sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Suomalainen kanaviillokki

Kyllä on odotettu, ja nyt sitä saa, nimittäin suomalaista luomukanaa ihan tavallisesta kaupasta! Kiitos Pajuniemi, ensin loistavasta pekonista ja nyt kanasta.

Ja anteeksi Julia Child, että kutsun tätä ruokaa kanaviillokiksi. Tämähän ei ole oikeaa viillokkia nähnytkään, mutta mitä voi olettaa suomalaisen peruskoulun käyneeltä ihmiseltä. Koulun kanaviillokki oli jo lapsena yksi lempiruuistani, tosin minun täytyy todeta, että kävin koulua, jossa ruoka oli todella hyvää. Koulu oli iso, mutta sillä oli oma keittiö jossa omat ammattitaitoiset keittäjät, jotka tekivät loistavaa ruokaa alusta alkaen itse. Ja kanaviillokki ja -risotto olivat ihan kärjessä lempiruokalistoilla, kaikkien mielestä. Kanarisotto oli ihanaa oranssinpunaista väriltään, maustettu niin, että osalla helmeili hikikarpalot otsalla sitä syödessä. Vasta lukiossa selvisi, miksi niin moni muu ihmetteli meidän kanarisottohehkutusta: kun sai sitä harmaankeltaista mössöä, jossa ruskeat herneet lilluivat ja etsivät sitä liiskaista kananpalaa, niin ymmärsi millaisessa kulinaristisessä ympäristössä olimme viettäneet yhdeksän vuotta.

Mutta takaisin kanaviillokkiin. Muistan myös kun sain todella hyvää kanaviillokkia Ranskassa enoni vaimon tekemänä. Vasta myöhemmin tajusin että se yksinkertainen ruoka oli niin hyvää koska raaka-aineet olivat niin hyviä Ja nyt, melkein 20 vuotta myöhemmin, niitä hyviä raaka-aineita on mahdollista saada kaupasta Suomestakin. Tämä ei ole mikään oikeaoppinen viillokki näin tehden, mutta maistuu hyvin paljon samalle kuin se minkä muistan kouluajoilta:

1 kana
3 porkkanaa
1 palsternakka
pitkä pätkä purjoa
merisuolaa
laakerinlehti
pippureita
vettä

Keitä kanaa parisen tuntia.Kuori vaahto alusssa, lisää juurekset ja mausteet sen jälkeen. Juuriselleriä olisin laittanut palasen, jos olisi ollut. Kun kana on kypsä, anna sen vähän jäähtyä ja irroita liha luista. Tee kastike:

kanan lihat
lientä puolisen litraa
vehnäjauhoa suurukseksi (tai munankeltuaisia)
currya
suolaa tarvittaessa

Lisää suurus liemeen, mausta, ja lisää kananpalat. Anna kiehua niin, että suurustuu riittävästi, tarjoa riisin ja mustaviinimarjahillon tai -hyytelön kanssa. Ja sanomattakin selvää, että siivilöi ylimääräinen liemi talteen ja pakasta keiton tai kastikkeen pohjaksi.

8 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Muistatko paljonko tuo lintunen maksoi, oliko hintansa väärti? Minä tein yhden kerran ranskalaista luomukanaa, se oli kyllä niin laiha, ettei siitä oikein riittänyt neljälle kuin maistipalat.

sauvajyvänen kirjoitti...

Tuo maksoi pikkasen yli kympin kilo, ja oli aika tasan kilon painoinen. Rintalihathan noissa on ihan eri luokkaa, kuin niissä suomalaisissa broilereissa jotka eivät paljoa muuta kasvatakkaan kuin sitä rintafilettä. Toisaalta riistalinnuthan ovat kanssa hoikanpuoleisia, eli siihen nähden ihan tuttua. Tuosta sain sopivasti juuri neljälle hengelle ruuan, ja lisäksi jäi yli yli litra lientä, jonka keitin kasaan. Meillä tyttö syö jo lähes saman verran kuin teinit, tosin poika vielä vähemmän, naftisti olisi varmaan muutamien vuosien päästä. Ehkä tulevaisuudessa pitääkin tehdä kaksi kanaa kerralla, ja jos jotain jää, pakastaa loput työlounaiksi.

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Jostain luin, että kyseessä ois koe-erä pääkaupunkiseudun citymarketteihin ja jos kanat menevät kaupaksi, niin kotimaista luomukanaa alkaa sitten saamaan muuallakin Suomessa. Pidän tälle Pajuniemen projektille peukkuja ja jos noita kanoja ilmestyy myös tänne päin Suomea, niin kahmin heti pakasteltaan niistä :) Kiitos Sauvjyvänen kun levitit hyvää sanomaa.

sauvajyvänen kirjoitti...

Ai se onkin vasta kokeilu? Sitä en tiennytkään. No pitää kokeilla lähiaikoina kaikkia kanaruokia, joita olen haaveillut tekeväni "jos vaan saisi kunnon kanaa". Kuten sitä kanaviillokkia Julia Childin mukaan.

Hiidenuhma kirjoitti...

Minulle kanaviillokki on aina ollut suurta herkkua. Taidan pikaisesti hankkia pari luomukanaa, jotta ehtii mukaan kokeiluun - toivottavasti ei jää vain kokeiluksi!

Kuulin/luin jostain,että ko. kanat ovat samoja kanasia, jotka munivat luomumunia ja kun näiden kanojen aika koittaa, ne päätyvät luomukanoina pakastealtaaseen. Meidän kaikkien herkuiksi. Annan arvoa kanojen luomuudelle.

sauvajyvänen kirjoitti...

Juuri niin, nuo ovat niitä samoja kanoja, joiden munia syödään. Oikein että päätyvät pataan eikä kaatopaikalle tai ties minne.

Campasimpukka kirjoitti...

Minäkin hankin yhden tällaisen lintusen, oli meidänkin marketissa! Aion kokeilla Ankeriaan blogissa ollutta ohjetta, viillokki vieläkin "pelottaa", pitäisi saada syödä sitä hyvin valmistettuna, niin tietäisin mihin pyrkiä:)

sauvajyvänen kirjoitti...

Voihan sitä viillokkia kokeilla vaikka tuolla ohjeella, ja kutsua jollain eri nimellä ;) Mutta joo, herkulliselta vaikutti Vipusen ohje. Minä aion tehdä seuraavana vapaana viikonloppua sitä oikeaoppista viillokkia.