Vanhanajan munasalaatti

Tänään tein meille heinäkuun, eli keskikesän, viimeisenä päivänä kesäisen aterian. Jääkaapissa oli kylmäsavuhaukea, pöydällä kananmunia ja lisäksi hain palstalta perunat, salaatit, tillit ja muut lisukkeet. 

Minä en ole koskaan aiemmin tehnyt, ainakaan muistaakseni, eikä äitikään tehnyt, ainakaan muistaakseni, tätä vanhan ajan munasalaattia. Sitä on ollut kuitenkin monissa juhlissa tarjolla, ja muistan sitä syöneeni mummolassakin. Aina se oli hyvää, mutta varsinaista tunnesidettä siihen ei ole, puhumattakaan että minulla olisi mitään perinteistä sukureseptiä. Niinpä sitten taas googlailin, ja totesin että samat reseptit kiertävät monessa paikassa mutta alkuperästä ei ole tietoa. Menin  myös keittokirjahyllylleni, ja kaivoin Mysi Lahtisen kirjat esiin. Mysi Lahtisen Kootut kokkaukset -kirjasta (1991) löysin mukavantuntuisen ohjeen pääsiäisen kohdalta ja tein sen mukaan aika soveltaen. Salaatti oli omalta maalta, sokeria laitoin selvästi vähemmän jne. Näin tein oman perinteisen munasalaatin, tästä ei kyllä neljälle tulisi jos neljä söisi.

salaattia
3 keitettyä munaa
2 tl sokeria
2 tl sinappijauhetta
1 dl kermaa
1-2 tl väkiviinaetikkaa

Laita salaatinlehdet vesikulhoon, anna niiden lillua kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Kaada vesi pois ja aja salaatinlehdet kuivaksi salaattilingossa (tai kuivaa puhtaalla astiapyyhkeellä ihan kuivaksi). Erottele kovaksi keitetyistä munista (9 min) valkuaiset ja keltuaiset erikseen. Pilko valkuaiset salaatin joukkoon. Hiero keltuaiset pikkukulhossa hienoksi, lisää sokeri ja sinappijauhe ja sekoita tasaiseksi. Lisää kerma, sekoita uudelleen, ja lisää etikkaa vähä kerrallaan. Etikan hapan pH saostaa kermaa niin, että kastikkeesta tulee jämäkämpi, hienoa keittiökemiaa. Kastikkeen voi sekoittaa salaatin joukkoon, tai tarjota erikseen, minä tarjosin erikseen.

Söimme siis uusia pottuja, kylmäsavuhaukea, ja siitä tehtyä kastiketta (tilli, kala silppuna, sitruuna, ranskankerma), munia, munasalaattia, tomaatti-sipulisalaattia sekä naurista, porkkanaa ja kurkkua tikkuina.

Kasvispihvit porkkanasta, palsternakasta ja ohrasta

Minä keitin lihapadan lisukkeeksi vähän reilummin rikottuja ohrasuurimoita sillä ajatuksella, että teen lopuista kasvispihvejä seuraavana päivänä. Keitin suurimot peuraliemessä, mutta jos haluaa sellaisia kasvispihvejä, jotka kelpaavat kasvissyöjälle, kannattaa ohra tietysti keittää kasvisliemessä. Laitoin tähän kuitenkin vege-tägin, voitte kuvitella että liemenä oli kasvisliemi.

2-3 dl liemessä keitettyä ohraa (ehkä reilu ½ rikottuja suurimoita)

2 munaa

3 dl porkkanaa raastettuna

1 dl palsternakka raastettuna

suolaa, pippuria myllystä

chiliä, savupaprikaa maun mukaan

Keitä ohrat ohjeen mukaan tai käytä edelliseltä aterialta ylijäänyttä valmiiksi keitettyä ohraa. Lisää joukkoon munat ja juuresraasteet, mausta maun mukaan. Sekoita taikina hyvin sekaisin. Nostele pannulle ruokalusikallinen kerrallaan taikinaa, painele pihviksi, minun pannulle mahtui neljä pihviä kerrallaan, yhteensä taikinasta tuli kahdeksan pihviä. Paista joko öljyssä tai voissa muutama minuutti kummaltakin puolelta. 

Nämä pihvit pysyivät juuri ja juuri kasassa (ihan riittävästi kuitenkin), jos haluat, voit lisätä vähän jauhoa sitomaan pihvit paremmin kasaan. Hyviä, maukkauta ja ruokaisia pihvejä. Ohra sopii hyvin makunsa ja rakenteensa puolesta juurespihveihin, näitä tulee tehtyä varmasti muulloinkin.

Ohraa jäi sen verran reilusti, että tein myös kaalilaatikon samalla. Minulla oli yksi kaali odottamassa käyttöä, sen lisäksi otin vain puoli kiloa jauhelihaa sulamaan ja kuorin pari sipulia. Tästä kaalilaatikosta tuli ehkä paras ikinä tekemäni kaalilaatikko, ja niitä olen tehnyt paljon. Rikotut ohrasuurimot imivät makua ja toivat rakennetta ihan eri tavalla kuin riisi tai tavallinen ohra ikinä. Meillä kaalilaatikkoa ei syö kukaan muu kuin minä, joten pakastan tämän laatikon työlounaiksi. Tämä laatikko maksoi alle kympin, ja saan siitä ehkä 7 ateriaa. Selvää säästöä minulle siis 60 €. Ja varmasti hyviä lounaita.

Creme brulee strutsinmunasta

Kun kerran olin erottanut strutsinmunasta valkuaisen ja keltuaisen, ajattelin kokeilla miten creme brulee onnistuu keltuaisesta. Ja hyvinhän se onnistui, suorastaan loistavasti. Pelkästään tätä varten kannattaa valkuainen ja keltuainen erottaa. Ja nyt olen sitä mieltä, että jäätelöä on ihan pakko päästä kokeilemaan, jos se on samalla tavalla hyvää kuin tämä, niin suosikkijäätelö on helppo arvata.

4 dl kermaa

vaniljatanko

80 g sokeria

1 dl keltuaista

n. 2 rkl sokeria

Laita kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko, ota siitä siemenet kerman joukkoon ja lisää myös tanko mukaan. Lämmitä kerma melkein kiehuvaksi/kiehauta nopeasti ja siirrä sivuun jäähtymään. Jätä vaniljatanko jäähtymisen ajaksi antamaan makua. Vatkaa sillä aikaa keltuainen ja sokeri vaahdoksi, siitä tuli hienoa melkein valkoista vaahtoa. Poista vaniljatanko kerman joukosta ja lisää kerma vähä kerrallaan munien joukkoon. Kaada seos neljään uunin kestävään annosvuokaan ja siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita 150 asteeseen uuniin ja paista n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.

Tämä jähmettyi selvästi nopeammin kuin tavallisista kananmunista tehty creme brulee. Kannattaa ehkä vähän laskea lämpöäkin. Vaikka ulkonäkö ei ole kaksinen (minulla oli käytössä miehen "vähän" isompi tohotin") niin maku oli sitäkin parempi. Tästä saisi ihan täydellisen jälkiruuan fiinimmällekin illalliselle.

Mansikkakakku strutsinmunasta

Strutsinmunasta riitti hyvin kakkuunkin. Olin kuullut kehuttavan siitä tehtyä tavallista sokerikakkua, ja niinpä sitten piti kokeilla mansikkakakkua (mitä muuta kakkua muka voisi tehdä juuri nyt?). Sekoitin eroteltua keltuaista ja valkuaista yhteen oikeassa suhteessa, eli yksi osa keltuaista ja kaksi osaa valkuaista. Kakusta tuli koostumukseltaan sellainen vähän sienimäinen, ihanan pehmeä, ja oikeastaan se muistutti minusta enemmän enkeltenkakkua kuin tavallista sokerikakkupohjaa. En edes kostuttanut kakkua mitenkään, ja silti se oli mehevä ja hyvä. Ihan varmasti teen jatkossa kakut strutsinmunista, jos se vaan on mahdollista. Suosittelen!

2½ dl munaa

2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi, siitä tuli todella kuohkeaa, ihan valkoista vaahtoa. Siivilöi keskenään sekoitetut jauhot joukkoon ja sekoita varovaisesti taikinaan. Paista voidellussa ja jauhotetussa kakkuvuuassa 175 asteessa n. 35 minuuttia (halkaisija n. 20 cm). Anna vähän jäähtyä ja irrota vuuasta. Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa se kolmeen osaan.

Väliin:
1 l mansikoita
1 rkl sokeria
2 dl kermaa
1 dl rahkaa
1 rkl sokeria
ripaus vaniljajauhetta

Pilko 1 l mansikoita ja ripottele päälle sokeria. Anna mansikoiden mehustua vähän aikaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita rahka sekä sokeria ja vaniljajauhetta maun mukaan joukkoon. Levitä puolet rahka-kermaseoksesta ja mansikoista esimmäiseen väliin. Täytä toinen väli samalla tavalla. Anna kakun vetäytyä kylmässä jonkin aikaa, vähintään muutama tunti. Kaikki kosteus kakkuun tuli mehustuneista mansikoista.

Päälle:
3 dl kermaa
1 dl rahkaa
2 rkl sokeria

n. 1 l mansikoita

Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja sokeria maun mukaan. Levitä kerma päälle ja reunoille, koristele reilusti kokonaisilla mansikoilla. 

Marenki strutsinmunasta

Strutsinmuna oli niin hauska tuttavuus, ja lisäksi olin kuullut kehuttavan siitä tehtyä kakkua ja marenkia, niinpä sitä piti käydä ostamassa toinenkin muna. Tällä kertaa halusin erotella keltuaisen ja valkuaisen erikseen. Olin ajatellut että sahaisimme munan halki, mutta Kilkkilän farmin Riitta neuvoi että kannattaa tehdä se pieni reikä kuten viimeksikin, ja siitä valuttaa ensin valkuainen pois, ja sen jälkeen vasta rikkoa keltuainen tikulla. Näin siis tein. Mies porasi hienon reiän jääkaappikylmään munaan ja minä aloin valuttaa valkuaista pois. Siinä meni jonkin aikaa, ja lopputuloksena oli 8½ dl valkuaista. Tämän jälkeen tökin grillitikulla keltuaisen rikki, ja valutin sen toiseen kulhoon. Keltuaista tuli 4 dl, eli aika sama suhde keltuaisen ja valkuaisen välillä mitä kananmunassakin on.

Kuvassa näkyy keltuainen vasemmalla ja valkuainen noissa kahdessä mittakannussa. Pelasin varman päälle, ja siksi valkuainen on kahdessa astiassa. Keltuainen pysyi hyvin koossa, se hajosi vasta kun rikoin sen tikulla. Muna oli tuore, n. viikon vanha, sitä en tiedä miten vanhempi muna olisi toiminut.

Marenki vähän levisi, ja se paistui nopeammin ja tummemmaksi kuin kananmunalla tehty marenki. Seuraavalla kerralla kokeilen lyhyempää paistoaikaa. Pienistä marengeista tuli onttoja ja ne paistuivat tuossa ajassa aika tummiksi sisältäkin.

1,75 dl valkuaista

2 dl hienoa sokeria

Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja lisää sokeri pikkuhiljaa. Pursota vaahto leivinpaperille, ja paista 125 asteessa n. 90 minuuttia. Suosittelen kokeilemaan vähän lyhyempää aikaa ja matalampaa lämpöä. Voisi kokeilla myös lisätä vähän maissitärklkelystä kuten Pavlovaan tulee, jos marenki pysyisi kasassa niin vähän paremmin. Sokeriakin voisi olla aavistus enemmän.

Pakastin valkuaista yhden satsin, eli aion kokeilla vielä kuinka pakastetusta valkuaisesta marenki onnistuu. Silloin voisi kokeilla sitä Pavlovaa vähän lyhyemmällä paistoajalla.

Tryffelimunakas

Tähän tulee heti perään toinen tryffeliohje. Sen lisäksi että ajattelin heti tryffelikanaa saadessani tryffelivoita, ajattelin myös munakasta. Käytin tässä lähinnä Henri Alenin somemunakkaan ohjetta, mutta paistoin munakkaan selvästi tummemmaksi mitä hän ohjeistaa.

3 munaa

½ dl kermaa

suolaa myllystä

kunnon nokare tryffelivoita

Sekoita munien rakenne rikki ja kerma sekaan nopeasti eikä mitenkään kovin tarkasti. Lisää suolaa ja sekoita sekin joukkoon. Laita pannulle voita ja anna pannun kuumeta kunnolla. Kaada munakasmassa tulikuumalle pannulle, vatkaa sitä haarukkavatkaimella hetki. Kun massa alkaa hyytyä heiluttele pannua niin, että massa on yhdessä. Anna hyytyä hetki, käännä munakkaan toinen puoli päälle ja liu'uta munakas lautaselle. Nauti heti. On kyllä kaiken hypetyksen arvoista, tälläisestä munakkaasta minä pidän!

Nyt on ensimmäinen 100 g käytetty kanaan, risottoon ja munakkaaseen. Maku tullut tutuksi, nyt pitää miettiä että mihin toisen puolen käyttää.

Juhannuspuuhia: strutsinmunaa ja pannukakkua

Strutsinmuna siskon käsissä (en sano mitä siskonmies kommentoi)

Taas kerran takana on mitä parhain juhannus. Taidan olla samaa mieltä siskon kuopuksen kanssa siitä, että juhannus on vuoden mukavin juhla. Saunomista ja uimista (olkoonkin että vesi oli +14 astetta) tuntitolkulla useampana päivänä, kokot sekä juhannusaattona että -päivänä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, mitä sitä muuta kaipaakaan. 

Juhannukseen mahtui myös maatilamatkailua eli kävimme katsomassa strutseja ja muita lintuja ja eläimiä Kilkkilän farmilla, Ostimme sieltä yhden strutsinmunan. Strutsinmuna vastaa n. 20-23 tavallista kananmunaa. Halusimme säilyttää munan kokonaisena, se onnistui siten, että päähän porattiin reikä, jonka jälkeen munan sisus rikottiin tikulla ja ravistettiin sisus reiästä kulhoon. Isä porasi ensi pienellä poranterällä pienen reiän, jonka jälkeen isommalla poranterällä pystyi tekemään sellaisen reiän, josta sisuksen sai ulos. Kuori oli sen verran kovaa, että isä ja sisko saivat tehdä ihan tosissaan töitä saadakseen riittävän ison reiän aikaiseksi.

Pienellä poranterällä ensimmäinen reikä

Isä poraa, sisko pitää munaa ja minä kuvaan

Muna on rakenteeltaan paljon juoksevampaa kuin kananmuna, esikoisen mielestä se näytti ja tuntui ihan munamaidolta. Munaa voi myös pakastaa, ja pakastinkin isoa lettutaikinaa varten sopivan annoksen. Sen lisäksi käytin pari desiä pullataikinaan sekä tein  pannukakun.

Elocktrolux assistent pyörittää pullataikinaa

Kuvassa on tulossa pullataikina. Muutama viikko sen jälkeen kun olin ostanut oman Ankarsrum Assistentin mies tulee työmatkalta ja kertoo nähneensä "samantyylisen laitteen paitsi että se on Electrolux Assistent". Kerroin miehelle, että Ankarsrum on ollut Electrolux 90-luvun puoliväliin saakka... Seuraavalla työmatkalla hän kävi samalla kirpparilla, ja löysi laitteen puoleen hintaan edellisviikon hinnasta. Mies putsasi koneen, kiillotti kulhon ja muut metalliosat, ja loistavasti toimiva kone oli käyttövalmis. Eli minulla ei ole vain yhtä assistenttia, vaan kaksi! Kone pääsi mökkikäyttöön, ja nyt tein ensimmäisen pullataikinan. Strutsinmunalla tuli ihan loistavaa pullaa, kohosi todella hyvin ja maistui ihanalle.

Tyhjä kuori ja vieressä munan sisältö kulhossa

Pannukakkua varten olin laittanut munaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua. Pannukakun tein näin:

4 dl strutsin munaa

6 dl maitoa

4 dl jauhoa

2 tl suolaa

voita
sokeria

Vatkaa kaikki ainekset sekaisin, anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Lisää vähän voinokareita. Paista 225 asteessa 30-35 minuuttia. Ripottele vähän sokeria päälle heti. Syö hillon tai marjojen kanssa, tai ihan sellaisenaan. Maukas, miedon makuinen pannukakku, parempi kuin kananmunilla tehty. Paljon parempi.

Paras pannukakku mitä ollaan syöty, kaikkien mielestä

Greippi-marenkipiiras

 

Olimme suunnitelleet esikoisen kanssa että leivomme viikonloppuna sitruunamarenkipiirasta. Mutta kuinka ollakaan, juuri ilmestyneessä Maku-lehdessä (1/2014) oli greippi-marenkipiirakan ohje, jota päätimmekin kokeilla sitruunapiiraan sijaan. Sitruunamarenkipiiras siis puuttuu edelleen tästä blogista, mutta eiköhän sekin vielä tule tehtyä, kohta on jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat marenkipiirakat käyty läpi. Tämän piirakan täyte on taas tehty omalla tavallaan, eli kiisselin sijaan tässä on kondensoitua maitoa. Ohjeessa kakku tehtiin irtopohjavuokaan, mutta minä tein sen piirakkavuuassa, siinä isossa eli 30 cm halkaisijaltaan olevassa. Minusta pohjan ja täytteen määrät olivat aika isot, eli halusin tehdä laakeassa astiassa. 

250 g kaurakeksejä

100 g voita

1 prk kondensoitua maitoa (n. 400 g)

4 keltuaista

1½ dl greippimehua

1 rkl maissitärkkelystä

4 valkuaista

1 dl sokeria

Valmista pohja: murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele pohja piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa 10 minuuttia.

Valmista sillä välin täyte: sekoita maito, munankeltuaiset, juuri puristettu greippimehu ja maissitärkkelys tasaiseksi seokseksi. Kaada se pohjan päälle, ja paista 175 asteessa 20 minuuttia niin, että täyte on hyytynyt.

Valmista sillä välin marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähä kerrallaan koko ajan vatkaten. Levitä marenki piirakan päälle ja paista vielä viitisen minuuttia 225 asteessa. 

Anna piirakan jäähtyä kunnolla ja nauti. Täytyy todeta, että kondensoitu maito on kyllä niin äkkimakeaa, että ei tässä sitä normaalia marengin kaipaamaa kirpeyttä maistunut ollenkaan. Hyvä piiras, mutta ei ihan sitä mitä odotin.

Sadonkorjuuajan englantilainen aamiainen

Joskus viikonloppuisin lounas tulee kuitattua englantilaisella aamiaisella lounasaikaan; siihen mennessä koko perhe on hereillä, aamuvirkumpien aamu on alkanut hedelmillä ja marjoilla.. Erityisen mukavaa se on näin sadonkorjuuaikaan, kun voi vähän soveltaa ja omasta pihasta ja palstalta saa kaikki kasvikset, sieniäkin läheltä. 

Tänään paistoin viimeiset pihvitomaatit tomaattipihveiksi. Ensimmäinen tomaattipuska on nyt tyhjänä, siitä sain ainakin pari kiloa hyviä pihvitomaatteja, mikä on minusta ihan jees avomaalla. Sama tomaatti saa varmasti ruukkutilaa ensi vuonnakin.

Kanttarellit paistoin pannulla sellaisenaan, vähän suolaa ja pippuria päälle. Huomaa ison eron sienissä ennen sateita ja näiden viime viikon sateiden jälkeen. Esikoinenkin ihmetteli että miksi ne uivat nesteessä sen jälkeen kun olin ne pannulle laittanut.

Kolmasluokkalainen valmisti härkäpavut: irrotti ne paloista, keitti 5 min (ovat jo isoja), jäähdytti kylmässä vedessä ja irrotti vaalean nahkamaisen kuoren niistä. Pekonin (Benjamin maatilatorin savukylkeä siivuina) silppusin kapeiksi suikaleiksi, laitoin pannulle, lisäsin yhden silputun sipulin ja reilusti härkäpapuja. Paistoin niin kauan että sipuli oli pehmeää ja pekoni sopivaa.

Munat paistoin pannulla heti pekonin jälkeen, näin niistä tulee etenkin lasten mielestä ihan parasta. Sitten vaan kuppi hyvää teetä ja jaksaa taas jatkaa sadonkorjuuta.

Eilen tuli kerättyä kaksi ämpärillistä papuja, vajaa ämpärillinen valkoisia ja violetteja papuja kumpiakin, lisäksi vihreitä papuja puolisen ämpärillistä. Violetteja jäi vähintään saman verran vielä maahan, samoin vihreitä papuja. Härkäpapuja toin ehkä n. kilon verran tai vähän yli. Ne alkavat olla jo isoja ja vähän jauhoisia, nyt viikonloppuna pitää kerätä loput, ja ainakin isommmista keittää papurokkaa. 

Nostin myös kaikki punasipulit ja pitkulaiset sipulit ja osan keltasipuleista. Ne olisi kyllä pitänyt kerätä ennen kovia sateita, toivottavasti saan sipulit säilymään niin pitkään kun tarvitsee. Nyt on keittiön tasot täynnä kuivuvia sipuleita, tämä on niin tätä aikaa. Nostin myös juureksia pataa varten, ja täytyy sanoa, että en ole ennen niin isoja palsternakkoja saanut. Ja ne perunat. Varressa on perunoita monta kiloa, muutama sellainen puolen kilon painoinen ja sitten useampia sellaisia vähän pienempiä, sellaisia tavallisia isoja perunoita. Enpä ole moista ennen nähnyt.

Puolukkamarenkipiiras

Olen tehnyt marenkipiirakkaa aiemmin omenoista ja raparperistä ja vielä vähän toisenlaista marenkipiirakkaa punaherukoista. Puolukka on pitkään ollut mielessä, olen ajatellut että sen kirpeys sopii hyvin marengin makeuden kanssa. Ja niinhän se sopii. Otin tämän pohjan ohjeen suoraan omeanmarenkipiiraastani, se sopii hyvin pieneen piirasvuokaani. Jos haluaa tehdä isompaan vuokaan, kannattaa pohjan ohje ottaa raparperimarenkipiirakasta ja tuplata kiisselin ja marengin määrät. Tämä on piirakka joka kannattaa syödä vasta seuraavana päivänä kunnolla kylmänä.

2.4 dl jauhoja

1 tl suolaa

80 g voita

2 rkl vettä tai enemmän

1 dl survottuja puolukoita

1½ dl vettä
2 rkl sokeria

1 rkl perunajauhoa

2 munanvalkuaista

1.2 dl sokeria

Sekoita suola jauhojen joukkkoon. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää vähän vettä. Pyöritä taikina palloksi, anna tasaantua puoli tuntia jääkaapissa. Levitä taikina 23 cm piirakkavuokaan. Peitä se kaksinkertaisella foliolla, niin että folio seuraa taikinan muotoja. Paista 10 minuuttia 225 astetta. Ota folio pois varovasti ja paista vielä muutama minuutti jotta taikina saa vähän väriä. Anna pohjan vähän jäähtyä.

Paistamisen aikana (tai aiemmin) keitä puolukkakiisseli: anna survottujen puolukoiden ja veden kiehahtaa, lisää sokeri ja suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla.

Levitä pohjan päälle puolukkakiisseli. Vatkaa munanvalkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja levitä marenki piirakan päälle. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes marenki on saanut vähän väriä. Anna jäähtyä seuraavaan päivää.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Helppo ja nopea omenapiirakka

Joskus on oiottava leipomisessa, esimerkiksi silloin, kun on lähdössä töiden jälkeen mökille. Minä tein mökkiviemiseksi omenapiirakan johon tuli paljon kolmosta.

valmis piirakkataikina (tai lempireseptisi)

3 isoa omenaa (Antonovkaa)

3 rkl sokeria

kanelia

3 dl kermaa

3 munaa

Levita taikina halkaisijaltaan 30 cm vuokaan. Levitä omenaviipaleet päälle, ripottele sokeri ja kaneli päälle. Sekoita kerma ja munat ja kaada päälle. Paista 200 asteessa n. 33 minuuttia. Vaniljasokeria olisi voinut lisätä joukkoon, mutta tuli vähän liian myöhään mieleen.

Pinaatti-juusto-penne-kohokas

Taas turvauduin River Cottage Veg Everyday-kirjaan. Viime vuonna murehdin kuinka en saa pinaattia itämään, tänä vuonna se iti ja kasvaa ihan hyvin, mutta en ole saanut käytettyä sitä vielä kertaakaan. Lehtikaali käy kaikkiin pinaattiruokiin hyvin, jossei paremminkin kuin pinaatti, joten pinaatti on vähän unohtunut. 

Tämä ruoka käy koko ateriasta, oiva lounas siitä tulikin.  Ohje on neljälle:

3 dl täysmaitoa

1 laakerinlehti

1 sipuli (ohjeessa puolikas)

muutama kokonainen mustapippuri

250 g pinaatinlehtiä (ei varsia)

100 g penne-pastaa (tjs)

suolaa

vähän öljyä

50 g voita

50 g jauhoa

75 g hyvää Cheddar-juustoa (minulla Waldemar)

muskottipähkinää

3 munankeltuaista

4 munanvalkuista

suolaa, pippuria

Voitele 1.5 litran vetoinen vuoka, tai sitten yksittäiset vuuat samalle määrälle. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen.

Aloita valkokastikeella: lisää maitoon laakerinlehti, pilkottu sipuli ja muutama mustapippuri, anna kiehahtaa ja jätä odottamaan sivuun. Ryöppää pinaatit. Kun ovat jäähtyneet, purista kaikki vesi pois nyrkissä ja pilko pieniksi. Keitä pasta suolatussa vedessä, valuta ja lisää ripaus öljyä jotta eivät tartu kiinni.

Tee valkokastike loppuun: sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja siivilöi lämmin maito joukkoon. Sekoita vispilällä niin, ettei tule paakkuja, tästä tulee tosi paksu kastike. Lisää keltuaiset ja sitten juusto, pinaatti ja pasta joukkoon, lisää pippuria, suolaa ja muskottipähkinää. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, sekoita varovaisesti joukkoon. Paista kohokasta 25-30 minuuttia, kunnes se on noussut hyvin ja saanut vähän väriä.

Kokeilin että onnistuuko kohokas kaltevareunaisessa vuuassa

Raparperimarenkipiiras

Päätin kokeilla raparperistä samanlaista marenkipiirasta kuin mitä tein omenahillosta. Ja tämä kokeilu kannatti, sen verran hyvää tuli, ihan kuten siitä omenamarenkipiirakastakin.

3 dl jauhoja

1 tl suolaa

100 g voita

3 rkl vettä 

1 l pilkottua raparperiä
aavistus vettä
1 dl hillosokeria
1 pieni kanelitanko
1 pieni pätkä vaniljatankoa

4 munanvalkuaista

2.25 dl sokeria

Sekoita suola jauhojen joukkkoon. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää vähän vettä. Pyöritä taikina palloksi, anna tasaantua puoli tuntia jääkaapissa. Kauli (tai levitä) taikina 28 cm piirakkavuokaan. Peitä se kaksinkertaisella foliolla, niin että folio seuraa taikinan muotoja. Paista 10 minuuttia 225 astetta. Ota folio pois varovasti ja paista vielä muutama minuutti jotta taikina saa vähän väriä. Anna pohjan jäähtyä.

Keitä sillä välin raparperihillo. Kaada pilkotut raparperit kattilaan, lisää joukkoon vesi, sokeri, kanelitanko ja vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet. Anna kiehua hiljalleen niin, että saat sopivanpaksuista hilloa. Tämä ei ole kovin makea hillo, joten lisää sokeria jos haluat makeampaa. Anna vähän jäähtyä ja levitä hillo pohjan päälle.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi, levitä raparperien päälle.  Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia tai kunnes marenki on saanut sopivasti väriä. Anna jäähtyä pari tuntia tai mieluiten seuraavaan päivään.

Minä tein piirakan nyt gluteenittomana, käytin Semperin Fin mix -hienoa jauhosekoitusta. Lisäsin jauhoja tuosta ohjeesta, käytin ehkä n. 3½ dl enkä käyttänyt vettä. Paistoin pohjan ilman foliota sen 10 min. Minun piirakkavuoka on niin iso, että nämä määrät riittivät juuri ja juuri, olisi voinut olla vähän enemmän kaikkea. Hyvää kuitenkin oli kaikkien mielestä.

Parsaa pehmeäksi keitetyn munan kanssa

Lupasin lapsille ostaa kirsikoita torilta. Samalla reissulla silmiin osui ensimmäiset kotimaiset parsat, ja pitihän niitä ostaa kirsikoiden lisäksi. Parsa on minulle aika uusi tuttavuus, lapsuudessa sitä ei ollut "saatavilla" ollenkaan, ja nuoruudessakin kokemukset rajoittuivat lähinnä tölkkiparsaan pitsassa.  Hyvään tuoreeseen parsaan olen tutustunut ensimmäiseksi työmatkoilla pitkin Eurooppaa, ja viime vuosina sitä on tullut keitettyä silloin tällöin jos varmasti tuoretta kotimaista parsaa on ollut saatavilla. Ja onhan parsa varma puheenaihe geneetikkojenkin keskuudessa. Kasvatus kiinnostaisi toki kovasti, mutta tilanpuutteen takia toteutus on ollut jäissä toistaiseksi. Nyt mietin että kuinkahan se menestyisi savimaassa, jos sitä uskaltautuisi vähän laittaa palstalle. Tai jos rakentaisi pihaan kapean kasvulavan sitä varten?

Törmäsin tähän reseptiin River Cottage Everyday-kirjassa, ja ajattelin heti on pakko kokeilla. Meillä muut eivät ole löysien munien ystäviä, lapset eivät pidä muutenkaan parsasta, mutta minä halusin silti kokeilla reseptiä. Ja hyvää oli, vaikka ei ehkä ihan perinteisen hollandaisen veroista.

kymmenisen tuoretta parsaa

1 muna

omenaviinietikkaa

suolaa
voita
mustapippuria

Keitä munaa nelisen minuuttia, ja keitä/höyrytä parsat nopeasti samaan aikaan, minulla oli eilen kerättyä parsaa ja muutama minuutti riitti saamaan ne sopivan pehmeiksi. Riko muna, lisää siihen muutama tippa viinietikkaa, suolaa, voita ja rouhaise vähän pippuria päälle. Ala dippailla parsaa tähän pikaiseen versioon hollandaise-kastikkeesta.

Savukala-pinaatti-munakas

Meillä jäi vähän savukalaa päivälliseltä, riittävästi yhdelle jämä-munakkaaseen. Savukala on meidän perheen pikaruokaa, se on helppo napata mukaan kaupasta tai hallista, maistuu lapsille ja lisäksi ei tarvitse kuin keittää perunat ja/tai tehdä salaatti. Meillä on ruoka-aikana aina silloin tällöin ekaluokkalaisen kavereita syömässä, ja useamman kerran on sattunut olemaan kalaa samalla kertaa.  Ja joka kerta nämä lapset syövät ihan hulluna kalaa, kehuvat kuinka on hyvää ja voi kuinka tykkäävät. Ja voi kun eivät kotona saa juurikaan koskaan kalaa kun "äiti ei osta/tykkää". Esikoinen osaa jo kertoa että "meillä on kalaa aina kerran viikossa, kun koulussa syödään se toinen kerta", ja joka kerta tulee kommentiksi että voi että, olisipa meilläkin.

Munakkaan ohje löytyy River Cottage Everyday-kirjasta vähän soveltaen, samoin annoskoko on pienennetty yhdelle. Tämä on vähän työläämpi tapa tehdä munakas, mutta on vaivan arvoista. Puolitin annoksen, tosin sen lisäksi minulla oli lohta ja pinaattia puolet alkuperäisen puolikkaasta (kun ei ollut enempää), hyvin toimi näinkin, kuvasta näkee hyvin että pinaattia oli ohjetta vähemmän. Juustona oli Vilhoa, hyvin olisi voinut olla jotain neutraalimpaakin juustoa. Tein munakkaan näin:

100 g tuoretta pinaattia

voita

1 pieni sipuli

1 dl täysimaitoa

1 munankeltuainen

50 g savulohta (minulla lämmin-, ohjeessa kylmä-)

voita

2 munaa

suolaa, pippuria

Vilho-juustoa

Ryöppää pinaatti vesitilkassa. Anna jäähtyä ja purista vesi tarkkaan pois, pilko sopivaksi. Pilko sipuli pieneksi, kuullota pannulla voissa kymmenisen minuuttia. Samaan aikaan lämmitä maito kiehuvaksi, ja sekoita se hyvin sekoittaen munankeltuaisen joukkoon. Sekoita munamaito pinaatin, sipulin ja lohen joukkoon.  Laita pannulle vähän voita, vatkaa 2 munaa, suolaa ja pippuria sekaisin. Laita munaseos pannulle, vetele haarukalla hyytynyttä reunaa keskelle. Kun munat ovat melkein hyytyneet, kaada pinaatti-sipuli-lohi-munamaito-seos päälle ja raasta vähän juustoa päälle. Hyydytä grillivastuksen alla muutama minuutti niin, että munakas on sopivan hyytynyt ja saanut vähän väriä. Hyvää ja vähän erilaista munakasta mitä normaalisti tulee tehtyä. Blinipannu oli juuri sopiva tälle annokselle.