Munakoisopasta

 

Tänä kesänä minulla on ollut varsinainen munakoisohimo. Syön niitä melkein joka päivä eri tavoin valmistettuna, yksinkertaisimmallaan itketyksen jälkeen paahdan sen air fryerissa ja syön sieltä suoraan. Yhden kerran näin tehtynä minulla jäi munakoisot liian suolaisiksi. Totesin heti, että niistä kannattaa tehdä ruokaa, jonne suola laimenee. Tein ensimmäisen kerran niistä aineksista mitä sattui olemaan, mutta siitä tuli niin hyvää, että olen tehnyt (suunnilleen) samalla tapaa monta kertaa. Kuva on otettu esikoisen luota, jossa teimme tämän pastan yhdessä meille päivälliseksi. Tuo annos on hyvä kahdelle, vaikka taisi siitä vähän jäädä ylikin. 

1 munakoiso, suolaa, oliiviöljyä
3-4 tomaattia
kesäkurpitsaa (pieni tai pätkä isompaa)

2 dl hernisrouhetta (+ n. 1 dl vettä)

1-2 tl Provencen yrttiseosta

öljyä
1-2 sipulia 
lehtikaalia (jos on) 

Pastaa 80-100 g per annos, keitä ja valuta

Viipaloi munakoiso, ripottele suolaa molemmin puolin ja itketä sitä vähintään puoli tuntia. Pyyhi suolat ja nesteet pois ja paahda pannulla oliiviöljyssä, tai pyöräytä palat oliiviöljyssä ja paahda air fryerissa n. vartin verran 180 asteessa niin että viipaleet saavat riittävästi tummaa pintaa. Pilko paahdetut munakoisot, tomaatit ja kesäkurpitsa ja sekoita kaikki. Maut (=suola) saavat tasaantua pidempääkin jääkaapissa, teen tämän yleensä aamulla, tai jopa edellisenä iltana.

Kuumenna paistipannu ja mittaa hernisrouhetta ja siitä puolet vettä (käytän yleensä n. dl per hlö), anna herniksen imeä vesi, mausta Provencen yrttiseoksella. Lisää pannulle öljyä ja silputut sipulit, kuullota vähän ja lisää sitten munakoiso ja muut kasvikset. Anna hautua vähän aikaa ja sekoita joukkoon keitetty pasta. Valkosipuli sopii tähän, samoin tuore basilika. Ja kaikki kasvikset mitä sattuu olemaan, kunhan on munakoisoa, tomaattia ja sipulia.

Uutta vanhaa tulossa

Terve taas, pitkästä aikaa, kyllä piti monenlaista kokeilla että pääsin taas sisään tänne. Ei ole tullut käytyä blogissa yli vuoteen, vaikka muiden on kyllä tullut täällä vierailtua, yllättävänkin paljon. En ole ollut missään somessa aktiivinen pitkään aikaan, mutta nyt olen alkanut taas aktivoitua privapuolella, olkoon se alku blogillekin. Oikeastaan mielenkiintoista palata ajassa jossa suuri osa "oikeista" tai ammattimaisista someihmisistä on alkanut pitää pitkiä sometaukoja tai ilmoittanut rajoittavansa omaa somen käyttöään. Minunkin paluu tulee olemaan rajoittunutta, tyyliin tietäjät tietää ja löytäjät löytää. En aio mainostaa uusia postauksia ainakaan isommin, enkä aio seurata juttujen suosiota. Sauvajyväsen insta ehkä vähän aktivoituu, ainakin käyn siellä kurkkaamassa. 

Paluuni on siis lähinnä itseäni ja läheisiäni varten. Kun on useampia reseptejä näpytellyt whatsuppiin tai hukannut pikkulappusen mille kirjoittanut jonkun ohjeen olen taas alkanut kaivata sitä helppoutta että voi vain kopioida linkin tai kaivaa reseptin blogista. Ostin hienon täytettävän reseptikirjankin, mutta en sitten saanut sitä kuitenkaan toimimaan, vaikka bujoilua jatkankin edelleen.

Mitään paineita en ota, mikään vanha "sarja" tai perinne ei jatku enkä ehkä kirjoita juurikaan muuta kuin reseptit ylös. En ota paineita siitäkään kuinka monta reseptiä tänne tulee tai kuinka usein/harvoin. Mielipiteitähän minulla on vanhaan malliin, mutta tämä ei enää ole se paikka missä voisin vaikuttaa asioihin (missä enää voi?). Luonnoksissa on muutamia ihan kelvollisia ohjeita vuosien takaa, ehkä palaan niihin, ja muuten tiedossa on varmastikin kaikenlaista sadonkorjuuta, metsänantimia, pönttöuunia, protukokkausta ja sen sellaista. Ja ehkä jopa niitä käsitöitä. Vanhoihin kommentteihin en palaa, mutta uusiin kommentteihin lupaan vastata jos joku jaksaa vielä kommentoida (eipä sitä keskustelua enää blogeissa taida olla).

Paljonhan tässä välissä on tapahtunut, on juhlittu, on eletty arkea ja on eletty puuduttavaa arkea, on ollut kivaa ja vähemmän kivaa. Kotona asuva perhe on vähentynyt yhdellä mutta toisaalta meidän elämään on tullut uusi ihminen. Ruokaa on syöty, välillä paremmin, välillä (lue: useammin) tylsemmin. Välillä kokkaaminen on ollut kivaa, välillä (lue: useammin) ei todellakaan. Mutta täällä ollaan sellaisena kuin elämä on 💚