Teerikeitto noodeleilla

Tätä kirjoitusta älkööt riistapuristit lukeko, te jotka olette sitä mieltä, että riistalle sopii mausteeksi vain suola ja voi, ja ehkä lisäksi korkeintaan vähän pippuria. Eikä kannata lukea teidänkään, joilla ei koskaan riista piiloudu pakastimen uumeniin. Tämä resepti ei ole kenellekään teille, jotka olette sitä mieltä, että riista maistukoot riistalle ja sitä älkööt tehtävän muulloin kuin riista-aikaan tuoreena.

Minä tein nimittäin teerikeittoa Tim Maddamsin Game-kirjan ohjeella, vähän muokaten. Olen ostanut kirjan monta vuotta sitten, ja edelleen löydän siitä uutta kokattavaa. Vaikka kirjassa ei ole hurjaa määrää ohjeita, on resepteissä sellaista oivaltavaa riistan käyttöä mihin harvoin törmää.

Kyseessä ei ole tämän vuoden riistakaudella ammuttu teeri, vaan aikaisemmalla. Kirjan ohjeessa käytettiin kahta vanhaa lintua, minulla oli nyt vain yksi, ja tein keiton näin:

1 teeri

reilu 1 l vettä

1 valkosipulin kynsi

½ dl soijakastiketta

reilu pala inkivääriä viipaloituna

1 tähtianis (tai puolikas)

1 chili

teeren rintafileet

ripaus viismaustetta

suolaa ja pippuria

öljyä paistamsieen

150 g munanuudeleita

1 sipuli ihan ohueksi leikattuna

mangoldia suikaleiksi leikattuna

Irrota rintafileet ja siirrä syrjään. Paahda rankaa ja koipia (ja sydäntä ja kivipiiraa) n. 20 min 200-asteisessa uunissa. Laita ranka ja koivet (ja sydän ja kivipiira) kattilaan ja lisää vettä niin, että kaikki peittyy.  Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää valkosipulin kynsi, soija, pala inkivääriä ja chili viipaloituna sekä tähtianis. Keitä lientä tunti. Siivilöi liemi talteen, ota myös koipien liha ja sydän ja kivipiira talteen myöhempää käyttöä varten.

Mausta fileet viismausteella, suolalla ja pippurilla. Paista öljyssä kuumalla pannulla 2-3 minuuttia puoleltaan. Anna vetäytyä sillä aikaa kun valmistat keiton.

Keitä nuudelit liemessä lähes kypsiksi. lisää keittoon ihan ohueksi leikattu sipuli ja mangoldi ja anna vielä kiehahtaa (Tim käytti kevätsipulia ja kaalia, mutta minulla ei ollut niitä). Annostele keitto ja nosta suikaloitu liha keitolle. Koristele chilillä ja ruohosipulilla. Minä pakastin muutaman desin lientä myöhempää käyttöä varten, liemi oli todella hienon makuista, mausteet korostivat hienoa teeren makua, eivät peittäneet sitä.

Hyvä keitto, niin tosi hyvä. Ei suuri annos lihaa neljälle, mutta pärjäsimme uunituoreiden sämpylöiden kanssa. Etenkin kuopus tykkäsi, kehui ruokaa moneen kertaan (tätä ei kovin usein kuule) ja se oli erityisen mukavaa. 

Aleksis Kiven päivä 2020 ja sorsakastike

Tänään on Aleksis Kiven päivä, sydämessä tärkeä juhlapäivä! Ja koska on lauantai, oli kerrankin aikaa tehdä hyvää riistaruokaa hartaudella ja juhlistaa juhlapäivää riista-aterialla vanhan metsämiehen kunniaksi. Kourusuolta veljekset saivat sorsia, ja kova linnustaja oli Aleksiskin, aikansa kovimpia. Jo perinteiseen tapaan, kymmenennen kerran, blogista löytyy juhlapostaus.

Tänään on ollut muutenkin puuhakas päivä: aamulla kävin kääntämässä savimaata muutaman tunnin, valmistin penkin valkosipulille valmiiksi sekä nostin ison kassillisien porkkanaa, palsternakkaa ja perunaa, sekä keräsin vielä yhden syötävän kukkakimpun juhlapöytää koristamaan. Satoa on valmistumassa monella tapaa talven varalle, tästä myöhemmin. Paiskoin hommia T-paidassa, lämpöä riittää edelleen, vaikka ei niin kuuma ollutkaan kuin viime viikonloppuna.

Käytin ruokaan yhden sorsan jolla oli kaksi sydäntä ja kivipiiraa (tämä on minusta hilpeää joka kerta), tottakai normaalisti niitä on vain yhdet. Tämä kastike riitti juuri neljälle, ei sitä mitenkään liikaa ollut. Valmistin kastikkeen näin:

Sorsaliemi

1 sorsa (tämä oli 650 g)

2 sydäntä, 2 kivipiiraa

voita/öljyä

mustapippuria myllystä

suolaa

1 porkkana

1 sipuli

pala varsiselleriä

persiljan varsia reilusti

muutama timjamin oksa

Käsittele sorsa tarvittaessa. Leikkaa rintafileet irti mahdollisimman tarkasti, siirrä syrjään odottamaan. Paista sorsan ranka ja koivet kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa, suolaa ja pippuroi ne. Kuori ja pilko kasvikset, paahda nekin kuumalla pannulla. Siirrä koivet ja ranka kattilaan, lisää vettä niin, että peittyvät. Nosta kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen myös kasvikset ja yrtit kattilaan, keitä vajaa kaksi tuntia. Siivilöi liemi ja keitä sitä kasaan niin, että jäljelle jää noin puolet. Ota talteen lihat koivista ja rangasta sekä samoin sydämet ja kivipiirat myöhempää käyttöä varten, näistäkin lisää toisella kertaa.Pakasta myös ylijäänyt liemi muita ruokia varten (aivan käsittämättöman upea liemi!).

Sorsakastike

voita/öljyä

1 sorsan rintafileet

½ tl suolaa

1 tl viherpippuria morttelin kautta

½ tl kuivattua timjamia

1 reilu rkl vehnäjauhoa

2½ dl vahvaa sorsalientä

1 dl kermaa

Leikkaa fileet ohuiksi suikaleiksi, kannattaa leikata vähän tasaisemmin kuin minä nyt tein. Paista ne voin ja öljyn seoksessa kuumalla pannulla, mausta suolalla, viherpippurilla ja kuivatulla timjamilla. Ripottele päälle vehnäjauhoa, sekoita niin, että se on tasaisesti lihojen päällä, anna jauhon vähän ruskistua. Lisää lientä, mausta kermalla ja anna kiehua hiljalleen niin, että kastike saostuu. 

Syötiin perunamuusin, höyrytettyjen kasvisten, puolukkahyytelön ja suppilovahverohillon (vain minä) kanssa. Ihana koko ruoka, mutta ehkä parasta oli tällä kertaa kastike, se meni viimeistä pisaraa myöten.

 

 

Hyvää Aleksis Kiven päivää kaikille!

Kuukauden tee: mango-passion teedrinkki

Olen löytänyt uuden suosikkijuoman. Oikeasti sen voisi sanoa olevan vanha suosikkijuoma, sillä muistan edelleen abi-risteilyllä juomani mango-passionlimsan. Sen ihana maku, sen yhden ainoan tölkillisen maku, on syöpynyt mieleeni niin, että pystyn edelleen palauttamaan sen mieleeni. 

Nyt Saimaa Brewing Co:n Mango-passion-limonaadissa on ihan sama maku. Ehkä vähemmän sokerinen ja esanssinen, mutta sehän on vaan plussaa. Koko Kooky's sarja on minusta upea, kaikki juomat sopivat sekä sellaisinaan juotavaksi että lantringiksi drinkkeihin. Mutta ei ole Mango-passionin voittanutta. Jopa kuopus, jonka duuni on kiikuttaa tyhjät pullot ja tölkit kauppaan, on kommentoinut, että näköjään on limsa maistunut.

Mutta koska limsa ei ole liian makea eikä liian keinotekoisen/vahvan makuinen, se sopii oivallisesti myös teedrinkkeihin. Kokeilkaa vaikka:

4 cl koskenkorvaa (tai muuta alkoholia)

10 cl vihreää mustikka-passionteetä

10 cl mango-passion-sodapopia

 

jäitä

kukkia

 

Valmista tee hauduttamalla ohjeen mukaan, minä haudutin nyt 80-asteisessa vedessä kolme minuuttia, jäähdytä kylmäksi. Rakenna juoma lasiin: mittaa alkoholi, kaada päälle tee ja viimeistele limsalla, sekoita kevyesti. Lisää jäät ja syötäviä kukkia koristeeksi. Nauti heti.

Vinkki:

• juoma toimii myös mocktailina, lisää tällöin vähän sitruunamehua alkoholin sijaan

Krassi-kimchi

Minä kasvatan nykyisin krassia paljon ihan sen takia, että sitä voi käyttää niin monipuolisesti ruuanlaitossa, kaunista ja pippurisen hyvää. Tämän ohjeen ja idean löysin jo toukokuussa (22.5.20) riverfordfieldkitchenin insta-postauksesta, ja jo silloin päätin kokeilla tätä. Ohjeessa käytettiin sipulin sijaan kevätsipulia, mutta koska minulla ei sitä ollut, käytin pienen sipulin. Krassin kukkia ei ollut ihan sitä sataa, mutta reilusti kuitenkin monen värisiä kukkia. Ehkä kaunein olisi tullut käyttämällä vain keltaisia ja oransseja kukkia, mutta kaunis se on näinkin. 

400 g kaalia

12 g suolaa

2 chiliä

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

pala inkivääriä

krassin kukkia ja lehtiä reilusti

Suikaloi kaali ihan ohuiksi suikaleiksi. Sekoita joukkoon 3% suola, eli laske suola kaalin painon suhteen. Painele kaalia esim. perunanuijalla niin, että saat nestettä irtoamaan, jätä odottamaan. Aja tekosekoittimessa tai sauvasekoittimella chilit, sipulit ja inkivääri tahnaksi. Sekoita tahna kaalin joukkoon, anna seistä kymmenisen minuuttia. Siirrä kaali nesteineen kukkien ja lehtien kanssa purkkiin. Painele kaalia purkissa niin, että se jää nesteen alle. Laita purkin kansi kiinni, ja anna kaalin fermentoitua huoneenlämmössä 5-7 päivää. Kannattaa laittaa lautanen alle, ainakin minulla fermentointi oli sen verran voimakasta, että nestettä kuohui vähän yli. Maistele viiden päivän jälkeen, ja siirrä kimchi jääkaappiin kun se on sopivaa, minä siirsin kuuden päivän kohdalla.

Tulista ja kirpeää, ja koukuttavan hyvää. Tekee hyvää mielelle ja kielelle.

Etäpäiväkirja 12 - negatiivisuuslista

Netti on nyt täynnä positiivisuuslistoja, olen minäkin sellaisen kirjoittanut. Ja hyvä niin. Mutta jos eniten ärsyttää kaikki (lukekaa sana ärsyttää ihan sillä sanalla mikä tulee mieleen), niin alkaa se positiivisuuskin ärsyttää. Tulee tunne, että on pakko sanoa ne ärsyttävät asiat ääneen, jos se vaikka vähän helpottaisi. Tässä tulee minun tämän hetkinen ärsytyslistani, kiitos ja anteeksi. Suhtautukaa tähän lämmöllä, kenenkään ei todellakaan tarvitse miettiä mitä voi sanoa minun seurassa (vaikka leipaisisikin hänet), pärjään kyllä näiden asioiden kanssa. Ja kuten näette, eihän tässä ole mitään oikeita asioita, ja toivottavasti ei tulekaan.

Ärsyttävät sanat

• leipoosi
  
• neuloosi
• leipaista (ja muut verbit samassa muodossa)
• hän, kun puhutaan sienistä, leivistä, taloista, esineistä (niin lahtelainen tosin olen, ettei yhtään häiritse kun sanotaan se ihmisestä)

Ärsyttävät asiat

• perutut juhlat, tapaamiset, tilaisuudet. Tämä!
• kotijumppa; onko pakko jos ei taho?
• oma vastuu omasta hyvinvoinnista (nuku, syö, liiku, juuri oikealla tavalla)
• positiivisen mielen ylläpitäminen
• se, miten linssit huurtuvat maskin kanssa
• se, miten väsyneeltä näytän kaikissa teams-kokouksissa
• se, miten jään jankkaamaan/toistamaan asioita teams-kokouksissa: omat huonot piirteet vaan jatkavat korostumistaan
• se, että nykyisin tungen sydämiä ja huutomerkkejä joka paikkaan

Noniin, nyt ehkä taas jaksan yrittää olla positiivinen. Keskusteluosiossa voi jatkaa pahanmielen ketjua, avautukaa kaikki muutkin ihan vapaasti!

ps. Kuva ei liity millään tavalla kirjoitukseen, tuosta tykkään!

Luumukana

Tässä jollain viikolla yhtenä päivänä, kun olimme kolmestaan kotona, tein helpon kanaruuan. Kun  kerran säilöö, niin pitäähän niitä säilykkeitä käyttää. Löysin jääkaapista vielä yhden pikkupurkin viime vuotista luumu-chutneyta. Jo silloin totesin käyttäväni sitä kanaruokiin, ja tässä sitä ollaan.

Tästä annoksesta söimme kolmestaan kaksi ateriaa, ensin tällaisenaan tuoreen maissin kanssa ja seuraavana päivänä kastikkeena. Siivutin kypsät fileet, laitoin kattilaan lopun liemen, viipaloidun paprikan ja huudellun kermatilkan kanssa ja keitin kastikkeeksi. (Vinkki: kun kermapurkki menee tyhjäksi, huuhtele se tilkalla vettä, lisää purkkiin haluttaessa vähän vehnäjauhoa ja ravista. Käytä tämä nestetilkka kastikkeena ja suurustuuna.) Kummatkin ruuat olivat hyviä, niin hyviä.

700 g kanan rintafileitä

currya

suolaa

soijakastiketta

1½ dl luumu-chutneyta

Nuiji rintafileitä tasaisen ohuiksi ja asettele ne uunivuokaan. Mausta fileet currylla, suolalla ja tilkalla soijakastiketta. Levitä luumu-chutney hyväksi kerrokseksi fileiden kummallekin puolelle. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia. Anna vähän vetäytyä ja nauti.

Oranssi chilihillo ja ei-niin-makea chilihillo

Viikonlopun satoa: kaksi chilihilloa, oranssi jälkiruokamaisen hedelmäinen leivälle ja jopa jälkiruuille, toinen, tuo punainen, tulisempi eikä niin makea ruualle. Tein melko samalla tapaa kuin viimeksikin, tällä kertaa lähempänä alkuperäistä ohjetta, paitsi toisen hillon tein vähemmän makeana. Erilaiset chilit vaikuttavat lopputulokseen paljon.

Oranssissa hillossa minulla oli chileinä Aji Fantasya, valkoista Aji Fantasya, Aji Cristalia ja monta Rocato Guatemalan Orangea. Viimeksi mainittu on uusi lempichilini, siinä on upea hedelmäinen maku ja vähän makeaa tulisuutta, mutta sen verran vähän että chiliä voi käyttää reilusti. Ensi vuonna pitää laittaa ainakin pari kasvia kasvamaan isoihin ruukkuihin, näitä haluan paljon.

Punaisessa hillossa chileinä oli Aji Fantasy, Aji Norteno, Serrano Huasteco ja Fire Flame. Nortenoja oli eniten, serranoja vain yksi. Chilivalikoimasta huomaa, että ostan kaikki chilin siemenet Fataliilta. Kuvassa vain osa käytetyistä chileistä ja puuttuu kokonaan esim. Serrano ja valkoinen Aji Fantasy.

Oranssi makea chilihillo

800 g oranssia paprikaa

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

1 kg hillosokeria

50 ml limen mehua

Punainen chilihillo

700 g punaisia paprikoita

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

333 g hillo- ja marmeladisokeria

50 ml sitruunamehua

1 tl suolaa

Pilko paprikat ja chilit, poista niistä siemenet ja se vaalea osa jossa siemenet ovat kiinni. Pilko chilit ja paprikat pienmmäksi ja aja sauvasekoittimella tai blenderillä soseeksi. Laita ne ja omenaviinietikka kattilaan ja nosta kiehuvaksi. Lisää hienoksi raastettu inkivääri, sokeri, lime/sitruunanmehu ja suola ja sekoita kunnes sokeri sulaa. Keitä viitisen minuuttia, ja nosta kattila pois levyltä. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja purkita steriileihin purkkeihin.

Nämä ovat todella koukuttavan hyviä.

Etäpäiväkirja 11 - harrastuksista ja ilosta

Kuten kirjoitin, lomaltapaluu otti aika koville tänä vuonna. Tajusin sen myötä, että on ihan pakko tehdä itselle hyvää. Keksittävä ja tehtävä asioita, jotka ovat mahdollisia ja jotka tuottavat hyvää mieltä itselle. Sen jälkeen jaksaa taas tehdä hyvää muillekin.

Harrastukset ovat tärkeitä ilontuottajia, vaikka minulla ei koskaan ole ollut mitään kummoisia harrastuksia. Vieläkin naurattaa kun mies jenkeissä totesi omille uusille harrastuskavereilleen, että vaimo harrastaa ruuanlaittoa ja kai vähän käsitöitä.

Nykyään taitaa monilla harrastukset olla erittäin tavoitteellisia ja jopa stressin aiheita. Ehkä nyt voisi tehdä hyvää harrastaa jotain myös ihan tekemisen ilosta, ihan vaan siksi, että se on kivaa ja vain sitä. Ihan sama osaako tai syntyykö mitään. Minä olen herätellyt näitä vanhoja harrastuksia eloon siitä syystä että ne tekevät itselle hyvää, ilman mitään tavoitteita tai päämääriä. Ehkä tämä on henkistä laiskuutta, ettei ole tarkoituskaan kehittyä, tai ehkä se on vaan armollisuutta itseä kohtaan. Joka tapauksessa mieli kiittää.

Kuten näkyy, olen taas kirjoittanut blogiin aktiivisemmin. Lupaan, että edelleenkin ilman aikomusta kehittyä kuvien tai kirjoitusten suhteen, puhumattakaan siitä, että ajattelisi tästä tulevan mitään kaupallista. Ihan vaan siksi, kun tekee mielelle hyvää jäsentää tätä poikkeusaikaa myös blogin kautta.

Olen myös palannut käsitöiden pariin, ja tämä paluu on ollut paluuta siihen korkeintaan ekaluokkalaiseen minääni,  joka virkkasi ketjusilmukkaa lankakeristä pelkästään sen takia kun oli niin kiva virkata. Käsitöitä tekemisen ilosta, siitä ilosta, miten hyvää se tekee mielelle. Minulla aukesi jokin lukko kesällä kun poikkesimme Juvan matkalla Lahdessa vanhassa puutalossa. Inspiroiduin kaikesta kauniista; talosta, käsitöistä ja lyhyestä kohtaamisesta (terveisiä sinne).

Ja kyllähän se vanha tärkeä harrastus, lukeminen, on palannut vuosien tauon jälkeen takaisin jo jokunen vuosi sitten. Ehkä siihen on meinannut tulla suorittamisen makua välillä, kun kaikkea kiinnostavaaa ei vaan ehdi lukea. Mutta sekin on ihan ok, luen juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä.

En ehkä ihan osannut sanoa mitä halusin, mutta tarkoitan, että olkaa itselle armollisia, myös harrastaessa. Tehkää itsellenne hyvää, on se sitten veren maku suussa tai leppoisammin, mutta tehkää silti, ilon kautta. Kunhan se on kivaa, kun muuten tämä on niin tätä, niin tätä.

ps. Olen tänä vuonna jopa fiilistellyt marjametsässä.

Munakoisoa, kantarellia ja mangoldia pastalla

Se on taas hävikkiviikko, ja minäkin jatkan edelleen siinä nollahävikin tavoitteessa. Tällä viikolla se tarkoitti esim. sitä, että mökille lähtiessä nappasin mukaan kaksi parhaat päivänsä nähnytttä munakoisoa, jotka olisivat viikon aikana menneet pilalle (en uskonut että muu perhe olisi niistä mitään kokannut). Ja otin mukaan myös sen hyvän tuoreen buffalo-mozzarellan, joka ei enää viikon päästä olisi ollut tuore. Sienet oli juuri poimittu metsästä, mutta tämän syksyn tavoite on ollut, että sieniä päätyisi mahdollisimman vähän pakastimeen, minne ne meinaavat aina unohtua.

Valmistin kahdelle sen verran reilun annoksen, että tästä riitti kahdelle päivälle, ensimmäisenä päivänä pääruokana, toisena lisukkeena.

2 munakoisoa

1 l kantarelleja
öljyä

tuoretta oreganoa

tuoretta timjamia

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

reilu nippu mangoldia

hyvää pastaa

buffalo-mozzarellaa (125 g)
reilusti raastettua parmesania

Viipaloi munakoisot. Ripottele niille vähän suolaa, ja anna kyynelehtiä puolisen tuntia. Sillä välin pilko sienet ja hauduta pannulla nesteet pois. Jos viimeksi oli "kuivattuja" sieniä, nyt niissä riitti vettä. Siirrä sienet syrjään. Laita pannulle öljyä, pyyhi munakoisoviipaleet kuivaksi ja pilko ne pienemmiksi. Paista ne hyvässä öljyssä niin, että saavat vähän väriä, lisää tuoreet yrtit joukkoon. Pilko sipulit ja lisää nekin pannulle. Kuullota vähän aikaa, lisää sienet takaisin, sekoita ja lisää lopuksi reilusti pilkottua mangoldia.

Tällä välin keitä pasta sopivaksi hyvin suolatussa vedessä. Valuta, mutta jätä pieni tilkka vettä kattilan pohjalle. Kaada kasvikset pastan joukkoon, lisää myös viipaloitu mozzarella ja reilusti parmesania joukkoon. Sekoita hyvin ja anna juuston sulaa kastikkeeksi ja makujen imeytyä pastaan.

Parempi ruoka kuin osasin etukäteen kuvitella, niin hyvä, että teen varmasti toistekin. Isäkin santsasi (ei mainita ketsupista mitään, pasta on pastaa vaikka olisi kuinka hyvää...).

Savustettu hirven ja peuran sydän, se parempi versio

Savustettua hirvensydäntä ja ruusunterälehdistä tehtyä mehua

Tässä on vähän jatkoa viikonlopun Kielometsän reissuun. Minä lupasin tuoda jotain lihaa, sillä paikalla oli kaksi muutakin, jotka syövät riistaa. Sen hyvän peuran sisäfileen lisäksi otin vähän savustettua sydäntä mukaan, sillä tiesin Kahvelon Ilsen tuovan upeaa leipää. Minusta keitetty sydän on hyvä leivänpäällinen, mutta täytyy sanoa, että savustettu sydän on vielä parempi. 

En edes muistanut, että olen aiemmin savustanut sydäntä, vaikka olihan sekin ihan hyvää. Mutta kyllä tämä näin tehden oli vielä parempaa. Minulla oli kokonainen peuran sydän halkaistuna ja puolikas hirvenvasan sydän. Niissä lihan paksuus oli melkein sama, hirvessä vähän paksumpi, joten laitoin sen kuumempaan paikkaan savustimessa. Käyttämäni savustin on ihan tavallinen Opan sähkösavustin, jossa ei ole lämmönsäätöä. Ulkona oli n. 15 astetta lämmintä, tämä muistiin itselle. 

½ hirven (vasan) sydän

1 peuran sydän

1 l vettä

½ dl merisuolaa

rosmariininoksa

3 laakerinlehteä

Siisti sydämet, jos et ole sitä tehnyt jo aiemmin. Eli poista isot suonet, mahdollinen rasva (vasoilla harvoin) ja muut roippeet. Laita sydämet suvustusuunin ritilälle. Lisää purut, kaksi sokeripalaa (jos muistat) ja halutessa muutama oksa rosmariinia. Savusta näitä tällaisia suht pieniä sydämiä tunti.

Keitä sillä välin suolaliemi kattilassa. Siirrä sydämet suoraan savustusuunista kuumaan suolaliemeen ja anna suolaantua 3 tuntia. Tällä tavalla tehtynä sydämissä on mieto, minusta juuri sopiva suola. Suolaisemman ystävät voivat pitää pidempään suolavedessä, ja/tai tehdä tiukemman suolaliemen. Nosta sydämet liemestä ja nauti joko lämpimänä tai myöhemmin kylmänä. 

Hyvää leivän päällä, niin hyvää. Ja maistui muillekin. Nautimme nämä Ilsen leipoman juurileivän päällä säilömisen ohessa. Lasissa on Kielometsän ruusunterälehti-mehua, sekin upean makuista.

Peuran sydäntä upealla leivällä.

Ps. Tulin taas mökille etätöihin. Heti saavuttuani mökille lähdin sienimetsään kaatosateessa. Vaatteet saivat kuivua uunin lämmössä ja saaliina oli minulle ja isälle kahden päivän ruuat. Söimme illalliseksi kantarelleja paistettuna sipulin ja mangoldin kanssa sekä näitä savustettuja sydämiä. Ei varmaankaan tarvitse hehkuttaa kuinka hyvä on.

Päivä Kielometsässä ja chilikurkut

Sain viettää tänäkin vuonna päivän Kielometsässä, aivan kuten viime vuonna. Sitä on taas yhtä haltioissaan ja virkistäytynyt kuin mitä oli viime vuonna (kannattaa lukea tuo viime vuodenkin teksti, sillä en toista tässä samoja asioita vaikka voisinkin). Tämä päivä on kyllä todellakin yksi tämän vuoden kohokohdista, olkoonkin, että elämäni epäiltiin olevan aavistuksen tylsää...

Säilöimme porukalla samaa omenakompottia kuin viime vuonna, lisäksi teimme venäläisiä suolakurkkuja (iso purkki) ja etikkaisia chilikurkkuja. Kirjoitan chilikurkkujen ohjeen tähän, tällä tapaa olen tehnyt etikkakurkkuja monena vuotena, ohjeen perusidean olen ottanut Satu Koivistolta, kurkut teen aina sinne päin, eli tämä on vähän muunnettu ohje:

2 kg kurkkua (vähän vajaa)

4-5 chiliä viipaloituna (minulla aika mietoja lajikkeita 4 erilaista)

reilu pala inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna

mustaherukanlehtiä

tillin kukintoja

1 l vettä

4 dl sokeria

5 rkl suolaa

1 rkl sinapinsiemeniä

1 rkl korianterinsiemeniä

6 dl etikkaa

Pese ja viipaloi kurkut. Laita (steriloituun) purkkiin kerroksittain kurkkuviipaleet chilien, inkiväärin, herukanlehtien ja tillin kukintojen kanssa. Keitä liemen aineksia niin että sokeri ja suola sulavat ja muutama minuutti päälle. Lisää etikka ja anna kiehahtaa. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle, sulje kansi. Anna maustua vähintään viikko kylmässä. Meillä syödään näitä ainakin leivän päällä, hodareissa, hampurilaisissa ja (peruna)laatikkoruokien lisukkeena.

Viime vuotiseen tapaan otimme Kahvelon Ilsen kanssa kaiken irti päivästä. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja kävimme sienessä ennen Kielometsään saapumista. Saaliina oli suppiksia ja vähän kantarelleja. Lounaan jälkeen kävimme uudestaa sienessä koko porukalla, saaliina lisää suppiksia ja muutama kantarelli. Huomatkaa minun uudet Sievin saappaat, mikä ihana väri. Eipä haitannut sade, vaikka sitä riitti vähän koko päivälle. 

On tämä, tällaista runsasta kauneutta harvoin pääsee ihailemaan. Ruusuilla oli toinen kukinta päällä, liljatkin kukkivat vielä ja kasvihuoneessa kukki yli parimetrinen dahlia. Ja kauneista kaunein ruusu, ihan saappaideni värinen!

Puutarhasta löytyi mm. vadelmia, omenia, päärynöitä, luumuja ja seljanmarjaa. Teimme samaa kompottia kuin viime vuonna, se vaan on niin hyvää. Lisäksi Jukka järjesti meille hedelmien maistelun:

• Astrakaani iso kuulas
• Borgovskoje
• Jättimelba
• Tuntematon (Rautell?)
• Tohtorin päärynä
• Sinikka (luumu)
• Eurazia (luumu)
• Minikiivi
• Maira (persikka)

Voisin laittaa tähän listaan monta huutomerkkiä, niin upea setti! Lempihedelmä oli, no kaikki! Ja kotimaista persikkaa, ihan uskomatonta.

Ja päivän ruoka! Tullessa meitä odotti kastanja-salvia-keitto ja hyvät leivät. Keiton ohje oli River Cottagen Veg Everyday -kirjasta, miten se onkaan mennyt ohi. Päivällistäkään ei voi hehkuttaa liikaa, tässä taisi olla tämän vuoden paras illallinen. Jamie Oliverin uuniperunoita (pieni epäilys nousi seurueessa, että onko inkubaatioajat optimoitu, mutta lopputuloksen mukaan sanoisin, että kyllä on) ja italialaista salvia-quornia, ihan käsittämättömän hyvää.

Jukan ottama kuva

Lisukkeena oli meille kolmelle lihansyöjälle peuran sisäfile. Laitoin fileen aamulla tilkkaan öljyä, jossa oli  ½ tl suolaa sekä rosmariinia ja laakerinlehteä pilkottuna (ei siis pippuria eikä mitään  muutakaan). Tämä sai marinoitua päivän ajan, ennen grillaamista pyyhin ylimääräiset öljyt ja yrtit pois. Grillasin fileen kolmelta puolelta reilun minuutin puoleltaan lähes suoraan hiipuvan hiilloksen päällä. Sen jälkeen file sai levätä folioon käärittynä vajaan vartin. Sanoisin näin vähän vaatimattomasti, että suunnilleen parasta lihaa mitä olen syönyt. Ja taisi maistua muillekin.

Illan kruunasi upea jälkiruoka hillasta. Onneksi sain reseptin, tätä pitää tehdä pian uudestaan. Meillä oli käsittämättömän upea päivä: koko päivä ulkoilua ja säilömistä sekä puutarha ja talo täynnä kauneutta, ja tietysti loistavaa ruokaa ja parasta seuraa. Kiitos Kielometsän isännille ja muille ihanasta päivästä!

Ps. Mun uudet housut näytti tältä, kun illalla istahdin autoon. Hämähäkinseittejä, lehtiä ja mitä vielä. Ja Ilse vieressä oli ihan fressinä siisteissä farkuissa. Mä en tajua. 

Suomalaisen ruuan päivä: perinteiset porsaankyljykset Mallaspossusta

Tänään on suomalaisen ruuan päivä. Meillä nyt syödään suomalaista ruokaa joka päivä, mutta merkkipäivän kunniaksi hain palstalta ison kimpun auringonkukkia ja katoin pöydän tavallista kauniimmin. Mikä ruoka voisi sopia suomalaisen ruuan päivään paremmin kuin tavallista paremmasta possusta tehdyt kyljykset, juuri nostetut omat perunat, höyrytetyt kasvikset ja avomaalta haettu kurkku. Kaikista raaka-aineista pippuri oli ainoa, mikä ei ollut kotimaista alkuperää.

Kyselin jo twitterin parviälyltä, että mitä näistä upeista kyljyksistä tekisi, mutta loppujen lopuksi turvauduin isotätini vanhaan keittokirjaan, eli Koskimiehen ja Somersalon Keittotaito-kirjaan vuodelta 1934 (Karkun Emäntäkoulusta lokakuussa 1937). Tein siis lapsuudesta tutulla tapaa kyljykset, ei näitä montaa kertaa silloinkaan syöty, mutta ehkä useammin kuitenkin kuin nykyisin.

Nyt on kunnollista

reilu 1 kg kyljyksiä

sinappia

pippuria

reilu 1 rkl vehnäjauhoa

suolaa

1 iso muna tai 2 pientä

1 dl korppujauhoa

voita/öljyä

2 dl kermaa

Sivele kyljykset kauttaaltaan sinapilla, rouhi vähän pippuria päälle. Sekoita suola ja vehnäjauhot sekaisin lautasella. Riko muna(t) toiselle lautaselle, ja kaada korppujauhot kolmannelle. Käytä pihvit vehnäjauhossa, munassa ja lopuksi korppujauhossa, ja paista niihin hyvä pinta voin ja öljyn seoksessa. Siirrä kyljykset uunivuokaan ja kaada kerma pohjalle. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja hauduta 180-asteisessa uunissa pihvien paksuudesta riippuen 30-40 minuuttia. Nämä olivat kunnollisen kokoisia, ja haudutin sen 40 minuuttia.

Ruoka oli hyvää, niin sydäntä lämmittävän hyvää, liha tuli kaluttua luuta myöten. Uunissa hautunut kerma maustoi perunat herkullisesti, ja höyrytetyt kasvikset ja kurkku tasapainoittivat ateriaa. Mies pakkasi ylimääräisen kyljyksen kastikkeineen sekä loput perunat mökille mukaan, meillä muilla on viikonlopulle muita suunnitelmia. 

ps. Olen ollut parina päivänä toimistolla töissä. Kaiken muun hyvän lisäksi se, että Mallaspossua saa Hakaniemen hallista on ihan parasta!

Kuukauden tee: Puolukkainen teedrinkki riistalle

Puolukka alkaa pikkuhiljaa olla kypsää. Hitaasti se on tänä vuonna kypsynyt, mutta sentään muutaman ämpärillisen olen saanut poimittua aikaisilta paikoilta. Myös riistakausi on alkanut, ja yhtenä iltana söimmekin juuri metsästettyä kyyhkyä sille sopivan teedrinkin kanssa.

Ja tiedättekö, minusta on ihan superkivaa miettiä näitä uusia teedrinkkejä ja -mocktaileja, ja lisäksi vielä parittaa sopivia ruokia niille. Tämän ankeahkon ajan mukavia juttuja, todellakin. Vaikka kuva onkin sekava, ei se poista sitä kivaa fiilistä mikä tästä ateriasta juomineen jäi.

2 cl koskekorvaa

2 cl paseerattua puolukkaa

15 cl Tarry Lapsang Souchong -teetä

10 cl kuplavettä

jäitä

puolukoita

rosmariinin oksa

Hauduta savuinen tee etukäteen, jäähdytä se kylmäksi. Sekoita juoma lasiin: mittaa alkoholi, lusikoi paseerattu puolukka ja kaada tee ja kuplavesi joukkoon, sekoita. Lisää jäitä, muutama puolukka ja rosmariinin oksa.

Ruuaksi oli siis pannulla rosmariinivoissa nopeasti paistettuja, vähän nuijittua kyyhkyn rintafilettä (ja sydäntä). Lisänä oli palstalta juuri nostettuja perunoita, pihalta haettuja tomaatteja ja kastike, joka tuli helposti raaputtamalla pannulta maut talteen kerma- ja vesitilkkaan.

Pari vinkkiä

• juoma toimii myös ilman alkoholia erinomaisena ruokajuomana
• sopiva kirpeys tekee drinkistä upean aperitiivin

Etäpäiväkirja 10 - Lomalta paluu

Etäpäiväkirja on takaisin! Etätyöt jatkuvat edelleen, tällä hetkellä tuntuu, että hamaan tappiin saakka. Tarkoitus on kuitenkin käydä  loppuvuoden aikana toimistolla silloin tällöin, elokuussa kerran ja syyskuussa ihan useampana päivänä. Hakaniemen halli, Teemu Aura ja Pihka Lintis, tulossa ollaan! Olen ollut Hakaniemessä viimeksi maaliskuun puolessa välissä, ja huhtikuun alussa kävin nopeasti hakemassa näytön ja näppiksen kotiin. Ikävän arvaa.

Nyt olen ollut loman jälkeen töissä kaksi viikkoa. Piti ihan kalenterista tarkistaa, että tosiaanko niin vähän, tuntuu nimittäin ainakin kuukaudelta. Lomaltapaluu on ollut tänä vuonna erityisen vaikeaa, se 40 cm siirtyminen sängyn vierestä siihen työpöydälle ei ole ollut helppoa. Ehkä etätöihin siirtyminen loman jälkeen oli jopa vaikeampaa kuin kaiken alkaminen silloin maaliskuussa (vai kultaako jo aika muistot?). Koko tuleva syksy jännittää, ahdistaa ja ärsyttää.

Mutta onhan tässä kaikessa realismia mukana aivan eri tavalla. Lukujärjestykset ovat lentäneet aikaa sitten romukoppaan. Herään kyllä edelleen aikaisin ja aloitan työt ajoissa, mutta mikään muu ei oikeastaan enää päde. Nyt selvitään ja selviydytään sillä mitä on.

"Sillä mitä on", on minulla ollut mm. tämän viikon neljän päivän työputki mökillä. Töihin menee paljon aikaa, mutta kun herää aikaisin, voi uida auringon noustessa. Ja työpäivän jälkeen pääsee metsään. Voi käydä poimimassa viimeiset mustikat ja siirtyä alkavaan puolukkasesonkiin. Sienimetsissäkin olen iltaisin kävellyt, tosin se on ollut kävelyä tyhjän korin kanssa kuivuudesta ratisevassa metsässä. Sain juuri yhdelle aterialle riittävästi sieniä minulle ja isälle, valmiiksi kuivattuja kantarelleja ja lampaankääpiä. Muutenhan tämä viikko on syöty sitä mitä kasvimaalla on sattunut olemaan. Tämä on hyvä.

Näissä maisemissa

Mustikkapiirakka Valamon luostarin omenapiirakan ohjeella

Terveisiä mökiltä jossa olen ollut etätöissä tällä viikolla. Kävin tiistaina mustikassa työpäivän jälkeen, päätin nimittäin poimia ensimmäisenä iltana sen verran mustikoita, että saataisi isän kanssa hyvät aamiaiset loppuviikolle. Mustikoita tulikin ihan huomaamatta 5 l (eli tämän vuoden mustikkasatoni on 80 l). Puolta ämpärillistä mekään emme saa aamiaisilla kulumaan, eikä mökin pienessä yläpakastimessa ollut tilaa (ei sillä että näitä viimeisiä kannattaisi pakastaakaan, sen verran mustikkakausi alkaa olla ohi). Eli pakkohan niitä mustikoita oli piirakkaankin kuluttaa.

Mökillä oli tällä kertaa ihan perusraaka-aineet, eli mustikkapiirakka oli tehtävä aika yksinkertaisin ainein. Mielessä oli Valamon luostarin omenapiirakka, sillä munia, sokeria ja jauhoja löytyy aina, ja kyllä siitä teemaidosta vähän joutaa muuhunkin. Onneksi keksin tämän piirakan, tuli nimittäin ihan älyttömän hyvä piirakka. Tein piirakan vähän pienempänä, en siis pellillistä, kun eihän sitä olisi saatu kahdestaan syötyä, ehkä aavistuksen kadutti tämä ratkaisu. Lisäsin kardemummaa taikinaan, koska se vaan on niin hyvää mustikan kanssa, ja täytyy sanoa että taidan lisätä seuraavan kerran omenapiirakkaankin. Sanoinko jo, että tuli todella hyvä piirakka, kannattaa kokeilla.

2 munaa

1½ dl sokeria

3 dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

70 g voita

1 dl maitoa (tai vettä)

4-5 dl mustikkaa

2 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kardemumma keskenään sekaisin, lisää munavaahtoon. Sulata voi ja kiehauta se maidon kanssa. Kaada ne kiehuvana taikinan joukkoon vatkaten samalla. Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti mustikkaa. Minä en nyt mitannut määrää, mutta laitoin niin paljon että pinta peittyi kokonaan mustikkaan. Ripottele päälle sokeria. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti (ja jos et malta odottaa, oli se hyvää kuumanakin).

En tiedä oliko se mustikoiden runsaus, ihanat illat mökillä vai mikä, mutta piirakka maistui niin ihanalta, että en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa tänä vuonna syöneenikään. Ja niitä on syöty paljon.