Kyllähän se weke-katiska hyvin pyytää. Sain kuin sainkin tehdä sen pinaattisoossin paistetulle hauelle (2.5 kg) ja suutareita (Tinca tinca) on päästy savustamaan parikin kertaa. Suutari kuuluu särkikaloihin, ja se on lahnan ja toutaimen ohella syötäviä särkikaloja (ja joo, särkeäkin syödään). Suutari on rasvaisin särkikaloista, toutain on ainoa petokala niistä, ja se syö ikänsä samankokoista kalaa, sillä sen suu ei kasva vaikka kala kasvaa (lähteenä isä-tietotoimisto). Lahnalla olen elänyt lapsuuteni kesät.
Suutarit olen savustanut yksinkertaisesti sähkösavustimella: leppäpurut, pari sokeripalaa ja katajan oksa savustuspellille, kalat perattuna ritilälle rasvapellin päälle. Sopiva aika noille kaloille on maksimissaan puoli tuntia. Sen jälkeen irrotin nahkaa selkäpuolelta, ripottelin suolaa ja muutaman hennon tillinoksan lihan päälle ja käänsin nahkan takaisin. Kalat saivat suolaantua hetken, ja sitten söimme kalat välipaloiksi, kaikki tykkäsivät.
ps. Suutari on niitä sitkeitä kaloja: lapset ihmettelivät kun sydän löi vielä kompostissakin.
pps. Mustikkakausi avattu: tunti metsässä ja vajaa 7 l marjaa.
8 kommenttia:
Hauska kalatarina.
Täällä on mustikka sinistä mutta vielä hieman raa'an makuista.
Ei pääse sitten kukaan toutainta ainakaan isosuiseksi haukkumaan :-)
Tykkään särjestä kovasti. Ens viikolla pääsen toivottavasti niitä grillaamaan. Nuo muut on vielä tuntemattomia suuruuksia minulle.
luimupupu, mustikka oli meillä ihan kypsää, hyviä mustikoita tänä vuonna. Tein ensimmäisen piirakan jo, syötiin aamupalalla jugurtin kanssa ja loput on pakastimessa.
Ankerias, päinvastoin, toutaimella on iso suu, eli pienellä kalalla se on suorastaan suhteettoman suuri. Etkö ole lahnaakaan syönyt?
No kyllä minäkin lahnaa tietty. Ja laittanuntkin. Nyt pitäis oetella myös se savustaa. Hieno kala.
No niin minä vähän epäilinkin, mutta mistäs sitä varmaksi tietää. Toutainta ei varmaan kovin moni ole syönyt, se on kai melkein hävinnyt Suomesta.
Toutainta en ole maistanut, mutta muistelen että suutaria joskus kauan sitten. Savustettu lahna kuuluu minunkin lapsuuskesiin..
Joo, minulla lahna ei vieläkään kuulu lempikaloihin, juuri siksi, että sitä söi lapsena niin hirveän paljon. Mutta kyllä minä sitä taas syön ja valmistan jos saan.
No, löytyypä muutamia muitakin "roskakalansyöjiä". Hienoa.
Hauska ja osin opettavainenkin tarina. Meillä Suomessa ei ole huonoja kaloja, on vain taitamattomia kokkeja ja kalankäsittelijöitä.
Kaikkia särkikaloja olen syönyt ja valmistanut eri tavoin; eniten halstraus ja savustus. Isoja särkikaloja olen graavannut.
Savustamisella voi luoda uskomattomiakin herkkuja ja taas toisaalta pilata hienojakin raaka-àineita.
Lähetä kommentti