Etäpäiväkirja 5 - positiivisuuslista / miten menee

Nyt on takana reilu kuusi viikkoa etätöitä ja lapsillakin melkein kuusi viikkoa etäkoulua. Kaikkeen alkaa olla tottunut, ja kuten aiemmissa postauksissa olen todennut, meidän perheen elämä ei ihan hirveästi ole muuttunut tämän eristyksen aikana. Oikein havahduin, kun työkaveri kysyi, että mitä olen tehnyt nyt eri tavalla kuin ennen. Mietin pitkään, mutta pakko oli myöntää, että en mitään (voi tosin olla etten vaan muista), teen vaan vähän enemmän sitä mitä tein ennenkin. Meidän pääsiäinenkin oli ihan perinteinen, samoin vappuakaan ei ole peruttu: teen simaa ja munkkeja kuten ennenkin ja kitken rikkaruohoja.

Alkuun aivot siritti ja sitä mietti, että miten tässä selviää kaikesta ylimääräisestä kotityöstä. Siritys on loppunut ja jotenkin vaan kaikki on järjestynyt ja luiskahtanut paikalleen. Olen pitänyt positiivista mieltä yllä, ja listaan mielessäni hyviä asioita päivittäin, montakin kertaa päivässä. Kirjoitan tähän eilistä listaa, osa näistä on sellaisia pikkupositiivisuuksia ja osa isompia asioita, missään järjestyksessä ne eivät ole, paitsi ensimmäinen ensimmäisenä.

• Olemme toistaiseksi pysyneet terveinä, tämä tietysti se isoin ja tärkein asia
• Esikoinen nauttii etäkoulusta
• Kuopuskin pärjää etäkoulussa ihan hyvin
• Perhe on ollut pääasiassa hyväntuulisesti yhdessä, oma rauha löytynyt tarvittaessa
• Lapset haluavat edelleen viettää aikaa minun kanssa sekä sisällä että ulkona
• Lapset eivät valita lounaista
• Kauppatilauksiin on löytynyt hyvä rytmi: ruokatilaus kerran viikkoon, Maxin kala joka toinen viikko
• Ostin huutonetistä puoli tusinaa Elegia-aterimia, aivan kuin uudet
• Tilasin kolme teemaistelua Wehmaan teehuoneelta, maltan tuskin odottaa! 💚
• Etätapaamiset ystävien kanssa 💚
• Lukupiiri 💚
• Pääjohtajan perjantaiset kirjeet 💚

Mutta onhan tämä nyt rankkaa. Suvussa on ollut surua, se on se isoin juttu. Ja pienempinä asioina mm. se, miten työpäivät venyvät, unet ovat pääasiassa kamalia ja kaikki on yhtä pötköä päivä ja viikko ja kuukausi toisensa perään. Tunteet ovat pinnassa, laitan sydänhymiöitä joka paikkaan ja kyyneleet nousevat silmiin pienistäkin asioista, kuten vaikka pääministerin vastatessa lasten kysymyksiin. Ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, mitä viime viikkoina on tapahtunut, samaa samaa vaan. Ikävä työpaikalle, ikävä Hakaniemen halliin ja torille, ikävä käytäväkeskusteluja, ikävä ravintolaillallisia, ikävä naurua ja ihmisten hymyilyä. Ikävä sitä, että hiljaisuus ei tunnu painostavalta (kuten etäkokouksissa).

Näistä ei saisi valittaa, mutta kyllähän se harmittaa, että suvun iloiset juhlat ovat peruuntuneet. Ylioppilaat pitäkööt ylioppilaslakkejaan koko kesän siitä hyvästä, ettei juhlia tule normaaliin tapaan (kummipojalle 💚). Minäkään en saa järjestää niitä omia isoja juhliani, joihin olin suunnitellut esikoisen kanssa kaiken jo valmiiksi ja puheetkin miettinyt. Esikoinen kylläkin totesi ihanan positiivisesti, että ajattele: jos voit pitää juhlat ensi vuonna, niin yksi vuosi vaan hävisi ja olet edelleen samanikäinen. Tähän tähtään, se olkoon voima-ajatukseni! 

#pysytäänkotona #tuepaikallista #kauniistikotimainen #perunahaaste #jne.

                                                             

Kyyhkykastike aurajuustolla

Kuten kyyhkyreseptien julkaisuvuosista näkee, viime vuodet eivät ole olleet kovinkaan kyyhkyisiä. Sentään muutama on tullut vuosittain, ja yleensä olen valmistanut ne yksinkertaisesti kauden aikana. Jokunen on arvokkaana pakastettu, ja jopa niin arvokkaana, että sellainen neljän satsi löytyi ylivuotisiakin kyyhkyjä. Nämä kyyhkyt oli pakastettu vähän huolimattomammin kuin yleensä pakastan, ja ehkä poikkeuksellisesti pientä kuivumista oli havaittavissa. 

Reseptiä etsiessä otin tämän huomioon, ja päädyin keittämään linnut. Otin vähän inspiraatiota Maija Silvennoisen Riistakirjasta, muunsin kyllä alkuperäistä ohjetta jonkin verran (alkuperäinen ohje oli riekolle). Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää juuri tällaisena!

4 kyyhkyä

voita

iso sipuli

1 porkkana

pätkä varsiselleriä

muutama oksa timjamia

oksa rosmariinia

2 laakerinlehteä

1 rkl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja viher-) 

muutama katajanmarja vähän murskattuna

1 tl suolaa

vettä (minulla vähän yli 1 l)

3 rkl voita

3 rkl jauhoa

4 dl lientä

1 rkl paseerattua puolukkaa

50 g Aura-juustoa

1 dl kermaa

Ruskista linnut voissa kuumalla pannulla. Paahda kuoritut ja pilkotut kasvikset samalla pannulla. Laita linnut ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy ja nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa jos sitä tulee. Noin 10 minuutin päästä tai sitten kun vaahtoa ei enää tule. lisää yrtit ja mausteet. Keitä lintuja noin tunti. Kääri linnut voipaperiin ja pyyhkeeseen, anna lihojen odottaa kastikkeen teon ajan.

Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon puhtaassa kattilassa kunnes sitä on jäljellä vajaa puoli litraa.

Sulata kattilassa voi, sekoita jauhot joukkoon ja lisää vahva liemi niin, ettei jää paakkuja (minä käytän vispilää). Lisää paseerattu puolukka (reilu rkl puolukkasurvosta tiheään siivilään, ja painele survos siivilän läpi kattilaan), aurajuusto ja mausta kermalla. Tarkista suola. 

Pilko lihat suupaloiksi, lisää kastikkeen joukkoon ja anna kiehua hetki niin, että kastike sakenee sopivasti. Syötiin perunamuusin ja esikoisen tekemän salaatin kanssa.


Tämä postaus oli loppua kuten monet muutkin postaukset, eli viimeisessä lauseessa ikään kuin sivuhuomautuksena lukee, että ruoka syötiin muusin (tai lohkoperunoiden tai keitettyjen perunoiden kanssa). Tänä poikkeusaikana peruna tarvitsee kyllä erityishuomiota, sillä perunat uhkaavat jäädä viljelijöiden laareihin. Ravintolat ja suurtalouskeittiöt eivät tilaa perunaa, joten vastuu on nyt meillä tavallisilla kuluttajilla. Jätetään se pastan hamstraus vähemmälle ja syödään perunaa. Kaikki äitini reseptit -blogista löytyy hieno valikoima erilaisia perunareseptejä kootusti, kannattaa kurkata jos kaipaa inspiraatiota. 

Sushi eristysaikaan

Minulla on tämä sushi-postaus odottanut ikuisuuden luonnoksena. Tänään tein pitkästä aikaa sushia, olin tilannut ison kassillisen kalaa Maxin kalasta. Lohen kohdalla olin maininnut, että se tulee sushiin, ja kyllä sieltä löytyikin ihan täydellinen lohenpala. En muista milloin viimeksi olisin tehnyt sushia, mutta seuraavaan kertaan ei todellakaan mene kauaa.

Lapset eivät syö sushia, niinpä aina paistan osan lohesta uunissa, ja jätän osan riisistä kattilaan, ja vain osaan laitan etikkaa. Toimii hyvin meidän perheessä, kaikki ovat tyytyväisiä. Kuopus söi tällä kertaa kaksi nigiri-sushia, se taitaa olla uusi ennätys. Maki-sushi ei vielä uppoa, koska merilevä ei maistu. Minä sen sijaan pidän merilevästä paljonkin, se maistuu minun mielestä klorofyllille kuten lehtikaali tai koivunlehdet. Mutta näin siis olen kirjoittanut aikoja sitten:

Minä en ole mikään sushi-taitaja, enkä sellaiseksi varmaan koskaan tulekaan. Mutta sushia on kiva tehdä ja vielä kivempi sitä on syödä. En ole vuosiin tehnyt sitä mitä tein sushin takia: ostin astioita tietty ruoka mielessä. Iittalan Tiimi oli jossain vaiheessa mukavassa tarjouksessa, ja miellytti (Teemaan tottunutta) silmääni, joten ostin sitä perheelle riittävän kattauksen, valkoista ja turkoosia. Kannellista keittokulhoa on tullut käytettyä muutenkin paljon, se on juuri hyvän kokoinen meidän perheelle vaikka riisikulhona, salaattikulhona ja sen sellaisena. Myös iso vati on kovassa käytössä, lisäosillekin olisi käyttöä, jos astiakaapit antaisivat myöten.

Näen muutenkin vaivaa sushin takia. Sen valmistuksessa kaiken perusta on tuore ja hyvä kala. Minulla se tarkoittaa ostosretkeä Maxin kalaan. Olen viimeisen parin (kolmen) vuoden aikana tehnyt sushia vain Maxin kalasta ostetusta kalasta, ja joka kerta kala on ollut priimaa. 

Laitan tähän simppelin ohjeen, jonka mukaan teen yleensä sushia. Viime aikoina olen valmistanut sushia vain kalasta, ja tarjoillut kasvikset tikkuina erikseen, vaikka myös esikeitetty porkkana, kurkku ja avokado ovat suosikkejani sushissa. Riisin keitto-ohjeen olen ottanut Tokyanin sivuilta, vähän enemmän käytän vettä (eli ohje ei ole ihan identtinen). Sen verran muutan ohjetta, että otan riisistä aina osan ennen viinietikan lisäämistä lapsille, he syövät sushi-päivänä aina keitettyä riisiä ja uunilohta. Kuopus syö/maistaa yleensä aina yhden nigirin. 

4 dl riisiä

4,9 dl vettä

Huuhtele sushiriisiä niin kauan, kunnes saat kirkasta huuhteluvettä. Lisää sen jälkeen kannelliseen kattilaan kylmä vesi riisin päälle, ja anna seistä 15 minuuttia. Laita lämpö täysille ja nosta mahdollisimman nopeasti vesi kiehuvaksi. Sen jälkeen pienennä lämpö ihan pienelle ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Sammuta lämpö ja anna hautua vielä 10 minuuttia. Siirrä keitetty riisi laajaan kulhoon, minä otan reilut puolet, ja loput jätän kattilaan lapsia varten ihan sellaisenaan.

½-1 dl valmista sushi-su-kastiketta (tai riisietikkaa, suolaa ja sokeria)

Kaada etikkaliemi riisin päälle, ja sekoita se leikkaavin liikkein riisin sekaan. Jäähdytä samalla riisi mahdollisimman nopeasti huoneenlämpöön. Minä teen tämän aina ulkona (paitsi kesähelteillä), myös viuhka on hyvä apu jäähdyttämisessä. Käytä riisi heti sushiin, tai säilytä sitä hetki kostean pyyhkeen alla.

Minä teen aina maki-sushia, nigiria ja usein vielä gunkanmakeja. Mikään ei ole kovin kaunista,  gunkanmakit kaipaisivat erityisesti harjoitusta mutta maku tietysti on kaikissa hyvä. Tästä valikoimasta koostuu meidän arki-sushi. Vielä minä joskus menen oikealle sushi-kurssille ja petraan visuaalisuudessa ja monipuolisuudessa.

Etäpäivän puuro haudutuspadassa

Minulla on nyt takana viisi viikkoa etätyötä. Tämä aika on mennyt kyllä todella nopeasti, päivät seuraavat toinen toistaan samanlaisina, ja hups, taas yksi viikko on takana. Ilman koronaa olisin eilen ollut Turussa esitelmöimässä ja tänään Kansallisteatterissa katsomassa Kissani Jugoslaviaa. Nyt olen ollut yllätysyllätys kotona.

Alun silmien säkenöinti ja aivojen siritys on jäänyt pois ja tilalla on - no ei ole mitään. En tosin edelleenkään kuulu niihin, jotka fiilistelevät ylimääräistä aikaa tai miettivät, että millä päivänsä täyttäisivät. Päivät ovat täysiä, mutta silti tavallaan tyhjiä, sillä tapaa tyhjiä, ettei oikein omille ajatuksille ole tilaa. Mietin vaan töitä ja lopun aikaa sitten sitä, että mitä ruokaa lounaaksi ja päivälliseksi, missä vaiheessa jaksan siivota sekä kuopuksen koulujuttuja.

Tänään meillä oli puuroa lounaalla. Tämä oli nyt periaatteessa toinen kerta näin tehtynä, ensimmäisestä kerrasta en oikeasti muista kuinka tein. Päätinkin kirjata ohjeen ylös jos puurosta tulee hyvää, ja tulihan siitä. Ja vaikkä käytin nyt siskon ennen joulua tuliaisena tuomaa Kinnarin tilan joulupuuroa (Pehtoorin uunipuuro), soveltuu tämä ohje kaikille kokonaisille suurimoille. Kirjaan tähän sellaisen aikataulun kuin minä teen, toki jokainen tekee miten omiin aikatauluihin parhaiten sopii. 

2 dl puurojyviä (50% ohrasuurimo, 50% kaurasuurimo)

reilu puoli litraa vettä

8 dl vettä

2 dl maitoa

1 tl (vajaa) suolaa

Laita jyvät likoamaan kylmään veteen yön yli. Aamulla (klo 6) valuta vesi pois, kaada turvonneet jyvät haudutuspataan ja lisää 8 dl kylmää vettä. Laita pata asetukselle high, ja anna hautua reilu kolme tuntia, sekoita reunoja myöten kerran tai kaksi. Lisää sen jälkeen maito, sekoita ja anna hautua asetuksella low reilu tunti. Siinä yhdentoista aikaan lisää suola, sekoita ja nosta pöytään.

Meillä on puuropäivänä ollut tarjolla kiisseliä, tällä kertaa oli aiemmin keittämääni kuningatarkiisseliä, mutta jokainen syö puuron vähän omalla tapaa: yksi voin kanssa, toinen sokerin kanssa ja kiisselit lasista juoden. Yksi pelkän kiisselin kanssa, ja minä lisään aina vielä vähän näihin puuroihin inkivääriä mausteeksi. Hyvin maistui kaikille, tämä on juuri sopiva annos meidän perheen lounaaksi.

Huhtikuu, kuukausista julmin

Peuran kinkku uunissa (pääsiäinen 2020)

Tänään meillä oli perinteinen pääsiäisen brunssi, kattauksessa Teemaa, Tiimaa ja Kiltaa. Amerikan vuosina ostetut munakupit ja Englannista tuotu teekannu. Posliinimunat on on ostettu kummallekin lapselle heidän ensimmäisinä pääsiäisinä. Tänä vuonna tein lihapiirakan puolikkaana, se ei enää maistu lapsille samaan tahtiin kuin jokunen vuosi sitten.

Pääsiäinen on melko samanlainen joka vuosi, tänäkin vuonna. Olemme kotosalla perheen kanssa, lepäämme, ulkoilemme (joskus enemmän joskus vähemmän), siivoilemme ja syömme hyvin. Joinain vuosina isä on täällä, mutta ei joka vuosi. Tämän vuoden eristyksessä ja Uudenmaan sulussa se ei olisi ollut mahdollista, mutta mitään muuta eroa en ole huomannut muiden vuosien pääsiäisiin. En oikeastaan tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Pääsiäiskinkku kuuluu pääsiäisen perinteisiin joka toteutuu silloin kun kinkkua on saatavilla, muulloin syödään jotain muuta riistaa. Tänä vuonna meillä oli pakastimessa peuran takakinkku. Ajattelin valmistaa sen kokonaisena luineen päivineen. Yllättäen en löytänytkään peurankinkulle ohjeita, mutta valmistin sen tähän tapaan:

reilu1 rkl musta-, viher- ja valkopippuria yhteensä

1-2 tl kuivattua chiliä maun mukaan
2 tl kuivattua timjamia
2 tl savupaprikajauhetta

2-3 tl suolaa
3 rkl öljyä
1 rkl tummaa siirappia

n. 3 kg peurankinkku (tai minkä kokoinen onkaan)

50 g voita
2 valkosipulin kynttä

tuoretta timjamia

tuoretta rosmariinia

tuoretta persiljaa

3 porkkanaa

1 varsisellerin varsi

n. 10-15 pikkusipulia

2 naurista
3 dl (peura)lientä

Sekoita mausteet ja suola öljyn ja siirapin kanssa tahnaksi. Levitä seos kinkun päälle ja anna maustua muutama tunti huoneenlämmössä tai jääkaapissa yön yli.

Kinkku ennen maustevoin lisäämistä

Sekoita pehmenneeseen voihin pilkotut yrtit ja valkosipulit. Kuori ja pilko kasvikset, laita ne isoon uunivuokaan. Aseta kinkku juuresten päälle ja levitä yrttivoi kinkun päälle. Kääri luu folioon. Lisää vuokaan muutama dl nestettä. Laita kinkku 250 asteiseen uuniin. ja laske uunin lämpötila heti 125 asteeseen. Paista kunnes kinkku on halutun kypsää, minä paistoin nyt 65 asteeseen, siinä meni aikaa n. 2,5 tuntia. Sivele kinkkua muutaman kerran pohjalle valuneella rasvalla.

Kinkku menossa foliokääreeseen

Kun kinkku on halutussa lämpötilassa, kääri se folioon ja pyyhkeisiin, anna lämmön tasaantua puolisen tuntia. Sillä välin voit valmistaa lohkoperunat ja -punajuuret uunissa. Ota kinkun alla muhineet kasvikset talteen lämmitettyyn kulhoon (minä keitin tällä kertaa kasviksia vartin verran liemessä, olivat vähän liian al dente siinä vaiheessa kun kinkku oli kypsä) ja valmista kastike:

2-3 dl lientä (lisää vettä jos lientä ei ole näin paljoa)

2 rkl vehnäjauhoa

1 rkl puolukkahyytelöä (tai muuta hilloa)

Kaada liemi kattilaan, suurusta vehnäjauholla (vatkaa ne sekaan ettei tule paakkuja) ja mausta hillolla. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Leikkaa kinkku siivuiksi, nauti uunijuuresten, lohkoperunoiden ja kastikkeen kanssa.

Kinkku oli hyvää ja mureaa. Siitä riittää lihaa useammalle aterialle, tarkoitus tehdä myös täytettyjä leipiä siitä sekä käyttää rippeet hernekeittoon. Muu perhe ei tykännyt yrteistä lihan päällä, minä tykkäsin. Ensi kerralla jätän maustevoin laittamatta, muuten voin tehdä samalla tapaa.

ps. Minulle jäi litsauksen voittomuna, perinteisestä syystä.

Yksinkertainen ruoka ja kattaus

Pitkänperjantain 2020 kala-ateria

Meidän perheessä on syöty vuosikausia kalaa pitkäperjantaina. Välillä se on ihan perinteistä tyyliin uunikalaa ja perunamuusia, tai vaikka lipstikalla maustettua uunikalaa, joskus kalakeittoa. Eli kalaa, mutta ei samalla tavalla perinteistä kuten vaikka joulun kalapöydät ovat olleet vuosia. Tänä vuonna söimme kuhaa vähän arkisemmin.

Tällä kertaa käytin korppujauhojen tilalla pankojauhoja, muuten tein kuten tuossa linkissä. Kala oli Maxin kalasta hankittua kuhaa, tilasin sieltä reilu viikko sitten ison kassillisen kalaa, joista osan pakastin. Nämä kuhafileet olin tilannut pääsiäistä ajatellen, ja hyvä niin, siellä taisi olla melkoinen pääsiäisruuhka, ennakkotilauksiakin kuten jouluna. 

Olin tilannut pääsiäiseksi myös Patisserie Teemu Auralta pääsiäisen herkkukassin ja vähän muitakin herkkuja ja leipiä. Iltateellä kakku ja macaronsit maistuivat hyvin. Teemu Auran leipiä ja focacciaa söimme jo eilen lammaspullien ja fetasalaatin lisänä sekä tänään kala-aterialla.

Pääsiäiskukat tilasin tänäkin vuonna floristimestari Pirjo Kopilta. Nyt jos koskaan kannattaa suosia paikallisia yrittäjiä, Pirjokin toimittaa kukkatilauksia ovelle ja varmasti osaa toteuttaa kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) toiveet.

Etäpäiväkirja 4 - kasviksista

Nyt kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita: miten te saatte ruokittua perheen niin, että kasviksia tulisi syötyä riittävästi?

Tässä vaiheessa, kun eristystä on jatkunut vasta/jo kolmisen viikkoa, olemme syöneet hyvin perinteistä, tuttua ja turvallista suomalaista ruokaa. Perunoita ja riistaa paljon, pastaa, kalaa jne. Ehkä perinteisessä suomalaisessa ruuassa kasvikset eivät ole olleet se juttu, vaikka lihaa ei olekaan syöty paljoa.

Kalaa on tullut syötyä 3-4 kertaa viikossa (eikä kertaakaan epäkalaa!), tämä jatkunee samanlaisena Maxin kalan ansiosta. Varsinaisia kasvisruokia on ollut 2-3 viikossa, aivan kuten tähänkin asti, eli sekään ei ole ongelma. 

Ongelma tuntuu olevan se, että miten sitä saisi ujutettua sinne ruskean kastikkeen ja perunan väliin niitä kasviksia niin, että meillä menisi 2 kg kasviksia päivässä, sitähän se 4x500g on. Olen aina sanonut että se on helppoa, mutta ehkä olen laskenut sen varaan, että töissä on syöty runsaista salaattipöydistä, jolloin kodin osuus on jäänyt selvästi pienemmäksi. Lapsillahan kouluaterian kasvikset ovat olleet teoreettisia laskelmia, esikoisen mukaan KUKAAN ei syö puolta kiloa kasviksia päivässä. 

Kasviksia pitäisi siis olla monella eri tapaa jokaisella aterialla, mutta toistaiseksi on menty sillä selviytyminen edellä -tyylillä, jota voi kutsua myös matalan aidan taktiikaksi. Ei kai auta muu, kuin lisätä kaikkiin tavallisiin ruokiin kasviksia sekaan. Ja kaivella kaikkia hyviä vinkkejä ajalta jolloin olin viisaampi kuin nyt, kuten vaikka vanhan talvisen salaattikokoelman. Tästä blogistakin löytyy vaikka mitä hyvää ideaa, mutta tällä hetkellä ongelma tuntuu olevan se, miten ne saisi käytäntöön. Tässä ei yhtään auta, että minusta huhtikuu on vuoden ankein kuukausi kasvisten suhteen.

Onhan tässä jo yksi etappi tullut otettua: tein eilen perheelle makkarapastaa (melkein vanhaksi menneestä balkan-makkarasta), jonne laitoin sekaan ison kourallisen lehtikaalia (joka tähän saakka on ollut pääasiassa vain minun juttu). Eikä kukaan valittanut, kaikki jopa santsasivat. Tuskin on edes pieni askel kenellekään, mutta tuuletin silti sisäisesti!

ps. Kuvassa on tulossa Campasimpukan innoittamana soffrittoa haudutuspadassa iso satsi.

pps. Pieniä asioitahan nämä, tiedän, isot asiat on muualla.

Etäpäiväkirja 3 - hävikkiruuasta

Takana on yli kaksi viikkoa etätöitä, 1½ viikkoa etäkoulua. Toisaalta aika menee hitaasti, ja sen odottaa vain kuluvan täällä eristyksissä tyyliin olisipa jo syksy. Toisaalta puuhaa on niin paljon, että tuntuu että aika menee todella nopeasti. Miehen sanoja lainatakseni: viikot kuluvat kuin päivät. Nyt kun olen saanut raivattua muutaman rästityön, ehdin tänä viikonloppuna jopa lukea yhden kirjan, sellaisen hyvän mielen kirjan jonka esikoinen luki koulua varten. Minulle naurettiin, kun olen niin innoissani päästessäni keskustelemaan kirjasta esikoisen kanssa. 

En tiedä miten muissa perheissä, mutta minulla tämä eristysaika on saanut aikaan sen, että meillä hävikki on tippunut nollaan. Tähänhän minä olen pyrkinyt vuositolkulla, mutta vähän heikosti se on toteutunut, esim. tammikuussa kirjoitin kaiken hävikin ylös, ja kyllä listaan kertyi leipää, salaattia, joitain hedelmiä sekä jopa yksittäisi ruoka-annoksia. 

Nyt karanteeniaikaan hävikkilistalle ei ole kertynyt mitään! Jokaisen yksittäisen ylimääräisen ruoka-annoksen pakastan, leipää on pakastimessa ja ruokalista kirjoitetaan sen mukaan, mikä on menossa ensimmäisenä vanhaksi. Näinhän olen ennenkin suunnitellut, mutta kiireet ja väsymys ovat välillä tulleet väliin. Tämän hetkinen kiire ja väsymys on toisenlaista ja sen on ylittänyt ajatus siitä, että kaikki etukäteen tehty säästää vaivaa myöhemmin. 

Kaupan ruokatilaus tulee kerran viikkoon, kaupassa olen käynyt harvemmin kuin  kerran viikkoon. Ruokatilauksen jälkeen syödään ensin tuoretuotteet, ja loppuviikosta jatketaan pakastimen antimilla kuten marjoilla. Huonon marjavuoden jälkeen olen niin tyytyväinen, että ostin saman verran marjoja mitä yleensä kerään itse, nyt on mitä syödä. Pakastimet tyhjenevät kyllä hyvää vauhtia.

Jokainen yksittäinen ylimääräinen ruoka-annos säästää vaivaa hetken päästä. Esim. tuo nacho-vuoka syötiin viime viikolla lounaalla, ja siihen löytyi pieni annos paistettua kanaa sekä chili con nyhtis -jämät pakastimesta. Kokoamiseen meni ehkä 5 min, sitten vuoka oli uunissa 15 min, eli maistuva ruoka tuli hetkessä ja maistui kaikille.

Kaikenkaikkiaan ollaan syöty hyvin perinteistä ruokaa. Ensi viikolla on tulossa mm. italiansalaattia peuramakkaran kanssa, siskonmakkarasoppaa, savukalasalaattia ja se riisipuuro ja rusinasoppakin jäi ensi viikolle. Kaikkea tehdään reilut annokset, ja ne tulevat käytettyä, joko seuraavana päivänä tai sitten pakastimen kautta.

Etäpäiväkirja 2 -arkiruokailusta

Meillä syödään nyt päivän kaikki ateriat kotona, samassa arjessa jossa tehdään myös omat työt ja autetaan lapsia koulunkäynnissä/hoidetaan heitä. Tämä tarkoittaa meidän perheessä yhteensä 15 aamiaista ja 20 lounasta enemmän kotona joka työviikko. Lapset ovat tainneet luistaa aamiaisista tavallisina koulupäivinä; nyt syövät aamiaisen, koska aamu on rauhallisempi. Mies on saanut aamiaisen töissä, samoin kaikkien lounaat ovat aiemmin hoituneet töissä ja kouluissa.

Tällä hetkellä, eristyksen alkuvaiheessa, ylimääräinen vaiva ja ajankulu ovat minusta ainoat asiat, mitkä pitää ottaa huomioon arkikokkailussa, sillä edelleen (ja toivotaan, että näin pysyykin):

• kaupat ovat auki
• kaupasta saa ruokaa
• monilla paikoilla useampikin palvelu toimittaa ruokaa kotiovelle
• sähköt on
• netti on
• sosiaalinen elämä (ml. vertaistuki ja neuvot) jatkuu netin kautta

Mitä pitää tällä hetkellä ottaa huomioon:

• miten aika riittää?
• miten saada menemään 2 kg kasviksia päivässä (eli 500 g/hlö)?
• onko muita ajatuksia, minulle ei äkkiä tullut mieleen?

Meidän nykyarjessa jokainen syö aamiaisen omaan tahtiin, minä jatkan vanhalla piimä-puolukka-talkkuna-linjalla hyvin aikaisin aamulla. Lapset syövät jotain pientä, muroja (tämä on meillä uusi juttu!), jogurttia, kaurahiutaleita tai jotain sellaista. Minä olen siinä vaiheessa jo pitkällä työpäivääni ja saan jatkaa rauhassa töitä. Tämä tietysti onnistuu meillä koska lapset ovat jo isoja, pienempien kanssa söisimme tietysti yhdessä.

Lounasaika ainakin toistaiseksi lapsilla on n. klo 11-12. Tämä määrittää perheen lounasajan, sillä lounas syödään yhdessä, paitsi jos joku kokous päällekkäin, silloin tietysti kokoustaja syö myöhemmin. Lounaan jälkeen minä olen ainakin toistaiseksi käynyt happihyppelyllä jommankumman tai kummankin lapsen kanssa, vähän riippuen heidän kouluhommista.

Listojentekijälle listojen tekeminen ja etukäteen suunnittelu on helppoa. Suosittelisin nyt myös sellaiselle, jolle listat eivät ole luontevia, käyttää vähän aikaa etukäteen suunnitteluun. Monella on kaapit täynnä ruokaa tällä hetkellä, ja suunnittelu sekä vähentää hävikkiä (tietää mitä pitää käyttää ensin) että vähentää arjen kiireessä vaadittavaa ajatustyötä, joka pidemmän päälle voi käydä raskaaksi, ainakin minulle. Samalla voi suunnitella niin, että kevyen lounaan (esim. puuro, leipä, sosekeitto tjs.)  päivän päivällinen on vähän ruokaisampi, kuten pastakastike.

Nyt olen tilannut kerralla viikon ruokatarvikkeet ovelle, ja kokkaan sen mukaan mikä pilaantuu ensin. Teen isoja annoksia, pakastan ylimäärän joita sitten myöhemmin lämmitän lounaaksi. Ketjutan ruokia, ja esim. eilen tein ison kastikkeen ja keitin reilusti perunoita: tämän päivän lounas oli lämmittämistä ja pientä tuunausta vaille valmis. Tänään tein päivälliseksi pizzaa: samasta taikinasta leivon myös pitaleipiä = huomisen lounas. (Samalla vaivalla tein litran taikinan ja leivoin toisenkin pizzan myöhemmin syötäväksi, ja pitaleipien lisäksi vielä pitkät sämpylät täytettäväksi.)

Nyt jos koskaan on aika valmistaa tuttuja ja turvallisia ruokia. Olen kysellyt perheeltä toiveita, ja jakanut näitä toiveita helppouden mukaan arkeen ja viikonloppuun (ensi viikonloppuna meillä syödään mm. lihapullia, ruskeaa kastiketta ja perunamuusia).  Jokainen tehköön jaksamisensa mukaan niin, että turnauskestävyyttä riittää tarvittava aika ja vähän yli. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, mennään sillä mikä on riittävän hyvin. Meillä ei todellakaan kulu 2 kg kasviksia päivässä, vaikka mitä yritän. Palaan mahdollisesti tähän aiheeseen myöhemmin.

Laitan tähän loppuun linkit n. 5 v sitten kirjoittamastani Arkiruokaa-sarjasta. Ja jos jauheliha on kaupasta loppu, niin nyt on hyvää aikaa haudutella patoja ja kaikkia muita edullisia lihoja. Sen verran noiden kirjoitusten lukijoille sanon, että unohtakaa ne liemien keitot ja käyttäkää niitä fondeja ja kuutioita jos olette niillä menneet tähänkin saakka, nyt ei mitään lisästressiä kenellekään:

Arkiruokaa - keitot
Arkiruokaa - kastikkeet
Arkiruokaa - padat 

Pysytään kotona myös niiden vuoksi jotka eivät voi pysyä kotona!

Etäpäiväkirja

Terveisiä etätoimistolta. Olen ollut etätöissä reilun viikon, mies tämän viikon ja lapset etäkoulussa keskiviikosta lähtien. Silmät säkenöi, paikkoja kolottaa ja illalla on yhdeksään mennessä ihan valmis
nukkumaan. Minä kuulun siihen porukkaan, jolla ei ole mitään ylimääräistä aikaa lukemiseen, leffojen katsomiseen tai pitkästymiseen, mihinkään näistä ei ole aikaa ollenkaan.

Tämä aika/hetki on ihan erilaista eri ihmisille. Siinä, missä toisella on yhtäkkiä aikaa yllin kyllin ja/tai seinät kaatuu yksinäisenä päälle, toinen multitaskaa oman muuttuneen työn, lasten koulunkäynnin ja erilaisten uusien it-järjestelmien sekä ruokahuollon kanssa ilman sekunnin rauhaa. Puhumattakaan niistä kaikista joiden työ jatkuu ennallaan entistä kiireisempänä tartuntariskistä huolimatta. Jotkut tekevät työtä vuorotta, toiset murehtivat toimeentuloa. Mutta yhdessä ollaan, ja tuetaan toinen toistamme. Empatiaa ja ymmärrystä, muistetaan että yhdessä tästä selvitään.

Kuten arvata saattaa, minä kuulun tuohon multitaskaajien joukkoon. Omissa töissä on tekemistä, kuopus tarvitsee vähän perään katsomista koulutöissä ja ruokaa pitää valmistaa ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikessa pärjään, mutta kyllähän tämä vähän miettimistä on vaatinut. Minä tein itselleni päiväsuunnitelman heti alussa, ja se on toteutunut suunnilleen noin, vähän sen mukaan miten on kokouksia ja akuutteja työasioita.

Minulle tämä "lukujärjestys" on ollut ainakin näin alkuun toimiva. Herään normaalistikin aikaisin, ja nyt kun työmatkaan ei kulu aikaa, aloitan työt vieläkin aikaisemmin. Näin saan itselleni aamuun kaksi tuntia ihan omaa keskeytymätöntä työaikaa, talo on hiljainen ja niin on virtuaalinen työpaikkakin (vaikka on meitä kyllä useampi samassa aikataulussa, terveisiä vaan sinne 💚). Jokainen perheenjäsen syö aamiaisen omaan tahtiin, ja minä olen jo hyvässä vauhdissa töiden kanssa.

Päivällä pidän vähän pidemmän tauon, valmistan lounaan joka syödään yhdessä (paitsi jos on kokous), autan/patistan kuopusta koulutehtävissä ja käyn reippaalla kävelyllä. Ihan noin pitkää taukoa en ole minään päivänä pitänyt, mutta tieto siitä, että se on mahdollista, rauhoittaa oloani. Sen jälkeen jatkan töitä siiheksi, että alan valmistaa päivällistä, joka sekin syödään yhdessä. En muuten ole myöskään jaksanut valvoa kymmeneen, paitsi näköjään tänään kun nukahdin työpäivän päätteeksi.

Mies ja esikoinen kokosivat uuden etäpöydän

Kaikille tulee nyt kotitöitä vähän enemmän kuin ennen, jo astioita tuntuu tulevan kaksi koneellista päivässä. Minä rytmitän ruokia niin, että viikolla valmistamiseen ei mene paljoakaan aikaa, etenkään lounaassa. Tällä viikolla lounaalla on syöty mm. edellispäivän keittoa, haudutuspadassa tehtyä puuroa sekä leipää. Jos kiinnostusta löytyy, voisin tehdä oman kirjoituksen kotitoimiston ja -koulun ruokahuollosta, sen ainakin osaan.

Olen huomannut (kuten moni muukin) jo tämän ensimmäisen viikon aikana, että jotta tulee jaksamaan kotoilua tarvittavan ajan, on pakko nukkua riittävästi, liikkua riittävästi ja syödä hyvin. Rutiinit auttavat, ja rauhallinen mieli. Kun vähän suunnittelee etukäteen, pääsee helpommalla arjen kiireissä. Ja keppijumppaa päivällä ja kotijumppaa illalla, niiden avulla vähän huonompikin työergonomia ja normaalin liikkumisen puute kumotaan.

Pysytään kotona (jos voidaan) ja pysytään terveenä jos pysytään!

Turvallinen hirvikastike

Tällä hetkellä elämme poikkeuksellisia aikoja, tulevaisuus näyttää kuinka poikkeuksellista tästä tuleekaan. Monet viettävät enemmän aikaa kotona kuin ehkä koskaan ennen, ja arki ja vapaa muuttuvat useilla radikaalistikin. Tällaisena aikana hamsterin perusluonne pääsee oikeuksiin kun kaapit ja pakastimet ovat täynnä ruokaa normaalistikin. Ja kun ei harrasta mitään eikä matkusta, niin ei tule tunnetta että joutuu luopumaan mistään; jos vaan pysyy terveenä. 

Kun maailmassa tapahtuu, tuntuu hyvältä tehdä keittiössä jotain turvallista ja tuttua. Minä valmistin ruuaksi tänään hirvikastikkeen, johon taisi tulla paljon huolenpitoa, ainakin maku oli poikkeuksellisen hyvä koko perheen mielestä. Ruoka syötiin perunamuusin ja porkkanatikkujen kanssa, kaikki santsasivat ehkä enemmänkin kuin kerran.

Otin kastikkeesta vajaa puolet erikseen ennen kerman lisäystä, mutta tuo määrä kermaa on sellainen jonka käyttäisin koko määrälle. Pakastin erikseen otetun kastikkeen ja jalostan sen sitten aikanaan esim. suolakurkulla ja smetanalla tai paprikalla ja tomaatilla.  Tästä reilusta puolikkaasta annoksesta jäi vielä minulle ja miehelle huominen (vähän nafti) etäpäivän lounas. Nyt tulee mietittyä entistä tarkemmin se, että miten saa riittävän vähällä vaivalla useita ruokia, kun tietää että kaikki ruokahuolto on lähiaikoina kotona.

1,5 kg hirven patalihaa

voita/öljyä

mustapippuria myllystä

3 rkl vehnäjauhoa

n. ½ l vettä (tai enemmän)

2 isoa sipulia
1 rkl soijakastiketta
1 tl worcestershire-kastiketta

2 tl kuivattua timjamia

½ tl jauhettua valkopippuria

muutama rosmariininlehti

3-4 laakerinlehteä
1 tl suolaa

2 dl kermaa

Siisti hirven pataliha ja leikkaa se suikaleiksi. Paista liha pienissä erissä kuumalla valurautapannulla voin ja öljyn sekoituksessa, mausta lihaerät mustapippurilla ja ripottele jokaiseen erään vähän vehnäjauhoa, siirrä lihat pataan. Huuhtele pannu vedellä jokaisen lihaerän jälkeen, eli lisää vähän vettä ja raaputa kaikki jauhot ja maut talteen, kaada pataan lihojen joukkoon. Kuori ja viipaloi kaksi isoa sipulia, ruskista niitäkin hetki pannulla, mausta kastikkeilla ja siirrä pataan. Laita vielä lopuksi pannulle vettä ja raaputa viimeisetkin maut talteen. Lisää loput mausteet ja yrtit, sekoita ja anna hautua puolisen tuntia tai yli jos liha vaatii sitä. Lisää lopuksi kerma ja anna hautua vielä hetki.


Noudatetaan viranomaisohjeita, huolehditaan läheisistä ja muistetaan pitää fyysistä etäisyyttä!

Support your local

Jjapaguri peuran sisäfileestä - korealainen "perinneruoka"

Pitkästä aikaa minulle kävi vanhanaikaisesti: innostuin ja inspiroiduin blogijutusta, eli Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan reseptistä. Hän oli käynyt katsomassa elokuvan Parasite, ja selvitti, että mitä ihmettä jjapaguri, uudehko korealainen hittiruoka on, vai pitäisikö jo sanoa perinneruoka. Minua viehätti ruuan perusajatus, jossa köyhä kohtaa rikkaan, eli ruoka koostuu halpisnuudeleista ja parhaasta/kalleimmasta mahdollisesta lihasta. Heti ohjeen luettuani tiesin, että haluan tehdä ruuan peuran sisäfileestä, joka on parhaita lihoja mitä tiedän, vaikka hintaa en osaakaan sanoa. 

Kävin eilen Hakaniemen Jiahe Asian Marketissa ostamassa neljä pakettia nuudeleita ja otin aamulla 2 peuran sisäfilettä sulamaan. Mikäli oikein ymmärsin kaupan nettisivuilta, sieltä onnistuu myös tilaaminen, tämä siis tiedoksi kaikille niille lukijoille, jotka asuvat jossain kauempana.

Valmistin ruuan neljälle, käytin Nannan ohjetta lähes sellaisenaan, siellä on myös paljon vaihekuvia. Lihaa oli sen verran kuin oli, eli jokainen voi säätää sen määrää. Minulla on vähän pelkistetysti ohje tässä, suosittelen todellakin lukemaan tuon perusteellisen Nannan kirjoittaman taustoituksen ja reseptin, netistä löytyy myös paljon englanninkielisiä ohjeita.

2 pkt Chapaghetti pikanuudeleita

2 pkt Neoguri pikanuudeleita

290 g peuran sisäfilettä (2 kpl)

suolaa ja pippuria

voita ja öljyä

Kiehauta reilu pari litraa vettä isossa kattilassa kattilassa. Keitä nuudeleita ja pussien mukana tulleita vihanneshiutaleita muutaman minuutin ajan, sekoita niitä vähän, minä nostelin nuudeleita haarukalla. 

Siivilöi nuudelit, ota talteen reilu 2 dl nuudelien keitinvettä (käytin sen pannulla missä paistoin lihat). Kaada nuudelit takaisin kattilaan sekä n. 2 dl keitinvettä. Sekoita  nuudeleihin chapaghettin tumma papukastikejauhe x 2, sekä neoguri-paketin tulinen  maustepussi, käytin vähän vajaan yhden pussin. Sekoita kaikki hyvin yhteen ja lisää lopuksi neoguri-paketin öljypussit.

Samalla kun nuudelit ovat kiehumassa, pilko sisäfileet suupaloiksi ja suolaa ja pippuroi ne. Pyöräytä lihakuutiot todella kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa. Sekoita liha nuudeleiden joukkoon ja nauti. Lisukkeena tarjosin ituja.

Meillä tämä määrä nuudeleita oli kyllä reilusti, mutta kaksi pussia olisi ollut liian vähän. Esikoinen olisi mielummin syönyt fileen perunamuusin kanssa, kuopus totesi että liha oli parasta. Ei tainnut tulla uutta lempiruokaa lapsille, mutta olihan tämä nyt hauska kokeilu, voisin tehdä toistekin.

ps. Alkaa tämä jatkuva vesisade ja harmaus ottaa päähän minuakin: ruoka syötiin valoisaan aikaan, mutta yhtä pimeää on kuin on ollut koko tämän nyt 131 päivää kestäneen marraskuun ajan.

Helppo kanapasta pinaatilla

Meillä oli kuopuksen kaveri yökylässä, tuli oman pelikoneen ja lakanoiden kanssa. Tämä sama kaveri sattui kerran olemaan meillä kylässä ja jäi syömään juuri silloin, kun olin hävikin torjumiseksi tehnyt sellaisen todellisen hävikistä-not-herkuksi ruuan. Nuori söi mukisematta hyvä annoksen (toisin kuin omat lapset), ei kylläkään santsannut. Ja mikä pilke silmäkulmassa, hinnatonta. Nyt kyselin kuopuksen kautta ruokatoiveita, mutta vastaus oli yksinkertaisesti että kaikki pastaruuat maistuvat. 

Halusin siis tällä kertaa tehdä jotain maistuvampaa, tosin en ikisuosikki pasta bolognesia (koska sitä oli syöty jo viikolla monena päivänä). Päädyin tekemään kanapastan ja upottamaan sinne vielä reilusti pinaattia, ihan siitä syystä että kasvisten kulutus on ollut jotenkin tosi tahmeaa tänä vuonna. Tämä oli maistuva mutta reilu annos viidelle, jäi vielä alkuviikoksi syötävää.

500 g pastaa

öljyä

currya, viherpippuria, paprikajauhetta (n. 1 tl kaikkia)
mustapippuria myllystä

600 g broilerinfilettä suikaleina

2 sipulia

1 tlk tomaattimurskaa (500 g)
1 tl suolaa

2 dl kermaa

200 g tuoretta pinaattia

basilikaa öljyssä

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä aikaa kastike: laita pannulle öljyä ja mausteita (viherpippurit morttelin kautta) ja ruskista lihat muutamassa erässä, siirrä kattilaan. Kuullota silputut sipulit, siirrä nekin kattilaan. Lisää tomaattimurska, anna kiehua muutama minuutti, lisää kerma ja anna kiehua vielä hetki. Lisää pinaatti (voit halutessa pilkkoa niitä vähän veitsellä) ja sekoita joukkoon, anna kastikkeen kiehahtaa.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se ja kaada takaisin kattilaan. Sekoita kastike joukkoon ja anna lämmetä vielä hetki. Pilko reilusti basilikaa öljyn joukkoon, ja laita kulhoon viereen, jotta basilikasta pitävät voivat lisätä sitä ruuan sekaan.

Kaikki santsasivat.

Hirvikastike ulkofileestä

Tänä vuonna en pystynyt pitämään kokonaista hiihtolomaviikkoa, muutaman päivän sentään alkuviikosta. Jo hyvin perinteisesti lomaa vietettiin vaarin luona. Syötiin hyvin, shoppailtiin puolityhjässä kaupungissa, nukuttiin univelkoja pois ja minä luin kirjoja.

Maanantaina sisko ja lasten serkut tulivat kylään. Sovimme että minä teen ruuan koko porukalle, sisko lupasi tuoda hedelmäisen salaatin. Tiesin, että isän pakastin oli käytössä ja esikoinen toivoi hyvää hirvikastiketta (hän on edelleen padattomalla dietillä). Shoppailulta ei jäänyt ihan hirveästi aikaa ruuanlaittoon, joten kastikkeen piti valmistua ilman pitkää haudutusta. Sain käyttööni reilu 2 kg hirven ulkofilettä. Tiedän, että siitä olisi saanut upeat pihvitkin, mutta päätin silti tehdä siitä kastikkeen kuten oli toivottu. Yritin googlailla kastikeohjeita hirven ulkofileestä, mutta eihän niitä (tietenkään) löytynyt. No nyt löytyy.

Tästä ruuasta söi 8 nälkäistä hyvin, lisäksi isälle jäi muutama annos myöhemmin syötäväksi. Käytössä oli vähän suppeampi maustevalikoima kuin kotona, mutta se ei todellakaan haitannut.

150 g hyvää kotimaista pekonia
voita
n. 2 kg hirven ulkofilettä
suolaa, valko- ja mustapippuria
muutama laakerinlehti
3-4 isoa sipulia
3 isoa porkkanaa
3 rkl vehnäjauhoa
3 dl vettä
3-4 dl kermaa
1-2 rkl hilloa (minulla kriikunaa tällä kertaa)

Pilko pekoni pieniksi suikaleiksi. Laita pannulle vähän pekonia ja voita, ruskista paloiteltu liha vähän kerrallaan kuumalla valurautapannulla. Mausta jokainen lihaerä suolalla ja pippureilla (ja muilla halutuilla mausteilla) ja siirrä lihat pataan. Kun lihat on ruskistettu, lisää viimeiset pekonit ja vähän voita ja kuullota pilkottua sipulia hetki, siirrä nekin pataan, samoin laakerinlehdet. Kuori ja pilko porkkanat, lisää nekin pataan. Ripottele vehnäjauhot lihan ja kasvisten päälle, sekoita niin että jauhot ovat tasaisesti (ettei tule paakkuja).  Laita pannulle reilusti vettä ja raaputa kaikki maut talteen, kaada kuuma vesi pataan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia. Lisää vielä kerma, mausta hillolla (jos on) ja tarkista suola. Anna vielä kerman kiehahtaa ja ja kastikkeen vähän saostua.

Sillä välin kun paistoin lihaa, esikoinen kuori kaksi kiloa perunaa, perunat kiehuivat samalla kun kastike hautui ja kun kastike vielä saostui kerman lisäyksen jälkeen, tein perinteisen muusin. Söimme siis kastiketta, muusia ja salaattia, kaikki santsasivat ja tykkäsivät.

Serkkujen vierailu ja yhdessä syöminen oli lasten mielestä loman kohokohta. Kuten esikoinen sanoi, että kunhan vaan teen hyvää perinteistä ruokaa, se maistuu kaikille.

Kasviskeskiviikko: chili sin carne ja chili con nyhtökaura

Tässä tulee kaksi erilaista versiota chili sin carnesta. Ja vaikka aiemmin olen todennut, ettei meillä juurikaan lihankorvikkeet maistu, niin yksi poikkeus tuntuu olevan: Nyhtökaura Mexico.

Tämä on etenkin esikoisen lempiversio chilistä, usein toivottu ruoka kun kyselen toiveita kasvispäivälle. 

Chili con nyhtökaura

öljyä

1 tl jeeraa

1 tl chilimaustetta

1 tl paprikajauhetta

1 iso sipuli

1 tlk tomaattimurskaa (400 g)

3 dl vettä

1 tlk papuja

1 pss pakastemaissia

1 pkt nyhtökaura Mexicoa

hapankermaa

korianteria

lime

Kuumenna öljy pannussa, lisää mausteet ja pieneksi silputtu sipuli. Kuullota sipulisilppua ja siirrä se kattilaan. Lisää myös tomaattimurska, vesi, pavut ja maissi kattilaan, anna hautua vähän aikaa. Paista nyhtökaura pannulla öljytilkassa, lisää paketin mukana tullut mausteseos ja sekoita hyvin. Siirrä nyhtökaura kattilaan ja sekoita. Nautitaan riisin, hapankerman, korianterin ja limen kanssa.

Tämä ruoka elää kerrasta toiseen. Joskus lisään paprikan tai porkkanaa, joskus maissi jää pois. Joskus on enemmän papuja ja tomaattimurskaa joilla tuplaan ruuan, ja pakastan lopun. 

Tämä toinen versio on nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon mökillä joku vuosi sitten, jolloin jäimmekin sinne pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Ruoka oli lopussa, ja valmistin ruuan hätävara-tarvikkeista ja kasviksista mitä sattui olemaan. Tämäkin versio elää omaa elämäänsä, joskus käytän tuoreita tomaatteja, joskus säilyketomaatteja, pavut ovat mitä sattuu olemaan jne. 

Hätävara- chili sin carne

öljyä/voita

1 tl jeeraa

1 tl paprikamaustetta

1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)

1 iso sipuli

½ paprika

3-4 tomaattia

1 Aji Fantasy tai muu chili

(tomaattimurskaa jos tomaatteja ei riittävästi)

papupurkki

papupurkki chili-kastikkeessa

Laita pannulle öljyä/voita ja mausteet ja kuullota pilkottu sipuli. Pilko muut kasvikset lisää pannulle ne ja pavut. Anna hautua vartin verran, tarjoa riisin kanssa. Tässkin vaihtelen kasviksia sen mukaan mitä sattuu olemaan käytettävissä, esim. yläkuvan chilissä on myös maissia.