Vihersalaatti juhliin

Minulle voi nauraa, mutta minusta vihersalaatin miettiminen juhliin tuntuu aina hankalalta. Paljonko pitää laittaa mitäkin, millaiseksi pilkkoa jne. Yksinkertainen on tuoreena parasta, mutta entä jos salaatti on pidemmän aikaa pöydässä? En myöskään ikinä muista miten olen viimeksi tehnyt, joten kirjoitan nyt tämän ylioppilasjuhlien salaatin ylös. Teimme kaksi tällaista annosta, toisesta jäi ihan reilusti yli, mutta kuitenkin vain sen verran, että salaatti tuli syötyä seuraavana päivänä lounaalla ja päivällisellä, eli ihan hyvä määrä. Olin varannut aineet kolmeen annokseen, mutta kaksi annosta riitti meillä reilulle 50:lle vieraalle.

Salaatti on pitkään pöydässä eli se ei välttämättä pysy riittävän rapeana ja hyvänä kastikkeen kanssa, joten laitoin kastikkeen erikseen tarjolle. Tämä salaatti tuntui toimivan hyvin ja sai paljon kiitosta etenkin nuoremmalta juhlaväeltä, ainakin siitä ettei siinä ollut paljoa salaattia.

Salaattilinko tuntuu suurimman osan vuotta maailman turhimmalta välineeltä viemässä kaapissa tilaa, mutta kyllä se on pelastus ainakin näitä juhlasalaatteja tehdessä (ja ehkä sadekesän salaattipaljoudessa). Ja mandoliinin avulla saa huolimattomampikin juhlavalmistelija pilkottua kurkun (ja muut kasvikset) nopeasti tasakokoisiksi suikaleiksi. 

2 jääsalaattia

½-1 rasia pikkusalaattia tjs.

3 kurkkua

3 paprikaa

1 rasia vihreitä viinirypäleitä

1 rasia tummia viinirypäleitä

koristeluun versoja ja syötäviä kukkia

salaatinkastike, oliiviöljy, balsamico

Leikkaa (tai revi) salaatti suupaloiksi. Pese ja kuivaa salaatti (tai linkoa kuivaksi salaattilingolla). Pilko kurkut, minä käytin mandoliinia ja vedin kurkut reiluiksi suikaleiksi, siihen ei montaa minuuttia mennyt. Pilko paprika suikaleiksi. Pese viinirypäleet, ja halkaise ne jos sinulla on aikaa, tai laita kokonaisena kuten minä tein nyt ajan säästämiseksi. Sekoita kaikki isossa kulhossa tai esim. 10 l kattilassa. Siirrä salaatti isoon tarjoiluastiaan ja koristele versoilla, kukilla tai millä haluat. Laita kastike erikseen tarjolle.

Peuralihapullat, gluteeniton ja maidoton

 

Tein ylioppilasjuhliin myös gluteenittomia ja maidottomia lihapullia. Sain hyvän vinkin korppujauhon tilalle: gluteenittomat kaurahiutaleet. Ne toimivat hyvin, ja nämä lihapullat maistuivat todella hyviltä, vaikka itse sanonkin. Käytin nesteenä itsetehtyä peuralientä, mutta toki tässä voi käyttää mitä tahansa muutakin nestettä. Muuten maustoin samalla tapaa kuin tavalliset lihapullat koska halusin näiden maistuvan mahdollisimman samalta. Paistoin nämäkin lihapullat uunissa, pannulla paistaen ehkä tulisi vielä parempia.

350 g peuran jauhelihaa

100 g naudan jauhelihaa (voi jättää pois)

100 g sika-nautajauhelihaa 

1 pieni sipuli

öljyä vähän

0,8 dl Myllyn paras gluteeniton kaurahiutale

1½ dl vahvaa peuralientä (tai muuta nestettä)

1 kananmuna

1 tl sinappijauhetta

1 tl kuivattua timjamia

3 tl paprikamaustetta

1 tl viherpippuria

ripaus valko- ja cayennepippuria

Kuori ja pilko sipuli hienoksi. Kuullota se pannulla tilkassa öljyä, siirrä jäähtymään. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet ja mausteet sekaisin. Lisää liemi ja muna, sekoita nopeasti ja lisää jauhelihat ja sipuli joukkoon heti ja sekoita tasaiseksi.  Anna taikinan maustua ja turvota puolisen tuntia. Pyöritä pieniksi lihapulliksi ja paista pellillä 225 asteessa n. 15 minuuttia. Käännä lihapullat ympäri puolessa välissä, minulla aika juoksi sen ajan eli pullat olivat uunissa vähän vähemmän aikaa. Tuli 45 suht pientä lihapullaa.

Leikkotulppaanipenkki

Jo syksyllä minulla oli tulevat ylioppilasjuhlat mielessä. Ajattelin, että jos käy hyvä tuuri, meillä kukkii pihassa joko omenakukat (meni ohi), sireenit (kyllä!) tai juhannusruusu (ei ehtinyt). Mutta tämän lisäksi halusin kasvattaa tulppaaneja, kokeilla josko saisin omia tulppaaneja pöydille. Tilasin sipulit Kukkatarhureilta, siellä oli upea valikoima erilaisia tulppaaneita. Heillä oli syksyllä sopivasti opastusta leikkotulppaanien kasvatukseen. Eli sipuleiden  tilaamisen lisäksi seurasin heidän insta-kanavaa ja sain sieltä hyviä vinkkejä kasvatukseen.

Koska tulevan talven ja kevään ilmoista ei ollut tietoa, ajattelin jakaa riskin kukinta-ajasta tilaamalla 20 aikaisin kukkivaa tulppaania, 20 keskivaiheella kukkivaa ja 20 myöhään kukkivaa lajiketta. Kaikissa näissä oli enemmän kuin riittävästi valinnanvaraa, olisin halunnut ne kaikki!

Leikkotulppaanipenkkiin sipulit voi istuttaa tilan säästämiseksi ihan vieri viereen. Jos istutat sipulit avomaalle, suojaa maapohja tiheällä verkolla jyrsijöiden takia, ja peitä kasvavat tulppaanit harsolla tai verkolla rusakoiden, kauriiden ja peurojen takia. Minulla on pieni piha, ja ratkaisin ongelman istuttamalla sipulit suoraan istutuslaatikon. Laatikko ei ollut mielestäni ihan riittävän korkea, joten lisäsin korkeutta vielä taittelemalla vihreän kauluksen siihen. Ja vaikka laatikko ei ole mikään varsinainen kaunistus, on se talven lumen alla, ja kukinnan alkaessa ei näe muuta kuin kukkia.

Laitoin laatikkoon pohjalle pari säkkiä multaa ja lannoitin sekoittamalla hevosenlantaa joukkoon. Sen jälkeen ladoin sipulit vieriviereen kuten kuvassa näkyy. Lopuksi kaadoin vielä multaa päälle niin, että sipulit jäivät n. kolmen sipulinmitan verran mullan alle (n. 15 cm tai vähän yli). Peitin laatikon sen mukana tulleella kannella ja jätin laatikon pihalle talven armoille. Se peittyi mukavasti lumen alle, ja sai siellä talvehtia pakkasten yli. 

Huhtikuun loppupuolella ensimmäiset lehdet alkoivat puskea ylös. Pidin laatikkoa lämpimällä paikalla, kun en osannut arvioida kuinka kauan siitä menee ensimmäisiin kukkiin. Hyvin olisin voinut pitää tässä vaiheessa vielä varjossa ja kylmemmässä, kasvu ja kukkiminen eteni hurjaa vauhtia. Kastelin tarvittaessa, ja kerran lannoitin sipulikukille tarkoitetulla lannoitteella, siitä en ole varma oliko se tarpeen, mutta hienosti nämä kukkivat näin hoidettuna.

Toukokuun puolessa välissä ensimmäiset tulppaanit olivat täydessä kukassa (nuo kuvan keskimmäiset). Annoin niiden kukkia rauhassa, osan keräsin maljakkoon jo silloin. Tästä eteenpäin kukat alkoivat kukkia vauhdilla niin, että tuo kuvan tilanne oli vajaa pari viikkoa ennen lakkiaisia. 

Sain neuvon kerätä kukat jääkaappiin, mieluiten sipulin kanssa. Keräsin nuo kaikki kukat, osan sipuleineen, tuossa vaiheessa, käärin silkkipaperiin ja laitoin jääkaapin vihanneslokeroon. Puolen viikon päästä siitä keräsin vielä lisää kukkia jääkaappiin ja osan tulppaaneista maljakkoon juhlavalmisteluja ilahduttamaan. Nuo ensimmäiset tulppaanit jaksoivat kukkia useamman viikon penkissä, tässä vaiheessa sää oli aika viileää etenkin öisin.

Juhlia edeltävänä iltana keräsin loput tulppaanit laatikosta ja tyhjensin jääkaapin vihanneslokeron kukista. Leikkasin sipulit pois ja loppuihin uudet imupinnat ja asettelin ne maljakoihin (ylin kuva). Maljakoita riitti lähes jokaiselle pöydälle, isompia ja pienempiä kimppuja unohtamatta vessakukkia. 

Mikä ihana projekti, ja miten paljon iloa vähällä vaivalla! Kaikki kukat ehtivät juhliin, ja ne aikaisimmat säilyivät hyvin yli viikon jääkaapissa (myös ilman sipulia). Niin teen saman ensi vuodeksi, silloin ei edes tarvitse jännittää, että mille viikolle kukinta osuu vaan niitä voi kerätä maljakkoon sitä mukaan kun kukkivat.

Suklaa-pähkinäkakku

 

Ylioppilas oli haaveillut Bakerikan kakusta juhliinsa suunnilleen Bakerikan alkuajoista asti. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä kakut eivät ole mitenkään vahvuuteni. Valmistauduimme jo aiemmin keväällä maistelemalla muutamia kakkuja, ja lopulta päädyimme tähän ihanaan suolakaramelli-vadelmakakkuun. Emme päässeet mitenkään itse noutamaan kakkuja juhlaviikonloppuna, mutta onneksi Kovasen kautta pystyi tilaamaan kuljetuksen kahvilasta kotiin, eli kakut saivat arvoisensa kuljetuksen kotiovelle saakka sovittuna aikana. 

Ihana naapuri oli järjestänyt jääkaappiinsa tilaa kakuille, mahtui sinne myös yksi kulhollinen pastasalaattia. Ei olisi onnistunut nämä järjestelyt ilman sitä jääkaappitilaa kun omassa jääkaapissa oli mm. ämpärillinen pastasalaattia, viisi kiloa savulohta ja vihanneslaatikko täynnä tulppaaneja.

Joulu-fani ylioppilas halusi tarjolle myös joulutorttuja. Minä olin jemmannut luumumarmeladia joululta eli ei tarvinnut jännittää, että löytyykö sitä vielä kesäkuussa. Nämä olivat pieniä suupalan kokoisia torttuja, neljä kertaa pienempiä kuin tavalliset tortut. Lisäksi tarjolla oli perinteisiä lusikkaleipiä ja suukkoja. Ja tietysti kahvikakku, esikoisen toiveesta minun perinteinen suklaa-pähkinäkakku. 

Tämä kuivakakku on ensimmäisiä kehittelemiäni reseptejä jostain kasarilta. En pitänyt (silloin) kuivakakuista joten kehittelin sellaisen reseptin josta tykkäsin itsekin (en meinaa vieläkään uskoa, etten ole postannut tätä aiemmin, tai sitten en vaan enää löytänyt reseptiä mistään blogin syövereistä). Reseptin pohjana on Gebhardin perheen sunnuntaikakku, mutta tällaista olen leiponut 1980-luvulta asti lukemattomia kertoja lahjaksi sekä arkeen ja juhlaan kotona.

200 g voita

2 dl sokeria

4 kananmunaa

4 rkl siirappia

100 g hasselpähkinäjauhoa tai -rouhetta

3 dl jauhoa

3 rkl kaakaota

1½ tl leivinjauhetta

150 g taloussuklaata

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat voimakkaasti vatkaten, lisää myös siirappi ja hasselpähkinäjauhe (aikoinaan käytin rouhetta, mutta se on nykyään niin karkeaa, että olen alkanut käyttää jauhetta). Sekoita jauhot, kaakao ja leivinjauhe keskenään ja sekoita ne varovasti taikinan joukkoon. Lisää myös rouhittu suklaa (arkisemmassa versiossa 100 g suklaata). Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 1 h. Anna kakun tasaantua kymmenisen minuuttia ja kumoa se kakkulautaselle. Parempaa seuraavana päivänä, kestää myös pakastuksen.

Peuralihapullat juhliin

💚 Meillä juhlittiin viikonloppuna ylioppilasta sukulaisten ja ystävien kanssa 💚 

Tarjolla oli muutamaa salaattia, possua, lihapullia ja savulohta. Lohi oli ostettu Granin Maxin kalasta, todella upeaa kalaa taas. Kukat olin tilannut siitä vierestä Ihanasta kukkasesta, ihanat olivatkin! 

Tein tarjottavaksi ison määrän lihapullia edellisellä viikolla, ehtivät olla muutaman päivän pakastimessa. Tästä ohjeesta tulee n. 45 pienehköä lihapullaa, ja ohje on helppo kertoa juhliin tarvittavalla määrällä. Jos kerrot taikinan vaikka kymmenellä, saat n. 450 lihapullaa. Ajanhallinnan kannalta kirjoitan muistiin, että minulla aikaa meni kaikkineen n. tunnin verran, tai vähän yli, sataa lihapullaa kohden. Paistoin lihapullat uunissa, siskoni neuvoi kääntämään ne puolessa välissä, ja näin tein. 

1 keskikokoinen sipuli

öljyä/voita

0,75 dl korppujauhoa

1 tl suolaa

2-3 tl paprikajauhetta

ripaus valkopippuria ja ehkä cayennepippuria

1 tl viherpippuria morttelin kautta

1 tl kuivattua timjamia

1 tl (reilu) sinappijauhetta

1,5 dl kermaa

1 kananmuna

400 g peurajauhelihaa

200 g sika-nautajauhelihaa

Kuori ja pilko sipuli hienoksi. Kuullota se pannulla tilkassa öljyä/voita, siirrä jäähtymään. Sekoita kulhossa korppujauhot ja mausteet sekaisin. Lisää kerma ja muna, sekoita nopeasti ja lisää jauhelihat ja sipuli joukkoon heti ja sekoita tasaiseksi.  Anna taikinan maustua ja turvota puolisen tuntia. Pyöritä pieniksi lihapulliksi ja paista pellillä 225 asteessa n. 15 minuuttia. Käännä lihapullat ympäri puolessa välissä, minulla aika juoksi sen ajan eli pullat olivat uunissa vähän vähemmän aikaa.

Lihapullat voi pakastaa ja sulattaa sitten ennen juhlia. Ne voi tarjota kylmänä tai lämmitettynä. Näistä lihapullista tuli paljon kehuja ja reseptiäkin kaivattiin. Alkuperäinen ohje on Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjasta, mutta vähän olen muuttanut suhteita ja maustamista, ja tärkeimpänä neuvona juhlien kannalta oli se siskon neuvo, että pullat kannattaa kääntää kertaalleen. Ja kun lihapullia tekee riittävästi, voi niistä nauttia juhlien jälkeenkin monella tapaa.

Matsutakepiirakka

Yhtenä toukokuisena lauantaina nautimme päivälliseksi englantilaisen kello viiden teen. Suolaisena tarjottavana oli leipien lisäksi piirakkaa: matsutakea sienifaneille ja peura-paprikapiirakkaa muille. Tein vaihteeksi vähän uudenlaisia leipiä, toki ne perinteiset kurkkuleipä ja lohitahnaleipä, peuraa ruisleivällä, mutta sen lisäksi tein yhdet leivät luumu-chutneyllä ja hyvällä juustolla sekä toiset leivät munatäytteellä (neljä munaa, vajaa kaksi rkl majoneesia ja 1 tl omenaviinietikkaa sekoitettuna tahnaksi). Etenkin munaleivistä tuli uusi lempileipä kurkkuleipien ohella. 

Tein myös nopeat suolaiset piirakat. Minulla oli pakastimessa pieni annos hyvää piirakkataikinaa ja käytin sen. Voit käyttää tähän mitä tahansa mieluista piirakkataikinaa, minä taidan käyttää aina tuota samaa. Teen kerralla ison annoksen piirakkataikinaa ja pakastan sopivan kokoisina paloina myöhempää käyttöä varten. Nyt minulla oli pieni nyrkin kokoinen pala taikinaa, se suli nopeasti ja oli helppo kaulia pieniin vuokiin sopivaksi. Tästä ohjeesta tulee kaksi pientä annospiirakkaa, pienehköön piirakkavuokaan kannattaa annos tuplata, ja jos on iso vuoka niin kolmin-nelinkertaistaa. Pidin kaiken hyvin yksinkertaisena ja pelkistettynä, sillä halusin nauttia sienien mausta lähes sellaisenaan.

suolaista piirakkataikinaa 

n. kourallinen kuivattua matsutakea

vettä

oljyä/voita

pieni sipuli

suolaa

1 muna

1 dl kermaa

Laita sienet likoamaan pieneen vesimäärään. Kun sienet ovat imeneet veden, ruskista sienet öljyn ja voin seoksessa. Kuori ja pilko pieni sipuli hienoksi silpuksi, lisää pannulle ja anna sienienkin kuullottua vähän, mausta suolalla. Kauli piirakkataikina vuokiin ja jaa sienet ja sipuli tasaisesti kummallekin. Sekoita muna ja kerma ja kaada sienien päälle. Paista  200 asteessa n. 10 minuuttia, isompia piirakoita pitää paistaa pidempään.

Hyvä piirakka, niin tosi hyvä. Leipien ja piirakoiden lisäksi tarjolla oli skonsseja itsetehdyn mansikkahillon ja kerman kanssa sekä kahdenlaisia minimuffineja ja marmeladeja.

Sorsaa pönttöuunissa

Vielä oli sen verran koleaa, että lämmitin pönttöuunin lämpöä ja ruokaa varten, ehkä viimeistä kertaa tänä keväänä. Käytin pakastimessa olevat kolme sorsaa tähän ruokaan, tästä tuli hyvä lauantain ateria ja vielä jäi yksi ruoka arkea varten. Poltin uunissa tavallisen pesällisen verran puita, laitoin linnut ensin ihan pienelle hiillokselle saamaan makua ja pintaa, ja siirsin ne sen jälkeen pataan varsinaista kypsennystä varten. 

3 sorsaa + sydämet ja kivipiirat

n. 2 rkl mausteita (pippureita, timjamia, chiliä ja mitä haluaakaan)

2 tl suolaa

loraus öljyä

vettä vuokaan

3 porkkanaa

3 sipulia

2-3 dl lientä (nyt oli teerilientä)

2 rkl vehnäjauhoa

loraus kermaa

Siisti sorsat tarvittaessa. Sekoita mausteet ja suola, lisää öljyä sen verran että saat tahnamaisen seoksen. Levitä mausteseos sorsille ja laita ne uunivuokaan ritilän päälle. Kaada vettä vuokaan, mutta niin, ettei vesi ylety lintuihin saakka. Laita vuoka pienelle hiillokselle. Anna lintujen ruskistua hiipuvalla hiilloksella vajaa puoli tuntia.

Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit, laita ne pataan liemen kanssa. Siirrä linnut, sydämet ja kivipiirat pataan, kaada myös uunivuokaan jäänyt neste pataan, laita kansi päälle. Laita pata uuniin, pelti kiinni ja anna hautua n. 2,5-3 tuntia. 

Pilko linnut suupaloiksi, suurusta liemi kastikkeeksi, mausta halutessa kermalla ja tarkista suola.  Syötiin perunamuusin, kaalisalaatin ja mustaherukkahillon kanssa. Hyvä ruoka, niin hyvä ruoka.

Kastiketta jäi ihan reilusti, samoin lihaa sain irrotettua rangoista vielä riittävästi niin, että siinä on vielä yksi ateria neljälle. Enkä käyttänyt kaikkea lientä kastikkeeseen eli n. puoli litraa upeaa sorsalientä jäi vielä muita ruokia varten.

ps. Vaikka sorsa oli todella maukasta ja hyvää, onhan se fiksuinta valmistaa niin, että paistaa rintafileet pannulla, ja rangasta koipineen tekee padan tai keiton tai kastikkeen. 

Peuran kinkku pönttöuunissa

Söimme melko perinteisesti pääsiäiskinkkua tänäkin pääsiäisenä, peuraa tällä kertaa. Valmistin kinkun eilen pönttöuunissa, lämpöä oli sisällä sen jälkeen ihan riittävästi, esikoinenkin tarkeni. Poltin yhden tavallisen pesällisen puita jonka jälkeen kinkku kypsyi aika nopeasti. Kinkku oli niin hyvää, niin hyvää, sekä heti lämpimänä että seuraavana päivänä kylmänä, ja myös leivän päällä sanoi kuopus.

Minä ostin pienemmän Mari-uunivuoan pönttöuunia varten, ja se on osoittautunut todella hyväksi hankinnaksi. Se on kevyt (kestävyydestä en vielä tiedä) ja riittävän kapea joten sen saa helposti uuniin. Ja kyllä siihen sopi hyvin tuollainen reilun kolmen kilon kinkkukin.

n. 3 kg peurankinkku

1 rkl paprikajauhetta

pippureita morttelin kautta

jauhettua ancho-chiliä

2 tl timjamia

½ rkl fariinisokeria

3 tl suolaa

oksa tuoretta rosmariinia

loraus öljyä

1 sipuli

1 iso porkkana

varsisellerin varsi

2½ dl vettä

Siisti kinkusta kalvot ja rasva pois tarvittaessa. Sekoita mausteet ja lisää öljyä juuri ja juuri sen verran että saat paksun tahnan. Hiero tahna lihan pintaan ja laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan, varo ettei se osu luuhun. Anna lihan maustua huoneenlämmössä tunti. Laita vuokaan pilkotut kasvikset ja vettä, lisää liha ritilälle tai suoraan kasvisten päälle. 

Lämmitä pönttöuuni, yksi pesällinen riitti ainakin minulla oikein hyvin. Kun hiillos on melkein palanut loppuun, laita kinkku uuniin. Paista haluttuun lämpötilaan, minä pidin nyt kinkun uunissa reilu kaksi tuntia. Anna lihan vetäytyä folion alla ainakin puoli tuntia. 

Söimme lankalauantaina kinkun kanssa muusia, kahta salaattia sekä kastiketta (paistoliemi suurustettu vehnäjauholla ja loraus kermaa mausteena, ei mitään muuta ja silti ihan paras kastike). Tänään pääsiäissunnuntaina söimme kinkkua kylmänä uunijuuresten ja lohkoperunoiden kanssa. 

Kaurispata pönttöuunissa

Meille muurattiin hiihtolomalla upea Tupauunien leivinuunillinen pönttöuuni. Nyt viiden viikon päästä se on normaalissa käytössä, jo kolmatta päivää(!). Perjantaina oli ensimmäinen päivä, kun saimme käyttää sitä normaalisti ja halusin heti kokeilla jotain ruokaa uunissa lämmityksen jälkeen. Halusin pelata varman päälle ja otin sulamaan puoli kiloa kaurista, sellaisia sekalaisia paloja jotka oli tarkoitus jauhaa jauhelihaksi. Oikein hyvä liha ensimmäiseksi ruuaksi, jonka valmistus meni ihan kokeilemalla. Ja heti onnistui upeasti!

Kirjoitan tähän ylös myös lämmityksen itselleni muistiin. Huomioithan että tämä lämmitysohje on tähän uuniin näillä ilmoilla eli jokainen joutuu hakemaan sopivan lämmityksen omaan uuniinsa. Mutta onhan tämä ihan huippua! Eipä ole huhtikuun alun kylmät yöt haitanneet ollenkaan, päinvastoin. 

500 g kauriin patalihaa 

2 sipulia

2 porkkanaa

n. 10 valkopippuria

1 oksa rosmariinia

muutama oksa tuoretta timjamia

1 laakerinlehti

1-2 tl suolaa

vettä

2 rkl vehnäjauhoa

1 dl kermaa

Polta yksi pesällinen puita (meillä yksi pesällinen on puita pesän puoleen väliin). Kun hiillos on sammunut ja on aika laittaa pelti kiinni, laita pata samalla uuniin. 

Laita uuninkestävään pataan lihapalat, kuoritut ja pilkotut kasvikset ja mausta haluamallasi tavalla, minä pidin nyt makumaailman yksinkertaisena. Lisää vettä niin että kaikki juuri ja juuri peittyy. Anna padan hautua kannen alla uunissa yön yli.

Seuraavana päivänä pilko murea liha suupaloiksi, suurusta liemi vehnäjauholla ja mausta kermalla, anna kiehua hellalla niin, että kastike sakenee. Lisää vielä suolaa tarvittaessa. Syötiin perunamuusin ja kaalisalaatin kanssa. Hyvä ruoka, niin kertakaikkisen hyvä ruoka.

Huomioita:

• pata oli aamulla selvästi lämmin mutta ei enää kuuma
• jos haluaa nyhtölihaa / enemmän lihaa, kannattaa polttaa 1½ pesällistä puita, tai ehkä laittaa pata jo hiillokselle
• ruispuuro tulee samanlaisella lämmityksellä juuri hyväksi, puuro oli aamulla lämmintä mutta ei kuumaa

Perinteinen jänispata

Tässä blogissa ei ole kovinkaan montaa jänis(tai siis rusakko)reseptiä, etenkään siihen nähden, että niitä kuitenkin normaalisti syödään useampi vuosittain. Usein tulee tehtyä ihan perinteistä pataa, mutta nykyisin lähinnä pelkistä koivista, ja satula syödään sitten jollain muulla tapaa valmistettuna (enää en tekisi pataa satulasta muun pitkää kypsyttämistä vaativan lihan kanssa kuten blogin ensimmäisessä jänispostauksessa tein). Mutta kirjaan tähän nyt ylös yhden ihan tosi perinteisen padan kokonaisesta jäniksestä kun kerran sellaisen tein tässä yhtenä sunnuntaina.  Perinteinen pata, jolla olisi ehkä pitänyt aloittaa silloin yli kymmenen vuotta sitten.

voita/öljyä

1 kokonainen jänis (rusakko)

2 tl suolaa

musta- ja valkopippuria morttelin kautta

kuivattua ancho-chiliä ja cayennepippuria

4 sipulia

3 porkkanaa

1 varsisellerin varsi

oksa tuoretta rosmariinia

muutama oksa tuoretta timjamia

2 dl (jänis)lientä

2 rkl vehnäjauhoa

2 dl kermaa

Laita isoon valurautapataan voita ja/tai öljyä. Ruskista kokonainen jänis kuumassa padassa, mausta reilulla suolalla ja pippureilla, minä käytin myös chilijauheita sopivasti. Nosta jänis odottamaan. Lisää pataan vähän lisää öljyä ja kuullota kuoritut ja pilkotut kasvikset, saavat ottaa vähän väriäkin. Siirrä jänis takaisin pataan, lisää yrtit ja muutama dl hyvää lientä tai vettä. Anna padan hautua miedolla lämmöllä kannen alla kolmisen tuntia. Kun liha on niin kypsää, että irtoaa helposti luista, nosta jänis lautaselle ja irrota + pilko lihat suupaloiksi. Suurusta padassa oleva liemi vehnäjauholla ja mausta kermalla, laita lihat takaisin pataan ja anna maustua vielä hetki.

Syötiin perunamuusin ja kriikunahyytelön kanssa. Hyvää, niin tosi hyvää. Kastiketta jäi vielä yhdelle aterialle (vähän jatkettuna). 

Kirkas matsutakekeitto

Valmistin yhtenä päivänä itselleni etäpäivän lounaaksi sienikeiton matsutakeista. Laitoin kuivatut matsutaket jo aamuteen aikaan likoamaan pieneen määrään vettä ja lounastauolla keitin nopean ja yksinkertaisen keiton. Käytin fregola-pastaa, joka joka sopi erinomaisesti matsutaken hienostuneeseen makuun. Pilkoin myös yhden itäneen sipulin varren keittoa maustamaan. Kun vihdoin pääsin koneen äärestä valmistamaan lounasta, koko keittiö tuoksui ihanalta. Tästä määrästä tuli hyvä keitto yhdelle, keittoa oli riittävästi, mutta kaikki meni koska se oli niin täydellisen hyvää.

vajaa 1 dl kuivattua matsutakea

n. 2 dl vettä

1 sipuli

vähän öljyä

1½ dl hyvää lientä (minulla oli nyt jänisliemi)

n. ½ dl fregola-pastaa

suolaa

kevätsipulia

Laita sienet likoamaan veteen hyvissä ajoin ennen keiton valmistamista, puoli tuntia riittänee, mutta minulla meni nyt muutama tunti. Kuori ja pilko sipuli. Laita vähän öljyä kattilaan ja kuullota sipulit kattilassa, nosta myös sienet liuotusvedestä ja paista niitä vähän aikaa sipulin kanssa. Lisää hyvä liemi ja sienien liuotusvesi ja nosta kiehuvaksi. Kaada pasta joukkoon ja keitä vähän yli 10 minuuttia, lisää suolaa tarvittaessa. Mausta keitto kevätsipulilla jos haluat. 

Ihan parhaita sienikeittoja mitä olen syönyt. Kaikkineen meni n. vartti lounastauosta lounaan valmistamiseen, mutta mieli lepäsi koko sen ajan. Lähetin myös lämpimiä ajatuksia Rovaniemelle!

Meillä muurattiin pönttöuuni hiihtolomalla. Nyt on poltettu kolme viikkoa kynttilää yötä päivää, sen jälkeen viikon verran yksi halko illassa (kuva yllä), tänään saimme polttaa jo kaksi halkoa. Kirjoitan uunista enemmän jahka pääsemme normaaliin käyttöön. Ihana on💚

Peuran sisäfile pannulla

Tämä vuosi on meidän perheessä melkoinen juhlavuosi. Juhliminen alkoi heti tammikuussa viiskymppisillä (ei sentään minun: omat meni jo pandemian aikana). Varsinaisena juhlapäivänä kummmallakin oli pitkähköt työpäivät joten illallinen piti miettiä helpon ja nopean kaavan mukaan. Päädyin peuran sisäfileeseen ja uuniperunoihin ja -kasviksiin. Ja nauratin miestä sillä, että edellispäivänä herkuttelimme savukalalla ja mädillä lisukkeineen koska Suomessahan juhlitaan aina aattonakin. 

Minulla oli kolme peuran sisäfilettä, kaksi aikuisen ja yksi vasan, yhteensä reilu kilo (taisi olla ensimmäinen kerta kun peuran sisäfilettä jokainen sai riittävästi).  Sisäfileet olivat sulamassa jääkaapissa ja töistä lähdettyäni pyysin kuopusta ottamaan lihat huoneenlämpöön. Kotiin tullessa laitoin syvälle lautaselle vähän rypsiöljyä, timjamia, pippureita morttelin kautta sekä suolaa ja lihat maustumaan siihen. 

Kuorin ja pilkoin perunat ja punajuuret, siirsin ne öljyn, suolan ja mausteiden kautta uunipellille 250 asteeseen uuniin. Perunoille timjamia, punajuurille siirappia ja balsamicoa. Jatkoin kuorimalla ja pilkkomalla porkkanat ja palsternakan, niille vaahterasiirappia ja omenaviinietikkaa. Lisäsin nekin pellille ja jatkoin paistamista niin, että perunoille ja punajuurille tuli 30 minuuttia täyteen, muille vähän vähemmän.

Kun kasvikset olivat uunissa, paistoin sisäfileet pannulla voin ja öljyn seoksessa. Laitoin kaikki kolme filettä yhtä aikaa pannulle ja paistoin kaikkia puoli minuuttia puoleltaan lämmön ollessa täysillä. Sitten laskin lämpöä 6/9, paistoin viitisen minuuttia, käänsin puolessa välissä. Tämän jälkeen otin pienemmän vasan fileen pannulta pois, laitoin sen lämmitettyyn astiaan folion alle. Isoja fileitä paistoin vielä toisen viitisen minuuttia, käytin pannulla kantta tässä vaiheessa, käänsin taas kerran. Näiden kokonaisten fileiden kypsyys oli sellainen medium/medium+ vetäytymisen jälkeen.

Kun olin siirtänyt isommatkin fileet astiaan folion alle (en siis käärinyt lihoja folioon) valmistin kastikkeen. Kun oli juhlasta kyse, lisäsin pannulle voita ja jauhoa, annoin vähän ruskistua ja lisäsin purkillisen kermaa. Maustoin kastikkeen kriikunahillolla ja suolalla sekä vielä lopulsi lihasta valuneella nesteellä (sitä ei ollut paljoa). Keitin myös pavut samalla ja maustoin ne voilla ja soijakastikkeella, nämä ovat koko perheen herkkua. 

Tästä syntyi juhla-ateria reilussa puolessa tunnissa pitkähkön työpäivän jälkeen, maistui kaikille, ja vaikka kattaus ei ollut tuon juhlavampi niin kyllähän ne lihaöverit peuran sisäfileestä on juhlaa.

Jälkiruokana oli hillapavlova, olin paistanut edellisiltana marengin, väliin tuli Jymyn vaniljajäätelöä ja hyvää hillaa. Vitonen hajosi, mutta kyllähän sen vielä vitoseksi tunnistaa.

Viikonloppuna juhlittiin vielä sankarin lähisuvun kanssa nauttien hyvästä ruuasta ja mukavasta yhdessäolosta. Sankari sai hienoja lahjoja, ruokaa riitti ja paikka oli juuri sopiva meidän juhlille,

 

 

Kokki valmisti savustettua hirven ulkofilettä sekä kastiketta miehen ampumasta peuran ulkofileestä, lisänä perunoita, paahdettuja kasviksia ja salaatteja (salaatit eivät näy näissä kuvissa, hyvää vihersalaattia ja upeaa savulohisalaattia). 

 

 

Jälkiruokana oli amerikkalaista suklaakakkua, jäätelöä ja hillaa. Ja sankarin ylioppilaslahjaksi (yli 30 v sitten!) saamaa viskiä.  Olipahan meillä juhlat!

Matsutake-jäätelö ja puolukkakastike

 

Creme brulee matsutakeista oli todella upea jälkiruoka, mutta niin on tämä jäätelökin. Tein pienehkön annoksen, mikä vähän harmittaa koska olisihan sitä syönyt enemmänkin, ensi kerralla teen tuplaten tuon annoksen. Söin jäätelöä puolukkakastikkeen kanssa, maut sopivat todella hyvin yhteen, hyvää jäätelö oli sellaisenaankin. 

Valmistin jäätelön glukoosisiirapin avulla, tämä on minusta hyvä perusohje jonka voi maustaa millä tavalla haluaa. Mutta kyllähän tämä matsutaken hieno maku maustaa jäätelön ihan parhaiten, mitään muuta ei tarvitse. Teen kyllä uudestaan, aion kokeilla myös kuivatuista tateista, arvelen että tattijäätelö olisi hyvää sekin.

Matsutake-kerma

½ dl kuivattua matsutakea

2 dl kuohukermaa

 

Laita sienet ja kerma pieneen kattilaan ja kiehauta. Siirrä kattila pois hellalta ja anna kerman jäähtyä ja maustua kannen alla pari tuntia. Siivilöi kerma talteen, käytä sienet johonkin muuhun, kuten keittoon. 

Matsutake-jäätelö

2 munankeltuaista

½ dl sokeria

n. 1,75 dl matsutake-kermaa

½ dl glukoosisiirappia

 

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lämmitä matsutakekerma ja glukoosisiirappi kattilassa. Kaada seos hitaasti keltuaisvaahtoon. Pakasta seos, sekoita/vatkaa sitä muutama kerta ensimmäisten tuntien aikana. Anna jäätelön jäätyä kokonaan.

Puolukkakastike

1 dl vettä

3 dl puolukkaa

2 rkl sokeria

Mittaa kattilaan vesi ja puolukat, keitä minuutti pari kannen alla. Paseeraa mehu puhtaaseen kattilaan, lisää sokeri. Sokeria voi lisätä enemmänkin jos haluaa makeampaa kastiketta. Keitä kastiketta n. 10 minuuttia, tai niin että kastike vähän sakenee lisää. Käytä joko kuumana heti tai kylmänä myöhemmin.

Kermainen matsutakekeitto

 

Valmistin sienikermaa matsutakeista eli tuoksuvalmuskoista. Tällä kertaa kerman valmistus oli pääasiassa, mutta tietysti käytin sienet ruuaksi. Koska en ole vielä paljoa matsuja käyttänyt, halusin tehdä todella pelkistetyn keiton, jossa sienet olivat pääosassa. Kermassa liuotetuista sienistä tuli yllättävän kermainen keitto (ehkä ei muille olisi ollut yllätys), mutta olihan tämä ihan älyttömän hyvää. Sienissä on kiinteä koostumus ja keitto oli todella maukas ja täyttävä. Tämä on ehkä yksikertaisin sienikeitto minkä olen tehnyt ja myös ihan parhaita. Ja toihan tuo loistava (vaikka itse sanonkin) teeriliemi hienoa lisämakua keittoon. Yksinkertainen ulkonäkö, mutta maku oli jotain ihan omalla tasollaan. 
 

1 dl kuivattuja sieniä kermassa turvotettuna

3 dl hyvää teerilientä (tai mitä hyvää lientä vaan)

1 rkl vehnäjauhoa

suolaa

Liota sienet runsaassa kiehautetussa kermassa pari tuntia. Siivilöi kerma erikseen ja käytä keittoon pelkät sienet. Laita sienet ja hyvä liemi kattilaan, keitä muutama minuutti. Sekoita vehnäjauho tasaisesti joukkoon, jatka keittämistä viitisen minuuttia niin, että keitto suurustuu. Tarkista suola, riippuu liemestä että pitääkö suolaa lisätä. Nauti sellaisenaan.

Matsutake creme brulee eli creme brulee tuoksuvalmuskasta

 

 

Sain sopivasti ennen joulua ihanan paketin Rovaniemeltä: ison pussillisen kuivattuja matsutakeja eli tuoksuvalmuskaa ja upeaa mustavahakasfudgea. Samana päivänä ovi kävi muutenkin tiuhaan, olin tilannut kotiin joulukalat (Maxin kala),  kukat eli kolme jouluista pikkukimppua (Kauklahden kukka) ja ruuat (Kauppahalli24). Siitä se joulufiilis alkoi, vaikka tänä vuonna olikin kuuseton ja muutenkin kukkia lukuunottamatta koristeeton joulu. 

En ole koskaan löytänyt yhtään matsutakea, luulisin kyllä tunnistavani sen jos löytäisin. Sieni on kiinnostanut minua valtavasti, ja olen lukenut siitä vaikka kuinka paljon ja katsellut tunnistuskuvia vuosien varrella. Nyt googlatessa löytyi kiva juttu muutaman vuoden takaa Suomen luonto -lehdestä, terveisiä vaan sinne Rovaniemelle 💚

Kuulin sieniviikonloppuna sieni-ikäväkurssilaisilta (sieni-ikävä viikonloppu, mikä mahtava konsepti!), että olivat tehneet siellä tattikermaa. Olin paistanut matsuja kerran pannulla ja ajattelin, että sienen aromaattinen maku sopisi hyvin jälkiruokiinkin. Niinpä sitten tein vähän isomman määrän matsutakekermaa jonka käytin mm. creme bruleeseen. Sokerin polttaminen ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin, mutta oli tämä silti todella hyvä jälkiruoka ja maultaan paras creme brulee mitä olen ikinä syönyt, ohjeena käytin vanhaa River Cottagen ohjettani.

4 dl kuohukermaa

1 dl kuivattua matsutakea eli tuoksuvalmuskaa

Aloita valmistamalla sienikerma: mittaa kerma kattilaan ja lisää kuivatut sienet joukkoon, voit vähän murskata niitä jos haluat. Nosta kerma kiehuvaksi, siirrä kattila sivuun ja anna kerman jäähtyä kannen alla tunti pari, tai enemmänkin. Siivilöi kerma, painele vähän sieniä että saat kaiken kerman talteen, ota sienet talteen muuta käyttöä varten (niistä lisää myöhemmin).

4 rkl sokeria

4 munankeltuaista

3,4 dl matsutake-kermaa

2 rkl sokeria

 

Vatkaa sokeri ja munankeltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma joukkoon ja  kaada seos uunin kestäviin annosvuokiin, tästä määrästä tulee 3-4 annosta. Siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita iso vuoka 150 asteeseen uuniin ja paista n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.

 

Sokeri paahtui hymynaamaksi, mutta rapsahti ihan oikeaoppisesti. Ja maku oli ihan sanoinkuvaamattoman hieno.