Jäniksen ulkofile, omenakastike ja karamellisoidut omenat

Tämä(kään) kuva ei tee ruualle oikeutta

Meiltä meni tänä talvena iso omenapuu jäniksille. Monen lumettoman ja vähälumisen talven jäljiltä en muistanut nostaa suojusta lumen määrän lisääntyessä, lunta on ollut enimmillään yli 60 cm ja tuiskut päälle. Jänikset pääsivät siis syömään koko rungon ympäriinsä noin puolen metrin matkalta eli eipä tuota kanelia pelasta edes jesari tai mikään muukaan hoito. Hyviä savustustulia tiedossa reilusti. 

Valmistin tänään jäniksen ulkofilettä omenan kanssa, tämä pirkanmaalainen jänis oli kyllä ihan syytön oman pihan omenapuun tuhoon. Muuten päivä onkin mennyt ulkoillessa 8 asteen lämmössä kirkkaassa auringonpaisteessa. 

Jäniksen ulkofileen paistoin kuumalla pannulla rosmariinilla maustetussa voin ja öljyn seoksessa, päälle suolaa ja pippuria myllystä. Tämän jälkeen siirsin fileet uunivuokaan ja paistoin vielä 10 minuuttia 180 asteessa uunissa. Ohuemmalle kohdalle vähempi olisi riittänyt, paksummallekin kohdalle tuo oli ihan maksimi.

Omenat tein suunnilleen samaan tapaan kuin miehen pikkujouluissa valmistimme Hans Välimäen opastuksella omenat ankan seuraksi. Tämä on upea lisuke mille tahansa riistalle tai oikeastaan ihan mille tahansa.

Omenakastike

1 dl vahvaa jänislientä

1 rkl vehnäjauhoa

1-2 rkl omenasosetta

½ dl vettä (huuhdoin omenasosepurkin)

1 rkl omenaviinietikkaa

½ dl kermaa

1 tl fariinisokeria (jos hillo on makeaa, sokeria ei tarvitse lisätä)

suolaa ja pippuria maun mukaan

Kun fileet on siirretty pannulta uunivuokaan, lisää pannulle liemi ja vatkaa vehnäjauhot tasaisesti joukkoon. Lisää muut aineet ja anna suurustua sen aikaa kun valmistat omenat ja teet perunamuusin. Voit lopuksi sekoittaa lihoista irronneen nesteen kastikkeen joukkoon makua antamaan. 

Karamellisoidut omenat Hans Välimäen tapaan

2 rkl sokeria 

1 rkl voita 

2 Pink lady omenaa (tai joku muu kiinteämaltoinen omena)

2 rkl vettä 

Sulata sokeri pannulla ja lisää voi joukkoon. Viipaloi omenat tasakokoisiksi viipaleiksi ja lisää pannulle. Lisää vesi ja kypsennä omenoita kannen alla muutama minuutti puoleltansa kunnes ovat kullanruskeita ja hieman pehmenneitä. 

Kalevalanpäivän aterialla söimme siis jäniksen ulkofilettä, muusia, omenakastiketta ja karamelliomenoita sekä kaalisalaattia. Ja jälkiruokana oli marjaisa pavlova, mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa reilusti. Kyllähän tämä juhla-ateriasta kävi.

Juomia ennen joulua 3. Kuukauden tee: Lämmin omenainen teedrinkki

Ihastuin kesällä Teahouse of Wehmaisin Baked Apple -teehen, joka on vihreää teetä maustettuna omenalla ja mantelilla. Jo silloin ajattelin, että siitä saa hyvän jouluisen lämpimän drinkin, ja niinhän siitä sai. 

Eilen ehdin jo ajattella, että tämäkin pitää tänään tehdä, mutta olen tosi tyytyväinen että piti: niin hyvää tämä oli. Sopiva pikkubreikki siivouksen välissä, sujuu taas tämän jälkeen sujuvasti. Tämän joulun lempijuoma!

12 cl Baked apple -teetä 

12 cl omenamehua

kanelitanko

3 kokonaista kardemummaa

fariinisokeria

2-4 cl jaloviinaa (yhden* jos minulta kysytään)

koristeeksi omenaa

Hauduta tee ohjeen mukaan. Samaan aikaan kiehauta omenamehu kanelitangon ja kardemummien kanssa, lisää hyppysellinen fariinisokeria. Kaada kuuma tee ja kuuma mehu kuumuutta kestävään lasiin, lisää jaloviina (tai jätä pois), sekoita nopeasti. Koriste omenalla, nauti heti lämpimänä. 

Mukavaa vaihtelua glögi-kaudella, paras lämmin juoma aikoihin. Maistuu hyvältä myös ilman jaloviinaa, eli voi tehdä koko perheelle lähes samanlaiset juomat.

ps. Ihanasta itsenäisyyspäivän kukkakimpusta riittää iloa pitkään (floristimerstari Pirjo Kopilta Kauklahden kukasta): poimin hyvänä säilyneet kukat pieneen punaiseen Aalto-maljakkoon, näillä pärjään joulukimppuun saakka.  

Omenakompotti seljanmarjalla ja päivä Kielometsässä

Jos edellinen postaus oli tilitystä, on tämä kirjoitus ylistystä. Vietin eilen nimittäin aivan ihanan päivän Kielometsässä. Olimme suunnitelleet tätä syksyistä säilömispäivää Kielometsässä hyvissä ajoin kesällä. Minä olin jo viikolla käyttänyt illan pari tutkailemalla omaa kirjastoani ja sen säilömiskirjoja ja suunnittelemalla eväitä. Ilse.Kahvelon sanoin otimme kaiken irti päivästä, ja suuntasimme seutuville jo varhain aamulla eväiden ja sienikorien kanssa. Vietimme aamupäivän sienimetsässä kahdestaan (saaliina lähinnä rouskuja) ja puolen päivän jälkeen saavuimme Kielometsään. 

Sitruuna kurpitsahilloon, omenat kompottiin, parmesan risottoon ja mulled cider 

Olimme etukäteen suunnitelleet säilövämme jotain omenoista ja kurpitsasta. Tämän lisäksi Kielometsän Jukalla oli seljanmarjaa pakastettuna. Hän oli jo keittänyt marjoista mainiota mehua ja upeaa hilloa, joita oli tarjolla. Saimme myös maistaa hänen aiemmin seljanmarjoista tekemäänsä "seitsemän vuoden kastiketta". Minä löysin tämän hetken lempikeittokirjailijani, Nigel Slaterin, päiväkirjoista (Kitchen Diaries II)  yksinkertaisen omenakompotin ohjeen: 

1,2 kg omenia

120 g sokeria (enemmän kuin ohjeessa)

reilu 1 dl seljanmarjaa

Pilko omenat lohkoiksi. Kirjan ohjeessa ne käskettiin kuoria, mutta minä en kuorinut näitä kauniita ohutkuorisia Kielometsän omenia. Keitä lohkoja kasaan sokerin kanssa. Keitin näitä omenia aika pitkään, omenat voi jättä vielä enemmän kokonaisiksi niin halutessa. Sekoita lopuksi seljanmarjat joukkoon, ja anna vielä kiehua hetki. Älä enää sekoita kompottia liikaa, etteivät marjat hajoa.

Säilyy jääkaapissa jonkin aikaa, paitsi tulee syötyä nopeasti. Nigel (ja minä) syö kompottia esim. aamujogurtin kanssa. Aion syödä sitä myös kaurapuuron kaverina. 

Keitimme myös sitruuna-kurpitsahilloa sellaisenaan sekä chilillä ja inkiväärillä maustettuna. Iso määrä ei haittaa kun jaoimme kaiken kolmeen. Ehkä Kahvelossa tarjotaan joskus kurpitsahilloa jossain muodossa. Minä aion käyttää chilillä ja inkiväärillä maustetun hillon ruuanlaitossa.

Jukan ottama kuva

Jukka keitti meille Jamie Oliverin Mulled cideria omista omenoista tehdystä siideristä. Ihana lämmittävä juoma kylmän sienimetsän jälkeen (sanoinko, että luntakin oli maassa siellä täällä). Minä olen haaveillut vuosikausia englantilaisesta mulled ciderista, ja nyt sitä siis sain. Täytti kaikki odotukset ja sen yli.

Jukan ottama kuva

Kielometsän isännät valmistivat meille myös illallisen, upeaa tomaattipiirasta ja kurpitsarisottoa. Minä ja Ilse.Kahvelo kumpikin oltiin sitä mieltä, että saimme elämämme parhaan risoton, ja kaikki olemme sitä mieltä että tuo Markon tomaatti-quiche on paras kasvispiirakka mitä on. Enkä  muista milloin olisin nähnyt näin kauniisti katettua pöytää, tuntui että sydän suorastaan suli kaikesta hyvästä ja kauniista ympärilläni. Ihana päivä!

Koko Kielometsä on kuin satua matkalla muistoihin. Jos kävelee yläkertaan, näkee tuon huonekuusen. Tuli suorastaan epätodellinen tunne, että onko sitä jossain kauniissa unessa. Tällaisen päivän jälkeen on yhtä virkistynyt ja hyvä olo kuin hyvän loman jälkeen. 

ps. Tästä päivästä kuullaan vielä lisää.

Vuoden 2018 omenapiirakka - maisemakahvilan omenapiirakka

Tämän vuoden omenasato ei päätä huimaa, etenkään laadullisesti. Muistelen kaiholla viime vuoden isoja täydellisiä Antonovkia, tänä vuonna omenat ovat pieniä rupusia pihlajanmarjakoin syömiä tai muumiotautisia. Jokaisesta omenasta meni yli puolet kompostiin, ja sentään valkkasin parhaat omenat puusta alun alkaen.

Minä keräsin mökille lähtiessä kaikki vajaat ja vanhenemaan päin olevat purkit jääkaapista. Mökillä löytyy perusaineet aina, joten oli helppo leipoa tämä piirakka. Ohje on hyvin samanlainen kuin maisemakahvilan raparperipiirakka tai mustikkapiirakka, paitsi puolet pienempi, ja maitotuotteita on käytetty sen mukaan mitä sattui olemaan käytettävissä. Ehkä paras näistä kolmesta piirakasta, aivan loistava!

6 dl omenakuutioita (Antonovka)

n. ½ tl kardemummaa

n. ½ tl kanelia

n. 100 g rahkaa
2 dl creme fraichea
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria

Muruseos: 

4 dl vehnäjauhoja 

1½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta 

1 tl soodaa 

1 tl vaniljasokeria 

125 g voisulaa

Pohjataikina: 

noin 2/3  muruseoksesta 

1 dl kermaviiliä

1 pieni kananmuna

Pinnalle: 

noin 1/3 muruseoksesta

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta kardemummalla ja kanelilla.

Sekoita rahka, hapankerma, sokeri, kananmuna ja vaniljasokeri sekaisin.

Valmista muruseos ja pohjataikina: sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula, sekoita murumaiseksi. Ota syrjään 1/3 muruseoksesta (n. 1,75 dl) ja lisää loppuihin keskenään sekoitetut kermaviili ja kananmuna. Sekoita taikina  tasaiseksi.

Levitä pohjataikina uunivuokaan, jonka päällä on leivinpaperi. Ripottele omenakuutiot tasaisesti päälle ja levitä niiden päälle rahkaseos. Ripottele päällimmäiseksi muruseos. Paista 175 asteisessa uunissa n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä mieluiten seuraavaan päivään. Aivan upea omenapiirakka.

Omenapuiden kesäleikkaus kannattaa

Kirjoitin kaksi vuotta sitten omenapuiden kesäleikkauksesta. Tein silloin ja viime kesänä niin reilut kesäleikkaukset kuin uskalsin, myös viime kevättavella leikkasin. Nyt kahden kesän leikkausten jälkeen voi sanoa, että kesäleikkaus kannattaa. Voihan tämä olla sattumaakin, mutta tuolla seudulla on todella surkea omenavuosi, muutamien kilometrien säteellä puutarhoissa on korkeintaan muutamia omenia. Toki tuo mökin Antonovka on vielä nuori, nyt kai 7-8 v vanha, mutta kyllä oli hieno sato tänäkin kesänä, aivan kuten viime kesänäkin. Viime vuosi oli hyvä omenavuosi, tämä vuosi ei niinkään.

Lainaan tähän tekstiä kahden vuoden takaisesta kirjoituksestani, siitä postauksesta löytyy myös käyttämäni lähteet:

"Kesällä leikatessa ideana on se, että syksyn tullen kaikki lehdissä oleva ravinto ei menekään juuriin (koska oksia on leikattu täydessä lehdessä pois), ja puu kokee niukkojen aikojen koittaneen ja tekee seuraavana kesänä enemmän hedelmiä siementen leviämisen toiveissa. Tämä myös hillitsee vesiversojen muodostumista, niille ei riitä energiaa. Luin myös kotimaisilta sivustoilta, että kesäleikkausta suositellaan Suomessa lähinnä eteläiseen osaan maata ja että paras aika leikata on heinä-elokuun vaihteessa, sitten kun oksiin on muodostunut jo päätysilmut."

Tämä kesä oli niin kylmä ja hitaasti kasvava, että leikkasin omenapuut selvästi elokuun puolella, mutta kahtena viime kesänä olen leikannut puut elokuun alussa. Sato oli hieno tänä kesänä, todella hieno. Yhdestä nuoresta puusta tuo yläkuvan määrä melkein tuplana. Kaikki omenat aivan priimaa, ei madon matoa missään, ei kolhuja, ei mitään muuta kuin puhdasta upeaa omenaa. Olen keittänyt uunihilloa urakalla, sekä sokerilla että ilman. Olen tehnyt neljän kilon satseja, se mahtuu juuri minun isoon uunivuokaan. Lisäksi on syöty uuniomenoita ja kauraomenia, leivottu omenapiirakoita ja vaikka mitä.

Täytekakku karhunvatukka-omenahillolla

Ihmeiden aika ei ole ohi, olen nimittäin tehnyt (melko) perinteisen täytekakun joka on täytetty hillolla ja kermalla. Olen aina sanonut etten ole perinteisten kermakkujen ystävä, mutta niin se maku muuttuu. Tein tämän kakun mökillä helpoksi makeaksi. Kakkupohja oli minulla valmiina, olin aiemmin tänä vuonna tehnyt useamman kakkupohjan strutsinmunasta ja pakastanut ne. Hillona käytin aiemmin tekemääni karhunvatukka-omenahilloa, joka on kuopuksen lempihillo. Kermaan lisäsin reilusti rahkaa, ja päälle poimin viimeiset karhunvatukat. Niitä tuskin enää kypsyy tässä harmaudessa ja koleudessa. Pakastetun kakkupohjan ja valmiin hillon ansiosta tähän ei montaa minuuttia mökillä aikaa kulunut.

1 kakkupohja

n. 1 dl karhunvatukka-omenahilloa

1½ dl kermaa

250 g maitorahkaa

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

karhunvatukoita

Valmista 4 munan (2 dl strutsinmunaa) sokerikakkupohja laakeaan kakkuvuokaan, tai ota sellainen pakastimesta kuten minä tein. Halkaise kakku kahtia. Täytä halkaistut pinnat reilulla määrällä hilloa. Kakku kostuu tästä hillosta ihan riittävästi, sitä ei tarvitse erikseen kostuttaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka ja sokerit joukkoon. levitä vajaa puolet kermavaahdosta kakkupohjan päälle, lisää toinen puolikas hillopuoli kermaa vasten. Levitä loppu vaahdosta kakun päälle ja koristele marjoilla.  Anna maustua ja kostua muutama tunti kylmässä ja nauti hyvästä kakusta. Kuopuksen mielestä huippuhyvää, ja näytti maistuvan muillekin.

Karhunvatukka-omenahillo

Minä sain joku vuosi sitten Kielometsästä karhunvatukan taimen. Ensimmäisenä talvena jänikset söivät sen melko pieneksi, mutta suojattuna siitä kasvoi hetkessä iso ja korkea pensas. Tänä vuonna kukinta oli huima, pensas oli ihan valkoisena melkein maasta yli kahden metrin korkeuteen. Kylmänä kesänä olen ollut huolissaan että ehtiikö marjat kypsäksi asti, mutta kyllä niitä on ehtinyt kypsyä paljonkin. Suurin osa on syöty ihan sellaisenaan, mutta vähän käytin hilloonkin.

Viime vuoden lempikeittokirjassani, Gill Mellerin Gather-kirjassa oli hilloresepti johon tuli karhunvatukkaa ja englantilaista Crab apple -villiomenaa. En tiedä mikä meillä lähinnä vastaisi sitä, mutta koska Antonovkaa tulee tänäkin vuonna mukavasti, ajattelin tehdä marmeladin siitä. Ohje on yksinkertainen, mutta ihan erilainen kuin mitä olen koskaan tehnyt. Kyllä on loistava resepti, ei muuta voi sanoa. Muutin tässä sokerin määrää ja laatua, alkuperäisessä ohjeessa oli 375 g tavallista sokeria 500 ml mehua kohti. Marjat ilmoitettiin 2-3 kourallisena, minä laitoin tähän käyttämäni määrän deseinä.

2 kg omenaa (Antonovka)

4 dl karhunvatukkaa

n. 2 l vettä tai tarpeen mukaan

vajaa 3 pakettia Dansukkerin hillo-marmeladisokeria (330 g/pkt)

Pilko omenat, kuoret eikä siemenkodat haittaa seassa. Laita omenat ja marjat isoon kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy. Minulla meni vettä vähän yli 2 l. Huomaa että omenat alkavat nousta veden kanssa, eli älä turhaan lisää liian paljon vettä. Keitä hyvällä lämmöllä vajaa puolisen tuntia, minä painelin varovasti omenoita veden alle muutaman kerran. Siivilöi seos siivilässä sideharson läpi. Anna nesteen valua ihan rauhassa parisen tuntia, näin saat kirkkaan hyytelön.

Mittaa neste puhtaaseen kattilaan, ja lisää sokeri (ohjeen mukaan, nyt yksi paketti litraa kohti). Minä käytin hillo-ja marmeladisokeria, keitin marmeladia kymmenisen minuuttia ja siitä tuli juuri hyvää. Jos haluat käyttää tavallista sokeria, käytä sokeria enemmän, ja keitä riittävän kauan. Kuori mahdollinen vaahto pois ja purkita steriileihin purkkeihin. Anna jäähtyä yön yli ja siirrä purkit kylmään.  

Tämä hillo on yksi tämän syksyn iloisimpia onnistumisia, marmeladi on niin hienon makuista! Hyvää jogurtissa, paahtoleivällä, juuston kanssa, varmasti sopii riistalle ja kanalle, ja voisin käyttää kääretorttuun tai kakunkin täytteeksi. Upea hillo!

Omenainen juustokakku

Ystäväni järjesti ennen joulua juhlat, jossa oli aivan upeat tarjottavat. Aterian kruunasi ihana jouluinen juustokakku, sellainen jonka tiesi heti haluavansa tehdä joskus. Tiedustelin reseptiä, ja se oli peräisin Belle Baie -blogista kuuden vuoden takaa. Resepti löytyy tuolta, minä muokkasin sitä jonkin verran, käytin esim. omaa omenahilloa kaupan marmeladin sijaan, ja yllätysyllätys en koristellut kakkua mitenkään (olisittepa nähneet ystäväni koristelut, upea kakku!). 

Minä tein kakun loppiaisviikonloppuun, joka vietettiin tänä vuonna mökillä. Mökillä oli rapsakasti pakkasta kun tultiin, -22, mutta sää lauhtui nopeasti ja loppuviikonlopun olikin vain pari astetta pakkasta. Paljon ulkoilua, lumitöitä, luistelua ja potkukelkkailua jäällä. Tapio oli edelleen kitsaalla päällä. Ja ulkoilun lisäksi toinen kohokohta oli melkein naapuriin muuttaneet kyytöt, eli itäsuomenkarjaa pääsee rapsuttamaan ihan lähelle. Upea eläin tuli uniinkin. 

Pohja:

200 g Bastogne-keksejä (ohjeessa piparkakkuja)

75 g voita

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele pohja n. 24 cm irtopohjakakkuvuokaan. Laita vuokaan leivinpaperi pohjalle ensin, se helpottaa kakun siirtämistä ja leikkaamista. 

Täyte: 

3 liivatetta (ohjeessa 5, mutta minulla oli vain 3, riitti hyvin.)

400 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl sokeritonta omenahilloa (ohjeessa omena-kaneli-marmeladi)

1 tl kanelia 

1 dl sokeria (koska sokeriton hillo)

4 dl kermaa

1 dl vaaleaa glögiä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita juusto, hillo, kaneli ja sokeri keskenään. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kiehauta glögi ja sulata siihen puristetut liivatelehdet. Lisää se ohuena nauhana hyvin sekoittaen juustoseokseen. Nostele kermavaahto joukkoon ja kaada seos kakkupohjan päälle. Anna hyytyä yön yli. Ihana raikas juustokakku. Tätä teen toistekin, myös ei-jouluisena versiona.

Kolme sinappia jouluksi, ja sen yli

Omenasinappi, inkivääri-fenkoli-sinappi ja chili-sinappi

Satuin näkemään muutama viikko sitten Strömsössä vanhan pätkän, jossa Paul teki sinappeja. Näyttivät niin hyviltä että päätin kokeilla tänä vuonna. Löysin reseptit Strömsön sivuilta, tosin ohjeet olivat aika ylimalkaisia ainakin minun mielestä. Mutta yhdessä ohjelman kanssa luulisin päässeeni lähelle sitä mitä pitikin olla. Tein omenasinapin kaksinkertaisena, Paulin sinapin yksinkertaisena. Loppujen lopuksi minusta Paulin sinappi oli parempaa, se on aivan uskomattoman hyvää. Käytin omenasinappiin makeuttamatonta omenasosetta, lisäsin hunajaa saadakseni makeutta lisää. Jos teen uudestaan omenasinappia, käytän sokerista omenasosetta.

Tein myös miehelle chilisinappia pitkästä aikaa, toivottavasti on tulisuus kohdallaan. Se on tehty suunnilleen samalla tapaa kuin olen tehnyt ennenkin. 

Paulin omenasinappi

120 g sinapinsiemeniä, sekä keltaisia että mustia

2 dl vettä

6 rkl omenasosetta

2 dl omenaviinietikkaa

6 tl hunajaa

4 rkl öljyä

1tl suolaa

Keitä sinapinsiemiä vedessä kunnes ovat pehmeitä ja vesi imeytynyt niihin. Minulla meni ehkä viitisen minuuttia aikaa. Hienonna tehosekoittimessa. Lisää omenasose, etikka ja hunaja ja jatka hienontamista. Tarkista suola ja notkista öljyllä. Kaada steriloituun purkkiin.

Paulin sinappi

1 dl keltaisia sinapinsiemeniä

½ dl  kiehuvaa vettä

1 dl sokeria

1 rkl etikkaa

1 tl fenkolinsiemeniä

1 rkl inkiväärin mehua

Jauha siemenet jauheeksi, minä tein sen morttelissa aika rouheasti. Paahda fenkolinsiemenet pannulla ja jauha myös fenkolinsiemenet morttelissa, sekoita sinappijauheeseen. Raasta inkivääri ja purista siitä mehu talteen. Sekoita kuuma vesi, etikka, sokeri ja inkiväärimehu keskenään, anna sokerin sulaa ja sekoita neste sinappijauheeseen. Sekoita hyvin ja purkita. Tästä tuli heti uusi lempisinappi.

Chilisinappi

2 dl sinappijauhetta

2 tl Aji Cristal rouhetta

2 tl yteensä Aji Cristalia, Aji Fantasya, Naga Morichia ja muita cilejä

2 dl sokeria

2 dl kermaa

1 dl hunajaa

pieni muna

2 rkl etikkaa

2 rkl jaloviinaa

Sekoita sinappijauhe, chilit ja sokeri kattilassa, lisää kerma hyvin sekoittaen. Lisää hunaja ja muna ja keitä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä. Kun seos on sopivan sakeaa, ota kattila hellalta ja lisää etikka ja jaloviina, sekoita hyvin. Kaada sinappi desinfioituihin purkkeihin. Tämä on niin hyvää joka kerta.

Rukiinen omenapiirakka

Tästä tuli ihanan raikas ja maukas omenapiirakka, sellainen mihin ei Suomessa ole tottunut, mutta onneksi on mahdollista tottua. Resepti löytyy tämän vuoden lempikeittokirjastani, eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Minulla oli vielä jäljellä vähän Antonovkaa, joten leivoin piirakan mökkiherkuksi. Tästä tulikin sellainen tunteita herättävä piirakka johon moni sukulainen osallistui, joskin tietämättään. Omenat olivat tädin omenatarhasta, upea omenamehu enolta ja ruisjauhot siskolta (viimeisen voi ainakin kuvitella). Ja minä leivoin kakun.

400 g omenoita

1 sitruunan mehu ja kuori

150 g voita

100 g fariinisokeria

100 g sokeria (ohjeessa 200 g light brown sugar)

3 munaa

100 ml omenamehua (ohjeessa siideriä)

150 g vehnäjauhoa

100 g ruisjauhoa

2 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

vähän tuoreen timjamin lehtiä

2 pientä makeaa omenaa

2 rkl ruokosokeria

Kuori ja pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Tai jos haluat oikoa (kuten minä) raasta kuoritut omenat karkeaksi raasteeksi. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja -kuori. Vatkaa voi ja sokeri(t) vaahdoksi kulhossa. Lisää muna kerrallaan voinakkaasti vatkaten, lisää myös omenamehu (tai siideri). Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää sitruunaiset omenat ja timjaminlehdet joukkoon. Levitä taikina voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24 cm). Leikkaa makeat omenat ohuiksi viipaleiksi ja astettele ne taikinan päälle. Ripottele päälle vielä sokeria. Paista 175 asteessa n. 55 minuuttia.

Piirakka maistui herkulliselta ihan sellaisenaan, mutta kyllä vaniljakastike tai -jäätelö tai -kerma kruunaa tämänkin omenaherkun.

Omenapuun varttaminen

Maalla kasvaa omenapuu, varmaan pian 100-vuotias, jossei jo olekin. Lajiketta kukaan ei tiedä enkä missään ole törmännyt samanlaiseen omenaan, josko on vaikka vanha siemenestä lähtenyt omenapuu. Ollut minun lempiomena lapsesta saakka, sellainen omalaatuinen syömäomena, säilöttäväksi siitä ei ole. Parhaimmillaan juuri ja juuri kypsänä, ylikypsänä menee jauhoiseksi ja mauttomaksi. Sellainen aarre jonka ei soisi häviävän juuri siksi kun on niin ainutlaatuinen.

Pihassa minulla on punakaneli jonka jänikset söivät pienenä, puu jonka olisin jo hävittänyt jossei appi olisi kannustanut säästämään. Puu joka tuottaa muutamia omenia vuosittain, näyttää oudolta etenkin kääpiöpuuksi, mutta joka kuuluu tuohon pihaan omanlaisena hassuna omenapuuna.

Päätin sitten yhdistää nämä kaksi puuta, ihan vaan varuilta, jos vaikka puuvanhukselle joskus käy jotain. En tehnyt varttamista kaikkien sääntöjen mukaisesti, matkan varrella oli monta muuttujaa. Mutta onnistuin, ainakin ensimmäisen kesän jälkeen näyttää siltä. Aikataulu olisi voinut olla parempikin, mutta talvella tulee maalla käytyä harvemmin, siksi toimin näin:

Hiihtolomalla, helmikuun loppupuolella, katkaisin pitkän nuoren pystyoksan. Ei siis sellaista jo vanhaa oksaa, vaan tuore, hyvässä kasvussa oleva oksa. Katkaisin sen pitkänä, sellaisena metrin mittaisena. Tyvestä ehkä etusormen paksuinen, ylempää sellainen reilu lyijykynän paksuinen.

Oksa odotti yli kuukauden ulkona pakkasessa, unohtui sinne. Vanha kansa neuvoo tökkäämään oksan lumeen, isä neuvoi käärimään katkaisukohdan kosteaan ja laittamaan jääkaappiin. Mutta ulkona oli sellaisenaan, neuvoista huolimatta. 

Meillä on lämmin piha, ja huhtikuun ihan alussa alkoi näyttää jo sellaiselta, että oksan voisi varttaa. Katkaisin oksasta reilun palan pois, juurikin sen takia että pelkäsin oksan kuivuneen tyvestä. Otin oksan pätkän siitä kohtaa, missä se oli pikkurillin paksuista, sellaista reilun lyijykynän paksuista. Tein samanlaiset vinot leikkauspinnat sekä oksaan että omenapuun oksaan, joka oli täsmälleen samanpaksuinen kuin vartettavakin oksa. Katkaisin oksan myös päästä, sekä kaikki sivuoksat poistin, niin että jäljelle jäi n. 30 cm pitkä oksa. 

Kiinnitin oksan maalarinteipillä puuhun niin, että leikkauspinnat olivat täsmälleen vastakkain. Tämä on kriittinen vaihe, se täytyy saada tiukasti kiinni. Tärkeää on myös käyttää terävää veistä, ja pitää kaikki puhtaana. Veitsen puhdistin kiehuvassa vedessä ja muutenkin olin tarkka puhtaudesta. Kun tiputin oksan maahan, tein siihen uuden leikkauspinnan.

Nyt mietin, että voisin varttaa mökin omenapuihin muutaman upean vanhan omenapuun oksan tätini omenatarhasta, jossa omenapuut ovat 1940-luvulta. Sellaisia Åkeroita ei enää saa uusista puista, ja keltakaneli on maukkaampi kuin nykyiset kanelit. Vai kuvittelenko vaan?

Omenastruudeli

Ei tullut niin hieno kuin siskollani

Minä en muista olinko koskaan syönyt omenastruudelia ennen kuin siskoni tarjosi sitä synttäreillä joku aika sitten. Se olikin aivan ihana leivonnainen, niin hyvä että oli pakko pyytää resepti ja kokeilla kotona. Siskoni oli yhdistänyt lehdestä löytynyttä reseptiä netistä löytämiin resepteihin ja soveltanut loput. 

Nyt olen tehnyt jo kaksi kertaa omenastruudelia, ensimmäisellä kerralla laitoin omenat taikinan pitkälle sivulle (ei niin), toisella kerralla laitoin lyhyelle sivulle niin kuin kuuluukin. Hyvää oli ekallakin kerralla, vaikka jäikin vähän lättänäksi. Kuvat kummastkin struudelista on otettu vasta seuraavana päivänä, vaikka parasta tämä minusta on samana päivänä. Pakastettua filotaikinaa oli 11 arkkia paketissa, sulatettuna se säilyy n. viikon jääkaapissa. Siksi tein struudelia kaksi kertaa, näin sain koko paketin käytettyä.

1 dl rusinoita + tilkka vettä tai muuta nestettä)

6 isoa tai 10 pienempää omenaa

vähän voita

1 dl korppujauhoja

1½ dl fariinisokeria

2 tl kanelia

1 dl mantelirouhetta

1 sitruunan mehu

5-6 arkkia filotaikinaa

75 g sulatettua voita

Liuota rusinoita puolisen tuntia vesitilkassa (tai jossain alkoholissa tai omenamehussa). Kuori ja pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita pannulle vähän voita, lisää omenat ja pehmennä omenoita pannulla. Lisää rusinat, korppujauhot, fariinisokeri ja kaneli ja jatka vielä kuullottamista hetki. Ota pannu pois lämmöltä ja lisää mantelirouhe ja sitruunamehu, sekoita.

Laita filotaikinalevy leivinpaperille. Voitele levy voisulalla, lisää toinen taikinalevy päälle, voitele sekin, jatka kunnes kaikki taikinalevyt ovat päällekäin. Kaada omenatäyte taikinan päälle toiseen reunaan lyhyelle sivulle. Rullaa täyte levyjen sisälle, käännä leivinpaperin avulla niin, että sauma jää alle. Taivuta päädyt kääryleen alle. Paista 180 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä vähän, ripottele päälle tomusokeria ja nauti jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Toinen struudeli syötiin isän kanssa kun hän tuli käymään. Samalla reissulla kävimme EMMAn uuden näyttelyn avajaisissa. Nykyaikaa etsimässä -näyttely on auki tammikuun 2017 alkupuolelle, suosittelen.

Rosmariini-omenahillo ja laakerinlehti-omenahillo

Hyvä lounaspaikka on sellainen, jonka lounaslistaa ei tarvitse lukea etukäteen, koska kaikki ruoka on aina niin hyvää ettei ole väliä mitä on tarjolla. Hyvässä lounaspaikassa ei tarvitse kysellä mistä ruoka tulee, koska tietää että se tulee siitä läheltä, ja mikä tulee kauempaa on hyvää ja hyvin kasvatettua. Hyvä lounaspaikka antaa ahaa-elämyksiä joka ikinen kerta, että hei, tämän voisi tehdä näinkin. Se antaa ideoita ja intoa kotikokkailuun, niin että kotona on kiva kokeilla uusia juttuja.

Tällainen hyvä lounaspaikka on Lintulahden Pihka, tuo lounaspaikkojen helmi kaikille arjen puurtajille, paikka jonka ansiosta taas yksi työpäivä menee hyvillä mielin. Ja josta poisähtiessä pää pursuaa ideoita uusista tavoista tehdä hyvää ruokaa. Tuossa yhtenä päivänä siellä oli aivan ihanaa rosmariinilla maustettua omenahilloa lettujen kanssa. Niin ihanaa että joku meistä kävi hakemassa lisää hilloa sellaisenaan, toinen otti jälkkäriä vaikkei aikonut ja niin ihanaa että minä halusin tehdä hilloa myös kotona. Tein sitten samalla kahdenlaista hilloa, toisen maustoin rosmariinilla kuten Pihkassa, toisen maustoin laakerinlehdillä. Tähän kannattaa käyttää omenalajiketta joka ei mene keittäessä muusiksi (esim. Antonovka ei siis käy). Nämä omenat ovat niitä tädiltä saatuja omenia, lajiketta ei kukaan tiedä, mutta serkkuni tiesi kertoa että omena säilyy kokonaisena hilloamisessa. Aivan täydellisiä tälle ohjeelle.

1 kg omenaa pieninä kuutioita
½ dl vettä

250 g hillosokeria

1 iso oksa rosmariinia

tai

1 kg omenaa ohuina lohkoina
½ dl vettä

250 g hillosokeria

8-10 tuoretta laakerinlehteä

Kuori ja pilko omenat, joko pieniksi kuutioiksi tai lohkoiksi (Pihkassa oli paljon tasaisemmat ja pienemmät kuutiot, ammattilaisen ja laiskan kotikokkaajan välillä on selvä ero). Laita ne, rosmariini tai laakerinlehdet ja vesi kattilaan, anna kiehahtaa. Minä vähän taivuttelin ja rutistin yrttejä jotta niistä irtosi vielä enemmän makua. Rosmariini oli minulla vahvaa ja vankkaa ulkona kasvanutta, kaupan ruukkuyrttiä kannattaa ehkä laittaa vähän enemmän. Lisää sokeri ja keitä hiljalleen n. vartin verran tai vähän yli, sekoita aina välillä. Poista rosmariini/laakerinlehdet ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä kylmässä tai pakasta. Sokeria ei ole säilyvyyden kannalta kovin paljoa, eli jos käyttöä ei ole pian, hillo kannattaa pakastaa. Ihanaa hilloa, sopii vaikka mihin, jälkkäreihin, ruokiin, lisäkkeeksi makealle ja suolaiselle jne. 

Omenahillo uunissa

Minä olen tehnyt omenahillon uunissa jo muutaman vuoden ajan. Se on niin helppoa ja vaivatonta, ja ei tarvitse olla hellan vieressä koko aikaa. Ohje on pelkistynyt vuosi vodelta, ehkä ensi vuonna ohjeeseen kuuluu pelkkää omenaa aivan kuten serkkuni tekemässä hillossa. Sain tänä vuonna tädiltäni huiman määrän omenoita, yhteensä neljä ämpärillistä joista kaksi täynnä Antonovkaa, tuota kaikkein parasta hillo-omenaa. Minulla oli pieni sadonkorjuloma, perjantai meni perunannostossa, tämä päivä omenoiden kanssa (ja eilinen yö vadelmien kanssa).

Teen hillon isossa uunivuuassa. Mittasin nyt määrät, yleensä vaan pilkon vuuan täyteen omenaa ja ripottelen vähän sokeria päälle. Aika uunissa on viittellinen ja se riippuu myös omenalajikkeesta. Antonovka on siitä kiitollinen hillo-omena, että se menee kypsyessään itsestään hienoksi hilloksi, ja kuoretkin sulavat sinne joukkoon. Jos haluaa oikein hienoa hilloa, omenat voi kuoria, tai helpomman kautta ajaa valmiin hillon sosemyllyn läpi.

3 kg omenaa lohkottuna (4,5 kg omenia)

300 g hillosokeria

Huuhtele omenat tarvittaessa. Viipaloi omenat lohkoiksi isoon vuokaan. Niitä ei tarvitse kuoria jos ei halua. Ripottele hillosokeria päälle. Peitä vuoka foliolla ja anna hillon hautua uunissa 150 asteessa n. 2 tuntia. Poista folio, ja jatka paistamista tarvittaessa, tätä isoa määrää haudutin uunissa kolme tuntia. Sekoita hilloa pari kertaa välissä.

Purkita kuuma hillo steriloituihin purkkeihin tai anna hillon jäähtyä ja pakasta se. Hillon voi soseuttaa vielä hienommaksi sosemyllyssä. Huomaa että jääkaapissa tämä ei säily kovin pitkään sillä sokeria on niin vähän. Minä pakastan tämän hillon aina pienissä rasioissa joista hillon saa käytettyä nopeasti.

Ihana omenapiirakka

Mökin Antonovka alkaa olla melkein kypsää, sellaista että hyvin kelpasi piirakkaan. Halusin kokeilla kuuman veden piirakkataikinaa, samaa jota käytin kyyhkypiirakkaan. Ja hyvinhän se toimi makeassakin leivonnassa. Tämä on vähän toisenlainen omenapiirakka, mutta en muista aikoihin näin hyvää syöneeni. Tein nyt korkeaan vuokaan, ensi kerralla teen ehkä kuitenkin perinteisesti matalammaksi. 

Osa tekstistä on kopioitu tuosta kyyhkypiirakan postauksesta. 

500 g jauhoa

1 tl suolaa

200 g voita

200 ml vettä

1 muna

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi muna. Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. 

n. 1 kg omenia pilkottuna (Antonovka) (n. 1,4 kg kokonaisia)

330 g hillo- ja marmeladisokeria (tai vähemmän)

3 tl kanelia

2 tl kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita ne kattilaan, kaada päälle sokeri ja mausteet, voit lisätä myös pienen lorauksen vettä (alle ½ dl). Anna hautua hetki, niin että sokeri sulaa kuutioiden joukkoon.

1 muna voiteluun

Valmista piirakka. Ota taikinasta vajaa 1/3 erilleen, kauli loppu taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Nosta taikina suorakaiteen muotoiseen vuokaan, vuoka kannattaa vuorata leivinpaperilla niin piirakka on helpompi nostaa siitä pois. Taikinan pitää olla riittävän paksua joka kohdasta, paikkaile taikinan paloilla tarvittaessa. Kaada omenat vuokaan, kauli loppu taikinasta kanneksi. Voitele reunat munalla, laita kansi päälle ja puristele kansitaikina hyvin kiinni. Tee päälle ristiviillot ja nosta reunat ylös.

Paista piirakkaa 200 asteessa 20 minuuttia, laske lämpö 180 asteeseen ja jatka paistamista 30 minuuttia. 

Anna piirakan jäähtyä kunnolla. Kun se on jäähtynyt, omenahillo sisällä on hyytynyt ja piirakasta voi leikata paloja. Ehkä paras piirakka mitä on aikoihin syöty, kaikki tykkäsivät. Tätä tulee varmasti tehtyä uudestaam.

Savustettu palsternakkakeitto

Samalla kun savustin isot lantun ja palsternakan, savustin myös ison palsternakan. Palsternakka sai olla savustimessa yhden tunnin, se oli oikein sopiva aika. Valmistin siitä paksun keiton itselleni, eli alla oleva annos oli reilusti sopiva yhdelle hengelle. Keitosta tuli paksua, ja mietin että tästä olisi saanut upean pyreen jos olisi käyttänyt vain vähän vähemmän vettä/lientä, ja korvannut pikkumäärän kermaa voilla. 

1 savustettu iso palsternakka (1 h savustimessa)

3 dl vettä/lientä

1 peruna

1 omena

pikkuloraus kermaa/tuorejuustoab

suolaa

vähän yrttejä

Savusta palsternakka. Anna jäähtyä, kuori ja pilko se valmiiksi. Laita kattilaan vähän vettä tai hyvää lientä ja keitä kuorittua ja pilkottua perunaa hetki. Pilko omena ja lisää keittoon, lisää myös savustettu palsternakka. Anna kiehua niin, että peruna on kypsä. Lisää halutessa pikkuloraus kermaa tai tuorejuustoa ja soseuta keitto. Tarkista suola, lisää vähän yrttejä ja nauti täyteläisestä keitosta.

Puolukkaomenapiirakka

Puolukka vielä raakaa, valkoisimmat jo perattu pois

Menimme tänään isän kanssa puolukkametsään optimistisesti kolmen ämpärin kanssa. Metsässä olimme muutaman minuutin, poimimme litran puolukkaa ja totesimme että kaikkien muiden hehkutuksesta huolimatta täällä ei vielä ole puolukka-aika. Marjat olivat kyllä päältä punaisia, mutta toiselta puolelta vielä ihan valkoisia. Ja tämä oli se aurinkoisin rinne, muualle emme edes lähteneet. Tuossa ajassa muuten tapoin parisenkymmentä hirvikärpästä, ja uimaan mennessä käänsin vielä vaatteista muutaman. Mutta siis puolukat saivat vielä jäädä odottamaan, toivotaan lämpimiä ilmoja niin pitkälle että marjat ehtivät kypsyä. Enpä muista toista vuotta ettei puolukat olisi kypsiä vieä syyskuun puolessa välissä. Puolukoita ei näytä ihan hirveästi olevan täällä päin eli saatan joutua käymään torillakin. 

Minulla oli siis käytettävissä litra puolikypsiä puolukoita, nämä olisivat muuten olleet täydellisiä hyytelöpuolukoita. Mietin että mitä niistä tekisi, ja päädyin puolukkapiirakkaan. Mies oli toivonut pullaa lauantaille, joten piirakan pohja oli helposti päätetty. Puolukat ihan sellaisenaan eivät olisi riittäneet pellilliseen piirakkaa, joten päätin lisätä vähän omenaa sekaan, nyt kun sitä Antonovkaa kasvaa täälläkin. Ihan kypsiä omenat eivät vielä ole, mutta hyvin kävivät piirakkaan.

1 l puolukkaa

4-6 hapanta hillo-omenaa

½ dl vettä

2 dl hillosokeria

pullataikinaa 2 dl maidon verran

Laita puolukat ja kuoritut omenanlohkot kattilaan. Lisää vettä vähän ja nosta se kiehuvaksi. Lisää hillosokeri ja keittele muutama minuutti välillä sekoittaen. Sammuta hella ja jätä hillo vielä hautumaan kattilaan (ja käy sillä välin hakemassa voita serkkulasta). Painele omenalohkoja vähän, tai jos haluat sileää hilloa, soseuta se sauvasekoittimella.

Tee normaali pullataikina, ja kauli siitä pellin kokoinen levy. Minä tein nyt 6 dl:n taikinan ja sain tämän piirakan ja kaksi pellillistä korvapuusteja. Anna taikinalevyn kohota vähän ja levitä jäähtynyt hillo päälle. Voitele reunat ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia, tai kunnes reunat ovat sopivan kypsiä. Anna piirakan vähän jäähtyä ja nauti kylmän maidon kanssa. Hyvää, kirpeän hyvää (lapset eivät aio edes maistaa).

Omenapuun leikkaus kesällä

Meillä on mökillä kaksi hillittykasvuista omenapuuta, jotka ovat muistaakseni 5-6 v vanhoja. Ja se kolmas samaan aikaan istutettu kuoli heti ensimmäisenä talvena (punakaneli jota luulin Antonokvaksi). Näitä kahta puuta ei ole leikattu juurikaan/ollenkaan, ja sen huomaa. Olen aina ajatellut että hedelmäpuut leikataan kevättalvella, ja olinkin päättänyt että ensi vuonna tulen mökille ihan pelkästään omenapuiden takia sopivaan aikaan.

Olen tutkiskellut viime aikoina huolellisesti kirjallisuutta, ja minulla on selkeä kuva kuinka leikata puut. Ja tiedostanut sen, että liikaa en voi leikata kerralla, ettei puu vallan intoudu tekemään vesiversoja. Nyt luin onneksi englantilaisesta Kitchen Garden -lehdestä omenapuiden kesäleikkauksesta, ja aloin etsiä siitä tietoa. 

Kesällä leikatessa ideana on se, että syksyn tullen kaikki lehdissä oleva ravinto ei menekään juuriin (koska oksia on leikattu täydessä lehdessä pois), ja puu kokee niukkojen aikojen koittaneen ja tekee seuraavana kesänä enemmän hedelmiä siementen leviämisen toiveissa. Tämä myös hillitsee vesiversojen muodostumista, niille ei riitä energiaa. Luin myös kotimaisilta sivustoilta, että kesäleikkausta suositellaan Suomessa lähinnä eteläiseen osaan maata ja että paras aika leikata on heinä-elokuun vaihteessa, sitten kun oksiin on muodostunut jo päätysilmut.

Minä leikkasin omenapuista seuraavanlaisia oksia nyt:

-vesiversot

-puun keskelle kasvavat oksat

-päällekkäin kasvavista oksista toisen

-ylöspäin kasvavat oksat

Kaikkia poistettavia oksia en nyt leikannut: jos niissä oli omenoita, jätin oksat odottamaan kevättalven leikkuuta. En myöskään lyhentänyt oksia tai poistanut kilpalatvaa. Leikkasin mielestäni niin paljon kuin uskalsin, keväällä leikkaan lisää. Ja jatkossa huolehdin paremmin puista. Palaan kertomaan jonkun vuoden päästä että mitä puille kuuluu, vielä en siis tiedä että mitä puut tykkäävät tästä kesäleikkauksesta.

Tänä vuonna istutimme kaksi omenapuuta, tavallisen Antonovkan ja punakanelin. Toinen oli oikein hienon muotoinen, toiseen laitoin muutaman pyykkipojan taivuttamaan oksakulmaa isommaksi. Näiden kanssa pitää olla alusta saakka tarkka, että saamme hienot isot omenapuut.

Lähteet:
Kitchen Garden July/2015
Suomen puutarhakauppiaat ry
Gardenia
Joku muu vielä mitä en enää löytänyt

Tälläinen kasa lähti kahdesta puusta

Juhannuspuuhia osa 2: hedelmäpuiden istutusta

Juhannuksena tuli tehtyä muutakin kuin pullaa ja pannukakkua sekä saunottua ja uitua. Meillä oli pakattuna autoon kaikkien ruokien, vaatteiden ja harrastustavaroiden lisäksi 5 hedelmäpuun ruukkutaimea. Hyvin mahtui, mitä nyt lapset istuivat puiden keskellä toisella omenapuu korvassa.

Meillä on mökin vieressä alue, jossa ennen kasvoi muutama halava, ne halavat, joista yksi kaatui muutaman vuoden takaisessa myrskyssä. No ei ollut ihan seuraava kevät, jolloin ne kirsikat tulivat, mutta nyt tulivat. Istutettiin isän kanssa siihen kaksi luumua (Laatokan helmi ja Vilmitar) ja kaksi pensaskirsikkaa (Kirsa). Samalle alueelle olin jo aiemmin istuttanut mustaselja Maijan. Alueen reunalla kasvaa villivadelmaa, ja saa kasvaakin vielä ainakin toistaiseksi, sekä kurjenpolvea, sen toivon jopa lisääntyvän.

Alueelle oli kipattu aika reilusti lehmänlantaa, se jätettiin keskelle, ja sitä on tarkoitus poistetaankin vielä jonkin verran. Puut istutettiin suoraan hyvin rikottulle maanpinnalle, ja päälle tuotiin kottikärrykaupalla vanhaa kompostia, siitä samasta penkasta missä on useampi vuosi kasvatettu kurpitsaa. Maa on tällä paikalla kylmää pitkälle kevääseen (eli toivotaan että Vilmitar selviää), ja näin saatiin vähän kohotettua kasvupaikkaa. Isä aikoo tuoda vielä maata peräkärryllä tuohon alueelle, jotta alue saadaan kohoamaan kunnolla. Jotkut pelaavat uhkapelejä kortilla, minä pelaan puilla.

Istutettiin myös vielä yksi omenapuu, eli Punakaneli. Se mahtui  marja-aronian paikalle varsinaiseen marja- ja hedelmätarhaan, eli isoon korotettuun penkkiin. Tällä korotetulla alueella on kasvimaa, lipstikka, raparperi, kukkapenkki, viinimarjat, karviaiset, tyrnit (jos vielä selviävät), vadelmaa, kirsikkaa, kriikuna ja omenapuut. Aronia pääsi pellon laitaan pois paraatipaikalta. Nyt meillä on mökillä neljä nuorta omenapuuta: Pirja, kaksi Antonovkaa ja Punakaneli. Tarkoituksena oli kyllä, että siellä olisi yksi kutakin, eli yhteensä kolme puuta. Yksi niistä kuoli heti ensimmäisenä talvena muutama vuosi sitten, ja minä olin siinä uskossa koko ajan että se oli Antonovka. Harmittelin vielä, että lempiomenapuu oli se joka kuoli. Väitin sitten taimikaupassa isälle tomerasti vastaan, hän nimittäin tuli ostamaan kanelia. Antonovkan kanssa tulimme kaupasta, ja niin meillä sitten oli kaksi Antonovkaa eikä yhtään Punakanelia. Lupasin korjata virheeni, ja niin toin yhden Punakanelin noiden muiden puiden lisäksi. Se kuollut kaneli oli ollut hillittykasvuinen, nyt ostin normaalirunkoisen, jos se vaikka olisi kestävämpää laatua. Nyt vaan toivotaan hyviä kesiä ja talvia jotta puut pääsevät kasvun alkuun.

Ruusukaalia, omenaa ja cheddaria

Lisää ruusukaalia. Tämän reseptin esikuva löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Minä en mitannut raaka-aineita ollenkaan, tein itselleni salaatin sen mukaan mikä näytti hyvältä. Keräsin ruusukaalisadon talteen ja aivan tuoreita ruusukaaleja oli siis tarjolla. Koska ruusukaalit syödään raakana, kannattaa suosia todella tuoreita. Osa oli niin pieniä, etten halkaissut niitä, osa oli ihan hienon kokoisia. Tämä vuosi oli ensimmäinen vuosi, kun onnistuin saamaan kunnon sadon niistä muutamasta taimesta mitä minulla oli.

ruusukaalia

omenaa

hyvää cheddaria

sitruunaa

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria myllystä

Siisti ja puolita ruusukaalit. Pilko omenaa ja murustele hyvää cheddaria joukkoon. Purista vähän sitruunamehua, lisää oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria myllystä. Nauti sellaisenaan. Kun haarukkaan ottaa kaikkia kolmea pääraaka-ainetta, makukokemus on ihan uusissa ulottuvuuksissa. Yksinkertaista, mutta niin hyvää uudella tapaa, taas kerran.