sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eläinten tappamisesta


No ei tässä montaa kuukautta mennyt nykyaikaa-sarjan loppumisen jälkeen, kun asiaa tuli. Minä olen seurannut, kuten varmaan suurin osa muistakin bloggaajista, Madcook-showta televisiosta. Ohjelma on nostanut minusta mielenkiintoisia asioita esiin jonkin verran provokatiiviseen tyyliin mikä on hyvä asia. Vierasvalinnat ovat olleet onnistuneita ja ajatuksia herättäviä huomioita on noussut suunnilleen joka kerta. Aiheen käsittelyt tuntuvat jäävän osin pinnalliseksi, johtuen varmaankin pääasiassa järjettömästä mainosmäärästä, mikä nykyään tuntuu katkaisevan kaiken ajatettelun, kun koko ajan ollaan katkolla.

Uusimmassa 7/9 osassa aiheena oli perinneruoka, tällainen perinneruokafani oli tietysti ihan innoissaan jo etukäteen. Yhtenä ohjelman aiheena oli se että jokaisen joka syö lihaa/kalaa, olisi pystyttävä tappamaan se eläin/kala. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan mihin on valmis, mutta jos ajattelee ihmisyhteisöjä vuosisatojen ja -tuhansien ajoilta, niin kaikki eivät sitä ole koskaan tehneet, vaikka ovatkin syöneet mitä ovat syöneet, sillä yhteisöissä on ollut työnjakoa paljonkin. Minä tulen perheestä, jossa on metsästetty aina, ja elän perheessä jossa metsästetään. Isä opetti meille jo lapsena kuinka eläin nyljetään, kynitään tai perataan, kuinka paloitellaan, missä on ruodot jne., olisi ottanut mukaan metsällekin, mutta minua kiinnosti enemmän se mitä tapahtuu keittiössä. Anatomia tuli jo lapsuudessa hyvin tutuksi, samoin elämän kiertokulku ja elämän ihme. Ja ruuan arvostus.

Taustaani vasten minusta näyttää oudolta, että eläintä tappaessa pitää karjua (kun ei kuitenkaan ole fyysisestä ponnistuksesta kyse) ja kiroilla. Missä on se kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan sillä hetkellä kun ruokaa aletaan valmistaa alusta lähtien? Tai miksi pitää ilmehtiä sivusta? Täydet pisteet Eeva Vekille hienosta ja arvostavasta toiminnasta. Ja ihana Jenni Tuominen, mikä ilo seurata iloista ja raaka-aineita arvostavaa kokkaamistasi. Toivottavasti saat joskus ihan oman oikean ruokaohjelman.

Olemme etuoikeutettuja siinä mielessä, että jokainen voi tehdä valinnan omalla kohdallaan siitä mitä syö ja miten kohtelee elämää. Minä syön hyvällä mielellä lihaa ja kalaa, mutta tiedän myös useimmiten kuinka se on kasvanut ja elänyt ja ennen kaikkea sen kuinka se on kohdannut loppunsa. Siinä ei ole kukaan ollut kiroilemassa eikä ilmehtimässä. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Leipävuori


Kun olin lapsi, isä teki aina leipävuoria (kyllä hän tekee niitä edelleenkin). Ruisleipää ostettiin usein enemmän kerralla, ja osa leikattiin suoraan leipävuoreksi. Tämä sai kuivua rauhassa ja leipää aletiin syödä siinä vaiheessa kun tuoreempi leipä oli loppu. Kuiva ruisleipä, mikä ihana herkku, syödään sellaisenaan tai levitteen kanssa.

Nykyään teen leipävuoria siinä vaiheessa kun huomaan että ruisleipää ei ehditä syödä ajoissa. Kun sen leikkaa ja jättää kuivumaan, niin mitään ei mene hukkaan. Meillä leipävuoret ovat erityisesti kuopuksen herkkua. 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toukotyöt 2017


Pääsin sittenkin tänä vuonna toukotöihin toukokuun puolella. Tämän vuoden palstatyöt alkoivat jo viime torstaina, jolloin kärräsin työmatkan jälkeisenä iltana 17 kottikärrystä hevosen lantaa omille palstoille, 8 kärryä puolikkaalle palstalle ja 9 vanhalle puolelle, välissä piti ottaa pienet tirsat. Vähän jeesasin naapuriakin. Hevosenlanta on kuitenkin kevyttä kärrättävää hiekkaan verrattuna. 

Viikonloppuna kärräsin muistaakseni 14 kuormaa hiekkaa. Espoon kaupunki vaihtaa päiväkotien hiekat säännöllisesti, ja vanhat hiekat tuodaan kaupungin palstoille, näin ainakin olen arkeologisten kaivausten perusteella päätellyt. Sopii minulle, on paljon mukavampi nostaa perunoita hiekan sekaisesta maasta kuin tiukasta savimaasta. Hiekkaa laitoin uuden puolen käytäville, ja vanhalle puolelle reilusti siihen kohtaan mihin aion istuttaa perunat sekä siihen kulmaan, jonka kanssa viime vuonna päästelin lukemattoman määrän rumia sanoja, niitä joissa on R-kirjain, Jos tänä vuonna maan kääntö sujuisi sopuisasti.

Lauantaina tein uudelle puolelle penkit ja kylvin/istutin kaikki

porkkanat
sipulit
palsternakat
mustajuuret
salaatit
tillin
persiljan
lehtikaalit
vähän malvikkia

Tilaa jäi vielä reilusti punajuurille, kurpitsoille sekä kukille, sellerille ja mangoldille. Vanhalle puolelle on tulossa perunat ja maanparannuskasvit eli auringonkukat, herneet, pavut ja härkäpavut. Suunnilleen 1/3 palstaa tai ylikin on lepovuorossa, ensimmäistä kertaa palstahistoriani aikana. Kyllähän siihenkin jotain tulee, mutta sen päätän vasta vähän myöhemmin. Muutaman katovuoden jälkeen menen vähän vähemmällä kasvivalikoimalla.

Sunnuntaina kävimme täydentämässä multavarastoja ja vaihdoin mullat pihan kasvulaatikoihin. Yhteen laatikkoon kylvin salaattia, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Yrttipenkistä kaivoin talven aikana kuolleet yrtit pois, lisäsin uutta multaa ja kylvin siemeniä. Loput yrtit ostan taimina Hakaniemen torilta, listalla on ainakin laakeri, salvia, joku timjami, rosmariini ja jotain muuta. Saa ehdottaa. Kukkapenkkistäkin vaihdoin multaa ja lisäsin uutta vielä päälle. 

Viikonlopun pihatöiden lisäksi muistin vihdoinkin kylvää kurpitsat, kurkut ja basilikat. Se onnen tunne, joka valtaa mielen kasvimaalla samalla kuin lihakset tärisevät väsymyksestä, se on sanoin kuvaamaton,

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pizza juuritaikinasta


Siitä asti kun sain hyvän vehnäjuuren, ajattelin kokeilla sitä myös pizzassa. Sanotaan että parhaat pizzat syntyvät monen päivän nostatuksella ja käyttämällä esitaikinaa. Minä vähän oioin nyt, ja käytin juurta suoraan, tosin vuorokauden nostatusajalla. Olin tyytyväinen pohjaan, vaikkakaan juuren kanssa en saa aikaan niitä reunan "kuplia", joita tulee silloin kun kohottaa taikinan hiivalla ja käyttää 00-jauhoja. Mutta näin aion tehdä jatkossakin, hyvä ja maukas pohja.

Minä en ole mikään mestari pizzanteossa. Olen onnistunut halkaisemaan yhden pizzakiven ja jauhot käryävät uunissa. Näitä tapahtumia välttääkseni käytän leivinpaperia pizzan alla, vaikka tiedän ettei niin kuuluisi tehdä. Kun käyttää kunnon 00-jauhoja, saa paljon anteeksi. Kotimaisia 00-jauhoja saa ainakin Vääksyn Myllystä, ja ensimmäisenä tutustuin niihin Hella&Herkku-kaupasta,

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
12-13 dl 00-jauhoja

Mittaa hyvää ja elinvoimaista juurta taikinakulhoon illalla. Lisää vesi, suola ja jauhot, lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa taikinaksi niin, että muodostuu todella hyvä sitko. Anna kohota yön yli viileässä. Jaa taikin aamulla/päivällä n. viiteen osaan ja vaivaa niistä taikinapallot. Kohota liinan alla tarvittava aika, vähintään muutama tunti. Muotoile tämän jälkeen taikinapallosta pohja, jos käytät leivinpaperia, leikkaa ylimääräinen paperi pois. Täytä pohja halutulla tavalla. Minulla oli nyt yhden pizzan päällä

simpukka
kapris
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

ja toisen pizzan päällä

tomaattikastike
paprika
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

Jos käytät pizzakiveä, laita se uuniin samalla kun laitat uunin päälle. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, minulla on lähes 300. Laita pizza (leivinpaperilla) pizzakiven päälle ja paista n. 10 minuuttia. Paistoaika riippuu uunin lämpötilasta. Nauti hyvästä pizzasta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Tiikerikakku


Tiikerikakku ehkä perinteisin kuivakakku mitä on. Meillä se on erityisessä suosiossa esikoisen takia, se on hänen lempikakkunsa kaikista kuivakakuista. Tein sitä jo hänen nimiäisiin aikoinaan ja monille monille synttäreille sen jälkeen.

Netti on täynnä ohjeita, mutta harvemmin näkee tätä ohjetta, minä nimittäin teen tiikerikakun vähän eri tavalla kuin mitä suurin osa resepteistä sanoo. Vatkaan aina munat ja sokerin vaahdoksi, ja lisään voin sulatettuna loppuvaiheessa. Tämä ohje taitaa olla alunperin Kotilieden suuresta leivontakirjasta 1980-luvulta, siitä samasta mistä bongasin Nina Lincolnin kakun ylioppilasjuhliini. Yleensähän aina voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, ja munat lisätään siihen yksitellen. Teen nykyisin kakkua niin harvoin, että minulta on hävinnyt taito saada aina kokonaan hienot tiikerikuviot, mutta makuun se ei haittaa. Välillä käytän Marianne-rouhetta kaakaon sijaan, joskus jotain makukaakaota, mutta paras taitaa tulla silti ihan perinteisellä tummalla kaakaolla.

4 munaa
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria tai ripaus vaniljajauhetta
1½ dl maitoa
150 g voita
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri tai -jauhe. Lisää vaahtoon maitoa ja jauhoseosta vuorotellen, sekoita varovaisesti. Lisää lopuksi sulatettu voi, sekoita. Ota taikinasta n. kolmannes eri kulhoon ja sekoita siihen tumma kaakaojauhe. Laita voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan puolet vaaleasta kakkutaikinasta, sen päälle kaakaotaikina ja päällimmäiseksi loput taikinasta. Tee veitsellä kuvioita taikinaan. Paista 180 asteessa 50-55 minuuttia. Anna kakun tasaantua vartin verran ja kumoa se. Anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sumakilla maustettu kana haudutuspadassa


Kun ruoka pitää olla valmis heti töistä tullessa, on haudutuspata hyvä apuväline. Minä laitoin aamulla ennen töitä kokonaisen kanan haudutuspataan, ja töiden loputtua keitin riisin, lisänä nopeita vihannestikkuja ja ruoka oli siinä. Haudutuspadassa broilerista tulee mehukas ja pehmeä, mutta nahan rapeus puuttuu, mikä on ihan ok välillä, mutta ei aina. Lyhyempi aika riittäisi hyvin (ehkä 6-7 h), mutta jos pata tekee työtä sen aikaa kuin itsekin, siinä se 9 h tulee helposti täyteen.

Aiemmin olen tehnyt haudutuspadassa ihan perinteistä kanaa, mutta nyt hain jotain muuta makua. Minulla on ollut pitkään maustekaapissa sumakkia, jota en vaan ole käyttänyt, vaikka sitä on jo useamman vuoden ajan näkynyt ainakin blogeissa paljon käytettävän. Hainkin inspiraatiota netistä, ja siellä silmiin osui Ripaus tryffeliä -blogin ohje kevätkananpojalle. Koska minäkin olin ensimmäistä kertaa kokeilemassa uutta maustetta, lisäsin samaan tapaan myös rosmariinia ja timjamia tuttuina makuina. Sumakkia laitoin maltillisesti, sitä olisi voinut laittaa reilumminkin, sillä tämä kana oli todella miedon makuista.

1 sipuli
1 varsi varsiselleriä
2 porkkanaa
1 dl vettä

1 kokonainen broileri (esim. L'Uomunokka)
2 rkl öljyä
½ limen mehu
2 tl sumakkia
1 tl timjamia
1 tl suolaa
muutama rosmariinin oksa

Tee vihannespeti haudutuspadan pohjalle, minä pilkoin nyt yhden sipulin, varsisellerin varren ja pari pientä porkkanaa sekä lisäsin desin vettä. Kuivaa broileri talouspaperilla. Sekoita kupissa öljy, limen mehu, sumakki, timjami (jos käytät kuivattua) ja suola. Sivele mausteseos broilerin pintaan ja nosta lintu vihannespedin päälle. Revi vielä tuoretta rosmariinia päälle. Hauduta asetuksella low n. 8-9 tuntia (tai mielummin lyhyemmän aikaa). Nauti riisin ja kasvisten tai salaatin kanssa.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mausteiset vauhtisiivet eli kanansiivet kahdella tapaa


Minä en juurikaan osta marinoitua lihaa, mutta joskus, ehkä kerran vuoteen saatan ostaa hotwingsejä tai mitä ne hornetit nyt onkaan. Ja sitten aina ihmettelen että miksi ihmeessä, kun itse marinoiden on niin helppo saada niin paljon parempia siipiä. Teen yleensä kahdella eri tavalla maustettuja, tulisempia sekä miedompia. Ja yleensä aina teen kerralla ison annoksen, samalla vaivalla saa ruokaa useammalle aterialle. Luulin että olisin jo postannut nämä, mutta en ainakaan haulla löytänyt.

Täksi vapuksi tein lasten lempimausteilla puolet siivistä ja toisen puolen savuisen tulisia. Tulisiin siipiin on hankala antaa tarkkoja mittoja, teen sen aina vaistolla käyttäen omia ja Fataliin chilejä. 

Lasten siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
1 rkl vahvaa currya (tai maun mukaan)
1 rkl viherpippuria morttelin kautta
1 tl yhteensä kokonaisia valko- ja mustapippureita morttelin kautta

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tuliset siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl paprikajauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl savustettua Aji Fantasya
sopivasti savustettua Rocatoa, Aji Cristalia ja Chipotlea (tai mitä chiliä haluatkaan)
muita chilejä maun mukaan

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tänä vappuna syötiin näitä siipiä, italiansalaattia, kasvistikkuja ja eilistä tomaatti-mozzarella-salaattia. Eikä käyty palstalla, vaikka aurinko paistoikin.

Kuopuksen mielestä vapussa on parasta munkit ja vappupallo. Ja tämä vappu oli erityisen kiva koska serkut olivat kylässä enkä minä ollut palstalla.