lauantai 31. joulukuuta 2011

Amerikkalaiset pannukakut

Ekaluokkalainen toivoi eilen illalla, että saisiko taas amerikkalaisia pannukakkuja aamulla. Kyllähän se sopi. Teen yleensä aina tällä reseptillä, se on yhdistetty monesta eri lähteestä niin, etten enää osaa alkuperää kertoa. Paistan ne blinipannulla riittävässä voissa, teen niistä aika paksuja, sellaisia joita sai jenkeissä. Meillä syödään pannukakut vaahterasiirapin ja marjojen kanssa. Näin talvella marjat väkisinkin ovat pakastimesta, mutta hyviä (vaikka ei kuvauksellista) ovat kohmeisetkin marjat kuumien pannukakkujen päällä.

1 rkl sokeria
2,5 dl jauhoa
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2,5 dl maitoa
2 rkl öljyä
1 muna

Sekoita kaikki aineet ja anna taikinan turvota hieman. Paista pannulla runsaassa voissa. Tarjoile vaahterasiirapin ja/tai marjojen kanssa.

Kasvukipuja ja unisukat

Meillä on pitkä lapsi, jota aina aika ajoin vaivaa kasvukivut jaloissa. Sitähän ei kai oikeasti tiedetä, että mistä kasvukivut johtuvat, ja liiittyvätkö ne oikeasti kasvuun, mutta kyllä ne tuntuvat olevan voimakkaammillaan kasvupyrähdysten aikaan. Kasvukipuja on meillä lääkitty panadolilla, mikä tuntuu auttavan. Sen lisäksi hyvä ystäväni, lastenlääkäri, suositteli venyttelyä, hierontaa ja unisukkia. Kaikki tuo auttaa, jopa siinä määrin, että uni tulee ilman lääkettäkin. 

Kudoin unisukat Novitan ticotico-langasta puikoilla nro 2. Lapsi sai itse valita värin, minä olisin halunnut turkoosi-vihreän, mutta mitä menin lupaamaan, ehkä pitää tehdä pikkuveljelle sukat tuosta turkoosista, tai sitten itselle. Sukat kudoin suunnilleen langan ohjeella, ja varren tein selvästi pidemmäksi, jotta sukat ylettyvät pitkälle sääreen.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Suklaasalami

Liina on kummipojan 10 v ompelema joululahja
Joulun Koti ja Keittiö-lehdessä (12/2011, s 67) oli Suklaasalamin ohje. Ajattelin että sitä on kokeiltava, ja kyllä kannatti. Muutin hieman ohjetta, alkuperäisen voi vilkaista lehdestä, jos haluaa sen mukaan tehdä. Minä tein näin:

1½ dl kuivattuja karpaloita
½ dl rusinoita
3/4 dl Amarettoa
2 rkl fariinisokeria
250 g tummaa suklaata
3 rkl voita
4 kaurakeksiä
½ dl saksanpähkinää rouhittuna
½ dl manteleita rouhittuna
kourallinen pieniä vaahtokarkkeja pilkottuna

tomusokeria

Kiehauta karpalot, rusinat ja fariinisokeri liköörissä. Annä jäähtyä, siivilöi marjat ja hedelmät talteen. Sulata suklaa ja voi varovasti mikrossa (tai vesihauteessa), anna vähän jäähtyä. Murenna keksit, rouhi pähkinät ja mantelit ja halutessa vaahtokarkit (niitä ei ollut alkuperäisessä ohjeessa, mutta pitäähän salamissa rasvaakin olla...). Sekoita kaikki aineet keskenään, muotoile folion avulla pötköksi. Anna jäähtyä viileässä, kääntele tomusokerissa ja leikkaa paloiksi. Nam.

ps. kannattaa käyttää kunnon foliota eikä mitään pilipalifoliota.

torstai 29. joulukuuta 2011

Kevättä odotellessa

Myrskyistä toistaiseksi selvitty, tämä lämpö vaan ahdistaa edelleen. Muinaissuomalainen ei todellakaan halua kuvata kukkivia kukkia tapanina omalla pihalla (ja silti kuvasi). Josko kuitenkaan ei olisi niin lämmin talvi tulossa mitä oli 2006/2007, jolloin viimeksi kuvasin kukkivia orvokkeja tapaninpäivänä, ja jolloin  lunta ja pakkasta oli vain pääsiäisenä. Mutta pari aurinkoista päivää ja 8-9 astetta lämmintä on saanut aikaan sen, että siementilaukset on tehty ensi kevääksi ja pari sipulia puskee komeaa vartta ikkunalaudalla. Palstalla käytiin kuopuksen kanssa ihmettelemässä sipulinvarsia, levittämässä tuhkaa ja kitkemässä rikkaruohoja. Tuli ihan epätodellinen olo, että mikä kuukausi se onkaan menoillaan.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Kaakao eli kuuma suklaa

Muistan kun 80-luvulla luin Salaisuus- ja Viisikko-kirjoja, ja niissä juotiin kuumaa suklaata. Jep, se oli ihanaa herkkua mistä Suomessa sai vain haaveilla. Vasta paljon myöhemmin hiffasin, että kääntäjälle oli käynyt kömmähdys, sitä en tiedä onko asia korjattu uudemmissa painoksissa. Mutta hyvää ja harvinaista herkkua (tosin erittäin äkkimakeaa sellaista) meillä on "Amerikan herkkukaakao", eli itsetehty kaakao jossa vaahtokarkkeja, ja näin jouluisin vielä piparminttutikku. Vaahtokarkit sulavat ihanasti kuumaan kaakaoon. Ihanaa kun noita pieniä tavallisia vaahtokarkkeja saa nykyisin täältäkin, ei tarvitse aina ulkomaanmatkoilta niitä raahata mukanaan. Ekaluokkalainen teki meille iltakaakaon tällä kertaa näin:



1 l maitoa (vähän vajaa)
150 g tummaa suklaata
pieniä vaahtokarkkeja
piparminttutikkuja

Kuumenna maito kattilassa ja sulata suklaa joukkoon. Laita lasiin vaahtokarkkeja ja piparminttutikku, kaada kaakao päälle.


sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Villasukat

Villasukkia on kiva kutoa. Välillä ihan tuntee fyysisesti, kuinka sitä on osana sukupolvien ketjua, omassa maternaalisessa linjassaan. Aina ovat äidit kutoneet sukkia lapsilleen ja/tai isoäidit lapsenlapsilleen (ja jos eivät kutoneet, ovat tunteneet/tietäneet jonkun joka kutoo niitä). Meillä lasten jalat ovat kasvaneet ohi edellisistä sukista, joten kumpainenkin tarvitsi uudet sukat.  Minä olen tähän saakka käyttänyt Novitan 7 veljestä lankaa, jos ei muusta syystä, niin nimen takia. Raitalankoja löytyy sitten monenlaista, on omia langanjämiä, ja äidin ja äidinäidin peruja. Ne eivät lopu ikinä, lisääntyvät vaan (epäilen että niillä on samanlainen lisääntymis-strategia kuin keittokirjoilla).

Minä teen ihan perusohjeella, olen katsonut Novitan sivuilta mallia jos meinaa unohtua, ja teen sen mukaan. Varren teen pidemmäksi, ja kiilakavennukset tiheämpään, mutta muuten aika tarkkaan ohjeen mukaan, teen aina vahvennetut kantapäät ja sädekavennuksen. Ja kun sukkia kutoo vähintään muutaman parin syksyssä, pysyy taito yllä. Odotan sitä aikaa, jolloin olisi vähän vähemmän hektistä ja voisi alkaa kehittelemään jotain omaperäistä, mutta toistaiseksi mennään näillä tutuilla raidoilla. Miten ihana on nähdä muiden kutomia sukkia, jokaisella on oma tyylinsä. Kumpikin mummoni kutoi omanlaiset raitansa, äitini teki omalla (kiireisellä) tavallaan, ja tätini omalla (taiteellisella) tavallaan. Ja kaikkia niitä voi vain ihailla. Kyllä mieltä lämmittää, kun oma tytär ihailee sukankutomistani, kun "sä äiti oot niin taitava ja nopea kutomaan ja teet niin ihanat raidat".

lauantai 24. joulukuuta 2011

Aattoaamun taikaa

Pullataikina kohoamassa, lapset nukkuu (!) vielä, kynttilät palavat ja lasten koristelema ("amerikan")kuusi kimmeltää. Laatikot tehty, kinkku paistettu, rosolli ja sienisalaatti tehty, kalat valmiina, riisipuuro tulossa. Tästä se alkaa, nimittäin joulunrauha, ja juhliminen jatkuu. Mukavaa ja nautinnollista ja sopivaa joulua kaikille muillekin!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Suomalainen lasten keittokirja

Ekaluokkalainen on pitkään toivonut omaa keittokirjaa. Lupasin sellaisen hänelle sitten kun oppii lukemaan. Lukea hän on osannut jo pitkään, mutta kirjaa ei ole meinannut löytyä. Tiedän että hyviäkin on, mutta kaikki löytämäni ovat olleet jotain kökköjä huonoja käännöksiä ulkolaisista kirjoista. 

Tilasimme muutamia riistakirjoja Jaakko Kolmoselta ja huomasin että hänellä on Suomalainen lasten keittokirja. Niinpä sitten vaan uusi tilaus menemään, samaan pakettiin tuli muutama muukin kirja, hups. Keittokirja on juuri niin hyvä kuin toivoinkin, kivoja suomalaisia perusjuttuja joita lapsi osaa tehdä. Katsotaan mitä mieltä ekaluokkalainen on aattona. Kirjaan sai omistuskirjoituksenkin!

Suosittelen muuten Kolmosen kirjoja kaikille niille (riittävän vanhoille) jotka kaipaavat lapsuuden makuihin ja muistoihin ;) Ja kannattaa katsoa niitä kokkiohjelmia milloin vaan on mahdollista, niissä ei kamera tärise eikä zuumata nenäkarvoihin syödessä ja annokset ja tekovaiheetkin näkee kokonaan, on nimittäin aikaa viipyillä ja jutella niitä näitä. Ihan parasta.

ps. Tänä(kin) vuonna minulla on upeat joulukukat Pirjo Kopilta

torstai 22. joulukuuta 2011

Maksalaatikko

Maksalaatikossa maksan ja riisin suhde on tärkeä, ja mielestäni tämä on se ainoa oikea suhde siihen. Ihan absoluuttisena totuutena, asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tämä on sama resepti, jolla äitini aina teki maksalaatikon :D

2 dl puuroriisiä
¾ l vettä
3 tl suolaa
300 g jauhettua naudanmaksaa
1 iso sipuli
½ l maitoa
1 muna
1½ dl rusinoita
½ dl siirappia
½ tl meiramia

Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä n. 20 min. Lisää joukkoon maito, muna, pilkottu sipuli, rusinat, siirappi, maksa ja mausteet. Sekoita hyvin, seos on vaaleaa, hieman punertavan ruskeaa tässä vaiheessa. Kaada seos voideltuun suurehkoon uunivuokaan ja kypsennä 170 °C 1-1½ h.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Lanttulaatikko Mysi Lahtisen mukaan

Viime vuoden joulu, kukat Pirjo Koppi
Jos pitäisi valita vain yksi laatikko jouluksi (onneksi ei tarvitse), valintani olisi lanttulaatikko. Se vaan on niin hyvää. Tämä ei ole sama resepti jolla äitini teki lapsuudessani lanttulaatikon, vaan vaihdoin reseptiä Mysi Lahtisen reseptiksi, muistaakseni joku 5-6 vuotta sitten. Näin tehden mielestäni tulee parasta lanttulaatikkoa. Ainoa mitä ihmettelen, on ohjeen pieni määrä, ja teenkin sen aina kaksinkertaisena, ja jos tiedän ruokavieraita tulevan joulunpyhinä, teen sen kolminkertaisena. Minä en pidä sattumista lanttulaatikossa, ja soseutan lantut tarkkaan käyttäen sitä veivattavaa sosemyllyä, mikä sen nimi nyt olikaan. Lanttulaatikko maistuu hyvältä muulloinkin kuin jouluna, joten ei hätää jos sitä jää, hyvältä maistuu talven pakkasilla karjalanpaistin tai possunkyljysten kanssa.

1½ l lanttukuutioita
50 g voita
2 tl suolaa
(1 tl valkopippuria) (tämä siis alkuperäisessä ohjeessa, minä en koskaan laita)
1 dl korppujauhoja (laitan vähän vähemmän)
½ dl siirappia
1½ dl kermaa
1 muna

Tuuvinki ja lanttulaatikko, joulun toinen piparitaikina valmisteilla
Keitä lanttukuutiot vähässä vedessä kypsiksi. Kaada melkein kaikki vesi pois ja hienonna kuutiot soseeksi. Lisää paloiteltu voi, suola, (pippuri,) korppujauhot, siirappi, kerma ja hyvin vatkattu muna. Sekoita ainekset, vatkaa kuohkeaksi ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja koristele pinta lusikan kärjellä painelemalla. Lisää reilusti voinokareita laatikon pinnalle. Paista 150 °C nelisen tuntia. Peittele laatikko tunnin kuluttua jottei pinta tummu liikaa.

Tuuvinki eli imelletty perunalaatikko

Kuva otettu jokunen vuosi sitten
Tuuvinki on yksi lempilaatikoistani, etenkin jos se on hyvää. Siskoni tekee leivinuunissa parasta tuuvinkia mitä olen saanut, mutta minun on pärjättävä sähköllä. Imellän perunat yleensä yön yli, joten se on tehtävä aina sen verran hyvissä ajoin, etteivät laatikot vie uunia kinkunpaistolta. Minä seuraan lämpötilaa mittarin avulla, joko uunin tai perunasurvoksen, haluan että viljan amylaasilla (tärkkelystä pilkkova entsyymi) on optimaaliset olosuhteet, eli yli 50 astetta mutta alle 75 astetta. Minä tähtään yleensä n. 60 asteeseen, uuni vaihtelee sen verran lämpötilaa, että koko ajan pysytään sopivassa lämpötilassa. Perunana käytän aina Pito-lajiketta, sillä siinä tärkkelyspitoisuus on suurin.

2 kg perunoita (Pito paras)
4-5 rkl vehnäjauhoja
75 g voita
8 dl maitoa
2 tl suolaa

Peruna imeltynyt n. 15 h. Lanttulaatikkokin valmisteilla.
Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat heti kuumana, survo huolellisesti. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Voit aluksi lisätä puolet jauhoista ja muutaman tunnin päästä loput. Imellä 3-5 h tai yön yli kannen alla 50-75 °C (esim. uunissa). Minusta aamulla perunasurvos ei ollut riittävän imelää, joten lisäsin vielä 1 rkl jauhoja ja annoin imeltyä muutaman tunnin lisää. Kun perunasurvos on löysää ja makeaa, lisää voi, maito ja suola ja sekoita tasaiseksi. Tästä määrästä tulee 2 X 1.5 l vuokaa puolilleen, tai sekalainen määrä pienempiä vuokia. Paista 150 °C n. 3 h. Usein käytän pienempiä astioita, silloin paistan vähän vähemmän aikaa. Jos laatikon haluaa pakastaa, se kannattaa tehdä raakana ja paistaa vasta sulatuksen jälkeen.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kotikalja

Hiiva tekee duuniaan
Minusta kotikalja on ainoa oikea juoma joulupöytään, tai no, hyvä olutkin menee. Kotikaljan olen tehnyt vuosia helpolla tapaa, eli valmiista uutteesta, hyvää tulee Tuoppi-kotikaljauutteesta. Pitäisi tehdä taas maltaista, ihan jo sen takia, että maltaat ovat niin hyviä sämpylöissä. Jos vaikka seuraavana jouluna... Teen muuten suunnilleen ohjeen mukaan, mutta teen hyvissä ajoin, niin, että kalja saa rauhassa olla jääkaapissa vähintään kolme päivää ennen korkkaamista. Tällä tapaa tehden ei pääse samaan pyhään oluenpanotunnelmaan, mitä Kalevalassa kuvataan, mutta jossain asioissa sitä vaan tulee tehtyä kompromisseja.

2 pss Tuoppi-kotikaljauutetta
1 l kiehuvaa vettä
3 l kylmää vettä
1½ dl sokeria
1 pussi uutteen mukana tulevaa hiivaa

Liuota uute ja sokeri kuumaan veteen. Lisää loput kylmästä vedestä niin, että nesteen lämpötila on n. 37 astetta. Lisää hiiva pinnalle, peitä ämpäri kevyesti. Anna käydä lämpimässä paikassa n. vuorokausi, pullota. Säilytä jääkaapissa vähintään kolme vuorokautta (ohjeen mukaan 1 vrk) jonka jälkeen jalo juoma on valmis nautittavaksi. Koska laitoin kaljan käymään maanantaina iltana ja pullotin tiistaina, niin pääsen nauttimaan sitä perjantaina kalapöydässä. Uuden satsin laitan tulemaan aina parin kolmen päivän jälkeen, näin kotikaljaa riittää joulupyhille ja ylikin.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Rusinasoppa - luumukiisseli

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niin meidän perheen yhdellä lempijälkkäreistäkin on. Milloin puhumme luumukiisselistä, milloin rusinasopasta, milloin sekametelisopasta (vaikka sitä se ei enää vuosiin olekaan ollut). 

Lapsuudessani sain kahdenlaista luumukiisseliä, tai oikeastaan kolmenlaista. Toisessa mummolassa siinä oli hyvin paljon sattumia ja paljon perunajauhoa, niin että se oli ennemminkin kiinteää syötävää, ja se syötiin jouluaterian jälkiruokana kermavaahdon kanssa. Toisessa mummolassa se oli taas hyvin laihaa, lähes juotavan paksuista ja sattumia oli vähemmän, ja se tarjottiin riisipuuron lisänä. Kotona taisi olla siltä väliltä. Jostain syystä olen aina pitänyt kiisselin liemestä eniten, parasta olisi kun ei olisi sattumia ollenkaan - no joo, ymmärrän toki että jostain se maku pitää tulla. Vuosia yritin hakea riittävän laimeaa koostumusta (kauan sen jälkeen kun mummo oli jo kuollut) ja lopulta olen ollut tyytyväinen. Tämä tuotos on siis enemmänkin soppa, ja laimea sellainen, eli joka tykkää enemmistä sattumista, älköön käyttäkö tätä reseptiä, mutta laimean sopan ystäville kutsuisin tätä suorastaan täydelliseksi. Lisäksi tämä ei ole yltiömakeaa, osaksi koska tykätään näin, ja osaksi sen takia, että meillä kuluu tätä, ja paljon. Viime vuonna meni 4-henkisellä perheellä jouluviikkoina 15 litraa, se taitaa tosin olla ennätys. Syödään puuron kanssa, sellaisenaan, ja aattona jälkiruokana kermavaahdon kanssa. 

Oli pakko kaivaa kuvat arkistoista, meillä kumpikin lapsi on ollut melko tarkkaan 1-vuotias joulun aikaan, ja kumpikin syöneet ekana jouluna (siis ekana jouluna jolloin syöneet muutakin kuin äidinmaitoa) sopan samalla tapaa, kastamalla sormet siihen ja nuolemalla ne antaumuksella. Kivat samanlaiset kuvasarjat kumpaisestakin.

1½-2 dl sokeria
3 l vettä
200 g luumuja
100 g rusinoita
2 dl vettä
~7 rkl perunajauhoja

Keitä luumuja ja rusinoita vähän aikaa sokerivedessä. Suurusta perunajauhoilla. Kiisseli kannattaa säilyttää huoneenlämmössä, säilyy päivän pari niin. Syödään joko riisipuuron lisänä tai jälkiruokana kermavaahdon kanssa. Näin tehden kiisselistä ”laiha”, eli sellainen jossa on paljon lientä ja vähän sattumia, ja lähes juotavan paksuista.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Iltapala ja joululahjavalvojaiset osa 2

Tuli käytyä männä viikolla Juuren puodissa taas kerran. Mukaan tarttui vakio-ostosten lisäksi juustoja, joita siellä on aika kiva valikoima. Tällä kertaa lautaselta löytyy Peltolan blue, Kolatun brie, Herkkujuustolan Vilho sekä jotain kotimaista cheddaria, mutten enää muista mitä, olikohan Kolatun lehmänmaitocheddaria. Hyviä olivat, etenkin kotimaisten omenien ja päärynöiden kanssa, joita löytää vieläkin Hakaniemen torilta. Tuo Kolatun Brie on ehkä parasta brietä minkä tiedän, aivan kuten heidän Waldemar on parasta cheddaria mitä on.

Minä olen ostanut yli 20 vuotta joka vuosi itselleni joululahjaksi kirjan. Kirja voi olla mikä vaan, ammattikirjallisuutta, keittokirjoja, dekkareita, romaaneja, sarjakuvia, ihan mitä vaan, mutta joka vuosi aina yhtä mieluinen ja yhtä suuri yllätys! Ihan tosi harvana vuotena lahja on ollut pettymys, olisikohan kaksi sellaista mitä muistan, viime vuosi ainakin. Tykkään muutenkin antaa kirjoja lahjaksi, siis en vaan itselleni. Niitä on kiva paketoida ja joululomalla ihmisillä on aikaa lukea.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Rukiinen puolukkajuustokakku glögillä

Ruis ja puolukka kuuluvat lempimakuihini, ja erityisen hyvin ne toimivat yhdessä. Tein siis ruispohjaisen juustokakun, ja tällä kertaa puolukkamehun sijaan ajattelin kokeilla glögiä. Samalla tulee osallistuttua Chocochilin joulukuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on, yllätysyllätys, glögi. Tämä kakku tuli koottua vähän sen mukaan mitä sattui perjantaisena iltana kiireisen työviikon jälkeen löytymään jääkaapista, ja yllättävän hyvää siitä tuli, tulee varmasti tehtyä toistekin. Kakku ei ole kovin makea, ällömakeaa kaipaavat voivat lisätä sokerin määrää. Glöginä käytin tällä kertaa valmisglögiä, Wanhan Porvoon fabriikin glögiä. Se on minusta parasta valmisglögeistä, eikä ihme, sillä valmistusaineet ovat suunnilleen samat mitä olen tottunut käyttämään, jos teen itse glögiä. Näin tein kakun:

150 g hapankorppuja murskana
50 g voita sulatettuna
1 rkl fariinisokeria

Sekoita pohjan aineet ja laita irtopohjavuokaan.

1 dl kermaa
240 g smetanaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sokeria
3 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua

Vaahdota kerma. Lisää smetana, juusto ja sokeri ja vatkaa hyvin sekaisin. Sulata kylmässä vedessä liuotettu liivatelehti tilkkaan kuumaa sitruunamehua, sekoita joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle, anna hyytyä vähintään muutama tunti.

2 dl glögiä
1 dl hyytelösokeria
puolukoita reilusti

Kiehauta glögi kattilassa ja lisää hyytelösokeri pikkuhiljaa hyvin sekoittaen ja anna vielä kiehahtaa. Anna vähän jäähtyä välillä sekoitellen.  Päällystä kakku reilulla määrällä jäisiä puolukoita ja lusikoi glögihyytelö päälle.


maanantai 12. joulukuuta 2011

Amerikkalaiset suklaakeksit - chocolate chip cookies


5 dl jauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
250 g voita
2 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
2 munaa (jos pieniä, käytä 3)
200 g suklaata murusina

Sekoita jauhot, ruokasooda ja suola keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kuivat aineet ja vanilja tähän seokseen, lisää myös suklaa, sekoita. Ota lusikalla taikinapallosia pellille, jätä reilusti laajenemisvaraa. Paista 175 astetta 10-12 minuuttia.  Tämä resepti on otettu muistaakseni Tops:n omasta chocolate chip-pussista (paikallinen Pirkka-tuote), ja on varmasti toimiva resepti.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Porsaankyljys ja ripaus joulua

Kuva ei tee oikeutta maulle
Isäni oli teurastanut sian ja sain valmistaa siitä kyljykset. Kyseessä ei ollut mikään luomupossu, mutta kun teurastus hoidetaan hienosti eikä eläimen tarvitse stressaantua ennen hengenlähtöä, liha on hyvää, todella hyvää, maukasta ja mureaa. Kyljyksillä oli kokoa, tuli ihan Amerikka mieleen. Pienimmät olivat varmaan sellaisia "normaaleja", mutta parilla isoimmalla oli kokoa suunnilleen 600-700 g, sellaisia etten kuvitellutkaan niitä paistavani. Aiemmin olin paistanut joulutorttuja, joten luumuhilloa oli vähän jäljelle, sekä chilisinappia, joka toimitti joulukukan virkaa isälleni, oli riittävästi myös.  Tuli sitten tehtyä kyljykset näin tällä kertaa:


Kyljyksiä reilusti, ehkä pari kiloa tai yli

2 rkl luumumarmeladia
1 tl jauhettua inkivääriä
suolaa
valkopippuria
mustapippuria myllystä päälle

Sekoita aineet keskenään ja sivele kyljysten päälle. Laita kyljykset 250 asteiseen uuniin, ja vajaan vartin päästä alenna lämpö 125 asteeseen. Paista vielä vajaa pari tuntia. Jos kyljykset ovat pienempiä, vähempikin aika riittää. Hyvää, niin hyvää.

torstai 8. joulukuuta 2011

Joulun kauppalista printattu

Parin vuoden takainen jouluateria (kukat Pirjo Koppi)
Jouluruokien(kin?) suhteen olen maailman tylsin ihminen. Minusta perinteiset jouluruuat ovat niin kertakaikkisen hyviä, että haluan keskittyä joulun aikana niihin ja vain niihin. Vuodessa on n. 355 päivää, jolloin voi kokeilla kaikkea uutta ja keksiä mitä mieleen tulee, mutta se kymmenisen päivää menee ennustettavasti ja perinteisesti. Kattaus ja kukat vaihtelevat, ruuat pysyvät. 

Kalat ovat perheen suurta herkkua, ja alkoi tuntua, ettei niitä saa riittävästi kun kaikelle muullekin hyvälle pitää jättää tilaa. Niinpä jo useamman vuoden ajan olemme ottaneet löysät pois aatonaattona, jolloin tarjolla on puhdas kalapöytä: graavikaloja, savukaloja, sillejä ja mätiä lisukkeineen. Niitä on jatkossakin tarjolla, mutta silloin voi hyvin mielin keskittyä muihinkin perinteisiin jouluruokiin. Joka vuosi pöydästä löytyy kalojen lisäksi lanttu-, porkkana- ja maksalaatikko, tuuvinki eli imelletty perunalaatikko, rosolli, sienisalaatti, kinkku, perunat, lipeäkala (niillä aterioilla joilla joku muu lipeäkalan syöjä minun lisäkseni on paikalla) ja suolakurkut. Tätini tekemä sinappi kuuluu jouluateriaan, samoin itse tehty kotikalja/olut (joo, minä kuulun siihen takapajuiseen joukkoon, jonka mielestä viini ei kertakaikkiaan sovi joulupöytään). Ja kun kinkku on kaluttu loppuun, jatketaan laatikoita ja rosollia karjalanpaistilla. Jälkiruokana on tietysti rusinasoppa, jota kuluukin meidän perheessä reilusti joulun aikaan, viime vuonna taisin keittää sitä parin viikon aikana yhteensä 15 litraa nelihenkiselle perheelle, eikä pisaraakaan mennyt hukkaan :D

Tämä johdanto tarvittiin siis varsinaiseen asiaani, jotta se tulee ymmärretyksi. Tajusin nimittäin muutamia vuosia sitten, että joulun kauppalistani on vuodesta toiseen identtinen, sillä teen samat ruuat samankokoisella porukalle. Niinpä sitten kirjoitin listan tietokoneella (wordiin, en sentään tehnyt excel-taulukkoa) ja tallensin sen. Printtaamiseen menee jokunen sekunti, sen sijaan että mietisin jokaisen ruokalajin ja sen mitä siihen tarvitaan. Listasta on helppo vetää yli ne asiat, mitä kaapissa on jo valmiina sinä vuotena (kuten vaikka riisi ja korppujauho ja manteli nyt), ja jatkaa yliviivaamista sitä mukaan kun tarpeellisia raaka-aineita tulee hankittua. Kätevää, eikö.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivä 2011


Itsenäisyyspäivä on vuoden tärkeimpiä ja mukavimpia juhlia, normaalisti sitä tulee juhlittua kotosalla perinteisen suomalaisittain :) Hyvä kotimainen ruoka ja kaunis kattaus kuuluvat tietysti juhlaan. Tänä vuonna menu oli seuraavanlainen:


Paistettua kuhaa melkein Mannerheimin tapaan

Ranskalainen suklaakakku ja puolukkajäätelö 

Kuhankin reseptin otin Mannerheimin pöydässä-kirjasta, jossa on Ravintola Savoyn ohje. Minä tosin muokkasin sitä hieman, ei tälläisenä sienivuotena voi mitenkään ostaa kaupasta herkkusieniä, joten tein kastikkeen herkkutateista, ja kerman määrää vähensin myöskin, ei siksi että minulla olisi mitään kermaa vastaan, mutta 8 dl kermaa sadalle grammalle sieniä tuntuu minusta laihalta kastikkeelta.

4 kuhafilettä
suolaa, valkopippuria
korppujauhoja
voita

Mausta fileet, leivitä korppujauholla ja paista runsaassa voissa kypsiksi.

4 rkl piparjuuriraastetta
4 rkl voita

Hauduta piparjuuriraaste voissa pehmeäksi.

150 g (pakastettuja) herkkutatteja
voita
1 rkl jauhoja
3 dl kermaa
suolaa, valkopippuria

Käristä sieniä kuumassa voissa, ripottele päälle jauhot ja sekoita hyvin. Lisää kerma ja keitä kunnes kastike saostuu. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Tarjoa kuha keitettyjen perunoiden ja sienikastikken kanssa, laita piparjuurivoi kalan päälle. Täytyy sanoa, että ihan käsittämättömän hyvää ruokaa tuli. Ja häränhäntäkeitto on kieltämättä ehkä parasta lihakeittoa mitä on. Ekaluokkalainen olisi syönyt pelkkää sitä, sanoi ettei eläessään ole syönyt niin hyvää lientä. Ei ehkä kovinkaan kasvispitoinen ateriakokonaisuus, mutta hyvä olo jäi siitä huolimatta.

Suklaakakun ohje on samaisesta kirjasta, ollut alun alkaen Eva Mannerheim-Sparren keittokirjassa. Jälkiruoka oli poikkeava minun normaaleihin itsenäisyyspäivän menuihin, yleensä marjat ovat vahvasti pääosassa. Mutta joskus näinkin.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Borssikeitto



Viimeiset punajuuret alkoivat pehmetä jääkaapin alalokerossa, joten oli pakko keksiä jotain, mihin ne sai upotettua. Borssikeitto on hyvä ruoka punajuurista ja eilistä häränhäntäkeittoa riitti tähänkin, joten tein omanlaisen version borssikeitosta. Jos mitään pohjia ei olisi ollut, olisin keittänyt lihakimpaleen juuresten kanssa, ja käyttänyt sitä lientä ja lihaa. Ja jos olisi ollut savukylkeä, olisin käyttänyt sitä enkä pekonia. Mutta hyvää tuli näinkin.

4 punajuurta
1 porkkana
pala juuriselleria
pala lanttua
1 palsternakka
1 punasipuli
voita
suolaa
pippuria
2 laakerinlehteä
½ l häränhäntäkeiton lientä
puolet häränhäntäkeiton lihoista
100 g pekonia
1 l vettä

Keitä punajuuret melkein kypsäksi. Suikaloi juurekset ja sipuli, kuullota juureksia kattilassa niin, että ovat vähän pehmenneet, suikaloi punajuuret ja lisää ne ja jatka vielä hetki. Lisää liemi, vesi, pippurit ja laakerinlehti. Keitä kymmenisen minuuttia tai vähän reilu, lisää lihat ja paistetut pekonit ja jatka keittämistä  hetki. Syödään smetanan kanssa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Häränhäntäkeitto

Selasin pitkästä aikaa yhtä lempikeittokirjaani, Risto ja Ritva Lehmusoksan Mannerheimin pöydässä. Siinä kirja, jonka tarinoita on kiva lukea kerta toisensa jälkeen, ja reseptit ovat toimineet joka ikinen kerta. Mietinnässä oli alkuruoka, ja silmiin hyppäsi häränhäntäkeitto, joka on tehty eri tavalla kuin se, miten normaalisti teen. Hakaniemen hallin Reinin lihasta sain hyvää häränhäntää. Persiljat kävin hakemassa vielä omalta pihaltani, ja täytyy sanoa että muinaissuomalaista talvi-ihmistä ahdistaa, että sen voi tehdä vielä joulukuussa.

Noudatin ohjetta melko kirjaimellisesti, alkuperäisessä ohjeessa varmaankin kaikki on tarkoitettu tehtäväksi padassa, mutta minä ruskistin valurautapannulla ja keitin keiton kattilassa. Näin tuli tehtyä:

1 häränhäntä paloiteltuna
voita
1 sipuli
puolikas purjo
1 porkkana (oli kaksi pientä)
pala juuriselleriä
1 rkl vehnäjauhoja
1½ l lihalientä (oli reilu litra vettä ja vajaa puoli litraa eilisen lammaspadan lientä)
2 rkl persiljaa
2 rkl sherryä
suolaa
muutama valkopippuri

Ruskista hännänpalat voissa. Ruskista myös kasviksia vähän ja lisää vehnäjauhot. Laita kaikki kattilaan, jossa liemi valmiina. Kuori vaahto, lisää pippurit ja persiljat ja anna kiehua hiljalleen kannen alla kolmisen tuntia. Siivilöi keitto ja mausta liemi sherryllä. Paloittele liha ja lisää se liemeen. Tästä ei keitto parane.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Joululahjavalvojaiset

Suku asuu sen verran kaukana, että joululahjojen kanssa saa aina olla hyvissä ajoin liikkeellä. Mikä tietysti on kiva, kun ennen joulua ei ole mitään stressiä lahjoista, jos nyt muutenkaan, ei ainakaan tänä vuonna. Mutta lahjoista ei sen enempää, jos vaikka joku lahjansaaja lukee tätäkin tekstiä, paljon mahdollista.

Minulla on viime vuosina palanut käämi totaalisesti lahjapapereiden kanssa. Hajoavat mokomat kun edes katsoo sinne päin. Ostinkin tälle vuodelle (ja tuleville) postista pakkauspaperia, ja hermo kestää. Ei se samanveroista ole kuin entisinä hyvinä aikoina ollut voimapaperi, mutta kyllä tuollakin pärjää. Pitää keskittyä kauniisiin nauhoihin, jos väriä kaipaa.

Tonttu toi lapsille tänään tuon taustalla näkyvän "piparikellon" (mikä sana!). Hieno! Ja piparitaikinakin tehtiin lasten kanssa jääkaappiin odottamaan huomista. Joulukuu on kiva kuukausi.

torstai 1. joulukuuta 2011

Itse tehty kebab hirvestä

Netistä löytyy helposti monta hyvin samankaltaista kebab-lihaohjetta. Kaikissa ideana on hienontaa jauheliha ihan hienoksi, maustaa se, tehdä tiukaksi pötköksi, kääriä folioon ja paistaa miedolla lämmöllä monta tuntia. Näin sitten tein:

400 g naudan jauhelihaa
700 g hirven jauhelihaa
1 tl savustettua Aji Christal-rouhetta
2 tl yrttisuolaa
1 tl mustapippuria

Hienonna jauheliha ihan hienoksi (esim. sauvasekoittimella) ja sekoita mausteet hyvin joukkoon. Muotoile pitkä pötkö ja kääri se tiukasti folioon. Paista 100 asteessa nelisen tuntia. Anna tasaantua ja jäähtyä, mieluiten yön yli jääkaapissa, valuta nesteet pois pötköstä ennen sitä. Leikkaa ihan ohuita siivuja ja tee mieluinen kebab-annos.


Pitaleivät:

½ palaa hiivaa (25 g)
½ l lämmintä vettä
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
hiivaleipäjauhoja sopivasti
½ dl öljyä

Sekoita hiiva, suola ja  hunaja veteen, lisää jauhoja sopivasti ja vaivaa taikina. Lisää öljy ja tarvittaessa jauhoja, kohota liinan alla puolisen tuntia. Leivo littania leipiä, kohota vartti ja paista 225 asteessa 10 minuuttia. Minulla jäi tällä kertaa pikkaisen liian paksuiksi leivät, olisi pitänyt kaulia vieläkin ohuemmiksi, selvästi alle 1 cm paksuiksi. Leikkaa lämpimät pitaleivät halki, lisää kebab-lihaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, kastikkeita ja chilejä. Nam.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Voileipägrilli ja iltapala

Voileipägrillillä saa hyvän iltapalan nopeasti. Kuvan leivissä on välissä sitä mitä kaapista löytyy, eli toisessa metukkaa ja Toholammin itkevää mustaleimaa (Valion) ja toisessa Sain Aguria ja raastettua kotimaista päärynää. Hyviä kumpainenkin, jostain kumman syystä mieleen tulee Ruokablogi Pallolaajennus.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Hirvipata gulassimaisesti

Tämä pata ei ole mitään oikeaoppista gulassia (jos sellaista onkaan), jäipähän vaan paprikoita synttäreiltä, tomaatteja oli menossa huonoksi  ja pekonia sekä kyyhkylientä oli ylenmäärin (voiko niin olla?). Sopiva pataliha hirveä oli sulanut, ja tälläistä syntyi:

100 g pekonia
850 g patalihaa (hirveä tai mitä nyt sattuu olemaan)
mustapippuria
1 tl savustettua ja kuivattua Aji christalia 
3 tl unkarilaista paprikajauhetta (savustettua ja tavallista)
3 sipulia
1 valkosipulin kynsi
2 dl lihalientä (tai kyyhkylientä kuten nyt oli)
2 dl vettä
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
3 tomaattia
1 rkl tomaattipyrettä
suolaa

Paista lihat parissa erässä pekonin kanssa, lisää lihalle mausteet ja siirrä pataan. Pyöräytä lohkotut sipulit pannulla, siirrä pataan ja huuhtele paistinpannu vedellä. Kaada vesi ja liemi pataan ja anna hautua vajaan tunnin verran. Pilko paprikat ja tomaatit ja lisää pataan tomaattipyreen kanssa. Anna hautua vielä vähintään reilu puoli tuntia, tarkista maku.

Kun lihat on syöty padasta, syntyy hyvä jauhelihakeitto lisäämällä loppupataan paistettua jauhelihaa, porkkanaa, palsternakkaa, vettä ja joko riisiä tai perunaa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Julia Childin ranskalainen naurispata - Uuden Mustan ruokahaaste

Uusi Musta-blogin ihana juureskuukausi lähestyy loppuaan, ja on viimeisen haasteen aika. Tällä kertaa juureksena on nauris, tuo juures joka on pitänyt suomalaiset hengissä ammoisina aikoina. Ajattelin ensin tehdä  ihanasta Native American wild game and fish and wild foods-keittokirjastani jonkun naurisruuan, mutta ainoa naurisresepti joka kirjassani oli, oli uuninauriit suolan ja pippurin kanssa. Eksotiikka ehkä vähän turhan lähellä. Niinpä sitten kaivoin esiin Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjan, josta valitsin Naurispadan ohjeen. Pekonin osalta muutin ohjetta (Pajuniemen pekonia ei todellakaan tarvitse ryöpätä) ja lihaliemen sijaan minulla oli kyyhkylientä, sipulin määrääkin vähensin ehkä hieman. Salviaa olisi tullut reseptiin myös, mutta sitä minulla ei ollut, mitä nyt yrttisuolassa sitä on aavistus.

1 kg nauriita kuorittuja ja lohkottuna
100 g pekonia
1 rkl voita
1 sipuli
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl kyyhkylientä
ripaus fariinisokeria
yrttisuolaa
valkopippuria
persiljaa

Ryöppää nauriita viitisen minuuttia suolatussa vedessä. Paista pekonia voissa muutama minuutti, lisää silputtu sipuli ja anna hautua kannen alla viitisen minuuttia. Lisää jauhot, anna paistua muutama minuutti lisää. Lisää liemi ja halutut mausteet. Anna kiehahtaa ja lisää nauriit. Keitä nauriita kannen alla n. 30 minuuttia kunnes kypsiä. Sirottele persiljaa päälle ja tarjoile.

Lantturieskat ja lepuska


Kulinaarimurujen Jaana oli löytänyt Ruokahommien Jannan kehittämänä aivan mahtavan lantturieskan ohjeen. Eilen illalla tulin kokeilleeksi, ja oli kyllä niin mielettömän hyviä kuin oli kehuttukin, annos tuli syötyä hetkessä.  Lapsille tosin ei oikein maistunut, olivat kuulemma liian lanttuisia. He vaan haikailevat kesällä saatujen serkkuni tekemien lepuskojen perään. Tänään aamulla leipäkori ammotti tyhjyyttään, ja tein lantturieskoja ja lepuskaa. Sanottakoon vielä että normaalisti käyttäisin maitoa kerman sijaan, mutta maito on melkein lopussa, ja pian vanhaksi menevää kermaa on kaapissa vielä reilusti. Minulla on menoillaan "ei ruokaa hukkaan"-vaihe, eli se aina vähän muuttaa reseptejä sen mukaan mitä sattuu olemaan. Tänään tein lantturieskat seuraavasti, alkuperäiset ohjeet löytyy noiden em. linkkien takaa:

350 g lanttua kuorittuna
1 dl kermaa
muna
1½ dl ohrajauhoja
1 tl suolaa

Leikkaa lanttu pieniksi. Keitä pehmeäksi, n. kymmenisen minuuttia, riippuu lanttukuutioiden koosta. Siirrä kuutiot kapeahkoon astiaan, lisää kerma/maito ja surraa sauvasekoittimella hienoksi muussiksi. Lisää muna ja suola ja jauhot ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä lusikalla sopivan kokoisiksi pellille ja paista 15 minuuttia 250 asteessa.


Lepuskaa tein myös pienen nopean annoksen. Sen tein seuraavasti:

iso uuniperuna (n. 300 g)
1 dl kermaa (tai maitoa)
1½ dl vehnäjauhoa
vähän suolaa

Kuori ja pilko peruna. Keitä pehmeäksi, muussaa pienessä määrässä keitinvettään. Lisää kerma, jauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi. Levitä lusikalla pellille, paista 15 minuuttia 250 asteessa. 

Syödään lämpimänä voin kanssa. Lantturieskoja aion kokeilla seuraavaksi palsternakasta. Lantturieskat vehnäjauhoista tehdän olivat vähän pehmeämpiä ja kiiltävämmän värisiä, mutta ohrajauhoista tehden olivat maukkaampia. Jatkossa aion käyttää ohrajauhoja.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lasten booli

Nyt alkaa syntymäpäivien juhlinta olla voiton puolella. Tänään oli vielä joukko ekaluokkalaisia juhlimassa. Ohjelmassa oli tietokilpailu joka tuntui olevan lapsista hauska, tai ainakin näyttelivät hyvin uskottavasti. Kysymyksissä oli eläimiä, kasveja, juureksia, urheilua, lähiseudun tuntemusta, filosofiaa ja sen sellaista. 

Olemme olleet muutama vuosi sitten lapsen kanssa kokkikurssilla, jossa tehtiin boolia. Siitä lähtien juhlasankari on halunnut syntymäpäivilleen boolia. Tänään tein boolin näin:
 

1 l omenamehua
1½ l spriteä
0.75 l kivennäisvettä
½ sitruunaa
½ l jäisiä mansikoita

Purista sitruunasta mehu. Irrottele vähän jäisiä mansikoita. Valmista booli juuri ennen tarjoilua.

Kesällä kävimme Heurekassa ja siellä oli dinosaurusten lisäksi bon Appetit-näyttely. Tyttö otti sieltä esitteen ja pyysi jo silloin, että synttäreillä tehdään kasvisluuranko. Hienosti hän sen kokosikin!




Kukat Pirjo Koppi
Kukat Pirjo Koppi
 Ohjelmanumeroksi on myös alkanut muodostua syntymäpäiväkimppu. Olen ostanut kummallekin lapselle joka vuosi kukkakimpun tai -asetelman syntymäpäiväksi. Olen jo vuosia käyttänyt samaa floristia, Pirjo Koppi on vaan niin hyvä! Viime vuonna tytön kimpussa yllätyksenä oli lehden alla piileskelevä lintu. Tänä vuonna oli neilikkapedillä tuommoinen ötökkä. 

torstai 24. marraskuuta 2011

Kirjanmerkki - jouluaskartelua

Pöytäliinan olen kutonut mummolleni n. 15 v sitten
Minulle on kertynyt vuosien varrella vino pino joululehtiä. Mikä sinänsä on hyvä, kun tuntuu, ettei viime vuosina niitä ole tullut ostettua niin paljoa, ne eivät vaan iske enää samalla tavalla kuin ennen. En ole ihan varma onko vika minussa vai lehdissä. Nykyään niissä on vaan samanlaisia vitivalkoisia koteja ja ruoka- ja leipomisohjeita joita en tarvitse (siitä lisää myöhemmin). Kahlaan aina osan vanhoista lehdistä tässä marras-joulukuun vaihteessa, mutta nyt alkaa lehtihylly olla siinä pisteessä että osasta on pakko luopua. Kokonaanhan sitä hamsteri ei voi tehdä, mutta osittain kylläkin. Ja koska joululomalla tulee luettua kirjoja tavallista enemmän, ajattelin yhdistää nämä kaksi puuhaa, ja tehdä jouluisia kirjanmerkkejä näin:

Leikkaa mieluisia kuvia lehdistä.
Liimaa kaksi samankokoista kuvaa niin, että kummallakin puolella on mukava kuva.
Laminoi ne laminointikoneella (tai päällystä kontaktimuovilla).
Tee reikä toiseen päähän.
Pujota reikään mieluinen nauha ja solmi se.
Ala lukea mieluista kirjaa.

Ehkä näistä kirjanmerkeistä joku voi eksyä pukinkonttiin, ja eipä haittaa vaikka olisi useampi kirja kesken yhtä aikaa, jokaiselle riittää oma kirjanmerkki.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kinkkupiirakka

Minä jo ajattelin olla postaamatta tämän piirakan, mutta laitan sen kuitenkin. Kai sitä on niin pitkään syönyt yksinkertaista ruokaa, että tälläinen sekametelisoppa ei sitten maistunutkaan niin hyvältä kuin etukäteen kuvitteli. Täytteen ohjekin taitaa olla vuosien takaa, ja siihen on isketty kaikki mahdollinen. Pohja sen sijaan on loistava suolaisen piirakan pohja, vaikkei kestäkään silikonivuuasta lautaselle vetoa. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta (ai miten niin toistan itseäni).

Tässä on yhdistetty kahta reseptiä, pohjan olen ottanut vähän modifioiden Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjasta (2005) (Pinaatti-fetapiiras, s. 56) ja täytteen ohje  löytyi sekalaisista leikkeistäni, ollut ilmeisesti jonkun vuoden tammikuun jossain lehdessä, koska oli tarkoitettu joulukinkun jatkojalaostukseen.

Pohja:
2 perunaa
150 g voita
1.5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoa
2 dl spelttijauhoja
0.75 dl vettä

Täyte:
500 g kinkkua
200 g maissia
1 sipuli
1 paprika
170 g homejuustoa
50 g saksanpähkinää
3 dl kermaa
4 kananmunaa
tuoretta timjamia

Raasta perunat ja sekoita kaikki aineet rasvan kanssa ja anna levähtää hetki. Painele taikina piirasvuokaan ja paista n. 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Pilko sillä väklin täytteen aineet, rouhi pähkinät ja murustele juusto. Sekoita täytteen kaikki aineet keskenään, kaada pohjan päälle ja paista vielä n. 40 minuuttia.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Miljonäärin muropalat

Törmäsin tähän paljon levinneeseen ja kaikille (muille) tuttuun reseptiin vasta nyt, kun Nanna Kaikki äitini reseptit-blogista oli niitä tehnyt. Vaikuttivat juuri siltä että oli pakko kokeilla. Tein niitä sekä isänpäivän aamukahville että synttäriviikonlopulle. Ensin tein tummasta suklaasta, ja nyt lastenjuhliin maitosuklaasta. Kummassakin on omat hyvät puolensa, ja varmaan pitää tehdä monta kertaa, ennen kuin on varma kummin on parempaa. Tein lähestulkoon samalla tapaa kuin Nanna, ihan vähän vaan muokkasin reseptiä. Kopioin sen tähän kuitenkin:

125g voita (ai miten niin jenkkiresepti?)
3 dl vehnäjauhoja
4 rkl fariinisokeria
 
50g voita
4 rkl fariinisokeria
1 tölkki maitotiivistettä (pari grammaa alta 400)
 
200g taloussuklaata tai maitosuklaata
 
Nypi sormella pehmeä voi jauhojen kanssa, lisää fariinisokeri ja sekoita. Painele vuoan pohjalle ja pistele täyteen reikiä haarukalla. Paista uunissa 190 asteessa 15 minuuttia.Anna jäähtyä vuoassa.
Pohjan paistuessa sulata voi kattilassa, lisää fariinisokeri ja maitotiivisete. Sekoita koko ajan kunnes kiehuu, ja jatka keittämistä hiljalleen viitisen minuuttia. Kun toffeen on paksua ja irtoaa kattilan reunoista, anna sen vähän jäähtyä. Levitä pohjan päälle.
Sulata suklaa varovasti mikrossa, levitä toffeen päälle. Leikkaa paloiksi ja anna jähmettyä vuuassa viileässä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Sienipiirakka herkkutateista


Halusin tehdä sienipiirakan ja käyttää tämän vuoden huimaa herkkutattisatoa. Etsin ja etsin reseptejä, enkä oikein löytänyt mieleistä sellaisenaan. Ohjeen pohjana käytin Kotilieden Uudesta Keittokirjasta (2004) löytyvää reseptiä "Paras sienipiirakka" (s.176). Alkupräisen ohjeen löytää sieltä, tässä se kuinka minä tein:

Pohja:
3 dl perunamuussijauhetta
2 dl lämmintä vettä
150 g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Täyte:
nokare voita
2 sipulia
5 dl herkkutatteja
150 g juustoraastetta
100 g parmesan-raastetta
4 dl kermaa
4 kananmunaa

Sekoita pohjan aineet keskenään. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa, levitä sen  jälkeen isoon piirasvuokaan (28 cm halkaisija). Vaikka minulla oli iso vuoka, taikina oli liian iso pohjaan. Otin siitä vajaan kolmanneksen talteen ja pakastin seuraavaa piirakkaa varten.

Kuullota sipuli voissa, lisää tatit. Alkupräisessä ohjeessa oli pekonia, joka varmasti sopii hyvin tähän, mutta tällä kertaa tein lihattoman version. Levitä täyte vähän jäähtyneenä pohjan päälle, lisää juustot ja kaada päälle keskenään sekoitetut munat ja kerma. Paista 40 minuuttia, alkuun 200 asteessa, loppuaika 175 asteessa.

Piirakka oli hyvää, mutta ensi kerralla taidan sekoittaa kaikki täytteen aineet keskenään.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Piparminttujuustokakku


Tämä on minusta mukavan raikas talvinen juustokakku. Jos nyt juustokakusta voi sanoa raikas... Piparminttu-uute ei ole täällä ihan samanlaista kuin mihin totuin jenkeissä, mutta ihan hyvää tulee näinkin. Kakun voi koristella murskatuilla piparminttutangoilla jos haluaa. Tästä tulee 3-vuotiaan synttärikakku kunhan jäähtyy ja tasaantuu riittävästi, ehkä myöhemmissä kuvissa kakku voi vilahtaa kynttilöidenkin kanssa (vaihoin jo kuvan).


Pohja:
3 dl keksimuruja Domino-keksimuruja
50 g sulatettua voita

Täyte:
600g tuorejuustoa
250 g rahkaa
200 g creme fraichea
1 dl sokeria
3 munaa
1 rkl vaniljauutetta
1 rkl piparminttuöljyä
1 dl murskattuja piparminttutankoja 

Sekoita pohjan aineet, laita irtopohjavuokaan ja paista 10 min 175 asteessa. Sekoita sillä välin täytteen aineet hyvin keskenään ja kaada pohjan päälle. Paista 45 minuuttia, sammuta uuni ja anna olla uunissa vähintään tunnin verran. Jäähdytä lisää pöydällä, ja laita jääkaappiin yön yli.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ruispuolukkapuuro

Päivä alkaa mukavasti jos aamulla saa eteensä lautasellisen yön yli hautunutta ruispuolukkapuuroa ja kylmää maitoa. Puuro on helppo ja vaivaton tehdä sillä uuni hoitaa työn yön aikana. Minä laitan puuron yleensä hautumaan isoon kulhoon nukkumaan mennessä, ja aamulla puuro on valmiina.

1½ l vettä
4 dl ruisjauhoja
3 dl puolukkasurvosta
1 dl sokeria

Vatkaa veden sekaan jauhot, puolukkasurvos ja sokeri. Anna hautua 110 asteessa 7-9 h uunissa. Syödään maidon kanssa aamulla. Puuro maistuu hyvältä myös viileänä vaikka lounaalla tai välipalalla.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä 2011

Kyyhkysalaatti, edessä vaaleaa rintalihaa

Isänpäivä alkaa samalla tapaa kuten äitienpäiväkin, eli pekoniaamiaisella tykötarpeineen. Ensin toki pitää käydä laulamassa isälle ja antaa kaikki hienot itsetehdyt lahjat ja kortit. Lapset ovat kovasti innoissaan auttamassa ja ideoimassa aamiaista, päivällisen saa päivänsankari itse päättää. Nyt esikoinen teki hedelmälautaset aamiaiaselle. Muuten päivä onkin mennyt ulko-ja sisähommia tehdessä ja ihan vaan ollessa. Esikoinen pääsi vielä maastopyöräilemään isänsä kanssa uudella maastopyörällä. Tai pyörä ei ole uusi, onpahan vaan odottamassa ensi vuotta. Mutta niin oli tyttö venähtänyt pituutta, että oli jo hyvä pyöräillä.


Tänä vuonna isänpäivän menu oli seuraavanlainen:

Kyyhkysalaatti

Hirven sisäfile, uunijuurekset, lohkoperunat

Marenkinkupit, hillaa, mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja kermavaahtoa


Kyyhkysalaatin tein seuraavalla tavalla: kokosin kuppiin salaatinlehtiä, tomaattia, kurkkua ja ihania kotimaisia päärynöitä, joita olen löytänyt Hakaniemen torilta. Sitten paistoin huoneenlämpöiset kyyhkyn rintafileet, sydämet ja kivipiirat kuumalla valurautapannulla voissa, n. 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta. Nostin lihat lautaselle jäähtymään ja lorautin reilun ruokalusikallisen vaahterasiirappia pannulle sekä puoli desilitraa kuivattuja karpaloita. Annoin karpaloiden imeä nesteet ehkä minuutin ajan ja kaadoin nekin kuppiin. Sitten viipaloin lihan, laitoin salaatin päälle ja päällimmäiseksi karamellikarpalot. 


Päivänsankari oli itse poiminut hillat, vadelmat omasta pihasta