Etäpäiväkirja

Terveisiä etätoimistolta. Olen ollut etätöissä reilun viikon, mies tämän viikon ja lapset etäkoulussa keskiviikosta lähtien. Silmät säkenöi, paikkoja kolottaa ja illalla on yhdeksään mennessä ihan valmis
nukkumaan. Minä kuulun siihen porukkaan, jolla ei ole mitään ylimääräistä aikaa lukemiseen, leffojen katsomiseen tai pitkästymiseen, mihinkään näistä ei ole aikaa ollenkaan.

Tämä aika/hetki on ihan erilaista eri ihmisille. Siinä, missä toisella on yhtäkkiä aikaa yllin kyllin ja/tai seinät kaatuu yksinäisenä päälle, toinen multitaskaa oman muuttuneen työn, lasten koulunkäynnin ja erilaisten uusien it-järjestelmien sekä ruokahuollon kanssa ilman sekunnin rauhaa. Puhumattakaan niistä kaikista joiden työ jatkuu ennallaan entistä kiireisempänä tartuntariskistä huolimatta. Jotkut tekevät työtä vuorotta, toiset murehtivat toimeentuloa. Mutta yhdessä ollaan, ja tuetaan toinen toistamme. Empatiaa ja ymmärrystä, muistetaan että yhdessä tästä selvitään.

Kuten arvata saattaa, minä kuulun tuohon multitaskaajien joukkoon. Omissa töissä on tekemistä, kuopus tarvitsee vähän perään katsomista koulutöissä ja ruokaa pitää valmistaa ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikessa pärjään, mutta kyllähän tämä vähän miettimistä on vaatinut. Minä tein itselleni päiväsuunnitelman heti alussa, ja se on toteutunut suunnilleen noin, vähän sen mukaan miten on kokouksia ja akuutteja työasioita.

Minulle tämä "lukujärjestys" on ollut ainakin näin alkuun toimiva. Herään normaalistikin aikaisin, ja nyt kun työmatkaan ei kulu aikaa, aloitan työt vieläkin aikaisemmin. Näin saan itselleni aamuun kaksi tuntia ihan omaa keskeytymätöntä työaikaa, talo on hiljainen ja niin on virtuaalinen työpaikkakin (vaikka on meitä kyllä useampi samassa aikataulussa, terveisiä vaan sinne 💚). Jokainen perheenjäsen syö aamiaisen omaan tahtiin, ja minä olen jo hyvässä vauhdissa töiden kanssa.

Päivällä pidän vähän pidemmän tauon, valmistan lounaan joka syödään yhdessä (paitsi jos on kokous), autan/patistan kuopusta koulutehtävissä ja käyn reippaalla kävelyllä. Ihan noin pitkää taukoa en ole minään päivänä pitänyt, mutta tieto siitä, että se on mahdollista, rauhoittaa oloani. Sen jälkeen jatkan töitä siiheksi, että alan valmistaa päivällistä, joka sekin syödään yhdessä. En muuten ole myöskään jaksanut valvoa kymmeneen, paitsi näköjään tänään kun nukahdin työpäivän päätteeksi.

Mies ja esikoinen kokosivat uuden etäpöydän

Kaikille tulee nyt kotitöitä vähän enemmän kuin ennen, jo astioita tuntuu tulevan kaksi koneellista päivässä. Minä rytmitän ruokia niin, että viikolla valmistamiseen ei mene paljoakaan aikaa, etenkään lounaassa. Tällä viikolla lounaalla on syöty mm. edellispäivän keittoa, haudutuspadassa tehtyä puuroa sekä leipää. Jos kiinnostusta löytyy, voisin tehdä oman kirjoituksen kotitoimiston ja -koulun ruokahuollosta, sen ainakin osaan.

Olen huomannut (kuten moni muukin) jo tämän ensimmäisen viikon aikana, että jotta tulee jaksamaan kotoilua tarvittavan ajan, on pakko nukkua riittävästi, liikkua riittävästi ja syödä hyvin. Rutiinit auttavat, ja rauhallinen mieli. Kun vähän suunnittelee etukäteen, pääsee helpommalla arjen kiireissä. Ja keppijumppaa päivällä ja kotijumppaa illalla, niiden avulla vähän huonompikin työergonomia ja normaalin liikkumisen puute kumotaan.

Pysytään kotona (jos voidaan) ja pysytään terveenä jos pysytään!