maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kauniisti kotimainen


Jos kummieno haluaa tuoda kotimaisia tulppaaneja ulkomaalaisten ruusujen sijaan kummitytön ylioppilasjuhliin 1980-luvun lopulla, jättää se sellaisen siemenen itämään tytön sydämeen, ettei viimeinen kukkatervehdys voi olla muuta kuin kotimaisista kukista sidottu.

Tämä mielessä menin floristimestari Pirjo Kopin luo tilaamaan seppelettä, joka olisi kokonaan kotimaisista kukista koottu, mietin ruusuja ja vaikka mitä kukkia. Asia ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, sillä kotimainen kukkatuotanto on nykyään todella vähäistä. Lähitulppaaniaika oli jo ohi, mutta Pirjo lupasi tehdä parhaansa, ja hienosti tekikin. Tuon hienompaa ja liikuttavampaa seppelettä en ole nähnyt aiemmin, kukkina on kotimaisia helmihyasintteja ja orvokkeja.

Elämä on täynnä valintoja, ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Jotkut ajatukset ja valinnat kantavat kymmenien vuosien päähän, ja sen yli. Pidetään huoli että kotimaisia kukkia saadaan jatkossakin. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kirjasuositus: Keskilännen keittiöt


Blogi tuskin on muuttumassa kirjablogiksi, vaikka kuukauden sisään tulee jo toinen kirjasuositus. Minä en ole J. Ryan Strandalin kirjaan Keskilännen keittiöt törmännyt vielä monessakaan paikassa, mutta sen luettuani olen sitä mieltä, että vähintään jokaisen ruokaharrastajan tulisi lukea se. En luettele tässä kaikkia palkintoja ja kehuja joita esikoisteos on saanut ympäri maailman, kunhan vaan totean että kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen niin tekstin, sisällön kun tarinankin takia.

Kirja on Evan kasvutarina vauvasta reiluksi parikymppiseksi huippukokiksi, tarina intohimosta ja lahjakkuudesta sekä vaikeista (tai ainakin erilaisista) olosuhteista. Miten kaikesta tästä syntyy ihminen joka jää etäiseksi mutta jota kaikki ihailevat. Kirja on kertomus siitä mitä ruoka on, mitä se merkitsee ja miten sitä voi tulkita. Monessa arviossa kirjan kerrotaan irvailevan nykymenolle, mutta minä luin kirjan ilman piilomerkityksiä, sellaisena kuin millaisena ruoka ja ennenkaikkea ruokakulttuuri näyttäytyy, ja miten kaikki on muuttunut, tai pysynyt samanlaisena, vuosikymmenestä toiseen.

Kirja oli nopeasti luettu, osin sen takia että tarina imaisi niin mukaansa. Sellainen sopivan kevyt kirja luettavaksi vaikka työmatkoilla, lomalla tai viikonloppuna, mutta silti älykäs ja ajatuksia herättävä. Toivon että mahdollisimman moni lukisi kirjan, olisi kiva päästä keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista sekä ruokaharrastajien mutta ennen kaikkea muidenkin kanssa. Uskon että kirja kasvutarinana ja perhesuhteiden kuvaajana toimii kaikille, myös niille joille ruoka on pääasiassa polttoainetta.

ps. Minäkin käytin jenkeissä asuessani Land O'Lakesin voita.
pps. Kirja oli lainattu kirjastosta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen lihapiirakka


Minä postasin blogin ensimmäisenä pääsiäisenä meidän perheen tärkeimmän, tai ainakin perinteisimmän, pääsiäisruuan eli lihapiirakan ohjeen. Tämä on vanha tapa tehdä lihapiirakkaa, vaarin mukana Karjalasta aikoinan tullut. Paitsi ei meillä tietysti mitään ohjetta ole ollut, kunhan on tehty hiivaleipätaikina, paistettu jauhelihaa ja keitetty riisiä. Voitaikinasta pellillä tehty lihapiirakka on ollut viime vuosien suuria hittejä, mutta minulle ainoa oikea lihapiirakka on tehty hiivataikinaan! (eikä sitä sanota peltipiirakaksi, vaikka pellillinen tästä tuleekin.) Vaarin isä puhui aina maksapiirakasta, oli piirakassa maksaa tai ei. Minun on pitänyt kokeilla myös maksasta tätä, mutta maksakammoiset lapset ovat hidastaneet toteutusta. 

Päivitin tämän ohjeen nyt viime kerrasta tähän päivään, olen vähän vähentänyt lihan määrää ja lisännyt riisiä. Tähän voisi lisätä vaikka mitä muutakin, mutta pääsiäisen perinteinen lihapiirakka tehdään näin. Luulisin että mummo maustoi lihan vain suolalla ja valkopippurilla, ehkä myös maustepippurilla, mutta ihan varma en ole.

Kopioin itseäni, ja osa seuraavasta tekstistä on suoraan vanhasta postauksestani:

5 dl vettä
½ hiiva
hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa

500-600 g jauhelihaa (esim. porsas 25 %, nauta 75 %)
mustapippuria, valkopippuria, kuivattua timjamia, yrttisuolaa (ja maustepippuria)
voita/öljyä
2 sipulia
2-2½ dl puuroriisiä, vettä, suolaa

Alusta normaali sämpylätaikina, eli sekoita hiiva veden joukkoon, lisää jauhot ja suola ja vaivaa niin että saat hyvän sitkon. Taikinan kohotessa valmista täyte: paista jauheliha ja mausta se perinteisillä mausteilla. Kuullota sipulit. Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi, mutta ei ihan puuroksi, nyt taisin keittää n. 30 minuuttia. Sekoita jauhelihat, sipuli ja riisi yhteen.

Kauli aavistuksen vajaa puolet taikinasta pellille juuri pellin kokoiseksi. Pohjan pitää olla ohuehko, mutta ei liian ohut. Levitä täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta vähän peltiä isommaksi levyksi ja laita se täytteen päälle. Taita päällimmäisen taikinalevyn reunat alimmaisen alle, taputtele piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista n. 220 °C puolisen tuntia, tai kunnes piirakka on kauniin värinen. Syödään voin tai munavoin kanssa pääsiäissunnuntain aamiaisella.

Muutamia vuosia sitten tein puolikkaan annoksen, ja se oli sopivasti. Nyt kun lapset ovat isompia, ja piirakka on kaikkien herkkua, yksi pellillinen menee pääsiäsipäivänä. Eilen meitä oli viisi syömässä, jäiköhän pala tai kaksi tähän päivään. Aamupäivän lisäksi syötiin ulkoilun päälle iltateellä loput. Muuta ruokaa ei sunnuntaina tarvinnutkaan tehdä, välissä meni pashaa ja munkkikahvit ulkona pikkupakkasessa.

ps. Esikoiselle jäi litsauksen voittomuna.

Porkkalanniemessä ulkoilemassa

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Perinteinen pasha (kai)

Ostin uudet ihanat verhot Kuovilta

Kutsun tätä pashaa perinteiseksi, tai vanhanaikaiseksi, vaikka en tällaista ole aiemmin tehnyt tai syönyt. Jo lähemmäs 40 v on tullut syötyä pashaa Mökin tapaan, joka on äidin modernisoima versio pashasta, sellainen joka maistui meille lapsena hyvin. Maistuu tietysti edelleenkin, samoin kuin omille lapsille, toisin kuin tämä versio. Tehdessä ajattelin että jos äiti on tehokkuuttaan modernisoinut reseptin, mutta syötyämme tätä pashaa tiedän kyllä että maku edellä hän muunsi reseptiä.

Ostin nyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sellaista vanhanaikaista kuivaa rahkaa. Sain suosituksen tehdä vanhanaikaista pashaa siitä, ja niin tein. Vaniljatanko saattaa olla modernimpi mauste, mutta halusin käyttää sitä silti. Tämä ohje on yhdistelmä useammasta ohjeesta. Kaikissa ohjeissa oli lisättynä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mutta minä en halunnut laittaa mitään niistä sekaan, vaan käytin vain koristeluun.

500 g rahkaa
4 pientä keltuaista
2 dl sokeria
150 g voita
2 dl kermaa
1 vaniljatanko
(sukaatteja, mantelirouhetta, pähkinöitä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää rahka, pehmeä voi, kerma ja vaniljatangon siemenet. Kuumenna seos lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Pidä seosta tässä lämpötilassa viitisen minuuttia, älä anna sen kiehua. Valuta seos siivilän läpi ja kaada massa pasha-muottiin, tai siivilään joka on vuorattu harsolla. Laita päälle kevyt paino ja anna pashan valua seuraavaan päivään kylmässä.

Koristelin pashan sukaateille, siihen voisi käyttää myös rusinoita ja manteleita. Mies sanoi että maistuu juustokakulle, vain pohja puuttuu. Söi pullan kanssa vähän enemmän kuin me muut, mikä ei ollut sekään paljoa se. Tänään tarjosin pashaa mökin tapaan, syötiin se viiden hengen porukalla yhdeltä istumalta kokonaan. Sen voimin jaksettiin hyvin vaeltaa Porkkalanniemessä pikkupakkasessa ja hennossa lumisateessa.

Eilen syötiin pieni hirvenpaisti, ja näköjään jo vähän perinteisesti (rosmariini)lohkoperunoita, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä balsamico-punajuuria. Hyvä yksinkertainen ateria, jota ei kruunannut jälkiruoka eli tämä pasha.

Lyhyen lauantain ateria, kukat floristimestari Pirjo Koppi

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Vehnäjuurisämpylät


Minä osallistuin What's cooking Helsinki -tapahtuman Juuri-työpajaan. Työpajaan saavuttaessa oli iloinen yllätys odottamassa, sillä jokaisen paikalla oli tuo kaunis lasipurkki juurta mukaan otettavaksi. Työpajan piti Satu Koivisto, joka oli päässyt juurileivonnan iloon kiinni aikaisemmin tänä vuonna. Campasimpukka ehti jo julkaista hyvät ohjeet sämpylöistä, samoin Ja kaikkea muuta -blogissa oli sämpylöitä leivottu.

Minä olen leiponut säännöllisen epäsäännöllisesti ruisjuurella opiskeluajoista lähtien (en siis tarkoita sanoa että melkein 30 v), välillä on juuria hukkunut tai hävinnyt, mutta aina olen uuden saanut jostain. Jenkeissä ruisleivän leipominen oli ainoa tapa saada kunnon ruisleipää, siellä leipominen olikin säännöllistä. Muutama vuosi sitten sain tädiltäni hyvän ruisjuuren, sellaisen josta leivottu leipä onnistuu erityisen hyvin sähköuunissa. Nyt minulla on toinenkin ruisjuuri, River Cottagesta saatu, ja sitäkin vaalin erityisellä huolellisuudella. Käytän ruisjuurta myös vaalean leivän leipomiseen, sen opin River Cottagen kurssilla.

Vaalea vehnäjuuri sopii kuitenkin parhaiten vaaleaan leipään. Olen tehnyt juurta aina välillä itse, ja saan pidettyä sen aikansa hengissä, mutta sitten se kupsahtaa, joko huonoon hoitoon tai muuten vaan. Pakastusta olen yrittänyt, mutten ole saanut juurta heräämään kuin kerran. Niinpä olin aivan superiloinen kun saimme hyvän juuren kurssilta mukaan. Aion taas kokeilla pakastamista, ja yritän olla huolellinen juuren hoivaamisessa, jotta se säilyisi pitkään. Nimittäin tämä juuri on todella hyvä!

Tässä tulee minulle uusi tapa tehdä sämpylöitä. Sämpylöitä ei kohoteta ennen uuniin laittamista, siksi ne repeilevät uunissa ja ovat vielä aika tiiviitä. Mutta hieno rapea kuori niissä on, ja sopivasti sitkas sisältä, ja maku on huiman hyvä. Tämä ei ole ihan sama resepti joka tuli työpajasta, mutta minulla ei ollut spelttileseitä, sen sijaan kaurarouhetta löytyi. Suolan määrää vähensin.

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl kaurarouhetta
2 dl ruissihtijauhoa
9-10 dl hiivaleipäjauhoa

Sekoita vispilällä juuri, vesi, suola, kaurarouhe ja ruisjauhot. Lisää vielä osa hiivaleipäjauhoista. Kun taikina on liian paksua vispilälle, alusta taikina käsin. Lisää jauhoja niin, että saat löysähkön mutta riittävän napakan taikinan. Vaivaa taikinaa viitisen minuuttia, niin että sitkoa on jo muodostunut, taikina on kuitenkin edelleen aika tarttuvaa. Muotoile taikinasta pallohko (ihana sana, ohjeesta kopioitu), peitä taikina ja anna kohota reilusti. Ohjeessa kohotettiin yön yli jääkaapissa, minä kohotin viileässä pöydällä yön yli. 

Aamulla laita kaksi peltiä uuniin ja anna uunin lämmetä 250 asteeseen. Kumoa taikina alustalle, muotoile siitä vähällä vaivaamiselle pitkä pötkylä ja leikkaa n. 16 sämpylää. Laita puolet sämpylöistä kuumalle pellille, siirrä pelti uuniin ja lisää alemmalle pellille 1½ dl vettä. Minä käytin kyllä leivinpaperia. Sulje luukku heti ja alenna lämpö 225 asteeseen. Paista n. 20 minuuttia. Jäähdytä sämpylät ritilällä ja nauti lämpimistä sämpylöistä.

Ja mikä parasta, Satu neuvoi pakastamaan ylimääräiset sämpylät halkaistuna. Näin ollen sämpylät voi sulattaa leivänpaahtimessa vaikka yksi kerrallaan, ja ne maistuvat tuoreelta. Ihan huippu vinkki, ihan pitää ihmetellä miten sitä en ollut aiemmin keksinyt. Tosin kuten Minnallakin kävi, ei meillä ensimmäisestä satsista riittänyt pakastettavaksi.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kuhafileet uunissa

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Aivan kuten Max, minäkin paistan kuhafileet useimmiten pannulla, joko sellaisenaan tai leivitettynä. Mutta tällä kertaa Max suositteli paistamaan fileet uunissa kerman ja esim. fenkolin kanssa. No en tietenkään muistanut ostaa fenkolia (eikä lapset siitä juurikaan tykkää) joten tein kalan vielä yksinkertaisemmin, niin yksinkertaisesti kuin vain voi. Muistin kuitenkin lipstikan sopivan kalan makuun upeasti, joten maustoin kalan lipstikalla. Minulla oli nyt kolme isoa filettä neljälle, mutta tällä kertaa kaksikin olisi riittänyt. 

Meillä syödään pitkänäperjantaina aina kalaa. Se on minulle tullut tapa, eikä niin muistaakseni tehty lapsuudenkodissa, sisko voi ehkä muistaa. Minun muistikuvan mukaan kaikki (ruoka)perinteet liittyivät pääsiäissunnuntaihin. Lapsuudessa pääsiäiset vietettiin aina maalla ja mökillä, nykyisin tulee oltua kotona kaupungissa leväten ja rästikotitöitä tehden (tai ainakin niistä haaveillen). Mutta kalaa meillä syödään perjantaisin, tähän viikkoon se sattuu olemaan jo kolmas kalapäivä peräkkäin, ja hyvä niin. Maxin kalakaupalla on sellainen vaikutus viikon ruokiin.

isot kuhafileet (950 g)
suolaa, pippuria myllystä
kermaa (1-2 dl)
muutama lipstikan lehti

sitruunaa

Mausta isot kuhafileet suolalla ja pippurilla, anna niiden maustua hetki. Laita kalat uunivuokaan, kaada päälle kerma ja lisää muutama lehti lipstikkaa reunoille. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, vähempikin voi riittää. Mausta maun mukaan vielä sitruunalla ja lisää suolaa tarvittaessa. Syötiin perunamuusin sekä pinaatti-salaatin ja  herneiden kanssa. 


ps. Keskiviikon sushi oli sellainen menestys, että mies toivoi että olisipa ollut sushi-päivä, että kuulemma joka päivä voisi olla sushi-päivä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Maxin kala ja ekat sushit


Kävin taas Maxin kalassa Espoon Kauklahdessa. Se on kalakauppa, jonne kannattaa mennä vähän kauempaakin. Jos ei ole autoa käytössä, voi mennä junalla, Kauklahden asemalta kävelee n. 7 minuuttia kaupalle ja samalla reissulla voi piipahtaa vaikka Halmeen leipomossa. Minulla on edelleen lämpimät ajatukset leipomosta, sillä aikoinaan halusin kuopuksen nimiäisiin vaaleansinisiä Bebe-leivoksia. Soitin vaikka kuinka monta leipomoa läpi, mutta vasta Halmeen kohdalla tärppäsi: heille oli juuri tullut erä sinistä värijauhetta, ja lupasivat kokeilla että onnistuuko. Onnistuihan se ihan täydellisesti ja sain ne haluamani bebet juhliin.

Minä olin lauantaina What's cooking Helsinki -blogitapahtumassa, josta esim. Campasimpukka kirjoitti oivaltavasti. Minulta kysyttiin siellä, kalasta kun oli puhetta, että millainen se Maxin kala on, että kannattaako sinne mennä. Vastasin, että ilman muuta kannattaa mennä, todellakin, myös pidemmästä matkasta. Sieltä saa niin tuoretta kalaa, ettei sellaista saa muualta, ellei sitten kalasta itse. En ole nähnyt kirkassilmäistä kuhaa muualla kuin omissa (siis isän) verkoissa, en siis ikinä aiemmin kaupan tiskillä, paitsi nyt Maxin kalassa. Kala siellä on niin tuoretta, että vaikka sitä ei ehtisi heti valmistaa, on se silti tuoreempaa kuin muualta, hyvältäkin kalatiskiltä, ostettuna. Lisäksi Maxilta saa aina hyviä vihjeitä mitä ja miten valmistaa. Minäkin tiedän mitä teen pitkänperjantain kala-ateriaksi, vaikka en sitä tiennyt ennen kauppaan menoa.

Täksi päiväksi ostin kalaa sushia varten. Olen suunnitellut pitkään sushin tekemistä, meillä aikuiset pitävät siitä, ja tietysti toiveissa on saada lapsetkin joskus innostumaan sushista. Tänään tein elämäni ensimmäiset sushit. Valmistin ne Tokyokanin ohjeella, teimme niitä esikoisen kanssa yhdessä. Sushit eivät vielä olleet hienon näköisiä, mutta maistuivat todella hyvälle. Paitsi lasten mielestä, mutta kuten mies totesi, että pääasia on osata niitä valmistaa. Nyt pitää harjoitella esikoisen kanssa ahkerasti, ehkä vielä joskus saamme ulkonäönkin kohdalleen, maultaan nämä olivat ihan parhaita mitä olen Suomessa syönyt, se oli ihan kalan ansiota se.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Hirven T-luupihvi padassa


Hirven T-luupihvit ovat herkkuani grillattuna ihan sellaisenaan. Ja isot hirven portehouse-pihvit vielä suurempaa herkkua. Tuossa yhtenä viikkona löysin pakastimen perukoilta monta hirven T-luupihviä. Ensin ajattelin paistaa ne roseeksi sisätiloissa, aivan kuten Ripaus Tryffeliä -blogissa oli tehty, jo otsikko on houkutteleva kuten Merja aina osaa. Samassa jutussa on mainiot ohjeet kypsyydenkin määrittelyyn. Mieli kuitenkin muuttui kun a) katsoin lihoja tarkemmin: niistä osa oli selvästi hyvin kookkaan (=vanhan) hirven T-luupihvejä b) jääkaapissa oli viimeisiään vetelevät selleri ja porkkanat c) kulhossa oli nuhjaantuneita tomaatteja, jotka olivat vain aavistuksen päässä plötsähtämisestä. Näin ollen a+b+c = pata.

Joskus se on siis olosuhteista ja sattumuksista kiinni että millaista ruokaa tulee tehtyä, ja hyvä niin. Lisäksi uunissa tehtyjä yrttiperunoita, broccoliineja, ja melkoinen luksusateria oli valmis. Helppo sellainen.

2,3 kg hirven T-luupihvejä
pippuria ja suolaa myllystä
voita/öljyä
1 tl kuivattua timjamia ja rosmariinia
3 isoa sipulia
4 porkkanaa
1 palsternakka
3 vartta varsiselleriä
2 rkl vehnäjauhoa
4 tomaattia
2 laakerinlehteä
1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa
4 dl vettä tai lientä (tai vähemmän)

Putsaa pihveistä tarvittaessa ylimääräiset kalvot pois. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita padan pohjalle voita ja/tai öljyä. Ruskista lihoihin hyvä pinta, minä tein pihvi kerrallaan. Mausta yrteillä ja siirrä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja juurekset, pilko sellerin varret pieneksi. Lisää padan pohjalle vähän öljyä ja kuullota kasviksia hetki. Lisää vehnäjauhot tasaisesti ja sekoittele sen verran että menevät hyvin sekaisin. Lisää kuutioidut tomaatit ja nosta lihat takaisin pataan. Lisää vielä muutama laakerinlehti, balsamico ja neste. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 2½ tuntia.

Valmista loppuvaiheessa perunat: pilko perunat, lisää vähän öljyä, suolaa ja rosmariinia sekaan ja paista 225 asteessa uunissa n. 30 minuuttia. Lisää broccoliinit viimeiseksi viideksi minuutiksi uuniin.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mämmikääretorttu Martta-lehden ohjeella


Tästähän on tulossa perinne, olen nimittäin taas leiponut Martta-lehden pääsiäisnumeron ohjeella. Viime vuonna tein rahkakakun vastaavasta lehdestä, ja tänä vuonna mämmikääretortun. Nyt jo alkaa jännittää että mitähän hyvää ensi vuonna löytyy.

Mämmi maistuu tässä ihan selvästi, eli sitä voi laittaa vähemmänkin kuin tuo 400 g, etenkin jos ei ole suuren suuri mämmin ystävä. Ja kannattaa ostaa sellaista mämmiä minkä mausta pitää. Hyvä pääsiäisajan leivonnainen, ei ehkä ihan lasten  makuun kuitenkaan, ainakaan meillä. Kuopus jupisi jotain mitä ei toistettu minulle (hän ei pidä mämmistä toisin kuin me muut).

5 munaa
1½ dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoa
0,75 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta

300(-400) g mämmiä
1 dl kerma
250 g rahkaa
1 dl appelsiinimarmeladia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon ja sekoita varovaisesti. Levitä taikina uunipelle ja paista 225 asteessa 7-10 minuuttia. Kumoa kääretorttulevy sokeroidulle leivin- tai voipaperille, anna jäähtyä vähän. 

Levitä päälle mämmiä. Vatkaa kerma, sekoita kermavaahto, rahka ja appelsiinimarmeladi (minä käytin omaa veriappelsiinimarmeladia) ja levitä seos mämmin päälle. Kääri torttu rullalle ja anna makujen tasaantua mielellään seuraavaan päivään.

Kääretorttu liiskaantui hieman kylmälaukkukuljetuksessa, siksi muoto on aavistuksen littana. Mutta ei se makuun vaikuttanut.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kauriin ja peuran kylkiluut eli ribsit uunissa


Yhtenä viikonlopun päivänä sulatin meille kauriin ja peuran kylkirivit. Kumpikin aika pieniä, mutta yhdessä enemmän kuin riittävästi syötävää. Kuvan unohdin ottaa kokonaisista kylkiriveistä, tuossa kuvassa on se mitä jäi, kuva otettu seuraavana päivänä. Täytyy sanoa että kauriin kylki oli aivan ihanaa, peuran ei niin hyvää, vaikka hyvää sekin oli. Tämä ei ole kunnollinen ohje, mutta laitan silti ylös, että muistan kuinka paistoin nämä.

kauriin kylkiluut
peuran kylkiluut

chiliä, pippureita, suolaa, kuivattuja yrttejä

hunajaa
öljyä
viinietikkaa
soijakastiketta
chiliä
rosmariinia

Mausta kylkirivit sellaisilla mausteilla kuin haluat. Paista uunissa folion alla 150 asteessa 3 tuntia kääntele tunnin välein. Sivele sen jälkeen maustekastikkeella, ja paista vielä 225 asteessa n. 10 minuuttia ilman foliota. Leikkaa kylkiluiden välistä ja tarjoile.

Paistoaika oli ihan hyvä, tällä tavalla voi tehdä seuraavallakin kerralla. Enää en edes muista minkä kanssa syötiin, mutta hyvä sunnuntaiateria oli.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 2017 ja pari luettua kirjaa


Parina viime vuotena minulla ei ole ollut mitään väliaikapäivityksiä Helmetin lukuhaasteista, viime vuonna en tähän mennessä ollut muistaakseni lukenut kuin kirjan pari. Viime vuosi oli kuitenkin sellainen järkytys lukemisen suhteen, että päätin jättää netissä roikkumista vähemmälle ja lukea kirjoja enemmän. Tähän mennessä se on onnistunut ainakin vähän, sillä takana alkaa olla 1/4 osa vuodesta, ja 1/4 haasteen kirjoista luettuna.

Nyt halusin jakaa viimeisen lukukokemuksen, joka on tavallaan hienoin aikoihin, kirja pääsi ainakin yllättämään kunnolla. Luin nimittäin Heidi Mäkisen viime vuonna ilmestyneen esikoisteoksen Ei saa mennä ulos saunaiholla. Heidi Mäkinen on lääkäri, joka on pitänyt Ei saa mennä ulos saunaiholla -blogia jo melkein 10 v. Minä olen seurannut blogia satunnaisen säännöllisesti niin kauan kuin olen omaa blogia pitänyt, ja kirjasta löytyykin tuttuja elementtejä. Tässä kirjassa on hieno tarina kolmen päähenkilön elämästä, sitä on helppo lukea ja huumoristaan huolimatta elämä näkyy sellaisena kuin se on, herättäen monenlaisia tunteita ja muistoja.

Tässä kirjassa on niin hieno ajankuva, etten muista toista lähiaikoina lukeneeni. Mikään ei ole päälleliimattua, mutta tapahtumat kertovat vähän kuin salaa tästä hetkestä olennaisen. Ja samalla sen, mikä on ihmisyyttä, mikä meitä liikuttaa ja motivoi. Kirja on siis samalla sekä terävää ajan kuvausta että yleisinhimillistä kuvausta. 

Sattumalta edellinen kirja jonka luin, oli Minna Canthin Hanna. Siinäkin oli hieno ajankuva, ja miten tärkeää on, että sellaiseen pääsee kiinni reilusti yli sadan vuoden jälkeen. Moni asia tuntuu uskomattomalta, mutta ihmiset ovat kuitenkin samoja. Miten hienosti Minna kuvasikaan nuoren tytön kasvua ja ajatuksia, eli kirja on ajankuvan lisäksi myös yleisinhimillinen kuvaus. Muistan samoja tunteita omasta nuoruudesta ja alan nähdä niitä omissa lapsissa. Mietin että tämän maailman normaali mahtaa tuntua oudolta sadan vuoden päästä (toivottavasti ainakin). Mutta tunteet on ja pysyy. Hyviä lukuhetkiä.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kuhafileet ja tartar-kastike


Tämä viikko on ollut varsinainen kalaviikko, Tiistaina syötiin esikoisen toiveesta perinteistä lohikeittoa, se olikin todella mieluinen ruoka kaikkien mielestä. Torstaina kävin Maxin kalassa, josta ostin torstaiksi savulohta sellaisen määrän kuin yleensäkin, tällä kertaa se loppui kesken kun oli kaikkien mielestä niin hyvää. Siikaa ostin graavattavaksi, kylmäsavulohta helpoksi leivänpäälliseksi, ja olihan sitä pakko ostaa vähän katkarapusalaattiakin. Muikut näyttivät hyvältä, joten eilen illalla syötiin muikkukukkoa. Tälle päivälle jäi vielä kuhafileet, jotka ajattelin paistaa ihan yksinkertaisesti.

Selailin River Cottagen Fish book -kirjaa, ja löysin sieltä kivan ohjeen kampelalle, kuha sai käydä yhtä hyvin. En ole ennen tehnyt tällaista tartar-kastiketta, joten oli kiva löytää jotain vähän uutta.

2 isoa kuhafilettä
jauhoa
suolaa pippuria
1 iso muna tai 2 pienempää
hyviä korppujauhoja
reilusti öljyä

Leikkaa fileet kahtia. Mausta jauhot reilusti suolalla ja pippurilla, ja jauhota kalafileet. Riko muna lautaselle ja hajoita rakenne haarukalla. Laita korppujauhot toiselle lautaselle. Kasta jauhotetut fileet ensin munassa, sitten korppujauhossa. Laita pannulle reilusti öljyä, niin että sitä on n. 1 cm verran. Lämmitä se melko kuumaksi ja paista sen jälkeen kaloja 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta, tai kunnes kypsiä ja rapeita.

Tartar-kastike


2 rkl majoneesia
2 keitettyä kananmunaa hienonnenttuna
1 rkl persiljaa silppuna
1-2 tl tilliä silppuna
1 pieni suolakurkku hienonnettuna
2 tl kapriksia hienonnettuna
½ sitruunan mehu

Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään, anna makujen vähän tasaantua.

Tarkoile kala kastikkeen, pinaatin ja keitettyjen perunoiden kanssa. Tai miten haluatkaan. Tuskin on yllätys, ettei lapset edes maistaneet kastiketta. Ja minun täytyy todeta, että pidän enemmän voissa paistetusta kalasta, tosin voi olla ettei öljy ollut riittävän kuumaa ja kalasta ei tullut niin rapeaa kuin olisin toivonut.


ps. On tällä viikolla syöty peuraakin parina iltana, eli ei sitä ihan pelkällä kalalla ole menty.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Verta, piimää ja puolukkaa

Hirvipulkka

Sitä on suomalainen ruoka. Lainaus on mainiosta Finnjävel-kirjasta, josta kirjoitin jo vähän aikaisemmassa postauksessa. Suomalainen ruoka on myös lähellä kasvanutta ja lähellä kasvatettua. Liha on mahdollista saada tuoreena ja eläimet saavat kasvaa ilman antibiootteja ja hormoneja. Broilereissa ei ole salmonellaa, suomalaista possua syödään raakana vaikka Japanissa. Eipä syödä tanskalaista, eipä syödä brasilialaista.

Syökää ruokaa jonka alkuperän tiedätte. Syökää niin sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Jos ette tiedä ettekä saa vastausta, vaihtakaa paikkaa tai ainakin vaihtakaa liha silloin kasvisvaihtoehtoon. Äänestäkää jaloilla, äänestäkää kukkarolla. Ja kuten Henri Alen totesi, halpaa ei ole mikään. Joku maksaa aina. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aasialainen peurapata


Maaliskuu(kin) on aikaa, jolloin syödään pakastimia tyhjäksi. Tänä vuonna ne ovat edelleen poikkeuksellisen täynnä, sillä takana on poikkeuksellisen erinomainen marjavuosi, ja riistaakin on enemmän kuin vuosiin, kauriista ja peurasta riittää edelleen syötävää.

Tänään valmistin peurapadan aasialaisin maustein. Tein ruokaa sopivasti niin, että muu perhe saa syödä sitä huomennakin kun minä tulen kotiin vasta myöhään illalla.

1 kg peuran patapalaa
öljyä/voita
suolaa, pippuria
1 tl savuchiliä

4 (puna)sipulia
1 varsisellerin varsi

pala inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl ketjap manis -kastiketta
3 rkl osterikastiketta
1 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl kookossokeria (tai fariini-)
2 tähtianista
n. 3 dl hyvää lientä
n. 2 rkl maissitärkkelystä

Pilko liha paloiksi. Ruskista ne rasvassa pannulla, suolaa ja pippuroi, lisää chili ja siirrä pataan. Pilko kasvikset ja käytä niitäkin hetki kuumalla pannulla, siirrä pataan. Kuori inkivääri ja valkosipulit, pilko muutamaan osaan, lisää ne ja liemiaineet sekä tähtianikset pataan. Lisää lientä/vettä niin, että padassa riittää nestettä suunnilleen puoleen väliin lihoja. Sekoita maissitärkkelys nesteeseen ja tasaisesti koko pataan. Anna padan hautua pari tuntia kannen alla ihan miedolla lämmmöllä niin, että neste juuri ja juuri poreilee. 

Murea ja maukas pata. Syötiin riisin ja kasvisten kanssa. Lisämakua korianterista ja limestä. Lasten mielestä ihan "peruspata".

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Haukea anjoviskastikkeella


Luin juuri Alenin, Tuomisen, Oksasen ja Backströmin todella kauniin Finnjävel-kirjan suomalaisen ruuan DNA:sta. Upea kirja, suosittelen. Ja samalla toivoisin että reseptiosiosta tulisi joskus taskuversio, kokattaessa kirjaa ei voi/raatsi pitää keittiössä koon/kauneuden takia.

Kirja tarjosi monia oivalluksia, myös tällaiselle joka fanittaa suomalaista ruokakulttuuria ja -historiaa. Kirjassa todettiin mm. että kalaa on Suomessa käytetty aina yksinkertaisesti, toisin kuin lihaa tai kasviksia. Kala on aina joko paistettu, keitetty tai savustettu, kun taas erilaisia liha- ja kasvisruokia on vaikka kuinka paljon. 

Minä olen miettinyt tätä samaa, etenkin nyt kun olen lisännyt viikottaista kalaruokien määrää. Olen aina tehnyt kalaa samoilla, kotoa opituilla tavoilla, siis keittämällä, paistamalla tai savustamalla. Ja nyt kun kaipaan vaihtelua, etsin reseptejä ulkomailta. Blogeissa on näkynyt monenlaisia hienoja reseptejä, täytyy kokeilla ainakin tuota Silläsipulilan vietnamilaista ahventa ja Haarukkavatkaimen kalaa hapanimeläkastikkeessa. Tänään tein kuitenkin vierailun Brittein saarille, ja löysin kiinnostavan reseptin viime vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Alkuperäisessä reseptissä kalana oli kampela, mutta minulla oli haukea pakastimessa joka oli hyvä käyttää pois. Ehkä kuha tai ahven olisi käynyt paremmin, mutta tämä on todellakin kokeilemisen arvoinen resepti, kastike oli upean makuista.

4 palaa haukea (n. 500 g)
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl öljyä
n. 8 anjovis-filettä
½-1 tl kuivattua chilirouhetta
4 valkosipulin kynttä (ohjeessa 8)
2 rosmariinin vartta (4 jos ei niin vahvaa)
1 dl kermaa

Suolaa ja pippuroi haukipalat. Paista kaloja melko kuumalla pannulla öljyssä nahkapuoli alaspäin 4-5 minuuttia, tai niin että file on kypsynyt n. 3/4 ylöspäin. Siirrä kalat lautaselle odottamaan. Lisää anjovikset, chili, valkosipuli ja rosmariini pannulle. Minulla oli todella hyvää voimakkaan aromikasta rosmariinia; kaikki ruukkuyrtit ei ole yhtä vahvoja ja silloin voi käyttää enemmän. Sekoittele aineita pannulla parin minuutin ajan kunnes anjovikset hajoavat. Laita kalat takaisin pannulle nyt nahkapuoli ylöspäin, lisää kerma. Ravistele pannua aina välillä, anna kastikkeen kuplia vähintään viitisen minuttia.

Syötiin perunamuusin, uunijuuresten (nauris, punajuuri, porkkana) ja itujen (parsakaali) kanssa. Kala oli, no haukea, mutta kastike oli aivan ihanaa perunamuusin kanssa. Teen varmasti toistekin.

Anjovikset olen ostanut Hellasta&Herkusta

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kylmäsavustettu hauenmäti ja pasta


Meillä ei ole (vielä) oikeaa kylmäsavustinta. Ehkä sellainen joskus ilmestyy mökille, mutta toistaiseksi olen hoitanut kylmäsavustuksen meidän tavallisessa Opa-Muurikan savustimessa. Meillä on sellainen metallikehikko, johon laitetaan hienoa purua, joka palaa kytemällä niin, että muodostuu savua, mutta ei juurikaan lämpöä. Palaminen tarvitsee kuitenkin happea, joten pienen savustimen kantta ei voi sulkea kokonaan, sekin on kokeiltu. Mutta hyvin onnistuu kylmäsavustus näin, ainakin kasvisten ja näköjään mädinkin savustus. 

Minulla oli ison hauen mätipussit. Olin pakastanut ne hyvissä ajoin (vähintään 1 vrk -18 astetta) ja sulattanut ennen savustusta. Laitoin mätipussit ritilälle ja savustimen pohjalle metalliritilän puruineen. Kansi vähän raolleen, mäti sai savustua yön yli noin nollakelissä, tai vähän plussan puolella taisi lämpö olla osan yötä. En ollut suolannut mätiä etukäteen, enkä myöskään jälkikäteen. Käytin mädin tahnoissa ja ruuassa, joihin lisäsin suolaa vasta lopuksi.


Kylmäsavustettu mäti on hyvää sellaisenaan leivällä, maustamassa salaatteja, kastikkeita, tahnoja tai vaikka yksinkertaisessa pastassa. Nyt tein pastan yhdelle näin:

kypsää pastaa sopivasti

n. 1 rkl kylmäsavustettua hauenmätiä
1½ rkl ranskankermaa
ripaus suolaa (paitsi jos mäti on valmiiksi suolattua)
1 rkl silputtua tilliä

Keitä pasta sopivaksi, valuta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kääntele pastan joukkoon. Nauti hienon makuisesta pastasta.

River Cottagessa oli näin hieno kylmäsavustin

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Nyhtökaura-wokki

Värikkäästä annoksesta väritön kuva illan pimeydessä

Viime perjantaina oli minun toiveruokapäivä, Käytin tilaisuutta hyväkseni ja toivoin nyhtistä, ehkä viime kerrasta oli riittävästi aikaa. Otin erilaisen lähestymistavan kuin aiemmin, sillä totesin että valmiiksi maustetut mitkään eivät maistu meidän perheelle. Emme käytä muissakaan tuotteissa valmismarinoituja, miksi sitten kasviksilla käyttäisimme. Joten päätin käyttää ihan naturellia nyhtökauraa ja maustaa sen itse. Se kannatti, minä tykkäsin tästä ruuasta paljonkin, mies ei tiennyt syöneensä nyhtistä (oli ihan hyvää), esikoinen sanoi että ruoka on hyvää vaikkei tykkääkään nyhtiksen koostumuksesta. Vain kuopus ei syönyt paljoakaan nälästä huolimatta. 

1½ rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl osterikastiketta
½ rkl kalakastiketta
1 rkl punaviinietikkaa (vähän vajaa)
½ rkl fariinisokeria
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl savuchiliä

öljyä
250 g nyhtökauraa
1 iso porkkana
1 iso sipuli
1 paprika
kiinankaalia

riisinuudelia

limeä, korianteria

Sekoita maustekastikkeen aineet keskenään. Laita wokki-pannulle öljyä, ruskista hetki nyhtökauraa kuumalla pannulla. Kaada maustekastike päälle ja sekoittele niin että kaikki on tasaisesti sekaisin. Siirrä nyhtis kulhoon odottamaan. Laita pannulle vähän öljyä, ja lisää pilkotut porkkanat, hetken päästä suikaloidut sipulit, sen jälkeen paprikat ja lopuksi kiinankaali.

Valmista samalla nuudelit ohjeen mukaan. Minulla oli sellaisia nuudeleita, joiden päälle kaadettiin kiehuvaa vettä, annettiin seistä 2 min jonka jälkeen vesi valutettiin pois. 

Lisää nyhtökaura takaisin wokkipannulle kasvisten lisäksi, sekoita hyvin, lisää myös valmiit nuudelit. Annostele ruoka lautaselle, lisää reilusti korianteria ja limeä maun mukaan.

Vaikka ruoka oli hyvää, sitä jäi yli parin annoksen verran. Eli ainakin meidän perheessä nyhtis on todella riittoisaa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Savustettu siika ja savustettu hauen maksa


Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt huolen, että meillä syödään vähintään kerran viikossa kalaa. Kalaa pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, ja toinen kerta tulee syötyä töissä/hoidossa/koulussa, ja toinen kerta kotona. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että kouluissa kala-ateriat taitavat olla välillä vähän mitä sattuu, ja siksi olen nostanut kotona syötävien kalaruokien määrän keskimäärin vähintään kahteen joka viikko, sitä se on tosin ollut muutenkin aika usein jo aiemmin. Tällä hetkellä etsinkin kaikenlaisia mahdollisia kalareseptejä, sillä kalaa tulee niin helposti tehtyä aina kuten ennenkin. Aivan kuten tein eilenkin, savustin siikafileitä perinteisesti; mutta millaisista fileistä, aivan upeista kertakaikkiaan.

Olen asunut Espoossa kohta 13 vuotta, mutta ehkä parasta mitä tänä aikana Espoossa on tapahtunut on Maxin kala. Lehdet ja some ovat kohisseet koko alkuvuoden Espoon Kauklahdessa olevasta kivijalkakaupasta, Maxin kalasta. Kalakauppias Max Grönholm kyllästyi huonoon kalatarjontaan ja ratkaisi asian perustamalla oman kalakaupan meidän kaikkien muidenkin iloksi. Facebookin kautta on mahdollista seurata päivän tarjontaa. Kaupassa asioidessa kannattaa varautua jonoihin, mutta sekään ei haittaa kun kala on niin kertakaikkisen upeaa. 

Minä kävin kaupassa lauantaina aika iltapäivästä, ja jäljellä ei ollut enää paljoa vaihtoehtoja. Ostin kuitenkin kaksi upeaa siikafilettä sekä talon katkarapusalaattia. Valmistin niiden ympärille sunnuntaille upean ruuan: savustettua siikaa, katkarapusalaattia, parsakaalisalaattia, keitettyä kukka- ja parsakaalia, juurestikkuja ja perunamuusia. Maistiaiseksi savustettua hauen maksaa jonka isä toi aikaisemmin. Sunnuntairuokaa parhaimmillaan. 

Talvella tulee käytettyä savustinta harvemmin. Siksi kirjoitankin ylös, kuinka savustin siikafileen Opa-Muurikan sähkösavustimella kun ulkona oli muutama aste pakkasta:

Laitoin sähkösavustimen päälle ja pohjapellille purut ja yhden sokeripalan, kansi kiinni. Lämmitin savustinta 10 minuuttia, jonka jälkeen avasin kannen ja laitoin fileet ja maksan sisään, samalla ensimmäiset kitkerämmät savut tulivat ulos. Savustin 25 minuuttia, jonka jälkeen avasin luukun ja nostin kalat pois. Olisi ollut hyvä antaa kalan vähän kuivahtaa kansi auki, mutta se unohtui tällä kertaa. 

Hyvä savu, hyvä kypsyys kalassa, ehkä 20 minuuttia olisi riittänyt ja 5 minuuttia kuivatusta päälle. Hauen maksa oli vähän kuivahko, sille voisi riittää vaikka vartti tai vähemmänkin.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Turkkilainen peuraleipä



Meillä on vuoden alusta asti ollut toiveruokaperjantai. Jokainen saa vuorollaan toivoa perjantaiksi ruuan, ja on sovittu, ettei toisten toiveista saa valittaa (no ehkä vähän on valitusta tullut). Ideana on osaksi se, ettei minun tarvitse miettiä ja keksiä joka päivälle ruokaa, ja myös se, että tuurilla voi löytyä jotain ihan uudenlaista ruokaa tehtävä'ksi ja syötäväksi. Lapset ovat toivoneet aika odotettavia ruokia, kuten tex-mexiä ja lihapullia ja perunamuusia, minä olen toivonut mm. mademuhennosta (joka ei olisi mennyt muuten "läpi") jne. 

Parhaimmillaan toiveruokaperjantai toimii kuitenkin silloin, kun löytyy jotain ihan uutta kokattavaa kuten eilen. Oli miehen vuoro toivoa ja hän googlaili torstaina inspiraatiota. Jokainen käyttää nettihakuja omalla tavallaan, ja siksi jokainen voi löytää erilaisia asioita. Mies löysi Kosmologin keittiöstä G-Astronomiaa-blogista hienon reseptin, turkkilaisen lammasleivän. Upea löytö, ja mielenkiintoinen blogi muutenkin, meni yksi ilta lukiessa mitä kaikkea muutakin kivaa blogista löytyy. Tähän oikeasti kiteytyy koko toiveruokapäivän idea. Ja tyytyväisyys myös siitä, että kyllä niitä mielenkiintoisia blogeja löytyy edelleenkin, vaikka välillä olen jo muuta epäillyt.

Minä muokkasin reseptiä vähän, aloitin sillä että vaihdoin lihan lampaasta peuraksi. Meillä on edelleen pakastimet täynnä lihoja ja marjoja, ja maaliskuun tavoitteena onkin käyttää pääasiassa omia varastoja. En myöskään löytänyt granaattiomenasiirappia kaupasta, joten keitin siirapin itse (2-3 dl tuorepuristettua granaattiomenamehua + 1 rkl sokeria keitetty kasaan niin, että jää 4 rkl, tämä kiehui itsekseen sillä välin kun taikina kohosi). Jauhoina käytin Vääksyn Myllyn 00-vehnäjauhoja. Vähän muutin määriä, jauhelihaa oli vähemmän, samoin kanelia. Ensi kerralla käytän varmaankin tomaattimurskaa kokonaisten tomaattien sijaan. Mutta ihana ruoka tästä tuli, ihan erilainen mitä olen ennen tehnyt ja siksi niin virkistävä perjantai-illallinen. Sellainen täydellisesti hyvän mielen ruoka, sellainen jonka ympärillä perheellä riitti juteltavaa.

Taikina:

1 tl kuivahiivaa
2½ dl vettä
400 g vehnäjauhoa, tai vähän vajaa (00-jauhoa jos on)
1 tl suolaa
öljyä

Sekoita kuivahiiva lämpimään veteen, odota viitisen minuuttia että vesi alkaa kuplia. Mittaa jauhot ja suola kulhoon, kaada neste päälle. Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, öljyä se kauttaaltaan ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

Lihakastike:

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400 g peuran jauhelihaa (tai lammasta kuten alkuperäisessä ohjeessa)
2 tl kuivattuja chilihiutaleita (minulla savustettu Aji Cristal)
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl kanelia
suolaa ja pippuria 
4 rkl tomaattisosetta
400 g kokonaisia tomaatteja (säilykepurkki)
4 rkl granaattiomenasiirappia

Pilko sipulit hienoksi. Paista sipuleita öljyssä kymmenisen minuuttia. Lisää liha ja mausta se. Ruskista liha sipuleiden kanssa, lisää sen jälkeen tomaatit ja siirappi ja anna hautua vielä viitisen minuuttia. Riko tomaatit samalla. Tarkista suola.

Päälle:

1 punasipuli
50 g pinjansiemeniä
100 g fetajuustoa

2 rkl silputtua persiljaa
50 g granaattiomenan siemeniä 

Leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi, murenna feta.

Laita pelti kuumenemaan 250-asteiseen uuniin. Levitä taikina leivinpaperille pellin kokoiseksi. Kaada kastike pohjan päälle, ja ripottele päälle punasipuli, pinjansiemenet ja murennettu feta. Siirrä leipä kuumalle pellille ja paista n. 10-13 minuuuttia. Ota leipä uunista ja koristele vielä persiljalla ja granaattiomenan siemenillä. 

tiistai 28. helmikuuta 2017

Arkiruokaa - padat


Minä kirjoitin viime vuonna kaksi arkiruoka-postausta, toisessa pääosassa oli keitot ja toisessa kastikkeet. Lupasin silloin kirjoittaa kolmannen osan padoista, mutta näin pitkään tässä arkea ja lomia on vilahtanut välissä ennen kuin tämä lyhyt kooste erilaisista pataruuista tuli kirjoitettua. Nämä ovat ruokia, jotka helpottavat arkikokkausta perheessä jossa ei syödä eineksiä ja jossa äiti tekee aika pitkiä työpäiviä n. tunnin työmatkan päässä kotoa.

Yksinkertaisesti sanottuna pataruoka on sellainen ruoka, joka valmistuu vähällä vaivalla vaikka vaatiikin aikaa. Se yleensä paranee uudelleen lämmittäessä, ei ainakaan huonone. Siksi pataruuat ovat erinomaisia ruokia helpottamassa arkikokkausta. Kun viikonloppuna tekee ison padan ja pakastaa loput, tai syö samaa ruokaa monena päivänä peräkkäin, niin vähällä vaivalla saa monta ruokaa. Tästä blogista löytyy iso määrä erilaisia patareseptejä joita voi muunnella mielin määrin.

Pataruokia voi helposti myös jatkojalostaa. Siitä saa yleensä hyvän liemen vaikka keiton tai kastikkeen pohjaksi. Ja lihaa/kasviksia voi myös käyttää joko sellaisenaan, maustaa seuraavalla kerralla eri tavalla, tehdä nopean pastan kuten tuolla, keiton, kastikkeen tai pizzan, mitä vaan. Näin sama pata ei maistu samalta, vaikka sitä söisi useamman päivän peräkkäin.

Arkea helpottava pataruoka on myös sellainen pata, joka valmistuu itsekseen päivän aikana, vaikka juuri sen arkisen työpäivän aikana. Eli aamulla laittaa padan tulemaan, ja ruoka on valmista, kun kaikki palaavat töistä/koulusta/hoidosta, kuka mistäkin. Näiden ruokien valmistuksessa haudutuspata on ylivertainen kapistus. Ostin ensimmäisen haudutuspadan aika tarkkaan neljä vuotta sitten, ja toisen pienemmän lähinnä puuroja varten myöhemmin. Tämä pata on kyllä arjen pelastus monellakin tapaa. Padoista voi saada paljon hyvää lientä, ison määrän lihaa kerrallaan sekä myös valmistaa esim. kokonaisen kanan siiheksi kun perhe palaa koulusta/töistä kotiin.

Näihin kolmeen postaukseen sisältyy oikeastaan se viisaus, millä minä selviän arkikokkailuista ilman eineksiä tai edes puolivalmisteita. Välillä tietysti tulee tunne, että tämäkään ei riitä, tai että elämä on pelkkää selviämistä viikosta viikkoon, mutta keskimäärin näillä pärjää kai ihan riittävän hyvin.

Katso myös

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hirvipullat eli yksinkertaiset lihapullat hirvestä


Paistoin viime viikolla metsämiehille mökille mukaan otettavaksi jauhelihapihvit. Käytössä oli vain hirvenlihaa, sipulia ja pelkistetty maustevalikoima. Yleensähän laitan hirvipulliin possuakin mukaan, mutta nyt sitä ei ollut käytettävissä. Tein laiskasti pannun kokoiset pihvit, muistan äidin tehneen samalla tapaa. Jostain syystä niistä pihveistä tuli minusta todella hyvän makuiset, liekö lapsuus tullut mieleen.

Viikonlopunna esikoisen ruokatoiveena oli lihapullia ja perunamuusia. Mallaspossun jauheliha on loppunut pakastimesta, enkä ole ostanut lihaa ollenkaan, tyhjennän edelleen täysiä pakkasvarastoja. Niinpä tein nyt samalla tapaa lihapullat kuin tein pihvitkin. Minulle poikkeuksellisesti paistoin pullat pannulla, yleensä paistan ne uunissa. Paistoin osasta taikinaa meille lihapullat, ja loput paistoin isona pannun kokoisena jauhelihapihvinä, jonka pakastin tulevia aterioita varten.

2 sipulia
voita
1 dl korppujauhoa
1 tl musta- ja valkopippuria kumpaakin
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl paprikajauhetta
2 rkl savuchilikastiketta tai tulista ketsuppia tai mitä onkaan kaapissa
2 tl yrttisuolaa
2 dl kermaa (tai maitoa)
2 munaa
1 kg hirven jauhelihaa

voita paistamiseen

Kuori ja silppua sipulit hienoksi, kuullota ne pannulla voissa. Laita kulhoon korppujauho, mausteet ja suola, sekoita. Lisää kerma (tai maito), sekoita, lisää munat. Lisää jauheliha kulhoon ja sekoita kaikki hyvin tasaiseksi. Anna makujen tasaantua vähintään puolisen tuntia ja paista koepala (tai maista sellaisenaan, jos tiedät että lihaa voi syödä raakana) ja lisää mausteita tarvittaessa. Muotoile taikina pulliksi tai pihveiksi ja paista riittävässä voissa. 

Yhdestä pihvistä kaksi ruokaa perheelle

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Paahdettua keltajuurta ja saksanpähkinää jogurttikastikkeessa


Sanon aina että puoli kiloa kasviksia päivässä on helppo saada kasaan. Etenkin jos laskee marjat ja hedelmät mukaan, mutta ilmankin niitä. Aina vaan teot eivät ole yhtä simppeleitä kuin sanat. Tammi-helmikuu on mennyt sellaisessa pyörityksessä, että tajusin ettei puoli kiloa kasviksia ole täyttynyt joka päivä, ei ehkä ihan joka toinenkaan. Tässä on vielä sesonkinsyöjän kaksi ankeinta kuukautta edessä, joten asiaan täytyy kiinnittää huomiota erityisesti. 

Aloitin asian korjaamisen selaamalla pitkästä aikaa River Cottagen Veg Everyday -kirjaa. Mielessä oli se puoli kiloa keltajuuria jääkaapissa jotka näyttivät siltä, että ne olisi hyvä käyttää aika pian. Ilokseni löysin houkuttelevan punajuurireseptin, jonka nyt toteutin siis keltajuurista. Kirjassa ohje oli kilolle, mutta puolitin ohjeen ja tein vähän soveltaen näin:

500 g keltajuuria (tai punajuuria)
2 valkosipulin kynttä
muutama timjamin oksa
1 laakerinlehti
2 rkl öljyä
suolaa ja pippuria myllystä

n. 35 g saksanpähkinöitä

½ pienen sitruunan mehu (vajaa jos isompi)
2 tl öljyä
suolaa ja pippuria

Pese keltajuuret ja laita ne uunivuokaan. Kuori valkosipulit, lisää ne, mausteet ja öljy keltajuurien sekaan, sekoita keskenään. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteessa n. tunnin verran, pieniä keltajuuria vähän vähemmän ja isompia vähän enemmän. Laske uunin lämpö 180 asteeseen, lisää pähkinät ja jatka paahtamista ilman foliota vielä n. 7 minuuttia. Anna keltajuurien jäähtyä niin, että voit käsitellä niitä. Kuori ja pilko ne puhtaaseen kulhoon neljään tai kuuteen osaan koosta riippuen. Lisää suurin osa pähkinöistä joukkoon, minä pilkoin niitä vähän veitsellä, ja sekoita. Purista lämpimien keltajuurien ja pähkinöiden päälle sitruunamehua, lisää öljyä ja mausta vielä suolalla ja pippurilla, sekoita. Anna jäähtyä kokonaan.

Kastike:

2 rkl paksua maustamatonta jogurttia
1 rkl ranskankermaa
1 pieni valkosipulin kynsi murskattuna
pieni nippu ruohosipulia pilkottuna

salaattia viimeistelyyn

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Sekoita kastike ja keltajuuret keskenään. Siirrä keltajuuret tarjoiluastiaan ja koristele lopuilla pähkinöillä ja ruohosipulilla. Lisää salaattia reunoille.

Ihana lisäke minkä tahansa seuraksi, tai syötäväksi ihan sellaisenaan. Sellaista hyvän mielen ruokaa, suosittelen. Minä söin tuosta puolet ruuaksi, lisäksi 100 g porkkanatikkuja ja 50 g naurista. Aiemmin päivällä meni reilusti kurkkua ja 50 g pinaattia smoothiessa, eli helpostihan se puoli kiloa kasviksia kertyy päivän mittaan. Todella helposti.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Helppo hedelmäsalaatti


Hiihtoloma alkaa olla lopussa, enää on viikonloppu ja viikonlopun siivoukset pyykki- ja ruokahuoltoineen jäljellä. Ja tietysti huominen laskiaismäki. Hiihtoloma alkoi mökkikeikalla (ei omalla mökillä), jossa ulkoilu jäi aika vähiin vajavaisesta talvesta ja lumesta johtuen, sentään mölkkyä pelattiin jäisellä hangenrippeellä ja käveltiin järven jäällä kunnon kierros. Muutenhan se viikonloppu meni saunoessa ja nukkuessa univelkaa pois.

Kävimme lasten kanssa myös Lahdessa katsomassa MM-kisoja. Avajaispäivän tuisku ja tuuli oli melkoista, mutta kyllä vaan viulunsoittaja katolla oli siinä kelissä upea ilmestys, tosin kuopuksen mielestä Rölli oli paras osa ohjelmaa. Kuopus nautti keskustan tunnelmasta muutenkin täysillä.

Tähän aikaan vuodesta tulee syötyä pääasiassa marjoja, etenkin loistavan marjavuoden jälkeen kun tuntuu ettei pakastin tyhjene vaikka marjoja söisi kuinka paljon. Ostohedelmät ovat pääasiassa sitrushedelmiä. Mutta joskus tulee ostettua muutakin, kuten pari viikkoa sitten kun sittarissa oli mangoja euron kilo ja passion-hedelmiä parin euron kilohintaan. Kumpikin ovat lempihedelmiäni. joten tuohon hintaan ostin isot määrät kumpaakin. Nyt parin viikon päästä ne ovat kypsyneet näihin olosuhteisiin nähden ihan täydellisiksi. Paras tapa aloittaa lauantaiaamu oli tehdä pieni hedelmäsalaatti jogurtin kaveriksi, tai syötäväksi sellaisenaan. Tuossa kulhossa on puolet allaolevasta annoksesta:

1 hyvin kypsä mango
2 kypsää ryppyistä passion-hedelmää
4 rkl vadelmia

Kuori ja pilko mango kuutioiksi. Halkaise passion-hedelmät ja koverra siemenet mangokuutioiden joukkoon, sekoita. Lisää hyvät kotimaiset vadelmat päälle ja nauti sellaisenaan. Jos vadelmat tuntuvat kirpeiltä, voit lisätä aavistuksen sokeria, minä pidän niistä tuollaisenaan.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Hirvi-chorizo


Tein viime viikolla haukimakkaraa isälle hänen tuomasta melkein nelikiloisesta hauesta. Minulla jäi lampaansuolta ylimäärin eikä arvokasta suolta voinut jättää käyttämättä joten tein nopeasti yhden makkarasatsin. Pursotus ei sujunut tällä kertaa ihan mallikkaasti, mutta lopputulos oli maukas ja hyvä kuitenkin.

Tällä kertaa kaipasin mausteista makkaraa, joten tein chorizoa hirvestä. Chiliä voisi olla enemmänkin, tällaisena makkara maistui myös lapsille. Käytin vuoden takaista ohjetta esikuvana, ja tästä tulikin ehkä paras hirvimakkara minkä olen tehnyt. Samalla muistelin kuinka mukavat makkaratalkoot meillä oli vuosi sitten siskon kanssa. Täytyy sanoa että siinä(kin) mielessä blogin pitäminen on mukavaa, että aina etsiessä omia vanhoja reseptejä tulee mukavia muistoja mieleen.

600 g hirven jauhelihaa
500 g rasvaista siankylkeä jauhettuna (Mallaspossua tai muuta hyvää possua)
100 g hienoksi silputtua sipulia  reilussa voissa/öljyssä paistettuna
2 chiliä hienoksi pilkottuna (Aji Cristalia)
1½ rkl perunajauhoa
4 tl chorizo-mausteseosta (tai paprikaa ja chilijauhetta)
2 tl korianterin siemeniä morttelin kautta
1 rkl suolaa
3 rkl punaviinietikkaa
1½-2 dl hyvää lientä

Vaivaa kaikki aineet hyvin sekaisin, jatka vaivaamista kymmenisen minuuttia. Paista koepala, lisää mausteita tarvittaessa. Anna massan kylmentyä uudestaan vähintään pari tuntia. Pursota  massa lampaansuoleen (tai possun). Paista n. 25 minuuttia 200 asteessa uunissa ja nauti hyvän perunasalaatin kanssa. Hyvä makkara, todella hyvä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Bullet journal - apua arjen hallintaan

Musta on tylsä väri, mutta Suomessa on vielä pienet valikoimat

Sanotaan heti alkuun, etten pidä bullet journal -sanasta vaan haluaisin sille suomalaisen kuvaavan sanan, mutta koska sellaista kaikkien tuntemaa sanaa ei ole, fennofiili joutuu kestämään ainakin toistaiseksi bujoilua. 

Ja jos/kun joku ei tunne tuota englantilaista sanaa, niin kerrottakoon että kyse on itse tehdystä kalenterista. Sellaisesta, jota voi tehdä/pitää/täyttää ihan omalla tapaa ja keskittyä itselle tärkeisiin aiheisiin, vihko ja kynä riittävät. Toinen täyttää sitä enemmän päiväkirjamaisesti, toinen seuraa elämäntapojaan tai opiskelujaan sen avulla, ja kai suurin osa käyttää sitä pääasiassa arjen hallintaan. Yhdellä se on visuaalinen taideteos, toisella se on sinisellä kynällä tavalliseen vihkoon kirjoitettu kalenteri. Ja kaikkea siltä väliltä ja niiden yli. Kun katsoo instasta tai googlen kuvahaulla, löytää vaikka kuinka paljon upeita, mutta myös ihan tavallisia, tapoja bujoilla.

Joskus isot/isohkot asiat alkavat ihan pienestä. Näin Campasimpukan instassa kuvan yhdeltä hänen matkaltaan, kuvassa oli kaunis punainen muistikirja, silmälasit ja pari kynää sekä tekstissä maininta bullet journalista. Minä en ollut kuullutkaan koko jutusta, mutta hetken googlailtuani tajusin että tämä on juuri se puuttuva asia, juuri SE juttu jonka avulla yrittäisin saada arkeeni jotain tolkkua.

Kaikki alkaa sisällysluettelosta (omalla huonolla käsialalla virheineen, kyllä)

Tutkin asiaa lisää, ja törmäsin toinen toistaan hienompiin kuviin ihanista kirjoista, kynistä, kuvista, ja tarroista: sellaisiin taideteoksiin että meinasi jo tulla uskon puute, että eihän minusta ole tuohon omalla huolimattomalla käsialallani ja suurpiirteisyydelläni. Mutta löysin myös Nyt-liitteen tekemän jutun, jossa käytiin perusasiat läpi, käytettiin tavallista vihkoa ja tavallista kynää ja kaikki oli niin selkeää ja fiksua. Tämän luettuani olin entistä varmempi että tämä on niin minun juttu.

Puolen vuoden suuret suunnitelmat, sisältää tärkeimmät asiat kuten matkat
Minulle bujoilussa oli muutama perusasia, jotka riittivät alkuun pääsemiseen:
  1. Kalenteri alkaa suurista kokonaisuuksista mennen pienempään, se alkaa siis vuosisuunnittelusta, sen jälkeen tulee kuukaudet ja sitten päivät jne.
  2. Välit voi täyttää kaikella mieluisella ihan sen mukaan mitä haluaa, minulla se tarkoittaa paljon puutarha- ja kokkausjuttuja, lomasuunnitelmia ja kaikenlaisia listoja. Mitään suuria filosofisia pohdintoja ja (anteeksi latteita) viisauksia minun kalenterista ei löydy, vaan sellaista ihan tavallista kiireistä mutta hyvää arkea

Kuukauden suunnitelmat jokaiselle päivälle, kuluseuranta ja tärkeimmät listat

Päiväloki näyttää vähän tylsältä, mutta pienet yksityiskohdat tuovat lisäväriä

Minulla käyttö muotoutui alkuun näin:

1) Kalenterina Moleskinen sidottu kovakantinen pisteytetty muistikirja 
  • kovakantinen, jotta kestää kovankin kuljetuksen (minulla on huoletonta repun pakkaamista) 
  • pisteytetyt sivut, sillä minulla viivat hyppivät silmissä ja ruudut ovat liian rajoittavia 
  • sidottu, koska kierresidonta rajoittaa kättäni ja käden liikettä (vaikka olisikin muuten kätevä sillä silloin voisi lisätä/poistaa sivuja)
2) Maltilla värejä, kiiltokuvia ja tarroja koristeeksi
  • nämä ehkä lisääntyvät pikkuhiljaa, sitä on jo nähtävissä
  • etsinnässä on hieno pieni sapluunasetti, Suomen tarjonta on vaan onnetonta
3) Hyvä ohut kuulakärkikynä ja lisänä ohuita tusseja väreiksi
4) Haluan pitää kuukausien päivälokit yhtenäisinä, eli täytän sitten  kuukausien välit mielekkäillä asioilla, suunnitelmilla ja listoilla
  • tässä vaiheessa osaan jo arvioida minkä verran tekstiä tulee viikkojen aikana, ja jos jäisi tyhjää, sen saan kyllä täytettyä
5) Käytän yksinkertaista koodausta muistiinpanoissa:
  • 𑁦 tehtävä 
  • X tehty
  • o tapahtuma
  • - ajatus
  • * tärkeä
  • ! deadline
  • > siirrä eteepäin
  •   en teekään



Kivoja suunnitelmia, puutarhaa ja lomaa

Miksi pidän bullet journalia/sta:
  • Olen aina tehnyt listoja ja post it -lappuja: nyt kaikki pysyy kasassa eikä häviä (vanhoja listoja on ollut kiva tutkailla jos niitä joskus löysi)
  • Asiat tulee kirjattua ylös eli eivät rasita enää muistia, erityisen tärkeää etenkin silloin (=aina) kun muistettavaa on paljon sekä kotona että töissä (tämä ehkä tärkeintä ja helpottavinta bujoilussa)
  • Visuaalinen oppiminen/hahmottaminen (minun on helppo tajuta asioita kun näen kokonaisuuksia ja aikajanoja)
  • Tämä on myös pienoispäiväkirja, kirjaan ylös fiiliksiä ja pieniä anekdootteja (en ole enää vuosiin pitänyt päiväkirjaa vaikka kaipaankin sitä välillä)
  • Aivo-käsi-yhteys säilyy, tämä on niin tärkeää minulle, eikä se täyty koneella kirjoittaessa. Kun käsitöidenkin tekeminen on minimissä, niin kirjoittaminen käsin on merkityksellistä. Asiat hahmottaa paremmin kun kirjoittaa ja/tai piirtää käsin. Ja jos siltä tuntuu, asioita voi värittää, samaa terapeuttista fiilistä tulee värityskirjoista
  • Auttaa myös huomaamaan että teen ihan paljon asioita, vaikka ajattelisinkin että olen saamaton tai että niin ja niin paljon on tekemättä
  • Tulee seurattua myös hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavia asioita (kuten uni, ulkoilu ja sellaiset asiat), jotka sopivasti koodamalla tulevat visuaalisesti hyvin esille 
Minulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa ja huomioita bujoilusta, mutta taidan tällä kertaa lopettaa tähän. Jatkan tarvittaessa toiste työjutuista ja muista vinkeistä mitkä tuntuvat toimivan minulla. Ja totean vielä kerran, että minulla tämä on todella kotikutoisen ja simppelin näköistä touhua, mallia kannattaa otta muilta. 

Ihan kokonaan en vielä pääse eroon post it -lapuista

lauantai 18. helmikuuta 2017

Korealainen kassler


Lähdimme tuossa yhtenä viikonloppuna ihan yllättäen siskon luo kylään kokonaiseksi päiväksi. Mies oli possujahdissa (ensimmäistä kertaa Suomessa) ja minä vietin lasten kanssa ihanan päivän siskolla. Lapsilla pari tuntia luistelua ja saman verran sählyä navetan vintillä, minä pääsin katsomaan perheen uutta hevosta (olisi lapsetkin päässeet mutta heillä oli tärkeämpää tekemistä), sain nukkua pikkupäikkärit ja sen sellaista. Ihan täydellinen sunnuntai.

Saimme myös aivan ihanaa ruokaa, kuten aina siskollani. Hän teki korealaista kassleria, ohjeen oli ottanut joskus jostain lehdestä, olikohan Yhteishyvästä. Ruuasta on tullut heidän perheen lasten suosikki, ja niin siihen tykästyi meidänkin ihan koko perhe. Alkuperäinen ohje on puolikkaana tästä, mutta tällaisena siskoni sen teki, ja niin teen minäkin, samalla uunin lämmityksellä tulee isompikin ruoka. En saanut ihan yhtä hyvää kuin siskoni, mutta kuopus lohduttavasti totesi että ehkä se johtui siitä että minä tein ensimmäistä kertaa, kun sen sijaan siskoni on tehnyt ruokaa jo monta kertaa. Tiedä tuota, en vaan saa samaa niin hyvää makua moniin ruokiin jotka ovat niin hyviä siskoni tekemänä.

Tätä toivottiin hiihtoloman mökkikeikalle:

1,6 kg porsaan kassleria
4 sipulia
6-8 valkosipulinkynttä
4 rkl tomaattipyrettä (kuten Mutti)
4 rkl vahvaa chilikastiketta 
6 rkl soijakastiketta
4 rkl raastettua inkivääriä
4 rkl fariinisokeria
1 tl mustapippuria
2-3 tähtianista
4 dl mietoa lientä (tai vettä)

Leikkaa liha isoiksi kuutioiksi. Lohko sipulit ja viipaloi valkosipulin kynnet. Laita aineet uunivuokaan, lisää mausteet ja lientä niin, että kaikki melkein peittyy. Sekoita hyvin. Paista ensin 30 minuuttia 200 asteessa, ja sen jälkeen peitä vuoka foliolla ja paista vielä n. 4 tuntia 160 asteessa. Syötiin riisin ja salaatin kanssa.