Sanat merkitsevät erilaisia asioita eri ihmiselle. Ja erityisesti tämä koskee kaikkia arvottavia sanoja, ja tietysti uusia sanoja/sanayhdistelmiä. Minä olen viimeaikoina miettinyt sanaa "ruokahifistely" sen eri muodoissa. Jostain syystä se esitetään usein vähän negatiiviseen sävyyn, tai niin minä olen sen kuulevani (voihan tietysti olla että olen väärässä, enhän minäkään käytä sitä negatiivisessä sävyssä).
Minä en mielestäni ole ruokahifistelijä: en piperrä keittiössä, fine dining ei ole minun juttu enkä ole selvillä trendien huipuista. Nämä em. asiat liittyvät siis minun käsitykseen siitä, mikä on ruokahifistelyä. Mutta joku toinen luokittelee ruokahifistelijäksi esim. sellaisen, joka haluaa ruokansa maistuvan raaka-aineilta, valitsee kotimaista ruokaa ja suosii sesonkeja.
Se että tykkää raaka-aineilta maistuvasta ruuasta, sulkee pois aapeeseet ja ketjuravintolat, ne samat paikat joissa "kaikki" muut käy. Ja myös kaupan arkea helpottavat valmiskastikkeet ja muut sellaiset jäävät pois. En muista missä vaiheessa (ketju)ravintolaruoka meni sellaiseksi, että kaikki tulee valmiina tai puolivalmiina jostain josta lähtee samat valmisteet jokapaikkaan. Olemme hävittäneet paikallisuuden, erilaisuuden ja raaka-aineetkin samassa hässäkässä. En puutu tässä nyt lisäaineiden terveellisyyteen/epäterveellisyyteen, vaan siihen toiseen puoleen, että mitä ne tekevät maulle. Ja vaikka lisäaineita ei maistaisikaan sellaisenaan, niin kyllähän niillä pidennetään säilytysaikoja, muutetaan koostumusta ja sen sellaista, eli kyllä ei maistu prosessoitu ruoka samalle kuin se ruoka, jota yritetään matkia. Vähän aikaa sitten meidän perheeltä jäi syömättä kala, johon oli käytetty "arkea helpottavaa, lisäaineetonta kastiketta". Ilmeisesti keinotekoiset aromit saivat kastikkeen maistumaan niin pahalta lasten ja aikuisten mielestä, että hyvä kala meni pilalle. Hifistelyä?
Minä näen vaivaa, että tarjoamani ruoka on mahdollisuuksien mukaan kotimaista. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki mikä kasvaa edes kohtuudella Suomessa, syödään kotimaisena, mutta muuten en ole ehdoton. Eli juodaan kyllä teetä/kahvia, käytetään mausteita, syödään banaania ja sitrushedelmiä jne. Ja saatampa sortua tässä vaiheessa vuotta myös eurooppalaiseen parsakaaliin, ihan terveellisyyssyistä. Mutta toisaalta, liha- kala- ja maitotuotteet ovat aina kotimaisia, samoin jauhot/leipä, juurekset, tomaatit, kurkut ja sen sellaiset. Välillä ollaan ilman, jos kotimaista ei ole saatavilla riittävän hyvänä mutta ei sekään haittaa, maistuupa sitten paremmalle kun taas on uutta satoa saatavilla. Hifistelyä?
Se että tykkää kotimaisesta sesonkiruuasta, tarkoittaa sitä, että syö kaiken vähän "myöhässä". Se tuntuu nykyään olevan ainakin (mainos- ja)blogi- maailmassa kauhistus, kun kaikkea pitää hehkutta etukäteen, ja sitten kun sen sesongin/juhlan aika on, ollaan jo hehkuttamassa seuraavaa juttua. Eli minä tulen väkisinkin myöhässä, ja on myönnettävä että joskus se vähän harmittaa. Suomessa pelloilla on lunta vielä siinä vaiheessa kun etelässä saadaan jo satoa. Ulkomaalaiset sesongit ovat ok silloin, kun kotimaista vastinetta ei ole, kuten vaikka juuri ne sitrushedelmät, mutta minua ei kiinnosta Perun parsasesonki tai Marokon perunasesonki. Maltan kyllä odottaa sitä meidän sesonkia. Hifistelyä?
Minulle nämä ovat ihan tavallisia asioita, samanlaista ruokaa kuin mitä suomalaiset ovat aina ennenkin syöneet. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hienostelua vaan tavallista hyvää ruokaa jonka hienous on raaka-aineissa, tuoreissa tai talven varalle säilötyissä. Uusia raaka-aineita kyllä tulee (esim kurpitsa, lehtikaali ja härkäpapu pitkän tauon jälkeen) ja menee (mitähän tähän keksisi?), mutta silti se perinteinen ruoka ilman teollisuuden kikkailua on sitä oikeaa ruokaa minulle. Ilman hifistelyä.
Yritän tässä sanoa, että pointti on se, että me olemme kaikki erilaisia. Jos joku hifistelee mielestäsi, se ei välttämättä ole hifistelyä sille toiselle; ja vaikka olisikin, niin 10v:n sanoin: "Mitä välii?". Hifistellään ja ollaan hifistelemättä ihan rauhassa, ilman arvottamista.
ps. Ehkä tämäkin pohdinta menee siihen kategoriaan jota on joissain blogeissa kovastikin paheksuttu, eli itsensä luokitteluun/määrittämiseen/arvottamiseen ruuan kautta. Etta kuulemma sitä ei saisi tehdä; tosin edelleen odotan selventävää vastausta että miksi. Ja että minkä mukaan sitten saisi "luokitella" itseään, sukupuolen, ammatin, siviilisäädyn, hiustenvärin, harrastusten, vai minkä vai ei minkään? (Sainpahan tämänkin ihmetyksen sanottua ääneen.)
