastaa

2½-3 dl hyvää vihanneslientä

parmesaania raastettuna 

suolaa, pippuria

Keitä härkäpapuja minuutti pari, huuhtele heti kylmällä vedellä jotta kypsyminen lakkaa. Jos pavut ovat vielä pieniä, niitä ei tarvitse irroittaa kuoristaan. Laita kattilaan vähän öljyä ja/tai voita. Kaada pasta kattilaan, pyöräytä vähän rasvassa, ja kaada kuumaa lientä päälle n. ½-1 dl kerrallaan. Kun melkein kaikki neste on imeytynyt pastaan, lisää härkäpavut ja juusto, sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla. Syö heti.

Tämä oli todella hyvä ruoka, hyvin yksinkertainen, mutta niin hyvää ja maukasta. Tuo annos oli sopiva yhdelle, alkupalana olisi hyvin riittänyt kahdelle. Fregola-pastaa taitaa löytyä jatkossakin kaapistani, siitä saisi aivan ihanaa tarjottavaa vieraillekin.

Karviais-focaccia tai punaherukka-focaccia

Focaccia oli kaunis siihen asti kun unohdin sen uuniin

Jatketaan samalla River Cottage FRUIT everyday -kirjalla. Karviaiset alkavat olla kypsiä, vaikkakin vähän pieniä. Eilen oli pakko kastella puita ja pensaita, niin nuutuneilta ne näyttivät. Onpahan vähän kosteutta niille, ja jos vaikka vettä joskus tulisi, niin olisi pohjakosteus valmiina. Kirjan samassa kesämarjojen luvussa kuin eilinen ruoka oli tämäkin ohje. Pakkohan sitä on kokeilla, kun kerran karviaisa on tarjolla.

500 g vahvoja jauhoja (en tiedä mitä Hugh tarkoittaa, minulla oli Vääksyn Myllyn hiivaleipäjauhoja)

1 tl hiivaa (kuivahiivaa tällä kertaa)

10 g suolaa

350 ml vettä

3 rkl oliiviöljyä

oliivioljyä

karviaisia

salviaa, tai muita yrttejä, minulla mm. rosmariinia ja timjamia

sormisuolaa

tai
oliiviöljyä
punaisia viinimarjoja
mustapippuria
suolaa

Sekoita taikin kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy ja vaivaa taikina. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Levitä taikina sen jälkeen suoraan uunipellille, älä vaivaa tässä vaiheessa. Anna kohota puolesta tunnista tuntiin. Sen jälkeen painele koloja, ja laita jokaiseen koloon yksi karviainen ja salvianlehti tai muita yrttejä. Minä laitoin Hugh ehdottamana osaan punaisia viimimarjoja ja mustapippuria,. Lorottele vielä öljyä päälle ja ripottele karkeaa suolaa. Paista 220 asteessa 10 minuuttia, laske sen jälkeen lämpö 190 asteeseen ja paista vielä n. 15 minuuttia. Anna vähän jäähtyä, mutta syö focaccia lämpimänä.

Minulle kävi tällä kertaa klassinen keittiömoka. Focaccia oli suunnilleen hyvä noiden paistoaikojen jälkeen. Ajattelin pitää vielä pari minuuttia, mutta aloin touhuta muuta. Ja unohdin pellin uuniin! Siinä vaiheessa kun ajattelin focaccian olevan jäähtynyt riittävästi, palasin keittiöön ja tajusin että pelti on ollut koko ajan uunissa. Huh, ei sentään ollut palanut, hyvää oli, kumpikin puoli focacciasta. Ja oikean paistoajan jälkeen marjat olivat vielä kokonaisia eikä punaiset viinimarjat valuttaneet nestettä. Eli odotettavaissa on kaunis ja maukas focaccia jos sitä ei unohda uuniin...

Härkäpapua, mustikkaa ja pekonia

Nyt kuulkaas löytyi uusi herkku. Ja taas kerran Hugh Fearnley-Whittingstallin kirjasta River Cottage FRUIT everyday -kirjasta. Kirjassa paistos syötiin öljytyn ja paistetun leivän päällä, me söimme tämän uusien perunoiden kanssa. Lapset eivät tykänneet paljoakaan, ja mieskin oli aika hiljaa pöydässä, mutta jäipähän minulle enemmän.

Palsta antaa parastaan nyt. Kävin aamulla (=päivällä) keräämässä pari marjalaatikollista satoa: avomaankurkkua, lehtikaalia, herneitä, härkäpapua, nauriita, porkkanoita ja perunoita. Kaikki kasvaa näillä helteillä silmissä, illaksi käydään hakemassa iltapalalle uusi satsi kasviksia. Härkäpavusta on tulossa huima sato, sitä pitää syödä nyt paljon, jotta saa nauttia sopivan pienistä, pehmeistä ja mehukkaista pavuista  Lehtikaalia olen kuivannut nyt useamman ämpärillisen, ja ainakin pari vielä on kuivattavaa. Ja loput saavat kasvaa rauhassa, niitä tulee käytettyä tuoreena.

Takaisin tämän päivän ruokaan. Keräsin ison määrän härkäpapua, ja näprättyäni niiden kanssa hyvän tovin, sain kuin sainkin reilu 200 g kuorittuja tuoreita härkäpapuja. Ja kävin keräämässä mustikat pihalta, ne ovat pieniä ja makeita tänä vuonna. Pekoni oli Pajuniemen luomupekonia. Ja lisäksi niitä juuri maasta nostettuja uusia perunoita, tomaatti-sipulisalaattia, tomaatti-kurkkusalaattia, naurista ja porkkanaa. Kaikki muut omasta maasta, paitsi pekoni ja tomaatti. Hyvän mielen ruokaa!

200 g härkäpapuja perattuna

175 g pekonia

vähän sitruunamehua

1 dl mustikoita (ohjeessa 75 g)

mustapippuria

Keitä härkäpavut parin minuutin ajan. Huuhdo heti jääkylmällä vedellä jotta kypsyminen lakkaa. Pilko pekoni pieneksi ja paista pannulla kunnes se alkaa olla rapeaa. Kaada huuhdotut pavut mukaan, sekoittele ja anna paistua minuutti pari. Lisää lopuksi mustikat, rouhaise pari kierrosta mustapippuria, sammuta lämpö pannun alta ja sekoittele vähän aikaa. Ohjeen mukaan tämä syötiin hyvän vaalean leivän kanssa, joka oli siveltu valkosipuliöljyllä ja paistettu pannulla.

Raparperibooli

Kannu veti huurteeseen hetkessä

Helteet ja kuivuus jatkuvat. Tänään piti keksiä taas uudenlaista kylmää juotavaa, ja tein raparperista, Viron Kellukkeesta (samanmakuista kuin vanha sittis) ja tuoreista mansikoista kylmän juotavan. Jäitä olisin lisännyt, jos mehu ei olisi ollut jäässä. Tästä määrästä tuli pieni kannullinen juotavaa.

2 dl mansikoita

2 dl raparperimehua

6 dl sitruunalimsaa tai kivennäisvettä

Pilko jääkylmät mansikat kannuun. Kaada jäinen mehu ja jääkylmä sitruunalimsa tai kivennäisvesi päälle, lisää jäitä tarvittaessa. Nauti jääkylmänä.

Tänään söimme ensimmäiset uudet perunat palstalta. Näin hienon perunakuokan mies löysi minulle kirpparilta, nyt kelpaa nostaa perunaa. Perunat ovat kärsineet kuivuudesta, tänä vuonna ei kannata haaveilla niistä kiloisista perunoista mitä viime vuonna sain.

Tänään alkoi myös palstan sadonkorjuu virallisesti. Keräsin ensimmäisen ämpärillisen lehtikaalia kuivattavaksi. Kuivatin lehtikaalit ulkona, tähän helteesen ei kaipaa yhtään laitetta lisää sisälle lämpöä tuottamaan.

Satotilanne palstalla heinäkuussa 2014

Päivän ateria

Nyt on palattu reilun viikon mökkireissulta takaisin kaupunkiin. Ja mikä hykerryttävä onni olikaan mennä tänään aamupäivällä palstalle! Satoa on alkanut tulla sellaista vauhtia, ettei kaupasta tarvitse vähään aikaan ostaa kai muuta kuin maitotuotteita, ja ehkä leipää, jossei näillä helteillä viitsi uunia kuumentaa. Aamupäivällä keräsin esikoisen kanssa kasvikset tämän päivän ruokaan, illalla sitten odottaa useamman tunnin kitkemisurakka. Kyllä huomaa ettei muutamaan viikkoon ole ehtinyt muuta kuin käydä pyörähtämässä palstalla.

Herneet olivat kasvaneet isoiksi ja syötävää riittää nyt pitkäksi aikaa.. Pavutkin ovat alkaneet kukkia, hitaasta ja kylmästä alusta huolimatta. Ja härkäpavusta alkaa saada satoa varmaankin loppuviikosta, ihan huimaa.

Osa sipuleista on jo kaatunut, se tietää aikaista sipulinkorjuuta. Tosin ei se haittaa, sillä sipulit ovat todella suuria tänä vuonna. Porkkanat alkavat olla jo ihan syötävän kokoisia, nyt tosin nostin porkkanat harvennusmielessä, eli en välttämättä niitä suurimpia. Porkkanat maistuvat todella hyviltä, ja pitääkin syödä niitä reilusti, jotta ei jää syksyksi säilytysongelmaa.

Kuvassa tämän päivän ruoka eli ylimmän kuvan kasvikset ja lisäksi pakastimessa ollutta villisikaa wokkina. Omavaraista, todellakin! Nauriit ovat kasvaneet suuriksi kehäkukkien kanssa, samoin se muutama itänyt kyssäkaali. Kesäkurpitsaa on useampi odottamassa, ja uusia on tulossa niin, että nyt alkaa se miettiminen mihin kaikkeen sitä saa upotettua.

Pihalla marjat alkavat olla kypsiä, syötiinkin niitä aamupalan jälkeen reilusti (paitsi kuopus ei jostain syystä syö mitään marjaa nyt). Ja jottei mene pelkäksi hehkutukseksi, täytyy todeta, että tomaatteja ja chilejä ei tänä vuonna taida pahemmin tulla. Osa tomaateista on aloittanut kukinnan, samoin osa chileistä, mutta suurin osa ei edes kuki vielä. Kylmin kesäkuu 50 vuoteen taisi tuhota tämän vuoden ruukkupuutarhan sadon. Tillistä en myöskään saa satoa, ja pinaatin aika meni jo, uusintakylvöksetkin kukkivat jo. Mutta kaiken kaikkiaan, hienolta näyttää juuri nyt.

Mehiläiset tykkäävät palstan kukkaloistosta.

Parempi raparperipiirakka mökillä

Piti käydä pikaisella maidonhakureissulla, ja tässä helteessä oli pakko saada jotain jääkalikkaa viilennykseksi. Ostin sitten samalla valmiin pakastemurotaikinan, mielessä se, että mökin jääkaapissa oli ainakin päiväysvanhat kerma ja kermaviili. Tutustuin vähän netin raparperipiirakkaohjeisiin, ja lähimmäksi pääsin tätä Makustelijat-blogista löytynyttä piirakka. Tein tämän piirakan siis vähän eri tavalla, mutta poimin muutamia keskeisiä ideoita tuosta ysäri-aikojen reseptistä.

1 valmis piirakkapohja (tai lempimuropohjasi)

7 dl raparperia pilkottuna

1½ dl sokeria

2 munaa

2 dl kermaa

2 dl kermaviilia

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Anna piirakkataikinan sulaa. Pilko raparperit ja sekoita sokeri niiden joukkoon. Anna mehustua jonkin aikaa. Levitä taikina piirakkavuokaan, lisää raparperit päälle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Sekoita sillä välin loput aineet keskenään ja kaada piirakan päälle. Paista vielä 20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä kunnolla.

Tästä tuli todella hyvä piirakka, näin tulen tekemään jatkossakin vastaavia piirakoita. Piirakka ei edes kaivannut  mitään kastikkeita tai muita lisukkeita, oli teen kanssa mitä mainioin iltapala ihan sellaisenaan.

Puutarhan aakkoset, H-N

Härkäpapu kukkii

Seuraava osa puutarhan aakkosista tulee tässä:

H Härkäpapu, minulle melko uusi tuttavuus, viljelen sitä vasta kolmatta vuotta. Löysin härkäpavun River Cottage -kirjoista, aloin etsiä tietoa siitä ja tajusin, että se on vanha suomalainen viljelykasvi. Viljely vaan hävisi melkein kokonaan, koska herne ja peruna ja muut vastaavat syrjäyttivät sen. Nyt se on taidettu löytää uudelleen, ja sitä viljellään vähän enemmän, muutakin kuin vain eläinten rehuksi, ja reseptejä löytyy Suomestakin. Härkäpavusta saa loistavaa ruokaa, kuten paistoksia, pihvejä, tahnoja ja vaikka mitä. Rokkaakin pitäisi kokeilla, jos vaikka tänä vuonna tulisi riittävän iso sato, ainakin viljelyala on kasvanut joka vuosi. Härkäpapu on myös loistava maanparannuskasvi, se typettää ja kuohkeuttaa maata.

I Istutus, se ihana aika keväällä kun saa istuttaa esikasvatetut taimet ulos ruukkuihin. Tai kun saa kivoja vanhoja perenoja jostain, sellaisia joita voi istuttaa vaikka mökin kukkapenkkeihin.

J Juuret, se osa kasvista, josta on pakko pitää huolta, että kasvi kasvaa ja voi hyvin. Kaikki maanparannus ja maasta huolehteminen on juuria varten, jotta niilla olisi kuohkea maa puskea alaspäin ja jotta ne saavat tarvittavat ravinteet. Ja juuriin kuuluu myös kaikki ihanat juurikkaat, jotka ovat ihan parhaita suoraan maasta nostettuna, mutta jotka turvaavat myös talven vihannesten saannin.

K Komposti on parasta maanparannusainetta mitä tiedän. Pieneliöt ja lierot tykkäävät, se kuohkeuttaa kovaakin maata ja sisältää ravinteita juuri sopivasti. Toinen tärkeä K on kastelu, joka kuivana vuotena pelastaa sadon määrän ja maun. Kastelu pitää tehdä aina kunnolla, niin että maa kastuu syvältä, sillä vain pintamullan kastelu on pahempaa kuin ei kastelua ollenkaan.

L Lehtikaaliin hurahdin joku kai 6 vuotta sitten, aivan pienestä. Tilasin siihen aikaan Labbyn vihanneslaatikoita, ja yhdessä niissä oli lehtikaalia ja sille hyvä resepti. Ruoka oli hyvää, ja aloin etsiä lisää tietoa lehtikaalista. Huomasin myös, että sitä ei ole missään saatavilla, joten aloin kasvattaa lehtikaalia itse. Lehtikaali on yksi terveellisimmistä vihanneksista, se on satoisa, ja sitä on helppo säilöä vaikka kuivaamalla. Tässä blogissa on kymmeniä lehtikaalireseptejä sekä vinkkejä lehtikaalin kasvatukseen. Olen ilokseni huomannut, että muutkin ovat löytäneet lehtikaalin ja sitä on kaikkien saatavilla nykyisin, ainakin isommissa kaupoissa sitä näyttää olevan ympäri vuoden tarjolla.

M Maanparannus on savimaalla erityisen tärkeää, ja onkin mielessä koko ajan. Siitäkin löytyy jonkin verran juttuja tässä blogissa. Minulle maanparannus on eniten kompostin, hiekan, turpeen ja lannan kärräystä. Ja hyvien maanparannuskasvien kasvattamista, siinä olen tosin toistaiseksi pysynyt vain palkokasveissa. Ja Fiskarsin pistolapio on ollut tärkein työkalu savisen maan kääntämisessä. Toinen tärkeä ämmä on marjat, etenkin juuri nyt marja-aikaan. Puutarhamarjoista minulle tärkeimmät ovat karviaiset ja viinimarjat, miksei myös pensasmustikka, vadelma ja tyrnikin. Metsämarjoja ei kai tähän listaan oikein lasketa, totean vaan, että tein eilen tämän kesän ensimmäisen (ja varmaankin ainoan) mustikkapiirakan. Kolusin tunnin metsässä ja sain juuri ja juuri vähän yli litran mustikoita. Täällä ei tänä vuonna ole mustikoita, uskottava se on.

N Nimikyltit ovat kylvövaiheessa tärkeitä. Asia mikä meinaa siinä urakalla kylvämisessä unohtua koska "kyllähän minä tämän muistan". No en muista, en edes seuraavana päivänä. Siksi päätän joka vuosi, että ensi vuonna sitten merkitsen kunnolla. No, merkitsen mitä merkitsen, ja unohdan loput.

Muut osat puutarhan aakkosista:

A-G

Viron kesälomareissu 2014 - vähän puutarha-asioita

Charles Darwin, totta kai

Kun ajoimme pitkin Viron maaseutua tuli huomattua että jokaisessa talossa oli oma hyvin hoidettu kasvimaa, ja sen lisäksi monissa pihoissa upeita hedelmäpuita, marjapensaita ja perennoja ja/tai ruusuja. Ja jos alueella oli kerrostaloja, jokaisen talon etupihalla oli alue, jossa näytti olevan n. aarin kokoiset viljelypalstat talon asukkailla. Suomessakin on ollut aikoja jolloin lähes joka talossa viljeltiin pienempää tai isompaa kasvimaaplänttiä, mutta se perinne on aikanaan katkennut. Niin kauniita kasvimaita matkalla näki, että soisi saman tavan nousevan entistä suositummaksi Suomessakin. Täällä kaupungeilla ja erilaisilla yhdistyksillä on tarjota viljelypalstoja, mutta monesti ne ovat kaukana kodista, tai niihin on pitkät, jopa vuosien jonot. Minusta näytti tosi kivalta, että kaikki viljelypalstat olivat siellä talojen seassa ihan lähellä koteja.

Hienoa kartanoa vastapäätä oleva pikkukerrostalo

Yläkuvassa olevan pikkukerrostalon edessä oleva kasvimaa-alue

Jokaisella palstalla oma pieni kasvihuone

Vietimme kaksi yötä Pöltsamaalla, joka on kuuluisa viineistään ja ruusistaan. Kävimme siellä keskellä teollisuusaluetta olevassa ruusutarhassa jossa on lähes 1000 erilaista ruusua. Löysin sieltä kaksi uutta suosikkiruusua, köynösruusuja kumpikin. Toinen oli hauskasti kaksivärinen Mister Herbert, jonka tuoksu ei tosin miellyttänyt, ja toinen oli upeassa valkoisessa kukassa oleva Rosa Helenae Honungrose (Wilson 1907). Pitää vähän selvitellä, että millaisissa paikoissa nämä menestyvät, ja että onko toivoa saada niitä menestymään mökillä. Taimia en tuolta ostanut, sillä epäilimme kuinka ne selviäisivät kuuman ajomatkan (nyt tosin vähän harmittaa, olisihan sitä voinut kokeilla...).

Mister Herbert

Rosa Helenae

Pöltsamaan ruusutarhasta, juuri näin sekavalta siellä näytti

Viron kesälomareissu 2014

Kartta Gooogle Maps

Teimme tänä kesänä viiden täyden päivän reissun Viroon. Varasimme lautan ja majoitukset muutamia viikkoja ennen matkaa. Mies suunnitteli reitin ja majapaikat ja minä sihteerinä hoidin varaukset: täytyy todeta että toimiva järjestely, sillä en olisi millään keksinyt näin kivaa reittiä ja sopivia yöpymispaikkoja.

Kokonaisuutena matka oli oikein onnistunut, viihdyn juuri tuollaisissa pienissä paikoissa joissa ei ole muita ihmisiä. Eli jos olet suurissa metropoleissa viihtyvä, spektaakkeleja kaipaava, niin unohda tämän reissun paikat kokonaan (ehkä Pärnua lukuunottamatta)... Ehkä viimeiselle päivälle jäi vähän paljon ajamista (Viljandi-Pärnu-Tallinna), mutta olipahan sopiva hetki tulla kotiin. Kuvat ovat kahta viimeistä lukuunottamatta miehen tai esikoisen ottamia.

Pihlakan herkkuja

Saavuttuamme aamulla Viroon, suuntasimme tankkauksen ja yllätysjäätelöiden jälkeen Rakvereen. Olimme siellä paria tuntia ennen kuin saimme hotellihuoneen Aqva-kylpylähotellista joten kiipesimmekin Rakveren linnan luona olevan härän luokse ja söimme siellä eväitä, hyviä virolaisia piirakoita. Kylpylähotelli oli oikein viihtyisä, kaikkien mielestä, ja sinne voisi mennä toistekin. Rakveren linna oli mielenkiintoinen paikka, näkemistä ja ohjelmaa riitti pitkäksi aikaa. Ennen lähtöä kävimme vielä nauttimassa lounaskahvit ja -teet Aqva-hotellin vieressä olevassa Pihlaka-kohvikissa. Koko perheen suolaiset ja makeat syötävät sekä juomat maksoivat vaivaiset 12 euroa. Suosittelen, kuten suosittelen koko Rakverea.

Pöltsamaan viinikellari ja kuohuvan mainos

Pöltsamaan vanhaa linnaa ja kirkko

Rakverestä lähdettyämme ajoimme Porkuni-järven (uimaan hellepäivänä) kautta Pöltsamaalle. Rantaa ei ollut ihan helppo löytää, mutta se oli tupaten täynnä paikallisia perheitä. Pöltsamaa on tunnettu viineistään ja ruusuistaan. Pöltsamaallakin on vanha linna, kävimme siellä tutustumassa viinikellariin (huone missä viinejä), ruokamuseoon (huone, jossa mm. paikallisen tehtaan valmistamia ruokia kosmonauteille) ja käsityömuseoon, jossa oli tilkkunäyttely ja saksinäyttely. Jälkimmäisessä oli kaksi levyä seinällä täynnä erilaisia ja eri-ikäisiä saksia. Hih, vähän tuli tämän kesän Lidlin mainos mieleen, hyvällä tapaa.

Ruokamuseon antia

Pöltsamaalla majoituimme pari yötä pienessä Carl Schimdt-majatalossa. Palvelu oli erittäin ystävällistä, ja hyvän aamiaisen sai viidellä eurolla. Pöltsämaan vieressä on Väike-Kamarin kylä, jossa on tekojärvi ja aivan ihana uimaranta. Ranta ei tietenkään ole iso, mutta aivan riittävä ja sopivan rauhallinen.

Täällä söimme reissun parhaat ruuat

Pöltsamaalta suuntasimme Viljandiin, josta löytyy hienot linnoitukset. Majoituimme Hostel Ingeriin, jonka vierestä löytyi koko matkan paras ruokapaikka, Tegelaste Tuba. Minä tilasin siellä annoksen pelmenejä ja lautasellisen seitsemän lihan seljankaa, yhteensä kuusi euroa. Ihan mielettömän maukas ruoka, sellainen tavallinen, hyvistä raaka-aineista hartaudella tehty. Suosittelen!

Viimeisenä päivänä kävimme Pärnussa sen verran, että lapset saivat uida kunnolla meressä. Siellä söimme paikallisessa sisäpihalla olevassa pubissa, lapset makkaraperunat ja aikuiset taas seljankaa. Edullista mutta hyvää ruokaa. Tällä reissulla hyvän ruuan merkki oli se, että paikka oli puolitäynnä/täynnä paikallisia, eikä siellä käynyt luottokortit. Vastaavia paikkoja pitää etsiä seuraavallakin reissulla.

Viron maaseutu on kaunista, ihmiset vetäytyvän ystävällisiä ja ennen kaikkea joka paikasta löytyy tavallisia, omanlaisia ja vähän vaatimattomia (hyvällä tapaa!) ruokapaikkoja. Oikein havahduin tajuamaan kuinka ABC-ketju on pilannut Suomessa matkustamisen. Menee täällä mihin vaan pienempään paikkaan, niin siellä ei ole muuta kuin se ABC, samat muovisämpylät, einessoosit ja identtiset ruokalistat, ollaan sitten itäisessä tai läntisessä, eteläisessä tai pohjoisessa osassa Suomea, tai vaikka ihan keskellä. Voi miten mielellään sitä menisi johonkin pieneen kylään, söisi sen alueen tavallista itsetehtyä ruokaa paikallisista raaka-aineista kohtuulliseen hintaan. Se ei ole helppoa Suomessa, onkohan enää ikinä?

Jäätisekokteil eli pirtelö

Nyt on viiden päivän kesälomareissu takanapäin. Olen onnekas, sillä olen naimisissa miehen kanssa, joka näköjään voisi luoda loistavan uran myös matkanjärjestäjänä, niin mukavissa ja meille sopivissa paikoissa kävimme. Teimme suomalaisittain vähän erilaisen Viron matkan, ainakin siitä päätellen että ensimmäistä ja viimeistä päivää lukuunottamatta emme juurikaan suomalaisiin törmänneet.

Olimme kaksi yötä Pöltsamaalla, siellä mistä tulee se hyvä virolainen makea omenaviini, jota on käytetty usein tämän blogin resepteissä. Pöltsamaalla kävimme mm. ruokamuseossa ja käsityömuseossa, joista etenkin jälkimmäisestä tuli vahva mielleyhtymä Lidlin tämän kesän mainokseen, sekä minulla ja miehellä. Matka oli helteiden takia paljolti myös rantojen etsimistä. Pöltsamaan läheltä löytyi tämän reissun suosikkirantani Väike-Kamarin tekojärveltä. Olimme ainot suomalaiset siellä, asia mikä selvästi kiinnosti paikallisia pikkupoikia.

Pöltsamaalla oli myös moderni lounas-kahvila, Kohvik O, jossa söimme todella hyvät pasta-annokset (yksi poikkeus perinteiseen virolaiseen keittiöön) ja nautimme hyvät kahvit/teet ja leivokset. Helteisenä päivänä lapset halusivat jotain kylmää, ja tilasimme heille pirtelöt eli jäätisekoktailit: menun mukaan "50% jäätelöä, 50% mehua, 100% nautintoa". Palaan matkan muihin paikkoihin kunhan ehdin pyykinpesulta, kitkemiseltä ja ollamöllöttämiseltä.

Tein nyt matkan jälkeisenä hellepäivänä samanlaiset jäätisekokteilit Pöltsamaan karpalomehusta. Tästä määrästä tuli lasilliset neljälle:

8 dl jäätelöä

5 dl mehua (käytä lempimehuasi, tai mitä onkaan saatavilla)

Laita jäätelö ja mehu tehosekoittimeen, aja pirtelöksi ja nauti. Esikoinen toivoi enemmän jäätelöä kuin 50%, ehkä suomalaisestä jäätelöstä tehtynä pirtelö jää koostumukseltaan luirummaksi kuin mitä Pöltsamaalla saimme. Mutta hyvää ja helppoa hellepäivän juomaa tämä on, tulee varmasti tehtyä toistekin.

Villimpää nyhtöpossua osa 2 - cokista ja kirsikkaa

Kuvasta puuttuu cole slaw, hodarisämpylät sekä liha revittynä soosissa

Tein nyt toisenlaisen version revittyä villisikaa kuin viimeksi. Käytin tällä kertaa liemenä cokista ja lisäsin siihen chilien ja sipulien lisäksi kirsikoita antamaan makua. Tällä kertaa liha syötiin hodarisämpylöiden ja cole slaw:n kanssa mökkireissulla, mutta kuvat sieltä jäi ottamatta.

1 villisiankinkku (n.3-4 kg)

1 rkl merisuolaa 

pippuria myllystä

1 rkl kuivattua ja jauhettua Aji Fantasya

2 tl savustettua, kuivattua ja jauhettua Aji Cristalia

8 pikkusipulia

1 l kirsikoita, kivet poistettu

1 prk chipotle-chiliä adobados-soosissa

1 l Coca-colaa

2 rkl fariinisokeria

Mausta liha haluamallasi tavalla, minä käytin nyt omia kuivattuja ja savustettuja chilejä. Laita liha uunivuokaan, pilko sipulit mukaan, lisää myös kirsikat. Lisää 1 prk chipotle-chiliä lihan päälle ja kaada lopuksi cokis vuokaan. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja paista 150 asteessa n. 7-8 tuntia, minä paistoin lihan yön yli, meni ehkä vähän enemmän aikaa. Käännä liha ainakin kerran, suunnilleen puolessa välissä paistamista (jos heräät).

Revi liha haarukoilla lautasella, siivilöi liemi ja ota chilit, kirsikat ja sipulit talteen. Murskaa ne haarukalla ja sekoita seosta lihan joukkoon, minä en käyttänyt kaikkea. Minä otin suunnilleen puolet liemestä kattilaan (loput jäähdytin, kuorin rasvan ja pakastin) ja lisäsin 2 rkl fariiniskeria sekaan. Keitin lientä reilusti kasaan ja kaadoin lihojen joukkoon. Pakastin suunnilleen puolet lihasta kuivana, eli jos käytät kaiken lihan, käytä myös kaikki liemi.

Pakkaa liha liemineen astiaan ja suuntaa mökille. Siirrä liha grillialustalle, sellaiselle foliolle jossa on vähän reikiä pohjassa ja lämmitä liha uudestaan grillissä. Täytä lihalla hodarisämpylöitä, lisää haluttaessa kaalisalaattia (cole slaw, ei pähkinöitä) ja/tai lehtikaalisalaattia. Olin leiponut hodari-sämpylät aamulla Jenni Häyrisen Katukeittö-kirjan ohjeen mukaan. Resepti oli ihan ok, tosin se 20 minuuttia tosiaan oli hikistä vaivaamista. En ole varma menikö minulla liikaa jauhoja, vai pitääkö taikinan olla niin "kovaa". Kokeilen ehkä vielä toisen kerran vähän pienemmällä jauhomäärällä. Kokonaisuus kuitenkin oli ihan ok, lihassa oli miellyttävä "takapotku", se ei ollut tavalliseen makuun liian tulista, mutta maukasta kuitenkin.

Puutarhan aakkoset, A-G

Loistavassa ja kaunistelemattomassa blogissa Puutarhan ja hellan välissä on ollut todella kiva sarja puutarhurin aakkosista. En tiedä muista, mutta minusta sellaisia listauksia on kiva lukea, ja kiva myös miettiä että mitä minä laittaisin tuolle ja tuolle kirjaimelle. Innostuin ajatuksesta niin, että päätin kirjoittaa omat aakkoset. En tee jokaisesta kirjaimesta omaa postausta, sillä minulla ei ole riittävästi asiaa jokaiselle kirjaimelle (toisille olisi kyllä senkin edestä), sen sijaan päätin jakaa aakkoset aakkosloruista tuttuihin osiin. Laitan loppuun sitten aikanaan linkit muihinkin osioihin. Tässä tulee ensimmäinen osa minun puutarhan aakkosista:

A Aakkoset aloittaa aika, tuo puutarhurin ystävä ja kärsivällisyyden vihollinen. Aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, jotta saa huonon maan tuottamaan. Lyhyellä aikavälillä tarvitaan aikaa ja kärsivällistyyttä siihen, että malttaa odottaa kukkien kukkimista ja sadon kypsymistä. Aika on lohdullisen syklistä: joka vuosi tammikuussa alkaa haaveilu ja suunnittelu, heti perään esikasvatus, herneenversot ja idättäminen. Sitten päästään jo maahommiin ulos, kääntämään ja kylvämään. Kesä on intensiivistä kasvun ja aikaisen sadon käytön aikaa. Syksyllä on kiivain sadonkorjuu päällä, sadon säilömisen aika ja lopulta maan saattaminen talvilepoon. Ja totaalinen kyllästyminen koko puutarhaan ja viljelyyn. Kunnes sitten koittaa siementen tilaus, suunnittelu, haaveilu, ja tammikuu. Ja kaikki jatkuu kuten edellisvuonna, ja sitä edellisenä jne.

B Boori ja muut alkuaineet. Kaikkihan tietävät, että kasvit tarvitsevat typpeä, osa kuluttaa sitä erityisen paljon, osa taas tuottaa siitä. Mutta kasvit tarvitsevat myös muita alkuaineita, mm. punajuuri kituu ilman riittävää määrää booria. Jokaisella kasvilla onkin omat erityistarpeensa, ja ne on hyvä tuntea, etenkin jos maa on köyhää.

C Chilit, ne kasvit joista oma henkilökohtainen puutarhainnostus lähti käsistä 1990-luvun alkupuolella. Toki olin kiinnostunut kasvimaasta lapsenakin, huolehdin mm. ruusukaalin taimia kummini kasvimaahan, kun tiesin ettei mökin tiukka savimaa ja kylmä mikroilmasto olisi niitä ehtinyt kasvattaa. Mutta silti, vasta chilien kasvatuksen myötä aloin innostua toden teolla keittiöpuutarhasta. Sain ensimmäiset siemenet vierailevalta kasvigenetiikan proffalta jenkeistä, ja sen jälkeen se oli menoa: joka vuosi lajikemäärät ja viljelyalat ovat kasvaneet. Miehen myötä chili-tietämys nousi uudelle tasolle, vaikka oppimista on vieläkin paljon. Nykyään on helppoa tilata siemeniä vaikka mistä ja minkälaisia (kiitos mm. FataliiSeeds), tietoa on helposti saatavilla jne., mutta täytyy myöntää, että aika erilaista se oli reilu 20 v sitten.

D DIY. Enpä meinaa keksiä näihin ei-suomalaisiin kirjaimiin suomalaisia sanoja (anteeksi vaan, toinenkin ei-suomalainen sana tulossa). Mutta tarkoitan tässä sitä, että suosittelen tekemään monia asioita itse, etenkin nykyisin, kun puutarhatuotteiden hinnat ovat kohonneet pilviin. Nautin toki siitä, että enää en ole mitenkään outo keittiöpuutarhani kanssa, päin vastoin, ja on hienoa että saatavilla on kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta härpäkettä, mutta hei: joku tolkku hintoihin. En nyt halua leimata mitään tuotetta tai valmistajaa, mutta toivoisin silti jonkinlaista malttia (kaupunkilais)kuluttajien höynäyttämiseen :)

E Esikasvatus, joka on siis Suomen lyhyessä kasvukaudessa ehdottoman tärkeää, ja joka ei ole todellakaan minun juttu. Taimitarhat kuitenkin pelastavat pulasta, kun ei ole sitä kasvihuonetta, lämmintä ja valoisaa kotia tai muuten vaan tilaa sisällä.

F Hugh Fearnley-Whittingstall (hih, sain vähän huijaamalla kulutettua yhden vaikean kirjaimen), tuo brittien lahja maailmalle. River Cottage -keittokirjat ja -DVD:t, jotka opettavat kaiken tarpeellisen sadon kasvatuksesta ja sen käytöstä ruuaksi. Miksei meillä edelleenkän näy River Cottageita TV:ssä tai kirjoja ole suomennettu??? Minä pärjään kyllä alkuperäiskielellä, mutta tiedän niin monta jotka mielellään näkisivät/lukisivat suomenkielistä materiaalia.

G Geenit, se ikiaikainen tieto joka on pakattu jokaiseen siemeneen. Siitä pienestä (tai isosta) siemenestä kasvaa uusi kasvi, asia, mikä tuntuu yhtä ihmeelliseltä joka kerta, joka vuosi. Kasvien genetiikka voi olla yksinkertaista, tai sitten totaalinen sotku, kuten vaikka perunan genetiikka. Tiesitteko että perunalla on neljä kopiota jokaisessa kromosomissa, ja sen lisäksi jokaisessa kromosomissa on omia isoja kromosomi-alueiden muutoksiaan. Ei mikään yksinkertainen tutkittava.

Sarja jatkuu: myöhemmin