Kuningatarpiirakka pullataikinaan

Minä olen niitä vanhanaikaisia ihmisiä, jonka mielestä paras mustikkapiirakka on tehty pullataikinaan. Olen blogin ensimmäisenä vuonna kirjoittanut ohjeen tänne, mutta laitan nyt heti perään uudestaan. Tänä vuonna lisäsin vadelmia mukaan, ja miten hyvää se olikaan. Kuten todettu, tämä on ollut hyvä vadelmavuosi (ja huono matovuosi), ja on se mustikkavuosikin ollut riittävän hyvä: minulla on nyt pakastimessa melkein pari ämpärillistä villivadelmia, ja vajaa neljä ämpärillistä mustikoita, ja näiden lisäksi kumpiakin on syöty todella paljon monella tapaa. 

Olen vähän ohentanut mustikkapiirakan pohjaa entisestään, ja käytän nykyisin kahden desin pullataikinaa. Nyt tein mökillä kuuden desin pullataikinan, jaoin taikinan kolmeen samankokoiseen osaan, ja leivoin tämän piirakan sekä kaksi pellillistä korvapuusteja. Leipomispäivän illalla lähdin nuorison kanssa kaupunkiin, ja mennessämme veimme isälle piirakkaa ja pullaa, lähipiiristä se toinen jonka mielestä pullataikinaan tehty mustikkapiirakka on se paras. 

2 dl (nestemäärä) kokoinen pullataikina

1,25 l mustikkaa

5 dl vadelmaa

1½ dl sokeria (tai 2 jos pidät makeammasta)

2 rkl perunajauhoa

Valmista pullataikina (kannattaa tehdä samalla vaivalla isompi ja leipoa pullaa samalla kertaa), kohota se ja sopivan ajan päästä kauli pellin kokoiseksi levyksi ja anna kohota n. vartin verran, 

Survo mustikoita vähän, lisää vadelmat, sokeri ja perunajauho, sekoita kaikki yhteen. Levitä marjat pullapohjan päälle, voitele reunat ja paista 200 asteessa n. 20 min. Anna vähän jäähtyä ja nauti kylmän maidon (tai kuuman kahvin) kanssa. 

Tässä kuvassa näkyy hyvin mielestäni oikea suhde pohjan ja täytteen kanssa. Ohut pohja ja paljon marjoja. Ihana piirakka, niin täydellistä kesää.

Kirsikkapiirakka 2026

Nyt tuli suorastaan täydellisen hyvä kirsikkapiirakka. Oioin vähän pohja teossa, ja se kannatti, sillä piirakka oli yksi parhaista mitä olen tehnyt, ja sen lisäksi se oli vaivaton valmistaa mökillä. Kopioin ihan omalla luvalla tekstin mustikkapiirakan ohjeesta. 

Minulle kirsikkapiirakka on sellaista rakkauspiirakkaa: kirsikoiden käsittely piirakkaa varten vie aikaa ja on minusta vähän työlästä, vaikka onkin kaiken sen vaivan arvoista. Mutta siitä johtuen teen kirsikkapiirakkaa vain miehelle tai Elvistä varten. 

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

4½ dl jauhoa

1 rkl sitruunanmehua

1 l hapankirsikoita ilman kiviä

1½ dl sokeria 

3 rkl perunajauhoa

1 rkl sitruunamehua

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi saakka. Vatkaa muna joukkoon ja kun ne ovat hyvin sekaisin lisää jauhot. Vatkaa nekin vatkaimen pienimmällä teholla, lisää sitruunamehu. Tässä vaiheessa taikina on sellaista murumaista. Painele taikina palloksi ja jaa kahtia, toinen puolikas saa olla vähän isompi kuin toinen. Kauli pienempi puolikas pohjaksi ja asettele se piirakkavuokaan.

Sekoita kirsikat, sokeri ja perunajauhot sekaisin, mausta sitruunamehulla. Kaada täyte piirakan pohjalle. Kauli isompi puolikas vähän vuokaa isommaksi ja asettele se piirakan päälle. Sulje reunat ja tee haarukalla pieniä koloja piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

Kuten arvata saattaa, tein taikinan kaksinkertaisena, ja leivoin sekä kuningatarpiirakan että kirsikkapiirakan samalla kertaa, eli tämä piirakka on syy siihen, että kuningatarpiirakalle piti muotoilla vuoka foliosta. Ja tietysti piti maistaa kumpaakin. 

Mustikkapiirakka 2026

Tämän vuoden mustikkapiirakka on oikeasti kuningatarpiirakka, sillä mustikkaa on meillä päin korkeintaan kohtuullisesti, mutta vadelmalla on huippuvuosi (ja sen lisäksi on huono matovuosi). 

Halusin tehdä amerikkalaistyylisen mustikkapiirakan, sellaisen jota yleensä teen kirsikkapiirakaksi. Se piirakka, jossa rasva ja jauhot nypitään murumaiseksi, ja joka on minun inhokkitapa tehdä piirakkataikina, etenkin mökillä. Niinpä vähän oioin mutta siitä huolimatta tästä piirakasta tuli todella erinomainen. Piirakkapuristien ei tarvitse kommentoida, minä teen jatkossakin näin, ainakin mökillä. Tästä tuli yksi parhaista mustikkapiirakoista mitä olen tehnyt, erilainen mutta oikeasti puhdasta iloa. 

Vuokana minulla oli 22 cm halkaisijaltaan oleva vuoka, eli tämä on aika pieni piirakka. Tai oikeasti sen kokoista vuokaa apuna käyttäen tehty foliovuoka, sillä tein samalla toisenkin piirakan ja mökillä oli vain yksi sopiva vuoka. Asettelin tyhjään vuokaan muutaman kerroksen foliota, vuorasin sen leivinpaperilla ja paistoin pellin päällä. Piti muotonsa hyvin, mutta tietysti oli sen verran lötterö, että pelti alla oli tarpeen. 

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

4½ dl jauhoa

1 rkl sitruunanmehua

8 dl mustikkaa

2 dl villivadelmaa

1 dl sokeria (tai vähemmän)

2 rkl perunajauhoa

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi saakka. Vatkaa muna joukkoon ja kun ne ovat hyvin sekaisin lisää jauhot. Vatkaa nekin vatkaimen pienimmällä teholla, lisää sitruunamehu. Tässä vaiheessa taikina on sellaista murumaista. Painele taikina palloksi ja jaa kahtia, toinen puolikas saa olla vähän isompi kuin toinen.. Kauli pienempi puolikas pohjaksi ja asettele se piirakkavuokaan.

Sekoita marjat, sokeri ja perunajauhot sekaisin. Kaada täyte piirakan pohjalle. Kauli isompi puolikas vähän vuokaa isommaksi ja asettele se piirakan päälle. Sulje reunat ja tee haarukalla pieniä koloja piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Ihanaa lämpimänä, ihanaa kylmänä. Syötiin vaniljakastikkeen kanssa, mutta hyvää oli ilmankin. 

Vähän paremmat suklaamuffinit

Kun teet ja kahvit oli jo juotu

 

Aurinkoinen mutta sitäkin kylmempi viikonloppu, kevät ei tunnu tulevan edes keikkuen. Miehen mettäkaveri piipahti meillä terassikahveilla eilen, olikin kevään ensimmäiset ulkokahvit. Mikä hyvä syy leipoa pitkästä pitkästä aikaa jotain! Kuten aiemmin mainitsin, olin ostanut leivontasuklaata, mutta näin pitkään kesti, ennen kuin sain leivottua niistä jotain. Minulla oli paahdettua valkosuklaata ja punaista ruby-suklaata hippuina (vai pisaroitako ne ovat).

 

Olen käynyt työmatkalla USAssa melkein 30 v sitten ja ostanut siltä reissulta Mrs. Fieldsin suklaaleivontakirjan. Edelleen käytän kirjaa, etsin aina ensimmäisenä suklaiset leivontaohjeet siitä. Tämänkin ohjeen esikuva on tuosta kirjasta, mutta muutin ohjetta esim. vähentämällä tumman suklaan määrää reilusti, alkuperäisessä ohjeessa suklaata oli 336 g + n. 150 g (!), melkoinen määrä minusta 12 muffiniin. Suklaista tuli näinkin tehden, vaikka ei tietenkään yhtä hienoja kuin alkuperäisessä kuvassa (kuvakin melkein unohtui ottaa). Esikoisen pyynnöstä kirjoitin ohjeen ylös, näitä tehdään toistekin!

 

200 g taloussuklaata

115 g voita

1,2 dl ranskankermaa

 

2,4 dl karkeaa vehnäjauhoa

1 tl ruokasoodaa

ripaus suolaa

 

4 isoa munaa

1,2 dl fariinisokeria

 

2,4 dl suklaahippuja taikinaan

1 dl suklaahippuja koristeluun

Pilko taloussuklaa paloiksi. Sulata se voin kanssa vesihauteessa (tai varovasti kattilassa) ja sekoita suklaa sulaksi. Lisää ranskankerma joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Mittaa kuivat aineet valmiiksi. Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi n. viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon våhän jäähtynyt suklaaseos, siivilöi kuivat aineet ja lisää suklaahiput, sekoita taikina varovaisesti tasaiseksi.

Jaa taikina muffini-vuokiin, ohjeen mukaan tästä tulee 12 muffinia, minä tein 9 isompaa muffinia. Ripottele päälle loput suklaahiput ja paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Kirsikka-marenkipiiras

Tämä vuosi on hyvä kirsikkavuosi, samaan tapaan hyvä kuin oli kuusi vuotta sitten. Eli niiden mökin kirsikoiden lisäksi pääsin poimimaan kirsikoita isän vanhalle kotipaikalle. Poimin isän ja lasten kanssa kirsikoita niin, että kotiinviemiseksi jäi syötyjen kirsikoiden jälkeen kahdeksan litraa. Käytin yhden päivän niiden putsaamiseen; keitin hilloa, tein jäätelöä ja pakastin pari litraa hillosokerin kanssa piirakoita varten. Ja yhden litran käytin tähän piirakkaan.

Tämä oli (miehen mukaan) oikein onnistunut piirakka, sillä se maistui aikuisille erinomaisesti, mutta lapset eivät pitäneet yhtään. Eli me saimme enemmän, ja jäi siitä vietäväksi kyläreissullekin. Kirsikan kirpeys sopi hyvin marengin makeuden kanssa yhteen. 

Ehkä ensi kerralla soseutan kirsikat, mutta miehen mielestä pitää tehdä samalla tapaa kokonaisista kirsikoista. Minä otin pohjan edellisestä piirakasta, määrä oli oikein hyvä isoon 30 cm piirakkavuokaan pohjaksi. 

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Jäähdytä taikina kylmäksi jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli taikina ja siirrä se vuokaan. Tai painele taikina lämpimänä vuokaan ja jäähdytä vuoka pohjineen sen jälkeen jääkaapissa kylmäksi. 

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

Poista kirsikoista kivet. Sekoita kirsikoiden joukkoon perunajauhot, sokeri ja sitruunanmehu. Paista piirakkaa kirsikoiden kanssa 200 asteessa 20 minuuttia. Piirakan paistuessa valmista marenki. 

5 munanvalkuaista

2½ dl erikoishienoa sokeria

1 tl maissitärkkelystä

Vatkaa munanvalkuaiset hyväksi vaahdoksi. Lisää sokeria pikkuhiljaa niin, että edellinen satsi on aina ehtinyt liueta vaahtoon. Lisää lopuksi vielä maissitärkkelys ja vatkaa hyvin sekaisin.

Nosta piirakka uunista. Levitä tai pursota marenki tasaisesti piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä 20-25 minuuttia 175 asteessa. Anna piirakan jäähtyä hyvin.

Me joimme villikirsikalla maustettua teetä piirakan kanssa, suosittelen!

Vuoden 2021 kirsikkapiirakka

Tänä vuonna ei tule vuoden mustikkapiirakkaa, mutta tuleepahan vuoden kirsikkapiirakka. Mustikat ovat nimittäin tänä vuonna sellaisia katajanmarjoja täällä päin että päätin olla menemättä mustikkametsään, tyhjän saa pyytämättäkin. Pakastimessa on vielä vähän mustikoita viime vuodelta, ehkä niillä pärjää tulevankin vuoden. Taas toukokussa lehdissä hehkutettiin hyvää mustikkavuotta, ja taas ollaan tässä, ärsytti jo toukokuussa ja harmittaa tietysti nyt kunnolla. 

Kyllä on melkein litra

Mutta kirsikoita on, sellaisia pensasmustikan kokoisia. Mökin kahdesta kirsikkapensaasta sain ensimmäistä kertaa oikein kerättyä satoa, vajaan litran verran näitä pieniä mutta maukkaita kirsikoita. Kuusi vuotta tähän meni näissä mökkiolosuhteissa. Nämä arvokkaat kirsikat piti tietysti leipoa piirakaksi, mikään muu ei tullut kyseeseen.

Kirsikat taikinakulhossa tiskin säästämiseksi

Kirsikkapiirakka on minusta kaikista ruokajutuista ehkä eniten sellaista rakkausruokaa, sen verran sen valmistaminen vaatii vaivaa. Ensin keikkuu poimimassa niitä kirsikoita mikä ei ihan hetkessä käy. Kirsikan kivien poistaminen, etenkin näistä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, vie oman aikansa. Menköön meditaatiosta, pitkästä sellaisesta. Ja sitten pitää puljata piirakkataikinan kanssa, sellaisen jonka kanssa menee meinaa mennä hermo. Mutta lopputulos on jotain ihan käsittämättömän hyvää. Vaikka ei ole mikään kovin rakastettava tai rakastava olo näissä vaihdevuosi- ja koronavuosihuuruissa niin siitä huolimatta leivoin tämän piirakan, puhukoon se puolestaan. 

Googlailin paljon reseptejä, mutta lopulta päädyin tekemään lähes samnalaisen piirakan kuin tein blogin ensimmäisenä kirsikkapiirakkana kymmenen vuotta sitten. Mökillä on vähän isompi vuoka kuin kotona oli, nyt taikinaa olisi saanut olla vähän enemmän: jäi ristikko tekemättä. Alkuaikoina viittasin resepteihin linkeillä ja ajattelin sen riittävän, eli en kirjoittanut välttämättä itse tarkasti ohjetta ylös. Virhehän tämä oli, nimittäin kun blogi/lähde poistuu netin uumenista, se on kadonnutta tietoa. Onneksi myöhemmin olen aina kirjoittanut ohjeen kokonaisuudessaan viittauksen lisäksi. Näin tein tämän piirakan:

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Litistä taikina voipaperien väliin ja siirrä oikein kylmään jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

n. 20 g voita 

Poista kirsikoista kivet. Sekoita perunajauhot joukkon, samoin sokeri ja sitruunamehu.

Kauli taikina ohueksi levyksi voipaperien välissä ja siirrä se n. 20-23 cm piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräiset reunat pois, pyörittele ylijäämätaikina palloksi ja kaulitse se uudelleen. Leikkaa suikaleiksi tai ota muotilla kuvioita (nyt jäi vähän naftisti taikinaa yli enkä saanut ristikkoa/kuvioita päälle). Kaada kirsikkatäyte pohjalle ja lisää loput taikinasta joko nätisti ristikoksi tai noin kuin minä tein. Pilko vähän voita taikinapalojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti piirakka joko kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vaniljakastike puuttuu kuvasta

Toscakakku Tools-vuokaan

Olen suunnitellut pitkään tekeväni toscakakkua. Saattaa olla, että joskus olen sitä tehnyt, mutta en kyllä montaa kertaa muista. Käytin ohjeena alkuperäistä Valion ohjetta, mutta muutin pohjan reseptin 1½-kertaiseksi ja mantelikuorrutteen määrän kaksinkertaiseksi. Halusin nimittäin valmistaa toscakakun metalliseen Tools-vuokaan (n. 24x28 cm, vuoka, jonka käyttö tuottaa suurta iloa joka ikinen kerta). Yleensä tosacakakuissa on minusta liian vähän kuorrutetta suhteessa pohjaan, joten suurensin kuorrutteen määrää enemmän kuin pohjan, tämä on hyvä suhde.

3 kananmunaa

2,25 dl sokeria

3, 75 dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

0,75 dl maitoa

200 g voita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita nämä kaikki munavaahtoon. Kaada seos uunivuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla (rypistä leivinpaperiarkki, jonka jälkeen se on helppo saada vuokaan asettumaan hyvin). Paista 175 asteessa 25 minuuttia. Sillä välin valmista kuorrute:

100 g voita

150 g mantelilastuja

2 dl sokeria

1 dl kermaa

2 rkl vehnäjauhoa

Sulata voi kattilassa. Lisää muut aineet, sekoita ja anna kiehua hiljalleen niin, että kuorrute sakenee. Levitä mantelikuorrute esipaistetun pohjan päälle, ja paista 200 asteessa vielä kymmenisen minuuttia. 

Toscakakku säilyy viikonkin jääkaapissa, tosin mies totesi maistettuaan piirakkaa, että ei säily. Pienikin pala riittää, sopiva pikkumakea etäiltapäiväkahvitauolle.

Juomia ennen joulua 1. Lihaliemi ja peurapiirakka

Tämä on jo kuudes joulunodotuskalenteri blogissa. Ensimmäisen vuoden jälkeen olen miettinyt kalentereihin jonkun teeman, niin tänäkin vuonna. Edelleen oma lempikalenterini on se toinen, vuoden 2016 kalenteri jouluisista kirjoista. Mutta oli se viimevuotinenkin kiva. Tämä on juuri sopiva joulukalenterin tahti minulle, neljä postausta on sopivasti minulle, ja toivottavasti seuraajillekin.

Tänä vuonna mietin neljää sopivaa juomaa joulunaikaan. Kaikki eivät ole perinteisiä drinkkejä, vaan mukaan mahtuu monenlaista. Aloitan nyt lihaliemellä, olen jo aiemmin kirjoittanut juotavasta liemestä, mutta tässä tulee vähän perinteisempi versio. 

 

Olin päättänyt aloittaa liemellä jo aiemmin, mutta kuinka sattuikaan: mies "tilasi" uusimmassa  Metsästäjä-lehdessä (6/2020) olevan peurapiirakan. Ohje on Akseli Herlevilta, ja siinä kehoitettiin nauttimaan piirakka sherryllä maustetun liemen kanssa. Ehdotin ensin, että tekisin piirakan puolikkaana, mutta sehän oli oikeasti tosi huono idea, ainakin metsästäjän mielestä. Vaikka ei saadakaan syötyä piirakkaa oman perheen voimin kerralla, voi sitä pakastaa ja ottaa mukaan metsästysreissuille. 

Juotava lihaliemi

6 dl lihalientä kuumennettuna

suolaa tarpeen mukaan

loraus sherryä

persiljaa

timjamia

Lämmitä lihaliemi kattilassa. Minun lihaliemi oli redusoitu reilusti, eli käytin 1½ dl lihalientä ja 4½ dl vettä. Mausta suolalla tarpeen mukaan. Kun liemi lähes kiehuu, mausta sherryllä ja lisää vähän pilkottua persiljaa ja muutama timjamin lehti koristeeksi. Sherryn voi jättää poiskin. Nauti kuumuutta kestävästä lasista tai mukista.

Peurapiirakka levynä

100 g (puuro)riisiä

4 keitettyä kananmunaa

800 g peuran jauhelihaa

suolaa ja pippuria reilusti, timjamia

2 isoa sipulia

voita/öljyä

200 g ranskankermaa

120 g smetanaa

2 pkt voitaikinaa, á 600 g (ohjeessa 500 g)

1 munankeltuainen

Keitä riisi kypsäksi, valuta ylimääräinen vesi pois. Keitä kananmunat kypsäksi. Paista kuumalla pannulla peuran jauheliha kypsäksi muutamassa erässä, mausta reilusti suolalla ja pippurilla, lisäsin myös timjamia. Siirrä kulhoon odottamaan. Kuullota pilkottu sipuli pannulla voissa tai öljyssä, siirrä sekin kulhoon. Sekoita kulhossa riisi, hienonnetut kananmunat, jauheliha, sipuli, hapankerma ja smetana sekaisin.

Kauli toinen voitaikina pellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte tasaiseksi pohjan päälle. Kauli toinen levy pellin kokoiseksi, siirrä piirakan päälle ja "sulje" reunat. Tasoita piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele piirakka munankeltuaisella. Paista 180 asteessa n. 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä vähän aikaa ja leikkaa paloiksi.

Tarjoile piirakka lihaliemen kanssa. Ihana ruoka tähän vuodenaikaan.

Lämmintä ja turvallista joulunodotusta kaikille!

Suurpiirteisen juurileipä

Minä osaan olla tarvittaessa tarkka ja noudattaa ohjeita juuri niin tarkasti kuin pitää. Mutta osaanhan minä olla myös aika suurpiirteinenkin. Kun asia on riittävän hyvä, se on riittävän hyvä. Se ehkä on hyvän mieleni salaisuus: on helppoa olla tyytyväinen kaikkeen kun on niin vähään tyytyväinen. Leipämentorini, Kahvelon Ilse rohkaisi minua olemaan juuri niin suurpiirteinen kuin olen, ja sieltähän se ilo leipoa leipää löytyi uudestaan. 

Minä en pohdi autolyysin määritelmää, en puhu prosenteista (vaikka oikeasti osaankin ne, lisäksi "näen" ne heti, kuten numerot yleensäkin 😎) enkä kommentoi jauhojen laatua. Ei jämäjuurta, ei stressiä juuren uusimisesta. Mittaamista, mutta vähän sinne päin. Kellottaminenkaan ei ole niin turhan tarkkaa. En mieti tuplaantuuko herätetty juuri (ei), en kelluttele enkä tee muitakaan kommervenkkejä. Kunhan vaan leivon iloisesti riittävän hyvää leipää.

Tämä ohje on siis muistiin itselle ja kaikille muille, jotka ovat vähän tutustuneet hapanjuurileivontaan (en esim. kuvaa taitteluja tarkasti, netistä kyllä löytyy tarvittaessa paljon videoita), mutta eivät ole sukeltaneet syvälle sen hienouksiin. Tästä määrästä tulee kaksi pienehköä leipää, sellaisia sopivia siihen, että saa tuoretta leipää riittävän usein.  Tärkeintä on tietysti hyvä vahva juuri, toinen tärkeä asia on lämpö. Meillä on aina viileää kun ulkonakin on viileää/kylmää, joten joudun vähän näkemään vaivaa lämmön takia. Hyödynnän esim. astianpesukoneen hukkalämmön tehokkaasti, samoin muiden keittiöpuuhien. 

Säilytän pientä määrää juurta jääkaapissa, sitä on ehkä n. 100 g tai jopa vähemmän. Se on pienessä lasipurkissa jonka kansi on kiinni, mutta ei tiukasti. Kun otan juurta leipomista varten, lisään sinne suunnilleen ottamani määrän verran jauhoa ja vettä yhteensä ja sekoitan. Juuri voi olla useammankin viikon purkissa, sen pinnalle kertyvä neste kyllä suojaa sen. Välillä, ehkä n. kerran kuukaudessa siirrän juurta vähän puhtaaseen purkkiin ja lisään jauhoja ja vettä kumpaakin saman verran niin, että määrä on n. 100 g. Toki jos leivon isomman määrän leipää kerralla, ruokin juurta ajoissa enemmän jotta saan riittävän määrän käyttöön.

Kun haluan leipää parin päivän päästä, teen näin:

Ilta

40 g juurta

80 g hiivaleipäjauhoa (tai vehnäjauhoa)

80 g vettä

Ota juurta jääkaapissa olevasta purkista (ja lisää tilalle vähän jauhoa ja vettä) ja sekoita juuri, jauhot ja vesi astiassa jonka voi peittää kevyesti. Pidä heräteltävä juuri lämpimässä paikassa yön yli.

Herätelty juuri aamulla

Seuraava päivä

180 g herätettyä juurta (kaikki mitä on)

400 g vettä

12 g suolaa

n. 600 g jauhoa (n.100 g täysjyvää, 50-100 g hiutaleita tjs; loput hiivaleipä/vehnäjauhoa)

Aamupäivällä/päivällä sekoita juuri ja vesi tasaiseksi, lisää suola ja jauhot ja sekoita kevyesti. Anna seistä tunti (ns. autolyysi juuren kanssa). 

Taikina taitteluiden jälkeen

Sen jälkeen kääntele taikina neljältä sivulta, yhteensä 4 x neljän tunnin aikana. Kastele käsi aina ennen taitteluja, jos taikina tuntuu liian tanakalta, käytä enemmän vettä.

Esimuotoillut leivät ennen liinalla peittelyä

Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja jaa se kahtia. Esimuotoile leivät, anna seistä pöydällä puoli tuntia liinalla peitettynä. 

Muoteile leivät ja siirrä ne kohotuskoreihin (tai siivilään tjs.) jossa on jauhotettu liina. Anna kohota jääkaapissa yön yli. Minulla ei ole syksyisin tilaa jääkapissa, joten kohotan ne ulkona kylmälaukussa kylmäkallejen kanssa. 

Leivät aamulla yön yli kohottuaan kylmässä

Seuraava aamu/päivä:

Kumoa leivät pellille, viillä syvään (minähän en koristele). Paista 250 asteessa 20 minuuttia, laita heti alussa uuniin pohjalle syvä pelti ja kaada siihen reilusti kiehuvaa vettä. 20 minuutin kuluttia poista vesipelti, pidä luukkua auki sen verran, että kosteus häviää. Laske samalla lämpö 220 asteeseen ja paista vielä 20-25 minuuttia. Anna leivän levähtää tunnin verran ja nauti lämpimästä leivästä.

Leivät viillettynä

Kuvasta näkee, että vasemmanpuolesen leivän viilto ei lähde riittävän alhaalta. Minä tykkään leikata viillon vähän sivussa, mutta hyvin viillon voi tehdä keskeltäkin.

Jaksan ihmetellä ja ihastella edelleenkin joka kerta, että miten onkaan hyvää leipää!

Mustikkapiirakka Valamon luostarin omenapiirakan ohjeella

Terveisiä mökiltä jossa olen ollut etätöissä tällä viikolla. Kävin tiistaina mustikassa työpäivän jälkeen, päätin nimittäin poimia ensimmäisenä iltana sen verran mustikoita, että saataisi isän kanssa hyvät aamiaiset loppuviikolle. Mustikoita tulikin ihan huomaamatta 5 l (eli tämän vuoden mustikkasatoni on 80 l). Puolta ämpärillistä mekään emme saa aamiaisilla kulumaan, eikä mökin pienessä yläpakastimessa ollut tilaa (ei sillä että näitä viimeisiä kannattaisi pakastaakaan, sen verran mustikkakausi alkaa olla ohi). Eli pakkohan niitä mustikoita oli piirakkaankin kuluttaa.

Mökillä oli tällä kertaa ihan perusraaka-aineet, eli mustikkapiirakka oli tehtävä aika yksinkertaisin ainein. Mielessä oli Valamon luostarin omenapiirakka, sillä munia, sokeria ja jauhoja löytyy aina, ja kyllä siitä teemaidosta vähän joutaa muuhunkin. Onneksi keksin tämän piirakan, tuli nimittäin ihan älyttömän hyvä piirakka. Tein piirakan vähän pienempänä, en siis pellillistä, kun eihän sitä olisi saatu kahdestaan syötyä, ehkä aavistuksen kadutti tämä ratkaisu. Lisäsin kardemummaa taikinaan, koska se vaan on niin hyvää mustikan kanssa, ja täytyy sanoa että taidan lisätä seuraavan kerran omenapiirakkaankin. Sanoinko jo, että tuli todella hyvä piirakka, kannattaa kokeilla.

2 munaa

1½ dl sokeria

3 dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

70 g voita

1 dl maitoa (tai vettä)

4-5 dl mustikkaa

2 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kardemumma keskenään sekaisin, lisää munavaahtoon. Sulata voi ja kiehauta se maidon kanssa. Kaada ne kiehuvana taikinan joukkoon vatkaten samalla. Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti mustikkaa. Minä en nyt mitannut määrää, mutta laitoin niin paljon että pinta peittyi kokonaan mustikkaan. Ripottele päälle sokeria. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti (ja jos et malta odottaa, oli se hyvää kuumanakin).

En tiedä oliko se mustikoiden runsaus, ihanat illat mökillä vai mikä, mutta piirakka maistui niin ihanalta, että en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa tänä vuonna syöneenikään. Ja niitä on syöty paljon.

Viherherukkapiirakka

Leivoin tänään viherherukkapiirakan yhdistelemällä paria ohjetta. Pohjan tein River Cottagen kurssilla oppimalla tavalla, ja muuten tein vanhan mustikkapiirakan ohjeella, paitsi vähän eri tavalla. Nyt tein vähän pienemmässä piirakkavuokassa (23 cm), mutta suosittelen vahvasti käyttämään vähän isompaa vuokaa, n. 26-28 cm. Nyt kermatäyte ja marjat jäivät tässä aika paksuiksi kerroksiksi. Kopion pohjan tekstiä taas vanhasta omasta postauksesta.

Pohja:
115 g voita

160 g jauhoa

vähän suolaa (alle tl)

60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3 keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin. Kauli taikina piirakkavuokaa suuremmaksi, siirrä se vuokaan ja pistele haarukalla. Peitä taikina foliolla ja lisää folion päälle kuivattuja herneitä painoksi. Paista 200 asteessa 30 min. Poista folio ja herneet ja anna pohjan jäähtyä.

Täyte:

200 g ranskankermaa

2 dl kuohukermaa

½ dl ruokotomusokeria

1 sitruunan raastettu kuori

1 rkl sitruunan mehua

Vaahdota ranskankermaa 3-4 minuuttia, ranskankerman tilavuus moninkertaistuu ja se jämäköityy tuossa ajassa. Vatkaa kerma toisessa kulhossa vaahdoksi. Yhdistä vaahdot, lisää sokeri ja sitruuna, sekoita. Levitä jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi.

Päälle:
n. 1 l viherherukkaa

1½ dl vettä

1½ dl Multi-hyytelösokeria

Laita viherherukat kermaseoksen päälle. Valmista kiille paketin ohjeen mukaan ja levitä hieman jäähtyneenä herukoiden päälle (keitin minuutin verran ja annoin jäähtyä muutaman minuutin). Anna jähmettyä kylmässä.

Ihan hyvännäköinen, sopivan kirpeänmakea piirakka. Pohjassa ei ole yhtään makeutta, mutta vaihteeksi sekin on hyvää. Täytteen ja marjojen paksuus hieman häiritsi, mutta ei liikaa.

Sikke Sumarin mustikkapiirakka

Vuoden 2019 (ehkä ainoa) mustikkapiirakka on Sikke Sumarin mustikkapiirakka. Tämä(kin) vuosi on poikkeuksellinen marjavuosi, sillä metsästä en ole löytänyt toistaiseksi mitään marjaa. Tuleva vuosi meneekin sitten puutarhan viinimarjoilla ja ostomarjoilla. Pakastin viinimarjoja monta litraa enemmän kuin tavallisesti, ja sen lisäksi olen ostanut paljon muita marjoja; mansikkaa moneen kertaan, samoin vadelmaa, nyt ostin vielä näiden lisäksi pensasmustikkaa ja yhden laatikon metsämustikkaa. Pakastin eilen melkein kaikki marjat, iltapalalle tein hyvän kuningatarrahkan, ja toki säästin marjoja aamiaiselle ja tämän päivän välipalalle. Mansikoita kului taas paljon suoraan laatikosta, mikä tietysti on hyvä, eipähän tarvinnut perata niin paljoa.

Tein mustikoista myös yhden piirakan. Ostomarjat olivat ihan hyvälaatuisia, mutta se mustikkametsän tuoksu ja maku niistä kyllä puuttuu, joten toivon totisesti että ensi vuonna saisin taas mustikkaa tutuilta paikoilta. Ehkä se tuoreus on kaiken ydin, tai sitten tuttujen paikkojen marja on vaan parasta.

200 g voita

3 dl vehnäjauhoa

0,75 dl ruisjauhoa

1 dl sokeria

2 rkl fariinisokeria

½ tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

7 dl mustikoita

3 rkl hillosokeria

Paahda voita kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne sulan voin sekaan (minun fariinisokeri oli vähän paakkuista, joten laitoin sen ensin sulan voin sekaan, ja sekoitin loput kuivat aineet sen jälkeen). Levitä taikina uunivuokaan (mieluiten metallinen vuoka). Levitä mustikat ja hillosokeri pohjan päälle.  Paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä oli nopea ja helppo piirakka tehdä, ja maku on kaikkien kehujen mukainen. Piirakan voi syödä heti lämpimänä. Pohja on niin karamellimainen näin tehtynä, ettei piirakka kaipaa edes vaniljakastiketta tai -kermaa.


ps. Tätä piirakkaa voisi tarjota kuninkaallekin. Onkin siinä mielessä merkittävä vuosi, että nyt on 42 vuotta Elviksen kuolemasta. 

Kurpitsakakku

Tämä samalla tapaa kakku kuin porkkanakakku on kakku. Ohjeen otin Martha Stewartilta, mutta muutin ohjeen kotimaisille mitoille sopivasti muuntaen ja maustoin eri tavalla. Amerikassa kurpitsapiirakat ja -kakut maustetaan piparkakkumaustein (neilikkaa, kanelia, muskottipähkinää maustepippuria jne.) mutta minä muutan kurpitsaohjeiden mausteet esim. korvapuustin mausteiksi.

Valmistin kurpitsasosetta enmmänkin ja pakastin loput tulevia kokkailuja varten. Yöllä oli kunnon pakkanen, ja keräsin kaikki kurpitsat pois pellolta. Osa on ulkona edelleen viltin alla, mutta osan valmistin tänään soseeksi, yhteensä monta kiloa erilaisia talvikurpitsoja sekä vähän kylmää saaneet spagettikurpitsat. Pakastin melkein kaikki soseena/spagettina, mutta sentään jotain käytin tänään heti tuoreeltaan.

1 kurpitsa (hokkaido-, myski-, talvi-, mikä vaan on saatavilla)

Puolita kurpitsa, poista siemenet. Paahda 200 asteessa uunissa n. 30-40 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmeää. Anna vähän jäähtyä ja kaavi pehmennyt sisus kulhoon. Aja pehmennyt kurpitsa joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimella soseeksi. Käytä osa kakkuun, lopusta voi tehdä vaikka keittoa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten.

3,8 dl jauhoa

3 tl kanelia

2 tl kardemummaa

1  tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

2½ dl kurpitsasosetta

1,2 dl maitoa

100 g voita

3½ dl sokeria

2 isoa munaa (tai 3 pienempää)

Sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi jauhot tarvittaessa. Sekoita toisessa kulhossa kurpitsasose ja maito keskenään (jos jollain sattuisi jäämään vähän paakkuja, voi vielä tässä vaiheessa soseuttaa sauvasekoittimella). Vatkaa kolmannessa kulhossa voi ja sokeri hyvin sekaisin. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaen. Jatka tämän jälkeen vatkaamista varovaisesti, ja lisää jauhot ja kurpitsasose erissä vuorotellen, kaksi kolme lisäystä kumpaakin on hyvä. Levita taikina tämän jälkeen leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (ohjeessa 20x30, minulla oli 24x29). Paista 180 asteessa n. 35 minuuttia. Nosta piirakka pois vuuasta ja anna jäähtyä.

200 g tuorejuustoa

50 g voita

2,1 dl tomusokeri

Vatkaa tuorejuusto ja voi vaahdoksi, pari minuuttia riittää. Lisää tomusokeri pikkuhiljaa, vatkaa tasaiseksi. Levitä pohjan päälle. Ihana piirakka, ihan mielettömän ihana.

Maa-artisokkaa ja kurpitsaa koristeena

  

Vuoden 2018 omenapiirakka - maisemakahvilan omenapiirakka

Tämän vuoden omenasato ei päätä huimaa, etenkään laadullisesti. Muistelen kaiholla viime vuoden isoja täydellisiä Antonovkia, tänä vuonna omenat ovat pieniä rupusia pihlajanmarjakoin syömiä tai muumiotautisia. Jokaisesta omenasta meni yli puolet kompostiin, ja sentään valkkasin parhaat omenat puusta alun alkaen.

Minä keräsin mökille lähtiessä kaikki vajaat ja vanhenemaan päin olevat purkit jääkaapista. Mökillä löytyy perusaineet aina, joten oli helppo leipoa tämä piirakka. Ohje on hyvin samanlainen kuin maisemakahvilan raparperipiirakka tai mustikkapiirakka, paitsi puolet pienempi, ja maitotuotteita on käytetty sen mukaan mitä sattui olemaan käytettävissä. Ehkä paras näistä kolmesta piirakasta, aivan loistava!

6 dl omenakuutioita (Antonovka)

n. ½ tl kardemummaa

n. ½ tl kanelia

n. 100 g rahkaa
2 dl creme fraichea
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria

Muruseos: 

4 dl vehnäjauhoja 

1½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta 

1 tl soodaa 

1 tl vaniljasokeria 

125 g voisulaa

Pohjataikina: 

noin 2/3  muruseoksesta 

1 dl kermaviiliä

1 pieni kananmuna

Pinnalle: 

noin 1/3 muruseoksesta

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta kardemummalla ja kanelilla.

Sekoita rahka, hapankerma, sokeri, kananmuna ja vaniljasokeri sekaisin.

Valmista muruseos ja pohjataikina: sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula, sekoita murumaiseksi. Ota syrjään 1/3 muruseoksesta (n. 1,75 dl) ja lisää loppuihin keskenään sekoitetut kermaviili ja kananmuna. Sekoita taikina  tasaiseksi.

Levitä pohjataikina uunivuokaan, jonka päällä on leivinpaperi. Ripottele omenakuutiot tasaisesti päälle ja levitä niiden päälle rahkaseos. Ripottele päällimmäiseksi muruseos. Paista 175 asteisessa uunissa n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä mieluiten seuraavaan päivään. Aivan upea omenapiirakka.

Vaalea juurileipä River Cottagen neuvoilla

Minä olen leiponut elämäni onnistuneimmat leivät Englannissa River Cottagen neljän päivän kurssin leivontapäivänä. Niitä en ole pystynyt ylittämään koskaan kotona, mutta ihan kelvollista juurileipäää saan kuitenkin aikaiseksi nykyään kotonakin Kahvelon juurella. Kirjaan tähän ylös summittain sen, miten teen vehnäleipää vehnäjuurella. Tämä tapa on suunnilleen sellainen mitä kurssilla opin, vähän olen lisäoppia saanut mm. Kahvelosta.

Aamulla sekoita astiassa

50 g juurta
50 g vettä
50 g hyvää vehnäjauhoa/hiivaleipäjauhoa

Peitä astia ja anna käydä päivän ajan. Periaatteessa esitaikinan tulisi kasvaa kaksinkertaiseksi, mutta ei minulla aina kasva, kuplii kuitenkin iloisesti. (Jos ei juuressa ole tässä vaiheessa eloa, jatka ruokkimista, leipominen ei kannata muuta kuin hyvinvoivalla juurella)

Alkuillasta jatka taikinan tekemisellä:

esitaikina
350 g vettä
500 g jauhoa (esim. 100 g täysjyvävehnää, 100 g 00-jauhoa, 300 g karkeaa vehnäjauhoa)

Sekoita kaikki riittävän isossa astiassa nopeasti sekaisin, peitä kulho, anna seistä puoli tuntia. Lisää

1 tl suolaa

Ripottele suola taikinan päälle, kastele käsi ja sekoita suola nopeasti taikinan joukkoon. Anna taikinan levätä puolisen tuntia.

Tämän jälkeen on aika vaivata taikina. Käännä taikina neljä kertaa niin, että otat yhdestä "kulmasta", käännät keskelle, ja taas seuraava. Tämä lasketaan yhdeksi käännökseksi. Anna kohota peitettynä 20-30 minuuttia. Toista kääntely vielä viisi kertaa, samanlaisin välein, eli tähän vaiheeseen menee aikaa vähintään kaksi tuntia, entintään kolme tuntia. 

Sen jälkeen muotoile leipä. Nosta taikina vähän jauhotetulle pöydälle, ja nostele kulmia sisään niin kauan, että saat pyöreän leivän. Käännä leipä pyöreä puoli ylöspäin. Anna leivän levätä pöydällä vähintään viisi minuuttia ja korkeintaa puoli tuntia. Sen jälkeen muotoile leipää vielä nostelemalla kämmensyrjillä leipää altapäin. Laita leipä jauhotettuun leipäkoriin "ylösalaisin", eli niin että taittelut jäävät ylöspäin. Anna kohota muutama hetki, ja siirrä leipä koreineen muovipussissa kohoamaan jääkaappiin yön yli tai seuraavaan iltaan. Tai kohota leipää nelisen tuntia huoneenlämmössä (kylmäkohotus toimii minulla paremmin).

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Jos paistat leivän padassa, lämmitä myös pata kansineen, tai jos paistat pellillä, lämmitä pelti valmiiksi. Lisää ennen leivän paistamista uuniin vähän vettä joko kupissa tai alatasolla olevalle pellille; jos paistat padassa, vettä ei tarvita. Kaada leipä korista pataan (tai pellille), tee siihen muutama viilto terävällä veitsellä ja paista n. 35-40 minuuttia. Laske vajaan puolen tunnin päästä lämpö n. 200 asteeseen. Jos paistat padassa, ota kansi pois viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi.

Tämä aikataulutus sopii hyvin työpäiviin, aamulla ennen töihin lähtöä esitaikina tekeytymään, töiden jälkeen taikinan vaivaus ja muotoilu, ja nostatus jääkaapissa seuraavan päivän kotiinpaluun, jolloin iltapalalle saa lämmintä leipää. Tai viikonloppuun/lomaan, jolloin tuoretta leipää saa aamulla. 

Sikurirouskupiirakka ja sienijuttua

Minä olen hyvin perinteinen ja arka sienestäjä. Olen kulkenut lapsesta saakka sienimetsällä äidin kanssa, joka oli tarkka sienestäjä. Vain hyvin tuttuja sieniä, ei valkoista, ei niitä joita voi sekoittaa muihin. Niinpä minäkin olen poiminut vuosikymmeniä vain muutamia tuttuja sieniä. Rouskuista haapa, kangas ja karva, nykyisin taas mustakin. Tateista herkku ja voi, punikkitatit tunnen mutten poimi. Kantarellit ja mustat torvisienet. Suppikset tunnen mutten niitäkään poimi, paitsi joskus muille annettaviksi. Lampaankäävät ja orakkaat. Siinä on tainnut olla koko aikuisikäni lajikirjo viime vuoteen saakka, vaikka paljon muita sieniä tunnenkin.

Viime vuonna päätin, että opettelen joka vuosi yhden uuden sienen ja otan sen käyttöön. Minulla tämä on pitkä prosessi, tutkin sienikirjoja paljon (vuosia) etukäteen, katson netistä kuvia ja ennen kaikkea luen Suomen sieniseuran FB-sivuja ahkerasti. Sama sieni on niin eri näköinen eri ikäisenä, eri vuotena ja erilaisessa metsässä. Siksi haluan olla täysin varma tuntomerkeistä, ennen kuin alan kerätä sientä syötäväksi.

Viime vuonna oli kohtuullinen sienivuosi, ja uutena lajina aloin kerätä sikurirouskua. Samana vuonna tuli toinenkin uusi laji, nimittäin mustavahakas. Niitä löysin tasan kaksi, enkä ole vielä löytänyt valitettavasti enempää, ihana sieni. Tänä vuonna minulle uutena sienenä tuli kehnäsieni ja limanuljaska. Ja tunnistin myös kangaspalsamirouskun puolukkametsässä.

Olen siis tuplannut tavoitteeni, toisaalta tiedän että edessä on huonojakin sienivuosia, eli ei haittaa jos joku vuosi jää välistä. Ensi vuonna ajattelin alkaa tutustua haperoihin. Tunnistan jo varmasti kangas- ja keltahaperon, ja kumpaakin kasvaa sienimaastoissani joten niistä voisi aloittaa. 

Sikurirouskut olen pääasiassa kuivannut. Tein myös kokonaisista rouskuista sienipiirakan. Juju tässä piirakassa on käyttää kokonaisia lakkeja, piirakka sinänsä voi olla millainen tahansa.

Lempipohja.

Lempitäyte, esim tuo juustoinen, tai sitten vaikka vain kermaviiliä ja munaa, suolaa ja pippuria.

Sikurirouskuja. Paista lakit ensin vähän aikaa pannulla voissa, nostele piirakan päälle. Paista n. 200 asteessa uunissa n. 35 minuuttia.

Hyvä ja maukas piirakka, hienolla tavalla erilainen kuin perinteiset kantarelli- ja suppispiirakat. Ihana aromikas sieni.

Kuivattuja sikurirouskuja ja herkkutatteja + ämpärillinen rouskuja suolassa

Kesäkurpitsa-suklaakakku

Tähän aikaan vuodesta satoa tulee suorastaan pakahduttavaa vauhtia. Oikeasti juuri nyt pitäisi olla lomalla keräämässä satoa maasta ja metsästä sekä säilöä aamusta iltaan. Erityisen huonosti tähän aikaan sopii jokavuotiset työmatkat. Tällä kertaa poissaollessani etenkin kesäkurpitsat olivat ryöpsähtäneet jättimäisiksi. Minä en pidä näiden jättimäisten makua mitenkään ihmeellisenä, vaikkakin täytyy sanoa että Lungo di Firenze maistuu isonakin paremmalta kuin taviskesäkurpitsat pienenä. Mutta ei se silti ole riittävän maukas kuten pieni napakka on salaatissa tai täytettynä uunissa, eli kyllä nämä isot on työstettävä toisella tapaa. 

Osan pakastan raasteena kastikkeita varten, osasta teen keittoa, ja kyllähän sitä kakkuakin on tehtävä. Jo illalla ajattelin että haluaisin tehdä suklaista kakkua, ja vähän googlailin ohjeitakin, mutta mikään ei oikein iskenyt, loppujen lopuksi melkein kaikki löytämäni reseptit olivat niitä samoja. Mutta kuinka ollakaan, aamulla huomasin että Martha Stewart oli laittanut instaan Chocolate Zucchini Breadin ohjeen. Tämä oli selvästi kosmista telepatiaa, joten tein kakun sen ohjeen mukaan, soveltaen meidän mittoihin sopivasti. 

Ohjeessa kakku oli kuorrutettu tomusokerikuorrutteella ja unikon siemenillä, mutta minä jätin sen tekemättä. Tein kakun näin:

115 g voita

5 dl jauhoa

4 dl sokeria

0,6 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

1½ tl suolaa

½ tl ruokasoodaa

1 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljauutetta)

4 isoa munaa

reilu 7 dl raastettua kesäkurpitsaa (n. 500 g)

145 g tummaa suklaata (Pandan suklaalevyt on taidettu mitoittaa myös unssien mukaan)

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet hyvin keskenään. Sekoita toisessa kulhossa munat, sulatettu voi ja kesäkurpitsaraaste (ja vaniljauute, jos käytät sitä). Sekoita nämä kaksi seosta keskenään, ja lisää lopuksi sulatettu suklaa (sulata suklaa joko vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa). 

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 1 h 20 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa kakku paistetaan pitkulaisessa leipävuuassa, mutta minä tykkään paistaa nämä aina kuivakakkuna.

Tänään on Suomen luonnon -päivä. Minulla on Suomen luonnon päivä joka päivä, olen onnekas siinä suhteessa. Tänään on myös Syödään yhdessä -päivä. Minulla on Syödään yhdessä -päivä joka päivä, olen onnekas siinäkin suhteessa. Paitsi jos sattuu olemaan (lasten mielestä) Katsotaan yhdessä pahaa ruokaa -päivä. Tänään on myös Sadonkorjuu-päivä, ja sitä se totisesti on.

Tämä resepti sopii hyvin kesäkurpitsatalkoisiin. Kukkakaalitalkoot meni ohi työmatkan takia, mutta onneksi on tämä viikonloppu aikaa kokkailla ja säilöä mm. kukkakaalia ja kesäkurpitsaa. Kun kesäkurpitsaa pursuaa joka paikassa, kannattaa todellakin upottaa osa siitä suklaakakkuun.

Vuoden 2017 kantarellipiirakka

Tämä sienivuosi on silkkaa iloa. Kantarellipaikat keltaisenaan, tatteja enemmän kuin ehkä koskaan. Silkkaa iloa on myös tämä piirakka, tässä on sienipirakka jossa on maut ja rakenne kohdillaan. Minä en yleensä tykkää suolaisten piirakoiden pohjista, joko ne ovat liian murumaisia tai rasvaisia tai kuivia tai milloin mitäkin. Mutta River Cottagen neljän päivän kurssin leivontapäivänä oppimani piirakkataikina on koostumukseltaan täydellinen ja sen työstäminenkin on pelkästään mukavaa. Kurssilla teimme possupiiraan, minä olen tehnyt mm. kyyhkypiiraan, mutta tämä pohja toimii loistavasti tavallisissakin piirakoissa. Pelkästään tämän takia kannatti käydä kurssilla.

250 g jauhoa
½ tl suolaa

100 g voita

100 ml vettä

1 kananmuna, ihan pieni, tai puolikas isommasta

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi pieni muna, tai osa munasta (tämän voi jättää poiskin). Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan. Tai työstä taikina lämpimänä piirakkavuokaan.

1½ l kantarelleja

suolaa, pippuria myllystä

200 g ranskankermaa tai kermaviiliä

1 dl kermaa

2 munaa

100 g Jukolan cheddar-juustoa

Putsaa sienet. Paista niitä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, rouhaise sekaan vähän suolaa ja pippuria. Sekoita kulhossa ranskankerma tai kermaviili sekä kerma ja munat. Raasta juusto ja sekoita sekin joukkoon. Laita sienet pohjan päälle tasaisesti ja kaada kerma-munaseos päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Minä koristelin piirakan muutamalla pienellä torvisienellä. Tätä tehdään toistekin.

Vuoden 2017 mustikkapiirakka

Tämän vuoden hittileivonnainen meidän perheessä on Satu Koiviston raparperipiirakka. Arvelin että ohjeen täytyy toimia hyvin myös mustikalla, etenkin kun tämän vuoden vähät mustikat ovat melkoisen kirpeitä. Ja hyvin toimikin, tämä piirakka hävisi yhdeltä istumalta. Aavistuksen muokkasin käyttämääni ohjetta, mutta en paljoa.

Minähän teen yleensä aina ensimmäisen mustikkapiirakan pullataikinaan, mutta en näköjään tänä vuonna. Kävin eilen mustikassa ensimmäistä kertaa ja kiersin sellaisen alueen, josta sain viime vuonna kolme ämpärillistä mustikkaa. Tämän vuoden saalis oli ehkä n. 2½ l. Mustikkaa oli joissain varvuissa runsaasti, ja sitten taas isoja alueita ilman mustikan mustikkaa. Näyttää tosiaan siltä, että kukinta-aikaan pölyttäjistä on ollut pulaa, joku yksittäinen hyönteinen on pörrännyt siellä täällä. Viime vuoden jäljiltä voi olla ettei kärsivällisyys riitä marjoja ämpäritolkulla poimimaan.

Vadelmasato näyttää näivettymeen ennen alkujaan, niin kuin monena muunakin vuonna, paitsi viime vuonna. Puutarhamarjoja saattaa tulla vähän enemmän kuin viime vuonna, paitsi karviaisia. En sanoisi edes keskinkertaiseksi tämän vuoden marjasatoa täällä päin, vaikka lehdistä niin saakin lukea.

200 g voita

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

3 pientä kananmunaa (tai 2 isoa)

3½ dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljajauhetta

1 dl mantelijauhoa

9 dl mustikkaa

2 tl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi päällä.  Levitä mustikat taikinan päälle ja ripottele vähän sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Syötiin nyt sellaisenaan, vaniljakastike olisi sopinut hyvin seuraksi, mutta hyvää oli näinkin. Tulee tehtyä toistekin.

Yhden munan mansikkakakku

Tänään tuli juhlittua pienesti, paikalla oli vain kaksi aikuista. Poikkesin töistä tullessa hakemaan sushit, ja myöhemmin söimme jälkkäriksi pikkukakun. Olen aiemmin tehnyt koko perheelle pieniä kakkuja, sekä mansikasta että suklaasta, mutta nyt piti kokeilla vieläkin pienempää kakkua. Tuskin enää pienempää kakkua tulee tehtyä, mutta tämän tekeminen oli kyllä hauskaa. Ja kummankin mielestä kakku oli hassuimman näköinen kakku mitä on nähty. Kyllä oli romanttista laittaa kakku puoliksi.

1 isohko muna
0,55 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoa (erikoishienoa kakkujauhoa jos on)

½ l mansikoita
vajaa 1 rkl sokeria

1½ dl kermaa (tai 2)
½-1 rkl sokeria
vaniljajauhetta

Voitele ja korppujauhota kaksi ihan pientä kakkuvuokaa, halkaisijaltaan 11 cm. Riko muna mitta-astiaan, mittaa saman verran sokeria toiseen mittaan ja vähän vähemmän jauhoa kolmanteen (tai jos on kaksi mittaa, mittaa munat ja sokeri, kaada sokeri kulhoon ja mittaa jauhot samaan mittaan ja vasta sen jälkeen kaada muna kulhoon). Vaahdota muna ja sokeri hyväksi valkoiseksi vaahdoksi. Kääntele jauhot sekaan. Lusikoi toiseen vuokaan 2/3 osaa taikinasta, ja toiseen vuokaan 1/3 osa taikinasta. Paista kakkuja n. 15 min 175 asteessa. Minä otin pienemmän kakkupohjan n. 11 minuutin kohdalla pois uunista, paksumpi oli sen 15 minuuttia. Kumoa kakkupohjat lautasille, anna jäähtyä.

Viipaloi mansikat samalla kun kakku paistuu. Lisää niihin vähän sokeria ja anna mehustua.

Halkaise paksumpi pohja. Kostuta kakkupohjat mansikoista valuneella mehulla, jota on vähän jatkettu vedellä. Laita ensimmäisen pohjan päälle mansikoita ja kermaa (n. 1 rkl), lisää toinen kakkulevy, lisää mansikat ja kerma. Laita päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy, päällystä kakku kermalla ja mansikoilla.

Jaa kakku kahtia ja nauti.


ps. Mies sanoi, että jos olisi saanut aikoinaan elinkautisen, olisi nyt vapaa mies. Jepjep, romantikko mikä romantikko.