Jo lähes perinteiseen tapaan kokoan yhteen kuluneen blogivuoden kohokohdat. Blogin päivitysvauhti piristyi hieman muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen, ja hyvä niin, onpahan taas kirjoitettu itselle muistiin ajatuksia pitkin vuotta. Olkaa hyvä, täysin subjektiivisesti ja vain aavistuksen sattumanvaraisesti kootut nostot vuoden lähes jokaiselta kuukaudelta:
Tammi-helmikuu menivät ihan tavallisesti, muutama riistaresepti ja joku kasvisresepti. Eipä sitä ajatellut mitään tavallisuudesta poikkeavaa vuoden alussa, se oli eri aikaa se.
Maaliskuussa sitten alkoi tapahtua. Ensin tuli uutisia viruksesta, mutta ihan alkuun sitä ajatteli aika tyypillisesti ettei se koske meitä, vaikka väärässähän sitä oli, isosti. Minut pysäytti oikeastaan ensimmäisen kerran Italiassa asuvan vanhan luokkakaverini FB-päivitys maaliskuun alussa. Minä aloitin etätyöt 13.3., mies 17.3. ja lapset etäkoulun 18.3. Aloitin etäpäiväkirja-sarjan, ja hyvä oli että aloitin. Olen kirjoittanut ylös aina sillä hetkellä mielessä olevia asioita, joten ne ovat ilman jälkikäteen tulevaa tulkintaa tai "viisautta". Ja ehkä en tästä vuodesta paljoa muistaisi ilman bujoa ja tätä blogia, sen verran kuormittava vuosi ollut töissä ja kotona. Jo pelkästään metatyön määrä on ollut järkyttävä.
Viimeinen ns. normaali postaus maaliskuussa oli Nannan inspiroima jjapaguri. Silloin vielä metsästin nuudeleita pitkin Hakaniemeä. Siitä seuraavana olikin sitten poikkeustilan aattona julkaistu turvallinen hirvikastike, joka nautittiin sesonkioluen kanssa.
Pääsiäinen osui tänä vuonna huhtikuulle. Meillä se ei eronnut mitenkään normaalista pääsiäisestä, vietettiin sitä perheen kesken kuten aina litsaten sunnuntain brunssilla sekä riistaa ja kalaa syöden. Mutta mieli on kummallinen: minä en koskaan ajatellut että meidän pääsiäisestä "puuttuisi" jotain, kun ei menty laskettelemaan Lappiin/Alpeille, tai ei muutenkaan matkustetttu jonnekin sukulaisten tai ystävien kanssa. Mutta tänä vuonna, kun oma somekupla täyttyi harmitteluista "ettei pääse mihinkään", minulle tuli vähän outo olo, vähän sellainen tyyliin että kuinka tylsiä olemme kun meillä ei mikään muutu poikkeusaikana. Ratkaisu tähän oli tietysti sometauko, eikä se oikea asian miettiminen.
Toukokuussa piti olla isot juhlat, ja niinhän siinä olikin, mutta ihan toisella tapaa kuin olin ajatellut etukäteen. Silloin vielä ajattelin, että juhlitaan sitten ensi vuonna, mutta taitaa kyllä nämä juhlat jäädä välistä kokonaan, uusi toukokuu on jo pian.
Kesäkuussa vietin blogisynttäreitä, sopivasti samalle päivälle sattui piknik läheisessä puistossa. Minun voima-ajatukseni oli koko poikkeusajan juhannus ja se, että pääsisin mökille ja kokolle. Ja pääsinhän minä, koko juhannus oli juuri niin tärkeä ja merkityksellinen kuin ajattelinkin. Tunteet olivat pinnassa, oli lämmintä, oli valoisaa ja oli poikkeuksellisen upea yhden kuusen kokko. Heihei lapsuuden kiipeilypuu.
Heinäkuu oli lomakuukausi, ja jälkikäteen ajatellen melko turvallinen kuukausi, ehkä sitä olisi voinut olla vielä rennomminkin. Kirjoitin kahdesta matkasta, samalla vähän vertasin viiden vuoden takaisiin matkoihin. Kuukauden tee -sarja alkoi seljankukkateellä.
Etätöihin paluu otti vähän koville, se oli minusta rankempaa kuin tavallinen lomiltapaluu kesäloman jälkeen. Pikkuhiljaa vanhat rutiinit alkoivat löytyä, minulla koko syksyn pelastus taisi olla se, että sain aina tehdä viikon töitä mökillä joka kuukausi. Kyyhkykausi alkoi perinteisesti ja muutaman vuoden tauon jälkeen oli hyvä mustikkavuosi. Marjastus ja sienestys ovat aina olleet mielipuuhaani, mutta tänä vuonna ne tuntuivat erityisen tärkeiltä.
Syyskuu on ihan parhaita ruokakuukausia, satoa maasta ja metsästä. Valmistin myös täydelliset porsaankyljykset Mallaspossun kyljyksistä. Reseptin löysin isotädiltäni perittystä vanhasta keittokirjasta. Olin sitä ennen googlaillut ohjeita, ja minut pysäytti näiden ohjeiden vertailu: tässä vanhassa ohjeessa ei hukata mitään. Paljon puhutaan ruokahävikistä, mutta kaikissa nykyisissä ohjeissa esim. leivitykseen käytetään vähintään yksi dl vehnäjauhoa, josta siis suurin osa menee hukkaan. Tuossa vanhassa ohjeessa käytetään yksi rkl, se määrä riitti juuri ja juuri, mutta mitään ei jäänyt hukkaan. Ihana ohje, ihana ruoka.
Syyskuun kohokohta oli päivä Kielometsässä. Yhdessä kokkaamista, syömistä, säilömistä, sienestystä, ihan paras päivä ikinä, taas. Yksi päivä voi olla täydempi kuin mikään muu ajan määre.
Lokakuu jatkui maan ja metsän antimista nauttien, oli mökkeilyä ja arkea. Juurileivonta on ollut yksi poikkeusajan nousijoista, eikä ihme. Vaikka jatkuvasta etätyöstä voi olla montaa mieltä, niin juurileivonta on helppo mahduttaa etäarkeen. Lokakuu on hyvä riistakuukausi, mutta siihen mahtuu myös maan sadon säilömistä ja syömistä, kuten kasvisten käyttöä soffritoa varten tai serkun luomuruista puurossa.
Marraskuu osoitti minun olleen väärässä vuosikaudet: onnistuu ne ulkosynttärit marraskuussakin, vieläpä kahteen kertaan. Ihanat, liikuttavat ja hauskat synttärit. Muuten marraskuu meni nopeasti ohi pääasiassa töitä tehden.
Joulukuussa esikoinen siirtyi takaisin etäopetukseen, vietimme etäpikkujouluja ja näimme sukulaisia sekä lähellä että etänä. Joulua vietimme lähes perinteisesti, oli kalapöytä ja aattona kinkut ja laatikot. Meillä hyvin perinteistä (kuten pääsiäisenä), tänä vuonna mietin ehkä taas tavallista enemmän perinteitä ja sitä, että ovatko ne enemmän iloa vai taakkaa. Tänä vuonna tilasin lähes kaiken kotiin, ja siitä haluan pitää kiinni tulevaisuudessakin, jos vaan mahdollista.
Aika kuluu nopeasti, poikkeusaikana vieläkin nopeammin, vaikka maaliskuun puolessa välissä ajatteli viikonkin olevan pitkä aika. Tänä vuonna tavallisista asioista tuli entistä merkityksellisempiä, ehkä muillekin kuin minulle, jonka mielestä tavalliset asiat ovat jo aiemmin olleet niitä parhaita. Erittäin tärkeää oli se, että sain tilata ruuat kotiovelle tutusta Kauppahalli24:stä ja kalat Maxin kalasta. Ja iloa etäelämään toi mm. Teahouse of Wehmaisin teemaistelut sekä upeat kukat, jotka edelleen sain tilata Pirjo Kopilta, elokuusta lähtien uudesta Kauklahden kukasta (kuvaavaa on, että tämän postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva on Pirjon käsialaa). Mitähän kivaa sitä keksii ensi vuoden etäarjen piristykseksi? Toivotaan ensi vuoteen kaikkea mahdollista hyvää, noudatetaan ohjeita ja tuetaan paikallista.
Turvallista ja parempaa vuotta 2021!
4 kommenttia:
Totta, maaliskuussa aika mateli, nyt puolestaan on koko ajan perjantai ja työviikko takana.
Mökki on varmaan ihana henkireikä tällaisena aikana, kun joutuu samoja seiniä katselemaan päivästä toiseen. Voisikin alkuvuodesta vuokrata jostain mökin viikonlopuksi, jotta pääsee vähän vaihtamaan maisemaa.
Parempaa vuotta 2021!
On tämä vain ollut omituinen vuosi, mutta me sentään tavattiin kerran, se on vieläkin ilonaiheeni! <3 Sain oman vuosikatsauksen, ekan ikinä muistaakseni, juuri valmiiksi.
Onhan tämä ollut kaikin puolin mielenkiintoinen vuosi. Koti- ja varsinkin ulkomaisia uutisia seuraamalla on vuoden aikana on oppinut ihan uudella tavalla arvostamaan suomalaista elämäntapaa ja yhteiskuntajärjestystä.
Toivotaan kaikille parempaa vuotta 2021 :)
Ulla, kyllä, pieni maisemanvaihdos tekee hyvää. Ja kiitos samoin sinne!
Sari, samaa mieltä, kaikesta :) Ja eikö olekin kiva tehdä vuosikatsauksia ;)
Tuplaespresso, todellakin samaa mieltä, ja kiitos samoin sinne!
Lähetä kommentti