Lammaspata uunissa

 

Olimme viime viikonloppuna vuokramökillä Meri-Teijossa eli vihdoin minäkin olen käynyt viehättävässä Mathildedalin ruukkikylässä. Meillä oli kiva pieni viikonloppureissu ja sääkin suosi lauantaina, ajokeli oli kyllä aikamoinen sunnuntaina. Liukasta oli, mutta onneksi oli nastat kengissä. Saimme myös shoppailtua riittävästi vaikka aika hiljaista vielä oli: vähän suklaita Petrin suklaasta ja tärkeitä tarvikkeita kuten kynsi-, juures- ja pulloharja Kaarnalaivasta. Ja löysin myös kauan etsimäni parsinsienen, parit villasukat odottavat parsimista.

 

Reissuaamiainen paras aamiainen.

 

Rannassa oli myynnissä myös lampaanlihaa Peltosaaren luomulammastilalta. Myyntitiski oli niin houkutteleva, että ostin mm. karitsan niskaa. Pidin padan makumaailman yksinkertaisena, kaikki maku tulee hyvästä lihasta ja liemestä jota mausteet ja yrtit vain korostavat. Myyjän neuvojen mukaan tein näin:

 

1,2 kg luutonta karitsan niskaa

voita/öljyä

mustapippuria myllystä

valko- ja viherpippuria morttelin kautta

2 tl suolaa

8 pienehköä perunaa

4 porkkanaa

4 pientä sipulia

3 valkosipulinkynttä

2 dl hyvää vahvaa lientä

rosmariinin oksa 

tuoretta timjamia aika reilusti

Ota liha huoneenlämpöön n. tunti ennen valmistamista. Ruskista lihat kuumassa padassa voin ja öljyn seoksessa, mausta ja suolaa reilusti. Siirrä lihat odottamaan ja pyöräytä myös kuoritut ja pilkotut kasvikset padassa. Lisää liemi (tai vesi), yrtit ja lihat pataan. Hauduta 150 asteessa uunissa 4-5 tuntia. Kääntele lihoja pari kertaa hauduttamisen aikana.

Tässä määrässä oli meille neljälle lihaa kahdelle ruualle ja suunnilleen yhdelle ruualle perunoita ja kasviksia. Jos syöjiä on enemmän, tuplaa perunoiden ja kasvisten määrät. Ruoka maistui kaikille, sellaista maukasta yksinkertaista ruokaa. Huomenna on tarkoitus syödä loput lihat uunijuuresten ja liemestä tehdyn kastikkeen kanssa. Upeaa ruokaa!

Etäpäiväkirja 24 - kokkauslauantai

Täällä sitä ollaan, edelleen tukevasti etätöissä siinä pisteessä, että jotain oli keksittävä jotta selviää paremmin tästä vuodesta viime loppuvuoden hyytymisen jälkeen. Työpäiviin kävelykokouksia, lounaskävelyitä ja muuta sellaista; vapaa-aikaan pitkiä puheluita, etätapahtumia jne. Ja jotain ajatusta etälounaisiin ilman jatkuvaa metatyötä, mutta kuitenkin parempaa ruokaa kuin muiden äitien tekemät.

Ennakoimme tätä jo ennen joulua työkaverin kanssa ja suunnittelimme kokkauspäivän jollekin tammikuun viikonlopulle. Yhtenä tammikuun lauantaina kokkasimme sitten meillä monta ruokaa pakastettavaksi etäpäivien iloksi. Ihan parasta ajankäyttöä: muutama tunti tehokasta ruuanlaittoa, samalla tuli puhuttua työasioita ja muita asioita. Ja ehtihän sitä päivän mittaan käydä vielä kävelyllä ja nauttia päivällinen jälkiruokineen. Ihan lopuksi jaoimme jäähtyneet ruuat rasioihin tulevien viikkojen lounaiksi.

Työkaverin ottama kuva, kaalilaatikko oli selän takana

Edellisenä viikonloppuna suunnittelin ruuat ja kirjoitin ohjeet ylös meille molemmille. Tämän avulla oli helppo tilata tarvittavat raaka-aineet kotiin valmiiksi (tai käydä kaupassa). Aloitin päivän kasvsliemen keittämisellä ja kurpitsojen paahtamisella (suklaakakun leipomista aamulla ei siis lasketa) ja siitä jatkoimme yhdessä niin, että loppujen lopuksi meillä oli valmiina isot annokset seuraavia ruokia: 

• kasvisliemi (tämä siis käytettiiin ruuanlaittoon päivän aikana)
• linssi-kurpitsakeitto
• kukkakaalicurry
• minestronekeitto
• kaalilaatikko nyhtiksellä
• tattipiirakka
• kurpitsapyree

Ruuanlaittoruokana oli kasviksia ja hummusta sekä paria juustoa ja niille siemenleipää. Päivällisellä söimme paistettua kuhaa ja tattirisottoa, jälkiruuaksi suklaakakkua ja sille sopivaa teetä. Ihana päivä, suosittelen.

Peura-kasviskastike

Minulla oli peuranpaisti, josta ajattelin tehdä kastikkeen. Etsin kastikkeelle inspiraatiota googlaamalla tuon otsikon mukaisesti, mutta en löytänyt yhtään ainoata peura-kasviskastiketta, joten piti sitten keksiä ohje ihan itse. 

Käytin kastikkeeseen kilon lihaa ja kilon kasviksia. Söimme kastiketta riistasunnuntain ruokana perunoiden ja uunikasvisten kanssa. Toisen aterian verran pakastin pelastamaan jonkun pitkän työpäivän jälkeisen päivällisen, ja vielä jäi kolmaskin annos, johon lisäsin seuraavana päivänä purkillisen tomaattimurskaa pastakastikkeeksi. Eli yhdestä kastikkeesta kolme ruokaa neljälle, olen tyytyväinen. 

1 kg peuran paistia

½ tl valkopippuria 

2 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

2 tl timjamia

kuivattua chiliä mausteeksi

loraus soijakastiketta (ehkä n. 2 rkl)

1-2 tl hunajaa

öljyä/voita paistamiseen

3 isohkoa sipulia

2 isoa porkkanaa

1 palsternakka

1 paprika

pala purjoa

pala varsiselleriä

3 rkl vehnäjauhoa

5 dl lientä

2 tl suolaa

2 dl kermaa

Suikaloi peura, mausta se halutulla tavalla ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Sillä välin kuori ja suikaloi/pilko kasvikset.  Laita pataan vähän öljyä/voita, paista liha parissa kolmessa erässä ja siirrä odottamaan. Paista myös kasvikset nopeasti kuumassa padassa ja lisää lopuksi lihat takaisin pataan. Ripottele vehnäjauhot sekaan ja kääntele ne tasaisesti. Lisää liemi, tarkasta suola ja anna kastikkeen kiehua ja suurustua puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja anna kiehahtaa. Kerman voi jättää poiskin, hyvää on ilman sitäkin. 

Söimme kastikkeen perunoiden ja uunikasvisten kanssa, maistui kaikille. 

Joulun 2021 kalapöytä

Tänään söimme perinteisen aatonaaton kala-aterian. Rokotusten voimalla pöydässä oli viisi ruokailijaa eli myös lipeäkalaa oli tarjolla pienen tauon jälkeen. 

Viimevuotiseen tapaan tilasin kaikki kalat lipeäkalaa lukuunottamatta Maxin kalasta kotiinkuljetuksella. Lipeäkalankin olisin tilannut, mutta sitä ei ollut ennakkotilauksissa tänä vuonna saatavilla. Tilasin kalat heti kun se oli mahdollista, nopeasti tilausikkunat täyttyivätkin. Ja koska syömme ensimmäisen kala-aterian jo aatonaattona, otin tilauksen eiliselle, näin ehdin juuri ja juuri tehdä silakatkin täksi päiväksi.

Tilasin myös joulukukat eiliselle Kauklahden kukasta ja sain kolme ihanaa pikkukimppua pöytään jo tälle kala-aterialle. Kimppujen lisäksi tilasin misteliä sekä irtokukkia. Näistä kukista teimme esikoisen kanssa monta pientä kimppua, nyt on kukkia vähän joka hyllyllä ja on meillä vessakukatkin kuten juhlaan kuuluu. Kun ruokapöytä oli täynnä kukkia eilen, tajusin että  kukkaöverit on parempi kuin vajarit. Toiset kompensoi vajavaisen joulusiivouksen hämärällä mutta minä kompensoin sen kukilla.

Kalapöydässä meillä oli tarjolla: 

Lohenmäti, ranskankerma ja hopeasipuli

Keksilajitelma ja saaristolaisleipä

Lohitäytteiset ruiskupit

Graavilohi

Graavisiika

Lämminsavulohi

Kylmäsavulohi

Silakka-boqourones

Viski-sinappisilli 

Sipulisilli

Katajamarinoidut silakat

Lipeäkala, voisula, maustepippuri  ja suola

Keitetyt perunat

Sienisalaatti rouskuista

Rosolli

Silmusalaatti

Ihana ateria, oikea juhlaruoka. Jälkiruokaa ei ollut, mutta iltapalalla söimme luumurahkaa joka maistui lähinnä aikuisille sekä vajaan kilon verran mandariineja jotka maistuivat kaikille. Samanlainen kala-ateria syödään uudestaan joulupäivänä, huomenna on vuorossa kinkkua ja laatikoita sekä luumusoppaa kermavaahdolla jälkiruuaksi. 

Muistiin ensi vuodeksi:

• osta lipeäkala vaikka hallista
• perunoita pitää olla vähän enemmän
• pelkkä sipulisilli riittää (rosollille), silakat ja sillit olivat vähän turhia
• n. 150 g mätiä yhdelle kattaukselle riittää
• alle kilo lämminsavulohta on liian vähän

Olohuoneen pakastimelle tuli joulu

4. Iloa joulunodotukseen - valmistautuminen

Olin ajatellut kirjoittaa tähän kalenterin viimeiseen kirjoitukseen joululeffoista ja -musiikista jotka tuovat paljon iloa tähän aikaan. Mutta joulukuun aikana jotenkin tajusin, että kuuluuhan tähän joulunodotuksen iloon niin paljon muutakin:

Minulle joulu on pitkälti ruokajuhla, suunnittelen ja mietin etukäteen ruokia paljonkin, mikä sinänsä on hassua, koska teen kuitenkin joka vuosi samat ruuat samoilla resepteillä. Tilaan nykyisin mahdollisimman paljon suoraan kotiovelle, nyt pandemian myötä olen vienyt sen vielä pidemmälle, ja kaupasta ei tule ostettua kuin ihan muutama asia mitä ei syystä tai toisesta saa tilattua kotiin. Kalat (kaikki! paitsi lipeäkala) tulevat Maxin kalasta, ruuat Kauppahalli24:stä.

Kukat ovat tärkeä osa jouluun valmistautumista. Viime vuonna ilahduin isosta määrästä jouluisia kukkia kotona jo marraskuusta lähtien, ja samasta nautin tänäkin vuonna. Tuo kuvan amaryllis on kukkinut jo lähes kuukauden, lisänä meillä on ollut joulutähtiä ja jouluruusu tänä vuonna. Jouluksi tulee vielä perinteinen kimppu leikkokukista, vähän erilaisena tänä vuonna. Kukat olen tilannut jo yli 10 v Pirjo Kopilta, nytkin tein tilaukset Kauklahden kukasta kotiinkuljetuksella. 

Kuusi kuuluu jouluuni nykyisin, vaikka ehkä ilmankin tulisin toimeen. Kuten olen aiemminkin todennut, juhannuskoivut ovat minulle tärkeämmät kuin joulukuusi. Mutta esikoiselle ei tule joulua ilman kuusta, joten meillä on kuusi joka vuosi. Ja onhan ne koristeet niin ihania, ja paranevat joka vuosi. Kuusenkin tilasin tänä vuonna kotiin, siellä se odottaa pihalla ensi viikkoa. 

Minun tärkein motto jouluun on, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa (ettei tulisi sitä perinteistä joulutunnelmaa). Tiedän olevani etuoikeutettu siitä, että tuo on mahdollista toteuttaa, olkoonkin ehkä jonkun muun kustannuksella, joten valmistautuminen jouluun on ilo joka vuosi. Enää ei tarvitse odottaa kauaa!

3. Iloa joulunodotukseen - joulukirjat

Hyvät joulukirjat jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Paino sanalla hyvä: pidän joulukirjoista, mutta laadukkaista sellaisista. Kirjoista, joissa on muutakin sisältöä kuin suuria fiiliskuvia ja pari reseptiä tai jotain pinnallista kommenttia joulun tunnelmasta.

Kuvan pinosta löytyy tämän hetken suosikkini, Mysi Lahtisen kirjan jaksan lukea tai vähintään selata joka vuosi, Nigel Slateria luen päiväkirjamaisesti aina sieltä täällä (on muuten upea kirja joka kattaa useamman kuukauden). 

Uusin tulokas joulukirjapinoon on River Cottagen joulukirja, josta tuli heti suosikkini sinne Mysin rinnalle. Aivan kuten minulla jouluvalmistelut alkavat kesällä marjapensaassa ja sienimetsällä, kirjassa valmistellaan joulua siemenluettolosta lähtien. Jouluun valmistautuminen on hidasta, lämmintä ja juuri sellaista kuin jokainen itse haluaa. 

Se mitä kaipaisin pinoon, olisi suomalainen joulukirja: voisi meillä olla toinenkin kirja Mysin Joulun lisäksi. Kirjassa voisi olla joulun historiaa, perinteitä ja perinteisiä reseptejä. Sellainen kirja jossa olisi ehkä enemmän tietoa kuin tunnelmaa, kyllä se tunnelma tulee sieltä tiedon kautta. Saa suositella jos joku tietää jo sellaisen. Mikä on sinun lempikirjasi jouluun?

Kurpitsa-linssikeitto

Nyt tulee vähän pitkä johdatus tähän ruokaan, nimittäin:

Minä olen ollut viime aikoina väsynyt tähän etätyöhön ja siihen kuuluvaan etälounaiden tekemiseen. Jatkuvat teams-putket, pitkät työpäivät, metatyön määrä ja kaikki sellainen on meinannut uuvuttaa (on on!) niin, että lounaat ovat olleet milloin mitäkin, paljolti eineksiä. Olen ajatellut helpottuneena, että kunhan vaan mikrotamme jotain nopeasti, se saa riittää sillä muuta en vaan ole jaksanut nyt.

Mutta tämäkin on ollut liikaa, ainakin henkisesti. Tuli hetki ⇧, jolloin ajattelin, että tämmöinen ei vaan ole sen arvoista; elämä on liian lyhyt näihin tuon kuvan kaltaisiin lounaisiin. Jotain oli siis pakko tehdä.

Käytin sitten itsenäisyyspäivän monenlaiseen valmisteluun. Kuten olen aiemmin todennut, tämä loppusyksy on ottanut koville. Siinä vaiheessa kun linnanjuhlat peruttiin, päätin perua minäkin omat juhlallisuudet (olkoonkin, että meillä syötiin peuran sisäfilettä, syötiin rasiallinen Finlandia-marmeladia ja katsottiin illalla Etulinjan edessä). Aamupäivän siivosin ja iltapäivän esivalmistelin ruokia niin, että pakastimessa on puoliksi valmiina kymmenisen ruokaa koko perheelle.

Yksi melkein-valmiista ruuista oli tämä kurpitsa-linssikeitto. Sain käytettyä kaapista purkillisen linssejä sekä pöydältä pois pari kurpitsaa. Keiton esikuvana oli Henri Alenin Vuoden keittokirjassa oleva curry-linssikeitto, pohjan makumaailma tuli siitä, lisäsin lisäksi vielä nuo kurpitsat (ja jätin ohjeen tomaatit pois tässä vaiheessa).

2 hokkaidokurpitsaa

Pilko kurpitsat muutamaan osaan ja poista siemenet. Paahda kurpitsalohkoja n. 30 min 200 asteessa uunissa. Lusikoi kurpitsamassa kulhoon, minulla taisi tätä tulla tätä reilu litra. 

5 dl linssejä

1 iso sipuli

3 valkosipulin kynttä

2 isoa porkkanaa

voita/öljyä

1 tl inkivääriä

1 tl currya

3 tl paprikamaustetta

kuivattua chiliä (jos haluaa)

1,2 l hyvää lientä

paahdetut kurpitsat

Huuhdo linssit hyvin, jätä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota kasviksia kattilassa, mausta reilusti. Lisää hyvää lientä (minulla taisi olla nyt peuralientä) ja keitä n. 20 min. Lisää kypsä kurpitsamassa joukkoon ja soseuta keitto.

Keitto on tällaisenaan hyvä sakea pohja monenlaiselle kasviskeitolle ja se kestää pakastamisen hyvin. Keittoon voi lisätä esim. Koskenlaskijaa, kermaa, lientä, tomaattimurskaa tai kookoskermaa, ja mausteita maun mukaan. Tuo ensimmäinen etäpäivän lounas (alakuva, siinä paljastuu myös se, että olihan meillä vähän kattauskoristeitakin itsenäisyyspäivänä) oli maustettu tulisella jänisliemellä ja koskenlaskijalla. Ihan älyttömän hyvä keitto pelkällä lämmityksellä ja pienellä tuunauksella, ehkä meni minuutti kauemmin kuin mikroaterian mikrottamisessa. Niin hyvää, että mieskin santsasi.

2. Iloa joulunodotukseen - joulukalenterit

Tämä on oikeastaan hassua, että minä kirjoitan joulukalentereista, sillä todistettavasti en ole ollut mikään joulukalenteri-ihminen (ainakaan lapsena) kuten vaikka siskoni on aina ollut. Olimme eilen juhlimassa suvun uusinta ylioppilasta ja siskoni kertoi lapsille kuinka olin jo lapsuudessa ollut välinpitämätön omaa kuvajoulukalentereitani kohtaan 🎅. Tonttukaan ei käy enää ihan joka vuosi, mutta olihan se lapsuudessa ihan parhaita joulujuttuja, ja on se sitä ollut vieläkin. 

Mutta kyllä joulukalenterit ovat keskeinen ja iloinen osa joulunodotusta, etenkin nykyisin kun joulukalentereita on sellainen valikoima, että jokainen varmasti löytää mieluisen. Esikoinen toivoi synttärilahjaksi Lumenen joulukalenteria ja sai sen; paljon iloa lähikosmetiikasta. Lapset keskustelevat joka vuosi huolella, että mikä on paras kalenteri sinä vuonna. Tänä vuonna kumpikin halusi patukkakalenterin, viime vuonna sipsikalenteri oli hitti (ja pettymys). 

Minä löysin viime vuonna minulle parhaan joulukalenterin: teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta. Tänä vuonna tilasin maustamattoman version kalenterista, ja se on kyllä ylittänyt kaikki todella korkeat odotukseni. Upeaa teetä jokaiselle päivälle, jokainen kuppi on tehnyt mielen iloiseksi. Kalenterista löytyy niin mustaa, valkoista, vihreää teetä kuin oolongiakin. Ja kaikki toinen toistaan parempia. Olen niin iloinen, että olen oppinut nauttimaan muustakin teestä kuin siitä perusmustasta maidon kanssa jota olen juonut jo kohta 35 v. 

Tänä vuonna ripustin kalenterin yksinkertaisesti seinälle tonttukalenterin paikalle viimevuotisin koristein. Siinä se tuo iloa jokaiseen päivään.

1. Iloa joulunodotukseen - jouluinen pellavaliina

Minun ei pitänyt tänä vuonna tehdä joulukalenteria ollenkaan. Mutta tämän viikon paluu totaaliseen etätyöarkeen veti mielen niin matalaksi, niin matalaksi, etten halua koko asiaa edes kommentoida. Todeta vain sen verran, että jotain kivaa pitää keksiä, on ihan pakko. Ja mikäs sen mukavampaa tähän aikaan vuodesta kuin koota listaa jouluiloa tuottavista asioista, ja vieläpä toteuttaa niitä!

Ensimmäiseksi iloiseksi asiaksi nousee mieleen tämä liina. Ihastuin tämän liinan perinteisyyteen heti kuvan nähtyäni kudonta-aseman FB-ryhmässä. Niinpä sitten tutkailin työkalenteria ja löysin yhden maanantain, jolloin ei ollut yhtään kokousta: merkkasin päivän heti saldovapaaksi ja onnekseni sain varattua loimen samalle päivälle. 

Maanantaiaamuna tein eväsleivät savuhirvestä, pakkasin reppuun vesipullon ja eväät, ja suuntasin kudonta-asemalle. Eväät kuuluvat kutomiseen keskeisesti, muistan vieläkin millaista oli syödä alle parikymppisenä eväsleipiä kartanon kudontapaikan portailla kuumana kesäpäivänä ja jutella ohjaajan kanssa kangaspuiden historiasta.

Kudoin liinaa 2 m, puista ottamisen jälkeen pituus oli 198 cm. Aloitin yhdeksän jälkeen puolaamalla lankaa ja pian pääsin kutomaan. Lopetin vähän ennen viittä, toki väliin mahtui pari pientä ruokataukoa ja muutama jaloittelutauko enemmän, mutta olihan tässä pientä urakoimisen makua. Olen aina kutonut vähän urakkavauhtia, mutta ehkä se oli 3-kymppisenä vähän erilaista kuin nyt 5-kymppisenä. Mutta sainpahan vaan kauniin liinan aikaiseksi yhden vapaapäivän aikana. Eilen päärmäsin liinan ja prässäsin sen perinteisesti kostean harson läpi. Onnentunne on ihan fyysistä!

Minulle huone täynnä kangaspuita on sellainen mielentila, että samaa onnellisuutta tunnen ehkä vain metsässä. Jaksan ihastella kangaspuiden nerokkuutta, niisintää, polkusten sitomista niisivarsiin, kankaan sidoksia ja kaikkia kudontaan liittyviä sanoja (luha!) vuosikymmenestä toiseen. Katsokaa nyt tuotakin kuvaa: reunalankoja ei voi niisiä pomsisidoksessa, niinpä ne jätetään vapaaksi, mutta niihin laitetaan pieni paino riu'un avulla 💚

Pätkis-vadelmakakku ja synttärit 2021

Tänä vuonna saimme juhlia lasten synttäreitä taas vähän isommalla porukalla ja se oli pelkästään ihanaa! Mukava nähdä kaikkia sukulaisia, nauttia puheensorinasta ja jatkuvasta naurunremakasta. Meillä oli ensin ruoka ja vähän myöhemmin joimme kakkukahvit. Ruuaksi syötiin lasagnea Nigellan mukaan, salaattia ja sieni-punajuurisalaattia, lisänä patonkia ja perinteiset ruokajuomat. Lasagnen tein tuosta ohjeesta kaksinkertaisena, kastikkeen kymmenen litran kattilassa ja vuokana isoin uunivuoka. Ihan koko satsi ei mahtunut tuohon vuokaan, pari pientä vuokaa meni pakastimeen. Tuo lasagne riitti hyvin 14:lle henkilölle ja vielä jäi huomiset etälounaat. Yksi serkuista oli meillä yötä ja serkukset tekivät salaatin ja muutenkin auttoivat kattamisessa ja muussa. 

Kakkukahveilla oli molemmilla lapsilla taas omat kakut: kuopuksella perinteisesti hedelmäsalaattikakku, sydämen muotoinen nakukakku tällä kertaa, ja esikoinen löysi googlaamalla hyvältä kuulostavan vadelma-pätkiskakun. Hyvää kakku oli, todellakin hyvää. Koristeet olimme ostaneet jo syyslomareissulla Tampereen viehättävästä Tallipihan suklaapuodista. 

Kakun ohjeen otin Viimeistä murua myöten -blogista, vähän muutin ohjetta ja suurensin sitä aavistuksen, mitään kovin tarkkoja muutoksia en tällä kertaa tehnyt. Kuorrutteen määrän suurensin ehkä turhaan, seuraavalla kerralla voisi tehdä alkuperäisen ohjeen määrän, tästä jäi vähän yli. Kirjoitan koko ohjeen tähän yhteen postaukseen, tarkempaa pohdintaa ja alkuperäiset määrät voi lukea tuon linkin takaa löytyvistä postauksista. Oli kyllä kiva leipoa kakku johon oli hyvät ja toimivat ohjeet, ja tiesi että joku muu on jo kokeillut sen parhaan version. Minä en tehnyt vegaanista versiota, kirjoitan tähän vähän pelkistetysti ohjeen kuten minä tein:

Suklaakakkupohja

2,6 dl maustamatonta jugurttia (alkuperäisessä ohjeessa piimää)

1,3 dl rypsiöljyä

3 pientä kananmunaa

250 g vehnäjauhoja 

70 g kaakaojauhetta 

370 g sokeria

1 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

2,6 dl lämmintä kahvia 

Sekoita jugurtti, öljy ja munat keskenään. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon, älä vatkaa tai vaivaa. Kaada lopuksi lämmin kahvi joukkoon ja sekoita. Kaada löysä, lähes juokseva taikina 26 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Paista 175 asteessa n. 40-45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kunnolla esim. yön yli.

Vadelma-pätkistäyte

2 dl kuohukermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

250 g vadelmia

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

70 g pätkiksiä rouhittuna

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto ja sokerit. Sekoita joukkoon myös rouhitut pätkikset. 

Halkaise kakku kolmeen osaan. Levitä puolet täytteestä toiseen väliin ja puolet toiseen. Kakku ei tarvitse erillistä kostutusta, etenkin jos kakun täyttää edellisenä päivänä. Kelmuta kakku ja säilytä kylmässä yön yli. Minä en kylläkään kelmuttanut, kakkuvuoka mahtui täytetyn kakun suojaksi ja se riitti hyvin. 

Pätkiskuorrute

n. 300 g pätkiksiä

1,35 dl kuohukermaa

200 g huoneenlämpöistä voita kuutioituna

1 dl tomusokeria

0,7 dl  kaakaojauhetta

ripaus suolaa

Kaada pätkikset kulhoon tai kattilaan. Lämmitä kerma kiehuvaksi ja kaada pätkisten päälle, anna seistä minuutin verran. Sekoita sen jälkeen tahna tasaiseksi esim. lusikalla voimakkaasti sekoittaen. 

Vaahdota toisessa kulhossa pehmeä voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi, vatkaa myös kaakaojauhe ja suola joukkoon. Vatkaa tämä ja pätkistahna keskenään hyvin sekaisin. Kakun voi päällystää heti pehmeällä kuorrutteella, mutta jos haluat pursottaa koristeita, pidä kuorrutetta jääkaapissa kunnes se jähmettyy vähän. Minä levitin kuorrutteen heti pelmeänä jälkuruokalusikalla, ja siitä tuli minusta ihan hieno. Esikoinen koristeli kakun vielä suklaahelmillä ja vaaleanpunaisilla manteleilla. Uusi suosikkikakku on löytynyt!

Juhlista nauttii kolmeen kertaan: valmistelu on kivaa, juhlat on kivat ja tämä hetki on kiva

Kauriin kinkku eli takajalka paistopussissa

Kinkku menossa uuniin

Tänä vuonna vietimme isänpäivän mökillä. Ennen sitä lauantaina oli hirvipeijaiset, sellaiset korona-ajan ulkopeijaiset päiväseltään. Oli mukava nähdä kaikkia sukulaisia ja kyläläisiä, suorastaan sydän meinasi sulaa. Serkku näytti männyn mistä vaari oli aikoinaan ampunut metton, ehkä joku vajaa 70 v sitten. Tärkeä mänty. Samalta reissulta löytyi suppilovahveroitakin. Lauantaina ei siis tarvinnut kokkailla kun pääsimme valmiiseen hirvikeittopöytään, mitä nyt illalla vähän piti paistaa makkaraa takassa ja syödä italiansalaattia.  

Sunnuntaina valmistin kauriinvasan kinkun. Varsinaista lähiruokaa, kun oli mökin viereiseltä pellolta saatu, katajanmarjat olivat 5 m mökistä. Valmistin kinkun yksinkertaisesti paistopussissa: 

1 kauriin takajalka (n. 2,2 kg luineen)

tuoretta rosmariiinia silputtuna

pippuria

kuivattua ja savustettua chiliä

n. 20 katajanmarjaa morttelin kautta

2 tl suolaa

pikkusipuleita reilusti (tai 2 isoa sipulia)

2 porkkanaa

Hiero mausteet lihan pintaan, anna maustua pari tuntia. Kuori kasvikset, pilko porkkanat ja sipulit tarvittessa ja laita paistopussiin lihan alle. Laita liha 250 asteiseen uuniin ja laske lämpö heti 130 asteeseen. Paista kunnes liha on n. 67 astetta (tai sellaiseksi kuin haluat), minulla meni nyt aikaa n. 2 tuntia. Anna lihan vetäytyä pussissa puolisen tuntia.

Sen puolen tunnin aikana ehtii hyvin valmistaa lohkoperunat ja -porkkanat. Ja koska olin saanut sieniä, tein myös suppiskastikeen kolmelle sieniensyöjälle. 

Kinkkua jäi vielä yhdelle aterialle: alkuviikosta pilkoin loput lihat suikaleiksi, maustoin soijalla ja osterikastikkeella ja wokkasin lihat ja paljon kasviksia. Upea ruoka sekin. 

Isänpäiväkakuksi toivottiin Bostonkakkua. Tein sen Valion ohjeella, pieni 2½ desin pullataikina meni heti tuoreeltaan. 

Askartelimme esikoisen kanssa puolukkakranssit. Vähän meinasi tulla kiire, mutta oli mukava kokeilla. Kuvan rajaus on vähän hupsu, mutta halusin meidän saappaat mukaan. 

Hanhiwokki

Wokki on kuten pyttipannu: siihen laitetaan mitä on, samalla se on mitä parhainta hävikin estoa. Hanhiaterialta jäi hanhea ihan reilusti, täytetäkin jäi vähän. Liha oli alun alkaen aavistuksen kuivaa, mutta maustettuna ja wokattuna se maistui todella hyvältä. Tämä ruoka maistui koko perheelle, noodeleita ei ollut enempää, mutta sekin riitti.

kypsää hanhea mitä on

3 rkl hanhen hedelmätäytettä jos on

2 rkl ketjap manis -kastiketta

2 rkl soijakastiketta

2-3 rkl osterikastiketta

2 tl raastettua inkivääriä

1 tl fariinisokeria

1-2 chiliä (minulla mietoa Aji Fantasya)

öljyä

2 isoa porkkanaa

1 iso sipuli

1 pienehkö kiinankaali

iso kourallinen mangoldia

1 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl mustaviinimarjahilloa

1 levy noodeleita

Pilko kypsä hanhi suikaleiksi. Mausta liha maustekastikkeilla, tuoreella inkiväärillä, sokerilla ja chilillä. Kuori ja pilko kasvikset. 

Paista lihoihin rapea pinta kuumalla wokki-pannulla, siirrä syrjään. Laita pannulle öljyä, lisää ensin porkkanat, sen jälkeen sipulit, sitten kaali ja lopuksi mangoldi. Lisää liha takaisin pannulle, mausta etikalla ja hillolla. Lisää lopuksi kypsät noodelit ja sekoita.

Hyvä ruoka, ihan älyttömän hyvä ruoka kaikkien mielestä. 

Hanhi paistopussissa uunissa

Minulle esitettiin toive, että hanhi pitää valmistaa uunissa kokonaisena. Tämä lintu on syöty jo joku aika sitten, postaus tulee vähän viivellä. Ohjeen inspiraationa käytin Kati Pohjan Riistaa lautasella -kirjan ohjetta, jota muutin kyllä ihan reilusti sen mukaan mitä oli. Sisäelimet oli syöty erikseen aiemmin, joten täytekin poikkesi kirjan ohjeesta. Alkuperäisen ohjeen voi tarkistaa tuosta mainiosta kirjasta. 

1 kynitty hanhi (yli 3 kg, mutta alle 4)

2 tl suolaa

1 oksa rosmariinia

reilusti tuoretta timjamia

ripaus savustettua Aji Fantasy chiliä

1 tl mustapippuria morttelista

1 tl fariinisokeria

2 kotimaista omenaa

15 kuivattua aprikoosia

15 kuivattua luumua

1 oksa rosmariinia

reilusti timjamia

1 tl suolaa

n. 10 tai yli pikkusipulia

Sekoita yrtit ja mausteet keskenään ja hiero ne hanhen pintaan. Pilko täytteen hedelmät paloiksi, sekoita joukkoon yrttejä ja suolaa. Täytä hanhi täytteellä, sido jalat kiinni ja siirrä lintu paistopussiin pikkusipuleiden kanssa. Paista 15 min 225 asteessa uunissa, laske sen jälkeen 135 asteeseen ja jatka paistamista vielä n. 2 h. Ehkä vähempikin olisi riittänyt; tämä sama lause tuntuu tulevan minun jokaiseen hanhireseptiin. 

Täyte oli erinomaista, samanlaista aion tehdä uudestaankin. Syötiin perunoiden, kurpitsakuutioiden ja salaatin kanssa. Kastikkeesta tuli erinomaista, siinä oli lientä paistopussista, vähän kermaa ja vehnäjauhoa. 

Yhden sunnuntain hyvä ateria näin Martinpäivän postauksena. 

Kauriin lapa padassa

Lauantai on tavallisesti helpon ruuan päivä; en vaan jaksa tehdä juuri mitään lauantaisin. Mutta jos lauantaille osuu pyhä, kuten tänään pyhäinpäivä, pitää tietysti tehdä vähän parempaa ruokaa. Tänään se vähän parempi ruoka oli kauriin lapaa padassa ja uunikasviksia. Ja jälkiruuaksi mansikkarahkaa. Pihalla palaa kynttilät. 

kauriin etulapaa (n. 770 g)

suolaa, pippuria myllystä

voita/öljyä

pieniä sipuleita reilusti

2 porkkanaa

pieni pala varsiselleriä

1 oksa rosmariinia

reilusti timjamia

1 tl fariinisokeria

1 rkl sampanjaviinietikkaa (tai jotain vastaavaa)

kourallinen kuivattua herkkutattia

3 dl hyvää lientä

2 rkl vehnäjauhoa

Suolaa ja pippuroi lihat reilusti. Ruskista lihat kuumassa padassa voin ja öljyn seoksessa. Siirrä syrjään. Ruskista padassa myös kuoritut ja pilkotut kasvikset, lisää yrtit joukkoon. Mausta murskatulla herkkutatilla, sokerilla ja viinietikalla. Siirrä lihat takaisin pataan, kaada liemi päälle. Laita pata 200-asteiseen uuniin, laske lämpötila n. 150 asteeseen tai vähän alle. Hauduta pataa kolmisen tuntia, käännä lihoja ainakin kerran hautumisen aikana.

Siirrä pata hellalle (ainakin jos valmistat uunijuurekset kuumassa uunissa), suurusta liemi vehnäjauholla jos haluat, anna padan kiehua hiljalleen vielä reilu vartti. Leikkaa lihat reiluiksi suupaloiksi ja siirrä ne takaisin pataan. Nauti mureasta ja maukkaasta lihasta ja ihanasta kastikkeesta. Upea pyhäruoka.

Iltauinnilla näissä maisemissa

Suppisrisotto ja keitetty kieli

 

Taas on nautittu metsän antimista isän kanssa. Minä olen kokkaillut tämän viikon mökkiolosuhteissa, päivät teen töitä ja illat nautin syksystä. Tämän päivän ruokana oli suppisrisottoa tänään poimituista sienistä ja lisäksi paistoin eilen keitettyä hirvenkieltä isän kaatamasta hirvestä. Ja ruuan jälkeen saunoimme ja uimme pimeässä illassa, tämä on työviikkoa minun mieleen. Kymi on 10℃.

Hirvenkielen valmistin kuten aiemminkin, nyt liotin kieltä vuorokauden 7 % suolaliuoksessa. Keitin kieltä eilen 2 h, kuorin sen heti kuumana ja jätin jäähtymään liemeen, jossa se sai olla tähän päivään. Siinä vaiheessa kun risotto alkoi olla valmista, paistoin ohuita viipaleita sopivasti kahdelle. Lopun kielen isä syönee leivän päällä leikkeenä.

Kävin tänään töiden jälkeen metsässä ja vielä löytyi sieniä parille ruualle, ehkä tämän vuoden sienet oli tässä. Teen harvoin risottoa suppiksista ja vielä harvemmin risottoa mökillä.  Täytyy tunnustaa, että tämä ruoka oli mielessä jo viime viikolla, sillä kävin hakemassa Hakaniemen hallista hyvää parmesania, risottoriisiä ja shampanjaviinietikkaa mökille tuotavaksi.

 

Kaikki äitini reseptit Nanna kertoi aiemmin tekevänsä tattirisoton niin, että laittaa sienet sellaisenaan riisin joukkoon, ei siis mitään esipaistamista; ja niin minäkin tein nyt suppisten kanssa ja se todellakin kannatti. Ehkä paras suppisrisotto mitä olen syönyt. Tämä annos oli sopiva kahdelle, sieniä oli kyllä reilusti mutta hyvä niin. Nyt täytyy sanoa, etten mitannut liemen määrää eli tuo määrä ei ole ollenkaan tarkka. Käytin liemenä puolet kielen keittämisestä jäänyttä lientä, puolet peurapadasta jäänyttä lientä. Tämä on vaikeasti toistettavissa, eikä tarvitsekaan, hyvää tulee varmasti mitä lientä onkaan käytettävissä.

vähän voita

1 iso sipuli

2 dl hyvää risottoriisiä

½ l suppiksia (tai sinne päin)

2 rkl shampanjaviinietikkaa

n. ½ l hyvää lientä (voi olla enemmänkin)

n. 1 dl raastettua parmesania

n. 1 rkl voita

Sulata voi kattilassa, kuullota hienoksi pilkottua sipulia hetki. Lisää riisi joukkoon, jatka kuullottamista toinen hetki. Pilko tuoreet sienet pieneksi ja lisää nekin kattilaan. Lisää viinietikka ja sekoita se tasaisesti joukkoon. Tämän jälkeen ala lisäillä kiehuvaa lientä suunnilleen desi kerrallaan. Kun edellinen satsi lientä on imeytynyt riisiin, lisää uusi. Maistele riisiä ja lopeta nesteen lisääminen siinä vaiheessa kun riisi alkaa olla sopivan kypsää, pieni purutuntuma saa jäädä. Sekoita lopuksi parmesan ja vähän voita ja anna niiden sulaa risottoon. Minä en lisännyt mausteita enkä suolaa ollenkaan, sillä liemet olivat sopivan mausteisia ja suolaisia, mutta lisää toki pippuria ja suolaa jos risotto niitä kaipaa.

Me söimme risoton paistettujen kieliviipaleiden kanssa, mutta hyvää risotto olisi sellaisenanakin. Maistui molemmille, isä santsasi viimeiseen riisinjyvään saakka. Ihana ruoka, ihana ilta.