Onnea on...

Kukat Pirjo Koppi

Olin työhyvinvointikoulutuksessa, jossa käsiteltiin stressinsietoa ja sen hallintaa. Koulutuksessa oppi varmaan taas jotain uutta, myös sen, että jos kaikki listassa olleet kolme työuupumuksen merkkiä täyttyisivät, kannattaisi asia tiedostaa ja päättää, ettei antaisi sen häiritä. Tärkeä asia stressinhallinassa on myös se, että ei etsi/jää vellomaan huonoihin asioihin, vaan muistaa joka hetkessä hyviä asioita ja tiedostaa kuinka hyvin asiat kuitenkin on. Siksi päätinkin tehdä positiivisen listan pienistä asioista, joiden koen olevan erityisen hyvin tässä marraskuussa. Lista ei missään nimessä ole kattava, eikä mitenkään tärkeysjärjestyksessä, mutta nämä asiat nostin tässä hetkessä esiin.

Onnea on... oma luottofloristi
Olen tilannut lähes kaikki kukat kuopuksen nimiäisistä lähtien floristimestari Pirjo Kopilta, eli suhde on kestänyt jo aika tarkkaan seitsemän vuotta. Kukkia on tilattu niin merkkipäiville, vuodenaikajuhliin, tuliaisiksi, väitelleille, valmistuneille, yllätysvierailuille, asusteeksi ja ihan vaan omaksi ja muiden iloksi. Kaikki on onnistunut, kaikista on tykätty ja tiukatkin aikataulut ovat käyneet. Muistan vieläkin sen tunteen, mikä tuli niistä ensimmäisistä kukista, nimiäisjuhlissa olleista kolmesta asetelmasta. Tuntui että koko koti sai uuden tunteen, ja juhla tuli vieläkin herkemmäksi. Tai kuinka yhtenä vuotena lapsen syntymäpäiväkimpusta kehkeytyi oma ohjelmanumero kaverisynttäreillä: tytöt olivat jonossa nätisti odottamassa vuoroaan, kun sankari näytti kimppuun piilotettua yllätystä yhdelle vieraalle kerrallaan. Se on onnea se, tunteet jotka kannattelevat vuosienkin kuluttua.

Onnea on... suomalainen työ ja raaka-aineet
Mikä ilo olikaan, kun tajusin että edelleen löytyy Suomessa tehtyjä kenkiä ja vaatteita. Olen tallustellut syksyn Sievin kengillä ja juhlinut monet juhlat kokonaan kotimaisissa vaatteissa. Kun asiat pysyvät lähellä, on helpompi tietää miten ne on tehty. Onnea on myös se, että saan syödä lihaa josta tiedän miten se on kasvanut (ja miten teurastettu) ja saan leipoa jauhoista, joiden olen nähnyt kasvavan (siis sen viljan josta jauhot on jauhettu). Sisko toi taas tullessaan kassillisen jauhoja Vääksyn Myllystä, ruisleipä odottaa onnellista tekijäänsä. 

Onnea on... onnistunut työmatka ja hyvät ravintolat
Työmatkaa en nyt analysoi tässä enempää, kunhan vaan totean että olipa poikkeuksellisen inspiroiva ja antoisa matka. Ja koska myös työmatkalla on iltaisin pakko syödä, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Muutamassa illassa saimme monta hienoa kokemusta; mitä parasta intialaista ruokaa nukkuvassa pikkukaupungissa, Wagamamassa parasta ramenia aikoihin (ehkä koskaan?) ja sitten tietysti kaiken kruunasi Jamie Oliverin Barbecoa. Paikka on hienolla paikalla, ihan St Paulin katedraalin vieressä. Minä tosin istuin selkä ikkunaan (ja siten katedraaliin) päin ja katse keittiöön ja siellä olevaan hienoon puu-uuniin päin. Sain elämäni parasta lammasta, ihan täydellisesti kypsennetty ja maustettu. Jos pidät hyvästä lihasta ja pyörit Lontoossa päin, suosittelen käymään! Ja mikä hauskinta, siinä vaiheessa kun koko pöytäseurue hyrisi ja kehräsi hiljaista tyytyväisyyttään upean aterian päätteeksi, eläväinen italiailais(?)taustainen tarjoilija säntäsi pöytään ja kysyi huolestuneena: "Mikä hätänä, vaikutatte koko pöytä niin surulliselta?". Vakuutimme hänelle, että tämä on suomalainen tapa ilmaista onnea.

Onnea on... se ettei marraskuun jouluhössötys ärsytä tänä vuonna
Viime vuonna olin hyvinkin ärsyyntynyt (blogien) jouluhössötyksestä joka alkoi pahimmillaan jo lokakuussa. Nyt Lontoossa oli jo hyvin jouluista, mutta tajusin siellä, ettei se ärsytä yhtään (vähän kai sama juttu kuin se, ettei vieraan kielen kirosanat tunnu ollankaan pahalta, toisin kuin oman kielen). Ja tajuttuani sen, tajusin ettei minua ole ärsyttänyt muiden jouluhössötys tänä vuonna. Minä teen omaa joulua huolimatta siitä, että muut täyttävät mainoksia ja blogejaan jo nyt joululla. Suurimman osan lahjoista olenkin jo hankkinut, ja niistä on hyvä mieli valmiiksi. Kokemuksia, elämyksiä ja nautintoa. Siitä on tämä joulu tehty. Eikä ärsytä yhtään.

Onnea on... oma perhe ja suku ja ystävät.
Voimaa, näin on. 

Marianne-flan

Tämä marraskuun juhlasesonki on jo suunnilleen puolessa välissä. Tämän vuoden järjestelyihin on ehkä aavistuksen vaikuttanut vajaan viikon matka tässä kaiken muun seassa. Mutta tästäkin on selvitty, ehkä vähän enemmän mutkia oikoen kuin jonain toisena vuotena, mutta levollisin mielin kuitenkin, ja sehän se on pääasia. Opetin juuri esikoiselle esimerkilläni (ja rautalangalla), että aina ei ole pakko suorittaa jaksamisen äärirajoilla, vaan esim. kaksi tuntia unta yössä on tärkeämpää juhlamielen kannalta kuin joku muu asia. 

Tänä vuonna oli siis tarjolla mm. lähipitserian pitsaa, vihannestikkuja (ihan omin pikkukätösin pilkottuja) sekä perinteisesti ne perussipsit, -pähkinät, -karkit ja -suklaat. Kakkuina sekä omenapiirakkaa että suklaa-flan piparmintulla maustettuna, eli marianneversiona. Kakut tein sentään itse, kumpikin tosin helppoja ja vaivattomia tänä vuonna. 

Marianne-flan on ihan kuten suklaa-flan, paitsi parilla pienellä muutoksella. Kopioin ohjeen itseltäni tähän ja lisäsin pienet muutokset ohjeeseen.

2 cups (4,8 dl) jauhoja

1 rkl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 cup (2,4 dl) sokeria

½ cup (1,2 dl) kaakaojauhetta

1 tl vaniljajauhetta

1 cup (2,4) maitoa

3 munaa

½ cup (1,2 dl) rypsiöljyä

piparminttu-uutetta (käytin 2 tl)

1 tlk (386 ml) "evaporated milk" eli makeuttamatonta säilykemaitoa

1 tlk kondensoitua maitoa (muistaakseni oli n. 300 g)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 kananmunaa

2 kananmunan keltuaista

siemenet yhdestä vaniljatangosta

1/3 cup (0,8 dl) piparminttukaramellikastiketta (Pärlans pepparmint-kolakastike)

Voitele iso mahdollisimman laakea kuivakakkuvuoka, vetoisuus n. 3 l. Aloita kakkutaikinasta. Siivilöi kuivat aineet kulhoon. Sekoita toisessa kulhossa/kannussa maito, munat, öljy ja piparminttu-uute keskenään. Uutteen määrä riippuu siitä, kuinka tiukkaa aine on: minä laitoin nyt 2 tl, se oli sopiva määrä. Kaada neste kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. 

Valmista kiisseli vanukasta varten. Laita maitotiivisteet, tuorejuusto, munat ja vaniljatangon siemenet tehosekoittimeen ja aja se ihan tasaiseksi.

Valuta piparminttukaramellikastike kakkuvuuan pohjalle tasaisesti. Jos sinulla ei ole valmista piparminttukaramellikastiketta, voit lisätä tavallisen kinuskikastikkeen joukkoon piparminttu-uutetta ja sekoittaa sen hyvin. Nyt joulusesonkina löysin Hellasta&Herkusta Pärlansin pepparmint-kolakastiketta, suosittelen! Kaada kakkutaikina karamellikastikkeen päälle tasaisesti. Kaada lopuksi vanukaskiisseli päälle, älä sekoita. Se tosiaan jää ihan päälle, ja peittää koko kakun. Minä jätin nyt osan kiisselistä (n. 2-3 dl) kaatamatta, ja flan jäi sankarin toiveen mukaisesti vähän ohuemmaksi.

Peitä kakkuvuoka foliolla. Laita kakkuvuoka isoon uunivuokaan ja lisää isoon vuokaan tulikuumaa vettä muutama sentti pohjalle. Laita vuoka 175 asteeseen uuniin. Paista n. 1 h 30 minuuttia, kokeile kakun kypsyyttä tulitikulla. Anna kakun jäähtyä vähintään pari tuntia ja kumoa se lautaselle kylmänä. 

Kakku oli nyt koostumukseltaan ja suhteiltaan suorastaan täydellinen. Piparminttu maistui kivasti ja toi sopivasti talvista makua sekä kakun pohjaan että päälle. Olin vielä tyytyväisempi kakkuun tällä kertaa, ja se pysyi todella nätisti kasassa vaikka oli pitkään tarjolla. Tuntui maistuvan myös vieraille.

Säärystimet

Esikoinen sai toiset säärystimet, vihdoinkin, jos häneltä kysytään. Sain nämä melkein valmiiksi viime talvena, mutta ihan valmiiksi nyt vasta. Onneksi syksy on ollut lämmin, joten isoa tarvetta ei ole ollut. 

Nämäkin ovat ihan yksinkertaiset, resorit ylhäällä ja alhaalla, muuten tavallista oikeaa neuletta. Kauneus tulee langasta, ei mallista. Kuulemma seuraavat pitäisi olla kokonaan joustinneuletta. Tähän väliin on kyllä tulossa muutama muu projekti, ihan itselle tällä kertaa. 

Lanka on ostettu Snurresta, saksalaista Opal-lankaa. Puikkosuositus on 3-4, minä tein nämä kolmosen puikoilla. Lankaa kului vajaa 150 g.

Alkuun 14 x 4 silmukkaa, joustinneuletta 2o2n kymmenisen cm, sen jälkeen oikeaa neuletta polven alapuolelle. Lisäsin pikkuhiljaa 8 silmukkaa, eli ylhäällä oli 16 silmukkaa puikolla. Loppuun taas joustinneuletta 2o2n kymmenisen cm.

ps. Esikoinen on pari senttiä pidempi kuin minä.

Keltajuuria ja pinjansiemeniä

Tämä on ensimmäinen vuosi, kun olen löytänyt tavallisista kaupoista keltajuuria, ajoitus on ihan mahtava. Olen yleensä kasvattanut keltajuuret itse, mutta tämän vuoden sato oli katastrofaalinen, joten on ollut pakko turvautua kauppojen juuresvalikoimaan jo tähän aikaan vuodesta. 

Isänpäiväksi oli toiveissa hyviä pihvejä kolmen kilon pannulla paistettuna sekä lohkoperunoita. Lisukkeeksi tein tavallisia uunijuureksia (lanttua, porkkanaa, palsternakka ja keltajuuria) sekä salaatin keltajuurista. Tämä on niin simppeli juuressalaatti, etten osaa tarkkaa ohjetta edes antaa, mutta kirjasin sen silti tähän ylös.

keltajuuria

pinjansiemeniä

oikein hyvää balsamicoviinietikkaa

sormisuolaa

Keitä keltajuuret napakan kypsiksi. Anna jäähtyä ja kuori ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Asettele lautaselle keltajuuret ja kaada vähän  balsamicoa ja lisää sormisuolaa. Kaada siemenet päälle ja salaatti on valmis.

Eton mess isänpäiväksi - hillaa ja passionia

Tiedustelin tänä vuonna normaaliin tapaani hyvissä ajoin että millainen isänpäiväkakku olisi toiveissa. Vastaus oli "jotain hyvää", enkä uteluista huolimatta saanut sen tarkempaa ehdotusta. Minulle jotain hyvää tarkoittaa yleensä marenkia tai suklaakakkua. Suklaakakkua on tilattu tähän juhlaputkeen muutenkin joten päädyin marenkiin. En tosin tehnyt tavallista (tai erilaista) Pavlovaa tällä kertaa, vaan päädyin enemmän jälkiruokamaiseen Eton messiin. Tosin luin wikipediasta että ei tämä ehkä käy oikeasta etonilaisesta, sillä siinä pitäisi olla mansikoita. Toisaalta Hugh F-W suositteli River Cottage Everyday -kirjassaan vaihtamaan mansikoiden (ja vadelmien) tilalle karviasta tai omenaa, niin kai sitten hillakin menee. Ja kastike päälle.

Oikeastaan tämä idea kirkastui käydessäni pitkästä aikaa Hellassa&Herkussa. Siellä oli nimittäin ihania A l'Olivier:n hedelmäisiä etikkakastikkeita, ja oli ihan pakko ostaa passionhedelmää. Etikka ja passion sopivat yllättävän hyvin yhteen, ihan huippu tuote sellaisenaankin. Sain tuosta River Cottage -kirjasta luottamusta siihen, että yksinkertainen marenki, kermavaahto ja marjat toimivat. Ja lisäsin vähän kastiketta ylimääräisenä päälle.

2 kananmunan valkuaista (3 jos ihan pieniä munia)

100 g hienoa sokeria

2 dl kermaa

sokeria maun mukaan (n. 1 rkl)

3 dl hillaa

sokeria ihan vähän jos haluat

½ dl sokerilientä (1 dl vettä + 2 dl sokeria keitetään pari minuuttia, annetaan jäähtyä)

½ dl passionhedelmä-viinietikkakastiketta (A l'Olivier)

Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa hyväksi vaahdoksi. Pursota/lusikoi pieniä marenkeja pellille ja paista n. 2 h 120 asteessa. 

Vatkaa kerma, mausta sokerilla, mutta älä tee liian makeaksi.

Lisää hillaan aavistus sokeria jos haluat, tai anna marjojen olla sellaisenaan.

Sekoita sokeriliemi ja passion-viinietikkakastike. Keitä kastiketta vähän kokoon, muutama minuutti riitti minulla.

Kokoa annos: murskaa marenkia, lisää kermaa ja marjoja annoskulhoihin. Valuta kastiketta päälle ja nauti. Aivan ihana jälkiruoka.


Tänä vuonna syötiin paljon keltaista. Aamun pekoniaamiaisella oli tavallista keltaisempia munia, keltaista paprikaa, persimoneja ja keltaista hilloa. Päivällisellä syötiin keltaisia uunijuureksia (viimeiset omat keltajuuret, keltaiset porkkanat, lanttua ja palsternakkaa) ja keltajuurisalaattia. Ja parhaat paistamani pihvit; naudan marmoriulkofilettä paistettuna kolmen kilon valurautapannulla sekä lohkoperunoita. Mukava ja leppoisa isänpäivä!

Sydänpullat - lihapullat hirven sydämestä

Vaari pääsi tänään isänpäivänkonserttiin tuuraamaan työmatkalla olevaa isää. Illaksi piti tehdä hirven sydänjauhelihasta lihapullia, kun kerran vaari ystävällisesti antoi hirven sydämen meille jauhettavaksi ja syötäväksi. Ja jälkkäriksi tietysti puolukkarahkaa puolukoista, joita ilman vaari jäi, koska antoi meille kaikki poimimansa marjat. Tänään siis sydänpullia, perunamuusia ja lanttu- ja porkkanatikkuja; eilen uunilohta, keitettyjä perunoita, tilli-kermaviilikastiketta ja somesalaattia. Esikoisen sanoin: "Yksinkertainen ruoka on hyvää, se on parasta". Ja sydänpullat ovat erityisen hyviä.

1 tl katajanmarjoja
1 tl viherpippuria

1 tl timjamia

1 oksa rosmariinia, lehdet pieniksi pilkottuna

2 tl yrttisuolaa
1 tl paprikajauhetta

vähän valkopippuria

½ dl kermaa

1 kananmuna

450 g hirven sydänjauhelihaa

450 g nauta-sika-jauhelihaa

Murskaa katanjanmarjat ja viherpippurit morttelissa, laita kulhoon muiden mausteiden kanssa. Sekoita joukkoon vähän kermaa, lisää muna ja sekoita kaikki. Lisää jauhelihat ja vaivaa taikina tasaiseksi. Pyörittele pulliksi ja paista 250 asteessa uunissa koosta riippuen 10-15 minuuttia.


ps. Eilen syötiin tämän vuoden ensimmäiset tortut glögin kanssa.

Suklaa-flan

Viime aikojen hauskin leipomus (täytyy myös todeta että tämän kesän/syksyn ainoa uusi kokeilu, joka onnistui hyvin ja maistui kaikille) löytyy Campasimpukan blogista. Hän oli tehnyt choco flania, kakkua josta minä en ollut ikinä kuullutkaan. Kakku on varsinainen taikakakku, eli siinä laitetaan vuokaan pohjalle taikina, jonka päälle sitten kaadetaan maitotiiviste-munaseos. Paistamisen aikana kakku kohoaa, saa ilmaa väleihin ja kohoaa pinnalle kevyempänä, kun taas kiisseli pysyy tiiviinä ja painavana ja painuu pohjalle. Kiintoisaa keittiökemiaa minusta, ja käy myös ohjelmanumerosta.

Tein kakun esikoisen kanssa, sillä halusin näyttää hänelle miten kakku syntyy. Campasimpukka oli pienentänyt alkuperäistä ohjetta ja muutenkin vähän muutellut sitä, mutta minä tein alkuperäisen amerikkalaisen ohjeen mukaan. Jostain syystä minun vanukaskerros oli paljon paksumpi kuin alkuperäisessä kuvassa, mutta eipä se pahemmin haitannut. Tämä kakku on helppo tehdä, ja erityisesti lapsista kiinnostava, joten hauskaa yhdessä puuhastelua tiedossa. Kuvia kannattaa käydä ihailemassa noista linkeistä. 

Minä käytän amerikkalaisiin ohjeisiin sieltä aikoinaan ostettuja kuppimittoja, mutta muutin määrät myös SI-järjestelmän mukaisiksi.

2 cups (4,8 dl) jauhoja

1 rkl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 cup (2,4 dl) sokeria

½ cup (1,2 dl) kaakaojauhetta

1 tl vaniljajauhetta

1 cup (2,4) maitoa

3 munaa

½ cup (1,2 dl) rypsiöljyä

1 tlk (386 ml) "evaporated milk" eli makeuttamatonta säilykemaitoa

1 tlk kondensoitua maitoa (muistaakseni oli n. 300 g)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 kananmunaa

2 kananmunan keltuaista

siemenet yhdestä vaniljatangosta

1/3 cup (0,8 dl) karamellikastiketta (Pärlans suolakaramellikastike)

Voitele iso mahdollisimman laakea kuivakakkuvuoka, vetoisuus n. 3 l. Aloita kakkutaikinasta. Siivilöi kuivat aineet kulhoon. Sekoita toisessa kulhossa/kannussa maito, munat ja öljy keskenään. Kaada neste kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. 

Valmista kiisseli vanukasta varten. Laita maitotiivisteet, tuorejuusto, munat ja vaniljatangon siemenet tehosekoittimeen ja aja se ihan tasaiseksi.

Valuta karamellikastike kakkuvuuan pohjalle tasaisesti. Voit käyttää mitä tahansa karamellikastiketta. Minä taisin käyttää vähän enemmän kuin ohjeessa, se ei haittaa sillä Pärlansin suolakaramellikastike (ostettu Hellasta&Herkusta) on niin todella hyvää. Kaada kakkutaikina karamellikastikkeen päälle tasaisesti. Kaada lopuksi vanukaskiisseli päälle, älä sekoita. Se tosiaan jää ihan päälle, ja peittää koko kakun.

Peitä kakkuvuoka foliolla. Laita kakkuvuoka isoon uunivuokaan ja lisää isoon vuokaan tulikuumaa vettä muutama sentti pohjalle. Laita vuoka 175 asteeseen uuniin. Paista n. 1 h 30 minuuttia, eli minunkin piti paistaa vähän kauemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, kokeile kakun kypsyyttä tulitikulla. Anna kakun jäähtyä tunti pari ja kumoa se lautaselle sen jälkeen. 

Vaikka tein ohjeen mukaan, minulla oli todella paksu kerros vanukasta päällä. Flan oli aikuisista hyvää, lapsista sitä oli vähän liikaa, mutta itse kakku oli heidän mielestä parasta suklaakakkua mitä ovat syöneet. Kun kakku oli ollut jonkun aikaa lautasella, vanukas alkoi vähän halkeilla, ja tippui yhdestä reunasta. Esikoinen tilasi tämän syntymäpäiväkakuksi, tosin ohuemmalla flanilla, toivottavasti silloin pysyy kasassakin paremmin. Kynttilöitä en taida siihen uskaltaa kuitenkaan laittaa? Tuli hyvä kakku, todella hyvä kakku. Kiitos Campasimpukalle siitä, että tuli tehtyä jotain ihan kokonaan uutta.

Lämmin perunasalaatti Marttojen ohjeella

Olin ystäväni kanssa Marttojen makkarakurssilla oppimassa makkaranteon saloja. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin marttojen ruokakurssilla, mutta varmastikaan ei viimeinen. Kurssi oli hyvin järjestetty ja päättyi herkulliseen ateriaan hienosti katetussa pöydässä salin puolella. Meitä oli neljä kolmen hengen ryhmää, joista jokainen teki yhden makkaran ja lisäksi jokaiselle ryhmälle tuli joko lisuke, jälkiruoka tai kattaminen. Makkarakurssi on yksi suosituimmista kursseista, ja se järjestäänkin kuukausittain. Makkarat ja lisukkeet seuraavat sesonkeja ja vuodenaikoja, eli kesällä tehdään erilaisia makkaroita kuin talvella tai vaikka jouluna.

Minä halusin kurssille, jotta oppisin perusteet käytännössä ja saisin vinkkejä riistamakkaroiden tekoon. Ja niitähän minä sain. Sanoinkin, että odotukset olivat korkealla, mutta kyllä ne vielä ylittyivät. Kurssi on minusta erittäin kohtuuhintainen, Marttaliiton jäsenille 45 € ja ei-jäsenille 55 €.

Yksi lisuke oli lämmin perunasalaatti, joka maistui kaikille. Minulle tämä salaatti oli uusi oivallus ja siksi halusin kirjata sen tähän ylös, tästä taisi tulla uusi suosikkisalaatti:

1 kg perunaa (kiinteä lajike)

aurinkokuivatun tomaatin öljy

suolaa

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

100 g aurinkokuivattuja tomaatteja

reilusti persiljaa

2 rkl kapriksia

1 rkl balsamiviinietikkaa

suolaa, pippuria

Viipaloi perunat reiluiksi siivuiksi ja laita ne uunivuokaan. Kaada päälle öljyä tomaattipurkista ja ripottele suolaa. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia, sekoita muutama kerta paistamisen aikana.

Silppua sipulit, persilja ja aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita ne keskenään. Lisää kaprikset ja etikka, sekoita kaikki kulhossa. Kaada kypsät perunat öljyineen sekaan ja sekoita. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Hyvää sekä lämpimänä, haaleana että kylmänä.

Salaatti sopi hyvin makkaroiden kanssa, mutta hyvältä se maistui kalojen kaverinakin kotona tehtynä. Ja säilytti herkullisuutensa, kun seuraavana aamuna paistoi ylijäänyttä salaattia aamiaiselle. Makkaroita pitää tehdä heti kun aikaa löytyy vähän enemmän. Pitää koileilla ainakin sydänmakkaraa, kyyhkymakkaraa, joulumakkaraa ja vaikka mitä.

Kasvimaasuunnittelua vuodelle 2016

Tein kasvimaasuunnittelun ensi vuodeksi jo nyt. Kun on kääntänyt maata urakalla, mielessä on tuoreena mitä missäkin oli ja ennen kaikkea miltä maa vaikutti missäkin osassa palstaa. Pidän vieä ensi vuoden kaikki peruslajit tällä vanhalla aarilla, eli kierto on ollut n. 3 vuotta. Keskiosaa palstasta pitää parantaa reilusti, se on tiukkaa savea edelleenkin, ja siihen on pakko laittaa porkkanat nyt. Eli ensi vuonna saa taas kärrätä hiekkaa ja multaa hulluna. 

Uudesta puolikkaasta aarista en tee yksityiskohtaista suunnitelmaa, se saa olla viherlannoituksella ensi vuodenkin, lähinnä siis auringonkukkaa ja hernettä, sekä jotain ylimääräistä mitä sattuu jäämään yli. Ehkä sitten palstan kolmantena vuotena jaan sen penkkeihin, ja siirrän osan näistä lajikkeista sille puolelle. Vähän riippuu siitä missä kunnossa maa on ensi kesän jäljiltä.

Koska kurpitsat ja kesäkurpitsat eivät kasvaneet tänä vuonna, pidän ne samalla paikalla ensi vuonna. Penkit on niin hyvin lannoitettu, että voimaa pitäisi riittää ensi kesäksikin. Mutta muutoksiakin on tulossa. Päätin eilen siirtää kompostikehikot toiseen reunaan. Ja mietin parsapenkin perustamista. Olen haaveillut siitä pitkään, ja nyt mietin että jos laittaisi muutaman parsajuurakon ensi vuonna. Kysymysmerkki tosin on vielä ihan aiheellinen, en osaa vielä ennustaa että mihin aika riittää ensi keväänä. 

Eilen tein ensimmäisen siementilauksenkin, sen isoimman. Nyt on tilattu taas monenvärisiä porkkanoita ja punajuuria sekä palsternakkaa, paljon herneitä ja vähän papuja, auringonkukkaa ja hajuhernettä. Salaatit tilasin sekoituksina tänä vuonna, kolmea erilaista. Pari uutta kurpitsaa ja viisi tomaattia. Kaksi totaalihuonoa tomaattivuotta peräkkäin pienentää kummasti lajikekirjoa.  Heitin vanhoja siemeniä reilusti pois, ja yritän pitää siemenostokset kohtuudessa jatkossa. 

Keltajuuripizza

Minä olen muutaman kerran tehnyt punajuuripizzaa, enkä ole ollut kauhean tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tällä kertaa turvauduin River Cottage Veg Everyday -kirjaan, ja huomasin että Hugh käytti keitettyä punajuurta. Niinpä sitten minäkin käytin, vaikka muuten en tehnyt ohjeen mukaan, en siis käyttänyt tomaattikastiketta enkä kuullottanut sipuleita pannulla, sen sijaan käytin raakaa sipulia huomattavasti vähemmän.

Pizzan päälle laitoin:

4 pientä keltajuurta

1 pieni sipuli

125 g hyvää buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää cheddaria

vähän hyvää parmesania

oliiviöljyä 

Keitä kelta(tai puna)juuret napakan kypsiksi. Tee normaali pizzataikina, anna kohota ja kauli se pellin kokoiseksi. Asettele pohjan päälle ohueksi viipaloidut kelta(tai puna)juuret, ohueksi viipaloitu sipuli ja revi mozzarella ja täytä välit sillä. Ripottele vähän raastettua cheddaria ja parmesaania päälle ja lorauta aavistus oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 minuuttia. 

Tämä oli hyvä pizza, eli keitän juurekset jatkossakin. Ensi kerralla voisi kuullottaa Hugh:n ohjeen mukaan useamman sipulin öljyssä ja levittää pizzalle, hyvää varmasti sekin.

ps. Aion ensi kesänä mennä River Cottagen järjestämälle ruokakurssille. Maltan tuskin odottaa. Ja mietin että onko kenelläkään täällä niistä kokemuksia.

Kastike hirven sydämen jauhelihasta

Mies kuuli hirviporukassa kehuja hirven sydämestä tehdystä jauhelihasta. Että se on kuulemma parasta jauhelihaa mitä on. Niinpä sitten viime sunnuntaina mökiltä palattuani jauhoin yhden hirvenvasan sydämen (1350 g valmista jauhelihaa), samalla tuli jauhettua vajaa kilo vasan maksaakin. Hirven sydämen liha on todella tummanpunaista rasvatonta lihaa, vielä tummenmpaa kuin kyyhkyn jauheliha. Pakastin lihan osissa, ja tänään valmistin ensimmäisen ruuan siitä, perinteisen jauhelihakastikkeen. Käytin seassa muutakin jauhelihaa, aivan kuten teen yleensä hirvenjauhelihan kanssa. Maustoin kastikkeen metsäisesti, ja pidin nyt maut todella yksinkertaisena. 

voita

1 iso sipuli tai pari pienempää

450 g hirven jauhelihaa

450 g sika-nauta jauhelihaa

1-2 tl suolaa (tai maun mukaan)

n. 10 katajanmarjaa

1 tl viherpippuria

1 tl timjamia

1 oksa tuoretta timjamia silputtuna

2 rkl vehnäjauhoa

3-4 dl vettä

Laita pannulle vähän voita, ja kuullota silputtu sipuli. Siirrä sipuli kulhoon odottamaan, ja paista jauhelihat erissä, aina kumpaakin pannulla ja mausta lihat samalla. Voit käyttää pelkkää porsaanlihaa, mutta minulla ei ollutkaan sitä nyt saatavilla. Laita lopulta kaikki ruskistelut lihat takaisia pannulle ja ripottele vehnäjauhot päälle. Ruskista vielä hetki hyvällä lämmöllä, kääntele lihoja koko ajan. Lisää sipulit lihan joukkoon, sekoita, ja lisää vähän (mielellään kiehuvaa) vettä. Sekoita hyvin ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa,

Syötiin perunamuusin, puolukan ja porkkana kanssa. Hyvää, niin todella hyvää.

Talvivalkosipulit maahan ja muuta syksyistä

Talvivalkosipulit ovat maassa, luulisin olleeni ihan sopivassa ajassa. Niiden pitäisi ehtiä juurtua, mutta toisaalta eivät saisi ehtiä kasvattaa vielä vartta ennen talven tuloa. Niin kävi viime vuonna, mutta ihan hyvän sadon sain silti. Vaikka tuo maa näyttää saviselta, on muutama sentti syvemmällä odottamassa sitä itteään, eli lehmänlantaa. Luulisin että valkosipuleille riittää voimaa. Tein vaon valkosipuleille, asettelin kynnet maahan ja peitin ne hyvin mullalla. Nyt toivotaan että ensi vuonna saamme monta isoa valkosipulia mökilläkin.

Tämä alue on samalla korotetulla alueella kuin uusi hedelmätarhakin on. Lähellä oleva koivu on tarkoitus kaataa talvella. Kesällä aion istuttaa kurpitsan pari alueen keskelle, jos vaikka ensi vuosi olisi vähän suosiollisempi kurpitsavuosi, voimaa riittää kurpitsallekin.

Leikkasin myös loput marjapuskat. Nyt on leikattu 10 mustaa viinimarjapensasta, 4 punaista viinimarjaa, 2 isoa punaista karviasta sekä 5 keltaista karviaista. Ja vadelmat myös. Jaoin homman kahdelle viikonlopulle, jottei urakka tuntuisi liian suurelta. Tänä vuonna leikkasin aika reilusti, sillä välissä on ollut liian monta leikkaamatonta vuotta. Nyt näin julkisesti lupaan, että näin pitkää väliä ei enää tule, vaan leikkaan vuosittain sen verran mitä pitää. Leikkasin nyt kaikki sammaloituneet tai jäkälöityneet oksat, sekä kaikki ne, jotka kasvoivat alaspäin tai kasvimaan päälle. Niitä oli paljon. Nyt on kaksi melkein itseni korkuista kasaa leikattuja oksia, hyvä pohja juhannoskokolle. Lisäksi on vielä erikseen iso kasa karviaisen oksia.

Syksyyn kuuluu myös se, että miehet ovat metsällä ja minulle jäi saunanlämmitys, mikäs sen mukavampaa. Vesi oli enää kahdeksan astetta, minä olin ainoa joka ui, kuopuskaan ei lähtenyt kaveriksi.

Somesalaatti eli kaalia ja granaattiomenaa

Tällä kertaa tietääkseni internetti ei räjähtänyt eikä kaali loppunut kaupasta, kun Henri Alen twiittasi salaatin ohjeen. Harmi sinänsä, vaikka tietysti hyvä että kaalia riittää talveksikin. Meillä syödään paljon kaalia, myös sitä ihan tavallista valkokaalia. Se menee parhaiten juuri kaalisalaateissa, minä olen ainoa meidän perheestä joka fanittaa sitä kypsennetyssä muodossa. Pitkin kesää lapset ovat syöneet kaalia sellaisenaan, se on ollut etenkin kuopuksen herkkua. Mutta kivaa vaihtelua talvisiin salaatteihin tuo tämäkin:

kaalia

granaattiomena

3 rkl punaviinietikkaa

3 rkl öljyä

1 tl suolaa

hunajaa

(2 tl seesamiöljyä, jätin pois)

Pilko pala kaalia haluamallasi tavalla. Lisää granaattiomenan siemenet, Henri neuvoo puolittamaan hedelmän, ja hakkaamaan siemenet irti kulhon päällä. Minä puolestani tykkään lohkoa omenan ja irroittaa siemenet lohkoista: leikkaa omenasta "hattu" pois. Sen jälkeen paljastuu lohkot, ja viillä kuori auki sitä vaaleaa osaa seuraten. Irrota lohkot ja siemenet niistä. Näin minusta roiskuu mehua paljon vähemmän (ja saan annettua lapsille omat lohkot syötäviksi) vaikka aikaa se saattaa viedä aavistuksen enemmän. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää salaatin joukkoon, sekoita. Tiedän että seesamiöljy tuo makua, mutta minä saatan aivastaa 20-30 kertaa seesamiöljyn jäljiltä, joten jätän sen yleensä aina pois. Hyvä salaatti, tulee tehtyä toistekin. Puolet tätä lautaselle, kuten Henri neuvoi, ja mieli pysyy virkeänä.

Wasabi-silakat

Silakka on parhaimmillaan juuri nyt. Ja wasabi-silakat ovat erityisen hyviä, muistakaa vaan laittaa riittävästi wasabia. Minä teen silakat aina vähän sen mukaan, mitä aineita sattuu olemaan, mutta näin ainakin tulee hyviä:

500 g silakkafileitä 

1-2 rkl wasabi-tahnaa (enempi parempi)

2-3 rkl creme fraichea (tai smetanaa tai tuorejuustoa)

1 tl sokeria

½ tl suolaa

½-1 rkl sitruunamehua

tilliä

Laita puolet silakkafileistä voideltuun uunivuokaan. Sekoita kaikki täytteen aineen keskenään ja levitä kaloille. Laita toinen file päälle ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.Voit myös kääriä fileet rullalle, jolloin täytettä kannattaa laittaa vähän vähemmän ja lisätä paistoaikaa aavistuksen. Ja jos kastiketta jää yli, se sopii hyvin perunoiden kastikkeeksi. Ripottele tuoretta tilliä valmiiden pihvien päälle. Nämä ovat hyviä sekä lämpimänä että kylmänä.

ps. Arvaatteko mikä salaatti kuvassa?

Mediasta, blogeista ja kampanjoista

Lokakuussa on pinnalla ollut monenlaiset mediaan, someen ja kampanjoitiin liittyvät asiat. Tommi Kinnunen kysyi twitterissä että voiko kirjailija olla kiinnostava ilman perhettä tai vaatekaapin esittelyä. Kyllä voi, mutta tuntuu ettei nykytoimittajolla ole rahkeita/taitoa/viitseliäisyyttä muuhun. Mikään ei olisi niin palkitsevaa kuin älyllinen haastaminen ja siitä seuraava oivalluksen ilo. Valitettavasti jannemetsot vaan ovat harvassa. Janne Metson kolumnit vaikka vaatteista tai peruskouluihmisistä ovat kultaakin kalliimpia, toivottavasti ne saisi joskus talteen jossain muodossa.

Ymmärrän että perinteinen media on taloudellisessa kurimuksessa, ja että toimituksessa pitää säästää. Annetaan vaikka ammattitoimittajalle kenkää, ja pyydetään lukijoita toimittamaan sisältöä. Minulle on tullut vuosikausia, vai peräti -kymmeniä sama lehti. Nyt vaan valitettavasti olen tullut siihen pisteeseen, että olen peruuttamassa lehtitilausta, huomaan että edellinenkin on lukematta seuraavan tippuessa postilaatikkoon. Esimerkiksi monet kirjavinkit olen lehdestä poiminut aikoinaan, nykyään lehden kirjallisuussivuista huolehtivat lukijat, ilmaiseksi tietekin. Taso on mitä sattuu, tyyliin "tämä oli kiva kirja pitkästä aikaan". Juu, olisin sen osannut itsekin kirjoittaa, mutta minä kaipaan enemmän ja syvempää analyysia, sellaista mitä alan koulutuksen saanut lahjakas ihminen voi tuottaa. Minustakin asiat on kivoja tai tyhmiä, mutta se ei vaan ole minusta riittävää lehdessä painettuna, ei tuo sitä oivaltamisen iloa lukijalle. Tästähän syntyy ikävä kierre, kun tilaaja lähtee niin talouskurimus vaan lisääntyy.

Mutta kyllä minä syytän muutakin kuin taloudellista kurimusta. Vähän yleistäen voi sanoa, että nykyään saamme lukea lehdistä siitä, mitä ihnmiset sanovat somessa, hyvässä ja huonossa. Eikö toimittajat ole ennen menneet sinne missä tapahtuu ja kertoneet ja taustoittaneet asioita ja ilmiöitä, eikä vain kertoneet että kuka ja kuinka monta sanoi mitäkin. Vaikka kai me kaikki joille se on luontevaa työn kannalta, käytämme hyödyksi somea monellakin tavalla. On vaikka helppo tietää mitä mieltä tutkimusmaailma on nykyisestä menosta seuraamalla somea, ilman että oikeasti juttelee yhdenkään tutkijan kanssa,

Monet, ellei kaikki, lehdet ovat omineet bloggaajia palkkalistoilleen. Tämä on varmaan sellainen win-win-tilanne monille, mutta minä en voi sille mitään, että monesta blogista on hävinnyt kiinnostavuus sen jälkeen. Onneksi he eivät tunnu huomaavan itse sitä, vaan "edelleen kirjoittavat juuri siitä ja siten mikä kiinnostaakin ja miten haluaa". Kai se on vain minun ongelma, jos koen että kaupallisuuden tai kaupallisen alustan myötä blogin sielu on hävinnyt ja ennen kaikkea sisältö on köyhtynyt, ja (lähes) kaikesta on tullut jotenkin latteaa. Mutta pelottavaa tässä on se, että näin on käynyt todellisille lempiblogeillekin, eli jotain outoa siinä kaupallisuudessa on, mikä saa älyllisyyden ja kiinnostavuuden häviämään. 

Somen kautta on helppo levittää monenlaisia kampanjoita, osa saa tuulta alleen paremmin kuin osa. Minä toivoisin kampanjoitiin muutakin logiikkaan kuin aakkosiin perustuvaa, oikeasti toivoisin eniten maalaisjärkeä. Eikö sitä lihansyöntiä voisi vähentää ihan koko vuoden aikana, eikä vain silloin kaikkein parhaana riista- ja perinteisenä teurastuskuukautena. Ei sillä, että kampanja mitenkään vaikuttaisi minuun, mutta ehkä se lievästi ärsyttää kuitenkin, sellainen kohkaaminen juuri lokakuussa. Miksei vaikka maaliskuussa, tai kesäkuussa tai heinäkuussa. Muuten, lihattomasta lokakuusta huolimatta minulla keikkuu koko lokakuun luetuimpina teksteinä vuodesta toiseen sydän- ja hirvenpaistiohjeita. Olisiko hirvisesonki menoillaan...