sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 parhaat


Tänä vuonna en tee perinteistä vuosikatsausta nostamalla esiin joka kuukaudelta jotain, sillä olin vuoden alusta monta kuukautta postaamatta mitään. Mutta koska vuodenvaihteessa on kiva miettiä kulunutta vuotta, nostan tähän vuoden viimeiseen postaukseen muutamia erityisiä onnistumisia, tai muulla tavalla mukavia juttuja. Sen huomasin selatessani postauksia, että kun postaa vähän, jokainen juttu tuntuu erityisen kivalta. Tänään poimin nämä nostot, jonain toisena päivänä olisin nostanut jotain muuta esiin.

Vuoden keitto



Kantarellikeitto: tämän keiton onnistuminen oli monien sattumien summa. Keitto syntyi aineksista jota sattui olemaan käytössä, ja lisämausteen keittoon toi muutama vapaapäivä, leppoisa mökkeily (sienikiilto silmissä kuitenkin) ja hyvä seura. Vieläkin näen sen loppukesän valon ja tunnen lämmön ulkopöydän ääressä kun söimme tätä keittoa isän kanssa. 



Harissa-kurpitsakeitto, toinen ihana keitto, jonka tein kun olimme esikoisen kanssa kaksin. Myös tämän keiton muistan paitsi hyvästä mausta myös hienosta tunnelmasta ja hyvästä olosta joka jäi ateriasta pitkäksi aikaa.

Alkuvuodesta vaivannut totaalinen kyllästyminen ruuanlaittoon lieveni pikkuhiljaa keittojen ansiosta. Päätin alkuvuonna keskittyä keittoihin, tein pitkän listan keittoja ja kokkasin listaa läpi koko alkuvuoden. Muut jo kyllästyivät, minä en. 

Vuoden salaatti



Kyyhkysalaatti, johon kiteytyy täydellisesti tapani ajatella ruokaa. Hienot raaka-aineet maasta, metsästä ja pihalta, juuri sitä ruokaa mitä sillä hetkellä on saatavilla, ei mitään kikkailua vaan maku pelkästään täysin tuoreista raaka-aineista. Yksinkertaista mutta siitä huolimatta ylivertaisen upeaa. Ja suomalainen nizzansalaatti, vanha lempisalaattini suomalaisena versiona, siitäkin olen iloinen. 

Vuoden riistaonnistuminen



Tämä oli ehkä vaikein valinta, kun tuntui että kaikki oli tänä vuonna niin hyvää. Valitsin kuitenkin  sydänkäristyksen, sillä sitä oli niin kiva tehdä yhdessä miehen kanssa, ja se oli yksi niitä ensimmäisiä ruokia pitkän ruokajumin jäljiltä, jonka tekemisestä nautin vanhaan malliin. Olen myös iloinen, että sain tehtyä maksapaellaa vihdoinkin, ja että valmistin  kieltä vuosien tauon jälkeen.

Vuoden leipomus



Juurileipä, sitä tuli leivottua tänä vuonna aika paljon, vaikka muuten tulikin leivottua paljon keskimääräistä vähemmän. Ruokajumi oli myös leivontajumi, se on jatkunut paljon pidempään. 

Vuoden kattaus



Pääsiäiskattaus taisi tänäkin vuonna olla lempparini. Ehkä ensi vuodeksi pitää miettiä jotain uutta..


.. kun aatonaaton kalapöytäkin uudistui muutamien vuosien jälkeen.

Vuoden keittokirja



Tänä vuonna ei ilmestynyt minusta oikein mitään sykähdyttäviä keittokirjoja (tai en ainakaan muista), paitsi Kati Pohjan Riistaa lautasella. Siinä on vihdoin keittokirja, joka on jo lähellä sellaista mitä olen kaivannut pitkään. Kirja on laputettu tiheästi, ja insipraatiota on löytynyt roppakaupalla (mies soitti eilen metsältä, peurareseptejä tarvitaan). 

Vuoden kohokohdat


Tähän on vielä mainittava, että kuinka kiva oli suunnitella ja kokata Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteeseen riistaisa joulupöytä. Viettää vapaapäivä ammattitoimittajan ja -kuvaajan kanssa ja puhua koko päivä bloggaamisesta, ruuasta, riistasta ja kaikesta muusta. Toki muitakin mukavia juttuja vuoteen mahtui, kuten se, että työkaveri kokkasi kesäkurpitsatalkoot-reseptit läpi kesälomallaan. 

Nyt on aika toivottaa kaikille lukijoille, sukulaisille, työkavereille ja tutuille


Leppoisaa uutta vuotta 2019!


torstai 27. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 luetut kirjat


Taas on aika listata vuoden aikana luetut kirjat. Tänäkään vuonna en päässyt siihen 50 luettuun kirjaan, mikä oli tavoitteenani, mutta saman tavoitteen asetan itselleni ensi vuodeksikin. Jokaisella kirjalla olen täyttänyt yhden kohden Helmet-lukuhaasteesta, ja syy, miksi kirjoitan juuri nyt, on se että tänään julkaistiin uusi Helmet-lukuhaaste. Toivottavasti ensi vuosi on sellainen, että saan jokaisen haastekohdan täytettyä, eli pääsisin siihen 50 kirjaan.

Lukuhaasteen myötä olen löytänyt paljon uusia kirjoja, joihin en muuten olisi törmännyt, haasteen FB-ryhmä on todella inspiroiva, vaikkakin vuoden alussa ja lopussa hyvin vilkas. Mutta se kannattaa kestää, sillä sieltä olen löytänyt niin hyviä vinkkejä. 

Helmet-lukuhaaste 2019 on minusta todella inspiroiva, ja etenkin kohta 26 on riemullinen: Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman ihmisen lukevan. Tuskin olen ainoa, jota kiinnostaa mitä kirjoja ihmiset lukevat junissa, busseissa, puistoissa, missä vaan, ja nythän on suorastaan PAKKO selvittää mitä muut lukevat. Sovitaanko että vuonna 2019 ei piilotella kansia, vaan näytetään reilusti mitä luetaan. Koskaan ei tiedä, josko lähellä on joku joka etsii inspiraatiota haasteeseen.

Tänä vuonna kirjasin kirjat ylös kuukausittain, mikä olikin yllättävän mielenkiintoista, siinä näkyy minun vuodenkierto, ja vähän se millainen vuosi oli. Tammikuun sairastin niin, etten jaksanut lukea ollenkaan, helmikuussa oli ihana hiihtoloma, maaliskuun lopussa pääsiäsivapaat. Huhtikuussa luin vuoden huonoimman kirjan, joka vei lukuhalut pitkäksi aikaa, toukokuu meni toukotöissä, ja kesäkuukin pitkälti ulkohommissa. Yleensä luen lomalla (heinäkuu) paljon, mutta tämän vuoden helteet veivät puhdin niin, että vain yksi kirja tuli luettua. Elokuu meni mökkeillessä, metsässä ja sadonkorjuussa niin, että loppujen lopuksi vuoteen tuli kaksi kirjatonta kuukautta. Syyskuussa sain luettua loppuun muutaman jo pitkään kesken olleen kirjan ja muutaman todellisen helmen, Lokakuuhun ei montaa kirjaa mahtunut mutta vauhti kiihtyi taas vuoden loppua kohden. Joululomalla olen kirinyt niin, että sain loppujen lopuksi luettua muutaman kirjan enemmän kuin viime vuonna. Ja onhan tässä lomaa vielä jäljellä.

Vuoden huonoin kirja oli Leena Lehtolaisen Turmanluoti. Minä jo mietin että olenko niin muuttunut, etten enää pysty lukemaan hänen kirjojaan. Annoin kuitenkin uudelle novellikokoelmalle mahdollisuuden (haasteen takia), ja totesin että sehän oli ihan ok hyvä. Lopussa minulle selvisi, että monet novellit on kirjoitettu yli 15 v sitten, ja tulin siihen tulokseen, että minä en ole muuttunut, vaan kirjat ovat. Tähdellä* olen merkinnyt vuoden kohokohdat, niitä on aika monta. Ehdottomasti vuoden parasta kirjaa en osaa valita, toteampahan vaan, että olen tosi iloinen uusista tutttavuuksista Anneli Kanto, Minna Rytisalo ja Mia Kankimäki, kiitos! Ja Kati Pohjan Riistaa lautasella on vihdoinkin riistakeittokirja, joka kannatti ostaa omaksi, merkkasin senkin suosikiksi.

Nämä kirjat ovat järjestyksessä, eivät siis lukuhaasteen mukaisesti lueteltuna (tällä kertaa jätin ääneen luetut lastenkirjat pois):

Tammikuu
1. Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Helmikuu
2. Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
3. Veijo Meri. Vuoden 1918 tapahtumat
4. Anneli Kanto: Veriruusut*
5. Margaret Atwood: Orjattaresi
6. Anni Kytömäki: Kivitasku
7. Anneli Kanto: Pyöveli

Maaliskuu
8. Tuomas Kyrö: Tilkka
9. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja Miehen työ
10. Anneli Kanto: Lahtarit*
11. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe*
12. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka
13. Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja

Huhtikuu
14. Maija Safström: Tärkeitä tietoja eläimistä
15. Leena Lehtolainen: Turmanluoti


Toukokuu
-

Kesäkuu
16. Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla
17. Iltasatuja kapinallisille tytöille

Heinäkuu
18. Antti Heikkinen: Mummo

Elokuu
-

Syyskuu
19. Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi
20. Saara Turunen: Sivuhenkilö
21. Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää*
22. Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas - elokuvakirja
23. Minna Rytisalo: Lempi*
24. Monty Don: Down to earth

Lokakuu
25. Minna Rytisalo: Rouva C.*
26. Mari Mörö: Kukkanuottasilla*

Marraskuu
27. Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
28. Kati Pohja: Riistaa lautasella*
29. Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja

Joulukuu
30. Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä
31. Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
32. Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin*
33. Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi
34. Tommi Kinnunnen: Pintti
35: Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin*


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

4. Aatonaaton 2018 kalapöytä


Olen aiemminkin todennut, että ehdottomasti paras päivä jouluaatolle on maanantai. Silloin on aikaa toipua viikonlopun verran loppuvuoden työkiireistä ja valmistautua joulunpyhiin ihan rauhassa (kollektiivisesti oltiin perjantaina siinä pisteessä että yksi yritti leimata lounaalle bussikortilla, toinen yritti päästä töihin kotiavaimilla ja kolmas ei muuten vaan muistanut mitään). Eilen oli onneksi aikaa ottaa kolmet päikkärit ja aloittaa siivoamista, ja tänään oli hyvä päivä jatkaa saunanpesulla, pyykkäyksellä ja normaalilla viikkosiivouksella.

Perinteisen tapaan tänään syötiin kala-ateria. Tällaisella jouluruokafanilla kaikki joulun ruuat ovat lempiherkkuja, joten haluan jakaa ruuat eri päiville, jotta kaikesta saa nauttia kunnolla ilman että tulee syötyä liikaa. Ostin uusimman Kotilieden kalenterin takia, ja lisäbonuksena löysin kiinnostavan silakkareseptin, jossa ensin marinoidaan silakkafileitä etikassa ja sen jälkeen öljyssä. Aikaa meni kaksi vuorokautta, mutta oli kyllä sen arvoista (ohje lopussa).

Kun on postannut kalapöydän ensimmäisen blogivuoden jälkeen joka vuosi (2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017), huomaa että kattaus on ollut melkein samanlainen viime vuosina. Paitsi ei tänä vuonna. Idea lähti oikeasti niin pienestä kuin Henri Alenin laittamasta kuvasta, jossa suku kokoontui jouluaterialle. Siinä oli (ehkä) mätimousse Saara Hopean näppyläkulhossa, ja siitähän se lähti tämäkin kattaus, sopivasti jälkiruokakin tuli katettua valmiiksi pöytään. Tänä vuonna syötiin kala-aterialla seuraavanlaisesti:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu, keksit

Graavit lohi ja siika
Lime-chili-inkivääri-korianteri graavattu siika

Kylmäsavustettu hauki ja lohi (miehen savustamat)
Lämminsavustettu lohi

Silakka-boquerones
Timon balsamico-hauki

Lämminsavu-katkaraputahna + ruiskupit

Rosolli

Keitetyt perunat


Silakka-boquerones 

(vähän muunneltu ja pienennetty ohje Kotiliedestä 26/2018)

250 g silakkafileitä
sherry-viinietikkaa
suolaa

1 valkosipulin kynsi
persiljaa
valkopippuria
suolaa
hyvää oliiviöljyä

Irrota silakkafileet nahkasta, yhdestä fileestä tulee aina kaksi suikaletta. Lado ne suolan kanssa kannelliseen astiaan ja kaada päälle viinietikkaa niin, että fileet peittyvät. Anna marinoitua vuorokausi. 

Seuraavana päivänä valuta etikka pois ja lado fileet puhtaaseen purkkiin valkosipuliviipaleiden ja persiljasilpun kanssa tasaisesti. Mausta valkopippurilla ja aavistuksella suolaa. Kaada päälle oliiviöljyä niin, että fileet peittyvät. Anna marinoitua vuorokausi. Ohjeen mukaan fileet säilyvät viikon. Ihanat fileet, ja öljy maistui perunoiden kastikkeena.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

3. Puolukkakiisseli


Kuten totesin Maaseudun tulevaisuuden jouluruokajutussa, minä olen kiisselifani. Kiisselit ovat kesällä parasta janojuomaa ja evästä, talvella ne ovat konkreettinen pala kesää. Kiisselit sopivat hyvin arkeen, mutta erityisen hyvin ne sopivat juhla-aterian jälkiruuaksi. 

Meillä kuluu joulun aikaan rusinasoppaa litrakaupalla, mutta myös muut kiisselit sopivat tähän aikaan, etenkin jos haluaa pysyä kotimaisissa raaka-aineissa. Minä valmistin nyt jouluaterian jälkiruuaksi puolukkakiisseliä, se on ehkä paras jälkiruoka joulupöytään mitä voi olla. Tämä annos on sopiva neljälle hengelle jälkiruuaksi, mutta ei siitä iltapalaksij enää jää.

½ l vettä
½ l jäisiä puolukoita
½-1 dl sokeria
2-2½ rkl perunajauhoa
tilkka vettä

kermavaahtoa

Keitä vesi kattilassa, lisää jäiset puolukat kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan, painele puolukoita siivilää vasten (mitä enemmän painelet marjoja, sen enemmän makua tulee; mitä vähemmän, sen kirkkaamman kiisselin saat), lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita perunajauho vesitilkassa ja suurusta kiisseli, älä enää keitä. Ripottele sokeria kiisselin päälle ja laita kansi kattilan päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön vaikka yön yli. Tarjoile kermavaahdon kanssa.


ps. Liina on mummoni kutoma.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

2. Hirvipata jouluisin maustein


Karjalanpaisti kuuluu monella joulupöytään tai muuten talven aikaan, mutta vaihteeksi on mukava maustaa lihapata lämpimillä jouluisilla mausteilla. Tämä pata maistuu varmasti hyvältä laatikoiden kanssa, sekä tietysti riisin, perunamuusin tai perunoiden kanssa.

Minulla oli pieni pala hirvenlapaa joka vaatii pitkän haudutusajan, mutta tähän voi käyttää myös paistia, silloin haudutusaika voi olla lyhyempi. Padan voi valmistaa myös muusta riistasta, naudasta, possusta (suosittelen!), tai oikeastaan ihan mistä tahansa.

1 kg pala hirven lapaa
suolaa, mustapippuria
voita/öljyä
1 rkl vehnäjauhoa
2 sipulia
4 porkkanaa
2 dl hyvää lientä
2 tl raastettua inkivääriä
1 kanelitanko
1-2 kokonaista neilikkaa
muutama maustepippuri
1 rkl tummaa siirappia
1 rkl omenaviinietikkaa

Pilko liha reiluiksi suupaloiksi, suolaa ja pippuroi ne. Paista lihoihin valurautapannulla hyvä pinta voin ja öljyn seoksessa. Lisää vielä vehnäjauho, kääntele lihoja niin että peittyvät tasaisesti jauhoihin. Siirrä lihat pataan. Kuori ja pilko kasvikset, anna niidenkin saada vähän pintaa pannulla, siirrä pataan. Laita liemi (tai vesi) pannulle, raaputa kaikki maut talteen, kaada pataan. Mausta tuoreella inkiväärillä (tai 1 tl kuivattua), kanelilla, neilikalla ja maustepippurilla. Lisää vähän siirappia ja omenaviinietiiaa, ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 3 tuntia kunnes liha on hajoavan mureaa. Syödään riisin tai perunoiden kanssa. Ihana talvinen pata!


ps. Liina on äidin kutoma.

pps. Pata on sama pata, jossa anoppi toi karjalanpaistin (ja padan) rotinoiksi esikoisen synnyttyä.

torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivä 2018 ja peuran sisäfile ruusukaaleilla


Tämä on niitä arkisia itsenäisyyspäiviä, juhlapäivä keskellä viikkoa, jolloin puoli perhettä on muualla (metsällä). Päivään mahtuu vähän siivoilua, vähän kokkailua, ja illalla tietysti tiedossa on muiden juhlimisen seuraamista. Tänä vuonna oma juhliminen jää vähemmälle kuin viime vuonna, mutta hyvin syötiin nytkin. Jälkiruuaksi tein marenkikupit, jotka täytettiin reilulla määrällä marjoja.


Peuran sisäfile painoi 220 g, juuri sopivasti kahdelle. Valmistin kotimaisista ruusukaaleista salaattipohjan lihalle. Kotimaisia kuivattuja puolukoita etsin mutten löytänyt, siksi käytin karpaloita. Esikoinen ehdotti että tätä salaattia voisi tehdä paistetulla halloumilla jos peuraa ei ole saatavilla, mikä loistava idea. Upea salaatti jota on helppo muuntaa.

400 g ruusukaalia
öljyä
suolaa

voita/öljyä
1 peuran sisäfile
suolaa, pippuria

pieni punasipuli
1 rkl tummaa siirappia
1 rkl balsamico-etikkaa
1 rkl kuivattuja karpaloita

Poista ruusukaaleista kannat ja päällimmäiset lehdet jos ovat jo kuivuneet. Huuhtele ruusukaalit ja levitä ne uunipellille, pirskottele vähän öljyä päälle ja mausta suolalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes ovat sopivasti paahtuneet. Paista sillä välin peuran sisäfile kuumalla valurautapannulla muutama minuutti puoleltaan, suolaa ja pippuroi kunnolla. Siirrä liha syrjään, kääri folioon ja anna vetäytä 10 minuuttia. 

Lisää pannulle tarvittaessa vähän öljyä ja lisää silputtu sipuli, ruskista hyvällä lämmöllä sillä sipuli saa paahtua vähän. Lisää siirappi, etikka ja pilkotut karpalot, sekoita hyvin. Lisää lopuksi paahdetut ruusukaalit pannulle ja sekoita hyvin, ruusukaalit voivat saada vähän lisää paistopintaa. 

Laita ruusukaalit lautaselle ja lisää leikattu liha ruusukaalien päälle. Hyvä ruoka, todella hyvä, tätä tehdään toistekin.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille ja onnea Suomi101!


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

1. Sienisalaatti kahdella tapaa


Tämä on nyt neljäs vuosi, kun aloitan adventtikalenterin. Ensimmäisenä vuotena teemana oli ei-teemaa, tulipahan vaan kokoelma erilaisia postauksia. Toinen vuosi on lempikalenterini, silloin tuli käytyä läpi neljä (minulle) tärkeää joulukirjaa. Viime vuonna teemana oli valmistautuminen jouluun, sekin oli mukava tehdä. Tänä vuonna on tiedossa löyhästi ajatellen neljä aterianosaa/ateriaa, tai sinne päin, ei kuitenkaan järjestyksessä. 

Ensimmäisinä vuosina oli sattumaa, että joka sunnuntaille sattui erilaiset kukat pöytään, nyt saatan jo nähdä vähän vaivaa asian takia. Tänä vuonna ei meinannut kirkastua sopivaa teemaa, mutta lopulta asian ratkaisi se, että aatonaatto osuu neljännelle sunnuntaille (eli blogia seuranneet tietävät mitä on tulossa). 

Minulla sienisalaatti kuuluu myös joulunaikaan. Ja nimenomaan minulla, olen meidän perheessä ainoa joka syö sitä, ja isä tietysti silloin kun on paikalla. Minä teen sienisalaatin aina suolasienistä, ja vähän vaihdellen lisään muita aineita sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Havahduin kesällä, ettei minulla taida olla sellaista perusreseptiä kirjattuna ylös, varmaankin juuri sen takia että teen salaatin aina vanhalla tuntumalla. Siskoni sen sijaan tekee sienisalaatin paistetuista ja pakastetuista suppilovahveroista, ja tänään halusin kokeilla kumpaakin tapaa. Siskoni on oppinut anopiltaan tämän reseptin, ja kokeiltuani tästä tuli hetkessä uusi lempisalaattini (kuvassa edessä). 

Perinteinen sienisalaatti suolasienistä


n. 2 dl suolasieniä (haapa-, karva-, kangas- ja/tai mustarouskuja sekaisin)
1 punasipuli
½ dl ranskankermaa
2 tl etikkaa
ripaus sokeria
mustapippuria myllystä

Huuhtele suolasienet ja laita reiluun kylmään veteen likoamaan. Vaihda vesi muutamaan kertaan, maistele sieniä välillä kunnes niissä on sopiva suola jäljellä. Jos vahingossa menevät liian suolattomaksi, suolaa voi lisätä uudestaan vähän. Liuottamiseen menee aikaa muutama tunti, jos vaihtaa vettä välillä muutaman kerran. Purista sienistä vesi pois.

Silppua sienet ja sipuli hienoksi silpuksi. Mausta ranskankerma etikalla ja ripauksella sokeria ja mustapippuria, sekoita kastike sienien ja sipulin joukkoon. Anna maun tasaantua muutama tunti/yön yli ja nauti sellaisenaan aterialla tai leivän tai keksien päällä. Hyvä perussalaatti, ranskankerman tilalla voi käyttää kermaa tai kermaviiliä maun mukaan (kuvassa taaempana).

Sienisalaatti siskon tapaan


1 dl paistettuja suppilovahveroita
1 pieni sipuli
1 dl kermaviiliä
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä

Paista suppilovahverot kuivalla pannulla niin, että kaikki nesteet haihtuvat. Jos käytät sienet heti, anna niiden jäähtyä. Voit myös pakastaa sienet, ja tehdä salaatin myöhemmin sulatetuista sienistä. Pakastuksen jälkeen kannattaa puristaa vielä viimeiset nesteet pois. Pilko sienet ja sipuli hienoksi silpuksi, ja sekoita kaikki aineet keskenään. Käytä suolaa maun mukaan, siskoni käyttää sitä aina niin, että varmasti maistuu. Tämä on puolikas annos siitä, mitä hän yleensä tekee. Aivan upea metsän maku, ihana salaatti.

Marraskuun lopun sienisatoa, jäisiä suppiksia

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Marraskuiset possun ribsit eli possun kylkiluita grillistä


Grillasin vielä viikonloppuna mökillä, ehkä vuoden viimeistä kertaa. Kuopuksen toiveesta syötiin possun ribsejä eli kylkiluita. Osa mökin mausteista ja muista ruokatarvikkeista on jo tuotu kaupunkiin, mutta riittävästi siellä vielä oli kaikkea kokkaukseen. Tämän ruuan makua sellaisenaan ei ehkä voi toistaa, mutta kirjaan kuitenkin ylös paistoajat, olipahan nimittäin parhaita ribsejä aikoihin.

1 kg possun kylkiluita
1 rkl kuivarubia
1 rkl marinadia

Hiero possun kylkiriveihin kuivarubia (minulla oli nyt Amerikasta tuotu chili-mausteseos) ja aavistuksen verran hyvää grillauskastiketta, nyt Kapteenin Juhla-marinadia. Laita ribsit uunivuokaan ja peitä vuoka foliolla. Kypsennä 150 asteessa uunissa kaksi tuntia, käännä kylkirivit kerran paistamisen aikana.

3 rkl marinadia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa siirappia
2 tl punaviinietikkaa

Sekoita kastikkeen aineet sekaisin. Sudi ne paksulti lihoihin ja grillaa kuumassa grillissä n. 10 min, käännä muutama kerta. Upea koostumus lihassa ja sopivasti makua, tahmeutta ja makeaa poltetta. Näitä olisi mennyt varmasti kaksinkertainen määrä.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Riistaa lautasella


Olen pitkään ollut sitä mieltä, että Suomesta puuttuu sellainen laaja, kaiken kattava riistakeittokirja. Kirja mistä löytyisi kaikki Suomessa metsästettävät riistaeläimet, ja jokaisesta eläimestä reseptit kaikkiin erilaisiin ruhonosiin ja muutenkin erilaisia vinkkejä riistalajeihin. Perinteisiä reseptejä, mutta ennen kaikkea uusia ideoita ja uudella tavalla valmistettua riistaa. 

Minä sain vinkin tutustua Kati Pohjan tänä vuonna ilmestyneeseen kirjaan Riistaa lautasella. Selasin kirjaa kaupassa ja totesin heti, että nyt päästään lähelle sellaista kirjaa mikä minulla on ollut mielessä. Niinpä ostin kirjan saman tien, ja luin kirjan kannesta kanteen eilen illalla samalla kun lämmitin mökkiä. 

Kirjassa on paljon tuttua, reseptit aloitetaan kaiken perustasta eli liemistä. Liemet keitetään hyvin samaan tyyliin kuin mihin olen tottunut, ja niihin löytyy monenlaisia ohjeita ja mukavasti myös vinkkejä kuinka varioida. Pidän siitä itsestäänselvyydestä, että neuvotaan hyödyntämään koko eläin, kerrotaan eläinten erityispiirteistä ja annetaan vinkkejä myös siihen, että mikä muu riista sopii kuhunkin reseptiin. Pidän erityisesti monista ohjeista, joissa hyödynnetään kypsää lihaa. Liha kypsennetään ja tarvittaessa pakastetaan, ja näin saadaan nopeasti hyvää ruokaa myöhemmin. Kuulostaako tutulta?

Kirjassa on monia perinteisiä reseptejä niitä kaipaaville arkeen ja juhlaan, mutta ennen kaikkea paljon uusia ideoita ja tapoja valmistaa riistaa, juuri sellaista mitä olen kaivannut (ja kaivanut ideoita ulkomaita myöten). Monta reseptiä löytyi, joita aion kokeilla, alkaen esim. keitetyn linnunlihan hyödyntämisestä. Lisäksi kirjassa käydään läpi perusasiat kuten raakakypsytys, erilaiset valmistustavat ja myös se mistä riistaa saa jos itse/läheiset ei/vät metsästä.

Muutamista asioista olen vähän eri mieltä; esimerkiksi olen armollisempi sille, ihan kaverin puolesta, jolla joskus unohtuu pakastimen uumeniin riistaa useammiksi vuodeksi. Siksi olen tarjonnut tässä blogissa vinkkeä tällaisten tilanteiden varalle. Olisin ehkä myös lisännyt kaavakuvat lihan pilkkomisesta, mutta kuten kirjassa todetaan, netistä löytyy paljon vinkkejä. Ja minä suosittelen netistä löytyvän tiedon lisäksi esim. Jaakko Kolmosen riistakirjoja, ainakin niille, joilla ei ole ollut sitä onnea, että isä olisi opettanut.

Kaiken kaikkiaan kirja on niin kattava ja hienosti kirjoitettu, täynnä ihania kuvia ja riittävästi tietoa, että suosittelen sitä jokaiselle metsästyksestä ja riistakokkauksesta kiinnostuneelle, ja vähän muillekin.

Näin kaunista oli tänään aamulla sienimetsässä

ps. Mökillä on pakkasta ja aavistus lunta maassa. Yöllä heräsin hyttysen ininään. Piti rikkoa jäätä, että sai saunavedet kannettua. Sienisaalis oli pari litraa jäisiä suppilovahveroita vajaassa parissa tunnissa kahdesta metsästä, mies on parhaillaan metsässä. 

tiistai 20. marraskuuta 2018

Suklaakakku suklaakreemillä


Meillä juhlittiin viikonloppuna lasten synttäreitä. Tänä vuonna mentiin helpolla kaavalla, suolaisena tarjottavana oli pizzaa ja vihannestikkuja dipin kanssa. Kuopus halusi kakuksi jäätelöitä kaikilla herkuilla. Huomaa kyllä, että lapset ovat kasvaneet ja aikuiset järkevöityneet, sillä karkkeja ja sipsejä menee nykyisin aika vähän synttäreillä (vai oliko se se pizza?). Dr.Pepperiä pitää muistaa ostaa kaksi pulloa ensi vuonna.

Esikoinen halusi suklaakakun. Tätä kakkua on tehty nyt kolme kappaletta, minä tein ensin yhden ihan pienen koeversion, sen jälkeen esikoinen leipoi kakun kaksikerroksinena voikreemillä. Tämän hän kiikutti omille yökyläsynttäreille, siitä kakusta riitti vielä isänpäiväksikin. Kolmannen kakun esikoinen leipoi yksikerroksisena ja se päällystetttiin suklaakreemilla, joka oli ainakin minusta parempaa kuin voikreemi. Hyvä (amerikkalainen) kakku, tämä on toimiva resepti. Kakun lisäksi minä leivoin amerikkalaisia suklaakeksejä, siinä olikin tämän vuoden leipomiset.

Ohje on Magnolia Bakeryn kirjasta, ja minä käänsin ohjeen esikoiselle näin:

375 jauhoa
1½ tl leivinjauhetta
1½ tl soodaa
½ tl suolaa
vaniljajauhetta

225 g suklaata (200 g ok)

3 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
175 g voita
250 g sokeria (n. puolet fariinisokeria, puolet tavallista)
475 ml maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata suklaa.
Erottele munat.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossa.
Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset vaahdoksi parin minuutin ajan (tulee vaaleankeltaiseksi).
Vatkaa kolmannessa kulhossa pehmennyt voi ja sokerit vaahdoksi n. kolmisen minuuttia.
Vatkaa munankeltuiaiset voi-sokerivaahtoon sekaisin.
Vatkaa sulatettu suklaa voi-sokeri-munavaahtoon sekaisin.
Lisää kolmannes kuivista aineista, vatkaa sekaan (vatkain pienimmällä teholla)
Lisää kolmannes maidosta, vatkaa kuten yllä.
Lisää kolmannes jauhoista, vatkaa, kolmannes maidosta, vatkaa, ja vielä kerran.
Sekoita valkuaisvaahto kaapimella varovasti joukkoon.

Jos teet kaksikerroksisen kakun, laita puolet toiseen 20 cm vuokaan, puolet toiseen 20 cm ja paista 40-45 minuuttia 180 asteessa. Jos teet yhden ison kakun, laita 28 cm vuokaan ja paista n. tunti.

(Oikeastihan valkuaisvaahto pitäisi vatkata viimeisenä. Mutta jos teet tässä järjestyksessä, selviää samalla vatkaimella pesemättä vispilöitä välissä.)


Suklaakreemi

175 g suklaata
225 g voita
1 rkl maitoa
125 g tomusokeria
ripaus vaniljajauhetta


Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Vaahdota voita kulhossa kolmisen minuuttia, lisää hetken päästä maito ja vatkaa niin kauan että on hyvin sekaisin. Lisää jäähtynyt sula suklaa, vatkaa sekin hyvin joukkoon. Lisää sokeria erissä samalla vatkaten, jatka niin kauan että saat hyvän koostumuksen. Levitä kreemi kakun päälle. Nyt esikoinen koristeli kakun mini-oreoilla, ja kynttilöitä oli niin että kreemi alkoi sulaa.


ps. Minulle kohokohta oli se, kun kuopus tuumasi, että tämän vuoden paras kuukausi on marraskuu! (nyt tämä kevään lapsi voi vihdoin lopettaa murehtimisen siitä, että lasten synttärit ovat marraskuussa)

perjantai 16. marraskuuta 2018

Punajuuri-linssivuoka Auralla


En sentään aina syö etäpäivänä lounasta, josta riittää juttua (ja/tai naurua) seuraavana päivänä, välillä syön myös ihan tavallista ruokaa, jonka vaan lämmitän mikrossa. Tänään oli sellainen päivä, olin valmistanut tämän ruuan jo aikaa sitten, kuva taitaa löytyä instasta lokakuun alkupuolelta. Pakastin ruuan annoksina jotka on helppo ottaa sulamaan etäpäivän aamuna, tai ottaa mukaan evääksi töihin.

Vuoka on hyvää, joskin tietysti vähän pliisua maultaan kuten ohjeesta voi päätellä. Onneksi olin tehnyt etikkasieniä nappirouskuista, niistä tuli juuri sopivasti vähän potkua ruokaan. Sienet olivat ihan mielettömän ihania, harmi vaan etten näköjään ollut kirjoittanut reseptiä ylös vaikka niin luulin.

Huomatkaa tuo hassu kahden kerroksen sieni, sain sen pysymään ehjänä metsästä kotiin ja kokonaisena se säilyi lautaselle saakka.

1 kg punajuuria
2½ dl punaisia linssejä
1 iso sipuli
1 palsternakka
1 pkt Aura-juustoa

Keitä punajuuret napakan juuri ja juuri kypsiksi. Jäähdytä niitä kylmässä vedessä sen verran, että voit kuoria ne. Raasta kuoritut punajuuret raastimen karkealla terällä. Keitä myös linssit pussin ohjeen mukaan, se vähän vaihtelee linsseistä riippuen. Kuori ja pilko sipuli sekä raastta palsternakka raastimen hienolla terällä. Sekoita kaikki aineet keskenään, murustele myös juusto joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa 1 h. Hyvää heti, mutta kestää myös pakastamisen hyvin. Syö sellaisenaan tai lisukkeena.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Sorsaa ja uunijuureksia


Sorsa ei ole ollut viime vuosina yleinen ruoka meillä, mutta kyllä sitä aina joskus pääsee pöytäänkin saakka. Lapsena saimme yleensä sorsapataa, joka sekään ei mahdottaman yleistä ollut, pyhäruualta se aina tuntui (näköjään en ole tullut bloganneeksi tavallista sorsapataa tänne, enkä oikein mitään muutakaan sorsareseptiä).

Minusta sorsa on parhaimmillaan fileet erikseen roseeksi paistettuna, ja lisänä hyvä kastike rangasta keitetystä liemestä. Näin tehden rankaan jää sen verran lihaa (mm. koivet ja siivet), että siitä saa vielä oikein hyvän keiton/kastikkeen.

Tämän riistasunnuntain ruoka syntyi näin:

Sorsaliemi


2 sorsan rangat
1 palsternakka
1 iso porkkana
1 sipuli
sellerin varsi
rosmariinin oksa
timjamia
persiljaa
n. 1 tl kokonaisia musta- ja valkopippureita
vettä

Irrota sorsanfileet irti rangasta ja siirrä ne syrjään odottamaan. Laita rangat kattilaan ja lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, nyt meni yli vartti. Lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä yrtit ja mausteet, keitä n. pari tuntia. Siivilöi liemi, ja keitä sitä kokoon niin, että jäljelle jää n. puolet. Irrota kaikki lihat tarkkaan luista, ja siirrä kylmään/pakasta myöhempää käyttöä varten, näistä tulee helposti toinen ruoka neljälle hengelle.

Sorsafileet


4 sorsan rintafilettä (eli kaksi sorsaa)
voita
suolaa, pippuria

Suolaa ja pippuroi sorsanfileet. Paista sorsaan voissa kuumalla valurautapannulla hyvä pinta. Alenna lämpöä, ja anna kypsyä kannen alla roseeksi, käännä kertaalleen. Nyt paistoin n. 10 minuuttia. Kääri fileet sen jälkeen folioon, ja anna lämmön tasaantua vähintään 10 minuuttia. Tee kastike lihojen vetäytyessä samalla pannulla, jotta saat kaikki maut talteen.

Sorsakastike


n. 1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoa
3 dl sorsalientä
loraus kermaa (ehkä n. ½ dl)
1 rkl puolukkahyytelöä (tai muuta mieluista hilloa)
suolaa, pippuria

Laita pannulle vähän voita ja jauhot, sekoita ja raaputa kaikki maut talteen. Lisää liemi ja sekoita niin ettei jää paakkuja. Kun kastike alkaa saostua, lisää kermaa ja hillo, mausta suolalla ja pippurilla. Aivan ihana kastike, tätä voisi syödä pelkiltään.

Hunajaiset uunijuurekset


porkkanaa
palsternakkaa
naurista
punajuurta
muutama kevätsipuli
3 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl balsamicoa
kuivattua timjamia
suolaa

Kuori ja pilko kasvikset, laita ne uunivuokaan. Sekoita öljyyn muut aineet ja kaada juuresten päälle. Paista 225 asteteessa 30 minuuttia.

Nauti sorsafileet perunamuusin, kastikkeen ja uunijuuresten kanssa. Ihannemmaailmassa jokainen olisi saanut kaksi sorsanfilettä, niin hyvin ne maistuivat, mutta hyvä näinkin. Ruokaa maalta ja joelta, kasvikset ja yrtit minun kasvattamia, sorsat miehen metsästämiä.


ps. Voiko marraskuussa nostettuja siemenestä kasvatettuja sipuleita sanoa kevätsipuleiksi?
pps. Voi näitä marraskuun kuvia.


keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kyyhkykeitto harissalla


Sunnuntai on hyvä päivä valmistella tulevan viikon aterioita. Keitin sunnuntaina kyyhkyt ja myöhemmin viikolla ruoka valmistui nopeasti ja vaivattomasti. Säilytin kyyhkyt liemessään kylmässä, ja lopulta keiton tekemiseen meni se aika mikä meni riisin kypsymiseen. Keitto oli hyvin yksinkertainen kiireen takia, olisihan tähän voinut lisätä linssejä, kurpitsaa, lisää kasviksia, ihan mitä vaan ja keiton olisi voinut tarjoilla hapankerman kanssa. Mutta näinkin yksinkertaisesti tuli aivan ihana keitto joka maistui kaikille.

3 kyyhkyä
vettä
1 porkkana
1 sipuli
kokonaisia pippureita

Laita kyyhkyt kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset (sipulia ei tarvitse kuoria) sekä mausteet. Keitä lintuja reilu tunti. Nosta linnut jäähtymään ja siirrä kylmään. Voit valmistaa keiton heti, tai pitää kylmässä kunnes on aika tehdä keitto. Siivilöi liemi ja irrota kyyhkyn lihat ja pilko ne suupaloiksi.

3 dl kyyhkylientä
3 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl riisiä
2 porkkanaa
1 sipuli
½ tl jeeraa
2 tl harissa-tahnaa
kyyhkyn lihat

Laita liemi ja vesi kattilaan, mausta suolalla ja anna kiehahtaa. Lisää riisi ja pieniksi pilkotut kasvikset sekä mausteet. Kun riisi on lähes kypsää, lisää kypsät lihat ja keitä kunnes riisi ja kasvikset kokonaan ovat kypsiä, noin kymmenenisen minuuttia yhteenä. Maukas ja mausteinen keitto, jossa metsästä tuleva maku korostuu harissalla ja jeeralla.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Keitetty ja paistettu hirvenkieli


Kuten sanottu, mies kaatoi hirven tänä(kin) vuonna. Se tietää silloin kokkailuja myös hirven sisäelimistä. Tällä kertaa valmistin kielen osin Andy Tyrrellin neuvoin (keskustelimme asiasta silloin reilu pari vuotta sitten), ja loppusilaukseen auttoi keskustelu Lentävässä lehmässä juusto-ostosten lomassa. Minulla ei ole tässä blogissa kuin yksi kieli-resepti (ihan pätevä ohje edelleenkin, vaikka onkin aika pelkistetty), lähinnä sen takia että kieli ei ole ollut perheen lempiruokaa. Mutta näin tehden siitä sai kyllä todella hyvää ruokaa, tästä pidin paljon, sekä mausta että rakenteesta.

Tuo kuvassa oleva leipä oli osa etäpäivän lounasta, en ehkä kerro tästä töissä (lisäksi oli ihanaa viikunasalaattia jonka kokosin hallin aineksista). Olin keittänyt kielen etukäteen, ja se oli odottamassa kuorittuna keitinliemessään, joten ruuan valmistamiseen ei montaa minuuttia mennyt.  Näin valmistettu hirvenkieli sopii hyvin leivän päälle, hampurilaisiin, tex-mexiin ja salaattiin. Eli harvinaistakaan raaka-ainetta ei ole pakko syödä perinteisesti, jos ei halua.


1. Pese kieli kylmän veden alla. Laita kieli kattilaan ja kaada päälle 10 % suolaliuos (toivottavasti jokainen osaa laskea että 100 g suolaa yhteen litraan vettä).  Lisää mieleiset mausteet joukkoon, minulla oli nyt 2 laakerinlehteä, 2 tl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja mauste-) ja lipstikanlehti. Anna seistä kylmässä yön yli, minulla oli nyt 20 h.

2. Keitä kieli seuraavana päivänä suolaliemessään n. 2 h. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä kertyy. Kun olet keittänyt kielen, kuori/nylje se heti kun vaan sormesi kestävät käsitellä sitä. Jos kieli jäähtyy liikaa, on kuoriminen todella hankalaa/mahdotonta. Siisti kaikki roippeet/rauhaset, minä teen sen aika ronskilla kädellä tulkoonkin vähän hävikkiä. Kielen voi nyt syödä lämpimänä tai valmistaa siitä kastikkeen. Jos et käytä heti kieltä, jätä se odottamaan siivilöityyn keitinliemeen kylmään.

3. Viipaloi kylmä kieli. Paista viipaleet hyvällä lämmöllä nokareessa voita valurautapannulla. Nauti leivän päällä, salaatissa tai ihan sellaisenaan. Andy suositteli grillaamaan ja syömään salsa verden kanssa, seuraava kieli syödään ehkä niin.

Minä kokosin yksinkertaisen mutta hyvän leivän ruuaksi. Olin ostanut Lentävästä Lehmästä hyvää espanjalaista sinihomejuustoa. Tämä juusto oli tahnamaisen murentuvainen, vähän hapan maultaan eikä yhtään liian suolainen. Minä mietin ääneen että siitä saisi hyvää tahnaa, ja sain hyvän neuvon että mascarpone sopisi hyvin. Niin sitten tein tahnan homejuustosta ja mascarpone-juustosta, voitelin sillä leivän ja asettelin viipaleet leivälle. Upea makuelämys.

Pidin kielestä paistettuna enemmän kuin sellaisesta vanhanaikaisesta kastikkeesta. Aion myös jatkossa seisottaa suolavedessä yön yli, tuntui toimivan hyvin.

ps. Jos et käytä siivilöityä lientä heti kastikkeen tekoon, pakasta se pienissä erissä, muista merkitä suolapitoisuus. Upea liemi ilman juureksiakin.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Maksapaella


Mies kaatoi viikonloppuna hirven. Se tietää aina herkullisia hetkiä, tuli metsältä hirven maksa, sydän ja kieli mukanaan. Maksa on parasta heti tuoreeltaan, vaikka tulee siitä aina osa pakastettua myöhempää käyttöä varten, sen verran kokoa hirven maksalla on.

Kun olin pieni/nuori, äiti teki aina hirvestysaikaan (ja tietysti joskus muulloinkin) maksapaellaa. Se oli lapsena suurta herkkua ja usein toivottua ruokaa, samaa mieltä oli siskokin. Ja tiedoksi samoin kuin kasarityylin risoton kohdalla, tämä ei tietenkään ole mikään oikea paella, vaan ihan ehtaa kasariruokaa. Kuten mies totesi, että on tässä sellainen vieno kylmän sodan tuulahdus (he-ma-pa). Riisi oli tietty tavallista puuroriisiä, eiköhän se ollut yleensä Risellaa.

Tämä annos on kahdelle, sillä lapset eivät syö maksaa edelleenkään. Saivat sitten kauriskastiketta eiliseltä, eivät valittaneet. Söimme tämän miehen kanssa kokonaan, annos oli juuri sopiva.

3 dl vettä
1½ dl puuroriisia
voita
1 isohko sipuli
350 g (hirven)maksaa
suolaa, pippuria
1½-2 dl vettä
100 g herne-maissi-paprikaa (tai muita kasviksia, tai koko pussi)

Kiehauta vesi. Lisää riisi kiehumaan, keitä vartin verran, Sillä välin laita voita (valurauta)pannulle ja ruskista silputtu sipuli siinä (siis ruskista, älä vain kuullota). Siirrä sipulit riisin joukkoon. Lisää vähän voita uudestaan pannulle ja ruskista maksaviipaleet hyvällä lämmöllä, suolaa ja pippuroi reilusti. Siirrä viipaleet kattilaan riisin ja sipulin joukkoon. Kaada pannulle vettä ja kaavi kaikki maut talteen, kaada tämä kiehuva vesi kattilaan. Lisää myös kasvikset sekaan ja anna lopunkin nesteen imeytyä riisiin. Nauti sellaisenaan tai salaatin kanssa.


Muistelimme tänään siskon kanssa että miten tämä tehtiinkään, tähän päädyttiin. Toki nykyisin käyttäisin muita kasviksia, mutta halusin tehdä tämän aitoon tyyliin sellaisena kuin se oli 1980-luvulla (ehkä siinä oli välillä sekavihanneksia). Täytyy sanoa että autenttiselta maistui, tuli ihan lämmin ja nostalginen fiilis. Myös mies tykkäsi ruuasta. Kuva ei ole houkuttelea, mutta eikö näytä siltä kuin olisi suoraan 1980-luvun keittokirjasta otettu. Luulisin myös tietäväni mistä keittokirjasta äiti oli ottanut ohjeeseen ideaa (minä en tätä muistanut, mutta sisko muisti). Ohjeessa oli mm. hummeria, sinisimpukkaa ja sahramia, luovaa kokkausta vai mitä.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Miljoona käyntiä


Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, blogissani on käyty näiden vuosien aikana yhteensä miljoona (1 000 000) kertaa. Tiedän ettei se ole vuotta kohti suuri määrä monille blogeille, mutta minä olen otettu, että tällainen epävisuaalinen pieni, alusta asti riippumaton blogi, joka ei ole osallistunut mihinkään kaupalliseen toimintaan, järjestänyt arvontoja tai muutenkaan ollut sosiaalisesti aktiivinen, on onnistunut kiinnostamaan ihmisiä vuodesta toiseen niin paljon, että täällä on käyty miljoona kertaa.

Alkuvuosina täällä varmasti kävi muita bloggaajia, silloin kun suunnilleen samoihin aikoihin moni aloitteli enemmän ja vähemmän yhtäaikaa. Sukulaisia on löytänyt tänne, samoin osa työkavereista, ainakin ne jotka nauravat minun arkikokkailuille. Mutta suurin joukko täällä kävijöistä on niitä satunnaisia lukijoita, jotka etsivät jotain tiettyä riistareseptiä, säilöntäjuttua tai taistelevat savimaan kanssa. Tulevat hakemaan jotain tietoa, ja toivottavasti löytävätkin.

Satunnaiset kävijät tuntuvat löytävän tänne edelleen siitä huolimatta, että tänä aikana monien blogien sisältö/yhteistyö on muuttunt täysin ammattimaisiksi "kanaviksi", "vaikuttajiksi" ja "sisällöntuottajiksi", eli sentään ihan kaikki eivät ole menneet pelkästään ammattiblogeja lukemaan. En kritisoi tapahtuntta, mutta myönnän kaipaavani niitä nyt kadonneita kantaaottavia blogikirjoituksia (ruokablogeista), jotka ovat hävinneet kokonaan, jos nyt ei lasketa sitä sisältöä tyyliin "älkää syökö lihaa mutta syökää tätä -is-einestä". Samoin harmittavasti moni harrastajabloggaaja on lopettanut kokonaan, minäkin jo melkein. Mutta koska vanhoja juttuja on kiva lukea, jatkan kirjoittamista vieläkin, tämän päivän jutut ovat tulevaisuuden menneisyyttä.  Tässä miljoonan kävijän aikana blogimaailma on muuttunut enemmän ja nopeammin kuin ikinä olisin osannut ennustaa tai ajatella, mutta onhan sitä omakin elämä erilaista kuin aloittaessa, uusi työkin alkanut.

Oma jämähtänyt bloggailu ja kokkailu on mennyt koko ajan yksinkertaisemmaksi, vaikka sellaista tavallisen yksinkertaista se on ollut alusta asti. Jotain kehitystäkin on tapahtunut, sen huomaa vaikka riistaresepteistä, alkuun kirjasin ylös kaikkia niitä perusjuttuja joita äitikin oli tehnyt (no se maksapaella vielä puuttuu), mutta koko ajan olen siirtynyt vähän toisentyyppiseen riistan käsittelyyn. Inspiraatiota olen hakenut etenkin ulkomailta, sillä minusta Suomesta puuttuu edelleen se kaiken kattava ja selittävä riistakeittokirja jossa olisi muutakin kuin pataa, kermaa ja katajanmarjaa (kun ne kerran jo osaa).

Seuraavaa miljoonaa kohti aurinkoisessa syyssäässä, ja kiitos kaikille täällä tähän mennessä käyneille! Ja rohkaistukaa jättämään joku viesti edes silloin tällöin, se tuottaa edelleen suurta iloa, joka ikininen kommentti.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Suppilovahverohillo itämaisin maustein


Kävin viikonloppuna useamman kerran metsässä ja löysin sopivasti sieniä. Lauantain kantarellit ja mustat torvisienet söimme lauantaina ja sunnuntaina, sunnuntain sienet paistoin tänään sellaisenaan ja pakastin. Suppilovahveroita tuli eniten, niitä käytin vähän viikonlopun ruokiin, mutta suurimman osan paistoin ja pakastin myöhempää kokkaamista varten. Litran verran sieniä keitin hilloksi.

Olen tehnyt aiemmin hyvin perinteistä suppilovahverohilloa, mutta nyt halusin maustaa sienet lempikombollani, eli inkiväärillä, chilillä, korianterille ja limellä. Käytin hilloon taas vain ne pienimmät ja söpöimmät sienet kokonaisina. Tästä määrästä tuli kaksi pientä hillopurkkia, ei yhtään enempää. 

2 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
1 limen mehu
½ tl suolaa
2 tl korianterin siemeniä
1 chili pilkottuna (Trepadeira Werner)
1 peukalonpäänkokoinen inkiväärin pala pilkottuna
1 l pieniä suppilovahveroita
1½ dl hillosokeria

Laita nesteet ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa ja kaada sienet joukkoon. Keitä n. 20 minuuttia, hämmennä välillä. Lisää hillosokeri, ja keitä vielä kymmenisen minuuttia. Kaada hillo steriloituihin (100 astetta uunissa n. tunti) purkkeihin ja käännä kannet kiinni (keitä kansia vedessä n. 15 min).

Tämä hillo on todella hyvää, etikkaisen makeaa, vähän tulista mutta silti sieni on pääosassa. Maistoin sellaisenaan, ja varmasti sopii lisukkeeksi kalalle, lihalle ja kasviksille. Minä haaveilen jo wokista, jonka maustan näillä sienillä. Ja aasialaisesta keitosta, joka saa lisämakua tästä hillosta. Ja vaikka mitä muuta on tulossa. 

ps. Viikonloppuna oli lämmintä 15-18 astetta, vesi oli 10 astetta. Ja kuva on stailattu korianterilla, käytin tietysti oman maan korianteria.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Aleksis Kiven päivä ja silakkamarkkinat


Ei ole ensimmäinen kerta, kun käyn Stadin silakkamarkkinoilla Aleksis Kiven päivänä. Tänään emme syöneet silakoita iltapalalla, sen sijaan söimme viikon toisen kala-aterian näistä kaloista. Keitin "uusia" perunoita, eli kävin nostamassa perunat suoraan maasta (Aleksis Kiven päivä ja päivällä 15 astetta lämmintä!). Lisäksi kermaviilikastiketta joka oli maustettu tillillä ja sitruunalla. Paria eri laatua silakkaa, savusilakkaa ja -lohta. Ja itse savustettua kylmäsavulohta sekä markkinoilta ostettua leipää. Kukkakaalia, tomaattia ja paprikaa sellaisenaan. 

Olisin tietysti halunnut ostaa myös voittajasilakoita. Mutta jos markkinoille pääsee vasta töiden jälkeen, ja vasta toiseksi viimeisenä päivänä, niin tietysti mitään niistä ei ole enää jäljellä. Voisiko tämän kilpailun järjestää aina viikkoa ennen markkinoita, niin että voittajilla olisi aikaa varautua suureen kysyntään? 

ps. Arki on nyt tällaista, ei stailattua, ei hienoja kattauksia, kuvakin tärähtänyt. Kasvikset usein sellaisinaan, osin laiskuuttani, osin sen takia että maistuvat näin lapsille parhaiten. 

lauantai 6. lokakuuta 2018

Muistilista kesälle 2019


Taas on aika kirjoittaa muistilista ensi vuodelle. Tämä siis sillä oletuksella että palstaviljely jatkuu vielä ensi vuonna, siitä ei tällä hetkellä ole mitään varmuutta. Ruukkuviljelyssä ajattelin pitää välivuoden, pihaa tarvitaan ensi vuonna muuhunkin kuin ruukuille, mutta ennen kaikkea olen kyllästynyt ruukkuviljelyn työläyteen ja siihen ettei satoa tule edes tällaisena kuumana ja aurinkoisena vuotena.


  • Keväällä ei ole kiirettä kylvämisen kanssa, kaikkea ei ole pakko saada kerralla maahan
  • Kylvä tilliä parin kolmen viikon välein koko kesä
  • Kylvä paljon kukkia eri puolelle palstaa
  • Kylvä harvempaan, kyllä sitä tilaa riittää
  • Kasvata porkkanat harson alla
  • Yksi talvikurpitsantaimi per laji riittää, lajeja voi olla paljonkin
  • Huolehdi sadonkorjuu ajoissa, ettei taas tarvitse sormet kohmeessa nostaa punajuuria

  • Ei tomaatteja ollenkaan, korkeintaan pari Sun Goldia
  • Muutama chili riittää, sekään ei ole pakko
  • Verkota karviaiset ennen juhannusta kokonaan

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Harissa-kurpitsakeitto


Tämä on hyvin yksinkertainen kurpitsakeitto, juju piilee ihanassa harissa-tahnassa. Ostin harissa-tahnaa Hellasta&Herkusta, en tiedä onko tahna aina näin hyvää (olen vähän myöhäisherännäinen harissan suhteen), mutta tämä ruusunlehdillä maustettu on aivan käsittämättömän hyvää. Ehkä ruusunlehdet ovat se juju, ehkä eivät, minä nimittäin en yleensä pidä mistään missä on ruusunlehteä, mutta tämä on selvästi eri asia.

1 myskikurpitsa

4 dl hyvää lientä
100 g sulatejuustoa (tai tuorejuustoa)
2-3 tl (tai maun mukaan) hyvää harissa-tahnaa

Paahda kurpitsa uunissa: halkaise kurpitsa, poista siemenet ja paahda 200 asteessa n. 40 minuuttia leivinpaperin päällä. Anna vähän jäähtyä ja kaavi sisus kattilaan. Lisää liemi, juusto ja harissa. Anna keiton kiehahtaa ja soseuta sauvasekoittimella. Nauti ruisleivän kanssa.

Tein kasviksille upean dipin samasta tahnasta, heittämällä parhaita kermaviilidippejä mitä olen syönyt: 2 dl kermaviiliä, 2 tl siideri-viinietikkaa ja 1 tl harissatahnaa. Tämän lounaan jälkeen oli voittajafiilis.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kurpitsakakku


Tämä samalla tapaa kakku kuin porkkanakakku on kakku. Ohjeen otin Martha Stewartilta, mutta muutin ohjeen kotimaisille mitoille sopivasti muuntaen ja maustoin eri tavalla. Amerikassa kurpitsapiirakat ja -kakut maustetaan piparkakkumaustein (neilikkaa, kanelia, muskottipähkinää maustepippuria jne.) mutta minä muutan kurpitsaohjeiden mausteet esim. korvapuustin mausteiksi.

Valmistin kurpitsasosetta enmmänkin ja pakastin loput tulevia kokkailuja varten. Yöllä oli kunnon pakkanen, ja keräsin kaikki kurpitsat pois pellolta. Osa on ulkona edelleen viltin alla, mutta osan valmistin tänään soseeksi, yhteensä monta kiloa erilaisia talvikurpitsoja sekä vähän kylmää saaneet spagettikurpitsat. Pakastin melkein kaikki soseena/spagettina, mutta sentään jotain käytin tänään heti tuoreeltaan.

1 kurpitsa (hokkaido-, myski-, talvi-, mikä vaan on saatavilla)

Puolita kurpitsa, poista siemenet. Paahda 200 asteessa uunissa n. 30-40 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmeää. Anna vähän jäähtyä ja kaavi pehmennyt sisus kulhoon. Aja pehmennyt kurpitsa joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimella soseeksi. Käytä osa kakkuun, lopusta voi tehdä vaikka keittoa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten.

3,8 dl jauhoa
3 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1  tl suolaa
1 tl leivinjauhetta

2½ dl kurpitsasosetta
1,2 dl maitoa

100 g voita
3½ dl sokeria
2 isoa munaa (tai 3 pienempää)

Sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi jauhot tarvittaessa. Sekoita toisessa kulhossa kurpitsasose ja maito keskenään (jos jollain sattuisi jäämään vähän paakkuja, voi vielä tässä vaiheessa soseuttaa sauvasekoittimella). Vatkaa kolmannessa kulhossa voi ja sokeri hyvin sekaisin. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaen. Jatka tämän jälkeen vatkaamista varovaisesti, ja lisää jauhot ja kurpitsasose erissä vuorotellen, kaksi kolme lisäystä kumpaakin on hyvä. Levita taikina tämän jälkeen leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (ohjeessa 20x30, minulla oli 24x29). Paista 180 asteessa n. 35 minuuttia. Nosta piirakka pois vuuasta ja anna jäähtyä.

200 g tuorejuustoa
50 g voita
2,1 dl tomusokeri

Vatkaa tuorejuusto ja voi vaahdoksi, pari minuuttia riittää. Lisää tomusokeri pikkuhiljaa, vatkaa tasaiseksi. Levitä pohjan päälle. Ihana piirakka, ihan mielettömän ihana.

Maa-artisokkaa ja kurpitsaa koristeena
  

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Jäniskastike pastalle


Samalla kun tein jänishampurilaisia, minulla jäi reilusti jäniksen jauhelihaa. Ison osan jauhelihasta tein lihapulliksi, mutta puoli kiloa jauhelihaa käytin Gill Mellerin Gather-kirjasta löytyneeseen pastaohjeeseen. Kirjan ohjeessa Gill käytti kokonaisen kanin, mutta minä sovelsin ja käytin jäniksen jauhelihaa. Lyhyempi haudutus riitti, pastana minulla oli hyvää spagettia. Pakastin silloin kastikkeen sellaisenaan tietäen, että tulee päivä, jolloin tulen myöhään töistä ja ruoka pitää saada nopeasti pöytään. Valmiin kastikkeen kanssa siinä menee juuri niin kauan kuin pastan keittämiseen menee aikaa. 

voita/öljyä
500 g jäniksen jauhelihaa
100 g possun kylkeä jauhettuna
suolaa ja pippuria myllystä
1 iso sipuli
1 varsisellerin varsi
5 dl kanalientä (tai mitä tahansa hyvää vaaleaa lientä)
1 tl savupaprikaa
1 laakerinlehti

parmesan-lastuja

Laita voita ja/tai öljyä valurautapadan pohjalle. Ruskista lihat pannussa, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lihat sivuun ja kuullota pilkottuja sipulia ja varsiselleriä hetki. Siirrä lihat takaisin pataan, lisää neste ja mausta savupaprikalla. Lisää myös laakerinlehti joukkoon. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä 1½ h. Lopussa otin kannen pois, ja annoin nesteen vielä vähän haihtua. Tarjoa kastike hyvän pastan ja parmesanin kanssa. Ruoka oli ehkä vähän väritöntä, mutta ihan mielettömän hyvän makuista (väritöntä se oli kirjankin kuvassa).

Söimme kastiketta vielä seuraavana päivänä, tällöin lisäsin joukkoon muutaman pilkotun tomaatin ja pari desiä paahdettua tomaattikastiketta. Sekin kastike syötiin pastan kanssa, puoli viikkoa nopeaa ruuanlaittoa. Minulle jäi vielä töihin evääksi yksi annos. Hyvää oli ihan kaikkien mielestä. 

maanantai 24. syyskuuta 2018

Paahdettu tomaattisose


Minä olen tehnyt useamman satsin tätä River Cottage Veg Everyday -kirjasta löytyvää paahdettua tomaattikastiketta. Käytän kaikki ylikypsät tomaatit näin (eipä tule hävikkiä), lisäksi muutaman kerran olen ostanut halpoja ylikypsiä tomaatteja Hakaniemen torilta. Jos mahdollista, teen tällaisen kahden kilon satsin kerrallaan, se mahtuu juuri minun isoon uunivuokaan. Kun olen paseerannut tomaatit, pakastan soseen sopivankokoisissa rasioissa. 

Tomaattikastikkeesta saa suoraan myös ihanan tomaattikeiton pohjan, ja olen minä keittänyt tästä ketsuppiakin. Tällöin olen ottanut puoli litraa kastiketta, lisännyt sopivasti etikkaa, reilusti fariinisokeria ja vähän mausteita, ja keittänyt kokoon niin, että on tullut sopivan paksua ketsuppia. Sitä syötiin esim. jänishampurilaisten kanssa. 

2 kg (yli)kypsiä tomaatteja
muutama varsi timjamia
1 oksa rosmariinia
1-2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä (tai rypsi-)
suolaa, pippuria myllystä

Puolita tomaatit, pienet tomaatit voi jättää kokonaisiksi, ja laita ne uunivuokaan. Lisää päälle yrtit, valkosipuli pilkottuna ja kaada vähän öljyä päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda tomaatteja uunissa 200 asteessa n. 30-40 min. Anna jäähtyä ja paseeraa tomaatit siivilän läpi, tai siivilöi sillä veivattavalla sosemyllyllä. Pakasta tai käytä heti kastikkeisiin, keittoihin tai patoihin. 

tiistai 18. syyskuuta 2018

Mustatorvisieni-lehtikaalipiirakka


Viikonloppuna tuli mukavasti sieniä, kuvassa sunnuntain saalis. Tällä kertaa en kuivanut mitään, enkä myöskään säilönyt itselle. Rouskut ryöppäsin ja suolasin, ja vein sitten serkulleni. Tateista tein etäpäivälle tattirisoton, ainoan mustavahakkaan ja muutaman limanuljaskan söin paistettuna sellaisenaan. Mustarouskut ryöppäsin ja tein kastikkeeksi. Sikurirouskut paistoin ja pakastin, samoin pikkumäärän suppilovahveroita.

Kantarellit ja mustatorvisienet tein piirakoiksi, niistä saa monta lounasta töihin otettavaksi. Kun työpaikalla lounas maksaa kympin verran, välillä ylikin, niin omilla eväillä saa paljon säästöä. Paistoin piirakat suorakulmaisissa Teema-astioissa, eli niistä saa kivat neliskulmaiset palat jotka on helppo pakastaa ja kuljettaa töihin. Vanhastaan tiedän, että nämä piirakat kestävät pakastuksen ihan hyvin.

Piirakka on tehty paljolti samalla tapaa kuin viime vuoden kantarellipiirakka. Kopioin omaa tekstiäkin tähän, niin kenenkään ei tarvitse lähteä linkin taakse ohjetta hakemaan. Tein taikinan kaksinkertaisena, sillä tein nyös tuon ohjeen mukaisen kantarellipiirakan samalla. Kirjaan tähän kuitenkin pohjan ohjeen sellaisena kuin se tuli tähän piirakkaan.

250 g jauhoa
½ tl suolaa
100 g voita
100 ml vettä
puolikas kananmuna

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi pieni muna, tai osa munasta (tämän voi jättää poiskin). Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan. 

1 l mustatorvisieniä
suolaa, pippuria myllystä
reilu kourallinen lehtikaalia
200 g ranskankermaa tai kermaviiliä (nyt oli puolet kumpaakin)
1 dl kermaa
2 munaa
80 g Jukolan cheddar-juustoa

Putsaa sienet. Paista niitä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, rouhaise sekaan vähän suolaa ja pippuria. Pilko lehtikaali ihan pieneksi. Sekoita kulhossa ranskankerma ja/tai kermaviili sekä kerma ja munat. Raasta juusto ja sekoita sekin joukkoon. Laita sienet pohjan päälle tasaisesti, ripottele lehtikaalit sienien päälle. Kaada kerma-munaseos päälle, katso että se peittää kaikki lehtikaalit kunnolla. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Ihana piirakkaa, pala metsää ja peltoa lautasella.