Munakoisopasta

 

Tänä kesänä minulla on ollut varsinainen munakoisohimo. Syön niitä melkein joka päivä eri tavoin valmistettuna, yksinkertaisimmallaan itketyksen jälkeen paahdan sen air fryerissa ja syön sieltä suoraan. Yhden kerran näin tehtynä minulla jäi munakoisot liian suolaisiksi. Totesin heti, että niistä kannattaa tehdä ruokaa, jonne suola laimenee. Tein ensimmäisen kerran niistä aineksista mitä sattui olemaan, mutta siitä tuli niin hyvää, että olen tehnyt (suunnilleen) samalla tapaa monta kertaa. Kuva on otettu esikoisen luota, jossa teimme tämän pastan yhdessä meille päivälliseksi. Tuo annos on hyvä kahdelle, vaikka taisi siitä vähän jäädä ylikin. 

1 munakoiso, suolaa, oliiviöljyä
3-4 tomaattia
kesäkurpitsaa (pieni tai pätkä isompaa)

2 dl hernisrouhetta (+ n. 1 dl vettä)

1-2 tl Provencen yrttiseosta

öljyä
1-2 sipulia 
lehtikaalia (jos on) 

Pastaa 80-100 g per annos, keitä ja valuta

Viipaloi munakoiso, ripottele suolaa molemmin puolin ja itketä sitä vähintään puoli tuntia. Pyyhi suolat ja nesteet pois ja paahda pannulla oliiviöljyssä, tai pyöräytä palat oliiviöljyssä ja paahda air fryerissa n. vartin verran 180 asteessa niin että viipaleet saavat riittävästi tummaa pintaa. Pilko paahdetut munakoisot, tomaatit ja kesäkurpitsa ja sekoita kaikki. Maut (=suola) saavat tasaantua pidempääkin jääkaapissa, teen tämän yleensä aamulla, tai jopa edellisenä iltana.

Kuumenna paistipannu ja mittaa hernisrouhetta ja siitä puolet vettä (käytän yleensä n. dl per hlö), anna herniksen imeä vesi, mausta Provencen yrttiseoksella. Lisää pannulle öljyä ja silputut sipulit, kuullota vähän ja lisää sitten munakoiso ja muut kasvikset. Anna hautua vähän aikaa ja sekoita joukkoon keitetty pasta. Valkosipuli sopii tähän, samoin tuore basilika. Ja kaikki kasvikset mitä sattuu olemaan, kunhan on munakoisoa, tomaattia ja sipulia.

Sadonkorjuun tattipaistos

Nyt on ihan paras aika valmistaa ruokaa. Omasta maasta alkaa saada aterian ainekset, metsästä saa sieniä ja marjoja, ainakin tänä vuonna. Mökilläkin sai hakea kantarellit 20 m ovesta ja tatit 20 m toiseen suuntaan. Toin mökiltä sieniä myös muutamalle aterialle, söimme esikoisen kanssa juuri nostettuja perunoita ja kantarellikastiketta, ja sen lisukkeeksi tein paistoksen, jonka sain syödä ihan yksin (riitti kahdelle päivälle). Minulle tässä paistoksessa on upeita makuja ja rakenteita, miehen makuun tähän mahtuu hänen pahimmat inhokkinsa.

voita/öljyä
tatteja
sipuli
pieni kesäkurpitsa
pieniä härkäpapuja
sokerihernettä
lehtikaalia
suolaa ja pippuria myllystä

Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Paista viipaloidut tatit kuumalla pannulla, siirrä syrjään. Lisää öljyä ja kuullota pilkottu sipuli puolella pannulla, toisella puolella paista pilkottu kesäkurpitsa niin, että saat vähän väriä kummallekin puolelle. Lisää härpäpavut ja sokeriherneet pannulle, sekoita kaikki ja lisää pilkottu lehtikaali. Kääntele kaikki sekaisin, anna lehtikaalin kypsyä vähän. Lisää tatit takaisin ja kääntele vielä kaikki kertaalleen sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

Meillä oli ruokana ensimmäiset omat uudet potut, kantarellikastiketta (ja ei-sienensyöjille peurakastiketta) ja minulle tätä paistosta. Ihanaa sadonkorjuuta!

Härkäpapuja olisi voinut olla enemmänkin jos olisi ollut. Kesän ensimmäistä paistosta en maustanut oikein mitenkään, seuraavilla kerroilla voin kikkailla makujen kanssa, ainakin Aasiaan päin.

ps. Iso kesäkurpitsa meni taas suklaakakkuun.

Mustatorvisieni-lehtikaalipiirakka

Viikonloppuna tuli mukavasti sieniä, kuvassa sunnuntain saalis. Tällä kertaa en kuivanut mitään, enkä myöskään säilönyt itselle. Rouskut ryöppäsin ja suolasin, ja vein sitten serkulleni. Tateista tein etäpäivälle tattirisoton, ainoan mustavahakkaan ja muutaman limanuljaskan söin paistettuna sellaisenaan. Mustarouskut ryöppäsin ja tein kastikkeeksi. Sikurirouskut paistoin ja pakastin, samoin pikkumäärän suppilovahveroita.

Kantarellit ja mustatorvisienet tein piirakoiksi, niistä saa monta lounasta töihin otettavaksi. Kun työpaikalla lounas maksaa kympin verran, välillä ylikin, niin omilla eväillä saa paljon säästöä. Paistoin piirakat suorakulmaisissa Teema-astioissa, eli niistä saa kivat neliskulmaiset palat jotka on helppo pakastaa ja kuljettaa töihin. Vanhastaan tiedän, että nämä piirakat kestävät pakastuksen ihan hyvin.

Piirakka on tehty paljolti samalla tapaa kuin viime vuoden kantarellipiirakka. Kopioin omaa tekstiäkin tähän, niin kenenkään ei tarvitse lähteä linkin taakse ohjetta hakemaan. Tein taikinan kaksinkertaisena, sillä tein nyös tuon ohjeen mukaisen kantarellipiirakan samalla. Kirjaan tähän kuitenkin pohjan ohjeen sellaisena kuin se tuli tähän piirakkaan.

250 g jauhoa

½ tl suolaa

100 g voita

100 ml vettä

puolikas kananmuna

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi pieni muna, tai osa munasta (tämän voi jättää poiskin). Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan. 

1 l mustatorvisieniä
suolaa, pippuria myllystä
reilu kourallinen lehtikaalia

200 g ranskankermaa tai kermaviiliä (nyt oli puolet kumpaakin)

1 dl kermaa

2 munaa

80 g Jukolan cheddar-juustoa

Putsaa sienet. Paista niitä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, rouhaise sekaan vähän suolaa ja pippuria. Pilko lehtikaali ihan pieneksi. Sekoita kulhossa ranskankerma ja/tai kermaviili sekä kerma ja munat. Raasta juusto ja sekoita sekin joukkoon. Laita sienet pohjan päälle tasaisesti, ripottele lehtikaalit sienien päälle. Kaada kerma-munaseos päälle, katso että se peittää kaikki lehtikaalit kunnolla. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Ihana piirakkaa, pala metsää ja peltoa lautasella.

Satokauden ensimmäinen wokki

Tänään tein ensimmäisen ruuan uudesta sadosta. Palasin työmatkalta, saattoi mennä aika myöhään eilen (vai tänään), eli väsymys oli sitä luokkaa, että halusin tehdä ruuan nopeasti ja helposti. Meillä on herkkukastikkeen veroinen arjen pelastaja, nimittäin korealainen kassler. Teen sitä aina ison satsin, viimeksi taisi olla yli kaksi kiloa lihaa, ja jaan sen sopivissa kerta-annoksissa pakastimeen. 

Kotimatkalla pysähdyin palstalla ja otin lehtikaalia, harvensin vähän punajuuria ja nostin muutaman sipulin mukaan, omassa pihassa retiisit olivat juuri sopivia. Tällä kertaa wokin lihaisa osa oli pakastimesta, ja kasvikset tuoreena maasta. Ruoka tuli vartissa ja oli hyvää.

n. 4 dl koralaista kassleria

öljyä

3 pientä sipulia

5 retiisiä

kourallinen lehtikaalia

pikkukourallinen harvennuspunajuuria

nuudelia yksi levy

Sulata liha tarvittaessa. Kuumenna öljy kuumaksi wokkipannulla, lisää pilkottu sipuli ja retiisit ja kuullota hetki. Lisää pilkottu lehtikaali ja harvennuspunajuuret, pyöräytä hetki pannulla. Lisää korealainen kassler ja nuudelit, anna nuudeleiden kypsyä muutama minuutti,. Nauti kesän ensimmäisestä sadosta ja helposta nopeasta ruuasta.

Parhaat lehtikaalisipsit

Minä tykkään lehtikaalisipseistä, tykkään todella paljon. Minulla on viisi vuotta vanha ohje tässä blogissa, se on samanlainen kuin suurin osa ohjeista taitaa olla. Tuolla tavalla tehtynä tulee ihan hyviä, mutta raja sopivan rapean ja palaneen makuisella sipsillä on hiuksenhieno. Kun ostin Gill Mellerin Gather-kirjan (ehkä viime vuoden upein keittokirja, ainakin ylivoimaisesti käytetyin minulla), huomasin että hän tekee lehtikaalisipsit vähän eri tavalla. Tällä ohjeella sipsit ovat onnistuneet joka kerta älyttömän hyvin.

100 g lehtikaalia

1½-2 rkl öljyä

suolaa myllystä

Huuhtele (tarvittaessa) ja kuivaa lehtikaali hyvin. Revi lehtikaali reiluiksi suupaloiksi, jätä varret pois. Laita lehdet kulhoon ja lisää öljy, sekoita hyvin niin että lehtikaalit ovat kauttaaltaan peitettyneet öljyyn. Levitä lehdet uunipellille ja rouhaise ripaus suolaa päälle, tämä määrä mahtuu juuri yhdelle pellille. Paista 120 asteessa n. 25-30 minuuttia niin, että lehdet ovat rapeita mutta eivät palaneita. Käännä lehdet suunnilleen puolessa välissä. 

Nauti lehtikaalisipsit sellaisenaan, tai käytä niitä salaatin pohjana tai murenna vaikka sosekeiton päälle. Mieletön herkku, josta tosin meidän perheessä tykkää vain minä.

Kolmen sipulin tatti-lehtikaalipasta

Tulihan se kylmän kevään ja kesänä jälkeen aika, että päivän ruoka on mahdollista hakea palstalta. Tällä hetkellä palstalta löytää komeita sipuleita, salaattia, tilliä ja paljon lehtikaalia. Valkosipulikin on kasvanut hienosti, nostin nyt tätä ruokaa varten yhden sipulin, joka jäi viime vuodesta maahan. Viime vuonna nosto jäi liian myöhään, ja muutamista varret olivat jo mädäntyneet, joten koko sipuli jäi maahan, nyt nostelen niitä käyttöön, sillä eihän niillä ole tilaa kasvaa, kun jokaisesta kynnestä kasvaa oma sipuli. 

Minulla on tiedossa pakastimen sulatusta, ja muutenkin mielessä on varastojen tyhjennystä ennen kuin uusi satokausi pääsee toden teolla käyntiin. Useampana aamuna on tullut juotua lehtikaali-mustikka-smoothieta ja pitihän sitä muutkin kaapitkit käydä läpi. Minulla on viime vuodelta vielä kuivattuja tatteja jäljellä, joten siitä sai oivan lisän tämän päivän ruokaan. Sanomattakin on selvää, että olen yksin kotona, eikä kukaan ole kommentoimassa mitään lehtikaalista ja/tai sienistä.

muutama kuivattu herkkutatin viipale

voita/öljyä

2 pientä sipulia (puna- ja kelta-)

1 pieni valkosipuli

kourallinen lehtikaalia

suolaa/pippuria myllystä

n.80 g pastaa

parmesania

Laita kuivatut tatit likoamaaan pieneen vesitilkkaan, anna turvota vähintään puolisen tuntia. Laita pannulle rasvaa, ja kuullota siinä viipaloidut sipulit. Lisää tatit liemineen pannulle, lisää pilkottu lehtikaali. Anna vähän paistua pannulla, ja sekoita keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Raasta vähän parmesania päälle ja nauti kesän mauista.

Joshua McFaddenin lehtikaalisalaatti

Joshua McFadden on se kokki, joka teki lehtikaalista trendikkään USAssa kymmenen vuotta sitten, ja siitä alkoi yhden kasviksen maailmanvalloitus. Hän oli kyllästynyt talven kehnoon salaattitarjontaan ja valmisti maukkaan salaatin tuoreesta lehtikaalista. New York Times julkaisi reseptin, ja loppu onkin (lehtikaali)historiaa. Silloin ennustettiin että lehtikaali on hetken muotivillitys, mutta pitkä hetki siitä hetkestä on kulunut.

Suomeen lehtikaalin suosio tuli normaalilla viiveellä. Kun minä julkaisin ensimmäisen lehtikaali-reseptin kesällä 2011, en löytänyt netistä siitä suomenkielellä oikeastaan mitään. Mutta pikkuhiljaa suosio kasvoi täälläkin, ja nykyään lehtikaalia saa kaupasta ympäri vuoden ja reseptejä löytyy pilvin pimein. 

Joshua McFaddenilta ilmestyi toukokuussa kirja Six Seasons, Kuusi vuodenaikaa. Kirja on ihanan inspiroiva juuri tällaiselle kotikokkaajalle ja keittiöpuutarhurille, jonka mielestä punajuuri on kaksi juuresta: se kesällä juuri maasta nostettu, ja sitten se talven pelastaja jota on säilytetty kellarissa monta kuukautta nostamisen jälkeen.

Kirja on jaettu kevääseen, alkukesään, keskikesään, loppukesään, syksyyn ja talveen. Jokaisessa kappaleessa on monia kokeilemisen arvoisia reseptejä, yhteensä niitä on kirjassa 225, ja samoja kasviksia esiintyy eri aikoina erityylisissä resepteissä. Sesongit sellaisenaan ei ihan kaikki käy suoraan Suomen oloihin, esim. härkäpapu on minulla vasta vähän aikaa sitten itänyt, vaikka kirjassa se on kevätsesongissa. Mutta eipä sekään haittaa, reseptit ovat niin houkuttelevia, että ihan sama milloin niitä kokkaa. 

Joshua jakaa lehtikaalit kolmeen luokkaan, eli palmu-, kihara- ja venäläisiin kaaleihin. Minä pidän tästä jaosta, sillä olen pitänyt kaikkia näitä kolmea aina lehtikaaleina. Joskus minua on oikaistu, ettei palmukaali olisi lehtikaali vaan se olisi mustakaali tai milloin mikäkin. No nyt voin vedota Joshuan luokitteluun ja olla samaa mieltä edelleen.

Minä tein ensimmäisenä tästä kirjasta sen lehtikaalisalaatin joka aloitti kaiken, vaikka ei olekaan talvi. Resepti oli palmukaalille mutta minulla vain osa oli palmukaalia, suurin osa oli Red Russiania, joka on ylivoimainen suosikkini kaikista lehtikaaleista. Minulla ei ole tarkkoja määriä tässä, tein salaatin aika soveltaen mökillä. Joshuakin käski maistelemaan ja tekemään sen mukaan, ja minähän tottelin. Kirjassa kyllä oli tarkka ohje isommalle määrälle, tämä on siis summittainen ohje paljon pienemmälle määrälle. Kirjan alusta löytyy myös hyvä ohje leivänmuruille, minä oikaisin nyt ja tein ne yksinkertaisesti paahtoleivästä.

iso kourallinen lehtikaalia

½ pienen pieni valkosipulin kynsi (ei ollut)

1 rkl pecorino-juustoa raastettuna

1 rkl öljyä

1 rkl sitruunamehua

kuivattua chiliä

suolaa ja pippuria myllystä

kuivattuja leivänmuruja

Leikkaa lehtikaalit ihan ohuiksi suikaleiksi. Pilko valkosipuli tahnaksi veitsellä, minulla ei ollut mökillä valkosipulia eli se jäi tästä salaatista pois. Raasta juustoa, sekoita se öljyn, sitruunamehun ja mausteiden kanssa ja sekoita salaatin joukkoon. Lisää leivänmurut ja raasta vielä vähän juustoa koristeeksi. Anna salaatin mehustua hetki ja nauti upeasta salaatista vaikka keskellä kesää tai talvea.

Salaatti syötiin mökillä yksinkertaisten hampurilaisten kanssa, tai siis ne jotka söivät. Tämä on juuri sitä ruuanlaittoa jota olen kaivannut viime aikoina, lomaonnea.

Ranskalaiset perunat

Tänä vuonna kävimme taas perinteisesti serkkuni mökillä mustikka-aikaan. Mustikoita sain vajaa pari ämpärillistä, ihan ok saalis, vaikka työtä se vähän vaati, reilu kaksi tuntia meni ämpärilliseen. Minä en ole nopea poimija, mutta hyvänä vuotena saan ämpärillisen reilussa tunnissa, ja oikein hyvänä vuotena tunnissa. Oikein hyviä vuosia tuntuu olevan n. kerran vuosikymmenessä. Mutta tyytyväinen olen saaliiseen, syötiin ja leivottiin reilusti ja loput pakastin talven varalle.

Serkkuni oli hommannut friteerauskeittimen. Minulla ei moista aparaattia ole, joten oli hauska kokeilla kaikkea uutta, ainakin yhden viikonlopun verran. Toiveissa oli ainakin ranskikset ja friteerattu pekoni. Minä olin nostanut uutta perunaa viikonloppua varten, varsinaista jauhoista perunaa ei nyt ollut kuin Highland Burgundy Red. En nostanut sitä kuin yhden varren verran, lisänä minulla oli Annabelleä. Niistä saimme ihan kelvot perunat. Lisänä oli kuhaa friteerattuna (175 asteessa), sipulirenkaita (ihan mahtavia!) ja öljyssä tehtyjä lehtikaalisipsejä (ihan huippuja, parempia kuin uunissa tehdyt minun ja serkkuni mielestä, muut eivät tykänneet "kun maistuvat ihan kaalilta")

Muistin että Campasimpukka oli tehnyt ranskiksia ja niin otin niiden ohjeen Campakeittiöstä. Meillä ei uunitus ihan toiminut, se johtui joko perunoista jotka eivät olleet parhaita mahdollisia ranskalaisiin, tai sitten kaasu-uunista. Seuraavalla kerralla osasimmekin tehdä toisen paiston ihan viimeiseksi emmekä laittaneet perunoita uuniin ollenkaan.

perunoita

öljyä

suolaa

Pilko perunat halutun mallisiksi. Nämä perunat olivat sen verran pieniä, että lohkoin ne vain veneiksi. Laita ne likoamaan reiluun kylmään veteen noin tunniksi. Ota perunat keittiöpyyhkeen (tai talouspaperin päälle) ja painele ne kuiviksi. Friteeraa perunat pienissä erissä ensin 160 asteessa viitisen minuuttia. Laita talouspaperin päälle odottamaan. Ennen ruokailua friteeraa ne toisen kerran 180 asteisessa öljyssä muutaman minuutin ajan, niin että ne ovat saaneet vähän väriä, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä. Jos perunoita on paljon, laita ne n. 100 asteeseen uuniin odottamaan. Meillä perunat joutuivat ensimmäisellä kerralla olla aika kauan uunissa, ja ne menettivät rapeutensa siellä.

Jos friteeraat lehtikaalia, pidä kansi valmiina. Laita kourallinen lehtikaalia n. 175 asteiseen öljyyn, laita kansi heti päälle. Kun räiskyminen suunnilleen loppuu, kaalit ovat hyviä. Levitä ne talouspaperille ja imeytä ylimääräinen öljy siihen. Ripottele suolaa päälle, ja nauti. Ne suorastaan sulavat suuhun, ihan mahtavia.

Taas on muistoihin tallentunut yksi ihana kesäinen viikonloppu hyvässä seurassa ruuan, mustikoiden ja paljon uimisen merkeissä. Itikat ja paarmat (metsässä) ovat jo unohtuneet.

Nopea tatti-lehtikaalipaistos (tai -salaatti)

Ihana, nopea ja riittävä etäpäivän lounas mökkiviikonlopun jälkeen. Erityismaininta lähes ilmaisesta ruuasta, kaupasta oli vain voi, balsamico ja suola, Kaikki muu joko palstalta tai metsästä. Lokakuu on tosi jees kuukausi, vaikka muut sanoisi mitä. 

voita (tai öljyä)

tatteja

pieni sipuli

lehtikaalia

herneitä

balsamicoa

suolaa

Laita kuumalle pannulle vähän voita (tai öljyä). Paista pilkotut herkkutatit kuumalla pannulla nopeasti niin, että saat niihin hyvän pinnan. Siirrä syrjään odottamaan. Lisää samalle pannulle (älä pese sitä välissä, näin saat kaikki maut talteen) uudestaan aavistus voita (tai öljyä) ja kääntele pilkottua sipulia hetki, lisää lehtikaalit, kääntele hetki ja lisää herneet. Lorauta sekaan vähän oikein hyvää balsamico-etikkaa, pyöräytä niin että kaikki maustuu tasaisesti. Siirrä seos lautaselle, lisää sienet päälle ja ripottele aavistus suolaa. Syö heti.

Ihan loistava ruoka sellaisenaan, toimisi myös lisukkeena. 

Kesän ensimmäinen lehtikaalisalaatti

Se on kuulkaas lehtikaali sesongissa nyt, ainakin minun palstalla. Minä pidän tuosta Red Russian -lajikkeesta todella paljon. Se on ensimmäisiä lehtikaaleja mitä olen omasta maasta maistanut, sillä se kasvaa nopeammin kuin kähärälehtiset lajikkeet. Se on tuollaisena pienenä tuoreena lehtenä pehmeää ja miedon makuista, mutta silti siinä maistuu selvästi kesä ja klorofylli. Käytän sitä alkukesästä salaateissa tuollaisenaan, mutta myöhemmin valmistan sitä kuten mitä tahansa muutakin lehtikaalia. Kun ottaa alimmaisia lehtiä, kasvin kasvu ei tunnu kärsivän ja satoa riittää koko kesän ja syksyn. Jos noita ensimmäisiä, alimmaisia lehtiä ei kerää, ne muuttuuvat kesän aikana keltaisiksi, eli kannattaa hyödyntää ne tässä vaiheessa. Muut lehtikaalini, joita on muistaakseni jotain 7-8 lajiketta kasvamassa, ovat edelleen aivan pieniä, eikä niitä kannata vielä kerätä. Samaan aikaan kylvetty kaikki, eli Red Russian on tosiaan nopeakasvuisempi.

Minä tein nyt helpon salaatin etäpäivän lounaaksi. Raaka-aineilla ei oikeasti ole mitään väliä, kunhan ne ovat hyviä ja että niitä on kaapissa. Huuhdoin ja pilkoin kaalia reilun kourallisen, lisäsin pilkottua tomaattia, hyviä oliiveja ja vuolin päälle vähän hyvää parmesania. Kastikkeeseen laitoin teelusikallisen hyvää balsamicoviinietikkaa ja kaksi teelusikallista hyvää oliiviöljyä sekä maustoin sen aavistuksella suolaa ja kahdella aavistuksella sokeria. Lisäksi söin savukalaa hyvän saaristolaislimpun päällä, ja taas jaksoi jatkaa töitä. Oikeasti ihan parhaita lounaita aikoihin, ja tämän vuoden paras salaatti tähän mennessä, tuli oikein hyvä mieli niin hyvästä ruuasta.

Salaattia syödessä sitä muisti taas että miltä se kesä maistuu. Ja muistaa että miksi sen savimaan kanssa jaksaa puuhastella, tälläiset hetket ovat kertakaikkiaan kaiken sen työn arvoisia. Ja kuvathan on taas napattu vauhdissa kännykällä.

Vähän parempi vaalea pizza

Minun ei edes pitänyt postata tätä pizzaa. Kuvaakaan en ollut ottamassa, kunhan vaan räiskäsin vauhdissa "varoilta" yhden kuvan pokkarilla, salamalla illalla myöhään. Tein yhtenä iltana siis pizzaa johon käytin vähän parempia raaka-aineita. Mainitsen ne raaka-aineet tässä, sillä niistä tämä maku ja rakenne oli kiinni. Tavallisillakin raaka-aineilla saa varmasti hyvää, mutta ei kyllä ikinä NÄIN hyvää.

Jauhot olivat aivan eritýisen hyviä 00-jauhoja Vääksyn Myllystä, suosittelen! (paras pohja ikinä, ehkä tosin Ankarsrumillakin oli oma roolinsa).

Lehtikaali oli Varpion ruukkulehtikaalia, suosittelen, ainakin niin kauan kuin oma maa on jäässä!

Kaikki juustot olivat Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, suosittelen!

Ja se anjovis (Sanfilippo), Hella&Herkku-kaupasta, parhainta mitä olen ikinä syönyt. Tosin sori, ostin tänään viimeisen purkin.

4 dl haaleaa vettä

1 pkt hiivaa (25 g)

1½ tl suolaa

n. 450 g jauhoa

½ dl oliiviöljyä

 

Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Täytteet ovat yhdelle pizzalle (tähän ei viitsi laittaa että toinen oli kinkku-ananas-pizza...). Kauli taikina (puolet tuosta) melkein pellillisen kokoiseksi, ja täytä pohja:

kourallinen lehtikaalia

1 pieni punasipuli

oliiviöljyä

kourallinen cheddaria

kourallinen parmesaania

buffalo-mozzarellaa

anjovis-fileitä

Pilko ruukullinen lehtikaalia pieneksi, leikkaa sipuli renkaiksi. Levitä kaali ja sipuli tasaisesti suoraan pohjan päälle. Lorauta vähän oliiviöljyä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää cheddaria raastimen karkealla terällä. Levitä kourallinen sitä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää parmesania raastimen hienolla terällä, levitä sitäkin kourallinen. Revi oikein hyvä mozzarella-pallo (pienen kouran kokoinen) juusto käsin ja levitä sekin pizzan täälle. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä. Ota pizza pois uunista ja levitä ne mahtavat anjovis-fileet pizzalle. Ja nauti, nauti isosti.

Kolmen kaalin pizza

Koska perunapizza on niin älyttömän hyvää, halusin kokeilla onnistuuko vaalea pizza kaalistakin. Ja onnistuuhan se, ainakin jos käyttää kukka-, parsa- ja lehtikaalia. Lehtikaalin jätin paistamatta tällä kertaa, sillä minulla oli käytössä Varpion ruukkulehtikaalia, jossa kaalin lehdet ovat todella pehmeitä ja hennon makuisia. Sitä kannattaa laittaa reilusti pizzan päälle, enemmän kuin tuossa kuvassa, en vaan halunnut peittää kuvaa varten koko pizzaa sillä. 

1½ dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl hyvää oliiviöljyä

20 g hiivaa

175-200 g pizzajauhoja

n. 4-5 kukintoa parsakaalia

n. 4-5 kukintoa kukkakaalia

1 rkl hapankermaa

sormisuolaa 

parmesania

oliiviöljyä

hentoa lehtikaalia

Tee pohja ensin. Sekoita vesi, suola, öljy ja hiiva sekaisin, lisää jauhoja niin, että saat hyväntuntuisen taikinan. Vaivaa niin kauan että näet kunnon sitkon. Kohota liinan alla tunnista kolmeen. Mitä kauemmin, sen parempi, mutta tuntikin riittää, tänään ei tainnut työpäivän jälkeen nousta edes sitä tuntia. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta pellille kohoamaan.

Leikkaa parsa- ja kukkakaalin kukinnoista mandoliinilla ihan ohuita viipaleita, minulla oli nyt 2 mm paksuja. Levitä pohjan päälle ohuesti hapankermaa. Laita sen päälle parska- ja kukkakaalit tasaisesti, ripottele vähän sormisuolaa päälle. Raasta päälle vielä parmesania ja lorauta vähän oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 astetta. Kun pizza on kypsä, levitä päälle reilusti tuoretta, hentoa lehtikaalia. Hyvä pizza, parempi perjantai.

Lasagne savukalasta ja lehtikaalista Jamien tapaan

Tämä resepti löytyy samasta Jamien joululehdestä kuin jouluisen rommitotin ohje. Minä pääsin veivaamaan edelleen lainassa olevaa pastakonetta ja samalla sain upotettua joulun jämäkalat tähän ruokaan. Ohjeessa käytettiin savulohta, mutta minulla oli sekä kylmä- että lämminsavustettua lohta ja vielä lisäksi vähällä suolalla graavattuua lohta. Ehkä pelkällä savukalalla tehty olisi ollut vielä parempaa, mutta hyvää oli tämäkin. Ja sain käytettyä vihreää talvivarastoani eli jäistä lehtikaalia. Miesväki kaipasi vähän enemmän suolaa ja makua, mutta sormisuola ja savu-Aji cristal onneksi riittivät.

400 g pastajauhoa (00)

4 isoa munaa

250 g ricottaa (ohjeessa oli 500 g, minulla oli vaan yksi purkki, riitti sekin)

2 munaa

50 g parmesania raastettuna

öljyä (ohjeessa 60 ml, en käyttänyt niin paljoa)

1 sipuli

lehtikaalia pari reilua kourallista (ohjeessa 240 g, minulla varmaan ei ihan sitä)

3½ dl kermaa

savulohta (ohjeessa 200 g, minulla varmaan tuplaten erilaisia lohia)

320 g mozzarellaa (minä käytin 400 g pötkön kokonaan)

Aloita valmistamalla pastataikina. Punnitse jauhot kulhoon, lisää munat ja sekoita taikina tasaiseksi. Tarvittaessa voit lisätä aavistuksen vettä, mutta missään nimessä ei liikaa. Vaivaa taikinaa pöydällä niin, että saat tasaisen pehmeän taikinan. Minä en lisännyt vettä, mutta kastelin käteni ennen kuin aloin vaivata taikinaa, se oli hyvä. Kääri taikina elmukelmuun, ja anna odottaa huoneenlämmössä tunnin. 

Sillä välin sekoita kulhossa ricotta, munat ja raastettu parmesan sekaisin haarukalla. Jätä odottamaan. 

Kuullota silputtua sipulia öljyssä kymmenisen minuuttia. Lisää hienoksi pilkottu lehtikaali ja jatka kuullottamista. Lisää 1 dl kermaa joukkoon, anna kerman kiehahtaa ja siirrä odottamaan.

Pilko kaloja pienemmäksi, perkaa tarvittaessa ruodot pois. Parasta tulisi varmaan käyttämällä pelkkää savulohta kuten ohjeessa, mutta hyvin tähän sai uppoamaan kaikki jämäkalat, olin tyytyväinen.

Kun tunti on kulunut, ala työstämään taikinaa. Jaa taikina neljään osaan, puolita vielä jokainen osa kahtia. Aja taikinapalat pastakoneen läpi. Ensimmäisellä kerralla aja muutama kerta paksuimmalla välillä ja taita taikina aina kaksin tai kolminkerroin välissä. Sen jälkeen ala ajaa aina yksi kerrallaan ohuemmalla välillä niin, että lopulta saat n. millimetrin paksuista pastalevyä.

Kokoa lasagne kolmen litran vetoiseen uunivuokaan. Alimmaksi kaada vähän kermaa, ja sen päälle yksi kerros pastalevyjä. Pastan päälle ricottatäyte, pasta, kalat, pasta, lehtikaali-sipuli-kerma ja pasta. Leikkaa mozzarella viipaleiksi, asettele tasaisesti pastan päälle ja lorota loput kermasta päällimmäiseksi. Peitä vuoka foliolla ja paista 180 asteessa 40 minuuttia. Poista folio ja paista vielä n. 15 minuuttia, tai enemmän, niin että juusto tummuu vähän päältä.

Jamien mukaan tässä oli 6-8 annosta, meillä söi kolme aikuista ja n. yksi lapsi mahat täyteen, ja vielä jäi ehkä kaksi annosta. Kahdeksalle nälkäiselle ei siis ihan olisi riittänyt. Vähän lisäsuolaa ja lisämakua chilimyllystä, ja hyvin maistui. Lisänä reilusti porkkanaraastetta ja lauantain ruoka oli siinä.

Joulun 2014 kalapöytä ja lehtikaali-persimon-salaatti

Meillä on ollut jo vuosia tapana syödä jouluaatonaattona kalapöytä. Tämä juontaa juurensa siihen, että minusta kalat ovat parasta joulupöydässä. Ja laatikot ovat parasta joulupöydässä. Mutta kun kaikkea ei pysty/kannata syödä kerralla, niin olen jakanut parhaat herkut kahdelle päivälle, jolloin kummastakin parhaasta saa nauttia kunnolla. Eli kun kaloja saa syödä rauhassa aatonaattona, niin aattona voi keskittyä laatikoihin, ja laittaa kaloja tarjolle ihan vaan vähän.

Kala-aterialla on yksinkertaisimmillaan kolmea lohta, eli graavattua sekä kylmä- ja lämminsavustettua lohta. Sen lisäksi on mätejä smetanan ja sipulin kanssa. Ja rosollia ja tietysti keitettyjä perunoita. Ja jos toinen lipeäkalan syöjä on paikalla minun lisäkseni, niin sitten tietysti lipeäkalaa, sulatettua voita, maustepippuria ja suolaa. Tänä vuonna toinen lipeäkalansyöjä on paikalla vasta joulupäivänä, eli lipeäkala saa odottaa siihen.

Joinain vuosina pöydästä löytyy sitten muutakin. Sellainen vuosi oli nyt, selvästi nämä muutamat lomapäivät ennen joulua vaikuttavat asiaan. Siikaa graavasin pakastimen kautta muutamalle ruualle. Tein myös salaatin lehtikaalista ja persimonista. Ja pikkuisia suupaloja, eli vesikeksejä joiden päällä avokadoa tai persimonia ja bottargaa. Bottarga oli tällä kertaa Hellasta & Herkusta, se on miedompaa kuin omatekemäni. Lisäksi oli ruisleipiä, joiden päällä oli lasten lempitäytettä, eli lämminsavulohta ja katkarapu Creme Bonjouria haarukalla tahnaksi. Ja ihanaa Nygrenin katkarapuherkkua, herkkkua se olikin. Lisäksi oli lasimestarin silliä ja katajanmarjasilakoita (nämä eivät näy kuvassa, samoin perunat ovat kuvan ukopuolella). Rosolli on tänä vuonna tehty kahdenlaisista punajuurista sekä kelta- ja raitajuurista, siksi se näyttää niin vaalealta.

Lehtikaali-persimon-salaatti

pari kourallista (jäistä) lehtikaalia

1 persimon

1 rkl öljyä (vajaa)

1 rkl hyvää balsamicoa (vajaa)

ripaus suolaa ja tummaa sokeria

Hakkaa lehtikaali veitsellä ihan pieneksi. Kuori ja pilko persimon pieniksi kuutioiksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään kulhossa. Laita lehtikaali kulhoon, pyörittele niin että se on tasaisesti kastikkeessa. Nosta lautaselle, lisää persimon-kuutiot päälle. Hieno syvän värinen salaatti, maistui myös sille joka ei lehtikaalista niin välitä.


ps. Saatiin yön aikana lunta tänne eteläänkin. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Lapset ovat olleet tänään ulkona ihan koko päivän, lounaankin söivät ulkona: vein heille kinkkuleivät ja lämmintä viinimarjamehua ulos. Esikoinen rakensi hienon linnoituksen, joka on nyt valaistu kynttilöin, kuin jättimäinen lumilyhty ulkona. Taitaa lapsille tulla vähintään 8 tuntia ulkoilua tälle päivälle, minä olin vain vajaa pari tuntia kun oli kaikenlaista puuhaa sisälläkin.

Persimon-lehtikaali-smoothie

Persimon on ollut parina viime vuotena meillä lasten(kin) lempihedelmä tässä vaiheessa vuotta, kun niitä on paljon tarjolla edulliseen hintaan. Paitsi että kyseessä ei ole hedelmä vaan marja, kuten Satokausikalenteri meitä opastaa. Niitä kuluu meillä paljon ihan sellaisenaan, salaateissa ja hedelmälautasilla. 

Ja tästä eteenpäin smootihiessakin, niin hyvää tämä oli, ainakin minusta, koska lehtikaali. Joka siis on parhaassa sesongissa nyt: pikkupakkaset ovat purreet, ei tarvitse vielä kaivaa lumen alta eikä jäniksetkään ole päässeet apajille. Puoli penkillistä kaalia odottaa vielä käyttöä. 

Tämä smoothie oli melkein syötävän paksua, eli jos haluat helpommin juotavaa, korvaa osa jugurtista maidolla tai vedellä. Minä tykkään käyttää sekä maustamatonta että vaniljaista jugurttia, näin smoothiesta ei tule liian makeaa, mutta vähän on kuitenkin makua. Minusta Juustoportin jugurtti on ylivoimaisesti parasta, se ei maistu ollenkaan tunkkaiselle niin kuin jotkut muut vaniljajugurtit. Mutta makuasioitahan nämä.

2 persimonia

lehtikaalia ehkä 4-6 lehteä (koosta riippuen, minulla on jo pieniä nämä viimeiset lehdet)

3 dl jugurttia (maustamaton ja vanilja)

Kuori ja pilko persimonit muutamaan osaan. Laita ne, lehtkaalit ja jugurtit tehosekoittimeen, aja kunnolla sileäksi. Nauti heti, ja aurinko alkaa paistaa, siltä ainakin tuntui.

Punainen puolukka-lehtikaali-smoothie

Smoothieta ei tule paljoa postattua, siitä huolimatta että niitä tulee juotua lähes päivittäin. Ne tulee tehtyä aina sen mukaan mitä sattuu kaapissa olemaan, eikä mittasuhteetkaan ole tärkeitä, kunhan kaataa tehosekoittimeen. Nyt tuli kuitenkin kivanvärinen juoma puolukasta ja punaisesta lehtikaalista, joten ajattelin kirjoittaa sen ylös. Tästä tulee sopiva annos kahdelle tai lounas yhdelle. Jos et halua käyttää yhtään sokeria, voi käyttää peljästään maustamatonta jugurttia, tai toisaalta jos olet makean ystävä, käytä pelkkää vaniljaa. Onnistuu toki vihreälläkin lehtikaalilla, silloin vaan väri ei jää noin punaiseksi.

1 dl jäisiä puolukoita

1 kourallinen punaista lehtikaalia

2 dl vaniljajugurttia

2 dl maustamatonta jugurttia

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja kunnolla sileäksi. Hyvän mielen juomaa. Jos haluat, niin lisää ruokalusikallinen talkkunaa ja saat vielä täyttävämmän annoksen.

Fregola-pastaa ja lehtikaalia

Tämä ruoka on minusta hyvä esimerkki siitä, miten voi valmistaa nopeasti ja vaivattomasti hyvää ruokaa. Raaka-aineet ovat tuoreita ja niissä on pieni juju, lopputulos arjen luksusta. Tein tämän ruuan itselleni lomani viimeisenä päivänä. Saatoin koululaisen kouluun ja koukkasin kotiin palstan kautta, josta keräsin kourallisen papuja, sipulin, pienen kesäkurpitsan ja reilusti lehtikaalia, kotona otin kasvisliemen sulamaan. Tämä annos oli sopivan reilu yhdelle:

3 dl kasvislientä

1 dl Fregola-pastaa

kourallinen papuja

voita

sipuli

kourallinen lehtikaalia

pieni kesäkurpitsa/osa isommasta

suolaa

Kuumenna liemi kiehuvaksi. Lisää pasta kiehumaan. Ryöppää pavut kiehuvassa vedessä, kaada vesi pois. Laita paistinpannulle vähän voita, lisää silputtu sipuli. Kuullota sipulia, muutaman minuutin päästä lisää pilkottu lehtikaali ja sen perään kesäkurpitsaa. Anna kasvisten vähän pehmetä pannulla. Leikkaa ryöpätyt pavut pieniksi ja lisää kaikki kasvikset kypsän pastan joukkoon. Mausta suolalla, sekoita ja syö heti sellaisenaan. Hyvä ja täyttävä kasvisruoka, sadonkorjuuaikaa parhaimmillaan. Kuka väittää että puoli kiloa kasviksia päivässä olisi vaikea syödä?

 

Lehtikaalia aasialaisittain

Laiskottelu keittiössä jatkuu (kuten helteetkin, edellenkään ei sadetta) joten sulatin pakastimesta yhden perheannoksen nyhtökanaa ja keitin riisiä lisukkeeksi. Halusin lisäksi lehtikaalia sellaisella tavalla, joka sopisi hyvin kanan hapanimelään makumaailmaan. Lisukkeesta tuli todella onnistunut, se täydensi kanan makua loistavasti. Luulin että tuosta annoksesta olisi riittänyt kahdelle aikuiselle, mutta eipä ollut, kun kerran söin itse kaiken. Eli jos teet lisuketta useammalle, suurenna annosta reilusti.

vähän öljyä

1 sipuli (keskikokoinen)

pari kourallista lehtikaalia

1 rkl öljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

1 tl fariinisokeria tai muuta tummaa sokeria

1 tl raastettua inkivääriä

1 tl raastettua valkosipulia

1 tl limemehua

Laita aavistus öljyä pannulle ja kuullota sipulia niin että se pehmenee vähän. Lisää pilkottu lehtikaali ja jatka kuullottamista ihan pieni hetki. Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada pannulle. Sekoita niin, että sipulit ja kaalit ovat kauttaaltaan marinadin peitossa. Syö heti ja nauti todella hyvästä lehtikaalista..

Kesäinen lehtikaalipasta herneillä

Lehtikaali sopii hyvin pastan kanssa, siitä voi tehdä vaikka talvista versioita, pekonin tai kesäkurpitsan kanssa ja vaikka miten. Mutta ehkä mikään ei voita sitä kesän ensimmäistä pastaa, johon on käytetty tuoretta, vielä kasvussa olevaa lehtikaalia (joka ei ole muuttunut kitkeräksi puolustautuessaan kaalikoihyökkäykseltä), suoraan maasta nostettuja sipuleita ja ihan tuoreita herneitä. Ilman tuota parmesaanilisäystä tästä olisi tullut täysin vegaaninen ateria.  Oikeastihan tähän pastaan  voi laittaa mitä vaan, mutta kyllä ruoka maistui melko täydelliseltä juuri tälläisenä. Tämä annos on yhdelle, juuri sopiva kasvisruoka eilisen jälkeen.

n. 80 g hyvää pastaa (tai mitä pidätkin sopivana yhden hengen annoksena)

hyvää oliiviöljyä

2 pientä sipulia varsineen

reilu kourallinen tuoretta lehtikaalia

vähän suolaa

sopivasti herneitä perattuna (ehkä n. 2 kourallista palkoja)

parmesania (jos haluaa)

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Sillä aikaa pilko sipulit, ota vähän vartta mukaan. Jos sipulit ovat jo isoja, yksi riittää. Kuullota sipulia riittävässä öljyssä. Kun sipuli on kunnolla pehmennyt, lisää pienityt lehtikaalit ja heitä päälle vähän suolaa, pyöräytä muutama hetki pannulla. Valuta pasta ja sekoita joukkoon sipulit ja lehtikaalit pannulta sekä tuoreet herneet. Sekoita hyvin, kaada annos lautaselle ja halutessa raasta parmesania päälle. Jes, taas nähdään että yksinkertainen ruoka hyvistä raaka-aineista on ihan loistavan hyvää.

Lehtikaalit syöty

Ja ei, se en ollut minä, enkä pakkosyöttänyt niitä perheellekään. Nyt ovat jänikset ilmeisesti olleet asialla, ja tyhjensivät minun koko vihreän talvivaraston. Nämä olivat isoja lehtikaaleja, kasvaneet hyvässä maassa, ja siinä oli kaalia vähintään kymmeneen, jopa kahteenkymmeneen ruokaan. Varasto jonka piti turvata lähivihreän ja lähituoreen ruuan saatavuuden talven kuukausina. Mutta ei, nyt ollaan sitten tämä talvi ilman lehtikaalia. Jos tätä nyt talveksi voi sanoa, pimeää, märkää ja ankeaa vaan.

Pitää täydentää lehtikaalin kasvatuskokemuksia vielä yhdellä tärkeällä suojaamisella: jos lumi ei tule ajoissa, ne on verkotettava hyvissä ajoin niin, etteivät jänikset pääse apajille..

Seuraavan jänispaisti syödään lehtikaalin kanssa.