Nyhtöhirvi Kamadossa hodareihin ja kastikkeeksi

Tästä ei pitänyt tulla postausta, siksikään nyhtöhirvestä eikä hodareista ole kuvaa, mutta kirjaan kaiken ylös kuitenkin, koska söimme niin loistavan aterian lihan jämistäkin mökillä.

Teimme perheen kanssa pienen lomareissun Mikkelin kautta serkun mökille. Minulla on ollut tapana viedä ruoka mennessäni näille kyläreisuuille, tällä kertaa valmistauduin siihen etukäteen sillä olimme Mikkelissä yhden yön ja pari päivää ensin.

Grillasin hirvipaistin ja tein sille liemen keskiviikkona, pakastin lihan yön yli, ja torstaiaamuna pakkasin sen kylmälaukkuun monien kylmäkallejen kanssa. Lihä säilyi jäisenä helteestä huolimatta perjantai-iltaan saakka, jolloin nostin sen serkun jääkaappiin. Lauantaina söimme grillissä lämmitetyn lihan hodareissa marinoidun sipulin, etikkakurkkujen, coleslawn ja kasvisten kanssa. 

Grillasin ison hirvipaistin (n. 3 kg) näin: 

Sulata liha. Kun se on vielä viileä, hiero pintaa reilusti kuivarubia (minulla oli reilusti Poppamiehen tulista Mexican rubia). Anna lihan maustua muutama tunti huoneenlämmössä. Sivele pintaan kastiketta (minulla Poppamiehen Cherry&Cola-kastike) ja laita liha kuumaan Kamadoon. Grillaa n. vartti kummaltakin puolelta, minä grillasin kuumassa vielä kolmanneltakin puolelta, eli yhteensä vajaan tunnin. Laske sen jälkeen Kamadon lämpö vähän yli sataan asteeseen. Käännä lihan puolta n. tunnin välein, samalla voi sivellä vähän kastikettakin päälle jos sitä on. Kun lihan lämpö on n. 58 astetta, kääri se tiukkaan folioon, ja jatka grillaamista kunnes lihan lämpötila on n. 90 astetta. Minulla meni aikaa yhteensä viitisen tuntia, eli reilu neljä tuntia miedolla lämmöllä, siinä vaiheessa hiiletkin olivat palaneet loppuun.

Anna lihan lämpötilan tasaantua tunnin verran tai vähän yli. Keitä sillä välin liemi lihalle: 1 tlk DrPepperiä, ½ dl omenaviinietikkaa, ½ dl fariinisokeria, 3 tl suolaa ja 2 dl vahvaa lihalientä (minulla oli nyt soijahirven lientä) kattilaan ja keitä kunnes liemi redusoituu noin puoleen. Revi liha suikaleiksi kahdella haarukalla ja kaada liemi joukkoon. Laitoin lihan foliovuokaan ja kaadoin liemen päälle, peitin sen foliolla. Kun liha oli jäähtynyt kokonaan, pakastin sen yön yli (tai tarvittaessa pidempään).

(En käyttänyt kaikkea lihaa tähän, jos käytät näin ison paistin kokonaan, keitä liemi puolen litran limsapullosta ja lisää muita aineita vastaavasti). 

Lihaa jäi meiltä yli, ja otin sitä vähän mukaan mökille. Siellä valmistin herkullisen aterian lihasta liemineen, lisänä reilusti sipulia, vähän chili-maustettetta, pippuria ja suolaa sekä ruokakermaa. Kastike hautui sillä välin, kun keitin juuri nostetut perunat ja valmistin kasvimaan antimista salaatin. Lisänä kermaviiliä, jossa paljon sipulinvarsia ja tilliä, vähän sitruunaverbenaa, etikkaa, sokeria, suolaa ja pippuria, ja loistava kesäateria oli siinä. (vaikka, vai juuri siksi, kuvat jäi melkein ottamatta kaikesta)

ps. Ei ollut mustikoita serkunkaan mökillä. Mutta uimme hulluna, saunoimme upeassa saunassa ja söimme hyvin hyvässä seurassa. Täydellistä!

Prometheus-juhla - maidoton ja viljaton kakku

Tein esikoisen Prometheus-juhlaan mansikkakkujen lisäksi myös maidottoman ja viljattoman vadelmakakun. Muistin, että Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna oli tehnyt aikoinaaan maidottoman kakun ja siitä ohjeesta otin idean kuorrutukseen, eli päällystin kakun italialaisella marengilla. Kakkupohjan tein tavallisena sokerikakkupohjana, vaihdoin vain vehnäjauhon perunajauhoksi. Tällainen kakku ei kohoa ihan yhtä paljon kuin vehnäjauholla tehty, se on myös murenevaisempaa rakenteeltaan. Tämän vuoksi paistoin kakun kahdessa samankokoisessa vuuassa enkä halkaissut kakkupohjia ollenkaan. Käytin 20 cm kokoisia vuokia, lopputuloksena oli siis aika matala laakea kakku, toisin kuin nykytrendin mukaiset pienet ja korkeat kakut.

Valmistin marengin edellisenä iltana aikataulusyistä, mutta säilytysteknisistä syistä päällystin kakun vasta juhla-aamuna. Minun käsissä marenki ei ollut samalla tavalla levittyvää kuin se olisi tuoreeltaan ollut (koekakussa levitin marengin heti, ja se oli helposti muotoutuvaa ja jäi kiiltäväksi), vähän näkyy epätasaisena jälkenä tuossa kuvassakin. Makua se ei haitannut, tämä kuorrute pysyy muutenkin hyvänä jääkaapissa monta päivää, toisin kuin kerma. Eli seuraavalla kerralla jos teen kakun etukäteen, kuorrutan sen saman tien marengin valmistamisen jälkeen ja säilytän jääkaapissa kuvun tai kelmun alla. 

Tämä kakku oli vähän pienempi kuin Jonnan ohjeessa oli, tein kuitenkin marenkia saman verran. Sitä jäi yli aika reilusti, eli hyvin voisi tehdä yhtä valkuaista pienemmän kuorrutteen, tai saman määrän  marenkia isompaankin kakkuun. Minä käytin strutsinmunaa kakussa, mutta samalla tavalla se onnistuu kananmunistakin. Tuo määrä munia on normaali neljän munan kakku. 

2 dl munaa

2 dl sokeria

1,8 dl perunajauhoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi perunajauho joukkoon, sekoita varovaisesti. Kaada taikina kahteen 20 cm irtopohjavuokaan. Käytin leivinpaperia pohjalla, enkä jauhottanut vuokia ollenkaan. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia (vähän uunista riippuen). Anna vähän jäähtyä ja irrota kakut reunoilta ja pohjasta.

1 rasia vadelmia (tai vähän yli)
vähän sokeria

Survo kotimaiset vadelmat haarukalla, lisää vähän sokeria, minulla oli suunnilleen teelusikallinen pari. Sose saa olla kirpeää, sillä marengin makeus tasoittaa kirpeyden. Levitä vadelmasose toisen kakkupohjan päälle. Lisää toinen pohja päälle ja anna kakun mehustua seuraavaan päivään. Minä en kostuttanut kakkua mitenkään, vadelmasose kosteututti kakkua sen verran kuin kosteutti (ehkä sitä voisi vähän kostuttaa kuitenkin, ainakin jos vadelmat eivät ole kovin mehukkaita).

2½ dl sokeria
1 dl vettä
3 munanvalkuaista
pikkuripaus suolaa

paljon erilaisia marjoja koristeeksi

Laita sokeri ja vesi kattilaan. Laita myös lämpömittari seokseen. Nosta seos kiehuvaksi ja kuumenna sokerisiirappi 120 asteeseen hyvällä lämmöllä, tähän menee jonkin verran aikaa, olisikohan minulla mennyt kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Älä sekoita tai hämmennä seosta, ettei sokeri kiteydy.

Samaan aikaan vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sinne pikkuripaus suolaa. Kun sokerisiirappi on 120 asteista, valuta se marengin joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten hyvällä teholla. Ei kannata valuttaa kuumaa siirappia liian korkealta, ettei ilmavirta heitä sokeria pitkin seiniä (kaverilta kuulin koeversiota tehdessä käsivatkaimella). Jatka vatkaamista pienellä teholla kunnes marenki alkaa olla taas huoneenlämpöistä. Marenki on tässä vaiheessa hyvin paksua ja kiiltävää.

Levitä tai pursota marenki kakun päälle ja koristele kakku reilusti marjoilla. Edellispäivänä tehty, pursotinpussissa odottava marenki oli mahdollista pursottaa, mutta levittäessä siitä hävisi kiilto ja tasainen pinta.


ps. Minä en pääse Suolaa ja hunajaa -blogiin tällä hetkellä. Kun taas pääsen, vaihdan ylös linkin ja editoin tämän tekstin pois.

Vielä yksi kuva kahvipöydästä, serkun ottamat kuvat

Se paras sipulisilli juhliin

Minä olen saanut Ilse.Kahvelon tekemää fantastista sipulisilliä ensimmäisen kerran muistaakseni hänen puutarhajuhlissa joskus kauan kauan sitten. Hän teki sitä myös minun nelikymppisille (siis ihan just hetki sitten miten niin aika kuluu nopeasti). Tiesin jo keväällä juhliin tulevan uusia perunoita, joten tilasin Kahvelosta myös sipulisilliä.

Ja millaista silliä se olikaan! Tiedättekö, silli oli maustettu laakerinlehdillä, jotka oli kerätty Pohjois-Italiasta vaellusreissulla Ilse.Kahvelon puolison professuuri-laakerinlehtiseppelettä varten. Professorin luvalla tästä upeasta laakeriseppeleestä irtosi laakerinlehtiä nyt esikoisen Prometheus-juhlien sipulisilliä varten. Kiitos, on kyllä etuoikeutettu olo 💚. Ja jos joku joskus miettii mikä erottaa juhlan arjesta, niin isona tekijänä on juuri tällaiset yksityiskohdat, eikö vain.

Tämän sillin ohje on mukaeltu Michael Björklundin ohjeesta, samanlainen tämä ohje ei kuitenkaan ole. Juhlissa silliä oli 900 g ja lientä sen mukaisesti, mutta laitan tähän kuitenkin alkuperäisessä ohjeessa olevan määrän. Jos haluaa, voi ostaa kokonaiset sillit ja liottaa kalan ja fileoida itse, tai sitten voi ostaa valmiita fileitä. Tärkeää kuitenkin on, ettei osta matjes- tai maustesilliä.

4 sillifilettä (tai kaksi silliä)

1 dl etikkaa (10 %)

1½ dl vettä

1 dl sokeria

laakerinlehtiä

2 sipulia ohueksi leikattuna

sipulinvarsia
tilliä

Viipaloi sillifileet (tai fileoi ja viipaloi kokonaiset sillit). Kiehauta etikka, vesi, sokeri ja laakerinlehdet. Anna liemen jäähtyä huoneenläpöön. Lado silli ja sipulit astiaan ja kaada mausteliemi päälle. Anna maustua kylmässä ainakin yön yli. Asettele sillit tarjolle ja viipaloi tuoretta sipulia ja/tai sipulinvarsia reilusti päälle, koristele tillillä. Ihan parasta silliä, tätä reseptiä pyysi useampikin juhlavieras!

Prometheus-juhla: Kakkukahvit

Prometheus-juhla jatkui kakkukahveilla. Makea pöytä oli kokonaan esikoisen suunnittelema, hän myös koristeli kakut. Minä tilasin esikoisen  toiveesta syötävät kukat Kotipellon puutarhalta. Kukat olivat todella kauniita, tilaus toimitettiin jämptisti ja puuttuva tuote korvattiin hienosti. Täältä tilaan varmasti toistekin. Samaan tilaukseen laitoin vähän erilaisia pikkuvihreitä salaatin koristeluun, ja kauniita olivat siinäkin.

Mansikkakakku

Viljaton ja maidoton vadelmakakku

Tiikerikakku

Lusikkaleivät

Suklaakonvehteja

Ihan ensimmäinen toive oli mansikkakakku. Marraskuun lapsi sanoi, että koska ei ikinä saa synttäreillä mansikkakakkua, haluaa sen näihin juhliin (ja äiti kyynelehti salaa). Minä en ole mikään kakuntekijä, hyviä ne ovat aina, mutta koristelu (lievästi sanottuna) ei ole minun juttu. Onneksi esikoinen koristeli ne kauniisti, vaikka minä vähän mokasinkin kerman kanssa.

Minun tekemä mansikkakakku on aina ihan yksinkertainen, tavallinen sokerikakkupohja, paljon(!) mansikoita viipaleina sekä vaniljaista kermaa. Ei mitään muita makuja. Olen vitsaillut kaikille, että nyt tein vain yhden munan kakun näihin juhliin. Olin ostanut strutsinmunan Kilkkilän farmilta Vuolenkoskelta. Tämä yksi muna riitti kolmeen n. kuuden munan kakkuun, sekä yhteen reilun neljän munan kakkuun. Mansikkakakut riittivät hyvin, mutta kaikki syötiin loppuiltaan mennessä (muut voivat laskea että yksi muna kakussa riittää kolmelle, mutta meidän juhlissa saa kyllä aina laskea vanhanaikaisesti että yksi muna riittää kahdelle (enkä siis nyt puhu strutsinmunasta)).

Tein juhliin myös viljatttoman ja maidottoman kakun. Käytin jauhoina perunajauhoja ja kerman sijaan italialaista marenkia. Idea kakkuun tuli  Suolaa ja hunajaa -blogista. Tätäkin ohjetta toivottiin, kirjoitan sen lähiaikoina ylös. 

Tiikerikakkua oli esikoisen nimiäisissä (se on selviytyjän kakku) ja sen jälkeen monilla syntymäpäivillä,  joten sitä toivottiin myös näihin juhliin. Tiikerikakun Ilse.Kahvelo oli leiponut edellisenä päivänä, aivan ihana kakku, kuopuskin kehui moneen kertaan kuinka on hyvää se oli.

Perinteiset lusikkaleivät kuuluvat meillä juhliin. Lusikkaleivät leivoimme yhdessä esikoisen kanssa, ensimmäinen satsi melkein meni tunteisiin, mutta toinen satsi onnistui (siskon neuvojen ansioista) erinomaisesti.

Juomana oli perinteiset kahvi, tee ja mehu. Ja koska esikoinen on amerikkalainen vauva, laitoin myös limsatölkkejä jäihin tarjolle. Stefan Lindforsin salaattikulho on loistava jääkulhonakin. Time-lapse-kamera kertoo, että juomakulholla vierailtiin usein. Isäni naureskelikin, että kun entisaikaan juhlissa pihalla oli miesten tupakkarinki, oli siellä nyt miesten cokis-rinki. Hinnatonta.

Prometheus-juhla: Menu

Meillä vietettiin esikoisen Prometheus-juhlaa sunnuntaina. Leirijuhla oli viikko sitten, ja eilen juhlimme meillä kotona sukulaisten ja ystävien kanssa, väkeä oli kolmisenkymmentä, ja illalla vielä 10 lisää. Kaikki onnistui hienosti, ja sankari (ja koko perhe) oli todella tyytyväinen juhliin. Juhlia oli suunniteltu ja valmisteltu pitkään ja hartaasti, ajattelinkin kirjata itselleni tulevaisuutta varten vähän asioita ylös. Teen pari postausta tarjoiluista ja ehkä jotain järjestelyistäkin (ja juttutoivomuksiakin saa esittää). 

Olen vielä siinä juhlien jälkeisessä euforiassa, tiedätte sen tunteen kun takana on onnistuneet, lämminhenkiset ja tunteikkaat juhlat, ja on edelleen mukavaa fiilistellä niitä (anteeksi huutomerkit). Koti siivottuna, kukkia pöydillä ja vähän muuallakin (kukat floristimestari Pirjo Koppi, sekä tietysti nuoren saamat upeat ruusut ja liljat) sekä jääkaapissa vielä herkkuja, mutta ei liikaa ruokahävikkiä ajatellen.

Ajattelin aloittaa helpolla ja mieluisalla aiheella, eli kerron millainen ruoka meillä oli näissä juhlissa. Kakkukahveista sitten toisella kertaa. Menu on pitkälti nuoren toivoma, ja hyvin tyypillinen meidän suvun juhlissa: perinteistä ja yksinkertaista hyvää ruokaa.

Vihreä salaatti sekä

Pähkinöitä, siemeniä, oliiveja ja feta-juustoa

Italiansalaatti

Hirven jääpaisti

Savulohi

Silli

Uudet perunat

Leipä ja voi

Minulla oli juhlapäivänä apuvoimia Kahvelosta. Ilse.Kahvelo teki viherslaatin ostamistani raaka-aineista, ja millaisen tekikään! Salaattia sai tuunata hyvillä oliiveilla, fetalla sekä siemenillä ja pähkinöillä. Kastiketta ei ollut, vieressä oli tuoretta oliiviöljyä ja vadelmaviinietikkaa. Toisena salaattina oli (meille) perinteinen italiansalaatti, siitä tykkää suunnilleen kaikki. Juhlavuus tulee siitä, että sitä toivotaan juhliin. Salaattiin käytin 1 kg täysjyväpastaa, 900 g hyvää kinkkua, 800 g sekavihanneksia, 800 g he-ma-pa, 6 todella isoa omenaa, 1 prk majoneesia, 3 prk kermaviiliä ja 1 prk creme fraichea, 7 korkillista etikkaa ja sopivasti sinappia, suolaa ja sokeria. Italiansalaatin tein edellisenä päivänä.

Tein kaksi kolmen kilon jääpaistia hirvestä (miehen ampumasta, merkattu jo syksyllä erityisesti näitä juhlia varten). Liha oli suussasulavan mureaa ja se tuntui maistuvan kaikille. Paistoin lihan 72-asteiseksi, minulla on tapana tehdä juhliin paisti kunnolla kypsäksi. Jääpaistissa ei ole kuivumisen vaaraa joten se on sopivan mureaa kypsänäkin. Jääpaisti on hyvä juhlatarjottava, sillä se onnistuu ihan aina, ja on vaivaton valmistaa. Paisti oli uunissa perjantain ja lauantain välisen yön, mausteliemessä lauantain.

Ja sitten kala! Mainitsin jo instan puolella, että sain kunnian olla Maxin kalan uuden myymälän ensimmäinen asiakas. Luin nimittäin keväällä, että juuri tähän väliin sattuu heidän kesäloma ("loma") ja muutto. Otin heti yhteyttä, kun ajattelin ettei kaloja vaan voi hankkia muualta kuin Maxilta. Hetken mietittyään (kiitos Jan!) sain lupauksen, että kalan hankkiminen onnistuukin. Niinpä sitten lauantaina ajettiin miehen kanssa Kauklahteen, ja pääsin remontin keskelle hakemaan kaloja. Kassakone tuli testattua, ja jääkonekin toimii! Ja se kala, voi hyvänen aika kuinka hyvää se olikaan ihan kaikkien mielestä. Kalaa jäi vähän yli, mutta ei yhtään liikaa. Juuri sopivasti niin, että saadaan herkutella vähän alkuviikosta, ja saan siitä pakastimen kautta pari nopeaa ruokaa.

Ja se silli! Ilse.Kahvelo teki sitä etukäteen ison annoksen, mutta koska se oli niin hyvää, sitä meni paljon. Niin hyvää silliä ei saa muualta, tästä laitan reseptiä tulemaan myöhemmin (siskolle tiedoksi).

Ja jotta minullakin olisi jotain kontribuutiota ruokaan, heräsin juhla-aamuna klo 6.10 ja saatuani silmät auki suuntasin fiilistellen palstalle, aivan upea onnellinen aamu. Nostin vajaan ämpärillisen perunoita (ne ehtivät juuri sopivan kokoisiksi). Pesin perunat ja laitoin kylmään veteen odottamaan keittämistä sopivasti  juuri ennen ruokailua. Juhlapäivänä läheltä nostetut perunat olivat juuri niin hyviä kuin vain voi olla. Pestessä numero-fani laski perunoita, varasin niitä 4 kpl/hlö, niitä jäi kyllä ihan reilusti yli, mutta saman määrän laskisin uudestaan.

Suuret kiitokset ihanille vieraille sekä kaikille muille jotka mahdollistivat meille onnistuneet, lämpimät ja ikimuistoiset juhlat. Ja ennen kaikkea onnea upealle nuorelle! Hänen kanssaan oli niin mukava suunnitella ja järjestää juhlat 💕

Prometheus-leirin juhla

Pääsimme juhlimaan esikoisen Prometheus-leirin päätöstä Porkkalanniemeen. Leiri alkoi edellisenä sunnuntaina, ja viikon leirin (kuulemma elämän paras viikko) jälkeen leiriläiset järjestivät juhlan lähipiirille leirikeskuksessa. 

Ohjelma alkoi yhteisellä lounaalla, tarjolla oli leirikokkien valmistava maistuva salaattibuffet. Lounaan jälkeen kokoonnuimme ulos seuraamaan ohjelmaa, josta huokui sellainen lämpö, tekemisen meininki ja nuori energia, että välillä sai nauraa maha kippurassa, välillä pyyhkiä silmäkulmia. 

Ohjelma yllätti täysin, ei yhtään pönötystä, mutta mikä positiivinen energia ja välittävä tunnelma huokuikaan. Leiriläiset esittelivät ohjaajansa hauskalla tavalla, sen jälkeen ohjaajat esittelivät kaikki leiriläiset lämmöllä. Saimme vähän tietoa Prometheus-leirin tuki ry:stä, leirien historiasta ja muusta toiminnasta. Leiriläiset kävivät läpi viikon jokaisen päivän pikkunäytelmien avulla. He myös lauloivat yhdessä leiriläisten lempibiisin. 

Ohjelman jälkeen leiriläiset saivat todistukset, protu-korun (ne jotka halusivat sellaisen) sekä rannekorut, jotka olivat askarrelleen leirillä siten, että jokaisen korussa on jokaisen leiriläisen valitsema helmi, mukava konkreettinen muisto. 

Lopuksi kaiken kruunasi kakkukahvit, upea mansikka-brita ja vegaanisena vaihtoehtona mansikka-pavlova. Sitten olikin kuvaamista yksin ja yhdessä sekä haikeiden jäähyväisten aika. 

Meille kotiutui väsynyt mutta onnellinen nuori. Viikkoon mahtui uusia ystävyyksiä, pohdintaa, hauskuutta ja kepeyttä, syvällisyyttä ja ties mitä. Olen niin ylpeä nuorestani, ja niin onnellinen että hän sai viettää viikon protuleirillä 💚

Mansikka-seljankukkahillo

Mustaselja Maija oli parhaassa kukassa juhannuksena. Keräsin melkein kaikki silloin kukassa olleet kukinnot, ja tein niistä isot satsit simaa, mehutiivistettä sekä tätä hilloa. Hillon tein pienestä määrästä mansikoita ja aika suurpiirteisesti. Tarkoituksena oli vain kokeilla hilloa, ei säilöä sitä suurta määrää talven varalle. Varmasti teen hilloa toistekin, niin hyvää se oli, ja kyllä siinä seljankukka maistui ihan selvästi. 

Kukista häviää aromi aika nopeasti, ohjeissakin kehoitetaan poimikaan kukinnot aurinkoisena päivänä jolloin tuoksu on voimakkaammillaan. Koska en ehtinyt/jaksanut tehdä hilloa heti poimituista kukista päätin käyttää vähän tiivistettä lisämakua tuomaan. Se ei ole mitenkään pakollista jos on tuoreita kukkia käytössä, toisaalta jos ei ole kukkia, voi käyttää pelkkää tiivistettäkin. Jos haluaa kiinteämpää hilloa, kannattaa käyttää marmeladisokeria. Minä halusin nyt juoksevampaa hilloa viilille ja letuille, siksi sokerin määrä on maltillinen, ja tuohan tiivistekin lisämakeutta.

1 l mansikoita

n. 3-4 mustaseljankukkaa

½ dl seljankukkamehutiivistettä

½ dl hillosokeria

Perkaa ja pilko mansikat kattilaan. Lisää kukat, mehutiiviste ja hillo ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Purkita (tästä tuli juuri yksi keskikokoinen purkki). Nauti lettujen, jäätelön tai vaikka viilin/maustamattoman jugurtin kanssa.

Juhannus 2019

Juhannussaunan lämmitystä

Suunnilleen neljän kylmän juhannuksen jälkeen nyt riitti lämpöä. Kymi oli 20 astetta, ilma aattona lähellä 30 astetta, mökin sisällä taisi ainakin hetkittäin olla ylikin. Metsäpalovaroitus oli voimassa niin, että kumpanakaan päivänä ei päästy kokolle. Ei näitä kokottomia juhannuksia minulla montaa ole ollut, siitä huolimatta, että isä ystävällisesti muistutti että tämä juhannus oli minun viideskymmenes. Ei meillä ollut juhannuskoivujakaan, että oli vähän erilainen juhannus siinäkin mielessä.

Perinteinen porukka oli kyllä koolla aattona ja päivänä, ja ruuatkin olivat perinteisiä. Yhtään ainoaa ruokakuvaa en ottanut, vaikka nälkä ei tullut missään vaiheessa ja kaikki ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (paitsi cole slawta). Muuten juhannus meni perinteisesti saunoessa ja uidessa, meidän perheestä kaikki uivat, mitä ei tapahdu läheskään joka juhannus.

Aattona oli minun ruuanlaittovuoro, ja söimme possu-hodareita, lisänä (lapsille) italiansalaattia, kaalisalaattia ja cole slawta. Muistiin ensi vuodelle, että cole slawta kannattaa tehdä kokonaisesta kaalista. Possun olin valmistanut etukäteen kamadossa: 3 x 1 kg hyvää kassleria, päälle Poppamiehen burger-rub pari tuntia ennen grillaamisen aloittamista, maustuminen huoneenlämmössä. Sen jälkeen vajaan tunnin grillaus hyvässä lämmössä, sitten lämmön tiputtaminen vähän yli 100 asteeseen. Kun lihan sisälämpö oli 67 astetta, käärin lihat folioon, ja jatkoin grillaamista vielä päälle pari tuntia, kunnes sisälämpö oli yli 90 astetta. Liha sai vetäytyä pari tuntia (muukin aika käy), jonka jälkeen revin lämpimän ylikypsän lihan suikaleiksi uunivuokaan. Keitin kattilassa 2 dl vahvaa lihalientä, 3 dl Dr Pepperiä, 2 rkl tummaa sokeria ja ½ dl omenaviinietikkaa vähän kasaan, ja sekoitin nesteen lihan joukkoon. Liha odotti seuraavaan päivään kylmässä, ennen ruokailua lämmitin sen uunissa folion alla n. 200 asteessa.

Kanniston leipomon hot dog -sämpylät täytettiin possulla, chipotle-majoneesilla, hyvällä juustolla ja simppelillä cole slawlla. Yksinkertaisen hyvää.

Sauvajyvänen 8 v

Tänään tasan 8 v sitten kirjoitin ensimmäisen kirjoituksen blogiini. Pitkä aika on kulunut, ja vaikka aika on mennyt äkkiä, paljon on tapahtunut, todella paljon. Nyt en edes tiedä mitä sanoa, alun bloggaus-into on jatkunut vuoristoratana, välillä bloggaaminen on ollut kivempaa ja välillä vähemmän kivaa. Tällä hetkellä taidan olla melko välinpitämätön koko blogia (ja myös blogimaailmaa) kohtaan, tämä välinpitämättömyys heijastuu tietysti kirjoituksiin ja kirjoitustahtiin, ja sitä kautta myös lukijoihin, joita ei enää blogiin eksy. 

Kun oma kokkausinto on ollut kadoksissa ja viljelyinnon on vienyt kansalaisvaikuttaminen, on aiheetkin olleet aika vähissä. Mutta toki paljon kivaa on ollut ja paljon kivaa on tiedossa. Tämän vuoden kohokohta on ollut ainakin räsymaton kutominen esikoisen pyynnöstä. Sieltä se tuli, lihasmuistista samaa vauhtia ja laatua kuin 20 v sitten. Sain pidätellä yhden illan onnenitkua, harvoin kokee niin syviä tunteita kuin silloin kutoessa mm. kummienon paitaa siihen mattoon. 

Mukavia juhliakin on tiedossa, pian on esikoisen Prometheus-juhla, ensi vuonna omat tasavuotissynttärit (vielä kun tietäisi mitä tehdä silloin) ja sen sellaista. Ja muuten tasaista arkea isompien lasten kanssa. Kai sitä tässä iässä omatkin fiilikset vähän vaihtelevat kuten teineillä. Lukeminen on ilokseni tullut takaisin, kohta on Helmetin lukuhaaste suoritettu, vaikka vuosi ei ole edes puolessa. Ja miten upeita kirjoja olenkaan lukenut! 

Joten katsotaan, pysyykö blogi vielä hengissä, täällä sitä edelleen ollaan jollain tapaa toistaiseksi. 

Prometheus-juhlat - Kutsut

Meillä vietetään tänä kesänä esikoisen Prometheus-juhlaa. Ensimmäinen Prometheus-leiri on järjestetty tasan 30 v sitten, samana vuonna kuin minä kirjoitin ylioppilaaksi, aloitin opiskelut ja mm. Berliinin muuri murtui.

Viikonloppuna askartelimme yhdessä esikoisen kanssa kutsut, toivottavasti posti ei ole hukannut niitä. Monien hyvien (ja huonojen) ideoiden jälkeen päädyimme eko-korttipohjiin, joiden lisäksi käytimme valmiita tarroja, vaaleaa kartonkia+paperia, printteriä sekä samaa lemmikkipaperia jota jäi esikoisen nimiäiskutsuista yli. Paperi on odottanut aarrelaatikossa sopivaa käyttöä, ja mikäs sen parempi tarve olisi, olkoonkin että välissä on kulunut melkein 15 v.

Prometheus-leiristä, eli protuleiristä, löytyy tietoa tuolta. Leirien suosio kasvaa tasaisesti ja joka vuosi rikotaan ilmoittautumisennätykset. Tänä vuonna kaikki leirit taisivat täyttyä n. kuukaudessa. Vapaaehtoisten ohjaajien pula on tällä hetkellä suurin rajoite jotta kaikki halukkaat pääsisivät leirille. Odotukset leirille ovat kovat, vaikka esikoinen vähän harmitteleekin, ettei heillä ole etukäteen yhteisiä tapaamisia kuten ripareilla.

Arjen pastasalaatti

Kuten moni tietää, parasta arkiruokaa on sellainen suht helposti/nopeasti valmistuva kaikille maistuva ruoka. Ja kuten moni tietää, että välillä se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja sitten jos löytyy uusi helmi, vahingossa tekee vähällä vaivalla kaikille maistuvaa hyvän mielen ruokaa, on ihan voittajafiilis ja uusi vakiarkiruoka on löytynyt. 

Tämä pastasalaatti on sellainen. Olen tehnyt tätä vaikka kuinka monta kertaa tämän kevään aikana, välillä lihan tilalla on ollut metwursti-suikaleita, välillä juustoa enemmän, mutta joka kerta se on maistunut kaikille. Useimmiten olen tehnyt sen edelliseltä päivältä ylijääneestä lihasta, kuten nyt jäi eiliseltä kaksi grillattua possun ulkofilepihviä, jotka oli helppo pilkkoa mukaan salaattiin. Juustoa en aina sekoita mukaan, tänään jätin salaattijuuston omaan kulhoon, josta halukkaat (=aikuiset) saivat lisätä sitä öljyineen salaatin sekaan. 

Tästä salaatista syö yleensä neljä, ja useimmiten jää vielä yksi annos evääksi töihin. Sekaan voi laittaa kaikkea mitä sattuu olemaan, nyt esim. oli pieni vesimelonin pala jäänyt jääkaappiin.

4-5 dl täysjyvä(proteiini)pastaa

1 pss pakastemaissia tai -hernettä

1 kurkku

1 paprika

vesimelonia tai omenaa tjs. jos on

200 g kypsää lihaa (possua, kanaa, riistaa)

100 g juustoa (jos on/haluaa)

Keitä pasta kypsäksi. Lämmitä pakastekasvikset lopuksi samassa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja anna vähän jäähtyä. Kuori kurkku, pilko kasvikset ja/tai hedelmät. Paloittele kypsä liha ja juusto (tarvittaessa). Sekoita kaikki sekaisin, ja nauti sellaisenaan. Lisää öljyä tai salaatinkastiketta maun mukaan.

Kuhaa ulkotulilla

Nyt on kuulkaas kesä. Mökillä on 24 astetta lämmintä, pintavesi 17 astetta; aamulla Kymi oli 13 astetta, eli viime vuosien normaalijuhannuksen uintikelit. Kasvimaa on tehty, on kitketty, leivottu vuoden eka raparperipiirakka ja saunottu savusaunassa hartaasti, talviturkki heitetty oikein pulikoimalla pitkään ja monta kertaa. Mies huolsi veneen vesille ja kävivät jo uistelemassakin peilityynellä joella.

Ja kaiken tämän lisäksi rakensin isän kanssa ulkogrillin vanhan hiekkalaatikon paikalle. Lapset, joita varten isä aikoinaan hiekkalaatikon rakensi, eivät enää sitä kaipaa: vanhin tulee täysi-ikäiseksi ja nuorinkin on jo toisella kymmenellä. Mutta minä saan jatkaa hiekkaleikkejä rauhassa hienon grillin ympärillä. Tai hienon ja hienon, eipä ole sisustus- tai mökkilehtiainesta, mutta omassa käytössä toimii täydellisesti: sopivat välit muurikan jaloille, kalahalsterille ja ritilälle. 

Valmistin tänään ruuaksi kuhafileitä sitruunalla, eli laitoin ritilälle ohuita sitruunanviipaleita, suolalla ja pippurilla maustettuja kuhafileitä ja vähän öljyä. Grillasin hyvällä hiilloksella ensin sitruunapuolelta viitisen minuuttia, ja sitten vielä pari minuuttia toiselta puolelta (nahattomille fileille olisi vähän vähempikin riittänyt). Syötiin perunoiden, kaalisalaatin ja kermaviilikastikkeen kanssa. Kesälläkään ei usein tunnu näin kesältä.

Idean kalaan sain uudesta keittokirjastani, ostin nimittäin Gill Mellerin uuden Otdoor Cooking -kirjan. Kirja on täynnä upeita ideoita ulkokokkaamiseen, vaikka varsinaisia tulentekovinkkejä en ehkä tarvitsekaan. Monta hyvää reseptiä kokeiltavaksi tälle kesälle, ja uusi grilli tulee varmasti käyttöön.

Museossa: Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Huhtikuun museokortti-käynti olikin vähän erilainen museo, kävin nimittäin viime viikolla yhtenä päivänä töiden jälkeen Kaisaniemen kasvititeellisessä puutarhassa (josta nämä kuvat on otettu). Paremmin kulutettua aikaa on vaikea keksiä, siellä kannattaakin käydä monta kertaa vuodessa, sillä kaikki muuttuu koko ajan. Nyt magnoliat olivat upeassa kukassa ulkona, samoin kevään ensimmäiset sipulikukat. Ulkona voi puiston aukioloaikana kävellä vapaasti.

Sisälle kasvihuoneisiin pääsee museokortilla tai maksamalla sisäänpääsymaksun. Kävin rauhassa kaikki kasvihuoneet läpi, ihailemassa jättilumpeen kukkaa, nauttimassa aavikon viileydestä, sademetsän kosteudesta ja tuoksuttelemassa Välimeren kasvien tuoksua. Perimmäiseen Välimerihuoneeseen kannattaakin mennä jo ihan tuoksun takia.

Minä olen aina ihaillut hirvensarvisaniaisia. Nuorena minulla oli sellainen, valitettavasti vain vähän aikaa, sillä en ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein. Harvoin näkee näin upeaa yksilöä kuin tämä.

Hyvin todennäkoisesti en koskaan matkusta sinne, missä kaakaopavut kasvavat. Mutta ei hätää, nyt olen nähnyt kaakaopensaan ihkaelävänä. Halpaa matkustamista, vai mitä.

Karkkihirvi

Nyt on kuulkaas hirvi hienossa muodossa! Tässä on sama makumaailma kuin karkkipossussa, liha tosin ilman friteerausta, mikä olisikin ihan turhaa, kuten olen todennut jo aiemmin. Liha maistui upealta karkkikastikkeessa, mutta mehevää se oli pitäleivissä sellaisenaankin. Käytin nyt kastikkeeseen niitä aineita mitä sattui kotona olla, esim. osterikastike oli päässyt loppumaan.

Hirven patapala keitettiin ensin rauhassa liemessä. Sen jälkeen jaoin kypsän lihan puoliksi joista toisen puolen laitoin kylmään, ja toisen puolen pilkoin veitsellä pieniksi paloiksi. Keitin kastikkeen ja sekoitin sen pilkotun lihan joukkoon. Söimme tästä kaksi ateriaa, seuraavana päivänä paistoin pannulla lihan, kastikkeen ja ylijääneen riisin. Ja se toinen puolikas lihasta: puolet siitä syötiin yhtenä päivänä pitaleivissä tsatsikin kanssa, ja puolet odottaa pakastettuna jotain nopeaa ateriaa. Upea tapa valmistaa ruokaa: yksi 4 tunnin keittäminen viikonloppuna ja siitä neljä (nopeaa) ateriaa neljälle hengelle.

1,2 kg hirven patalihaa

1 dl soijakastiketta

½ dl teryaki-kastiketta
2 rkl omenaviinietikkaa

1 tl korianterin siemeniä

1 tl kokonaisia valkopippureita

1 valkosipulin kynsi

pala inkivääriä vähän pilkottuna

pala savustettua ja kuivattua chiliä

vettä

Laita liha sellaiseen kattilaan johon se juuri ja juuri mahtuu. Lisää kaikki aineet kattilaan, ja lopuksi vettä niin, että liha juuri peittyy, minulla taisi nyt mennä reilu ½ l.  Keitä lihaa ihan hiljalleen kannen alla n. 4 h.  Nosta liha leikkuulaudalle, ja käytä kaikki isommalle porukalle, tai jaa se kahtia ja käytä vain puolet, kuten minä tein tällä kertaa. Leikkaa liha pieniksi paloiksi, jätä odottamaan sillä aikaa kun keität karkkikastikkeen:

4 dl lientä

1 tähtianis

1 dl palmusokeria

Siivilöi liemi, ota siitä osa kattilaan, lisää tähtianis ja sokeri. Anna kiehua n. vartin verran niin, että saat paksua, lähes siirappimaista kastiketta, poista tähtianis. Jos on näin "vähän" sokeria, kastikkeesta ei tarvitse tulla ihan paksua. Sekoita kastike ja pilkotut lihat keskenään, ja nauti riisin, riisiviinietikan+chilin sekä korianterin kanssa. Upea ruoka joka maistui ihan kaikille.

Jos et käytä kaikkea lihaa tähän, lopun lihan voi käyttää nyhtöhirvenä tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Liha on mehevää ja maukasta, mitä ei minusta aina voi sanoa nyhtöhirvestä. Ja ylimääräinen liemi kannattaa ottaa talteen, siitä saa upean liemipohjan jollekin padalle tai kastikkeelle. Tätä tehdään toistekin.

Jänisragu aakkosista

Kun aina välillä iskee kokkausjumi, niin siihen minulla auttaa rutiinit. En muista koskaan olleeni niin jumissa niin pitkään kuin vuosi sitten alkuvuonna (siitä kertoo myös neljännesvuoden bloggaus-tauko). Sitä edelsi pitkä sairastaminen ja rankka edellinen vuosi. Silloin alkuvuonna päätin vetää viikot yksinkertaisesti pääasiassa keitoilla, ja kokata jotain hyvää riistasta sunnuntaisin. Se, vai aika, auttoi, ja näihin aikoihin viime vuonna kokkausinnostus oli palannut riittävästi. Huomaan että tänä vuonna riistasunnuntaista on vähän lipsuttu, enää ei ole ollut rutiineille samanlaista tarvetta.

Tässä kuitenkin tulee yksi riistarunnuntain ruoka jäniksestä. Isä sai tämän jäniksen talvella, minäkin olin silloin mökillä ja näin tämän kaadon yhdessä miehen kanssa. Valmistin nyt koivet padassa, satula odottaa vielä grillauskelejä. Ohjeen otin River Cottagen A-Z -kirjasta. Vähän modifioin ja pienensin ohjetta, alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kokonainen jänis, minulla  tosiaan oli vain koivet ja sydän.

100 g hyvää pekonia

6 shalottisipulia (tai 2 tavallista)

2 isoa porkkanaa

1-2 sellerin vartta

(salviaa ei ollut)

tuoretta timjamia 

tuoretta rosmariinia
suolaa ja pippuria

3 rkl vehnäjauhoa

jäniksen koivet + sydän
voita/öljyä

2 rkl punaviinietikkaa

½ l hyvää riistalientä (minulla oli taivaallista jänislientä)

15 g tummaa suklaata

Ruskista pekoni valurautapadassa. Kuori ja pilko kasvikset ja lisää ne sekaan, hauduta viitisen minuuttia. Siirrä kasvikset syrjään. Sekoita mausteet ja jauhot keskenään ja pyöräytä lihat jauhoissa. Paista lihoihin hyvä pinta pekoninrasvassa, lisää tarvittaessa voita ja/tai öljyä. Lisää pekonit ja kasvikset takaisin pataan ja kaada nesteet päälle. Hauduta hiljaisella lämmöllä kolmisen tuntia. Nosta lihat pois padasta, lisää suklaa liemeen ja anna sen sulaa, tarkista suola ja pippuri. Irrota lihat luista ja palauta nekin pataan.

Pata syötiin pastan ja parmesanin kanssa, ja koko perhe, myös padattomalla dietillä oleva, santsasi. Hyvä annos jäi vielä pakastettavaksi, eli tämän jäniksen koivista tuli kaksi ateriaa neljälle viidelle hengelle. 

Selasin pitkästä aikaa tätä kirjaa enemmänkin sen jälkeen kun olin tarkistanut, että mitä siellä sanotaan jäniksestä (hare). Ja täältähän löytyy vaikka mitä, en tiedä miksi olen unohtanut tämän kirjan vähäksi aikaa. Tämä jänisresepti oli Tim Maddamsin käsialaa, häneltä olen löytänyt loistavia ja toimivia riistareseptejä aiemminkin.