Savustettu palsternakkakeitto

Samalla kun savustin isot lantun ja palsternakan, savustin myös ison palsternakan. Palsternakka sai olla savustimessa yhden tunnin, se oli oikein sopiva aika. Valmistin siitä paksun keiton itselleni, eli alla oleva annos oli reilusti sopiva yhdelle hengelle. Keitosta tuli paksua, ja mietin että tästä olisi saanut upean pyreen jos olisi käyttänyt vain vähän vähemmän vettä/lientä, ja korvannut pikkumäärän kermaa voilla. 

1 savustettu iso palsternakka (1 h savustimessa)

3 dl vettä/lientä

1 peruna

1 omena

pikkuloraus kermaa/tuorejuustoab

suolaa

vähän yrttejä

Savusta palsternakka. Anna jäähtyä, kuori ja pilko se valmiiksi. Laita kattilaan vähän vettä tai hyvää lientä ja keitä kuorittua ja pilkottua perunaa hetki. Pilko omena ja lisää keittoon, lisää myös savustettu palsternakka. Anna kiehua niin, että peruna on kypsä. Lisää halutessa pikkuloraus kermaa tai tuorejuustoa ja soseuta keitto. Tarkista suola, lisää vähän yrttejä ja nauti täyteläisestä keitosta.

Ruuan hinnasta ja perheen ruokkimisesta

Tiedättehän ne päivittelyt ja syyllistämiset että kyllä kunnon äiti tekee ruuan aina itse lapsilleen eikä turvaudu eineksiin tai edes puolivalmisteisiin tai pakastevihanneksiin.

Ja ne toteamukset että köyhä ei voi syödä terveellisesti.

Ja sitten ei tarjota neuvoja tai empatiaa tai mitään muutakaan, vaikka oikeasti ei tiedetä perheen tilanteesta mitään. Onneksi meillä sentään on Kari Aihinen jolla on kärsivällisyyttä, empatiaa ja huumoria, joiden avulla saadaan perheet muuttamaan tapojaan; ja onneksi on Martat jotka kantavat huolta perheiden hyvinvoinnista.

No joskus sillä kunnon äidilläkin voi olla tilanne, ettei vaan ehdi/voi/jaksa tehdä ruokaa alusta asti, ei ole edes sitä varttia mitä ruuanlaittoon kuulemma maksimissaan tarvittaessa kuluu (miksei muuten kukaan koskaan laske sitä aikaa mikä menee astioiden pesemiseen ja keittiön siivoamiseen pikaisenkin kokkauksen jälkeen?).

Tälläinen tilanne oli minulla yhtenä perjantaina (tämähän oli siis täysin poikkeavaa koska olen kuitenkin tuollainen ensimmäisessä kappaleessa kuvattu kunnon äiti): työpäivän jälkeen oli puoli tuntia aikaa ruokkia perhe, pakata tavarat viikonlopun mökkikeikkaa varten (tiedättehän, talviurheilukamat, vaatteet, ruuat, vedet ja sen sellaiset). Mitään ei ollut valmiina, se vartti menisi pakkaamiseen ja miettimiseen. Niinpä sitten kävin työmatkan puolivälissä ostamassa nopeasti ranskikset ja kalapuikot, ne uuniin reiluksi vartiksi, sillä välin pakkasin kamat ja sen jälkeen lapset ja mies ehtivät syödä juuri ennen kuin lähdettiin, yhteensä tässä meni se n. puoli tuntia. 

Näin pitkä johdatus jotta pääsin asiaan: havahduin nimittäin että koko satsi maksoi 2,70€. Minä en syönyt, koska söin lounaani myöhään, joten yhden annoksen hinta oli 90c. Halpaa sanon minä, vaikkakaan ei hääppöistä ruokaa, ei maun eikä etenkään ravinnon puolesta. Aloinkin miettiä, että voiko siinä sittenkin olla vähän perää, ettei köyhä voi syödä terveellisesti.

Laskin sitten mielessäni (sen lisäksi että olen kunnon äiti, minulla on myös hyvä laskupää) muutaman edulliseksi mieltämäni ruuan hinnan, sellaisten, joiden tiedän ennestään olevan edullisia, mutta myös sisältävän sopivasti kasviksia sekä proteiinia ja hiilareita että jaksaa. Lasken mielessäni yleensä aina laatikot, keitot ja padat niin, että raaka-aineiden suhteet ovat suunnilleen lautasmallin mukaiset ja teen ruuat sen mukaan.

Kaalilaatikko, tuo ehdoton arjen pelastaja, 70c/annos (puolukat poimittu itse). Keitot 50-60c/annos. Vähän juhlavampi ruoka eli juures-lihapata ja perunat, 90c/annos. Kaikki nämä edullisia ja hyviä ruokia, mutta vaativat vähän ennakointia, ja sitä, että kerralla tehdään isompi annos, jota tavallinen perhe syö päivän pari. Eli jos rahapussissa on muutama euro, ei onnistu, mutta jos onnistuu siirtymään itse tehtyyn, varmasti säästyy rahaa pidemmällä ajalla ja sen lisäksi edullinen ruoka on hyvää ja laadukasta. Tuoreet vihreät ovat kesällä edullisia, talvella/alkukeväällä voi idättää papuja ja linssejä ja kasvattaa herneenversoja itse, näin lisäkasvikset eivät montaa senttiä maksa.

Edelleen olen siis sitä mieltä, että vähällä rahalla voi ja ennen kaikkea kannattaa syödä hyvää itetehtyä perusruokaa, vaikka kyllä sitä huonoakin ruokaa saa edullisesti. Ja muistetaan neuvoa ja kannustaa nätisti sellaista, joka neuvoja ja kannustusta/apua kaipaa. Päivittelemällä ja syyllistämällä ei saada kuin pahaa mieltä aikaan. Kokataan ja syödään yhdessä, ei haittaa vaikka ruoka olisi kuinka vaatimatonta sillä hyvä seura nostaa sen uudelle tasolle.

Savustetut selleritikut ja lanttukuutiot

Siskot Kokkaa -blogissa oli tehty savustettua lanttua ja ihastuin ideaan heti. Kesti vaan vähän aikaa, että ehdin avustaa yhtään mitään. Minä päätin kokeilla myös muita juureksia samalla, kun kerran savustimeen mahtui. Savustin OpaMuurikan sähkösavustimessa ison lantun, sellerin ja palsternakan. Palsternakkaa savustin 60 minuuttia, isompia juureksia 90 minuuttia. Varmasti savustan juureksia myöhemminkin, mikä loistava idea savustaa ne kokonaisina kuorineen. 

1 iso juuriselleri

voita

suolaa myllystä

jauhettua Aji Cristalia tai muuta chiliä

savustettua Aji Cristal -rouhetta tai muuta chiliä

Savusta juuriselleri savustimessa. Minä savustin sähkösavustimessa leppä- ja omenapuulastuilla 90 minuuttia (ulkolämpötila -3). Anna sellerin jäähtyä, voit savustaa sen hyvissä ajoin. Kuori selleri ja pilko tikuiksi. Paista selleritikkuja voissa pannulla, lisää maun mukaan suolaa ja chilejä.

Minä pidän selleristä, ja tämä oli ihan huippua! Mies totesi, että jos tykkäisi selleristä, tämä olisi varmasti todella hyvää, kun oli nytkin (sellerinvihaajan mielestä) ihan ok. 

1 iso lanttu

voita

½ dl vaaleaa siirappia

2 rkl hyvää tummaa balsamicoa

suolaa

Savusta lanttu kuten selleri. Kuori jäähtyneenä, kuutioi se ja paista pannulla. Lisää siirappia ja hyvää balsamicoa, mausta suolalla ja anna kuutioiden saada kunnolla väriä. 

Hyvää, niin hyvää, maistui lapsillekin. Syötiin lisukkeena (tai minä lähinnä pääruokana) lammaslihapullien ja uuniperunoiden kanssa.

Kohti siistimpää kotia - osa 1

Tämä kirjoitus taas paljastaa ehkä aavistuksen enemmän itsestäni kuin haluaisin, mutta päätin silti kirjoittaa. Siihen nähden kuinka paljon mietin ja puhun siivouksesta meillä on todella sotkuista, jota tietysti selitän monella asialla. Meillä kukaan ei pidä siivoamisesta, vaan kaikki priorisoivat aikansa kaikkeen mukavaan. Lisäksi kumpikin aikuinen hamstraa kaikkea tuikitarpeellista tavaraa, kuten astioita, urheiluvälineitäja, yleensäkin kaikenalaisia tärkeitä tarvikkeita mitä voi tarvita vaikka mihin. Työelämä vie liikaa aikaa, tämän huomasi hyvin vähän tavallista pidemmällä joululomalla: koti pysyi koko 2½ viikkoa siistinä (tietty ne läjät pysyivät), vaikka koko perhe oli kotona. Kun loma loppui, oikein havahtui siihen, että 1½ viikkoa töissä ja koti kuin pommin jäljiltä.

On minullakin jotain rotia, kuten minimivaatimuksena on ollut että lasten kavereilla ei saa tulla sukat likaiseksi jos kyläilevät meillä, tavaraläjiä kyllä saa olla. Vaikka ärsyttäähän se, kun lasten kaverit ihmettelevät että miten teillä on taas sotkuista, että etkö ikinä siivoa (no en, ikinä!).

Viime aikoina on vaan tämä tavarapaljous alkanut ärsyttää/ottaa päähän (=se v-alkuinen sana)/ahdistaa. Palaan tähän tavarajuttuun tarkemmin seuraavalla kerralla. Nyt päätin (taas kerran) ottaa tästä sellaisen loppuiän projektin, ainakin se on kestänyt tähänkin saakka. Etenen pikkuaskelin, mutta tästä se alkaa:

1) Peruin ns. turhat lehdet. Mm. sen lehden joka on tullut yli 10 v, jota en viime aikoina ole ehtinyt lukea, jonka ilme uudistuksessa muuttui liian pinnalliseksi, palautteeseen/kysymyksiin ei ole vastattu (ei edes kiitetä) jne. Ja päätös olla tilaamatta uudelleen helpottuu sillä, että kuinka ärsyyntynyt olin tilauksen peruuttamisen vaikeudesta. Päätin myös olla ostamatta irtonumeroita. Yksi 6€ meni lehteen jossa oli yksi lukemisen arvoinen juttu, jouluruokalehden löysin muoveista joulun jälkeen ja sitä rataa. Käyn kirjastossa lukemassa jos jotain haluan. Että anteeksi vaan Suomen talous ja lehtitalot, minun pää ei vaan enää kestä yhtään uutta lehtipinoa ja miettimistä että mitä niille tekee.

2) Lupasin itselleni että siivoan läjä kerrallaan paikkoja nyt alkavan vuoden ja kesän aikana, jos vaikka pääsisi n. parin läjän viikkovauhtiin. Läjä tietysti sisältää monenlaisia asioita, isompia ja pienempiä, miljoonalaatikoista ja lehtipinoista lähtien.

3) Kun tämä on tehty, aion tilata siivoojan meille. Tavoite on kesäloman jälkeen, esim syyskuun alusta. Tätä ei tehdä ennen kuin läjät ovat hävinneet, eli aika hyvä motivaattori mielestäni.

Meillä kävi ennen, vuosia sitten, siivooja, ja se helpotti arkea paljon. Isosta firmasta kävi siivooja joka toinen viikko, kolme tuntia kerrallaan. Osa siivoajista oli hyviä, yksi suorastaan erinomainen, mutta (äitiysloma)tauon jälkeen en enää saanut häntä takaisin meille. Sitten jossain vaiheessa en enää ollut ihan tyytyväinen, samaan aikaan hinnat olivat kohonneet kovasti ja kotitalousvähennysprosentti pieneni merkittävästi ja irtisanoin sopimuksen.

Nyt olen pohtinut asiaa ja aion tehdä vähän eri tavalla. Selvitän tarkasti mistä kannattaa tilata siivous, ja jos en ole täysin tyytyväinen, puutun asiaan heti ja jos tilanne ei muutu vaihdan paikkaa. Tälläkertaa aion tilata siivouksen niin, että se on vain kerran kuussa, mutta perusteellisempana, sen kolmen tunnin sijaan esim. 5-6 tuntia. Miltä kuulostaa?

Chili con jabalí kypsästä lihasta

Minun ei pitänyt edes postata tätä, sillä blogista löytyy jo villisikachilin ohje. Mutta tämä oli niin nopea ja helppo tehdä (kypsästä lihasta), joten ajattelin kuitenkin kirjata tämän ylös arkea helpottamaan. Sen verran ennakointia tarvitsee, että liha pitää kypsentää etukäteen, esim. viikonloppuna, jonka jälkeen sen voi pilkkoa ja pakastaa sopivan kokoisissa erissä tai käyttää heti. Toki voi käyttää muutakin lihaa kuten nautaa tai jopa porsasta.

2½ kg villisian selkää

suolaa, pippuria, jauhettua chiliä

2 dl vettä

1 rkl fariinisokeria

2 oksaa rosmariinia

Mausta iso lihakimpale suolalla, pippurilla ja chileillä. Laita se uunivuokaan, kaada pohjalle vähän vettä, lisää sokeria ja yrtit. Peitä vuoka foliolla ja paista 150 asteessa vähintään 5 tuntia. Anna lihan jäähtyä ja pilko se sen jälkeen halutun kokoisiin osiin. Käytin nyt n. 1/3 tähän ruokaan, tuo riitti kahdeksi ruuaksi neljälle hengelle ja vielä jäi yksi työlounaskin. 

n. 800 g kypsää villisikaa (ja vähän paistinlientä jos on)

1 tlk hyvää tomaattimurskaa

1 iso sipuli

öljyä/voita

1 tl savustettua Aji Cristalia rouheena ja jauheena kumpaakin

1 rkl paprikajauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl jeeraa 

1 varsisellerin varsi

1-2 tl suolaa

2 tlk valutettuja papuja

avokadoa, limeä, korianteria, hapankermaa

keitettyä riisiä

Pilko liha suupaloiksi, tai jos se revittävissä, revi suikaleiksi.  Laita liha kattilaan liemen ja tomaattimurskan kanssa. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota se pannulla öljyssä/voissa.  Lisää mausteet sipuliin ja anna sipulin kypsyä pannulla, Tässä oli hyvin maltillisiesti mausteita (jotta lapset eivät valittaisia), lisää toki reilusti chiliä niin halutessa. Siirrä sipulit kattilaan, sekoita, lisää myös pilkottu sellerin varsi. Anna hautua sen aikaa kun valmistat riisin, salaatin, mitä vaan, ajalla ei ole niin väliä, vähintään vartti kuitenkin. Tarkista lopuksi suola, ja lisää valutetut pavut. Tarjoile limellä maustetun avokadon, korianterin ja hapankerman kanssa. Nyt syötiin riisin kanssa, mutta varmasti hyvää vaikka minkä kanssa. Arjen nopeita pikaruokia, kunhan muistaa pienen ennakoinnin.

Talvinen lättänä kakku

Minä miellän lättänän kakun liittyvän aina loppukesään, marja-aikaan, mökkiin ja lapsuuteen/nuoruuteen. Nyt kuitenkin kuopus toivoi matalaa kakkua, jonka päällä olisi hedelmäsalaattia ja kermaa, kuulemma kaverin synttäreillä (melkein vuosi sitten) oli ollut sellaista. Isosiko kyllä selvensi että se oli kyllä ollut ihan tavallinen kaksikerroksinen kakku jonka välissä oli hedelmiä, mutta ei se haittaa, me päädyimme tälläiseen kakkuun.

Erityisen hienoa tässä kakussa on se, että tämä on kuopuksen toivoma ja ideoima. Meillähän esikoinen on ihan pienestä pitäen esittänyt toiveita mitä syödään, mitä leivotaan, miten plaseeretaan juhlissa jne. Sekä arkena että juhlana hänellä on ollut vahvojakin mielipiteitä ja toiveita, ja usein niitä toteutan, koska ne ovat aina niin järkeviä ja sopivia. Kuopukselle kaikki sen sijaan on ihan samaa, kaikki käy (=mikään ei käy), joten kun hänellä kerrankin on toive ja selvä visio, niin mukavahan se oli toteuttaa. Muut tekevät korkeita ja kapeita kakkuja, minä teen leveitä ja matalia (kyllä näistäkin taas joskus tulee trendikkäitä). Kuopuksen ehdotuksesta tein kakun näin:

4 munaa (2 dl)

2 dl sokeria

1,8 dl vehnäjauhoa

Voitele ja jauhota matala ja laakea kakkuvuoka. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi vehnäjauho ja sekoita varovasti joukkoon. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 10 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä hetki ja kumoa kakku isolle lautaselle. Anna jäähtyä kokonaan.

2 dl kermaa

1-2 rkl sokeria (tai maun mukaan)
ripaus vaniljaa

Vatkaa kerma ja mausta se sokerilla ja vaniljalla.

2 appelsiinia

2 banaania

500 g viinirypäleitä, tummia ja vihreitä

2 (kotimaista) omenaa

Kuori appelsiinit ja banaanit, pilko pieneksi. Pese viinirypäleet hyvin ja halkaise ne. Pilko pari kotimaista omenaa (kuori omenat jos käytät ulkomaalaisia). Sekoita kaikki hedelmät hedelmäsalaatiksi, anna mehustua hetki.

Kokoa kakku. Laita ensin ohut kerros hedelmäsalaattia suoraan kakun päälle, taisin laittaa noin kolmanneksen, näin kakkua ei tarvitse kostuttaa. Levitä kerma hedelmien päälle ja päällimmäiseksi loput hedelmäsalaatista.

Erityisen hienoa tässä kakussa oli myös loistava ajoitus. Leivoin pohjan aamulla, sitten lähdimme pulkkamäkeen pariksi tunniksi, oli muuten ihan täydellinen ilma, aurinkoista ja reilusti pakkasta. Pulkkamäessä näimme naapureita, sovimme yhteisestä ruuasta (he hakivat) ja minä huolehdin jälkiruuasta. Tultuamme mäestä kotiin vatkasin kerman, tein salaatin, kokosin kakun ja lähdimme kakun kanssa naapuriin.

Erityisen hienoa kakussa oli myös maku ja koostumus. Kaikki tykkäsivät kakusta todella paljon, ihana raikas ja hedelmäinen kakku. Helppo ja nopea tehdä, suosittelen.

Sitruuna-katajanmarjamarmeladi

Joskus blogi-postaus syntyy tuosta vaan, ilman että siihen liittyisi yhtään mitään, se vaan tulee. Useimmiten se syntyy jostain ideasta tai huomiosta. Mutta joskus on tälläisiä juttuja, jotka ovat vaatineet monta muuttujaa: tähän marmelaatiin ja kirjoitukseen vaikutti yhteensä 4 seikkaa:

1) Sitrushedelmät ovat nyt sesongissa. Ne ovat hyviä, ne ovat edullisia ja niitä tekee mieli, kuten aina tammikuussa.

2) Minulla on paljon katajanmarjoja kaapissa. Myönnän avoimesti käyttäväni lapsityövoimaa katajanmarjojen suhteen, ja olenkin ollut niiden suhteen täysin omavarainen jo vuosikausia. Mökillä kasvaa paljon katajia, ja paras marjapuu on n. kymmenen metriä ovesta. Kaksi lastani kerää joka vuosi ison määrän marjoja, ja minä maksan siitä heille sopivan hinnan kuten kuuluukin. Kumpikin aloitti homman n. 5-vuotiaana muistaakseni ja etenkin esikoinen on hyvin ahkera poimija. 

3) Minä pidän sitruunamarmeladista eniten. Minä pidän itsetehdyistä marmeladeista enemmän kuin kaupan marmeladeista (lukekaa vaikka tuoteselosteita ja verratkaa omiin resepteihinne). Marmeladi tuo hienoa fiilistä viikonloppuaamuun, edelleenkin muistan kuinka erityisen hienoa oli saada marmeladia isotätini mökillä kun olin jotain 3 v (saattaa olla varhaisin ruokamuistoni, en ole ihan varma). Sama hieno tunne tulee edelleenkin viikonloppuaamuista ja marmeladista + muistan isotätiäni aina silloin, vähän ikävöinkin, sillä tavalla kuin tärkeitä vaikkakin vähän kaukaisempia sukulaisia ikävöidään, lämpimästi.

4) Twitteristä, tuosta lempisomestani (jossa avaudun enemmän kuin täällä), bongasin vähän aikaa sitten Yotam Ottolenghin katajanmarjareseptejä, siellä oli pata, marmeladi ja piirakka. Ehkä kaikkia on kokeiltava, mutta tätä marmeladia oli kokeiltava ensimmäisenä. Ohje löytyy siis tuolta.

3 rkl katajanmarjoja (käytin vähän vähemmän)
6 luomusitruunaa (Yotam puhui myös appelsiinimarmeladista)
320 ml vettä
80 ml giniä
1 kg sokeria

Jauha (vähän vajaa) 1 rkl katajanmarjoja kahvimyllyssä ihan hienoksi jauhoksi. (Kannattaa avata kansi varovasti, tai ainakin hengittämättä, aivastin varmaan 100 kertaa kun vetäisin pölyä henkeen.) Murskaa loput, (vähän vajaa) 2 rkl katajanmarjoja morttelissa, sulje ne sideharsokankaan sisään (tai mitä  nyt käytätkin),

Pese sitruunat hyvin, poista päät siihen asti että pääset hedelmälihaan ja halkaise sitruunat pituussuunnassa. Leikkaa sen jälkeen niistä toiseen suuntaan niin ohuita viipaleita kuin pystyt, 1-2 mm maksimissaan. Poista siemet ja siirrä sitruunaviipaleet kattilaan. Lisää vesi, gini ja katajanmarjat kankaassa. Nosta kiehuvaksi, ja anna kiehua hiljalleen 40 minuuttia kannen alla. Hämmennä muutaman kerran ja painele samalla marjoja kattilan reunaa vasten, että saat mahdollisimman paljon makua irti. 

Poista marjat kattilasta ja nosta vähän lämpöä. Lisää sokeri ja jauhettu katajanmarja ja jatka keittämistä n. 20 minuuttia, kunnes sokeri on sulanut ja hillo vähän sakenee. Nosta kattila levyltä, anna tasaantua vähän ja purkita hillo streriloituihin purkkeihin. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin.

Mikä ihana hillo, mikä ihan kirpeys katajanmarjasta ja mikä ihana raikkaus sitruunasta. Ihan mahtava marmeladi.

Peuran ulkofile uunissa

Viikonloppuna söin parasta lihaa, mitä olen aikuisiälläni syönyt. Mies oli saanut palan peuran ulkofilettä kyttäyskopin vuokrana ja minä valmistin sen juhlapäivälliselle. Liha oli mureaa ja niin hyvänmakuista, etten samanlaista ole syönyt. Tiesin että liha on ainutlaatuista, ja nyt täytyy myöntää, että vähän minua jännitti kuinka se onnistuu. Ja sehän onnistui ihan täydellisesti, ainakin meille aikuisille. Lapsille paistoin filettä pihveinä vielä hetken pannulla, etenkin esikoinen on kypsän lihan ystävä.

Liha raakakypsennettiin huolella. Hirvieläimille suositellaan n. 40 vuorokausiastetta, tämä file sai 84. Vuorokausiaste lasketaan siten, että jokaisen vuorokauden lämpötila lasketaan summaan mukaan. Esim. jos pitää juuri kaadettua lihaa (mielellään vakuumipakattuna, ettei liha kuivu) +4-asteisessa jääkaapissa, 40 astetta täyttyy kymmenessä vuorokaudessa. Tarkemmin asiasta voi lukea vaikka Terveiset Ravintoketjun huipulta -blogista. 

Sankari toivoi että liha valmistettaisi kokonaisena fileenä uunissa. Onneksi Ripaus tryffeliä -blogissa oli tehty peurafilettä juuri niin, eli otin sieltä mallia. Ihan identtinen ohje tämä ei ole, mutta hyvin samankaltainen, kiitokset hyvistä neuvoista.

n. 2-3 rkl rypsiöljyä

2 oksaa rosmariinia

tuoretta timjamia

suolaa, pippuria myllystä

peuran ulkofile (840 g tällä kertaa)

voita paistamiseen

Kaada loraus öljyä kulhoon. Pilko yrtit sekaan ja pyöräytä file kauttaaltaan yrttiöljyssä. Rouhi suolaa ja pippuria fileelle, ja paista kuumalla valurautapannulla hyvä pinta kauttaaltaan. Laita paistomittari fileeseen ja laita liha uunivuokaan. Paista kunnes saat halutun kypsää lihaa. Minä paistoin filettä 20 minuuttia 200 asteessa, mittari näytti 61 astetta, mutta liha oli kyllä punaisempaa kuin nuo asteet antavat ymmärtää (joko mittari ei ole oikein kalibroitu, tai anturi ei ollut ihan keskellä). Uunista ottamisen jälkeen käärin fileen folioon ja annoin lämmön tasaantua vielä n. 15 minuuttua. Minulle tämä oli ihan täydellisen kypsää (=raa'ahkoa), mutta kuten sanoin, niin lapsille paistoin pihvejä vielä hetken pannulla. 

Sillä välin kun file oli tasaantumassa, valmistin kastikkeen samalla paistinpannulla millä olin ruskistanut lihan:

½ dl makeaa väkevää omenaviiniä

1 dl vettä

1 rosmariininoksa

muutama timjaminoksa

½ tl hunajaa

paistinliemet

suolaa

Kaada pannulle vähän viiniä ja vettä, lisää yrttioksat. Raaputa lastalla kaikki maut talteen, anna vähän aikaa kiehua. Siivilöi nesteet pieneen kattilaan ja jatka keittämistä. Lisää kaikki lihasta mahdollisesti irronneet nesteet joukkoon ja keitä kastiketta kasaan. Lisää tarvittaessa suolaa. Loppujen lopuksi kastiketta jäi vajaan desin verran, ehkä parasta kastiketta mitä olen eläessäni syönyt.

Leikkasin fileen pihveiksi, ja liha syötiin kastikkeen, lohkoperunoiden ja cole slawn (ilman pähkinöitä, punakaalista tällä kertaa) kanssa. Tästä ei ateria parane: näin hyvää, vaikkakin yksinkertaista, ruokaa saa harvoin. Ja mikä tärkeintä, sankari oli tyytyväinen. Ja ei-niin-lihasta-pitävä kuopus söi reilun annoksen lihaa koska se oli niin hyvää. 

Pieni sacher-kakku

Joskus tulee juhlittua vain perheen kesken, ja silloin on paikallaan pieni kakku. Sankarin toiveena oli "ei mitään eksperimenttejä", joten päädyin perinteiseen sacher-kakkuun. Minulle ohjeiden koon muuntelu ja mittasuhteiden laskeminen päässä on todella helppoa normaalin matikkapään ja varmaankin myös vanhan työn takia, mutta ajattelin kirjata tähän kahden munan sacher-kakun niin muiden ei ole pakko muuntaa mittoja päässä. Tämä on siis pienennetty versio siitä normaalista kakusta mitä teen isommalle porukalle (suositelen kyllä kaikille päässälaskemista, se pitää aivot virkeänä!).

60 g voita

70 g suklaata

0,7 dl sokeria

2 keltuaista

0,6 dl jauhoa

1 rkl perunajauhoa

½ tl leivinjauhetta

½ tl vaniljasokeria

2 valkuaista

1-2 dl aprikoosihilloa (tai maun mukaan)

Sulata voi ja suklaa varovasti. Vatkaa sokeri ja keltuaiset ihan vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää sula suklaa-voiseos ja sekoita. Kääntele lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset taikinaan ja paista 175 asteessa 45 min. Käytin pienintä kakkuvuokaa joka minulta löytyy, 15 cm halkaisijaltaan.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä hillo väleihin ja jätä kakku peitettynä kylmään yön yli. Vähän ennen tarjoilua nosta kakku lämpimään ja valmista kuorrutus

n. ½ kermaa

130 g suklaata (oli vähän reilusti, mutta käytin levyn loppuun)

Kuumenna kerma ja sulata suklaa kuumaan kermaan. Valuta kakun päälle. Minulla onnistuu kuorrutus välillä hienommin, välillä ei niin, tänään oli sen ei niin hienon kuorrutuksen vuoro. Kakku oli kuitenkin todella hyvää kermavaahdon kanssa, vaikka kaikkea ei saatukaan syötyä kerralla.

Neljän viljan puuro haudutuspadassa

Aamu on mukava aloittaa puurolla, mutta viikolla siihen harvoin on mahdollisuutta, ei vaan ehdi haudutella hyvää puuroa kun pitää rientää töihin. Haudutuspata helpottaa aamupuuron saamista huomattavasti. Illalla voi ladata pataan ainekset, aamulla odottaa samettisen pehmeä puuro. Meillä on vaan sellainen iso haudutuspata, jossa siis neljän hengen puuro leviää laajalle ja ohuesti. Ainakin viljapuuroihin tulee helposti kuori, josta meidän perheessä ei kukaan tykkää. Asiaa auttaa, jos leikkaa leivinpaperista kannen, jonka asettelee suoraan puuroainesten päälle. Haudutuspadassa tehtyyn puuroon kannattaa käyttää parhaita mahdollisia hiutaleita, sellaisia jotka hyötyvät pitkästä haudutusajasta; isojen merkkien mössöhiutaleista ei saa kunnollista puuroa. Minä suosin Vääksyn Myllyn höyrytetyttyjä hiutaleita, niistä saa ihan parhaat puurot. Neljän viljan hiutaleet ovat tämänhetkinen suosikkini, tämä puuro on vaan niin hyvää.

4 dl Vääksyn Myllyn hiutaleita

1 l vettä

1 dl kermaa/maitoa

½-1 tl suolaa

Laita hiutaleet ja vesi haudutuspataan. Leikkaa leivinpaperi sopivan kokoikseksi ja aseta se kellumaan veden/hiutaleiden päälle. Laita pata asetukselle low ja hauduta yön yli, n. 7-8 tuntia. Aamulla poista leivinpaperi, lisää kermaa/maitoa ja suolaa maun mukaan, sekoita hyvin. Anna asettua hetki, ja nauti hyvin hautunut sametinpehmeä puuro kuten haluat.

Pho-keitto SoppaHannan ohjeella

Olen siinä mielessä vähän myöhässä tämän ohjeen kanssa, että pho-keitto taisi olla iso hitti viime vai jo edellisvuonna. Mutta loppujen lopuksi on ihan sama milloin hyvää ruokaa tekee, hyvä on aina hyvää, trendeistä viis. Olen tähän mennessä syönyt (ravintoloissa) muiden tekemää pho-keittoa, osa ollut hyviä, osa ei-niin-hyviä. Sen verran kuitenkin olen seurannut muiden keskusteluja aiheesta, että minulla oli täysi luottamus Hannansoppa -blogin Hanna Hurtan (Pilli-Sihvola) tietoon, ja oikeassahan olin. Söin nimittäin juuri äsken parhaan pho-keiton mitä olen tähän mennessä syönyt, eli tämä Hannan resepti todellakin toimii!

Ohje on Jenni Häyrisen Katukeittiö-kirjan uusintapainoksessa (3.painos), jossa on Hannan VietNam-osio. Minulla on alkuperäinen Katuruokaa-kirja, joka on ollut yksi viime vuosien käytetyimpiä keittokirjojani. En silti halunnut ostaa uutta kirjaa lisäohjeiden takia, mutta onneksi olin lainannut kirjaani naapurille, joka innostui kirjasta niin, että hankki oman kappaleen, juurikin tämä uusimman VietNam-osiolla. Niin minä sain sitten tämän ohjeen helposti, kiitos naapuriin, ja tein vihdoinkin tätä keittoa. Vähän sovelsin, tällä kertaa en saanut häränhäntiä, mutta Reinin lihassa suositeltiin naudan kylkeä, ja sitä taidan käyttää seuraavallakin kerralla. Mung-pavun ituja en muistanut laittaa tulemaan ajoissa eikä kaupastakaan löytynyt, eli tämä ensimmäinen kerta meni nyt ilman niitä, mutta seuraavalla kerralla niitä on varmasti. Kuvasta puuttuu korianteri, sitä kyllä lisäsin soppaan reilusti. En laittanut basilikaa enkä minttua, korianteria vaan mutta sitäkin enemmän.

Liemi

1 kg naudan kylkeä (ohjeessa häränhäntää)

3 l vettä

1 sipuli

reilu pala inkivääriä

2 valkosipulin kynttä (ohjeessa 5)

2 rkl intiaanisokeia

1 rkl kokonaisia mustapippureita

4 tähtianista 

2 neilikkaa (ohjeessa 3)

1 kokonainen kardemumma

puolikas kanelitanko

½ tl fenkolin siemeniä

½ tl korianterinsiemeniä

suolaa

Laita luiset lihat kattilaan, päälle reilusti vettä. Nosta kiehuvaksi, ja kuori vaahtoa pois niin kauan kuin sitä muodostuu. Kuori sipuli ja inkivääri, pilko reiluiksi paloiksi. Paahda niihin oikein kuumalla valurautapannulla lähes musta pinta, siirrä odottamaan. Lisää ne ja kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta liemeen, ja anna kiehua hiljalleen vähintään kolme tuntia. Poista lihat liemestä ja siivilöi liemi uuteen kattilaan. Lisää suola ja pidä liemi kuumana.

Keitto

200 g naudan ulkofilettä

200 g riisinuudelia

4 salottisipulia (ohjeessa 1 iso)
kevätsipulia

tuoretta korianteria reilusti

(tuoretta basilikaa ja minttua)

(kourallinen mung-papuja)

limettiä lohkoina

chiliä 

kalakastiketta

(srirachaa)

Siivuta naudanfile ihan pieniksi suikaleiksi. Keitä riisinuudelit ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Laita kulhoon lihaa, nuudelia ja sipulisuikaleita. Kauho lientä päälle ja lisää yrttejä, (ituja,), limeä, chiliä ja kaikkea muuta maun mukaan.

Ihana, lämmittävä keitto. Liemi tulee sillä aikaa kun on ulkoilemassa/luistelemassa, ja keitto on valmista hetkessä sen jälkeen. Hyvää ruokaa on tullut tehtyä, mutta kyllä tämä oli parasta ruokaa aikoihin (paitsi lasten mielestä). Kiitos Hanna hienosta reseptistä!


ps. Nyt en valita säästä. Mökillä saatiin lomalla ulkoiltua -25 asteessa oikein kunnolla, eilen aamulla töihin lähtiessä oli -28 (minulla on jopa ollut talvitakki päällä tänä vuonna!) ja nyt tulee lunta. Hyvä talvi, parempi mieli.

Toive, unelma ja lupaus -haaste

Puutarhan ja hellan välistä tupsahti puutarha-aiheinen haaste. Kiitos siitä Ulla, haasteet ovat kivoja, etenkin nyt kun niitä ei enää tunnu paljoakaan kiertelevän blogeissa. Tällä kertaa minun on tarkoitus kertoa millaisia puutarhaan liittyviä toiveita, unelmia ja lupauksia minulla on. Aika samanlaisiahan nämä ovat vähän kaikilla, eli vaikka kuulostaisi tutulta, en ole muita matkinut.

Toive

Että talvi olisi talvi ja kesä kesä. Minä olen siitä onnellinen ihminen, että pidän aina juuri siitä vuodenajasta mikä on milloinkin päällä. Talvella olen aito talvi-ihminen, nautin pakkasesta, lumesta ja talvisesta luonnosta täysillä. Mitä kylmempi, sen parempi, saapahan kasvitaudit ja -vihulaiset kyytiä (tänään oli muuten ensimmäinen kerta pariin vuoteen kun laitoin talvitakin päälle, normaalisti pärjään hyvin kuoritakilla). Kevät on keväällä lempivuodenaika, on ihana kylvää, istuttaa ja nauttia luonnon pakahduttavasta heräämisestä ja itämisen ihmeestä. Kesä on kesällä parasta aikaa, saa nauttia viljelyksistä, valosta ja vihreydestä. Ja syksyhän se vasta on huippua, on sadonkorjuuta, sieniä, marjoja, rapsakoita aamuja ja upeita värejä. Mutta se, että on yhtä kylmää/lämmintä juhannuksena ja jouluna, sataa vuoden läpeensä: toivon totisesti ettei sellaista tulisi, ei ainakaan peräkkäisinä vuosina. Toiveessa on siis sellainen hyvä vanhanaikainen vuosi, jolloin kesän ja talven lämpötilaero olisi sellainen melkein 50 astetta sekä sadetta tulisi silloin kun pitääkin, mutta ei muulloin. Sitä minä toivon, silloin olisi odotettavissa monipuolinen ja hyvä satokin. Jos vaikka itseluottamus chilien ja tomaattien kasvatukseen palaisi takaisin.

Unelma

Kasvihuone (iso, tai edes pienehkö) on minun ikuinen unelma, ja iso piha, sellainen mihin saisi kunnon hedelmätarhan, kymmeniä marjapensaita ja muutaman aarin kasvimaan. Mutta ilman lottovoittoa tämä ei ole mahdollista, eli unelma on ja pysyy. Ja olenhan minä tyytyväinen tähänkin mitä on, hyvänä vuotena satoa tulee jaettavaksi asti, huonona omiksi tarpeiksi. Unelmoin myös, ettei työelämä imisi mehuja niin paljoa, vaan jäisi enemmän aikaa ja jaksamista puutarhanhoidolle. Kummallista tämä nykyaika, toisilla on enemmän töitä kuin ehtii tehdä, ja toisilla ei ollenkaan. Kumpikaan ei ole hyvä, ei kummallekaan.

Lupaus

Jos unelma on kestounelma, niin kyllä nämä lupauksetkin ovat jokavuotisia. Eli lupaan hoitaa maata paremmin, ja kitkeä enemmän. Sillai vähän enemmän kuin mikä on minimivaatimus riittävän hyvään satoon. Ja lupaan jaksaa tehdä uutta perunamaata mökille. Viime vuonna meni hedelmäpuiden kanssa paljon aikaa (ja rahaa), jos tänä vuonna sen "ylimääräisen ajan" laittaisi kasvimaan laajentamiseen vanhalle paikalle, sinne missä se alun alkaen oli mökillä. Vaatimattomat lupaukset, mutta ehkä realistiset. Tai sitten ainakin ensi vuonna.

Olisi kiva kuulla, mitä Kivistössä toivotaan, unelmoidaan ja luvataan.

Valkoinen peurapizza

Tein peurapizzan vähän samaan tapaan kuin kyyhkypizzan, tosin taikinan tein samalla tapaa kuin lipeäkalapizzassa. Leikkasin lihaa luista, marinoin lihan, ja tein pizzan. Tästä määrästä lihaa tuli yksi pyöreä pizza, lisäksi tein kaksi tavallista tomaattipohjaista pizzaa, toisen jääkaapin perukoilta löytyneestä salamista ja toisen ylijääneestä savukalasta.

peuranlihaa pieninä ohuina siivuina

1 rkl rypsiöljyä

tuoretta rosmariinia

suolaa, pippuria myllystä

pizzataikinaa

hyvää cheddaria

buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää parmesania

peuran lihat

Leikkaa peuranliha ihan pieniksi ohuiksi suikaleiksi. Laita kulhoon lihojen lisäksi vähän öljyä ja pilkottua tuoretta rosmariinia. Lisää suolaa ja pippuria myllystä, anna maustua vähän aikaa.  Voit tietysti tehdä isomman annoksen, jos lihaa on enemmän.

Valmista lempipizzataikinasi. Anna sen kohota hyvin ja työstä sitten pizzapohjaksi. Levitä pohjan päälle vähän juustoraasteita, paperin päällä valutettua  mozzarellaa ja lopuksi lihasuikaleet. Paista pizzakiven päällä 250 asteessa kymmenisen minuuttia.

Minä tykkäsin todella paljon, mutta muu perhe toivoisi aina tomaattipohjaista pizzaa. Toivottavasti tulee seuraavakin kerta, pitää silloin tehdä punainen peurapizza.


ps. Katsoin tapanin leffapäivänä mm. kolme vanhaa Suomifilmiä (ja muutaman muun), ja kyllähän se Valkoinen peura on edelleen loistava elokuva, mistä lie tuli mieleen...

Tumma peuraliemi

Luut ja kasvikset uuniin menossa

Peuranluita oli sen verran paljon, että sain tehtyä niistä kaksi lientä, 10 l kattila on liian pieni koko satsille. Mietinkin että ehkä pitäisi ostaa kunnon kattila, ehdotin 20 l, mutta mies sanoi että samalla kannattaisi hommata 30 l kattila. Ehkä sellaisen voisi hankkiakin ja ottaa sen ulkokäyttöön? Onko jollain kokemuksia isoista kattiloista, että mikä olisi hyvä?

Tumma liemi vasemmalla, vaalea oikealla

Tein vaalean liemen niistä luista joista tein keitonkin, mutta loput luut käytin tummaan liemeen. Tumma liemi sopii minusta paremmin kastikkeisiin ja patoihin, vaalea liemi puolestaan keittoihin ja risottoihin. Tein yksinkertaisen liemen, suola ja muut mausteet (chilit, viinit ja sen sellaiset) lisätään sitten ruokaa laittaessa.

1½ kg peuranluita

1/3 lanttua

2 porkkanaa

1 iso sipuli (tai pari pienempää)

1 palsternakka

2 varsisellerin vartta

pari oksaa rosmariinia

musta- ja valkopippureita

Laita luut ja pilkotut kasvikset isoon uunivuokaan. Jätä ainakin sipuli(t) kuorimatta. Paahda luita ja kasviksia 200 asteessa n. 45 minuuttia. Siirrä kaikki isoon kattilaan ja lisää vettä niin, että kaikki peittyvät. Keitä lientä hiljalleen vähintään 2 tuntia. Siivilöi liemi harson läpi, keitä halutessa vielä kokoon ja pakasta tai säilytä jääkaapissa (siellä säilyy n. viikon verran).

Liemenkeittolientä

Peurakeitto ja vaalea peuraliemi

Mies on rakentanut hienon kyttäyskopin jo jokin aika sitten. Koppi oli aikansa mökin pihalla, siinä on (melkein) nukuttu, pidetty kioskia ja sen sellaista. Nyt kuitenkin koppi on päässyt siihen toimintaan mihin se on rakennettukin. Ja on siitä saatu ensimmäinen saaliskin, komea peura. Mies sai kopin vuokrana palan filettä, ihan loistavaa. Olimme paikalla on peuraa paloiteltiin, ja minä sain selkärankaa liemeä varten. Osa selkärangasta oli sen verran lihaisa edelleen, että siitä sai liemen lisäksi keiton. Ja pienen pizzan. Ihan loistavaa, mahtava alku vuodelle.

Pizzalihat lautasella

Mies sahasi rankoja pienemmäksi, jotta ne sai mahtumaan kattilaan. Luita oli niin paljon, että tein kaksi lientä. Osasta luista lihoineen tein ison määrän vaaleaa lientä seuraavasti:

n. 3 kg peuranluita

vettä niin että luut peittyvät reilusti (nyt meni n. 6 l)

½ lanttu (pienestä lantusta)

4 porkkanaa

2 palsternakkaa

2 sipulia

2 vartta varsiselleriä

musta-, valko- ja maustepippureita (suunnilleen suhteessa 5:10:1)

katajanmarjoja

persiljaa
rosmariinia

Sahaa ranka niin, että se mahtuu kattilaan, kolmeen osaan riitti minun 10 l kattilaa varten. Kaada vettä niin, että luut peittyvät. Nosta liemi kiehuvaksi hiljalleen, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä tulee, nyt meni vajaa tunti aikaa. Lisää pilkotut kasvikset ja mausteet ja keitä vielä vajaa pari tuntia. Anna liemen poreilla ihan hiljalleen, näin saat kirkkaamman liemen. Ota luut jäähtymään erikseen, ja siivilöi liemi harson läpi puhtaaseen kattilaan. Otin lientä tässä vaiheessa keittoa varten n. litran verran, loppua voi keittää kasaan reilustikin, näin saat tiivistä lientä eikä se vie niin paljoa tilaa. Pakasta liemi, tai säilytä maksimissaan viikon verran jääkaapissa, myöhempää käyttöä varten. Minä keitin lientä niin, että lopulta sitä oli jäljellä yksi litra. Jäähdytin sen kunnolla, jonka jälkeen pakastin sen jääpalarasioissa (isommissa ja pienemmissä), ja jäätyneenä ne voi siirtää yhteen pussiin.

Peurakeitto

lihat luista

n. 1 l vaaleaa peuralientä, lisää vettä tarvittaessa
1-2 tl suolaa

2 porkkanaa

4 perunaa

pala lanttua

pieni palsternakka

2 keltajuurta (pieniä)

persiljaa

Riivi lihat irti luista. Lisää kattilaan liemi (+vesi) sekä kuoritut ja pilkotut kasvikset. Anna kiehua niin että perunat ovat kypsiä, koosta riippuen n. 15 minuuttia. Lisää lihat ja persilja, tarkista suola. Tästä ei ruoka parane, yksinkertaista mutta ensiluokkaista keittoa. Keltajuuri teki keitosta vähän makeaa, ja lapset eivät pitäneet siitä makeudesta. Perinteisemmän makuisen keiton saat siis ilman keltajuuria, mutta minä tykkäsin näin.

Kyttäyskoppi pellolla metsän laidassa