Lasagne

Tämä vuoka mahtuu hyvin Teeman kapean vuuan kanssa uuniin

Lasagne on meillä hyvää hätävararuokaa, sillä sen voi tehdä etukäteen ja pakastaa. Perheelle ei kelpaa einekset, mutta joskus on pakko saada ruoka nopeasti, joten lasagne on yksi meidän "vararuuista". Tai joskus sitä vaan tulee syötyä muutama päivä perätysten.

Jauhelihakastike:

600 g jauhelihaa

2 sipulia

500 g tomaattimurskaa

500 g paseerattua tomaattia

1-2 porkkanaa raastettuna

1 palsternakka raastettuna

mustapippuria, valkopippuria, paprikajauhetta

oreganoa, timjamia, basilikaa

Juustokastike:

50 g voita

1 dl jauhoja

1 l maitoa

mustapippuria

muskottipähkinää raastettuna

300 g juustoraastetta

100 g parmesaania

n. 15-20 lasagnelevyä, tai jotain sinne päin.

Tee jauhelihakastike normaalisti ja anna hautua sillä aikaa kun teet juustokastikkeen. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot. Lisää maitoa pikkuhiljaa, vatkaa niin ettei tule paakkuja. Keitä muutama minuutti ja lisää juustot, anna sulaa. Laita vuokaan alimmaksi juustokastiketta, päälle lasagnelevyjä. Sitten kerros jauhelihakastiketta, valkokastiketta ja taas lasagnelevyt, jatka niin monta kerrosta että kaikki tulee käytettyä. Jätä kastikkeet päällimmäiseksi. Paista 200 °C n. 40. Lasagne kannattaa peittää lopussa foliolla ettei pinta ruskistu liikaa.

Kuivatut lanttulastut meksikolaisittain - Uuden Mustan ruokahaaste2

Minulla oli aikoinaan meksikolainen kollega joka opetti minulle monia meksikolaisen keittiön saloja. Tämän lisäksi hän toi aina kaikenlaisia herkkuja kotimaastaan. Ihastuin kuivattuihin mangoihin, jotka oli pyöritetty chilissä. Aivot pysyivät virkeinä niitä syödessä ja väsymyksestä huolimatta jaksoi valvoa. Hän sanoikin syövänsä niitä lähinnä pitkillä ajomatkoilla pysyäkseen hereillä.

Uusi Musta-blogin juureshaaste jatkuu tällä viikolla lantulla. Ajattelin kokeilla suomalaista vastinetta noille kuivatuille tulisille mangoviipaleille. Ymmärrän toki ettei lanttu ole ihan sama asia kuin mango (joka muuten on lempihedelmäni ulkomaalaisista hedelmistä, etenkin ne ihanat meksikolaiset shampanjamangot) mutta yritän silti. Lisäsin makeutta hunajasta ja tulisuudesta ei säästelty. Liemessä uimisen jälkeen kuivasin viipaleet saadakseni rapeita makupaloja. Ja haasteen ulkopuolella voin todeta, että pelkässä hunajavedessä pyöritetyt kuivatut lantut maistuivat lapsillekin. ja jos joku kaipaa sipsin korviketta, nämä sopivat siihenkin hyvin.

1 rkl vettä

1 rkl hunajaa

savustettua ja kuivattua Naga Morich-chiliä

savustettua ja kuivattua Aji Cristal-chiliä

Serrano-kastiketta

Habanero-kastiketta

cayenne-pippuria

chili-jauhetta

lanttua

Viipaloi lanttu ohuiksi tasapaksuiksi siivuiksi. Lämmitä vettä vähän ja liuota hunaja siihen, lisää halutut chilit ja muut mausteet. Pyörittele lanttuviipaleet kauttaaltaan liemessä. Jos haluat enemmän väriä niihin, lisää myös paprikajauhetta. Kuivaa kuivurissa sopivan kuiviksi. Eivät nämä samanlaisia herkkupaloja olleet kuin meksikolaiset esikuvansa, mutta todella hyvää naposteltavaa omana itsenään.

Ensi viikolla vuorossa on palsternakka, ja haluaisin nähdä mitä kivaa Campasimpukka kehittää siitä.

Kanakeitto

Aina ei ruuanlaitto onnistu, ei edes joka kerta. Sunnuntaina myöhään illalla uunissa yhtä aikaa oli lasagne ja Pajuniemen kana. Vuuat mahtuivat juuri ja juuri uuniin, lasagne oli siellä 40 min, ja kanaa oli tarkoitus pitää tunti. Lasagnea pois ottaessa kuinka ollakaan kanavuoka heitti kupperiskeikan ja kana nesteineen päivineen kaatui suoraan 200 asteisen uunin pohjalle. Uuni äkkiä pois päältä, kaikki lävet auki ja siivoamaan pahimpia sotkuja uunista. Ja oli selvää että uunia ei vähään aikaan pistettäisi päälle. Mitäpä sitä muuta kuin kanakeittoa voi tehdä melkein kypsästä uunikanasta. Tälläiset aineet löytyi tällä kertaa:

1 l vettä, vähän reilu ehkä

2 isoa kuutiota kanalientä

2 tl yrttisuolaa

1 paistettu/grillattu ja maustettu kana

2 porkkanaa

1 palsternakka

pala juuriselleriä

1 dl riisiä

pätkä purjoa

½ l keitettyjä papuja

kourallinen persiljaa

Pilko kana ja juurekset, laita kiehumaan kanaliemeen. Lisää riisi, ja purjo ja pavut ja keitä kypsäksi. Lisää persilja lopuksi.

Kerroskiisseli

Minä pidän kiisseleistä, ja niitä onkin syöty tasaiseen tahtiin lapsuudesta lähtien. Minä en siis ole mukana tässä "kiisseleiden uudessa tulemisessa", sillä en ymmärrä että miten mikään mikä ei ole hävinnyt voisi tulla takaisin. Jenkeissä tein vadelmakiisselillä suuren vaikutuksen, niin suuren että siellä vieläkin puhutaan siitä (joo, hyvin paikallisesti, se myönnettäköön) (jostain syystä kiisseli ei levinnyt yhtä nopeasti kuin meidän järkevä tapa kutoa/neuloa). Kerroskiisseli on erityisesti suosikkini kiisseleistä, se voi olla näyttävän näköinen, ja ennen kaikkea hyvää, kun vaniljainen maito taittaa marjojen kirpeyttä. 

Huomasin marraskuun ruokahaasteen, ja ajattelin, että tämä käy siihen, vaikka minä inhoan sanaa lohturuoka. Siis oikeasti inhoan. Nyt yhtäkkiä kaikki on lohturuokaa, sitä tunkee naistenlehdistä, blogeista, kokkausohjelmista, kaikkialta. Kaikki se sama vanha hyvä ruoka, mitä on aina tehty ja syöty, mitä omat äidit ja isoäidit ja heidän äitinsä ovat tehneet, onkin jotain lohtua nyt. Siis mitä lohtua? Jos on pimeää, tarvitaan lohtua, jos on kiire, tarvitaan lohtua, jos pännii, tarvitaan lohtua, jepujee. Onhan sitä ennenkin puskettu menemään elämässä, nautittu hyvästä ruuasta, kestetty syksyt ja talvet, ilman että alleviivataan lohtua joka tuutista. Toinen puoli ihmisistä tarvitsee lohturuokaa ja toinen puoli yrittää päästä tunnesyömisestä eroon. Taiteile siinä sitten. Tai sitten minä vaan en ymmärrä. En ymmärrä koska en kärsi mistään vuodenajasta, vaan nautin jokaikisestä aina ajallaan; koska ajattelen hektisyyden kuuluvan tiettyyn elämäntilanteeseen; koska ajattelen että se on vaan perusbiologiaa ja evoluution tulosta että hyvä ruoka on hyvää. Sainpahan sanottua tämän, ja anteeksi Jaana, tämä ei ole tarkoitettu sinulle, minusta ruokahaasteesi aihe on hyvä, vaikken siitä sanasta pidäkään (se on siis kokonaan oma ongelmani, ei muiden).

Vaniljakiisseli

1 l maitoa

1 dl sokeria (tai vajaa)

1 vaniljatanko

4-5 rkl Maizenaa

Laita maito, sokeri ja vaniljatanko halkaistuna, siemenet raaputettuna kattilaan. Voit käyttää myös vaniljasokeria. Sekoita maissijauhot hyvin sekoittaen joukkkoon ja lämmitä niin kauan koko ajan hämmentäen, että seos alkaa hiljalleen poreilla. Jatka keittämistä muutaman minuutin ajan, niin että se on muuttunut sakeaksi. Ripottele päälle vähän sokeria ja anna jäähtyä kannen alla.

Kuningatarkiisseli

1 l vettä

5 dl mustikoita

3 dl vadelmia

1 dl sokeria (tai maun mukaan)

5 rkl perunajauhoja
2 dl vettä

Keitä marjat ja sokeri vedessä. Kun  se kiehuu kunnolla, ota kattila pois hellalta, ja sekoita joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot. Ripottele päälle vähän sokeria ja anna jäähtyä kannen alla.

Annostele kiisselit joko suoraan jälkiruokakulhoihin tai suurempaan jälkiruokakulhoon vuorotellen. Älä säilytä marjakiisseliä jääkaapissa, sillä se menee harmaaksi ja liian jäykäksi. Vaniljakiisselin sen sijaan voi jäähdyttää ihan kylmäksi jääkaapissa. Nam, vai pitääkö sanoa että lohduttakaa toisianne.

Punajuuri taikataikinassa - Uuden Mustan ruokahaaste

Minä satun silloin tällöin katsomaan ruotsalaista puutarhaohjelmaa Trädgårdsfredag, joka tuo vähän ulkomaalaista mutta kuitenkin niin läheistä puutarhatuulahdusta tänne meille. Siellä tehtiin  kerran iso punajuuri siten, että se peitettiin taikataikinalla ja paistettiin uunissa. Ajattelin ohjelmaa toisella silmällä seuratessa, että kaivan ohjeen ja kokeilen sitä myöhemmin. Kuinka ollakaan, en löytänyt ohjetta ohjelman sivuilta (no en kamalan kauaa etsinytkään, jos joku muu löytää olisi kiva saada linkki) ja niinpä piti sitten soveltaa toisella silmällä näkemääni. Minun suurin punajuuri oli 1.1 kg painava, ja juuri sopiva tälläiselle kokeilulle.

Ja kuinka ollakaan, satuin törmäämään Uusi Musta-blogin ruokahaasteeseen johon ajattelin osallistua. Siinä on tarkoitus etsiä suomalaisista juureksista aivan uudenlaisia ulkomaalaisvaikutteisia reseptejä. Ei siis mitään uunipunajuuria homejuuston kanssa tai vastaavaa. Tämä taikataikinakokeilu taitaa olla siinä hilkulla, että onko se riittävän ulkomaalaisvaikutteinen ja riittävän kaukana uunijuureksista, mutta ajattelin heittää sen kuitenkin mukaan ihan siitä ilosta että taikataikina kilon punajuuren päällä on hauska. Ja onhan se Ruotsi ulkomailla, eikös olekin.

Puolitin taikataikinan reseptin, mutta aika naftiksi jäi näin isolle punajuurelle, olisi ollut helpompi peittää juures isommalla määrällä taikinaa. Punajuurta ei kuorita eikä muutenkaan käsitellä mitenkään.

3 dl vehnäjauhoja

1½ dl suolaa

1½ dl vettä

1 rkl öljyä

1 suuren suuri punajuuri

Sekoita taikataikinan aineet ja peittele punajuuri kauttaaltaan sillä. Työ on vähän sottaista, mutta onnistui lopulta. Paista uunissa, 225 astetta vähintään 1½ tuntia. Riko kuori (se on niin suolaista, ettei sitä voi mitenkään syödä) ja kaiva ihanan pehmeää, pinnaltaan melko suolaista punajuurta lautaselle.

Ruokahaasteeseen kuuluu haastaa yksi tai useampi blogisti. Minä haluaisin nähdä mitä eksoottista Ankerias Vipunen keksii lantusta. Lanttu on vuorossa 8.11. 2011 alkavalla viikolla. Lisäksi haastan itseni, vaikka taisinkin jo keksiä mitä kokeilen.

 

Kuivattu hirvenliha - venison jerky

Tätä herkkua sain ensimmäisen kerran jenkeissä, tai tarkemmin sanottuna lihana oli silloin white tail deer (thanks family F), eli laukonpeura eli valkohäntäpeura. Olemme kokeilleet hirven sydäntä kuivattuna aikaisemmin, ja nyt oli hirvenlihan vuoro. Tämän voi tehdä myös naudasta.

1 kg mureaa hirvenlihaa ohuiksi siivuiksi leikattua

1 dl soijaa (vähän vajaa)

1 rkl Worshester-kastiketta

½ dl vettä

1 rkl vaahterasiirappia

1 rkl punaviinietikkaa

2 tl savustettua Aji christal-rouhetta

2 tl Serrano-kastiketta

1 tl viherpippuria rouhittuna

½ tl mustapippuria (vähän vajaa)

½ tl valkopippuria (vähän vajaa)

2 tl yrttisuolaa

valkosipulia pari siivua yhdestä kynnestä

Lihat kuivauksen alkaessa

Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada lihojen päälle. Anna marinoitua vuorokausi jääkaapissa, sekoita välillä. Tarvittaessa valuta ylimääräinen marinadi talouspaperin päällä. Laita lihat kuivuriin. Kuivaa 40-50 asteessa niin, että lihat ovat sopivan kuivia, ei kuitenkaan ihan korppuja, minulla aikaa meni n. 6-8 h. Liha kannattaa leikata aika kapoisiksi siivuiksi, koska osa lihoista jämähtää ritilään kiinni, ja jos palanen on kovin iso, se hajoaa helposti. Hyvää naposteltavaa ja erinomaista retkievästä.

Kannattaa vähän pitää mielessä, että paljonko sitä lihaa alkujaan on. Tämä nimittäin on niin hyvää - kuin karkkia söisi, paitsi paljon parempaa - joten helposti voi (ainakin jollekin) käydä niin, että napostelee liikaa lihaa.

Spagettikurpitsa-jauhelihavuoka

Tällä kertaa kokeilin tälläistä vuokaa Anonyymin kirjoittajan vinkistä inspiroituneena:

pieni spagettikurpitsa

400 g jauhelihaa

mausteita maun mukaan

2 munaa

2 dl kermaa/maitoa

1 dl juustoraastetta

½ dl parmesan-raastetta

Keitä spagettikurpitsaa reilu vartti. Kaavi spagettimainen sisus irti ja valuta mahdollisimman paljon nestettä pois lävikössä. Sekoita kurpitsan joukkoon paistettu ja maustettu jauheliha sekä juustot. Kaada munakerma/maito päälle. Paista 225 astetta puolisen tuntia.

Minusta tämä oli hyvää, mutta muu perhe oli sitä mieltä, ettei välttämättä tarvitse toista kertaa tehdä.

Karjalanpaisti

Hyvästä lihasta tehty karjalanpaisti on hyvää juhlavaa perusruokaa. Minä teen sitä talvisin aika usein, ja jouluna sitä kuluu laatikoiden kanssa siinä vaiheessa kun kinkku on pelkkä muisto vain. Minä ostan karjalanpaistilihat yleensä aina Benjamin maatilatorilta, samaa lihaa saa myös Heilasta. Liha on hyvää, reiluiksi paloiksi leikattua ja mukaan saa aina makuluita. Karjalanpaistikoulukuntia on useita, kuka ruskistaa lihat, kuka laittaa kylmään veteen ja kuka mitenkin. Minä olen vuosia tehnyt näin, olen vähän yhdistänyt anoppini ja Martta-liiton keskustelupalstalta löytämääni tyyliä tehdä karjalanpaisti:

2 kg karjalanpaistilihaa (puolet nautaa, puolet possua)

4 sipulia

laakerinlehti pari

pippureita 

merisuolaa

vettä

Laita lihapalat pataan, nauta alle, possu päälle. Lisää sipulit (jos pieniä, jätä kokonaisiksi, muuten lohko muutamaan osaan), mausteet ja suola. Lisää vettä niin, että lihat peittyvät juuri ja juuri kokonaan, laita kansi päälle. Laita uuniin, 200 astetta, noin puoleksi tunniksi tai vähän yli. Sen jälkeen laske lämpö reiluun sataan asteeseen ja anna hautua vajaa kolme tuntia. Tässä vaiheessa liha on lusikoitavan mureaa ja liemi maukasta.

Syödään perunan tai muusin ja puolukkasurvoksen kanssa, tai vaikkapa lanttu- porkkana- ja/tai imelletyn perunalaatikon kanssa. Jos paistia jää yli, lihoista ja liemestä tulee todella hyvä lihakeitto, kun siihen lisää vähän vettä ja erilaisia juureksia ja keittää niin että juurekset pehmenevät.

Italiansalaatti

Voiko arkisempaa ruokaisaa salaattia ollakaan? Lapsena kuvittelin, että tämä on sitä parasta salaattia mitä voi olla, koska sitä sai harvoin, mutta kyllähän se pikkuhiljaa arkiseksi muuttui. Omat lapset saavat italiansalaattia lähinnä mökillä, koska laiska äiti tekee lähteissään ison kupin salaattia, pakkaa sen autoon, ja tarjoaa lapsille sitä aamulla ja lounaalla ja iltapalalla, ainakin joillain noista. Ja äiti pääsee helpolla ja lapset ovat tyytyväisiä. Oma äitini pilkkoi kinkun/kinkkumakkaran itse ja kastikkeena oli itsetehtyä majoneesia ja kermavaahtoa sekoitettuna. Nykyäiti oikaisee:

3 dl makaronia (tummaa U-makaronia)

3 pss sekavihanneksia, he-ma-po, he-ma-pa, mitä kukakin haluaa laittaa

500 g (savu)kinkkusuikaleita

3 omenaa (esim. Golden delicius)

1-2 dl majoneesia

2 dl kermaviiliä

1 tl sokeria

2 korkillista etikkaa

1-2 tl sinappia

Keitä makaronit, kiehauta vihannekset ja jäähdytä. Laita kulhoon kinkut, pilkotut omenat sekä makaronit ja vihannekset. Sekoita kastikkeen aineet keskenään, maista ja lisää mitä tarvitsee, ja sekoita salaattiin. Suolaa voi lisätä jos haluaa, samoin majoneesia voi käyttää enemmänkin. Tuo versio uppoaa meillä lapsiin parhaiten. Tämä määrä mahtuu hyvin minun kannelliseen kulhoon, joka sitten kulkee helposti mökin ja kodin väliä.

Valmistautumista kevääseen, osa 2

Nyt ollaan reilusti etuajassa, mutta en malttanut olla tilaamatta siemeniä ensi kevääksi. Valitsin Seeds of Italyn Ullan suosituksesta, halusin nimittäin saada juomukesäkurpitsaa jota hän suositteli. Tilasin sitten samalla muutaman yrtin, tomaatin ja muitakin kesäkurpitsoja, samoilla postikuluilla kaikki. Kun siemenet saapuivat, ei Firenzen pitkää ollutkaan ollenkaan, mutta sen sijaan Firenzen pitkää punaista sipulia oli kaksi pussia. Mitäpä siinä muuta, kuin kirjoittaa sähköpostia heti. Täytyy todeta, että palvelu oli todella nopeaa ja sujuvaa, ensimmäinen erä siemeniä tuli viikossa tilauksesta viime perjantaina, ja kesäkurpitsat tulivat eilen, vähän taitaa auttaa se kun tilaa sesongin ulkopuolella. Ensi keväänä sitten tiedän kuinka siemenet itävät. Ja kiva päästä kokeilemaan sipuleitakin siemenistä, viimeksi niitä olen kasvattunut jenkeissä.

Ai niin, kuulostaako tutulta?

Suomalainen kanaviillokki

Kyllä on odotettu, ja nyt sitä saa, nimittäin suomalaista luomukanaa ihan tavallisesta kaupasta! Kiitos Pajuniemi, ensin loistavasta pekonista ja nyt kanasta.

Ja anteeksi Julia Child, että kutsun tätä ruokaa kanaviillokiksi. Tämähän ei ole oikeaa viillokkia nähnytkään, mutta mitä voi olettaa suomalaisen peruskoulun käyneeltä ihmiseltä. Koulun kanaviillokki oli jo lapsena yksi lempiruuistani, tosin minun täytyy todeta, että kävin koulua, jossa ruoka oli todella hyvää. Koulu oli iso, mutta sillä oli oma keittiö jossa omat ammattitaitoiset keittäjät, jotka tekivät loistavaa ruokaa alusta alkaen itse. Ja kanaviillokki ja -risotto olivat ihan kärjessä lempiruokalistoilla, kaikkien mielestä. Kanarisotto oli ihanaa oranssinpunaista väriltään, maustettu niin, että osalla helmeili hikikarpalot otsalla sitä syödessä. Vasta lukiossa selvisi, miksi niin moni muu ihmetteli meidän kanarisottohehkutusta: kun sai sitä harmaankeltaista mössöä, jossa ruskeat herneet lilluivat ja etsivät sitä liiskaista kananpalaa, niin ymmärsi millaisessa kulinaristisessä ympäristössä olimme viettäneet yhdeksän vuotta.

Mutta takaisin kanaviillokkiin. Muistan myös kun sain todella hyvää kanaviillokkia Ranskassa enoni vaimon tekemänä. Vasta myöhemmin tajusin että se yksinkertainen ruoka oli niin hyvää koska raaka-aineet olivat niin hyviä Ja nyt, melkein 20 vuotta myöhemmin, niitä hyviä raaka-aineita on mahdollista saada kaupasta Suomestakin. Tämä ei ole mikään oikeaoppinen viillokki näin tehden, mutta maistuu hyvin paljon samalle kuin se minkä muistan kouluajoilta:

1 kana

3 porkkanaa

1 palsternakka

pitkä pätkä purjoa

merisuolaa

laakerinlehti

pippureita

vettä

Keitä kanaa parisen tuntia.Kuori vaahto alusssa, lisää juurekset ja mausteet sen jälkeen. Juuriselleriä olisin laittanut palasen, jos olisi ollut. Kun kana on kypsä, anna sen vähän jäähtyä ja irroita liha luista. Tee kastike:

kanan lihat

lientä puolisen litraa

vehnäjauhoa suurukseksi (tai munankeltuaisia)

currya

suolaa tarvittaessa

Lisää suurus liemeen, mausta, ja lisää kananpalat. Anna kiehua niin, että suurustuu riittävästi, tarjoa riisin ja mustaviinimarjahillon tai -hyytelön kanssa. Ja sanomattakin selvää, että siivilöi ylimääräinen liemi talteen ja pakasta keiton tai kastikkeen pohjaksi.

Tästä se alkaa

Viime vuonna sinnittelin pitkälle marraskuulle, ennen kuin annoin lasten kuunnella ensimmäistä kertaa joululauluja, kun eihän sitä voi liian aikaisin aloittaa. Ja sitten kuitenkin joulun mentyä ohi oli tunne, ettei vielä olla ihan riittävästi kuunneltu joululauluja ja katsottu riittävän montaa kertaa Herra Heinämäen joulua. Seuraavan vuoden kalenteriin tuli siis kehoitus aloittaa ihan milloin huvittaa. Ja sehän huvitti nyt, viimeviikkoisen kunnon syysmyrskyn ja pimenevien iltojen myötä, Joululehden (lahjalehti tietty) tipahdettua postilaatikkoon ja torttuainesten tultua kauppaan paraatipaikalle.

Minä olen jouluihminen, sille ei voi mitään. Mutta jos minulta kysyttäisiin, aikuisen aika kiitää sellaista vauhtia, että keskimäärin olisi mielekästä viettää joulua n. joka kolmas vuosi (edellisellä vuosikymmenellä joka toinen vuosi), mutta lapsien takia se on taivuttava joulufiilikseen joka vuosi. Kyllä senkin kestää.

ps. Tortut tulivat ihan kaupan taikinasta ja marmelaatista, glögi jäi viime joulusta yli, päivämäärä pitkälle ensi vuoteen (huolestuttavaa?)

pps. Esikoinen sanoi, ettei saa kertoa isille mitä tehdään. Jäätiin ehkä kuitenkin kiinni?

Ruusunmarjakiisseli kuivatusta ruusunmarjajauheesta

Minä olen aina pitänyt ruusunmarjan mausta. Netti onkin pullollaan ohjeita, joihin tulee ruusunmarjasosetta enkä ihmettele. Minusta kiisseli on kuitenkin paremman makuinen ja tuntuinen, jos käyttää kuivattua ruusunmarjaa. Minä teen arkisen kiisselin juotavaksi, eli olisiko se sitten soppaa?

1 l vettä

½ dl ruusunmarjajauhetta

½ dl sokeria

2 rkl perunajauhoa

Keitä vesi, lisää sokeri ja ruusunmarjajauhe hyvin sekoittaen ja anna kiehua ihan pieni hetki.  Sekoita perunajauhot pieneen vesitilkkaan, ota kattila hellalta ja sekoita se kiehuvan nesteen joukkoon. Anna jäähtyä kannen alla (ettei kiisseliin tule kuorta) ja sen jälkeen sopan voi juoda sellaisenaan, tai nauttia puuron kanssa tai miten vaan.

Valkosuklaajuustokakku

Tämä resepti minun "amerikantuliaisia", täällä olen vähän modifioinut Suomen oloihin sopivaksi, sekä kaupan tarjontaan että erilaiseen uuniin. Tätä olen tarjonnut kummankin lapsen nimiäisissä, monissa muissa juhlissa ja milloin missäkin, ja ilman muuta tämä löytyy omasta keittokirjastakin kuten muutkin lempireseptini. Juustokakku on amerikkalaiseen tapaan tuhtia tavaraa, joten sitä ei tarvitse suuren suurta palaa. Tämä kakku kestää kuljetuksen hyvin, eli sitä on helppo viedä esim. työpaikalle. Tällä kertaa tein kakun keliaakikolle sopivaksi, joten käytin pohjaan gluteenittomia suklaakeksejä (Pirkka). Ne käyttäytyvät vähän eri tavalla kuin muut keksit, ja ilmeisesti rasvaa olisi pitänyt olla selvästi vähemmän, mielelläni kuulen neuvoja jos jollain on enemmän kokemusta. Normaalisti käytän kaikkein mieluiten ruiskeksejä

Pohja:

3 dl suklaakeksimuruja tai ruiskeksejä (1½ cups)

50 g sulatettua voita (3 table spoons)

Täyte:

700 g tuorejuustoa (esim. Hovi, Philadelphia)

1,1 dl sokeria (½ cup)

1-2 tl vaniljasokeria

3 munaa

200 g sulatettua valkoista suklaata (½pound, oikeasti n. 225 g)

Sekoita pohjan ainekset (voita voi tarvita vähemmän, tai enemmänkin, riippuu vähän mitä keksejä käyttää) ja laita ne irtopohjavuokaan.

Paista 10 min 150-175 °C (350 F) (jos tiedät uunisi kuumaksi, käytä 150 astetta, muuten vo olla tuo korkeampi lämpötila.)

Vatkaa juusto ja sokerit, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon sulatettu valkoinen suklaa ja kaada täyte pohjan päälle.

Paista 150-175 asteessa 35 min, sammuta uuni ja anna jäähtyä vähintään tunti. Irrota vuoasta ja anna jäähtyä lisää pöydällä. Pidä jääkaapissa vähintään 2 tuntia ennen tarjoilua. Minä teen tämän aina edellisenä päivänä.

.

Kyyhkykastike

Tämä on niin perinteinen ja yksinkertainen kastike kyyhkysestä kuin vain voi olla. Kyyhky ei kuivu, kun sen ensin keittää, ja sitten valmistaa keitetystä lihasta kastikkeen. Sydän ja kivipiira ovat niin pieniä, ettei niitä tarvitse keittää, vaan ne voi laittaa suoraan kastikkeeseen.

Keitetty kyyhky:

vettä niin että kaikki peittyy

3 kyyhkyä

2 porkkanaa

1 sipuli

muutamia musta- ja valkopippureita

muutama katajanmarja

merisuolaa

Keitä lintuja vajaa tunti, kuori vaahto alussa. Irrota lihat, siivilöi liemi. Kaikki liemi ei kulu kastikkeeseen, ylimääräinen liemi kannattaa pakastaa keiton, kastikkeen tai risoton pohjaksi.Ota porkkanat ja sipulit talteen.

Kastike:

voita

kivipiirat ja sydämet (jos ovat tallessa)

pilkotut kypsät lihat

keitetyt porkkanat ja sipulit

lientä muutama dl

kermaa 2 dl

halutessa jotain suurusta

Jos käytät sydämet ja kivipiirat, ruskista ne kuumalla pannulla voissa. Meillä oli taas kolmea kyyhkyä kohden kuusi sydäntä ja kivipiiraa (esikoinen on pitänyt huolen, että kaikki isin metsäkaverit tietävät kuinka suurta herkkua kyyhkyn sydän hänen mielestään on). Lisää keitetyt lihat, vihannekset ja liemi ja anna kiehahataa. Lisää kerma ja halutessa suurus ja anna hautua vähän aikaa. Erityisen hyvää mustaviinimarjahillon kanssa.