 |
| Kuva otettu hiihtolomalla |
Tässä tulee lupaamani toinen osa ideoistani arkikokkaukseen, tällä kertaa kastikkeista. Tiedättehän, blogit ja mainokset ovat täynnä toinen toistaan helpompia ohjeita tyyliin otetaan liha/kala/kasvis ja kaadetaan päälle tämä tai tuo valmiskastike tai ruokakerma tai makujuusto, kypsennetään ja ruoka on valmis. Ihanan helppoa, tosin ihan niin helpolla ei kuitenkaan tässä päästä, sillä minä/moni muu ei halua käyttää syystä tai toisesta niitä valmiskastikkeita. Tässä tulee kastikkeita, jotka valmistuvat samassa ajassa kuin lisäke valmistuu, olkoon se sitten perunoita, ohraa, pastaa, riisiä, mitä vaan, tai jopa nopeammin. Loppujen lopuksi tämä postaus ei eroa ihan hirveästi keittopostauksesta, sillä nopean kastikkeen salaisuus piilee usein liemessä, ei toki aina. Eli kuten keitoissakin, myös kastikkeissa kaiken perustana on pakastin ja/tai liemi.
Minä käytän arkikokkauksessa usein valmista, kypsää lihaa. Sitä on saattanut jäädä joltain aterialta yli, olen saattanut tehdä sitä ison annoksen kerralla ja pakastanut ylimääräisen tai sitten olen ihan tarkoituksella paistanut esim. jauhelihaa ison satsin ja pakastanut osissa. Kypsästä lihasta saa nopeasti monenlaisia kastikkeita.
Toinen tapa, miten saan nopeita kastikkeita, on käyttää kastikkeen pohjana lientä. Näin teen etenkin kala- ja kanakastikkeita: kala ja kana pieneksi leikattuna kypsyy todella nopeasti eivätkä tarvitse pitkää kypsymisaikaa. Maku tulee hyvästä liemestä ja ruoka on lähes itsestään valmis.
Liemi (sama teksti kuin keittopostauksessa): keitä perusliemi, siivilöi ja pakasta esim. ½ litran erissä. Se on
minusta hyvä perusmäärä mihin tahansa ruokaan. Mikä tahansa muukin neste
käy liemeksi: karkkipossun keitinliemi, padan ylimääräinen liemi,
karjalanpaistin liemi, vihannesten keittovesi, mikä vaan. Haudutuspataa
käyttäessä sivutuotteena syntyy aina ylimäärin lientä, kaikki vaan
talteen myöhempää käyttöä varten. Muista merkitä liemen laatu ja
päivämäärä kuukauden tarkkuudella. Parasta olisi, jos pakastimessa olisi
oma lokeronsa liemille, silloin ne tulee varmasti käytettyä ja on
selvillä minkä verran mitäkin on jäljellä. Liemi ei maksa paljoa:
perusjuurekset ovat edullisia, luita saa metsästävissä perheissä yllin
kyllin, tai kaupasta ostaessa ne eivät montaa euroa maksa. Vihannesten
kuoria ja kantoja kannattaa käyttää hyväksi, jne, eli liemet ovat myös
hävikistä herkuksi ruokaa.
Lihakastikkeet valmistan useimmiten niin, että minulla jotain valmista lihaa jäänyt yli, joko pihviä tai pataa. Jos jäljellä on pihvilihaa, pilkon sen, otan jotain lientä, laitan lihat ja liemen pannulle ja suurustan vehnäjauholla tai maissitärkkelyksellä. Syödään useimmiten perunoiden kanssa. Pataliha on helpointa, sillä pakastan padan lientä samalla kun lihankin. Tällöin laitan patalihat liemineen pannulle, suurustan kuten yllä ja maustan milloin mitenkin, joskus hillolla, joskus kermalla ja sopivilla mausteilla.
Kanakastikkeet valmistan yleensä niin, että suikaloin broileria pieniksi paloiksi tai suikaleiksi, paistan ne pannulla, maustan, lisään hyvää kanalientä ja suurustan. Tämä kaikki valmistuu siinä ajassa kuin riisi/ohra kiehuu. Myös aurajuustokana kuuluu meillä pikaruokiin. Meillä syödään aika usein myös kokonaisia broilereita, sellaista sunnuntairuokaa. Sen jälkeen kun ruoka on syöty, nypin vielä tarkkaan kaikki lihanrippeet luista irti. Jos niitä on reilusti, niistä saa vielä kastikkeen, ja jos niukemmin, käytän pastakastikkeeseen. Ja silloin kun keitän kanaliemen kokonaisista kanoista, otan lihat talteen, pilkon ne sopiviksi ja pakastan erissä kastiketta varten. Tai sitten teen samalla ison kastikkeen ja pakastan sen osissa.
Kanakastikkeet valmistan yleensä niin, että suikaloin broileria pieniksi paloiksi tai suikaleiksi, paistan ne pannulla, maustan, lisään hyvää kanalientä ja suurustan. Tämä kaikki valmistuu siinä ajassa kuin riisi/ohra kiehuu. Myös aurajuustokana kuuluu meillä pikaruokiin. Meillä syödään aika usein myös kokonaisia broilereita, sellaista sunnuntairuokaa. Sen jälkeen kun ruoka on syöty, nypin vielä tarkkaan kaikki lihanrippeet luista irti. Jos niitä on reilusti, niistä saa vielä kastikkeen, ja jos niukemmin, käytän pastakastikkeeseen. Ja silloin kun keitän kanaliemen kokonaisista kanoista, otan lihat talteen, pilkon ne sopiviksi ja pakastan erissä kastiketta varten. Tai sitten teen samalla ison kastikkeen ja pakastan sen osissa.
Kalakastikkeet valmistuvat todella nopeasti. Tällöin käytän aina kalalientä, jonka suurustan vehnäjauholla (tai jollain muulla). Kun kastike on sopivan sakeaa, lisään paloiksi leikatun kalan, joka kypsyy kastikkeessa ihan minuutissa parissa. Joskus lisään lorauksen kermaa, joskus katkarapuja tai simpukoita, mutta useimmiten syödään ihan sellaisenaan esim. perunoiden kanssa.
Pastakastikkeet ovat todellista pikaruokaa, lasten suosiossa vaikka usein (tai juuri siksi) aika vaatimattoman makuista ruokaa. Nyt en tarkoita niitä ihania pitkään haudutettuja kastikkeita, vaan juurikin sitä pikaruokaa, joka on valmista siinä ajassa kuin pasta kypsyy. Nämä valmistan niin, että keitän haluttua pastaa hyvin suolatussa vedessä. Kun pasta on melkein kypsää, valutan lähes kaiken veden pois, laitan kattilan takaisin hellalle, ja lisään jotain kypsää lihaa ihan pienenä ja/tai kasviksia ja sekoittelen minuutin pari. Perään laitan joko vähän kermaa, juustoa tai tomaattia/tomaattimurskaa, joskus lientä, silloin veden saa kaataa kokonaan pois. Etenkin kanan/kyyhkyn/hanhen liharippeet ovat herkkua, samoin (tietysti) jauheliha. Härkäpavut ovat oikein hyviä, lehtikaali tuoreeltaan ja oikeasti mikä vaan kasvis raastettuna ja nopeasti ryöpättynä pastan keitinvedessä. Myös savukala sopii erinomaisesti näihin nopeisiin pastakastikkeisiin.
Näissä kastikkeissa ei ole mitään suuria innovaatioita, oikeasti sillä pärjää edelleen, että ennakoi tulevaa. Esim. nyhtökanaa ja jauhelihakastikkeita teen aina moninkertaisen annoksen ja pakastan sopivissa annoksissa, näin lasten, ja aikuistenkin, lempiruokia on nopeasti saatavilla. Ennakoinnin lisäksi kannattaa muistaa, ettei heitä mitään pois. Pienistäkin lihamääristä (kuten juuri nuo lintujen rippeet) saa hyvän pastakastikkeen, samoin vähäisistä patojen jämistä tai muista kastikkeiden rippeistä. Jos ei halua syödä samaa ruokaa montaa päivää peräkkäin, kannattaa pakastaa osa, tai maustaa se aina uudella tavalla.
Katso myös:
Arkiruokaa - keitot
4 kommenttia:
Asiaa. Kaikki tyynni. Kiitos kun jaoit.
Tavallaan hiukan asian vierestä, mutta kuitenkin asiasta, itselläni on sellainen tuntuma, että suomalaisella hyvinvointikansalla on mennyt hiukan sekaisin tuo ruokaan tarvittavan lihan/kalan määrää. Varmuuden vuoksi ostetaan ja valmistetaan isoja annoksia, josita loput heitetänn muutaman päivän kuluttua pois. Harva on oppinut käyttämään loppuja hyväksi noin systemaattisesti kuin sinä, ajtusmallia olisi hyvä tartuttaa.
Kuten sanoit, lihan rippeistäkin saa jo mainion arkiruoan perheelle, aina ei 4h perheelle tarvitse ostaa 4 rintaleikettä + kaksi vielä päälle varmuuden vuoksi.
Tutustuessani muiden maiden keittiöihin, esim meksikolaiseen, olen kokenut ja päähäni on taottu se ahaa-elämys, että hyvää ruokaa ja annoksia tulee myös hyvin pienellä määrällä sitä arvokkainta raaka-ainetta, lihaa.
Suomalainen toki edelleen syö sitä lihasoosia kiinalaisessa ja riisiä lisukkeena, mutta väitän, että kiinalainen syö toisinpäin.
Kiitos Nanna kommentista! Hienoa että nostit tuon asian esiin, juuri noinhan se on. Sitä ei edes itse älynnyt nostaa esiin, mutta hyvin tuli viesti esiin ihan sellaisenaan, kiva.
Ja niin totta on, että joka-aterialle ei tarvitse olla sitä 200 g lihaa, ei edes jokaisella juhla-aterialla. Pienellä lihamäärällä saa hyvän ja täysipainoisen aterian, kasviksia vaan niin, että saa mahan täyteen.
Moni asia mikä kumpuaa arjen rajoitteista on hyvä juttu ihan sellaisenaankin. Mietin myös olisinko tägännyt tämän jutun hävikistä herkuksi, mutta en sitten kumminkaan.
Kun me aikoinaan matkustimme paljon Turkissa, siellä huomasimme sen vaatimattomissa paikoissa syödessämme, että lihaa on ruoassa ihan vähän, annoksessa palanen tai pari, eikä sekään välttämättä sitä mureinta. Mutta maku! Kasvikset ja vihannekset olivat kypsyneet luultavasti luullisten lihapalojen kanssa ja syvyyttä ja tuhtiutta oli ruokalajeissa vaikka kuinka paljon, vaikkei lautasella ollut lihaa kuin nimeksi.
Omassa ruoanlaitossani on juuri menossa se vaihe, että vähennän määrää, ylipäätään koko ruokasatsin määrää, mutta nimenomaan lihan määrää. Tai sitten pyrin hyödyntämään rippeet seuraavana päivänä vaikka quesadilloissa, tai täytetyissä leivissä tms. Liemien kanssa olen jo tuttu, säästän alle desinkin satsit, esim poronkäristyksen liemi on loistavaa lihapullakastikkeen maustajaa, se on aivan valmis "lihaliemikuutio", kun sen pakastaa :)
Kalaliemet ovat minulle vieraampia, muistan kerran laittaneeni harvinaisen hummeriliemisatsin vahingoss keittoon, johon se toi merkillisen vivahteen, joka olisi luultavasti ollut minusta hyvä, jos teko olisi ollut tarkoituksellinen. Mutta kun laiton väärän kalikan keittoon, se oli outo lopputulos :D
Tuo on juuri mitä Nannakin sanoi, että monessa muussa maassa osataan tulla vähemmälläkin lihalla toimeen.
Kalaliemet ovat minusta juuri siksi niin käteviä, että niiden avulla saa nopeasti ihania kalakastikkeita. Mutta tosiaan, kalaliemi kanan kanssa ei ole mikään kokeilemisen arvoinen juttu. Siksi se merkkaaminen on niin tärkeää, kana- ja kalaliemi ovat kaikkein eniten samanvärisiä. Joskus olen kynnellä raaputtanut ja maistanut lientä, kun on unohtunut merkata. Ja väärinhän se olisi mennyt.
Lähetä kommentti