Pizza juuritaikinasta

Siitä asti kun sain hyvän vehnäjuuren, ajattelin kokeilla sitä myös pizzassa. Sanotaan että parhaat pizzat syntyvät monen päivän nostatuksella ja käyttämällä esitaikinaa. Minä vähän oioin nyt, ja käytin juurta suoraan, tosin vuorokauden nostatusajalla. Olin tyytyväinen pohjaan, vaikkakaan juuren kanssa en saa aikaan niitä reunan "kuplia", joita tulee silloin kun kohottaa taikinan hiivalla ja käyttää 00-jauhoja. Mutta näin aion tehdä jatkossakin, hyvä ja maukas pohja.

Minä en ole mikään mestari pizzanteossa. Olen onnistunut halkaisemaan yhden pizzakiven ja jauhot käryävät uunissa. Näitä tapahtumia välttääkseni käytän leivinpaperia pizzan alla, vaikka tiedän ettei niin kuuluisi tehdä. Kun käyttää kunnon 00-jauhoja, saa paljon anteeksi. Kotimaisia 00-jauhoja saa ainakin Vääksyn Myllystä, ja ensimmäisenä tutustuin niihin Hella&Herkku-kaupasta,

2 dl vehnäjuurta

5 dl vettä

2 tl suolaa

12-13 dl 00-jauhoja

Mittaa hyvää ja elinvoimaista juurta taikinakulhoon illalla. Lisää vesi, suola ja jauhot, lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa taikinaksi niin, että muodostuu todella hyvä sitko. Anna kohota yön yli viileässä. Jaa taikin aamulla/päivällä n. viiteen osaan ja vaivaa niistä taikinapallot. Kohota liinan alla tarvittava aika, vähintään muutama tunti. Muotoile tämän jälkeen taikinapallosta pohja, jos käytät leivinpaperia, leikkaa ylimääräinen paperi pois. Täytä pohja halutulla tavalla. Minulla oli nyt yhden pizzan päällä

järkisärki tomaattikastikkeesa (ihan parasta!)

simpukka

kapris

Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

ja toisen pizzan päällä

tomaattikastike

savustettu peura

paprika

Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

Jos käytät pizzakiveä, laita se uuniin samalla kun laitat uunin päälle. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, minulla on lähes 300. Laita pizza (leivinpaperilla) pizzakiven päälle ja paista n. 10 minuuttia. Paistoaika riippuu uunin lämpötilasta. Nauti hyvästä pizzasta.

Neljän päivän River Cottage - leivontapäivä

Tänään oli kurssin neljäs eli valitettavasti myös viimeinen päivä, aiheena leivonta. Jos tähän asti päivät ei olisi olleet niin huippuja, sanoisin että tänään oli paras päivä. Mutta ei kai niin voi sanoa kun muutkin olivat parhaita. Tänäänkin opin valtavasti, ehkä kaikkein eniten kaikista päivistä. Olen leiponut varmaan 30 v leipää, mutta en koskaan mielestäni niin upeita kuin tänään. Koko päivän oli ihana ja lämmin tunnelma (muutenkin kuin vain pizzauunin yli 400 astetta), meillä oli kyllä hyvä 18 hengen porukka.

Tänäänkin ehdimme tehdä vaikka mitä. Teimme esim. kuuman veden piirakkataikinan, pakko kokeilla kotona. Teimme myös kaksi leipää kahdella eri tekniikalla, hiivalla sekä juurella nostattaen. Ylhäällä kuva juurileivästä, sen vaivaaminen tapahtui hellästi nostelemalla ja antamalla taikinan levätä aina väleissä, ihan uusi tapa minulle.

Myös pizzataikina tehtiin juureen. Kokkimme Andy teki kaikille yhteisen taikinan, jonka jakoi osiin. Samalla opin, että River Cottagessa leipätaikinat lasketaan prosenteissa, mahtavaa, laskemisfani kiittää. Jauhot ovat 100, ja sen suhteen lasketaan kuivahiivaa 1%, tuorehiivaa 2% tai juurta 30%. Vettä 70% ja suolaa 1½-2%. Ehkä tämä on yleistä tietoa muille, mutta minulle uusi tapa ajatella, ja miten helppo. Koska meillä oli tänään paljon valmisteltavaa, pääsimme lounaalle tänään vasta lähempänä kolmea, mutta hyvää kannatti odottaa.

Söin nimittäin tänään elämäni parhaan pizzan. En kiellä, etteikö insiroiva ja upea ympäristö, ihanat henkilökunta ja kurssilaiset, auringonpaiste, rentous, ja loistava mieliala olisi vaikuttanut, mutta kyllä tuo pizza vaan oli upea. Juuritaikinasta tehty pohja, lisäksi yli 400-asteinen uuni ja upeat täytteet tekivät oman osansa. Minä laitoin pizzaan meidän kylmäsavustamaa kalaa, eilen tehtyä chorizo-makkaraa, pekonia, itse tehtyä juustoa ja kasvimaalta kerätyttyjä kasviksia. Jokainen kauli oman pohjan, laittoi sen väärin päin olevalle pellille jauhojen päälle, kävi täyttämässä pohjan jonka jälkeen Andy paistoi pizzan, siihen meni ehkä pari minuuttia aikaa. Ja sitten vaan lasi kylmää juotavaa käteen ja penkille syömään hyvässä seurassa. Kaiken kruunasin parin sadepäivän jälkeinen auringonpaiste. Täydellistä.

Teimme myös possupiirasta koska eiliseltä oli käytössä hyvää porsaanlihaa. Kuinka ihanan englantilaista, kertakaikkiaan. Tämä oli tietyllä tavalla kurssin kivoin juttu, koska opin niin monta asiaa. Ja vaikka piirakkani ei ehkä ole kaunein, se oli yksi harvoista joka pysyi kokonaan koossa, ja oli muutenkin oikein onnistunut, open mielestä kurssin hienoin (hienompi kuin hänenkään, hih). Jepjep, onnistumisia keittiössä. Piirakka tehtiin matkaevääksi, eli jokainen sain piirakan mukaansa, maistiaisia saatiin Andyn piirakasta.

Saimme maistaa myös itse tekemäämme juustoa (vasemmalla) ja possun rasvaa kasviksilla (oikealla) leivän päällä. Leipä oli käsittämättömän hyvää, ja niin oli päällisetkin. Ei ehkä jokapäiväistä leivän levitettä, mutta kyllä oli hyvää.

Tässä kaksi tänään leipomaani leipää. Vasemmalla on hiivalla kohotettu täysjyväleipä, pitkulaisessa leipäkorissa kohotettu. Oikealla on ruisjuureen leivottu vehnäleipä joka on paistettu padassa. Leipä pääsi vähän tummaksi, mutta pitäisi silti olla ok. Taidan nähdä vähän ruusunpunaisten linssien läpi nyt kaiken, mutta minusta kauneimmat leivät mitä olen tehnyt.

Ja kyllähän kurssi piti lopettaa jälkiruokaan. Teimme jokainen kolme pikkumarenkia joiden päälle ripottelimme pähkinöitä ja manteleita. Olipa muuten hyviä pähkinöitä, harvoin olen saanut noin hyviä. Täytin vain yhden kermalla ja marjoilla, kaksi pakkasin iltapalaksi.

Nyt on neljän päivän kurssi käyty loppuun. Täytyy sanoa että tämä taitaa olla yksi parhaita viikkoja elämässäni, vaikka paljon on ollut hyviä viikkoja. Tälläinen määrä uutta tietoa on upea juttu aivoille, ihan paras mahdollinen loman aloitus. Odotukset olivat vähän pelottavan korkealla jo etukäteen, mutta ne ovat ylittyneet niin roimasti etten osaa kuvaillakaan. Ja luulisin että juuri tälläisestä neljän päin kurssista saa enemmän irti kuin vaikka neljästä yksittäisestä kurssipäivästä. Oli kiva kun opimme vähän tuntemaan toisiamme, ja myös kokit oppivat vähän tuntemaan meitä, ja me kokkeja. Mikä mahtava henkilökunta, mikä mahtava ilmapiiri ja miten inspiroiva ympäristö. Voin kyllä suositella tätä kurssia ihan kaikille, kenelle se vaan on mahdollista toteuttaa. Ainakin tällä kurssilla suurin osa oli ihan tavallisia kotikokkeja, tai sellaisia jotka eivät juurikaan ole kokanneet, mutta haluaisivat tehdä enemmän ruokaa itse. Mahtava tilaisuus inspiroitua, nauttia kauniista ympäristöstä ja saada uusia ideoita. Ja innostua, koko kurssi pursusi intoa, taidoista riippumatta.

Valkoinen peurapizza

Tein peurapizzan vähän samaan tapaan kuin kyyhkypizzan, tosin taikinan tein samalla tapaa kuin lipeäkalapizzassa. Leikkasin lihaa luista, marinoin lihan, ja tein pizzan. Tästä määrästä lihaa tuli yksi pyöreä pizza, lisäksi tein kaksi tavallista tomaattipohjaista pizzaa, toisen jääkaapin perukoilta löytyneestä salamista ja toisen ylijääneestä savukalasta.

peuranlihaa pieninä ohuina siivuina

1 rkl rypsiöljyä

tuoretta rosmariinia

suolaa, pippuria myllystä

pizzataikinaa

hyvää cheddaria

buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää parmesania

peuran lihat

Leikkaa peuranliha ihan pieniksi ohuiksi suikaleiksi. Laita kulhoon lihojen lisäksi vähän öljyä ja pilkottua tuoretta rosmariinia. Lisää suolaa ja pippuria myllystä, anna maustua vähän aikaa.  Voit tietysti tehdä isomman annoksen, jos lihaa on enemmän.

Valmista lempipizzataikinasi. Anna sen kohota hyvin ja työstä sitten pizzapohjaksi. Levitä pohjan päälle vähän juustoraasteita, paperin päällä valutettua  mozzarellaa ja lopuksi lihasuikaleet. Paista pizzakiven päällä 250 asteessa kymmenisen minuuttia.

Minä tykkäsin todella paljon, mutta muu perhe toivoisi aina tomaattipohjaista pizzaa. Toivottavasti tulee seuraavakin kerta, pitää silloin tehdä punainen peurapizza.


ps. Katsoin tapanin leffapäivänä mm. kolme vanhaa Suomifilmiä (ja muutaman muun), ja kyllähän se Valkoinen peura on edelleen loistava elokuva, mistä lie tuli mieleen...

Lipeäkala-pizza

Nyt on kuulkaas sellainen herkku ettei helpolla usko. Anteeksi vaan kaikki suomalaiset ja italialaiset isoäidit mitä menin tekemään, mutta kyllä kannatti! Lipeäkala on perinneherkku, jonka suosion soisi säilyvän, ja kai sen suosio on jonkinlaisella tasolla joulukuussa pysynytkin. Mutta voihan lipeäkalaa syödä muullakin tavalla kuin valkokastikkeen tai suolan, maustepippurin ja voisulan kanssa. Lipeäkalaa pizzassa, olkaa hyvä.

Idean tähän sain tämän vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta, nimittäin Saku Tuomisen ja kumppaneiden Pizze-kirjasta. Minä en yleensä fanita kauheasti yhden asian keittokirjoja, paitsi silloin kun ne ovat oikeita tietokirjoja asian ympärillä (kuten Janne Tarmion ja Sami Talbergin Mäti-kirja). Tämä Pizze-kirja on juuri sellainen. Noin puolet kirjasta on tietoa ja tunnetta, ja toinen puoli on mitä inspiroivampia ohjeita. Kirjassa oli käytetty mm. turskaa kikhernetahnan lisänä: tietysti tähän aikaan vuodesta tuli heti lipeäkala mieleen! Ja niinpä sitten ideoin tämän pizzan.

Kirjasta löytyy todella hyvät ohjeet hitaaseen, nopeampaan ja nopeaan pohjataikinaan. Kaikki toimivat, kokeiltu on! On kerrottu hyvät paisto-ohjeet tavalliseen sähköuuniin, kiven kanssa ja ilman. Minä tein tätä pizzaa varten nopean ohjeen mukaan, vähän soveltaen kuitenkin, alkuperäisen ohjeen voi tarkistaa kirjasta. Päällystin sitten ihan omalla tavalla, mutta kuten sanoin, ilman tätä kirjaa ja turskaideaa en olisi keksinyt tehdä ensimmäistä pizzaa lipeäkalasta. 

500 g 00-jauhoja

3½ dl kädenlämpöistä vettä

25 g hiivaa 

10 g hienoa merisuolaa

reilu rkl oliiviöljyä

Punnitse jauhot. Sekoita hiiva veteen, kaada yleiskoneeseen, lisää suola (tässä toimin eri tavalla kuin kirjan ohjeessa) ja jauhot. Vaivaa reilu 10 minuuttia pienellä teholla, lisää öljy ja vaivaa vielä isommalla nopeudella reilu viisi minuuttia. Anna kohota tunnin ajan, minä kohotin nyt pari tuntia kun oli muutakin tekemistä. Jaa taikina kahteen, muotoile pohjat ja anna kohota vähän aikaa. Tästä taikinasta tulee kaksi pyöreää pizzaa, toisesta tein perinteisen villisika-paprika-pizzan esikoista varten, toisesta tämän. Eli ylläoleva taikina on kahdelle, alla oleva täyte on yhdelle pizzalle:

lipeäkalaa kypsänä

n. 2 rkl smetanaa tai hapankermaa

hyvää cheddaria raastettuna (ehkä n. 1 dl)

hyvää parmesania (ehkä n. 1 rkl)

vähän oliiviöljyä

vähän sormisuolaa ja mustapippuria myllystä

muutama rosmariinin lehti

Kypsennä lipeäkala uunissa: laita sopiva pala (tässä reilu 200 g) kalaa uuninkestävään vuokaan, paista sitä n. 15 min 200 asteessa, niin että kala on juuri ja juuri kypsää (aika riippuu kalan koosta). Kaada neste pois, ja ja perkaa kala lautaselle, jossa on pari palaa talouspaperia. Tämä on tärkeää, ettei kala kastele pohjaa. Jätä kala odottamaan.

Levitä smetana tai hapankerma ohuelti nousseen pizzapohjan päälle. Levitä raastettua juustoa vähän päälle, ja paista 250 asteessa uunin pohjalla reilu 10 minuuttia, tai kunnes pizza on melkein kypsä. Levitä kala paistuneen pohjan päälle, lorauta vähän oliiviöljyä (tai sulaa voita jos haluat pysyä perinteissä kiinni), lisää vähän suolaa, pippuria ja rosmariinia. Paista vielä pari minuuttia uunin keskitasolla.

Tästä alkaa joulunodotus!

Keltajuuripizza

Minä olen muutaman kerran tehnyt punajuuripizzaa, enkä ole ollut kauhean tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tällä kertaa turvauduin River Cottage Veg Everyday -kirjaan, ja huomasin että Hugh käytti keitettyä punajuurta. Niinpä sitten minäkin käytin, vaikka muuten en tehnyt ohjeen mukaan, en siis käyttänyt tomaattikastiketta enkä kuullottanut sipuleita pannulla, sen sijaan käytin raakaa sipulia huomattavasti vähemmän.

Pizzan päälle laitoin:

4 pientä keltajuurta

1 pieni sipuli

125 g hyvää buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää cheddaria

vähän hyvää parmesania

oliiviöljyä 

Keitä kelta(tai puna)juuret napakan kypsiksi. Tee normaali pizzataikina, anna kohota ja kauli se pellin kokoiseksi. Asettele pohjan päälle ohueksi viipaloidut kelta(tai puna)juuret, ohueksi viipaloitu sipuli ja revi mozzarella ja täytä välit sillä. Ripottele vähän raastettua cheddaria ja parmesaania päälle ja lorauta aavistus oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 minuuttia. 

Tämä oli hyvä pizza, eli keitän juurekset jatkossakin. Ensi kerralla voisi kuullottaa Hugh:n ohjeen mukaan useamman sipulin öljyssä ja levittää pizzalle, hyvää varmasti sekin.

ps. Aion ensi kesänä mennä River Cottagen järjestämälle ruokakurssille. Maltan tuskin odottaa. Ja mietin että onko kenelläkään täällä niistä kokemuksia.

Ruusukaalipizza

Olen ihan varma että joku postasi ihan vähän aikaa sitten ruusukaalipizzan blogissaan. En silloin ohjetta katsonut, mutta ajatus jäi mieleen. Nyt yritin löytää ohjetta, mutta en vaan löytänyt, en mitään kautta. Eli jos joku tietää missä blogissa se oli, niin pliis kertokaa. Ja kuka se olikaan, kiitos inspiraatiosta. Minulla ei siis ollut ohjetta käytössä, mutta tein tämä hyvin samaan tyyliin kuin vähän paremman vaalean pizzan. Pohjan ohjeen voi katsoa tuosta linkistä, tai käyttää omaa lempipohjan ohjetta. Pohjan päälle laitoin:

ruusukaalia

oliiviöljyä

hyvää balsamicoa

buffalo-mozzarellaa

cheddaria

parmesania

Kauli pizzataikinasta halutun kokoinen pohja. Avaa sen päälle ruusukaalia lehti kerrallaan, yritä saada ne mahdollisimman litteäksi. Peitä pohja ruusukaalin lehdillä. Valuta päällä hieman hyvää oliiviöljyä sekä sopivasti hyvää balsamicoa. Revi talouspaperin päällä valutettua mozzarellaa kaalin päälle, raasta myös cheddaria ja parmesania pizzalle. Paista 250 asteessa reilu kymmenen minuuttia, käytä pohjalämpöä ettei kaali kärähdä liikaa. Hyvää, niin hyvää.

Pizza meni metsään: kyyhkypizza

Olen varmaan ennenkin todennut, että tuli parasta pizzaa mitä olen saanut, mutta taas ollaan samoilla jäljillä. Tässä on maailman yksinkertaisin, mutta maultaan totaalisen hieno ja upea pizza. Esteettisesti ei niinkää, lihasuikaleet vähän kipristelivät uunissa, ja kuvio särkyi, mutta se maku ja koostumus, ihan huikeaa. Täytteenä pelkkää juustoa ja kyyhkyn rintaa, sillä en halunnut mitään muuta raaka-ainetta sotkemaan hienoa metsän makua, ja se kannatti, todellakin.

Minä sulatan pakastimen aina ennen mansikkasesonkia, ja samalla tulee kartoitettua mitä kaikkea pakastimessa vielä on. Tänä vuonna jostain syystä kyyhkyjen käyttö on jäänyt vähälle, ja meillä on edelleen reilusti kyyhkyjä pakastimessa, vaikka uusi kausi alkaa reilun kahden viikon päästä. Nyt syödäänkin seuraavat viikot pakastinta tyhjäksi, eli riistaa on tiedossa enemmänkin.

Tästä annoksesta tulee kaksi-kolme annospizzaa, kaksi on melko reilun kokoista.

2 kyyhkyn rintafileet

2-3 rkl hyvää oliiviöljyä

tuoretta timjamia muutama oksa

tuoretta rosmariinia oksa

5-10 katajanmarjaa

suolaa, pippuria

Leikkaa nahattomat kyyhkyn rintafileet (jäisen kohmeisina) ihan ohuiksi suikaleiksi. Sekoita öljyn joukkoon pilkotut yrtit ja morttelissa murskatut katajanmarjat. Sekoita lihat yrttiöljyn joukkoon, lisää suolaa ja pippuria myllystä. Anna maustua sen aikaa kun teet ja kohotat pizzataikinan, liha ehtii sulaa ja lämmetä tässä ajassa hyvin.

3 dl:n pizzataikina (käytin vähemmän öljyä kuin tuossa ohjeessa)

hyvää cheddaria

hyvää parmesania

filesuikaleet

Tee lempipizzataikinasi, tai käytä tuota käyttämääni ohjetta. Anna taikinan kohota tunnista muutamaan tuntiin. Kauli ohuet pohjat ja raasta päälle hyvää cheddaria ja parmesania, juustoa ei tarvitse olla ihan kamalan paljoa. Asettele raa'at filesuikaleet päälle ja paista 250 asteessa 10-12 minuuttia (tai kunnes pohja on sopivan rapea). Nauti kuumana, tosin erityisen hyvää tämä on vähän jäähtyneenäkin.

Tämä oli hieno makukokemus, yksi tämän vuoden kohokohtia toistaiseksi. Yksinkertainen kokonaisuus joka oli paljon enemmän kuin osiensa summa.

Nokkospizza

Pihan nokkospuska kasvatti uudet nokkoset, joista sain taas hyvän ruuan, pizzan tällä kertaa. Tein sen aikalailla samaan tapaan kuin tuon ihanan lehtikaali-pizzan, tällä kertaa lehtikaalin tilalla käytin nokkosta enkä lisännyt kalaa. Ja täytyy taas kerran todeta että kyllä buffalo-mozzarella on sitä parasta mozzarellaa pizzan päällä, sanotaan muualla mitä sanotaan. Eikä se kostuta pizzaa ollenkaan, kun juuston avaa ensin esim. talouspaperin päällä ja antaa sen imeä ylimääräiset nesteet. Pohja on taas kahteen pizzan, täytteet yhteen.

 

4 dl haaleaa vettä

1 pkt hiivaa (25 g)

1½ tl suolaa

n. 450 g jauhoa

½ dl oliiviöljyä

 

Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Toisen tein nokkospizzana, ja toiseen tuli esikoisen toiveesta tomaattia ja simpukkaa sekä hyvää cheddaria ja parmesania.

1 l nokkosta

buffalo-mozzarellaa (n. 150-200 g)

1 pieni punasipuli

kourallinen cheddaria

kourallinen parmesaania

Ryöppää huuhdellut nokkoset kattilassa eli anna nokkosten kiehahtaa vedessä. Valuta nokkosvesi pois lävikössä (ja huuhtele sillä hiukset seuraavan hiustenpesun yhteydessä). Kun nokkoset ovat jäähtyneet sen verran että voit käsitellä niitä, purista niistä nyrkissä kaikki vesi pois. Pilko ne sen jälkeen pieneksi silpuksi. Laita lautaselle pari talouspaperia (tai puhdas keittiöpyyhe) ja hajota buffalo-mozzarella sen päälle, näin siitä poistuu ylimääräinen kosteus. Pilko sipuli aivan ohuiksi viipaleiksi. Levitä pizzan päälle nokkossilppu, sipuli, revi mozzarella tasaisesti ja lisää lopuksi raastetut cheddar ja parmesan. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä.

Ihan loistava vegepizza, suosittelen kokeilemaan niin kauan kuin nokkosia riittää.

Vähän parempi vaalea pizza

Minun ei edes pitänyt postata tätä pizzaa. Kuvaakaan en ollut ottamassa, kunhan vaan räiskäsin vauhdissa "varoilta" yhden kuvan pokkarilla, salamalla illalla myöhään. Tein yhtenä iltana siis pizzaa johon käytin vähän parempia raaka-aineita. Mainitsen ne raaka-aineet tässä, sillä niistä tämä maku ja rakenne oli kiinni. Tavallisillakin raaka-aineilla saa varmasti hyvää, mutta ei kyllä ikinä NÄIN hyvää.

Jauhot olivat aivan eritýisen hyviä 00-jauhoja Vääksyn Myllystä, suosittelen! (paras pohja ikinä, ehkä tosin Ankarsrumillakin oli oma roolinsa).

Lehtikaali oli Varpion ruukkulehtikaalia, suosittelen, ainakin niin kauan kuin oma maa on jäässä!

Kaikki juustot olivat Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, suosittelen!

Ja se anjovis (Sanfilippo), Hella&Herkku-kaupasta, parhainta mitä olen ikinä syönyt. Tosin sori, ostin tänään viimeisen purkin.

4 dl haaleaa vettä

1 pkt hiivaa (25 g)

1½ tl suolaa

n. 450 g jauhoa

½ dl oliiviöljyä

 

Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Täytteet ovat yhdelle pizzalle (tähän ei viitsi laittaa että toinen oli kinkku-ananas-pizza...). Kauli taikina (puolet tuosta) melkein pellillisen kokoiseksi, ja täytä pohja:

kourallinen lehtikaalia

1 pieni punasipuli

oliiviöljyä

kourallinen cheddaria

kourallinen parmesaania

buffalo-mozzarellaa

anjovis-fileitä

Pilko ruukullinen lehtikaalia pieneksi, leikkaa sipuli renkaiksi. Levitä kaali ja sipuli tasaisesti suoraan pohjan päälle. Lorauta vähän oliiviöljyä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää cheddaria raastimen karkealla terällä. Levitä kourallinen sitä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää parmesania raastimen hienolla terällä, levitä sitäkin kourallinen. Revi oikein hyvä mozzarella-pallo (pienen kouran kokoinen) juusto käsin ja levitä sekin pizzan täälle. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä. Ota pizza pois uunista ja levitä ne mahtavat anjovis-fileet pizzalle. Ja nauti, nauti isosti.

Villisikapata josta villisikakastike ja villisikapizza

En ole vielä ehtinyt kirjoittaa Arkiruokaa-sarjaani postausta padoista ja niiden monikäyttöisyydestä arjen pyörityksessä. Mutta tässä on yksi käytännön esimerkki, kuinka yhdestä padasta on moneksi. Tein padan niin, että yhtenä sunnuntai-iltana ennen nukkumaanmenoa laitoin padan kypsymään haudutuspataan. Maanantaina töiden jälkeen tein kastikkeen lihasta ja liemestä sekä keitin riisin, aikaa kaikkineen meni ehkä puoli tuntia (padasta ja kastikkeesta ei ole kuvaa: unohdin ottaa kuvat koska oli ruokavieraita eli  ruoka ja seurustelu olivat päällimmäisenä mielessä). Kastiketta tein reilusti, sitä on vielä yksi neljän hengen annos pakastimessa. Lisäksi ihanan makuista lientä on ½ l pakastettuna. Ja osan lihasta pakastin ihan sellaisenaan, mielessä esim. pizza, kastike, salaatti tai keitto. Tällä kertaa siitä syntyi pizza. Laitan tähän kuitenkin padan, kastikkeen ja pizzan ohjeet.

Villisikapata

2 kg villisikaa

2 tl savupaprikaa

2 tl kuivattua timjamia

1 tl mustapippuria

2 tl yrttisuolaa

1 tl kuivattua Aji Fantasya

vähän savustettua Aji Cristalia

1 l hirvilientä

½ dl soijakastiketta

2 rkl ketjap manis -kastiketta

1 rkl osterikastiketta

½ dl makeaa omenaviiniä

1 rkl hyvää makeaa balsamicoetikkaa

1 rkl hunajaa

3 isoa porkkanaa

2 isoa sipulia

pala juuriselleriä

Mausta villisika haluamallasi tavalla, minulla oli nyt savuisia makuja paprikasta ja chileistä sekä timjamia ja pippuria ja ruskista lihaan hyvä pinta paistinpannulla. Laita liha haudutuspataan. Kaada päälle lämmitetty liemi ja siihen lisätyt maustekastikkeet. Pilko mukaan vähän juureksia ja sipulia. Hauduta haudutuspadassa asetuksella low yön yli, tai enemmän. Minulla pata porisi nyt n. 18 tuntia. Irrota liha luista ja siivilöi liemi.

Villisikakastike

1 porkkana ohuesti viipaloutuna

lientä siivilöitynä + vettä
maissitärkkelystä

lihat irrotettuna

Viipaloi porkkanat (ja halutessa muita vihanneksia) ohuesti. Pyöräytä niitä hetki kuumalla pannulla, lisää liemi ja sekoita maissitärkkelys hyvin joukkoon. Lisää liha ja anna kiehua hiljalleen niin, että kastike sakenee. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä jauhoton ja maidoton kastike, ja kyllä tulikin hyvä kastike. Syötiin riisin, parsakaalisalaatin ja pinaattisalaatin kanssa. Hyvää oli kaikkien mielestä. Tein nyt ison kastikkeen, ja pakastin siitä puolet seuraavaa kertaa varten.

Villisikapizza

taikina

tomaattimurska/kastike

kypsää villisikaa

sipuli viipaleina

juusto

Tee normaali pizzataikina, kuten vaikka tuolla. Laita päälle tomaattimurskaa, revi kypsää villisikaa ja lisää vielä viipaloitua sipulia. Raasta juustoa ja/tai parmesaania päälle, ja paista 250 astetta noin 15 min. Ehkä oli vähän kuiva pizza, mutta maukas senkin edestä.

Kolmen kaalin pizza

Koska perunapizza on niin älyttömän hyvää, halusin kokeilla onnistuuko vaalea pizza kaalistakin. Ja onnistuuhan se, ainakin jos käyttää kukka-, parsa- ja lehtikaalia. Lehtikaalin jätin paistamatta tällä kertaa, sillä minulla oli käytössä Varpion ruukkulehtikaalia, jossa kaalin lehdet ovat todella pehmeitä ja hennon makuisia. Sitä kannattaa laittaa reilusti pizzan päälle, enemmän kuin tuossa kuvassa, en vaan halunnut peittää kuvaa varten koko pizzaa sillä. 

1½ dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl hyvää oliiviöljyä

20 g hiivaa

175-200 g pizzajauhoja

n. 4-5 kukintoa parsakaalia

n. 4-5 kukintoa kukkakaalia

1 rkl hapankermaa

sormisuolaa 

parmesania

oliiviöljyä

hentoa lehtikaalia

Tee pohja ensin. Sekoita vesi, suola, öljy ja hiiva sekaisin, lisää jauhoja niin, että saat hyväntuntuisen taikinan. Vaivaa niin kauan että näet kunnon sitkon. Kohota liinan alla tunnista kolmeen. Mitä kauemmin, sen parempi, mutta tuntikin riittää, tänään ei tainnut työpäivän jälkeen nousta edes sitä tuntia. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta pellille kohoamaan.

Leikkaa parsa- ja kukkakaalin kukinnoista mandoliinilla ihan ohuita viipaleita, minulla oli nyt 2 mm paksuja. Levitä pohjan päälle ohuesti hapankermaa. Laita sen päälle parska- ja kukkakaalit tasaisesti, ripottele vähän sormisuolaa päälle. Raasta päälle vielä parmesania ja lorauta vähän oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 astetta. Kun pizza on kypsä, levitä päälle reilusti tuoretta, hentoa lehtikaalia. Hyvä pizza, parempi perjantai.

Valkoinen perunapizza

Vaaleaa somepizzaa on hehkutettu, ja vähintään yhtä paljon on hehkutettu perunapizzaa. En meinannut uskoa että noin yksinkertainen ruoka voi olla hyvää, mutta kyllä se kuulkaas voi. Paitsi lasten mielestä. Mutta minusta tämä on parasta pizzaa mitä olen aikoihin syönyt, ja sen lisäksi maailman helpoin tehdä. Perunapizzan ohjeita löytyy vaikka mistä, mutta minä tein suunnilleen Soul Kitchen-blogin ohjeella. Annalla oli sopiva ohje kolmeen pienempään pizzaan, tästä minun ohjeesta tulee yksi reilunkokoinen pyöreä pizza joka mahtuu pellille. Siitä syö kaksi hyvin, tai yksi parilla aterialla. 

1½ dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl hyvää oliiviöljyä

20 g hiivaa

175-200 g pizzajauhoja

1-2 perunaa

1 rkl hapankermaa

sormisuolaa 

1-2 vartta rosmariinia

n. 50 g parmesania

oliiviöljyä

Tee pohja. Sekoita vesi, suola, öljy ja hiiva sekaisin, lisää jauhoja niin, että saat hyväntuntuisen taikinan. Vaivaa niin kauan että näet kunnon sitkon. Kohota liinan alla tunnista kolmeen. Mitä kauemmin, sen parempi, mutta tuntikin riittää. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta pellille kohoamaan.

Kuori perunat. viipaloi ne mandoliinilla 1 mm paksuisiksi (tai käytä veistä). Leivitä hapankermaa ohuesti pizzalle ja levitä perunaviipaleet päälle niin, että ne täyttävät koko pohjan, ripottele vähän suolaa päälle. Pilko 1-2 vartta rosmariinia, levitä ne perunoiden päälle. Raasta parmesania ja levitä sekin perunoiden päälle (muistaakseni Anna laittoi perunan ja juuston toisinpäin). Lorauta lopuksi oliiviöljyä sopivasti pizzan päälle. Paista 250 asteessa 12-15 minuuttua. Hyvää, ihan mielettömän hyvää.

ps. Huomenna voi tehdä tiukkaa herätä viideltä. Takana on mitä parhain hiihtoloma: melkein riittävästi mökkeilyä, sopivasti hengen ja ruumiin ravintoa lasten kanssa (Kansallisteatterissa ja Ravintola Lasipalatsissa), mukavia sukulaisia ja vähän siivousta.

Valkoinen kanttarellipitsa

Tämä resepti löytyy Liemessä-blogin Jenni Häyrisen mainiosta Katukeittiö-kirjasta. Perheen sienivihaajat lähtivät reissuun, joten taas on hyvä aika tehdä sieniherkkuja. Koska meitä oli vain kaksi syömässä, tein ohjeen tuosta puolikkaana.

Jugurttipitsapohja

300 g turkkilaista jugurttia

2 kanamunaa

½ tl suolaa

6 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet hyvin sekaisin. Muotoile palloksi, kelmuta ja anna tasaantua jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli reilun jauhomäärän kanssa ohuiksi pohjiksi (minä tein nyt puolikkaasta annoksesta yhden ison pohjan). 

Täyte

1 l kanttarelleja  (+voita)

2 kevätsipulia

150 g ranskankermaa

80 g parmesaania

suolaa ja pippuria myllystä

Paista kanttarelleja ja kevätsipulia pannulla niin, että nesteet haihtuvat. Minulla oli pakastettuja kanttarelleja, jotka oli siis paistettu viime syksynä, joten käytin ne sellaisenaan, enkä sitten paistanut sipuleitakaan. Levitä ranskankerma pizzapohjalle, lisää sienet ja pilkotut sipulit. Raasta juustoa päälle, suolaa ja pippuroi (taisi unohtua tällä(kin) kertaa). Paista 220 asteessa reilu 10 minuuttia.

Pidin pitsasta todella paljon, esikoinen ei ehkä niinkään. Ehkä tämä maistui enemmän piirakalta kuin pitsalta, mutta hyvää se oli. Ja jugurttipohjaa tulen tekemään muulloinkin, se kohosi hauskasti vaikkei hiivaa ollutkaan.

Made in pitsa

Nyt on voittajafillis, monestakin syystä. Sain nimittäin tehtyä elämäni parhaan pitsapohjan, ja tämä oli vasta nopea kokeilu. Tämä on osaksi suolaa & hunajaa -blogin Jonnan postauksen ansiota, ja varmaan suurimmaksi osaksi sen ansiota että ostin pitsaan tarkoitettuja erikoisjauhoja Hella & Herkku -kaupasta. Lisäksi sain upotettua lopun loistavasta mademuhennoksesta pitsan päälle ja lopputuloksena oli ihan mielettömän onnistunut makumaailma. Tämä oivallus puolestaan oli Henri Alenin #somepitsa :n ansiota. Siis sen tajuaminen että pitsaan ei ole pakko tunkea tomaattikastiketta vaan sen voi tehdä vaaleana. Henri käytti juustoa "kastikkeena", minä en, vaan käytin mademuhennoksen sellaisenaan, siinä oli kalat ja soosit valmiina. Lisäksi vaan vähän hyviä simpukoita ja loistavia öljyyn säilöttyjä kapriksia, nekin Hellasta & Herkusta. Päällimmäiseksi hyvää cheddaria Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä ja se on siinä.

Pitsataikinan ohje kannattaa lukea Suolaa & hunajaa -blogista, jos haluaa perehtyä asiaan kunnolla. Minä tein vain vähän sinne päin ja selvästi oikoen, työpäivän päälle ei liikoja ehtinyt kohotella, eikä minulla ole pitsakiveä jne. Mutta hyvin onnistui näinkin tehden, ilman pitsakiveä tai muutakaan tuikitarpeellista. Ei varmistakaan ole täydellistä näin tehden, mutta siitä huolimatta paras pohja mitä olen koskaan tehnyt. Pakko kirjata ohje tähän tulevaisuutta varten:

3 dl haaleaa vettä (ehkä vähän yli)

½ pkt hiivaa (25 g)

1 tl suolaa

n. 350 g jauhoa (00 + gluten) (ehkä vähän yli)

½ dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja suola haaleaan veteen. Vispaa n. puolet jauhoista nesteeseen reippaasti. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa hyvin. Taikina saa olla aika löysää, noustuaan se kuitenkin on hyvin kaulittavaa. Anna taikinan kohota puolisen tuntia, minulla se oli varmaan lähes kolminkertainen siinä vaiheessa. Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli ne jauhetetun pöydän päällä tai suoraan leivinpaperille. Anna kohota hetki, ja täytä pitsa haluamallasi tavalla. Lämmitä uuni 250 asteeseen, käännä uunin lämmitys pohjalämmölle ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes se on sopivan näköistä. Hyvää, ihan mielettömän hyvää. Ja ennen kaikkea hyvä mieli uusista oivalluksista!

Merellinen pitsa

Nyt on palattu työmatkalta ja palaudutaan vaihteeksi vähän kiireemmästä työrupeamasta ennen seuraavaa (maanantaita). Tähän väliin on hyvä tehdä jotain helppoa ja nopeaa pikaruokaa perheelle, ja pitsahan on juuri sopivaa perjantaihin. Pitsaan saa laitettua kaikenmaailman jämiä jääkaapista ja pakastimesta, joita kertyy etenkin silloin kun ei ole kotona käyttämässä niitä. Pitsassa sinänsä ei ole paljoa mitään postattavaa, paitsi näköjään jos siihen käyttä hirveä tai lehtikaalia... 

Tai jos haluaa kertoa, että merelliseen pitsaan löytyy lähempääkin kalaa kuin 100 gramman purkkiin pakotettua tonnikalaa (kuka muistaa biisin Tule apuun Anja?). Tällä kertaa käytin savusilakkaa, hyvin toimi, suosittelen. Kannattaa ottaa mätipussit talteen ja käyttää nekin pitsaan, niistä tulee mukavaa suutuntumaa.

Jokainen sai koota oman pitsan. Minä laitoin omaani normaalin tomaatin ja juuston lisäksi

savusilakkaa

savusilakan mätipusseja

jättikatkarapuja

sinisimpukoita

kaprista

Paistettiin 250 asteessa ja syötiin kylmän maidon kanssa.

Hirvipitsa

Pakastimen tyhjentäminen on edelleen käynnissä. Siellä tuli vastaan revittyä hirvenlihaa ja juustoraastetta eli perjantain ruoka oli selvä: pitsa. Pohjaan laitoin 2½ dl vettä, vähän suolaa, 1/4 hiivaa ja sopivasti jauhoja, että sain löysän taikinan. Vaivasin taikinaa vähän, annoin kohota vartin. Voitelin leivinpaperin rypsiöljyllä ja levitin taikinan ohuen ohueksi pellille. 

Päälle laitoin hyvää tomaattipyrettä, tomaattikuutioita muutamasta tomaatista, tuota hirvenlihaa, päärynää (lpset sanoivat yhdestä suusta että VIIMEISTÄ KERTAA), Aura-juustoa, kaprista ja juustoraastetta. Paistoin 250 asteessa muistaakseni noin vartin verran.

Päärynästä huolimatta lapset olivat sitä mieltä että parasta pitsaa ikinä. Heillä oli tosin lisänä eiliseltä kalakeitolta ylimääräiseksi jääneet simpukat ja katkaravut.