Luumukana

Tässä jollain viikolla yhtenä päivänä, kun olimme kolmestaan kotona, tein helpon kanaruuan. Kun  kerran säilöö, niin pitäähän niitä säilykkeitä käyttää. Löysin jääkaapista vielä yhden pikkupurkin viime vuotista luumu-chutneyta. Jo silloin totesin käyttäväni sitä kanaruokiin, ja tässä sitä ollaan.

Tästä annoksesta söimme kolmestaan kaksi ateriaa, ensin tällaisenaan tuoreen maissin kanssa ja seuraavana päivänä kastikkeena. Siivutin kypsät fileet, laitoin kattilaan lopun liemen, viipaloidun paprikan ja huudellun kermatilkan kanssa ja keitin kastikkeeksi. (Vinkki: kun kermapurkki menee tyhjäksi, huuhtele se tilkalla vettä, lisää purkkiin haluttaessa vähän vehnäjauhoa ja ravista. Käytä tämä nestetilkka kastikkeena ja suurustuuna.) Kummatkin ruuat olivat hyviä, niin hyviä.

700 g kanan rintafileitä

currya

suolaa

soijakastiketta

1½ dl luumu-chutneyta

Nuiji rintafileitä tasaisen ohuiksi ja asettele ne uunivuokaan. Mausta fileet currylla, suolalla ja tilkalla soijakastiketta. Levitä luumu-chutney hyväksi kerrokseksi fileiden kummallekin puolelle. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia. Anna vähän vetäytyä ja nauti.

Helppo kanapasta pinaatilla

Meillä oli kuopuksen kaveri yökylässä, tuli oman pelikoneen ja lakanoiden kanssa. Tämä sama kaveri sattui kerran olemaan meillä kylässä ja jäi syömään juuri silloin, kun olin hävikin torjumiseksi tehnyt sellaisen todellisen hävikistä-not-herkuksi ruuan. Nuori söi mukisematta hyvä annoksen (toisin kuin omat lapset), ei kylläkään santsannut. Ja mikä pilke silmäkulmassa, hinnatonta. Nyt kyselin kuopuksen kautta ruokatoiveita, mutta vastaus oli yksinkertaisesti että kaikki pastaruuat maistuvat. 

Halusin siis tällä kertaa tehdä jotain maistuvampaa, tosin en ikisuosikki pasta bolognesia (koska sitä oli syöty jo viikolla monena päivänä). Päädyin tekemään kanapastan ja upottamaan sinne vielä reilusti pinaattia, ihan siitä syystä että kasvisten kulutus on ollut jotenkin tosi tahmeaa tänä vuonna. Tämä oli maistuva mutta reilu annos viidelle, jäi vielä alkuviikoksi syötävää.

500 g pastaa

öljyä

currya, viherpippuria, paprikajauhetta (n. 1 tl kaikkia)
mustapippuria myllystä

600 g broilerinfilettä suikaleina

2 sipulia

1 tlk tomaattimurskaa (500 g)
1 tl suolaa

2 dl kermaa

200 g tuoretta pinaattia

basilikaa öljyssä

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä aikaa kastike: laita pannulle öljyä ja mausteita (viherpippurit morttelin kautta) ja ruskista lihat muutamassa erässä, siirrä kattilaan. Kuullota silputut sipulit, siirrä nekin kattilaan. Lisää tomaattimurska, anna kiehua muutama minuutti, lisää kerma ja anna kiehua vielä hetki. Lisää pinaatti (voit halutessa pilkkoa niitä vähän veitsellä) ja sekoita joukkoon, anna kastikkeen kiehahtaa.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se ja kaada takaisin kattilaan. Sekoita kastike joukkoon ja anna lämmetä vielä hetki. Pilko reilusti basilikaa öljyn joukkoon, ja laita kulhoon viereen, jotta basilikasta pitävät voivat lisätä sitä ruuan sekaan.

Kaikki santsasivat.

Kokonainen broileri kamadossa

Syötiin sitä mökillä isolla porukalla muutakin kuin hirvisoppaa. Minä savustin/grillasin kotona kamadossa Luomunokan kokonaisen broilerin ja pienehkön hirvenpaistin (joka kyllä muistutti erehdyttävästi ulkofilettä). Ne jäivät kuitenkin syömättä heti grillauksen jälkeen, sillä kattotalkoot aikaistuivat päivällä. Niinpä pakkasin lihat suoraan grillistä folioon ja siirsin astiassa auton jalkatilaan. Siinä sai lihat vetäytyä rauhassa ajomatkan aikana, ja senkin jälkeen jääkaapissa päivän yli.

Vaikka tämä on maailman yksinkertaisin tapa valmistaa lihaa, kirjoitan tämän silti ylös itselleni, mietin kuitenkin jokus taas aikaa ja lämpöä. Broilerin voi leikata perhoseksi, tai grillata kokonaisena. Jos sen leikkaa perhoseksi, pääsee vähemmällä kääntelyllä.

Tein ruuan yksinkertaisesti käyttämällä Poppamiehen valmiita rubeja, kanalle käytin kana-rubia, ja hirvelle hidasta rubia sekä Cherry & Cola BBQ-soosia. Rubit on helppo tehdä itsekin, sopivasti mausteita, sokeria ja suolaa, mutta nyt menin näillä mainioilla valmiilla seoksilla. Tein tällä kertaa niin yksinkertaisesti, että hieroin reilusti mausteita tuntia paria ennen savustusta, se oli ainoa maustaminen.

Kun aloin kypsentää lihaa, lämmitin kamadon n. 125 asteeseen. Laitoin foliovuuan puoleenväliin grilliä, sille pari omenapuun kiekkoa ja lihat ritilälle. Käänsin lihoja puolen tunnin välein, yhteensä grillasin kanaa kaksi tuntia. (Hirven grillasin kypsäksi, käärin sen folioon kun lämpötila oli 68 astetta, ja annoin vielä kypsyä reilusti yli 70 asteeseen.) Käärin myös kanan folioon ja parin tunnin päästä siirsin lihat jääkaappiin (lihat olisi tietysti voinut syödä reilun vartin päästä).

Söimme lihat kylmänä sitä seuraavana päivänä. Irrotin kanasta lihat lautaselle ja leikkasin hirven paistin/fileen viipaleiksi. Söimme taboullehin ja vihersalaatin kanssa. Ihana hellepäivän ruoka oli helposti valmis.

Juhannus 2018 ja hapanimelä kana

Keskikesän vihreydestä ei ole tietoakaan, savusaunan katto on kuivanut kokonaan, nurmikko palanut ja kaikki keskiskesän kukat kukkineet. Savusaunan juhannuskimppukin on ihan erilainen kuin koskaan, piti käydä pihasta hakemassa täydennystä. Vesi on +16, monta astetta lämpimänpää kuin ilma tänään. Vettä sentään on tullut sen verran että kokolle päästään tänään, ja koko ajan tulee lisää.

Minulla on selvästi erilainen suhtautuminen juhannusruokiin kuin mitä blogeista ja lehdistä keskimäärin saa lukea. Valmistan kaksi ateriaa yleensä 7-11:lle henkilölle, ja haluan päästä mökillä mahdollisimman helpolla. Eli ei mitään monen ruokalajin hienoja päivällisiä, vaan yksinkertaista ruokaa ja mieluiten etukäteen tehtäviä valmisteluja mahdollisimman pitkälle. Lisäksi aina pitää olla italiansalaattia lasten toiveesta ja perunasalaattia ainakin jollekin aterialle. Ja salaattina taitaa useimmiten olla yksinkertainen salaatti uudesta kaalista.

Välillä aina mietin, että se on ihan oma rotunsa joka mökillä valmistaa kaikki ruuat viimeisen päälle. Minä pesin kaupungissa juhannusvalmistelujen aikana viisi (5!) astianpesukoneellista astioita, eikä siinä ollut vielä kaikki. Sama määrä mökillä, huhhuh. Ja ruuat oli kuitenkin suunniteltu niin, että pääsee helpolla, mitään monimutkaista en valmistanut. Ei minusta olisi suurpeheenkään äidiksi.

Valmistan ruuat yleensä aattona vähän pienemmälle porukalle ja juhannuspäivänä vähän isommalle porukalle. Tänä vuonna aaton toiveena esitettiin jotain kanasta, paikalla oli 7 syöjää. Tällä kertaan tein kanaa samaan tyyliin kuin hapanimelän porsaan. Valmistin kanan etukäteen, samoin keitin soosin valmiiksi. Lisänä keitettyä riisiä ja kaalisalaattia, ja tietysti sitä italiansalaattia.

1½ kg kanan rintafileitä

½ dl öljyä

1 dl soijakastiketta

1 rkl currya

1 rkl viherpippuria

mustapippuria myllystä

6 dl omenamehua

1 dl tomaattipyrettä

½ dl omenaviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

reilu pala inkivääriä raastettuna

2 rkl perunajauhoa

Laita kananpalat isoon uunivuokaan. Sekoita öljy, soijakastike ja mausteet ja sekoita marinadi kananpalojen joukkoon. Paista 200 asteessa vajaa tunti. Anna vähän jäähtyä ja pilko suupaloiksi..

Keitä liemi: sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään ja anna kiehahtaa niin, että perunajauho suurustaa kastikkeen. Anna vähän jäähtyä ja siirrä kananpalojen kanssa astiaan..

4 paprikaa

4 sipulia

öljyä

Kun valmistat ruuan, pilko paprikat ja sipulit. Wokkaa niitä hetki kuumalla pannulla öljyssä, lisää kanat ja kastike joukkoon ja anna lämmetä kuumalla pannulla. 

Tarjoa keitetyn riisin ja salaatin kanssa.

Versomuumiotaudin riivaama kirsikka kaadettiin kokkoon

Hyvää juhannusta kaikille!

Kukkoa viinissä Julia Childin mukaan

Viikko sitten mies ja kuopus olivat mökillä isän kanssa. Kuopuksen sanoin kävivät hakemassa kukkoa, meni pari tuntia. Pistivät seitsemän kukkoa patakuntoon, palkkioksi kumpikin saivat pari kukkoa ja pullot punaviiniä. Ensimmäisestä kukosta piti tehdä kukkoa viinissä, ja tietysti Julia Childin ohjeen mukaan.

Laitoin silloin viikko sitten toisen kukon suoraan pakastimeen. Toisen jätin raakakypsymään, se sai olla jääkaapissa koko viikon. Tänään oli sitten hyvä päivä valmistaa kukkoa viinissä. Laitoin tähän riista-tägin, sillä liha oli tummaa ja riistaisaa, ihanaa maalla hyvin kasvanutta lintua.

1 kukko (tai kana jos ei ole kukkoa), painoa n. 1½ kg

100 g hyvää pekonia (Pajuniemi)

2 rkl voita

½ tl suolaa (ensi kerralla 1 tl)

muutama ripaus valkopippuria

½ dl (leikattua) konjakkia

n. 6 dl hyvää punaviiniä

2-3 dl hyvää lihalientä (tai kana-)

½ rkl tomaattisosetta

1 iso valkosipulin kynsi

timjamia

laakerinlehti

3 rkl jauhoja

2 rkl voita

silputtua persiljaa

paistettuja herkkusieniä

ruskeaksi paistettuja sipuleita

Pilko lintu kahdeksaan osaan. Ruskista isossa padassa hyvää silputtua pekonia. Siirrä syrjään. Lisää rasvaa ja ruskista lihat kuumalla pannulla, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää pekonit takaisin pataan ja anna hautua kymmenisen minuuttia miedommalla lämmöllä, käännä lihat kerran. Kaada konjakki lihojen päälle. Sytytä konjakki palamaan, ravistele edelleen niin kauan kunnes liekit sammuvat.

Kaada viini pataan ja lisää lihalientä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Lisää myös tomaattisose, pilko valkosipuli ja lisää mausteet joukkoon. Anna hautua n. 30-40 minuuttia kunnes liha on mureaa (tämä olisi ehkä voinut olla hetken kauemminkin). 

Kaada liemi kattilaan ja anna sen kiehua niin, että jäljelle jää n. 5 dl. Sekoita jauhot pehmeään voihin. Vatkaa suurus kastikkeeseen voimakkaasti ja anna kastikkeen kiehua hiljallee muutama minuutti.

Paista herkkusienet voin ja öljyn seoksessa muutaman minuutin ajan, kunnes saavat hyvän värin. Paista sipuleita voin ja öljyn seoksessa kymmenisen minuuttia. Lisää sen jälkeen 1 dl nestettä (viiniä tai hyvää lientä), suolaa, pippuria ja maustekimppu. Anna hautua kannen alla n. 40 minuuttia (valmista nämä sillä aikaa kun pata hautuu).

Siirrä lihat lämmitettyyn vuokaan ja lisää sienet ja sipulit. Kastiketta voi kaataa päälle, tai tarjota erikseen kannusta, jos esim. lapset eivät halua kastiketta. Jälkiruuaksi/iltapalaksi esikoinen paistoi lettuja, melko täydellinen sunnuntaiateria.

Kanavartaita ja kasviksia maapähkinäkastikkeella

Tänään meillä oli kanapäivä. Löysin muuta etsiessäni River Cottage Meat -kirjasta hyvänkuuloisen maapähkinäkastikkeen ohjeen. Tämä ei ole varsinainen satay-kastike, sillä tässä ei ole ollenkaan mm. kookosmaitoa, mutta hyvä maapähkinäkastike silti. Tulee tehtyä toistekin, nopea yksinkertainen ruoka.

400 g broilerin rintapaloja

2 rkl soijakastiketta

½ limen mehu

1 tl raastettua inkivääriä

1 rkl öljyä

Pilko broilerin rintapalat sopiviksi paloiksi. Sekoita kulhossa soijakastike, lime, inkivääri ja öljy. Lisää kananpalat ja anna marinoitua puolisen tuntia tai vähän kauemmin. Uita varrastikkuja vedessä samaan aikaan.

Pujota kananpalat varrastikkuihin, ja grillaa ne kypsäksi tai kypsennä uunissa grillivastuksen alla kymmenisen minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 rkl öljyä

2 rkl soijakastiketta

1 tuore chili (minulla nyt mieto Aji Fantasy)

1 limen mehu

1 rkl fariinisokeria

125 g maapähkinävoita

vettä tarpeen mukaan

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota niitä öljyssä hetki. Lisää pannulle kaikki muut aineet, sekoita ja anna kiehua hetki. Lisää vettä tarvittaessa niin, että saat sopivan paksuisen kastikkeen. 

Nauti kananpalat, kauden kasvikset ja riisi kastikkeen kanssa, korianteria lisänä sille joka siitä tykkää.

Tää nyt vähän toistaa itseään, mutta aikuisten mielestä hyvää, esikoinen maistoi vähän mutta ei tykännyt "kun ei ole oikea satay-kastike", ja kuopus maistoi ehkä puolikkaan millin verran kastiketta ja sanoi isoon ääneen yök. Alan olla aika kyllästynyt tähän ruuanlaittoon, mitä tahansa tekee, niin aina on vähintään yksi joka ei tykkää eikä syö. Lasken siis itseni yhdeksi, en halua syödä makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta tai pasta bolognesea aina. Eilisen härkiskastikkeen jälkeen (joka oli muiden mielestä hyvää), yksi juoksi pöydästä huutaen omaan huoneeseen ja jäi sinne. Onnistumisia kasvatuksessa ja onnistumisia ruuanlaitossa todellakin. 

Kanarisotto kasarityyliin Muurikalla

Sanon heti, että tämähän ei ole mikään oikea risotto. Ennen kuin siis alkaa lynkkaus että eihän tämä ole risottoa nähnytkään. Mutta käsi ylös kaikki kasarinuoret/lapset/aikuiset, jotka muistavat sen risoton, jossa oli paistettua kanaa tai muuta lihaa, keitettyä riisiä ja hernemaissipaprikaa. Jep, sitähän se silloin oli. Tämä ei sinänsä ole ihan aito kasaririsotto, sillä tässä on myös mausteita. Ja jotta saadaan lisää kasarimuistoja, teen vielä joskus sitä maksapaellaa mitä äiti aina teki hirvestysaikaan.

Mutta koska muurikka on käyttökunnossa, oli ihan pakko tehdä tätä vanhanaikaista ruokaa. Mökkiruokaa parhaimmillaan, nopea, helppo, ja maha tulee varmasti täyteen. Lisäksi vain uudesta kaalista salaatti, ja päivän ruoka oli siinä. Ja vaikka sanon kana, oikeastihan kyseessä on broileri. Jokainen ostaa sellaista kuin itselle sopii, minä ostin nyt sitä mitä sattui pikkukaupungin kaupasta saamaan sunnuntai-iltana. Tästä annoksesta söi viisi ihmistä, kaikki meni, mutta kenellekään ei jäänyt nälkä.

900 g kanansuikaleita

4 rkl soijakastiketta

2 rkl osterikastiketta

1 rkl (vahvaa) curry-maustetta

1 rkl viherpippureita morttelin kautta

1 tk chiliä

2 tl suolaa

2½ dl riisiä (esim. jasmine)

5 dl vettä

1 tl suolaa

2 isoa sipulia

1 pss pakastemaissia

1 pss pakastettuja herneenpalkoja (tai vajaa litra tuoreita)

öljyä paistamiseen

Mausta broilerin suikaleet halutulla tavalla, minulla oli nyt nuo mausteet. Keitä riisi ohjeen mukaan melkein kypsäksi.

Tee muurikan alle tulet. Pilko sipuli, ja tarvittaessa muut kasvikset (tai avaa pussit valmiiksi). Lisää kuumalle pannulle öljyä, paista lihat siinä. Lisää sipulit, paista niitä hetki, lisää muut kasvikset. Kääntele lopulta riisit joukkoon ja anna paistua hetken. Syö ulkona hyvän salaatin kanssa.

ps. Vesi on lämmennyt 18 asteeseen. Tein vielä vähän kasvimaata lisää, kylvin siihen tänään mangoldia ja krasseja. Saa nähdä miten vielä ehtii. Pikkujänis söi salaatit ja osan punajuurista. Kanahaukka söi pikkujäniksen. Kylvin uutta salaattia. 

Sumakilla maustettu kana haudutuspadassa

Kun ruoka pitää olla valmis heti töistä tullessa, on haudutuspata hyvä apuväline. Minä laitoin aamulla ennen töitä kokonaisen kanan haudutuspataan, ja töiden loputtua keitin riisin, lisänä nopeita vihannestikkuja ja ruoka oli siinä. Haudutuspadassa broilerista tulee mehukas ja pehmeä, mutta nahan rapeus puuttuu, mikä on ihan ok välillä, mutta ei aina. Lyhyempi aika riittäisi hyvin (ehkä 6-7 h), mutta jos pata tekee työtä sen aikaa kuin itsekin, siinä se 9 h tulee helposti täyteen.

Aiemmin olen tehnyt haudutuspadassa ihan perinteistä kanaa, mutta nyt hain jotain muuta makua. Minulla on ollut pitkään maustekaapissa sumakkia, jota en vaan ole käyttänyt, vaikka sitä on jo useamman vuoden ajan näkynyt ainakin blogeissa paljon käytettävän. Hainkin inspiraatiota netistä, ja siellä silmiin osui Ripaus tryffeliä -blogin ohje kevätkananpojalle. Koska minäkin olin ensimmäistä kertaa kokeilemassa uutta maustetta, lisäsin samaan tapaan myös rosmariinia ja timjamia tuttuina makuina. Sumakkia laitoin maltillisesti, sitä olisi voinut laittaa reilumminkin, sillä tämä kana oli todella miedon makuista.

1 sipuli

1 varsi varsiselleriä

2 porkkanaa

1 dl vettä

1 kokonainen broileri (esim. L'Uomunokka)

2 rkl öljyä

½ limen mehu

2 tl sumakkia

1 tl timjamia

1 tl suolaa

muutama rosmariinin oksa

Tee vihannespeti haudutuspadan pohjalle, minä pilkoin nyt yhden sipulin, varsisellerin varren ja pari pientä porkkanaa sekä lisäsin desin vettä. Kuivaa broileri talouspaperilla. Sekoita kupissa öljy, limen mehu, sumakki, timjami (jos käytät kuivattua) ja suola. Sivele mausteseos broilerin pintaan ja nosta lintu vihannespedin päälle. Revi vielä tuoretta rosmariinia päälle. Hauduta asetuksella low n. 8-9 tuntia (tai mielummin lyhyemmän aikaa). Nauti riisin ja kasvisten tai salaatin kanssa.

Mausteiset vauhtisiivet eli kanansiivet kahdella tapaa

Minä en juurikaan osta marinoitua lihaa, mutta joskus, ehkä kerran vuoteen saatan ostaa hotwingsejä tai mitä ne hornetit nyt onkaan. Ja sitten aina ihmettelen että miksi ihmeessä, kun itse marinoiden on niin helppo saada niin paljon parempia siipiä. Teen yleensä kahdella eri tavalla maustettuja, tulisempia sekä miedompia. Ja yleensä aina teen kerralla ison annoksen, samalla vaivalla saa ruokaa useammalle aterialle. Luulin että olisin jo postannut nämä, mutta en ainakaan haulla löytänyt.

Täksi vapuksi tein lasten lempimausteilla puolet siivistä ja toisen puolen savuisen tulisia. Tulisiin siipiin on hankala antaa tarkkoja mittoja, teen sen aina vaistolla käyttäen omia ja Fataliin chilejä. 

Lasten siivet

1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)

½ dl öljyä

2 rkl soijakastiketta

1 tl suolaa

1 rkl vahvaa currya (tai maun mukaan)

1 rkl viherpippuria morttelin kautta

1 tl yhteensä kokonaisia valko- ja mustapippureita morttelin kautta

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tuliset siivet

1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)

½ dl öljyä

1 tl suolaa

1 rkl paprikajauhetta

2 tl savupaprikajauhetta

1 tl savustettua Aji Fantasya

sopivasti savustettua Rocatoa, Aji Cristalia ja Chipotlea (tai mitä chiliä haluatkaan)

muita chilejä maun mukaan

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tänä vappuna syötiin näitä siipiä, italiansalaattia, kasvistikkuja ja eilistä tomaatti-mozzarella-salaattia. Eikä käyty palstalla, vaikka aurinko paistoikin.

Kuopuksen mielestä vapussa on parasta munkit ja vappupallo. Ja tämä vappu oli erityisen kiva koska serkut olivat kylässä enkä minä ollut palstalla.

Kokonainen broileri haudutuspadassa

Kun tulee sellaisia työviikkoja jolloin normaali tuntimäärä ei riitä alkuunkaan, joutuu muu perhe huolehtimaan päivällisruuan pöytään, tai sitten ruoka syödään todella myöhään. Välillä se on kastikkeen lämmittämistä ja makaronin/riisin keittämistä, joskus se voi olla jopa kalapuikkoja ja ranskiksia (todella harvoin, ja toivottavasti vain siksi lasten onnenpäivä). Mutta ruoka voi olla vaikka kanaa haudutuspadassa, ruokaa josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Tässä yhtenä päivänä laitoin kanan haudutuspataan ennen kuutta aamulla. Esikoinen keitti riisin valmiin kanan kaveriksi joskus neljän viiden aikaan. Ja myös minä sain syödäkseni myöhään illalla kotiuduttuani. 

Tämän jälkeen irrotin loput lihat ja siirsin ne ja liemen pieneen kattilaan ja siirsin jääkaappiin. Keitin nopeasti myös ihanan tare-kastikkeen, ja seuraavan päivän ruoka oli lämmittämistä vaille valmis. Eli seuraavana päivänä vain kattila tulille, riisi lämpimäksi paistinpannulla ja lisämakua tare-kastikkeesta. Lisäksi vaan keitettyä kukka- ja parsakaalia, ja pieni herkkuateria oli valmis väsymyksestä huolimatta. Ja vielä jäi annos pari kastiketta pakastettavaksi etä/työpäivän lounaiksi.

Löysin ohjeen Crock Potin sivuilta, maustoin tosin ihan eri tavalla, mutta perusidea on sieltä. Tätä teen uudestaankin.

3 porkkanaa

1 iso sipuli

1 varsisellerin varsi

1-2 dl hyvää lientä

1 kananpoika (n. 1½ kg)

2 tl väkevää currya

2 tl viherpippuria

mustapippuria

1 tl suolaa

2 rkl soijakastiketta

2 tl hunajaa

timjamia

Kuori porkkanat ja sipuli. Pilko kasvikset reiluiksi paloiksi ja laita haudutuspadan pohjalle. Lisää myös hyvää lientä tai vettä desi pari. Mausta kananpoika: sekoita mausteet tahnaksi ja levitä linnun pintaan. Mausteita saa olla reilustikin, tämä jäi aika miedon makuiseksi. Minä tein tämän kaiken jo illalla valmiiksi, mutta toki kaiken voi tehdä aamulla. Laita pata asetukselle low ja anna hautua n. 10 h. Lintu oli tässä vaiheessa kypsää, mehukasta ja mureaa. Nauti lihasta, liemestä ja kasviksista riisin kanssa.

Vappuaatto 2016

Mitä tehdään vappuviikonloppuna perheessä, jossa ei juhlita vappuna? No ostetaan vappupallot lapsille, paistetaan munkkeja ja juodaan simaa. Syödään sellainen ateria, jonka voi valmistaa nopeasti, että ehtii käydä puutarhalla ja palstalla. Ja samaa ruokaa syödään seuraavanakin päivänä, jotta ehtii olla vielä enemmän palstalla ja laittaa pihan kasvulaatikot kuntoon.

Tämä vappuna lapset saivat siis vappupallot, minä olin jo alkuviikosta pyytänyt miehen hoitamaan asian, kun mokasin viime vuonna (olen saanut kuulla koko vuoden siitä). Eilen kävivät ostoksilla, ja voi sitä onnea, yksi trauma vähemmän lapsilla. 

Tein tänään litran munkkitaikinan perheen pyynnöstä. Osa munkeista vietiin naapuriin, loput jäivät meille. On se litra aika paljon, sen tekee ja paistaa nopeasti, mutta syöminen ei käy yhtä nopeasti. Juomana oli hunajasimaa ja vadelmasimaa. Jälkimmäinen osoittautui todella mainioksi juomaksi, mutta vasta nyt valmiina: liian aikaisin maistettuna se maistui lähinnä käyneeltä vadelmamehulta. Tätä tehdään ensi vuonnakin.

Ruuaksi tein yksinkertaisesti italiansalaatin, perunasalaatin, lammaslihapullia (ilman nautaa) ja uunissa paistettuja kanansiipiä sekä vihannestikkuja. Ainakin somessa taidetaan paheksua näin yksinkertaista vappuruokaa, olen useammassakin paikassa törmännyt lauseeseen "kuka hullu nyt syö jotain perunasalaattia vappuna kun voi syödä kaikkea muuta niin ihanaa (ja hienoa)". Minulle vappu on vaan aikaa, jolloin useimmiten tulee aloitettua palstakausi kunnolla, ja huononakin vuonna pääsee laittamaan vähintään yrttipenkkiä kuntoon. Eli en halua viettää keittiössä turhan paljoa aikaa kun kaikki ovat ulkona koko ajan.

Hyvä että muut jaksavat juhlia, minä keskityin tänään savimaan kalkitsemiseen ja lannoittamiseen, suunnittelin parsapenkin paikan, aloitin kaivamisen, ja huomenna laitan ainakin perunat maahan. Juuri nyt odotan eniten iltaa ja uutta osaa sarjasta Nuori Morse. Jos oikein villiksi heittäydyn, saatan tehdä yhden GT:n Napuesta samalla kun nautin tämän hetken parhaasta tv-sarjasta (Hakekaa Kätilö -sarjan lisäksi). 

Keitetty kana arkiruokailua helpottamaan

Tammi-helmikuu on töiden puolesta sellaista aikaa, että en paljoa ehdi kotona olla muuta kuin viikonloppuisin ja joitain satunnaisia tavallisia arki-iltoja. Viikonloput menevätkin pääasiassa sitten kotihommissa, pitää siivoilla, pestä pyykkiä ja tehdä ruokia seuraavalle viikolle. Niitä sitten joko lastenvahti, nykyään esikoinenkin tai minä lämmitämme tai valmistelemme hieman ja ruoka on vaivattomasti valmista. Suosin patoja, keittoja ja kastikkeita jotka teen valmiiksi tai lähes valmiiksi. Ei jokapäiväistä, mutta aika normaalia kuitenkin oli esim. tämänpäivänen ruoka: villisikaa kaurisliemeen tehdyssä kastikkeessa ja perunoita lisänä. Perunat kiehuivat siinä sivussa, kastikkeen tekemiseen meni n. 5 min (sipulin kuullotus, samalla kypsä villisian file palasina liemeen, kastikkeen nopea suurustus ja se oli siinä).

Välillä saa miettiä pään puhki, että miten saa monipuolista ja maistuvaa ruokaa niin, ettei siitä ole kotiväelle vaivaa liikaa eikä se ole liian yksipuolista. Yksi hyvä idea on keittää kokonainen maalaiskananpoika viikonloppuna ja jakaa se osiin. Kokonainen maalaiskananpoika maksoi 11 €, ja siitä tulee kolme ruokaa neljälle'viidelle henkilölle kerrallaan. Tämä on oikein hyvä esimerkki miten vähällä pääsee arkena, jos vähän suunnittelee/valmistelee etukäteen. Viikonloppuna keitin kanan, jaoin sen osiin ja pakastin. Lientä sain vielä pari satsia sellaisenaan pakastimeen.

1 naapurin maalaiskana, n. 1½ kg

vettä niin että kana peittyy reilusti

2 porkkanaa

1 palsternakka

2 sipulia

tuoretta rosmariinia

tuoretta timjamia

sitruunamehua vähän

1 rkl suolaa

musta- ja valkopippureita

Laita kana kattilaan, lisää vettä niin että se peittyy reilusti. Anna kiehua, kuori vaahtoa niin kaun kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen n. 1½ tuntia. Nosta kana jäähtymään, siivilöi liemi.

Jaa kana rasioihin tai käytä haluamallasi tavalla. Minä jaoin kanan kolmeen osaan ilman luita:

yhteen osaan tuli yksi rintafile ja reilusti lientä > keitto

toiseen toinen rintafile, ei lientä > tortillat

kolmanteen koivet, siivet ja mitä muuta jäi rankaan kiinni, vähän lientä > kastike

Keittoon menevät laitoin suoraan kattilaan. Vaari teki keiton, laittoi juureksia mukaan ja lisäsi vajaa 1 dl riisiä, keitti 15 minuuttia, lisäsi vettä tarvittaessa. Hyvä ruoka valmis.

Esikoinen käytti pilkotut lihat pannulla, pilkkoi avokadoa ja tomaattia, maustoi limellä ja lämmitti maissia. Söivät tortillojen kanssa.

Minä laitan kattilaan lihat liemineen, lisään vettä ja/tai vähän kermaa, lisään curryä ja viherpippuria reilusti, suurustan maizenalla. Syödään riisin ja mustaviinimarjahillon kanssa, ruoka valmistuu vartissa.

Yksi maalaiskananpoika, kolme arkiruokaa vähällä vaivalla nopeasti. Minä en ole paikalla kuvaamassa, siksi ruuista ei ole kuvia.

Kanaa tryffelivoilla

Kantarellipaikka näyttää tältä

Minulla kävi aikaiseemin mahtava tuuri, voitin nimittäin Ripaus tryffeliä -blogista tryffelivoita, jo kauan aikaa sitten. Onneksi voi säilyy pakastettuna, minulla meni nimittäin omien kiireiden takia melkoisen pitkä aika ennen kuin sain niin paljon aikaiseksi, että sain voin. Meillä oli mukava nopea tapaaminen Merjan kanssa Helsingin rautatieasemalla, ja minä sain hyvin pakatut voit (peräti 200 g!) jäisinä, ja jäisinä sain ne vietyä kotiinikin. Aikaa kului lisää, mutta vihdoin sain kokeiltua tätä ihanaa tryffelivoita. Minulla oli heti mielessä kana, sillä olin nähnyt blogissa hyvän kuuloisen ohjeen, ja sitähän minä kokeilin. 

1 perhoseksi leikattu naapurin maalaiskana

n. 50 g tryffelivoita

vähän sitruunaa

suolaa, pippuria myllystä

Laita sitruunamehulla notkistettua tryffelivoita kanan nahan alle koipiin saakka. Suolaa ja pippuroi kana ja laita se uunivuokaan. Paista kanaa 200 asteessa vajaa tunti, pidä lopussa vielä hetki grillivastuksen alla jotta saat nahkaan vähän väriä.

Kana oli mehevää ja hienon makuista. Vuokaan valunut voi ja neste maistui aivan ihanalta. Seuraksi tein risoton johon käytin tryffelivoita. Hieno yksinkertainen päivällinen! Kiitos paljon!

Lisää tryffeliohjeita löytyy Ripaus tryffeliä blogista. Ja lisää tulossa tännekin.

Sitruuna-timjamibroileri ja lipstikkatsatsiki

Tämä ruoka syötiin jo viime viikonloppuna, mutta varmasti tulee tehtyä pian uudestaan. Lipstikka on parhaimmillaan nyt, nuorta ja pehmeää ja voimakkaan makuista. Ihan paras aika tehdä lipstikkakeittoa ja muistakaa myös pakastaa sitä. Ja käyttää tähän tsatsikiin, aika veikeä maku, suosittelen.

Tämä resepti löytyy Henri Alenin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirjasta ja ajattelin kokeilla sitä, koska lipstika on niin hienossa vaiheessa nyt. Huomasin instassa että myös mm. Elina Lappalainen oli tehnyt tätä kanaa, ja tykätty oli sielläkin.

1 broileri

2 sitruunaa (nyt 1)

merisuolaa

1 ruukku tuoretta timjamia

2 valkosipulinkynttä

1 dl oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Hiero broilerin nahkaa sitruunanpuolikkaalla. Hiero pintaan karkeaa merisuolaa, laita myös linnun sisälle jos sinulla on kokonainen broileri (minulla oli nyt naapurin maalaiskanaa, joka on leikattu halki). Anna linnun suolaantua tunnin verran. Pyyhi ylimääräinen suola pois. Laita timjami, valkosipuli ja öljy korkeaan kulhoon, lisää sinne raastettua sitruunankuorta ja loput sitruunan mehusta, ja aja seos sauvasekoittimella. Voitele kana tällä mausteöljyllä. Jos sinulla on kokonainen kana, laita tyhjät sitruunankuoret kanan sisään, ja pilko sinne toinenkin sitruuna.

Paista broileria 225 asteessa 20 minuuttia  ja laske lämpö 180 asteeseen ja paista vielä 45 minuuttia (Henrin ohjeen mukaan 190 astetta 20 min, 150 astetta 30 min, kirjan ohjeissa lämpötilat ja ajat ovat kiertoilmauunille, minulla on tavallinen ja "kylmä" uuni).

2 avomaankurkkua (minulla 1 kasvihuonekurkku)

2½ dl maustamatonta jugurttia (valuta tarvittaessa)

2 valkosipulinkynttä (minulla 1)

10 lehteä tuoretta lipstikkaa

tilkka sitruunamehua

suolaa ja pippuria myllustä

Raasta kurkku/t karkeaksi raasteeksi, valuta/purista ylimääräinen neste pois (ja juo mehu). Raasta valkosipuli hienoksi raasteeksi. Hienonna lipstikka ja ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna tasaantua hetki jääkaapissa. Hyvää kanan kanssa, lisänä kaalisalaattia ja riisiä/perunaa.

Lasten mielestä paras kana

Minä teen nykyisin aika usein kokonaista kanaa, kun kerran riittävän hyvää on saatavilla niissä kaupoissa missä asioin. Suosin sekä naapurin maalaiskanaa eli ns. kettukanaa että L'uomu Nokkaa eli kotimaista luomubroileria. Useimmiten tulee ostettua kokonaista kanaa, sillä siinä minusta hinta on kohdillaan, ja kaupan päälle luista saa hyvän liemen. Kettukana on leikattuna auki, Luomu Nokan saa kokonaisena. 

 

Tein joku aika sitten tällä tavalla kanaa, ja sen jälkeen sitä on pitänyt tehdä useasti. Lasten mielestä tämä on sitä parasta kanaa, ja minä olen tietysti tyytyväinen kun hyvä ruoka maistuu ihan kaikille.

25-50 g voita

vajaa 1 rkl currya (Santa Maria väkevä)

vajaa 1 rkl viherpippuria morttelin kautta

1 tl yrttisuolaa

1 kana n. 1,4 kg

Sulata voi, sekoita mausteet joukkoon. Sivele kana maustevoilla.

Perhoseksi leikattu kettukana: paista 15 min 225 asteessa, käännä kana ja paista 1 h 180 asteessa. Käännä muutamaan kertaan, sivele voilla samalla. Anna levätä vartti folion alla, nauti.

Kokonainen Luomu Nokka: paista 20 min 250 astetta, käännä kana kerran välissä. Laske sen jälkeen lämpö 180 asteeseen ja paista vielä 50 minuuttia. Kääntele muutamaan kertaan, sivele aina välissä voita päälle. Anna levätä vartti folion alla, nauti

Syödään riisin kanssa, ja kastikkeeksi riittää vuokaan valunut voinen liemi. Ja lopun liemen voi kaapia vaikka leivälle, liemi kannattaa hyödyntää viimeiseen tippaan saakka. Yhdesta kanasta riittää ruoka neljälle, minä saan yleensä vielä lounaan ja luista saa hyvän liemen. Yksinkertaista, hyvää ja helppoa ruokaa, joka käy niin arkeen kuin vähän juhlavampaankin hetkeen. Kuten vaikka juhlistamaan sitä että oppii ajamaan pyörällä kunnolla. Tai sitä että syö kevään ensimmäisen kerran ulkona.

Vaahterasiirappikana

Viikonloppuna katsoin televisiosta uusintana Henkka&Niki Amerikassa -ohjelmaa, jossa he vierailivat vaahterasiirappitilalla Kanadassa. Niinpä ei ollut yllätys että maustoin sunnuntain maalaiskananpojan vaahterasiirapilla. Minulla oli nyt kokonainen, "perhoseksi" leikattu kananpoika. Kokonaiselle kananpojalle tarvitsee vähän pidemmän paistoajan, pelkille koiville/fileille riittää vähän lyhyempi. Mutta tätä kannattaa tehdä, niin hyvää se oli. Kanan lisukkeena syötiin uuniperunoita, tulivat siinä samalla uunissa kuin kanakin.

1 maalaskananpoika (1,4 kg)

loraus vaahterasiirappia

loraus öljyä

rosmariinia, timjamia

suolaa, pippuria myllystä

vähän voita

1 kg perunoita (Rosamunda)

1 iso porkkana

2-3 valkosipulinkynttä

loraus öljyä

1 rkl vaahterasiirappia

rosmariinia, timjamia, suolaa

Mausta kananpoika vaahterasiirapilla, öljyllä, yrteillä, suolalla ja pippurilla. Laita muutama ohuenohut voisuikale kanan päälle ja  paista 225 asteessa 10 minuuttia, käännä kana toisinpäin ja jatka paistamista vielä 10 minuuttia.

Lisää tässä vaiheessa perunat uuniin, eli laita kuoritut perunat, porkkanat ja valkosipulinkynnet toiseen vuokaan ja mausta ne öljyllä, vaahterasiiparilla ja yrteillä. Ripottele päälle vähän suolaa.

Alenna lämpö tuon 20 minuutin kuluttua 180 asteeseen ja paista n. 50-55 minuuttia. Minä otin tuossa vaiheessa kanan pois uunista, peitin foliolla ja annoin levähtää hetken. Nostin uunin lämpötilan 250 asteeseen ja annoin perunoiden saada vähän lisää väriä.

Syötiin hyvän salaatin kanssa ja melko täydellinen sunnuntaiateria oli siinä.

Rosmariinikanaa Jokihaan tapaan

Tiedän että jotkut ihmettelevät, että miksi kirjoittaa sama ohje ylös, joka juuri on ollut toisen blogissa. Minä sain taas hyvän muistutuksen siitä, että minun kannattaa toimia näin jatkossakin. Vaikka tällä hetkellä olisi ihan sama jos laittaisin linkin siihen ohjeeseen mitä käytin, ja kiinnostuneet voisivat mennä sinne linkkiä pitkin, aivan kuten minäkin myöhemmin. Mutta toisen linkki ei välttämättä olekaan pysyvä. Minulla on tässä blogissa vaikka kuinka monta linkkausta mm. iki-ihanan Ankerias Vipusen kirjoittamiin juttuihin, mutta yksikään niistä linkeistä ei enää toimi. Eli olisi vaan pitänyt kirjoittaa koko ohje ylös silloin aikoinaan. Minä kyllä olen toistaiseksi löytänyt mitä haluan, sillä minulla on hyvä muisti, mutta muut eivät välttämättä löydä sinne minne on ollut tarkoitus löytää.

Tämän sunnuntain ruokana oli rosmariinikanaa, resepti on suoraan Jokihaan blogista reilun viikon takaa. Kirjoitan tähän nyt niinkuin minä tein, joka on siis hyvin samanlainen miten Jokihaka kokkaa. Kanana minulla oli L'Uomu Nokan kokonainen luomubroileri, suosittelen.

1 kokonainen broileri (n. 1.5 kg)

suolaa ja pippuria rouhittuna

1 pieni sitruuna

3 oksaa rosmariinia

4 valkosipulin kynttä

100 g voita

oliiviöljyä

muutama kynsi valkosipulia

oksa rosmariinia

Laita valurautapataan oliiviöljyä niin, että pohja peittyy. Laita pata uuniin, n. 220 asteeseen, muutamaksi minuutiksi. Kuivaa sillä välin broileri talouspaperilla, suolaa ja pippuroi se sisältä ja laita pilkottu sitruuna (tai puolikas jos sitruuna iso), rosmariinit ja liiskatut valkosipulinkynnet broilerin sisään. Öljyä, suolaa ja pippuroi broileri myös päältä. Lintu olisi hyvä sitoa, mutta enhän minä koskaan sitä tee. Laita broileri kyljelleen kuumaan pataan ja lisää voi päälle. Lisää pataan myös muutama kynsi valkosipulia ja rosmariinin oksa makua antamaan.  Paista lintua uunissa 15 minuuttia. Käännä se toiselle kyljelleen, valele sulalla voilla ja paista toinen 15 minuuttia uunissa. Käännä lintu rintapuoli alaspäin ja valele jälleen sulalla voilla, paista edelleen vartti. Käännä lintu vielä kerran, rintapuoli ylöspäin tällä kertaa. Valele voilla, ja paista vielä puolisen tuntia tai vähän yli, valele muutamaan kertaan voilla.

Anna linnun levähtää hetki, leikkaa se paloiksi ja nauti maukkaasta ja mehukkaasta lihasta. Me söimme linnun lehtikaalirisoton kanssa, hyvää oli. Taas yksi versio uunikanasta, joka on lastenkin suurta herkkua. Hieno, miedon makuinen liha joka maistuu kaikille.

Kananpaloja melkein Buffalo-tyyliin ja Aurajuusto-dippi

Aika menee niin nopeasti, että tuntuu että toistan itseäni, siitä huolimatta että viime vuosi jäi välistä. Nimittäin se on taas Super Bowl -viikonloppu ja Nelonen Pro joka näyttää ottelut meille kaikille. Hyvä! Pari aikaisempaa juttua voi lukea tuolta: 2012 ja 2013. Tänä vuonna on taas jännä peli tulossa, minusta tuli Tom Brady -fani jenkeissä, niin upeasti hän pelasi silloin uransa alussa. Ja pelaa edelleen. En tiedä miten hän tekee sen, mutta yli kymmenen vuotta ei näy missään.

Kun viime aikoina on käynyt kotona lähinnä vain nukkumassa eikä ole arkena tehnyt ruokaa aikoihin (muut ovat kylläkin lämmittäneet minun tekemiä ruokia), niin voi hyvin viettää vähän aikaa keittiössä viikonloppuna. Tämä ruoka olisi kyllä tarkoitettu pelin aikana syötäväksi, mutta aikaeron takia se ei oikein ole mahdollista, meillä ei ainakaan syödä yhden kahden aikaan yöllä. Eli syötiin näitä sitten päivälliseksi. Ohje on siitä hauskasta Pioneer Womanin eli Ree Drummondin Juhlakirjasta. Totta kai Isolle Pelille on oma kappaleensa täynnä toinen toistaan parempaa juhlaruokaa.

Minä tein tänään näitä kanoja vähän sinne päin, slidereita ja sekä vihannestikkuja. Tee juustodippi ensin jotta se ehtii maustua. Minä muokkasin suhteita vähän omaan makuun sopivammaksi (esim. majoneesia puolet vähemmän), ja muutenkin puolitin ohjeen, se oli ihan riittävästi. Tuossa alla ohjeet ovat sellaisenaan kuin tein ne. Kanojen kastikkeesta tuli mitä tuli kun ainekset ovat erilaisia.

Aurajuusto-dippi:

1 dl majoneesia

1 dl hapankermaa

100 g Aura-juustoa murusteltuna

ripaus Worcestershire-kastiketta

pippuria

½ dl piimää

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna maustua jonkin aikaa jääkaapissa.

Kanapalat

1 kg kanan nahattomia rintafileitä (minulla Naapurin maalaiskanaa)

2½ dl jauhoa

1 rkl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

1 tlk olutta, vajaa (3,3 dl)

rypsiöljyä

Pilko kana sopiviksi suupaloiksi (n. 2½ x 2½ cm). Sekoita kulhossa taikinan kuivat aineet. Lisää olutta, vatkaa samalla jotta taikina ei jää paakkuiseksi. Taikinan pitäisi olla sopivan paksua, jotta se peittää lihapalat riittävästi, mutta ei jää paakkuiseksi. Minulla jäi olutta yli, ja taisi silti olla vähän liian löysä taikina. Lämmitä öljy n. 175-asteiseksi padassa. Friteeraa lihat öljyssä pienissä erissä, n. 3-4 minuuttia kerrallaan. Nosta lihat talouspaperille valumaan. Minulla ei ole friteerauskeitintä, eli kanat painuivat vähän pahasti pohjaan. Olisi myös pitänyt käyttää isompaa pataa ja öljytilavuutta, nyt meni aikaa aika paljon, kun ei sinne pataan voinut laittaa paljoa lihaa kerrallaan.

Kastike 

(tässä nyt sovelsin ihan täysin, ja tein vähemmän, koska lapset saivat kanat ilman soossia)

100 g voita

1½ dl chilihilloa (cayenne pepper sauce ohjeessa)

muutama tippa Worcestershire-kastiketta

Sulata voi kattilassa, lisää hillo ja W-kastike sekaan, vatkaa hyvin sekaisin. Sekoita kastike friteerattujen kanojen joukkoon. Levitä lihat uunivuokaan, ja paista vielä 160-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Laita kanat laakealle lautaselle ja dippi-kuppi viereen. Hyvää kaikkien mielestä.

Kanaviillokki keitetystä broilerista

Lapset katsoivat joskus jotain ohjelmaa, jossa lapset puhuivat vanhemmistaan, ja ohjelmaformaattiin kuului, että lasten piti sanoa että mikä on äidin tai isän huonoin puoli. Kysyin sitten lapsilta, että minkä he sanoisivat minusta, että mikä on heidän mielestään minun huonoin puoli. Neljäsluokkalainen sanoi hetkeäkään miettimittä: "Äiti, se että sä kokeilet aina kaikkia uusia reseptejä, etkä tee riittävän usein niitä tavallisia ruokia mistä me tykätään." Pienempi, eskarilainen, komppasi heti tosi vakavalla äänellä: "Niin, ja ne uudet leseptit on AINA tosi pahoja!" Jep, näillä mennään (mutta oikeasti,  taitaa olla sanomattakin selvää että salaa olin todella tyytyväinen ettei lapsilla ollut suurempia huolia....).

Oikeastihan tämä arkikokkailu menee aina kausittain. Välillä ei huvita, silloin mennään helpolla tutulla. Ja välillä kyllästyttää se helppo tuttu, ja sillon haluaa kokeilla kaikenlaista, jotta oma mielenkiinto kokkaamiseen säilyy, ja ihan jo senkin takia, kun maailma on täynnä hyviä makuja. Ja tästä jälkimmäisestä lapset sitten niin kärsivät, niin kärsivät.

Helppoihin ja tuttuihin ruokiin kuuluu mm. kanaviillokki. Meidän perheessä kaikki pitävät siitä (no mies tykkää kun laittaa riittävästi savu-Aji Cristalia päälle myllystä). Minä kävin koko peruskoulun isossa koulussa, jossa oli aivan loistava keittiö ja keittäjät. He tekivät kaiken ruuan itse, salaatit ja raasteet olivat tuoreita ja ihania ja ruuat hyvin maustettuja hyvistä raaka-aineista tehtyjä (joo käytiin keittiössä niillä tet-jaksoilla). Tietyt ruuat ovat jääneet erityisesti mieleen, ja kanaviillokki oli yksi niistä. Ihanan makuista, syvän keltaista ja mausteista kastiketta, hienoa lihaa ja lisäksi se itsetehty mustaherukkahillo kruunasi kaiken. Kanaviillokki oli koulussa herkkupäivä, myös muidenkin mielestä kuin minun joka oli tunnettu oudoista lempiruuista (kaikki salaatit ja raasteet sekä pinaattikeitto ja kaalikääryleet pääruuista). 

Minä onnistuin tekemään nyt ihan huippua kanaviillokkia käyttämällä L'Uomu nokan kokonaista broileria. Ja tämä sopii loistavasti siihen helppoon ja nopeaan arkikokkaukseen, kun ennakoi sen verran että keittää broilerin edellisenä päivänä. Se käy ihan itsekseen siinä iltahommien lomassa, eli ei vie juurikaan aikaa. Toki kaiken voi tehdä samana päivänä jos on enemmän aikaa ruuan odottamiseen. Laitan tähän kuitenkin sen, miten tein ruuan keskellä arkea. Sain tästä määrästä yhden aterian neljälle, sen lisäksi seuraavana päivänä ruuan kahdelle omia aikojaan syöjälle sekä vielä yhden lounaan itselleni. Minusta ihan hyvin 12.90 euron luomubroilerille. Tiedän että minulla on vanhakin viillokin ohje blogissa, mutta se oli tehty kanasta. Lisäksi laitan tähän vähän tarkemmat ohjeet (jauhoa ei ollut ihan tuota määrää, ja siksi kastike jäi vähän luiruksi, mutta seuraavan kerran käytän tuota määrää).

1 (luomu)broileri

vettä niin että se peittyy

1 porkkana

1 sipuli

3 currynlehteä (ei pakollinen, käytä vaikka laakeria jos ei ole currya)

1 rkl merisuolaa

n. 10-15 valkopippuria

Keitä broileri edellisenä iltana (tai ennen kuin teet kastikkeen). Pyyhi broileri talouspaperilla, laita kattilaan ja lisää vettä niin että broileri peittyy hyvin. Lisää kuorittu ja pilkottu porkkana ja sipuli. Anna veden kiehua, kuori vaahtoa jos sitä tulee. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää mausteet. Keitä broileria n. tunti. Nosta liha jäähtymään lautaselle, siivilöi liemi. Kun liha on vähän jäähtynyt, irroita siitä lihat puhtaaseen kattilaan ja laita jääkaappiin. Ota liemestä talteen 4-5 dl ja pakasta loput myöhempää käyttöä varten, se on hyvä ja mieto kanaliemi risoton, keiton tai kastikkeen pohjaksi.

1 broilerin keitetyt lihat

4-5 dl lientä

1-2 dl kermaa

3 rkl vehnäjauhoa

1 tl väkevää currya (Santa Maria minusta paras)

ripaus valkopippuria

(yrtti)suolaa maun mukaan

Laita kattila lihoineen hellalle. Lisää liemi ja lämmitä kiehuvaksi. Ravista kerma ja jauhot kannellisessa purkissa, voit myös laittaa vähän lientä sekaan, lisää suurus kastikkeeseen. Mausta reilusti currylla ja sopivasti valkopippurilla ja suolalla. Anna kiehua kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen kunnes kastike on riittävästi suurustunut. Tarjoa riisin ja mustaherukkahillon kanssa. Arjen parhautta.

Kanankoivet uunissa

Meillä kuopus ei pidä suurestikaan lihasta, hän on sellainen hiilarifiili joka eläisi parsakaalilla, leivällä, makaronilla ja spagetilla (nuo kaksi viimeksi mainittuahan ovat tietenkin ihan eri asioita ja osoitus monipuolisesta ruokavaliosta) jos äiti olisi vähän mukavampi. Mutta kahdenlaista lihaa hän syö sen verran mielellään, että ei kuulemma voi/aio ryhtyä kasvissyöjäksi. Toinen on jauheliha (kaikki käy, hirvi, nauta, possu, karitsa ja mitä niitä nyt onkaan) ja toinen on kana. Ja siitä etenkin nämä LUomu Nokan broilerin koivet. Tällä hetkellä jokaiseen Kauppahalli24:n tilaukseen kuulemma pitää lisätä näitä koipia, koska uusi lempiruoka on syntynyt.

Broilerinkoipireseptejä on netti täynnä, mutta haluan kirjata tämän ylös, jotta muistan myöhemminkin miten se lempiruoka syntyy. Nämä koivet ovat vähän pienenpiä kuin tehotuotetut vastaavat, niille lisäisin paistoaikaa 5-10 minuuttia. Minulla oli vuonna 1991 kesätyöpaikassa työkaveri, joka sanoi käyttävänsä aina viherpippuria ja currya yhdessä, koska ne muat sopivat hyvin yhteen. Ja sopiihan ne, siitä lähtien olen suosinut samaa yhdistelmää etenkin kanan kanssa, ja usein muistanut lämmöllä vanhaa työkaveria, miettien että mihin elämä on häntä kuljettanut. Niin, ja minusta parasta currya on Santa Marian erittäin vahva curry, se vaan on hyvää.

broilerin koipia

viherpippuria

currya
paprikaa

suolaa

1 dl vettä

Mausta koivet sopivilla mausteilla sopivasti. Asettele ne uunivuokaan ja lisää pohjalle vettä. Paista 200 asteessa 45  minuuttia. Syö koivet riisin tai salaatin kanssa. Pohjalle valunut liemi kannattaa ottaa talteen ja vaikka pakastaa, siinä on hyvä pohja mausteiselle kanakeitolle. Kuopus sai kaksi koipea, muut yhden.


ps. Tiedän että esim. Kira on kieltänyt salamavalon käytön ruokakuvissa. Minä olen alkanut miettiä bloggaamisen lopettamista lokakuusta jonnekin maalis-huhtikuulle, koska salamaa ei kerran saa käyttää. Pilkkopimeässä sitä lähdetään töihin, pilkkopimeässä sitä palataan kotiin. Eli sori Kira ja muut oikeat ruokabloggaajat näistä salamakuvista.