Jäniksen ulkofile, omenakastike ja karamellisoidut omenat

Tämä(kään) kuva ei tee ruualle oikeutta

Meiltä meni tänä talvena iso omenapuu jäniksille. Monen lumettoman ja vähälumisen talven jäljiltä en muistanut nostaa suojusta lumen määrän lisääntyessä, lunta on ollut enimmillään yli 60 cm ja tuiskut päälle. Jänikset pääsivät siis syömään koko rungon ympäriinsä noin puolen metrin matkalta eli eipä tuota kanelia pelasta edes jesari tai mikään muukaan hoito. Hyviä savustustulia tiedossa reilusti. 

Valmistin tänään jäniksen ulkofilettä omenan kanssa, tämä pirkanmaalainen jänis oli kyllä ihan syytön oman pihan omenapuun tuhoon. Muuten päivä onkin mennyt ulkoillessa 8 asteen lämmössä kirkkaassa auringonpaisteessa. 

Jäniksen ulkofileen paistoin kuumalla pannulla rosmariinilla maustetussa voin ja öljyn seoksessa, päälle suolaa ja pippuria myllystä. Tämän jälkeen siirsin fileet uunivuokaan ja paistoin vielä 10 minuuttia 180 asteessa uunissa. Ohuemmalle kohdalle vähempi olisi riittänyt, paksummallekin kohdalle tuo oli ihan maksimi.

Omenat tein suunnilleen samaan tapaan kuin miehen pikkujouluissa valmistimme Hans Välimäen opastuksella omenat ankan seuraksi. Tämä on upea lisuke mille tahansa riistalle tai oikeastaan ihan mille tahansa.

Omenakastike

1 dl vahvaa jänislientä

1 rkl vehnäjauhoa

1-2 rkl omenasosetta

½ dl vettä (huuhdoin omenasosepurkin)

1 rkl omenaviinietikkaa

½ dl kermaa

1 tl fariinisokeria (jos hillo on makeaa, sokeria ei tarvitse lisätä)

suolaa ja pippuria maun mukaan

Kun fileet on siirretty pannulta uunivuokaan, lisää pannulle liemi ja vatkaa vehnäjauhot tasaisesti joukkoon. Lisää muut aineet ja anna suurustua sen aikaa kun valmistat omenat ja teet perunamuusin. Voit lopuksi sekoittaa lihoista irronneen nesteen kastikkeen joukkoon makua antamaan. 

Karamellisoidut omenat Hans Välimäen tapaan

2 rkl sokeria 

1 rkl voita 

2 Pink lady omenaa (tai joku muu kiinteämaltoinen omena)

2 rkl vettä 

Sulata sokeri pannulla ja lisää voi joukkoon. Viipaloi omenat tasakokoisiksi viipaleiksi ja lisää pannulle. Lisää vesi ja kypsennä omenoita kannen alla muutama minuutti puoleltansa kunnes ovat kullanruskeita ja hieman pehmenneitä. 

Kalevalanpäivän aterialla söimme siis jäniksen ulkofilettä, muusia, omenakastiketta ja karamelliomenoita sekä kaalisalaattia. Ja jälkiruokana oli marjaisa pavlova, mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa reilusti. Kyllähän tämä juhla-ateriasta kävi.

Kuukauden tee: matkoilla mökeillä

Nyt tulee toinen kuukaudentee peräkkäin, jossa ei ole varsinaista ohjetta teedrinkkiin tai mihinkään muuhunkaan. Halusin nimittäin kertoa, että mitä teefani juo matkoilla mökeillä, joko talvisin meidän mökillä tai vuokramökeillä milloin vain.

Mökillä on tietysti hyvät teet kesäisin, kiva kannu ja valmius sellaiseen (minulle) normaaliin teenjuontiin. Talvisin on toisin, sillä tuon loppuvuoden viimeisellä kerralla normaalit hyvät teet pois talven ja pakkasen tieltä, vaikka talvellakin tulee mökillä käytyä jokunen kerta.

Saatamme käydä myös vuokramökillä aina välillä, ainakin perinteisesti juuri ennen hiihtoloman alkua. Tämä useimmiten käytetty vuokramökki on hyvin varusteltu, ja kaapeista löytyy peruselintarvikkeet valmiina, myös teet, kuten ne liptonin earlgreyt joltain vuodelta.

Näihin reissuihin olen aina varautunut ottamalla omat teet mukaan. Viime aikoina se on ollut helppoa, nimittän teemaisteluista ja joulukalenterista on aina jäänyt jotain hyvää teetä yli. Näitä pusseja olen sitten ottanut mukaan reissuille. Olen myös jemmannut muutaman pussin ja täyttänyt uudestaan sopivalla teellä. Helppoa vai mitä. Pusseissa on hyvä sulkumekanismi, joka kestää käyttöä hyvin, ne ovat sopivan kokoisia vaikka käsilaukussa pidettäviksi.  Sitten vaan kunnolla kuuma vesi päälle, haudutus ja loraus maitoa, ja hyvä aamiaistee on valmis. Iltapäivällä voi sitten juoda jotain muuta, helppo pitää muutama erilainen tee mukana. Viimeisellä mökkireissulla mukana oli Oolongia, johon olen tykästynyt teemaisteluiden myötä. 

ps. Hiihtolomalla pitää aina saada hedelmäpommi-jogurttia (ylin kuva). Lapsena olin siskon kanssa monta hiihtolomaa tätini luona, ja siellä saimme aina hedelmäpommia. Se kuuluu edelleenkin, vuosikymmeniä myöhemmin, hiihtoloman aamiaisiin.

Ihana talvinen mökkireissu muutama viikko sitten

Jänistortillat

Tämä on se erityinen jänis, miehen ensimmäinen jousella ampuma rusakko. Koosta päätellen kyseessä oli viime kesän poikanen, liha oli mureaa ja maukasta, hienon makuista. Miehen toiveesta valmistin koivet tortillojen täytteeksi, fileet syötiin paistettuna lauantaina.

Jäniksen koivet kannattaa hauduttaa kunnolla mureaksi, tällä kertaa haudutin ne maukkaassa liemessä chilien kanssa. Liemestä tuli ihan käsittämättömän hyvää, osa siitä meni tähän ruokaan, mutta lisäksi siitä saa hyvän pohjan muutamalle kastikkeelle, keitolle tai padalle. Tästä kastikkeesta neljä henkeä söi n. puolet päivällisellä, eli saamme toisenkin tortilla-aterian, tai sitten jatkojalostan kastikkeen esim. chiliksi.

Koivet ruskistuksen jälkeen

Nyhtöjänis ja jänisliemi

öljyä/voita

jäniksen koivet

n. 1½ l vettä

2 kuivattua ancho-chiliä, siemenet poistettu

2 kuivattua Aji cristal chiliä, siemenet poistettuna

1 sipuli

1 laakerinlehti

2 tl fariinisokeria

2 tl suolaa

Laita pataan öljyä ja/tai voita. Ruskista jäniksen koivet hyvällä lämmöllä kauttaaltaan. Lisää vettä niin että koivet peittyvät, lisää kuivatut chilit ja muutamaan osaan pilkottu sipuli. Mausta laakerilla, sokerilla ja suolalla. Anna kiehua padassa miedolla lämmöllä kannen alla n. 2 tuntia, tai niin kauan, että lihat irtoavat luista suunnilleen katseesta.

Ota lihat talteen, voit vielä vähän pieniä niitä haarukalla jos on tarpeen. Siivilöi liemi ja keitä sitä kasaan reilusti. Ota myös ancho-chilit talteen ja silppua ne hienoksi kastiketta varten.

Tortillakastike jäniksestä

1 sipuli

öljyä

1 tl jeeraa

½ tl cayenne-pippuria

2 tl paprikajauhetta

1 tl faniinisokeria

1 dl lientä

400 g tomaattimurskaa

jäniksen koivet

½-1 tl suolaa

Kuori ja pilko sipuli, mausta maun mukaan ja kuullota sitä hetki kattilassa, lisää myös chilit pilkottuna/muussattuna liemestä. Lisää lientä ja tölkillinen tomaattimurskaa sekaan, keitä kastiketta kokoon noin vartin verran, tai kunnes se sakenee sopivasti. Lisää revitty liha, lämmitä uudelleen kiehuvaksi ja tarkista suola.

Avokado puuttuu kuvasta

Tortillojen täytteenä oli tätä jäniskastiketta, maissia, salaattia, avokadoa, papusalsaa, hapankermaa, juustoraastetta, korianteria ja limeä.

Hyvää, niin todella hyvää taas. Kastike oli aika miedon, mutta todella maukkaan makuista, aikuisten makuun olisi saanut olla tulisempaakin. Jänis toi hienon maun tortilloihin, koko perhe tykkäsi! Ja koska olin jo valmistellut jäniksen viikonloppuna, arjen upea ruoka valmistui reilussa vartissa. Aikalailla paras alku viikolle, ei voi väittää maanantaita ankeaksi päiväksi.

Lauantaina (esi)valmistin koko jäniksen

Paistettu jäniksen file ja hyvä kastike

Nyt on tarjolla poikkeuksellista jänistä, nimittäin tämä ruoka on valmistettu miehen ensimmäisestä jousella ampumasta jäniksestä (rusakosta siis). Jänis oli koon perusteella aika nuori, ehkä viime kesän poikasia, mutta kolme-neljä todella hyvää ateriaa siitä riittää nelihenkiselle perheelle kun tarkasti kokkaa, ja lientä vielä vähän päälle. Tämä ruoka syötiin lauantaina, samalla valmistin koko jäniksen niin, että seuraavat ateriat tulevat helposti.

Jänisliemi

jäniksen kylkiluut, ranka ja niska

vettä

1 sipuli

porkkana

pala palsternakkaa

varsisellerin varsi

kokonaisia valko- ja mustapippureita

muutama maustepippuri

2 laakerinlehteä

muutama varsi timjamia

Laita lihaisat luut kattilaan, lisää vettä niin, että kaikki peittyvät. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Pilko sipuli (saa olla kuorineen), kuori ja pilko juurekset sekä pilko varsiselleri. Lisää kasvikset ja mausteet kattilaan ja keitä lientä n. 2 tuntia. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan ja keitä sitä kasaan n. puoleen. 

Irrotta kaikki lihat luista ja ota talteen. Niistä voi myöhemmin tehdä vaikka jänispastan, ne eivät tule tähän ruokaan. 

Jäniskastike

1-2 dl lientä

1 rkl vehnäjauhoa

1 rkl mustaherukkahilloa

1 dl kermaa

pannulta huuhdotut maut lihojen paistamisen jälkeen

Kaada vahvaa lientä kattilaan, vatkaa vehnäjauhot joukkoon. Mausta hillolla ja lorauksella kermaa. Anna kiehua kasaan samalla kun paistat lihat. Kun lihat on paistettu ja poistettu paistinpannulta, laita loraus kiehuvaa vettä pannulle ja raaputa kaikki maut talteen ja kaada kastikkeen joukkoon. Siirrä kuumalla vedellä lämmitettyyn kastikekannuun.

Paistettu jänisfilee

jäniksen fileet suupaloina

voita ja öljyä

tuoretta rosmariinia 

suolaa, mustapippuria myllystä

Pilko lihat suupaloiksi. Laita pannulle voita ja öljyä sekä rosmariinia. Kun pannu on sopivan kuuma, poista rosmariinit ja paista lihat nopeasti kuumalla pannulla yrttivoissa. Siirrä lihat lämmitetylle lautaselle folion alle ja viimeistele kastike huuhtomalla pannu. 

Tarjoa lihat kastikkeen ja perunamuusin kanssa, lisänä oli nyt mustaherukka- ja suppilovahverohilloa.

Hyvä ruoka, niin tosi hyvä ruoka. Ihan kuin jousella ammuttu jänis olisi vielä parempaa, ainakaan ei tarvitse huolehtia hauleista. Lihaa ei tällä aterialle paljoa tullut, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Kaikki tykkäsivät todella paljon, kuopus totesi vielä illemmalla, että kyllä oli hyvää ruokaa.

Miehen ottama kuva

Lasagne Nigellan mukaan

Täytyy kai todeta, etten ole enää pitkään aikaan ollut (keitto)kirjojen ostolakossa, sen verran tiheään noita uusia kirjoja on viime aikoina tullut hankittua. Tilasin itselleni Nigellan omistuskirjoituksella olevan kirjan Cook, eat, repeat,... Alkuun ajattelin, että tuliko hutiostos, mutta kyllä ei tullut. Nigella kuvaa kirjassaa ruokafilosofiaansa, ja ehkä yleisin sana kirjassa onkin I, mutta ei se haittaa. Olen laputtanut monta reseptiä sieltä, etenkin kevääksi on odottamassa monta uutta tapaa käyttää raparperiä. 

Lasagnen ohje on pitkä ja yksityiskohtainen, minä kirjoitan tähän oman versioni vähän lyhyemmin ja aavistuksen oikoen. Mutta kahdesta uudesta oivalluksesta en tingi, ne jäävät varmastikin käyttöön. Ohje on ehkä työläämpi kuin tapa millä ennen olen tehnyt, ainakin aikaa siihen kului, mutta onhan tämä nyt niin paljon parempaa. Minä tein heti 1½-kertaisena, ja pakastin osan paistamatta, loistava oivallus jonka olen kuullut Campasimpukalta. Tämä pakastettu lasagne oli hyvä ja vaivaton ateria eiliselle kun minulla olikin muuta. 

Foliorasian kansiteksti

Perhe toivoi että tekisin pian uudet annokset pakastimeen, eipä tarvitse enää makaronilaatikkoa kuulemma tehdä. Minulla jäi kastiketta vähän yli, pakastin sen ja käytän joskus nopeana pastakastikkeena sellaisenaan. 

Lihakastike

2 isoa sipulia

öljyä

1,25 dl täysmaitoa

½ dl tomaattipyretta

2 isoa porkkanaa

1 palsternakka (oma lisäys)

varsisellerin varsi

valkosipulia muutama kynsi

150 g hyvää pekonia

reilusti persiljaa

1 tl kuivattua chiliä (enemmän kuin ohjeessa)

700 g jauhelihaa

3 rkl punaviinietikkaa (ohjeessa 2½ dl punaviinia)

7 dl hyvää lientä (ohjeessa 5 dl)

2 tölkkiä tomaattimurskaa (á 400 g)

2 tl suolaa

3 laakerin lehteä

tuoretta timjamia

Aloita jauhelihakastikkeesta: Kuori sipulit ja pilko ne pieniksi. Ota kuoret ja kannat talteen maitokastiketta varten. Paista sipuleja isossa padassa viitisen minuuttia, laske lämpöä ja jatka hauduttamista vartin verran. Sekoita tomaattipyre ja maito, jätä odottamaan. Kuori ja raasta juurekset, ota taas kuoret talteen, pilko selleri ihan pieneksi, ota siitäkin ylimääräiset osat talteen.  Pilko valkosipuli ihan pieneksi, ota kannat talteen. Pilko pekoni pieneksi.

Lisää kasvikset ja pekoni sipulin joukkoon, nosta lämpöä ja ja kypsennä kasviksia kymmenisen minuttia sipulin kanssa, mausta chilillä ja persiljalla. Siirrä kasvikset kulhoon, ja ruskista jauheliha padassa. Lisää kasvikset takaisin, lisää viinietikka ja lihaliemi, tomaattipyde maidossa, tomaattimurskat, suola ja yrtit. Hauduta padassa 170 asteessa 1 h.

Maitokastike

kasvisten kuoret ja kannat

1 l täysmaitoa

1 tl suolaa

valkopippuria

2 laakerinlehteä

100 g voita

100 g vehnäjauhoa

25 g raastettua parmesania

Laita kaikki kasvisten kuoret ja kannat sekä mausteet kattilaan, lisää maito ja nosta melkein kiehuvaksi. Sammuta lämpö levyltä, peitä kattila kannella ja anna maidon maustua. (Tämä oli minulle se ensimmäinen uusi oivalltus!). Kun lihakastike on ollut uunissa 45 minuuttia, sulata voi ja sekoita siihen jauhot puhtaassa kattilassa, paista kohtuullisella lämmöllä muutama minuutti. Siivilöi maitoa vähän kerrallaan sekaan, minä sekoitan aina hyvin vispilällä ettei tule paakkuja. Jatka vatkaamista ja lämmittämistä niin, että kastike saostuu, minulla siihen menee n. 10 minuuttia. Sekoita raastettu parmesan joukkoon. 

Lisäksi

n. 20 lasagnelevyä

1 pallo mozzarellaa

40 g raastettua parmesania

Kun kastikkeet ovat valmiit, voit koota lasagnen. Alimmaksi vähän lihakastiketta tai pääasiassa sen lientä, sitten lasagnelevyt. Siihen maitokastiketta ja lihakastiketta ja päälle lasagnelevyt. Ja taas kastikkeet ja päälle lasagnelevyt, niin kauan kuin mahtuu, mieluiten kolme kerrosta. Päällimmäiseksi jää kastikkeet, voit lisätä vielä vähän lisää lihakastikkeen nestettä. Tässä vaiheessa jätä lasagne maustumaan vähintään puoleksi tunniksi (tämä oli minulle toinen uusi oivallus!). Jos pakastat lasagnen paistamatta, voit pakastaa tässä vaiheessa, ja sitten tarvittaessa sulattaa lasagne ja lisätä juustot ennen paistamista.

Lämmitä uuni 200 asteeseen, Lisää mozzarella siivuina ja raastettu parmesan päälle. Peitä vuoka foliolla, paista 40 minuuttia. Poista folio, paista vielä 30 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä 20 minuuttia ja nauti (ehkä parhaasta ikinä) lasagnesta.

Käytin tammikuussa yhden sunnuntain kokkaamiseen ja sen ansiosta tämä alkuvuoden työputki on sujunut ruokien kannalta mukavasti. Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna kutsui minua mealpreppariksi, olkoon se toinen nimeni. 

Etäpäiväkirja 18 - etätyöapatian torjumista

Minulla alkaa oma some- ja työkupla täyttyä jonkin asteisesta kyllästymisestä etätöihin. Tämä on hankala aihe, koska nykyaika kohtelee niin eri tavalla eri ihmisiä. Toisella ei ole töitä ollenkaan, toisella tämä aika teettää töitä enemmän kuin mitenkään järjellisesti ehtii/jaksaa tehdä. Toinen stressaa jatkuvasta ihmisten parissa olemisesta, toinen apatoituu kököttömällä kotona keittiön pöydän ääressä tai makuuhuoneessa aamusta iltaan. Toisella menee hermo siihen, ettei saa sekunnin rauhaa kotona, toinen nääntyy yksinäisyyteen. Että valitapa tässä sitten jos pännii, kun aina löytyy se joku sanomaan, että sinullahan on asiat hyvin kun on/ei ole sitä tai tätä (toisin kuin minulla). 

Jos jotain, niin toivon ymmärrystä kaikille, ja armoa itseä ja myös muita kohtaan. Toista voi harmittaa ihan samalla tavalla kuin itseäkin harmittaa, vaikka asiat olisivatkin eri tavalla. Tiedostan kuinka etuoikeutettua on olla siinä onnellisessa asemassa, että töitä riittää ja että niitä saa tehdä etänä, kohta jo vuoden verran. Mutta silti saa ottaa päähän, saa kaivata työkavereita ja sukulaisia, juhlia ja tapahtumia jne. Onhan tämä nyt ankeaa.  

Minun keino pärjätä etätyöapatiaa vastaan on keksiä ihan tietoisesti pieniä juttuja, jotka piristävät etätyöarkea. Minulla nämä toimivat, toisilla voivat toimia eri jutut. Mutta se, mita haluan sanoa: tee itsellesi pieniä asioita jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Ja kun ottaa päähän, anna ottaa ja sitten voi taas jatkaa eteenpäin. Tylsäähän tämä on, mutta tylsiäkin juttuja tarvitaan, eli se nuku riittävästi, ulkoile päiväsaikaan ja syö monipuolisesti pätee edelleen. Pienelläkin asialla voi olla iso merkitys hyvinvoinnille.

Kalaa maailman parhaasta kalakaupasta

Viime aikojen lista hyvistä teoistani itselleni:

• Kukkien hankkiminen kotiin (Kauklahden kukka)
• Hyvän kalan ostaminen ruuaksi, samalla nopea kohtaaminen työkaverin kanssa (Maxin kala)
• Kävelylenkit yksin tai esikoisen kanssa
• Ajattelemaan herättävien kirjojen lukeminen/kuunteleminen
• Osallistuminen taas etäteemaisteluun, sisko mukana tällä kertaa! (Teahouse of Wehmais)
• Siementilaus (Siemenkauppa)
• Sauna (se on sähkösaunakin) ja vilvottelu ulkona

Siemeniä, teetä ja tulppaaneja

Kerrankin hyvä sosekeitto

Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)

1 palsternakka

1 sipuli (pienehkö)

n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)

1 varsisellerin varsi (pienehkö)

4 perunaa (esim. Rosamunda)

1 parsakaalin varsi (koska oli)

1 dl tiukkaa lientä

7 dl vettä

n. 200 g Koskenlaskijaa

1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 

ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

Etäpäiväkirja 17 - metatyön vähentäminen ja ruokalista

Metatyöstä ja sen kuormittavuudesta on kirjoitettu paljon, ja siitä kuinka se usein kaatuu perheessä naisille. Minä en nyt kirjoita asiasta enempää (saattaisi mennä vähän tunteisiin tässä tilanteessa), mutta kerron nyt yhden minun metatyötä helpottavan asian. Voihan olla, että olen ainoa, joka ei jaksa aina miettiä mitä ruokaa tehdä perheelle, tai saa ehdotuksia vain jälkikäteen, mutta siltä varalta jos joku muukin sattuisi kipuilemaan saman asian kanssa kirjoitan tämän ylös. Elikkäs*:

Minä olen nyt eristysaikana ajoittain ollut todella väsynyt ruokien suunnitteluun, jatkuvaan lounaiden ja päivällisten miettimiseen, että mitähän sitä taas keittäisi. Esikoinen näki Tiktokissa pätkän, jossa perhe teki listan toiveruuista, joiden mukaan kokataan aina kuukausi kerrallaan. Olen minäkin listoja aina välillä ehdotellut, mutta en koskaan näin systemaattista. Ja koska idea tuli joltain muulta kuin äidiltä, olivat kaikki innoissaan mukana. Niinpä tein yksinkertaisen taulukon ruutupaperille, tuon piti olla luonnos, mutta se päätyikin jääkapin oveen. Vasemmalla kanan alla on meidän nimet ikäjärjestyksessä. 

Tuo lista riittää varmastikin tammi-helmikuulle, kun kumpikin on "vajaita" arkikuukausia, ja tarkoituksena on syödä monia ruokia useamminkin kuin kerran, ja tietysti väliin kokota jotain muutakin. Järjestyksellä ei ole väliä, teen sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mikä sattuu huvittamaan. 

Minä pyysin toiveet jokaiselta seuraavista ruuista

• liha
• kana
• kala
• kasvis
• keitto

Lista on jääkaapin ovessa, ja siitä voi ruksia ruokia sitä mukaa pois kun niitä valmistaa. Ja kun lista on käyty läpi, tehdään uusi, alla on sopivasti tilaa siihen. Ja jatketaan niin kauan kuin intoa riittää. Mutta eipähän tarvitse keksiä, että mitä meillä syödään lähiaikoina.

*Juu, Sisäilmaa katsottu ja osuvaksi havaittu, virkamiehen kunnian kautta.

Kuukauden tee: Aamiaistee

Tyypillinen aamiainen: iso kuppi teetä ja smoothieta, kuva kesältä 2019

Tammikuun kuukauden tee ei ole mikään varsinainen ohje teedrinkille; se on kertomus siitä, miten minä juon aamuteeni, jo kohta 35 vuotta, ja kuinka pienestä joku tapa voi saada alkunsa. Minä tykkään kertoa tätä tarinaa kaikille teenjuonnistani kysyjille, ja varmaan kerron vaikkei kysytäkään (sori). 

Olin 1980-luvun puolen välin jälkeen Englannissa kielikurssilla, eläkeläisten suosimassa rantakaupungissa Bournemouthissa. Perhe, joka majoitti minut ja ystäväni (sama vadelmateestä kertonut), taisi tehdä sitä pääasiassa rahasta, mutta hyvä meidän siellä oli olla yksi kuukausi. Aamulla saimme kupilliset teetä ja pikkukulhollisen muroja. Lounaseväänä oli valkoista valkoisemmat leivät, jonka välissä oli majoneesia ja viipaleet kurkkua tai vähän pilkottua tomaattia ja pikkupussi sipsejä sekä joku suklaapatukka tai joskus harvoin hedelmä. Päivällisellä oli yleensä keitettyä pastaa tai vetistä perunaa ja papuja tomaattikastikkeessa tai sitten jotain muuta kastiketta. Lisukkeena tölkkiherneitä tai muuten vaan muhjuksi keitettyjä kasviksia. Tämä kaikki kuulostaa varmaan pahemmalta kuin mitä se muistoissani on, olihan tuollainen ruoka aika eksoottistakin kasarilla. Ruoka kyllä jätti jo kuukaudessa puutteen tunteen nuorelle, joka oli tottunut syömään paljon kasviksia ja marjoja päivittäin.

Mutta ne illat. Kokoonnuimme koko perheen kanssa olohuoneeseen, perheen isä keitti teeä kaikille ja nautimme teen yhdessä digestive-keksin kanssa uutisia katsoen. Tee oli vahvaa mustaa teetä, se juotiin reilun maidon kanssa. Miten kuumaa ja miten hyvää se olikaan! Ja vähintään yhtä tärkeää oli se yhdessäolo ja keskustelut perheen kanssa, sen mitä nyt sen ajan englannilla pystyin juttelemaan. Muistan vieläkin ne kupit, teen tuoksun ja maun, sen upottavan sohvan ja pienen television. Se jätti sellaisen jäljen, että palattuani kotiin aloin juoda joka aamu mustaa teetä maidon kanssa. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Aamuteeni on siis English tai Irish Breakfast -teetä, mustaksi haudutettuna isossa kupissa ja reilusti maitoa päälle. Työpaikalla suosin teepusseja, tavallisesti ihan tavallisia kuten PG Tips, ja matkojen jälkeen jotain vähän parempaa niin kauan kuin riittää. Nythän sitä ei tarvitse miettiä, irtoteellä mennään edelleen kotona niin arki- kuin pyhäaamutkin. Hyviä teeaamuja kaikille!

Blogivuosi 2020

Jo lähes perinteiseen tapaan kokoan yhteen kuluneen blogivuoden kohokohdat. Blogin päivitysvauhti piristyi hieman muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen, ja hyvä niin, onpahan taas kirjoitettu itselle muistiin ajatuksia pitkin vuotta. Olkaa hyvä, täysin subjektiivisesti ja vain aavistuksen sattumanvaraisesti kootut nostot vuoden lähes jokaiselta kuukaudelta:

Tammi-helmikuu menivät ihan tavallisesti, muutama riistaresepti ja joku kasvisresepti. Eipä sitä ajatellut mitään tavallisuudesta poikkeavaa vuoden alussa, se oli eri aikaa se.

Maaliskuu

Maaliskuussa sitten alkoi tapahtua. Ensin tuli uutisia viruksesta, mutta ihan alkuun sitä ajatteli aika tyypillisesti ettei se koske meitä, vaikka väärässähän sitä oli, isosti. Minut pysäytti oikeastaan ensimmäisen kerran Italiassa asuvan vanhan luokkakaverini FB-päivitys maaliskuun alussa. Minä aloitin etätyöt 13.3., mies 17.3. ja lapset etäkoulun 18.3. Aloitin etäpäiväkirja-sarjan, ja hyvä oli että aloitin. Olen kirjoittanut ylös aina sillä hetkellä mielessä olevia asioita, joten ne ovat ilman jälkikäteen tulevaa tulkintaa tai "viisautta". Ja ehkä en tästä vuodesta paljoa muistaisi ilman bujoa ja tätä blogia, sen verran kuormittava vuosi ollut töissä ja kotona. Jo pelkästään metatyön määrä on ollut järkyttävä.

Viimeinen ns. normaali postaus maaliskuussa oli Nannan inspiroima jjapaguri. Silloin vielä metsästin nuudeleita pitkin Hakaniemeä. Siitä seuraavana olikin sitten poikkeustilan aattona julkaistu turvallinen hirvikastike, joka nautittiin sesonkioluen kanssa.

Huhtikuu

Pääsiäinen osui tänä vuonna huhtikuulle. Meillä se ei eronnut mitenkään normaalista pääsiäisestä, vietettiin sitä perheen kesken kuten aina litsaten sunnuntain brunssilla sekä riistaa ja kalaa syöden. Mutta mieli on kummallinen: minä en koskaan ajatellut että meidän pääsiäisestä "puuttuisi" jotain, kun ei menty laskettelemaan Lappiin/Alpeille, tai ei muutenkaan matkustetttu jonnekin sukulaisten tai ystävien kanssa. Mutta tänä vuonna, kun oma somekupla täyttyi harmitteluista "ettei pääse mihinkään", minulle tuli vähän outo olo, vähän sellainen tyyliin että kuinka tylsiä olemme kun meillä ei mikään muutu poikkeusaikana. Ratkaisu tähän oli tietysti sometauko, eikä se oikea asian miettiminen. 

Toukokuu

Toukokuussa piti olla isot juhlat, ja niinhän siinä olikin, mutta ihan toisella tapaa kuin olin ajatellut etukäteen. Silloin vielä ajattelin, että juhlitaan sitten ensi vuonna, mutta taitaa kyllä nämä juhlat jäädä välistä kokonaan, uusi toukokuu on jo pian. 

Kesäkuu

Kesäkuussa vietin blogisynttäreitä, sopivasti samalle päivälle sattui piknik läheisessä puistossa. Minun voima-ajatukseni oli koko poikkeusajan juhannus ja se, että pääsisin mökille ja kokolle. Ja pääsinhän minä, koko juhannus oli juuri niin tärkeä ja merkityksellinen kuin ajattelinkin. Tunteet olivat pinnassa, oli lämmintä, oli valoisaa ja oli poikkeuksellisen upea yhden kuusen kokko. Heihei lapsuuden kiipeilypuu.

Heinäkuu

Heinäkuu oli lomakuukausi, ja jälkikäteen ajatellen melko turvallinen kuukausi, ehkä sitä olisi voinut olla vielä rennomminkin. Kirjoitin kahdesta matkasta, samalla vähän vertasin viiden vuoden takaisiin matkoihin. Kuukauden tee -sarja alkoi seljankukkateellä.

Elokuu

Etätöihin paluu otti vähän koville, se oli minusta rankempaa kuin tavallinen lomiltapaluu kesäloman jälkeen. Pikkuhiljaa vanhat rutiinit alkoivat löytyä, minulla koko syksyn pelastus taisi olla se, että sain aina tehdä viikon töitä mökillä joka kuukausi. Kyyhkykausi alkoi perinteisesti ja muutaman vuoden tauon jälkeen oli hyvä mustikkavuosi. Marjastus ja sienestys ovat aina olleet mielipuuhaani, mutta tänä vuonna ne tuntuivat erityisen tärkeiltä.

Syyskuu

Syyskuu on ihan parhaita ruokakuukausia, satoa maasta ja metsästä. Valmistin myös täydelliset porsaankyljykset Mallaspossun kyljyksistä. Reseptin löysin isotädiltäni perittystä vanhasta keittokirjasta. Olin sitä ennen googlaillut ohjeita, ja minut pysäytti näiden ohjeiden vertailu: tässä vanhassa ohjeessa ei hukata mitään. Paljon puhutaan ruokahävikistä, mutta kaikissa nykyisissä ohjeissa esim. leivitykseen käytetään vähintään yksi dl vehnäjauhoa, josta siis suurin osa menee hukkaan. Tuossa vanhassa ohjeessa käytetään yksi rkl, se määrä riitti juuri ja juuri, mutta mitään ei jäänyt hukkaan. Ihana ohje, ihana ruoka.

Syyskuun kohokohta oli päivä Kielometsässä. Yhdessä kokkaamista, syömistä, säilömistä, sienestystä, ihan paras päivä ikinä, taas. Yksi päivä voi olla täydempi kuin mikään muu ajan määre.

Lokakuu

Lokakuu jatkui maan ja metsän antimista nauttien, oli mökkeilyä ja arkea. Juurileivonta on ollut yksi poikkeusajan nousijoista, eikä ihme. Vaikka jatkuvasta etätyöstä voi olla montaa mieltä, niin juurileivonta on helppo mahduttaa etäarkeen. Lokakuu on hyvä riistakuukausi, mutta siihen mahtuu myös maan sadon säilömistä ja syömistä, kuten kasvisten käyttöä soffritoa varten tai serkun luomuruista puurossa.

Marraskuu

Marraskuu osoitti minun olleen väärässä vuosikaudet: onnistuu ne ulkosynttärit marraskuussakin, vieläpä kahteen kertaan. Ihanat, liikuttavat ja hauskat synttärit. Muuten marraskuu meni nopeasti ohi pääasiassa töitä tehden. 

Joulukuu

Joulukuussa esikoinen siirtyi takaisin etäopetukseen, vietimme etäpikkujouluja ja näimme sukulaisia sekä lähellä että etänä. Joulua vietimme lähes perinteisesti, oli kalapöytä ja aattona kinkut ja laatikot. Meillä hyvin perinteistä (kuten pääsiäisenä), tänä vuonna mietin ehkä taas tavallista enemmän perinteitä ja sitä, että ovatko ne enemmän iloa vai taakkaa. Tänä vuonna tilasin lähes kaiken kotiin, ja siitä haluan pitää kiinni tulevaisuudessakin, jos vaan mahdollista.

Aika kuluu nopeasti, poikkeusaikana vieläkin nopeammin, vaikka maaliskuun puolessa välissä ajatteli viikonkin olevan pitkä aika. Tänä vuonna tavallisista asioista tuli entistä merkityksellisempiä, ehkä muillekin kuin minulle, jonka mielestä tavalliset asiat ovat jo aiemmin olleet niitä parhaita. Erittäin tärkeää oli se, että sain tilata ruuat kotiovelle tutusta Kauppahalli24:stä ja kalat Maxin kalasta.  Ja iloa etäelämään toi mm. Teahouse of Wehmaisin teemaistelut sekä upeat kukat, jotka edelleen sain tilata Pirjo Kopilta, elokuusta lähtien uudesta Kauklahden kukasta (kuvaavaa on, että tämän postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva on Pirjon käsialaa). Mitähän kivaa sitä keksii ensi vuoden etäarjen piristykseksi? Toivotaan ensi vuoteen kaikkea mahdollista hyvää, noudatetaan ohjeita ja tuetaan paikallista.

Turvallista ja parempaa vuotta 2021!

Se paras joulusinappi

Minä olen saanut vuosikausia kummiltani joulusinapin. Viimevuosina emme aina ole onnistuneet vaihtamaan lahjoja ennen joulua, puhumattakaan tästä vuodesta, joten päätin itse tehdä perinteisen joulusinapin samalla ohjeella. Sain tämän ohjeen siskoltani, hän oli aiemmin (vuonna 2017) tiedustellut ohjetta tädiltämme. Minä tein tämän alkuperäisestä ohjeesta puolikkaana, siitä tuli juuri sopiva purkillinen meille jouluksi, näin teen jatkossakin. 

Tämähän ohje ei ehdi enää tälle joululle (kuinka tyypillistä blogilleni), mutta onpahan minulle muistissa tuleviksi jouluiksi.

1 dl Colmanin sinappijauhetta

1 dl sokeria

1 dl kermaa

1 tl (vajaa) perunajauhoa

ripaus suolaa

1 kananmuna

1 tl etikkaa

Mittaa aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa vähän aikaa. Jäähdytä sinappi sen jälkeen nopeasti kylmässä vesihauteessa, tai esim. ulkona kylmän kivetyksen päällä. Lisää etikka jäähtyneeseen sinappiin, sekoita ja purkita. 

Aaton pelkistetty kattaus

ps. Rusinasoppa on nyt listalla kuudentena, aika hienoa minusta. Meillä ei mennyt tänä jouluna sitä kuin yksi kattilallinen, ennätys sekin. Toki sitä on tänä vuonna keitetty pitkin vuotta monta kattilallista. 7 kg kinkku oli sen verran sopiva, ettei siitä saa hernekeittoa tehtyä.

Joulua 2020

Joulukimppu Kauklahden kukka

Joulufiilis on tänä vuonna väkevämpi kuin monena vuonna, tai ehkä jopa koskaan. Meidän jouluperinteisiin ei koronavuodella ole juuri muuta vaikutusta, kuin se,  että en tee lipeäkalaa, ja se, että tilasin ihan kaikki ruuat kaloja myöten kotiin. Kukkia on tavallista enemmän ympäri kotia. Lahjoja lapset saattavat saada minulta vähän enemmän kuin normaalisti, ehkä kompensoin vähän sitä, ettei päästy vaihtamaan paketteja sukulaisten kanssa normaaliin tapaan. 

Koti on koristeltu, on kuusi, tonttuja, on joululiina ja joulukukkia. Minulla on joka vuosi ollut kaunis kimppu tai asetelma Pirjo Kopilta, mutta ehkä tuo tämän vuoden kimppu on kaunein mitä minulla ikinä on ollut. Tunteet ovat pinnassa, ihan herkistyin meidän puuroaamiaisella (mies sai mantelin). Lapset ovat tohkeissaan joulusta, isojen lasten tavalla, mikä on niin 💖

Joulu on lanttulaatikkoa vaille valmisteltu. Kinkun paistoin eilen, aamulla leivoin pullan. Nyt lämmitän saunan (eikö kuulostakin paremmalta, kuin sanoa, että nyt laitan saunan päälle) ja joulurauhan julistuksen jälkeen menemme joulusaunaan perinteisesti valoisan aikaan. Ja olemme kaksi viikkoa kotona tekemättä mitään tai menemättä mihinkään. Tai no, jos mökille tulee lunta, niin sen perässä voi olla pakko mennä mökille. 

Leppoisaa ja rentouttavaa omanlaista joulua kaikille!

Joulun 2020 kalapöytä ja lohitäytteiset ruiskupit

Jo hyvin perinteiseen tapaan meillä syötiin joulun kala-ateria jo tänään aatonaattona. Tänä vuonna hankin kalat helpon kautta eli tilasin kaikki kotiin Maxin kalasta. Tilausaikataulu oli sellainen, etten olisi ehtinyt graavata kaloja itse, ja toisaalta en halunnut käydä kaupoissa ollenkaan, joten tilasin ihan kaikki valmiina, myös sillit ja silakat. Ja voi hyvänen aika että kaikki oli hyvää, ei taida olla paluuta vanhaan. 

Poikkeusvuosi näkyy siinäkin, että tänä jouluna en tee lipäkalaa. koska toinen lipeäkalan syöjä ei tule koko jouluna tänne. En myöskään tehnyt tänään perinteiseen tapaan sienisalaattia, olen meistä neljästä ainoa joka söisi sitä eikä huvittanut tehdä vain yhdelle sitä. Ja minähän teen joulujuttuja aina vain sen verran, mikä huvittaa.

Tämä satsi tuotiin kotiovelle päivällä

Tänään meillä oli pöydässä

kirjolohenmäti, smetana, sipuli ja suolakeksit

graavit lohi ja siika

lämmin- ja kylmäsavulohi

mustaherukka- ja sinappisilli

suutarin lohi

katkarapu-savulohitäytteiset ruiskupit

rosolli

vihreä salaatti: päärynää, paprikaa ja herneitä

keitetyt perunat

saaristolaisleipä

kotikalja

Ensimmäistä kertaa (muistaakseni) punnitsin lohitäytteen. Tätä ohjetta minulta on kysytty usein, joten kirjoitan sen ylös ihan otsikkoon, jotta löytyy myöhemminkin. Minä en siis normaalisti punnitse, vaan teen mukaan mikä tuntuu hyvältä, ja tämä on hyvä suhde täytteessä:

200 g Creme bonjour katkaraputuorejuustoa

400 g lämminsavulohta

Hiero tuorejuusto ja kala haarukalla tahnaksi. Täytä ruiskupit tahnalla, tai käytä lohitahnaa esim. kolmioleipien tai uuniperunoiden täytteenä. Tämä on aika iso annos, välillä teen puolikkaana. Osa tahnasta syödään kalapöydässä keksien tai leivän päällä.

Juomia ennen joulua 4. Mustaherukkaglögi

Kun olin lapsi, äiti keitti aina glögin itse. Lapset saivat glögia sellaisenaan, aikuisilla saattoi olla terästystä joukossa. Minun tulee aika harvoin keitettyä glögiä; valmiit glögit ova käteviä ja ihan riittävän hyviä. Mutta onhan tämä omasta mehusta keitetty glögi ihan parasta. Minun maustevalikoima on muotoutunut vuosien aikana, ja vähän vaihtelee. Neilikasta en pidä, joten korkeintaan  pari neilikkaa pääsee mukaan. Vaniljatankoja minulla on jemmassa, sellaisia, joista on jo siemenet käytetty ja ehkä tankoakin jonkun kerran. Huuhtelen käytetyn vaniljatangon, annan kuivua, ja käytän uudelleen, makua tulee ihan riittävästi liemeen edelleen.

Mausteliemi:

6-8 dl vettä

2 kanelitankoa

8 kardemumman kokonaista siementä

1 tähtianis

½ tl pomeranssinkuorta

2 kokonaista neilikkaa (oikeasti käyttäkää enemmän)

pieni pala vaniljatankoa (sellaista josta siemenet on käytetty johonkin muuhun)

1-2 rkl sokeria (vähemmän jos oma mehu on makeaa, enemmän jos se on ilman sokeria)

Keitä maustelientä n. 15 minuuttia, jätä se jäähtymään mausteiden kanssa. Siivilöi mausteet pois ja kaada liemi kattilaan

½-1 dl mustaherukkamehua (sopivasti, riippuu mehusta)

6-8 dl maustelientä

Lämmitä melkein kiehuvaksi. Tarjoile esim. rusinoiden ja manteleiden kanssa, terästä niin halutessa mieluisella juomalla. 

Lapsetkin tykkäsivät, sanoivat että parempaa kuin luulivat. Tosin toivoivat seuraavalla kerralla ilman tähtianista.

Tänään meillä oli epäpyhäisesti siivouspäivä, siivosimme kolmestaan (mies on metsällä) vähän perusteellisimmin. Aamulla haimme joulukuusen, se on tarkoitus koristella illalla ja samalla kuunnella joululauluja sekä nauttia glögistä ja joulutortuista. Alkaa jo olla syvä joulufiilis, niin kuin kuuluukin neljäntenä adventtina. Edessä on enää kivoja joulupuuhia.

Etäpäiväkirja 16 - jouluruoka ja perinteet

Uudistuneet pikkujouluperinteet

Etätöitä on vielä vajaa viikko jäljellä ennen joululomaa, takana 34 viikkoa. Lomasuunnitelma ei-minkään-tekemiseksi on tehty, tyyliin kirjapino ja suoratoistopalvelulista valmiina. Ja tietysti hyvää ruokaa. 

Olen tehnyt nuoresta pitäen joka joulu perinteiset jouluruuat. Pientä variaatiota on ollut, mm. ruokalajien määrä on vaihdellut oman jaksamisen mukaan eri jouluina, mutta muuten ajattelen, että vuodessa on yli 360 päivää jolloin syödä mitä vaan, mutta näinä muutamana päivänä syödään samalla tapaa joka vuosi. Minä pidän jouluruoka-fanina tätä perinteisyyttä rikkautena, vaikka olenkin joskus jonkun pääsiäisen aikaan pohtinut perinteiden mielekkyyttä, etenkin vuosina jolloin niistä ei olisi jaksanut pitää kiinni. Tänä vuonna pohdin asiaa uudestaan, en tosin omasta puolestani, sillä meidän joulu on ihan samanlainen kuin muinakin vuosina; mutta kaikkien niiden puolesta, jotka eivät pääsekään omiin perinteisiin joulupöytiinsä. 

Tänä vuonna taitaakin monilla olla tarvetta resepteille, koska ei olla tutuissa pöydissä. Tai ehkä tänä vuonna voi tehdä jotain ihan uutta, alkaa luoda uudenlaisia perinteitä? Mutta meille, jotka kaipaamme perinteisiä reseptejä, löytyy blogista mm. seuraavat ohjeet:

lanttulaatikko

imelletty perunalaatikko eli tuuvinki (vaikka tämän saankin aina siskolta)

porkkanalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren mukaan

maksalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren ohjeella

rosolli sekä käänteinen rosolli

sienisalaatti

lipeäkala uunissa

kalan graavaus pakastimen kautta

se paras sipulisilli

rusinasoppa (tämä on noussut viime vuotta lukuunottamatta joka joulu top-vitoseen)

puolukkaglögi

joulupiparit

Meillä syödään tänäkin vuonna näitä kaikkia, paitsi lipeäkalaa, sillä toinen lipeäkalan syöjä ei ole paikalla. Laatikoista teen nuo tavalliset versiot, ja se kinkun ohje puuttuu edelleen mutta kinkkua on tulossa. Ja sitten voikin alkaa jännätä, että nouseeko luumukiisseli tänä vuonna top-vitoseen.

En vieläkään tiedä, että onko perinteet rikkaus vai taakka. Kaksi iloista ei-enää-niin-kovin-pientä jouluihmistä niiden avulla on kuitenkin kasvanut.