Lämmin perunasalaatti Marttojen ohjeella

Olin ystäväni kanssa Marttojen makkarakurssilla oppimassa makkaranteon saloja. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin marttojen ruokakurssilla, mutta varmastikaan ei viimeinen. Kurssi oli hyvin järjestetty ja päättyi herkulliseen ateriaan hienosti katetussa pöydässä salin puolella. Meitä oli neljä kolmen hengen ryhmää, joista jokainen teki yhden makkaran ja lisäksi jokaiselle ryhmälle tuli joko lisuke, jälkiruoka tai kattaminen. Makkarakurssi on yksi suosituimmista kursseista, ja se järjestäänkin kuukausittain. Makkarat ja lisukkeet seuraavat sesonkeja ja vuodenaikoja, eli kesällä tehdään erilaisia makkaroita kuin talvella tai vaikka jouluna.

Minä halusin kurssille, jotta oppisin perusteet käytännössä ja saisin vinkkejä riistamakkaroiden tekoon. Ja niitähän minä sain. Sanoinkin, että odotukset olivat korkealla, mutta kyllä ne vielä ylittyivät. Kurssi on minusta erittäin kohtuuhintainen, Marttaliiton jäsenille 45 € ja ei-jäsenille 55 €.

Yksi lisuke oli lämmin perunasalaatti, joka maistui kaikille. Minulle tämä salaatti oli uusi oivallus ja siksi halusin kirjata sen tähän ylös, tästä taisi tulla uusi suosikkisalaatti:

1 kg perunaa (kiinteä lajike)

aurinkokuivatun tomaatin öljy

suolaa

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

100 g aurinkokuivattuja tomaatteja

reilusti persiljaa

2 rkl kapriksia

1 rkl balsamiviinietikkaa

suolaa, pippuria

Viipaloi perunat reiluiksi siivuiksi ja laita ne uunivuokaan. Kaada päälle öljyä tomaattipurkista ja ripottele suolaa. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia, sekoita muutama kerta paistamisen aikana.

Silppua sipulit, persilja ja aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita ne keskenään. Lisää kaprikset ja etikka, sekoita kaikki kulhossa. Kaada kypsät perunat öljyineen sekaan ja sekoita. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Hyvää sekä lämpimänä, haaleana että kylmänä.

Salaatti sopi hyvin makkaroiden kanssa, mutta hyvältä se maistui kalojen kaverinakin kotona tehtynä. Ja säilytti herkullisuutensa, kun seuraavana aamuna paistoi ylijäänyttä salaattia aamiaiselle. Makkaroita pitää tehdä heti kun aikaa löytyy vähän enemmän. Pitää koileilla ainakin sydänmakkaraa, kyyhkymakkaraa, joulumakkaraa ja vaikka mitä.

Kasvimaasuunnittelua vuodelle 2016

Tein kasvimaasuunnittelun ensi vuodeksi jo nyt. Kun on kääntänyt maata urakalla, mielessä on tuoreena mitä missäkin oli ja ennen kaikkea miltä maa vaikutti missäkin osassa palstaa. Pidän vieä ensi vuoden kaikki peruslajit tällä vanhalla aarilla, eli kierto on ollut n. 3 vuotta. Keskiosaa palstasta pitää parantaa reilusti, se on tiukkaa savea edelleenkin, ja siihen on pakko laittaa porkkanat nyt. Eli ensi vuonna saa taas kärrätä hiekkaa ja multaa hulluna. 

Uudesta puolikkaasta aarista en tee yksityiskohtaista suunnitelmaa, se saa olla viherlannoituksella ensi vuodenkin, lähinnä siis auringonkukkaa ja hernettä, sekä jotain ylimääräistä mitä sattuu jäämään yli. Ehkä sitten palstan kolmantena vuotena jaan sen penkkeihin, ja siirrän osan näistä lajikkeista sille puolelle. Vähän riippuu siitä missä kunnossa maa on ensi kesän jäljiltä.

Koska kurpitsat ja kesäkurpitsat eivät kasvaneet tänä vuonna, pidän ne samalla paikalla ensi vuonna. Penkit on niin hyvin lannoitettu, että voimaa pitäisi riittää ensi kesäksikin. Mutta muutoksiakin on tulossa. Päätin eilen siirtää kompostikehikot toiseen reunaan. Ja mietin parsapenkin perustamista. Olen haaveillut siitä pitkään, ja nyt mietin että jos laittaisi muutaman parsajuurakon ensi vuonna. Kysymysmerkki tosin on vielä ihan aiheellinen, en osaa vielä ennustaa että mihin aika riittää ensi keväänä. 

Eilen tein ensimmäisen siementilauksenkin, sen isoimman. Nyt on tilattu taas monenvärisiä porkkanoita ja punajuuria sekä palsternakkaa, paljon herneitä ja vähän papuja, auringonkukkaa ja hajuhernettä. Salaatit tilasin sekoituksina tänä vuonna, kolmea erilaista. Pari uutta kurpitsaa ja viisi tomaattia. Kaksi totaalihuonoa tomaattivuotta peräkkäin pienentää kummasti lajikekirjoa.  Heitin vanhoja siemeniä reilusti pois, ja yritän pitää siemenostokset kohtuudessa jatkossa. 

Keltajuuripizza

Minä olen muutaman kerran tehnyt punajuuripizzaa, enkä ole ollut kauhean tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tällä kertaa turvauduin River Cottage Veg Everyday -kirjaan, ja huomasin että Hugh käytti keitettyä punajuurta. Niinpä sitten minäkin käytin, vaikka muuten en tehnyt ohjeen mukaan, en siis käyttänyt tomaattikastiketta enkä kuullottanut sipuleita pannulla, sen sijaan käytin raakaa sipulia huomattavasti vähemmän.

Pizzan päälle laitoin:

4 pientä keltajuurta

1 pieni sipuli

125 g hyvää buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää cheddaria

vähän hyvää parmesania

oliiviöljyä 

Keitä kelta(tai puna)juuret napakan kypsiksi. Tee normaali pizzataikina, anna kohota ja kauli se pellin kokoiseksi. Asettele pohjan päälle ohueksi viipaloidut kelta(tai puna)juuret, ohueksi viipaloitu sipuli ja revi mozzarella ja täytä välit sillä. Ripottele vähän raastettua cheddaria ja parmesaania päälle ja lorauta aavistus oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 minuuttia. 

Tämä oli hyvä pizza, eli keitän juurekset jatkossakin. Ensi kerralla voisi kuullottaa Hugh:n ohjeen mukaan useamman sipulin öljyssä ja levittää pizzalle, hyvää varmasti sekin.

ps. Aion ensi kesänä mennä River Cottagen järjestämälle ruokakurssille. Maltan tuskin odottaa. Ja mietin että onko kenelläkään täällä niistä kokemuksia.

Kastike hirven sydämen jauhelihasta

Mies kuuli hirviporukassa kehuja hirven sydämestä tehdystä jauhelihasta. Että se on kuulemma parasta jauhelihaa mitä on. Niinpä sitten viime sunnuntaina mökiltä palattuani jauhoin yhden hirvenvasan sydämen (1350 g valmista jauhelihaa), samalla tuli jauhettua vajaa kilo vasan maksaakin. Hirven sydämen liha on todella tummanpunaista rasvatonta lihaa, vielä tummenmpaa kuin kyyhkyn jauheliha. Pakastin lihan osissa, ja tänään valmistin ensimmäisen ruuan siitä, perinteisen jauhelihakastikkeen. Käytin seassa muutakin jauhelihaa, aivan kuten teen yleensä hirvenjauhelihan kanssa. Maustoin kastikkeen metsäisesti, ja pidin nyt maut todella yksinkertaisena. 

voita

1 iso sipuli tai pari pienempää

450 g hirven jauhelihaa

450 g sika-nauta jauhelihaa

1-2 tl suolaa (tai maun mukaan)

n. 10 katajanmarjaa

1 tl viherpippuria

1 tl timjamia

1 oksa tuoretta timjamia silputtuna

2 rkl vehnäjauhoa

3-4 dl vettä

Laita pannulle vähän voita, ja kuullota silputtu sipuli. Siirrä sipuli kulhoon odottamaan, ja paista jauhelihat erissä, aina kumpaakin pannulla ja mausta lihat samalla. Voit käyttää pelkkää porsaanlihaa, mutta minulla ei ollutkaan sitä nyt saatavilla. Laita lopulta kaikki ruskistelut lihat takaisia pannulle ja ripottele vehnäjauhot päälle. Ruskista vielä hetki hyvällä lämmöllä, kääntele lihoja koko ajan. Lisää sipulit lihan joukkoon, sekoita, ja lisää vähän (mielellään kiehuvaa) vettä. Sekoita hyvin ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa,

Syötiin perunamuusin, puolukan ja porkkana kanssa. Hyvää, niin todella hyvää.

Talvivalkosipulit maahan ja muuta syksyistä

Talvivalkosipulit ovat maassa, luulisin olleeni ihan sopivassa ajassa. Niiden pitäisi ehtiä juurtua, mutta toisaalta eivät saisi ehtiä kasvattaa vielä vartta ennen talven tuloa. Niin kävi viime vuonna, mutta ihan hyvän sadon sain silti. Vaikka tuo maa näyttää saviselta, on muutama sentti syvemmällä odottamassa sitä itteään, eli lehmänlantaa. Luulisin että valkosipuleille riittää voimaa. Tein vaon valkosipuleille, asettelin kynnet maahan ja peitin ne hyvin mullalla. Nyt toivotaan että ensi vuonna saamme monta isoa valkosipulia mökilläkin.

Tämä alue on samalla korotetulla alueella kuin uusi hedelmätarhakin on. Lähellä oleva koivu on tarkoitus kaataa talvella. Kesällä aion istuttaa kurpitsan pari alueen keskelle, jos vaikka ensi vuosi olisi vähän suosiollisempi kurpitsavuosi, voimaa riittää kurpitsallekin.

Leikkasin myös loput marjapuskat. Nyt on leikattu 10 mustaa viinimarjapensasta, 4 punaista viinimarjaa, 2 isoa punaista karviasta sekä 5 keltaista karviaista. Ja vadelmat myös. Jaoin homman kahdelle viikonlopulle, jottei urakka tuntuisi liian suurelta. Tänä vuonna leikkasin aika reilusti, sillä välissä on ollut liian monta leikkaamatonta vuotta. Nyt näin julkisesti lupaan, että näin pitkää väliä ei enää tule, vaan leikkaan vuosittain sen verran mitä pitää. Leikkasin nyt kaikki sammaloituneet tai jäkälöityneet oksat, sekä kaikki ne, jotka kasvoivat alaspäin tai kasvimaan päälle. Niitä oli paljon. Nyt on kaksi melkein itseni korkuista kasaa leikattuja oksia, hyvä pohja juhannoskokolle. Lisäksi on vielä erikseen iso kasa karviaisen oksia.

Syksyyn kuuluu myös se, että miehet ovat metsällä ja minulle jäi saunanlämmitys, mikäs sen mukavampaa. Vesi oli enää kahdeksan astetta, minä olin ainoa joka ui, kuopuskaan ei lähtenyt kaveriksi.

Somesalaatti eli kaalia ja granaattiomenaa

Tällä kertaa tietääkseni internetti ei räjähtänyt eikä kaali loppunut kaupasta, kun Henri Alen twiittasi salaatin ohjeen. Harmi sinänsä, vaikka tietysti hyvä että kaalia riittää talveksikin. Meillä syödään paljon kaalia, myös sitä ihan tavallista valkokaalia. Se menee parhaiten juuri kaalisalaateissa, minä olen ainoa meidän perheestä joka fanittaa sitä kypsennetyssä muodossa. Pitkin kesää lapset ovat syöneet kaalia sellaisenaan, se on ollut etenkin kuopuksen herkkua. Mutta kivaa vaihtelua talvisiin salaatteihin tuo tämäkin:

kaalia

granaattiomena

3 rkl punaviinietikkaa

3 rkl öljyä

1 tl suolaa

hunajaa

(2 tl seesamiöljyä, jätin pois)

Pilko pala kaalia haluamallasi tavalla. Lisää granaattiomenan siemenet, Henri neuvoo puolittamaan hedelmän, ja hakkaamaan siemenet irti kulhon päällä. Minä puolestani tykkään lohkoa omenan ja irroittaa siemenet lohkoista: leikkaa omenasta "hattu" pois. Sen jälkeen paljastuu lohkot, ja viillä kuori auki sitä vaaleaa osaa seuraten. Irrota lohkot ja siemenet niistä. Näin minusta roiskuu mehua paljon vähemmän (ja saan annettua lapsille omat lohkot syötäviksi) vaikka aikaa se saattaa viedä aavistuksen enemmän. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää salaatin joukkoon, sekoita. Tiedän että seesamiöljy tuo makua, mutta minä saatan aivastaa 20-30 kertaa seesamiöljyn jäljiltä, joten jätän sen yleensä aina pois. Hyvä salaatti, tulee tehtyä toistekin. Puolet tätä lautaselle, kuten Henri neuvoi, ja mieli pysyy virkeänä.

Wasabi-silakat

Silakka on parhaimmillaan juuri nyt. Ja wasabi-silakat ovat erityisen hyviä, muistakaa vaan laittaa riittävästi wasabia. Minä teen silakat aina vähän sen mukaan, mitä aineita sattuu olemaan, mutta näin ainakin tulee hyviä:

500 g silakkafileitä 

1-2 rkl wasabi-tahnaa (enempi parempi)

2-3 rkl creme fraichea (tai smetanaa tai tuorejuustoa)

1 tl sokeria

½ tl suolaa

½-1 rkl sitruunamehua

tilliä

Laita puolet silakkafileistä voideltuun uunivuokaan. Sekoita kaikki täytteen aineen keskenään ja levitä kaloille. Laita toinen file päälle ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.Voit myös kääriä fileet rullalle, jolloin täytettä kannattaa laittaa vähän vähemmän ja lisätä paistoaikaa aavistuksen. Ja jos kastiketta jää yli, se sopii hyvin perunoiden kastikkeeksi. Ripottele tuoretta tilliä valmiiden pihvien päälle. Nämä ovat hyviä sekä lämpimänä että kylmänä.

ps. Arvaatteko mikä salaatti kuvassa?

Mediasta, blogeista ja kampanjoista

Lokakuussa on pinnalla ollut monenlaiset mediaan, someen ja kampanjoitiin liittyvät asiat. Tommi Kinnunen kysyi twitterissä että voiko kirjailija olla kiinnostava ilman perhettä tai vaatekaapin esittelyä. Kyllä voi, mutta tuntuu ettei nykytoimittajolla ole rahkeita/taitoa/viitseliäisyyttä muuhun. Mikään ei olisi niin palkitsevaa kuin älyllinen haastaminen ja siitä seuraava oivalluksen ilo. Valitettavasti jannemetsot vaan ovat harvassa. Janne Metson kolumnit vaikka vaatteista tai peruskouluihmisistä ovat kultaakin kalliimpia, toivottavasti ne saisi joskus talteen jossain muodossa.

Ymmärrän että perinteinen media on taloudellisessa kurimuksessa, ja että toimituksessa pitää säästää. Annetaan vaikka ammattitoimittajalle kenkää, ja pyydetään lukijoita toimittamaan sisältöä. Minulle on tullut vuosikausia, vai peräti -kymmeniä sama lehti. Nyt vaan valitettavasti olen tullut siihen pisteeseen, että olen peruuttamassa lehtitilausta, huomaan että edellinenkin on lukematta seuraavan tippuessa postilaatikkoon. Esimerkiksi monet kirjavinkit olen lehdestä poiminut aikoinaan, nykyään lehden kirjallisuussivuista huolehtivat lukijat, ilmaiseksi tietekin. Taso on mitä sattuu, tyyliin "tämä oli kiva kirja pitkästä aikaan". Juu, olisin sen osannut itsekin kirjoittaa, mutta minä kaipaan enemmän ja syvempää analyysia, sellaista mitä alan koulutuksen saanut lahjakas ihminen voi tuottaa. Minustakin asiat on kivoja tai tyhmiä, mutta se ei vaan ole minusta riittävää lehdessä painettuna, ei tuo sitä oivaltamisen iloa lukijalle. Tästähän syntyy ikävä kierre, kun tilaaja lähtee niin talouskurimus vaan lisääntyy.

Mutta kyllä minä syytän muutakin kuin taloudellista kurimusta. Vähän yleistäen voi sanoa, että nykyään saamme lukea lehdistä siitä, mitä ihnmiset sanovat somessa, hyvässä ja huonossa. Eikö toimittajat ole ennen menneet sinne missä tapahtuu ja kertoneet ja taustoittaneet asioita ja ilmiöitä, eikä vain kertoneet että kuka ja kuinka monta sanoi mitäkin. Vaikka kai me kaikki joille se on luontevaa työn kannalta, käytämme hyödyksi somea monellakin tavalla. On vaikka helppo tietää mitä mieltä tutkimusmaailma on nykyisestä menosta seuraamalla somea, ilman että oikeasti juttelee yhdenkään tutkijan kanssa,

Monet, ellei kaikki, lehdet ovat omineet bloggaajia palkkalistoilleen. Tämä on varmaan sellainen win-win-tilanne monille, mutta minä en voi sille mitään, että monesta blogista on hävinnyt kiinnostavuus sen jälkeen. Onneksi he eivät tunnu huomaavan itse sitä, vaan "edelleen kirjoittavat juuri siitä ja siten mikä kiinnostaakin ja miten haluaa". Kai se on vain minun ongelma, jos koen että kaupallisuuden tai kaupallisen alustan myötä blogin sielu on hävinnyt ja ennen kaikkea sisältö on köyhtynyt, ja (lähes) kaikesta on tullut jotenkin latteaa. Mutta pelottavaa tässä on se, että näin on käynyt todellisille lempiblogeillekin, eli jotain outoa siinä kaupallisuudessa on, mikä saa älyllisyyden ja kiinnostavuuden häviämään. 

Somen kautta on helppo levittää monenlaisia kampanjoita, osa saa tuulta alleen paremmin kuin osa. Minä toivoisin kampanjoitiin muutakin logiikkaan kuin aakkosiin perustuvaa, oikeasti toivoisin eniten maalaisjärkeä. Eikö sitä lihansyöntiä voisi vähentää ihan koko vuoden aikana, eikä vain silloin kaikkein parhaana riista- ja perinteisenä teurastuskuukautena. Ei sillä, että kampanja mitenkään vaikuttaisi minuun, mutta ehkä se lievästi ärsyttää kuitenkin, sellainen kohkaaminen juuri lokakuussa. Miksei vaikka maaliskuussa, tai kesäkuussa tai heinäkuussa. Muuten, lihattomasta lokakuusta huolimatta minulla keikkuu koko lokakuun luetuimpina teksteinä vuodesta toiseen sydän- ja hirvenpaistiohjeita. Olisiko hirvisesonki menoillaan...

Lämpimät leivät: päärynää ja homejuustoa

Tässä on varsinainen retro-iltapala. Muistan ensimmäisen kerran nuoruudessani, kun äiti teki näitä. Ihmettelin etukäteen, että voiko muka olla hyvää, hedelmää, leipää ja homejuustoa. Hyväähän se oli silloin, todella hyvää, ja niin on edelleenkin. Tämä iltapala ansaitsee oman postauksen ihan siitä ilosta että tänä vuonna saa kotimaisia päärynöitä edulliseen hintaan ihan tavallisesta Prismasta. Prismat aloittivat lokakuun alusta yhteistyön Satokausikalenterin kanssa, ja nykyään tarjolla on selkeästi merkityt, kuukausittain vaihtuvat sesongin hedelmät ja kasvikset. Tykkään, todellakin, ja ajoituskin on hyvä. Juuri kun naapurikauppa teki remonttia ja pienensi hevi-osastoa, niin naapurissa löytyy kotimaisia hedelmiä ja kasviksia isosti ja helposti.

ruisleipää

päärynää

mieluista homejuustoa

Laita ruisleipä leivinpaperille uunipellin päälle. Viipaloi päärynä ohuiksi viipaleiksi ja asettele leivän päälle. Pilko homejuusto päärynän päälle ja paista 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Nauti teen kanssa aamu- tai iltapalaksi tai muuten vaan.

Nuhanenän juotava kurpitsakeitto

Kun oma kurpitsasato ei ole riittävä, pelastus löytyy muualta: lähiseudulta löytyi REKO, eli FB:ssä toimiva lähialueen tuottajien ja kuluttajien yhteinen treffipaikka. Löysin sitä kautta lisää potimarron- eli hokkaido-kurpitsaa, ja vähän muutakin kivaa. Ostin muutaman kilon kurpitsaa, samanlaisia nyrkin kokoisia kuin minullakin. 

Tein muunnelman aikaisemmasta kurpitsakeitosta, tällä kertaa sellaisen, jonka toivon kukistavan minut yllättänyttä nuhaa. Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat, jäi maa kääntämättä, satoa keräämättä ja koti kaipaa edelleen sitä siivousta mikä oli viikonlopulle suunniteltu. Mutta oli pakko lepäillä, että jaksaisi aloittaa maanantain pirteänä. Lisäsin keittoon vähän kaikkea minkä tiedän/toivon auttavan nuhassa ja tein siitä juotavan version:

½ l hanhilientä (tai kana- tai kasvislientä)

3 pientä keltajuurta

1 oranssi porkkana

vähän voita

1 sipuli

1 ison nyrkin kokoinen potimarron- eli hokkaido-kurpitsa

1 valkosipulin kynsi

tuoretta chiliä maun mukaan (minulla muutaman Trepadeira werner)

tuoretta inkivääriä

raastettua muskottipähkinää

1 dl kermaa

suolaa maun mukaan

Kuori ja pilko keltajuuret ja lisää ne kiehuvaan liemeen. Laita pannulle vähän voita, kuullota siinä kuorittua ja pilkottua sipulia, kurpitsaa ja valkosipulia. Lisää vähän tuoretta chiliä sekä inkivääriä niin paljon kuin uskallat, mausta vähän muskottipähkinällä. Lisää kaikki kiehumaan ja keitä vielä muutama minuutti. Soseuta keitto, lisää vähän kermaa ja suolaa. Laita keitto isoon mukiin ja juo kuumana. 

Hyvää Aleksis Kiven päivää tänäkin vuonna

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää kaikille! Tälle päivälle suunniteltu juhlava riista-ateria siirtyy sellaiseen hetkeen, jolloin koko perhe on koolla ja jolloin minä en ole nuhassa. Mies lähti metsään muutamaksi päiväksi (olkoon Tapio suosiollinen), minä parantelen nuhaa suomalaisen kirjallisuuden parissa. Meillä on rikas ja voimallinen kieli, vaalikaamme sitä.

Terve, metsä, terve, vuori,

terve, metsän ruhtinas!

Täs on poikas uljas, nuori;

esiin käy hän, voimaa täys,

kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,

sankar jylhän kuusiston,

Tapiolan vainiolla

karhun kanssa painii lyön

ja mailma Unholaan jääköön.

Ruusukaalipizza

Olen ihan varma että joku postasi ihan vähän aikaa sitten ruusukaalipizzan blogissaan. En silloin ohjetta katsonut, mutta ajatus jäi mieleen. Nyt yritin löytää ohjetta, mutta en vaan löytänyt, en mitään kautta. Eli jos joku tietää missä blogissa se oli, niin pliis kertokaa. Ja kuka se olikaan, kiitos inspiraatiosta. Minulla ei siis ollut ohjetta käytössä, mutta tein tämä hyvin samaan tyyliin kuin vähän paremman vaalean pizzan. Pohjan ohjeen voi katsoa tuosta linkistä, tai käyttää omaa lempipohjan ohjetta. Pohjan päälle laitoin:

ruusukaalia

oliiviöljyä

hyvää balsamicoa

buffalo-mozzarellaa

cheddaria

parmesania

Kauli pizzataikinasta halutun kokoinen pohja. Avaa sen päälle ruusukaalia lehti kerrallaan, yritä saada ne mahdollisimman litteäksi. Peitä pohja ruusukaalin lehdillä. Valuta päällä hieman hyvää oliiviöljyä sekä sopivasti hyvää balsamicoa. Revi talouspaperin päällä valutettua mozzarellaa kaalin päälle, raasta myös cheddaria ja parmesania pizzalle. Paista 250 asteessa reilu kymmenen minuuttia, käytä pohjalämpöä ettei kaali kärähdä liikaa. Hyvää, niin hyvää.

Nopea tatti-lehtikaalipaistos (tai -salaatti)

Ihana, nopea ja riittävä etäpäivän lounas mökkiviikonlopun jälkeen. Erityismaininta lähes ilmaisesta ruuasta, kaupasta oli vain voi, balsamico ja suola, Kaikki muu joko palstalta tai metsästä. Lokakuu on tosi jees kuukausi, vaikka muut sanoisi mitä. 

voita (tai öljyä)

tatteja

pieni sipuli

lehtikaalia

herneitä

balsamicoa

suolaa

Laita kuumalle pannulle vähän voita (tai öljyä). Paista pilkotut herkkutatit kuumalla pannulla nopeasti niin, että saat niihin hyvän pinnan. Siirrä syrjään odottamaan. Lisää samalle pannulle (älä pese sitä välissä, näin saat kaikki maut talteen) uudestaan aavistus voita (tai öljyä) ja kääntele pilkottua sipulia hetki, lisää lehtikaalit, kääntele hetki ja lisää herneet. Lorauta sekaan vähän oikein hyvää balsamico-etikkaa, pyöräytä niin että kaikki maustuu tasaisesti. Siirrä seos lautaselle, lisää sienet päälle ja ripottele aavistus suolaa. Syö heti.

Ihan loistava ruoka sellaisenaan, toimisi myös lisukkeena. 

Karvarouskusalaatti (melkein) kahdelle

Sienisalaatti on suurta syksyistä herkkuani. Tällä seudulla vaan ei viime vuonna ollut ollenkaan sieniä, eli viimeksi olen tehnyt sienisalaattia pari vuotta sitten. Tänään kiertelin pari tuntia lähimetsissä (kuva instagramissa) ja sain saaliiksi korin pohjallisen sieniä. Enemmän kuin viime vuonna, mutta heikko sienivuosi se on tämäkin, todella heikko. Löysin muutamia isoja (ja syötyjä) herkkutatteja, punikkitatteja, ja jopa uuden lajin minulle, eli kalvaspunikkitatin, alakuvassa alhaalla oikealla.

Löysin myös useamman ison ja puhtaan karvarouskun, alakuvassa vasemmalla. Kyllähän tuosta määrästä nyt kahdelle sai hyvän sienisalaatin, mutta aika naftiksi se jäi, etenkin kun salaatti oli niin täydellisen hyvää ja kauan odotettua. Eli olisi sieniä voinut olla enemmänkin.

Putsasin ja pilkoin karvarouskut, keitin niitä kymmenisen minuuttia ja valutin vedet pois. Lisäsin suolaa niin, että sain niihin vähän suolan makua, annoin suolaantua hetken. Sen jälkeen puristin vedet pois tarkkaan, ja pilkoin sienet pieniksi ja valmistin salaatin, johon tuli:

ryöpättyjä ja pilkottuja ja sopivasti suolalla maustettuja karvarouskuja
1 pieni punasipuli
pieni oksa rosmariinia
mustapippuria
1 rkl ranskankermaa
1 tl etikkaa

Pilko sipuli ja rosmariini sienien joukkoon, lisää pippuria, ranskankermaa ja etikkaa, sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna makujen tasaantua kylmässä ja nauti metsäisestä salaatista. Syötiin karjalanpaistin, perunoiden ja puna-, kelta-, valko- ja raitajuurien kanssa.

Kännykkäkuva sienisaaliista

Muistilista kesälle 2016

Joka vuosi sitä oppii jotain uutta keittiöpuutarhasta, huomaa että jotain ei kannata tehdä, tai että jotain muuta kannattaa todellakin tehdä. Minun tämän vuoden lista ensi satovuodelle on seuraavanlainen:

1) Laita tomaatit ja chilit myöhemmin itämään. Olen aikaistanut kylvämistä, myönnän kyllä, pääosin sen takia että netti pursuaa kaikkea niin aikaisin, tulee katsos sitäsatokateutta jo etukäteen. Ei onnistu aikainen kylväminen minulla, eli palaan vanhaan aikatauluun.

2) Kirsikkatomaatit pitää laittaa vielä siitäkin myöhemmin itämään. Ei ole mitään järkeä tunkea yli metriä honteloa vartta ruukkuun ja jättää saman verran honteloa vartta horjumaan tuuleen ja palamaan aurinkoon.

3) Peitä kaikki herneet, pavut ja härkäpavut harsolla kylvämisen jälkeen. Yksi kerta kyyhkyparvelle riitti, toista kertaa ei tarvitse tulla.

4) Suojaa myös varsisellerin taimet. Selleri on monen inhokkia, mutta jäniksille kelpaa hyvin. Vaikka komean sadon sainkin, niin kesti kauan ennen kuin sellerit toipuivat jänisten jäljiltä.

5) Osta fenkoli taimena. Olen nyt muutaman vuoden yrittänyt saada fenkolia itämään enkä ole siinä onnistunut. Katsotaan ensi vuonna jos vaikka saisi fenkolin kasvamaan, vaikkei itämään.

6) Pink fir apple -perunaa kannattaa todellakin laittaa maahan. Parhaita uusia lajikelöytöjä tänä vuonna.

7) Älä masennu, vaikka näyttäisi kuinka huonolta. Puhuin melkein koko kesän katovuodesta, vaikka pakko todeta, että kasvimaan antimia on syöty tänäkin vuonna paljon. Etenkin perunat ja kaalit (myös kerä- ja parsa-!) ovat tuottaneet todella runsaan ja maukkaan sadon. Ja on sitä saatu herneitä, sipulia ja porkkanoitakin ihan mukavasti. Ja mökiltä puna- ja keltajuuria sekä palsternakkaa. Ja hajuherneet ja auringonkukat ovat ilahduttaneet pitkään. Kuten aikaisemmin loppukesästä otetusta alakuvasta näkee, kaikenlaista sitä on syöty maan antimista.

8) Ja se joka vuotinen lupaus, joka ei ole vielä koskaan toteutunut: huolehdi paremmin rikkaruohojen kitkemistä ja käännä maa ajoissa syksyllä.