sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eläinten tappamisesta


No ei tässä montaa kuukautta mennyt nykyaikaa-sarjan loppumisen jälkeen, kun asiaa tuli. Minä olen seurannut, kuten varmaan suurin osa muistakin bloggaajista, Madcook-showta televisiosta. Ohjelma on nostanut minusta mielenkiintoisia asioita esiin jonkin verran provokatiiviseen tyyliin mikä on hyvä asia. Vierasvalinnat ovat olleet onnistuneita ja ajatuksia herättäviä huomioita on noussut suunnilleen joka kerta. Aiheen käsittelyt tuntuvat jäävän osin pinnalliseksi, johtuen varmaankin pääasiassa järjettömästä mainosmäärästä, mikä nykyään tuntuu katkaisevan kaiken ajatettelun, kun koko ajan ollaan katkolla.

Uusimmassa 7/9 osassa aiheena oli perinneruoka, tällainen perinneruokafani oli tietysti ihan innoissaan jo etukäteen. Yhtenä ohjelman aiheena oli se että jokaisen joka syö lihaa/kalaa, olisi pystyttävä tappamaan se eläin/kala. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan mihin on valmis, mutta jos ajattelee ihmisyhteisöjä vuosisatojen ja -tuhansien ajoilta, niin kaikki eivät sitä ole koskaan tehneet, vaikka ovatkin syöneet mitä ovat syöneet, sillä yhteisöissä on ollut työnjakoa paljonkin. Minä tulen perheestä, jossa on metsästetty aina, ja elän perheessä jossa metsästetään. Isä opetti meille jo lapsena kuinka eläin nyljetään, kynitään tai perataan, kuinka paloitellaan, missä on ruodot jne., olisi ottanut mukaan metsällekin, mutta minua kiinnosti enemmän se mitä tapahtuu keittiössä. Anatomia tuli jo lapsuudessa hyvin tutuksi, samoin elämän kiertokulku ja elämän ihme. Ja ruuan arvostus.

Taustaani vasten minusta näyttää oudolta, että eläintä tappaessa pitää karjua (kun ei kuitenkaan ole fyysisestä ponnistuksesta kyse) ja kiroilla. Missä on se kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan sillä hetkellä kun ruokaa aletaan valmistaa alusta lähtien? Tai miksi pitää ilmehtiä sivusta? Täydet pisteet Eeva Vekille hienosta ja arvostavasta toiminnasta. Ja ihana Jenni Tuominen, mikä ilo seurata iloista ja raaka-aineita arvostavaa kokkaamistasi. Toivottavasti saat joskus ihan oman oikean ruokaohjelman.

Olemme etuoikeutettuja siinä mielessä, että jokainen voi tehdä valinnan omalla kohdallaan siitä mitä syö ja miten kohtelee elämää. Minä syön hyvällä mielellä lihaa ja kalaa, mutta tiedän myös useimmiten kuinka se on kasvanut ja elänyt ja ennen kaikkea sen kuinka se on kohdannut loppunsa. Siinä ei ole kukaan ollut kiroilemassa eikä ilmehtimässä. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Leipävuori


Kun olin lapsi, isä teki aina leipävuoria (kyllä hän tekee niitä edelleenkin). Ruisleipää ostettiin usein enemmän kerralla, ja osa leikattiin suoraan leipävuoreksi. Tämä sai kuivua rauhassa ja leipää aletiin syödä siinä vaiheessa kun tuoreempi leipä oli loppu. Kuiva ruisleipä, mikä ihana herkku, syödään sellaisenaan tai levitteen kanssa.

Nykyään teen leipävuoria siinä vaiheessa kun huomaan että ruisleipää ei ehditä syödä ajoissa. Kun sen leikkaa ja jättää kuivumaan, niin mitään ei mene hukkaan. Meillä leipävuoret ovat erityisesti kuopuksen herkkua. 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toukotyöt 2017


Pääsin sittenkin tänä vuonna toukotöihin toukokuun puolella. Tämän vuoden palstatyöt alkoivat jo viime torstaina, jolloin kärräsin työmatkan jälkeisenä iltana 17 kottikärrystä hevosen lantaa omille palstoille, 8 kärryä puolikkaalle palstalle ja 9 vanhalle puolelle, välissä piti ottaa pienet tirsat. Vähän jeesasin naapuriakin. Hevosenlanta on kuitenkin kevyttä kärrättävää hiekkaan verrattuna. 

Viikonloppuna kärräsin muistaakseni 14 kuormaa hiekkaa. Espoon kaupunki vaihtaa päiväkotien hiekat säännöllisesti, ja vanhat hiekat tuodaan kaupungin palstoille, näin ainakin olen arkeologisten kaivausten perusteella päätellyt. Sopii minulle, on paljon mukavampi nostaa perunoita hiekan sekaisesta maasta kuin tiukasta savimaasta. Hiekkaa laitoin uuden puolen käytäville, ja vanhalle puolelle reilusti siihen kohtaan mihin aion istuttaa perunat sekä siihen kulmaan, jonka kanssa viime vuonna päästelin lukemattoman määrän rumia sanoja, niitä joissa on R-kirjain, Jos tänä vuonna maan kääntö sujuisi sopuisasti.

Lauantaina tein uudelle puolelle penkit ja kylvin/istutin kaikki

porkkanat
sipulit
palsternakat
mustajuuret
salaatit
tillin
persiljan
lehtikaalit
vähän malvikkia

Tilaa jäi vielä reilusti punajuurille, kurpitsoille sekä kukille, sellerille ja mangoldille. Vanhalle puolelle on tulossa perunat ja maanparannuskasvit eli auringonkukat, herneet, pavut ja härkäpavut. Suunnilleen 1/3 palstaa tai ylikin on lepovuorossa, ensimmäistä kertaa palstahistoriani aikana. Kyllähän siihenkin jotain tulee, mutta sen päätän vasta vähän myöhemmin. Muutaman katovuoden jälkeen menen vähän vähemmällä kasvivalikoimalla.

Sunnuntaina kävimme täydentämässä multavarastoja ja vaihdoin mullat pihan kasvulaatikoihin. Yhteen laatikkoon kylvin salaattia, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Yrttipenkistä kaivoin talven aikana kuolleet yrtit pois, lisäsin uutta multaa ja kylvin siemeniä. Loput yrtit ostan taimina Hakaniemen torilta, listalla on ainakin laakeri, salvia, joku timjami, rosmariini ja jotain muuta. Saa ehdottaa. Kukkapenkkistäkin vaihdoin multaa ja lisäsin uutta vielä päälle. 

Viikonlopun pihatöiden lisäksi muistin vihdoinkin kylvää kurpitsat, kurkut ja basilikat. Se onnen tunne, joka valtaa mielen kasvimaalla samalla kuin lihakset tärisevät väsymyksestä, se on sanoin kuvaamaton,

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pizza juuritaikinasta


Siitä asti kun sain hyvän vehnäjuuren, ajattelin kokeilla sitä myös pizzassa. Sanotaan että parhaat pizzat syntyvät monen päivän nostatuksella ja käyttämällä esitaikinaa. Minä vähän oioin nyt, ja käytin juurta suoraan, tosin vuorokauden nostatusajalla. Olin tyytyväinen pohjaan, vaikkakaan juuren kanssa en saa aikaan niitä reunan "kuplia", joita tulee silloin kun kohottaa taikinan hiivalla ja käyttää 00-jauhoja. Mutta näin aion tehdä jatkossakin, hyvä ja maukas pohja.

Minä en ole mikään mestari pizzanteossa. Olen onnistunut halkaisemaan yhden pizzakiven ja jauhot käryävät uunissa. Näitä tapahtumia välttääkseni käytän leivinpaperia pizzan alla, vaikka tiedän ettei niin kuuluisi tehdä. Kun käyttää kunnon 00-jauhoja, saa paljon anteeksi. Kotimaisia 00-jauhoja saa ainakin Vääksyn Myllystä, ja ensimmäisenä tutustuin niihin Hella&Herkku-kaupasta,

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
12-13 dl 00-jauhoja

Mittaa hyvää ja elinvoimaista juurta taikinakulhoon illalla. Lisää vesi, suola ja jauhot, lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa taikinaksi niin, että muodostuu todella hyvä sitko. Anna kohota yön yli viileässä. Jaa taikin aamulla/päivällä n. viiteen osaan ja vaivaa niistä taikinapallot. Kohota liinan alla tarvittava aika, vähintään muutama tunti. Muotoile tämän jälkeen taikinapallosta pohja, jos käytät leivinpaperia, leikkaa ylimääräinen paperi pois. Täytä pohja halutulla tavalla. Minulla oli nyt yhden pizzan päällä

simpukka
kapris
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

ja toisen pizzan päällä

tomaattikastike
paprika
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

Jos käytät pizzakiveä, laita se uuniin samalla kun laitat uunin päälle. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, minulla on lähes 300. Laita pizza (leivinpaperilla) pizzakiven päälle ja paista n. 10 minuuttia. Paistoaika riippuu uunin lämpötilasta. Nauti hyvästä pizzasta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Tiikerikakku


Tiikerikakku ehkä perinteisin kuivakakku mitä on. Meillä se on erityisessä suosiossa esikoisen takia, se on hänen lempikakkunsa kaikista kuivakakuista. Tein sitä jo hänen nimiäisiin aikoinaan ja monille monille synttäreille sen jälkeen.

Netti on täynnä ohjeita, mutta harvemmin näkee tätä ohjetta, minä nimittäin teen tiikerikakun vähän eri tavalla kuin mitä suurin osa resepteistä sanoo. Vatkaan aina munat ja sokerin vaahdoksi, ja lisään voin sulatettuna loppuvaiheessa. Tämä ohje taitaa olla alunperin Kotilieden suuresta leivontakirjasta 1980-luvulta, siitä samasta mistä bongasin Nina Lincolnin kakun ylioppilasjuhliini. Yleensähän aina voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, ja munat lisätään siihen yksitellen. Teen nykyisin kakkua niin harvoin, että minulta on hävinnyt taito saada aina kokonaan hienot tiikerikuviot, mutta makuun se ei haittaa. Välillä käytän Marianne-rouhetta kaakaon sijaan, joskus jotain makukaakaota, mutta paras taitaa tulla silti ihan perinteisellä tummalla kaakaolla.

4 munaa
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria tai ripaus vaniljajauhetta
1½ dl maitoa
150 g voita
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri tai -jauhe. Lisää vaahtoon maitoa ja jauhoseosta vuorotellen, sekoita varovaisesti. Lisää lopuksi sulatettu voi, sekoita. Ota taikinasta n. kolmannes eri kulhoon ja sekoita siihen tumma kaakaojauhe. Laita voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan puolet vaaleasta kakkutaikinasta, sen päälle kaakaotaikina ja päällimmäiseksi loput taikinasta. Tee veitsellä kuvioita taikinaan. Paista 180 asteessa 50-55 minuuttia. Anna kakun tasaantua vartin verran ja kumoa se. Anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sumakilla maustettu kana haudutuspadassa


Kun ruoka pitää olla valmis heti töistä tullessa, on haudutuspata hyvä apuväline. Minä laitoin aamulla ennen töitä kokonaisen kanan haudutuspataan, ja töiden loputtua keitin riisin, lisänä nopeita vihannestikkuja ja ruoka oli siinä. Haudutuspadassa broilerista tulee mehukas ja pehmeä, mutta nahan rapeus puuttuu, mikä on ihan ok välillä, mutta ei aina. Lyhyempi aika riittäisi hyvin (ehkä 6-7 h), mutta jos pata tekee työtä sen aikaa kuin itsekin, siinä se 9 h tulee helposti täyteen.

Aiemmin olen tehnyt haudutuspadassa ihan perinteistä kanaa, mutta nyt hain jotain muuta makua. Minulla on ollut pitkään maustekaapissa sumakkia, jota en vaan ole käyttänyt, vaikka sitä on jo useamman vuoden ajan näkynyt ainakin blogeissa paljon käytettävän. Hainkin inspiraatiota netistä, ja siellä silmiin osui Ripaus tryffeliä -blogin ohje kevätkananpojalle. Koska minäkin olin ensimmäistä kertaa kokeilemassa uutta maustetta, lisäsin samaan tapaan myös rosmariinia ja timjamia tuttuina makuina. Sumakkia laitoin maltillisesti, sitä olisi voinut laittaa reilumminkin, sillä tämä kana oli todella miedon makuista.

1 sipuli
1 varsi varsiselleriä
2 porkkanaa
1 dl vettä

1 kokonainen broileri (esim. L'Uomunokka)
2 rkl öljyä
½ limen mehu
2 tl sumakkia
1 tl timjamia
1 tl suolaa
muutama rosmariinin oksa

Tee vihannespeti haudutuspadan pohjalle, minä pilkoin nyt yhden sipulin, varsisellerin varren ja pari pientä porkkanaa sekä lisäsin desin vettä. Kuivaa broileri talouspaperilla. Sekoita kupissa öljy, limen mehu, sumakki, timjami (jos käytät kuivattua) ja suola. Sivele mausteseos broilerin pintaan ja nosta lintu vihannespedin päälle. Revi vielä tuoretta rosmariinia päälle. Hauduta asetuksella low n. 8-9 tuntia (tai mielummin lyhyemmän aikaa). Nauti riisin ja kasvisten tai salaatin kanssa.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mausteiset vauhtisiivet eli kanansiivet kahdella tapaa


Minä en juurikaan osta marinoitua lihaa, mutta joskus, ehkä kerran vuoteen saatan ostaa hotwingsejä tai mitä ne hornetit nyt onkaan. Ja sitten aina ihmettelen että miksi ihmeessä, kun itse marinoiden on niin helppo saada niin paljon parempia siipiä. Teen yleensä kahdella eri tavalla maustettuja, tulisempia sekä miedompia. Ja yleensä aina teen kerralla ison annoksen, samalla vaivalla saa ruokaa useammalle aterialle. Luulin että olisin jo postannut nämä, mutta en ainakaan haulla löytänyt.

Täksi vapuksi tein lasten lempimausteilla puolet siivistä ja toisen puolen savuisen tulisia. Tulisiin siipiin on hankala antaa tarkkoja mittoja, teen sen aina vaistolla käyttäen omia ja Fataliin chilejä. 

Lasten siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
1 rkl vahvaa currya (tai maun mukaan)
1 rkl viherpippuria morttelin kautta
1 tl yhteensä kokonaisia valko- ja mustapippureita morttelin kautta

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tuliset siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl paprikajauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl savustettua Aji Fantasya
sopivasti savustettua Rocatoa, Aji Cristalia ja Chipotlea (tai mitä chiliä haluatkaan)
muita chilejä maun mukaan

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tänä vappuna syötiin näitä siipiä, italiansalaattia, kasvistikkuja ja eilistä tomaatti-mozzarella-salaattia. Eikä käyty palstalla, vaikka aurinko paistoikin.

Kuopuksen mielestä vapussa on parasta munkit ja vappupallo. Ja tämä vappu oli erityisen kiva koska serkut olivat kylässä enkä minä ollut palstalla.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Iso peurapata haudutuspadassa ja kolme kastiketta


Tänä vappuna meille tuli vieraita niin, että pöydän ääressä oli yhteensä 10 ihmistä. Pakastimessa oli yksi peuran patapala, sellainen jonka mies oli lihan koon takia nimennyt superpadaksi, kerrassaan upeaa lihaa selkärangan ympäriltä. Oman perheen kanssa tätä pataa olisi saanut syödä melkoisen pitkään, joten se sopi hyvin tähän päivään jolloin syöjiä oli enemmän. Ilmakin oli mitä parhain lämmittävälle pataruualle, aamulla oli vielä lunta maassa reilusti eilisen myräkän jäljiltä. Ei muuten syöty ulkona niin kuin joskus vappuna on tehty. Enkä edes haaveillut vapun vietosta palstalla, toisin kuin tavallisesti.

Mies toivoi useampaa kastiketta padalle, joten päädyin tekemään lihan ihan yksinkertaisesti, ja sitten jakamaan sen kolmeen osaan kypsänä. Peruspataan olisin halunnut enemmän kasviksia, mutta haudutuspataan ei mahtunut, ja toki porkkanaa olisin laittanut jos sitä olisi ollut. Mutta todella hyvää tuli näinkin.


voita/öljyä
iso patapala peuraa (reilusti yli 3 kg)
mausteita n. 4 tl (pippureita, savupaprikaa, chiliä, ras-el-hanoutia)
suolaa 2-3 tl tai maun mukaan
2 vartta varsiselleriä
1 isohko palsternakka
1 iso sipuli
2 dl vettä

Ruskista lihaan hyvä pinta pannulla (tai mielummin grillissä jos mahdollista), mausta se halutulla tavalla. Minä ripottelin päälle nyt reilusti noita mausteita sekä suolaa. Leikkaa selleri siivuiksi, samoin kuoritut palsternakka ja sipuli. Laita kasvikset haudutuspataan ja liha sen päälle. Kaada vettä pannulle ja ota kaikki maut talteen, kaada tämäkin pataan. Anna padan hautua asetuksella low yön yli, minulla hautui nyt 12 tuntia. 

Vinkki: liha oli niin suuri, ettei haudutuspadan kansi mennyt kiinni, ei lähellekään. Tilkitsin kannen ja padan välisen raon foliolla, ja se toimi loistavasti. Aamulla kansi oli jo mennyt kiinni, ja poistin folion.

Nosta liha laakealle lautaselle tai vuokaan. Siivilöi liemi talteen. Revi liha nyhtöpeuraksi kahdella haarukalla, ja siirrä liha takaisin haudutuspataan. Kaada sekaan n. 3 dl lientä ja jätä pata asetukselle warm kunnes on ruoka-aika. Valmista ennen ruokailua kolme kastiketta:

Perinteinen kermakastike


2 dl lientä
2 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa
suolaa, pippuria myllystä

Suurusta nesteet vehnäjauholla, lisää hillo ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua n. 15 min. Kuvassa ylhäällä oikealla.

Tex-mex-kastike


2 dl lientä
2 dl tomaattimurskaa
1 tl jeeraa
2 tl chiliä (nyt ainakin Rocatoa ja Aji Fantasya)
1 tl savupaprikaa
2 tl paprikajauhetta
musta- ja valkopippuria
2 tl fariinisokeria
suolaa

Laita kattilaan liemi ja tomaattimurska. Mausta maun mukaan niin tuliseksi kuin haluat. Anna hautua vähintään 15 min, tarkista maku. Kuvassa alhaalla oikealla.

Karkkikastike


3 dl lientä
pala inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
1 rkl osterikastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
4 tähtianista
1 kanelitanko
1 tl korianterin siemeniä
200 g palmusokeria

riisiviinietikkaa ja chiliä
korianteria

Laita liemi kattilaan, lisää inkivääri ja valkosipuli viipaleina ja muut aineet sokeria lukuunottamatta. Keitä vähän aikaa ja lisää sokeri joukkoon. Keitä kastiketta kokoon niin kauan että saat vähän tahmeaa kastiketta, keitin n. 15 minuuttia. Kaada kastike siivilän läpi. Laita lisäksi tarjolle pilkottua chiliä riisiviinietikassa sekä korianteria. Kuvassa ylhäällä keskellä.

Jaa lihat kolmeen kuumaan astiaan (lämmitä kulhot etukäteen kiehuvalla vedellä). Kaada jokaiselle oma kastike ja sekoita kastike hyvin joukkoon. Lihojen kanssa syötiin riisiä, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä vihreää salaattia (esikoisen tekemä). Ja jälkiruuaksi kuningatarkiisseliä ja kermavaahtoa.


Useimmat taisivat pitää karkkikastike-peuraa parhaana, pari piti perinteistä kermakastiketta parhaan. Tex-mex-peuran kanssa olisi hapankerma sopinut hyvin. Kaikkia jäi yli yhdelle aterialle riittävästi kutakin, kunhan vaan jatkaa riittävästi kasviksilla. Vieraat taisivat olla tyytyväisiä kaikki, niin myös kotiväki. Ja illan kruunasi tietysti munkit ja simat, simaa oli yhteensä neljää eri laatua.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kuninkaan pasta


Mietin sopivaa nimeä ruualle, joka on kuten miilunpolttajan pasta, mutta pekonin sijaan tehty palvatusta kauriista. Mies, kauriinkaataja, ehdotti nimeksi kuninkaan pastaa. Aikoinaan Kustaa Vaasa liitti Ahvenanmaan Tukholman lääniin, jotta pääsi sinne kaurismetsälle. Toinen nimiehdotus oli tietysti Kustaaspasta. Jostain kumman syystä nimesin tämän ensimmäisen ehdotuksen mukaan, saatte sanoa tylsimykseksi. 

Tästä ruuasta tuli suunnilleen seitsemän annosta, ensin koko perhe söi riittävästi, ja seuraavana päivänä vielä muut minua lukuunottamatta söivät riittävästi. Alun alkaen en ajatellut postata tätä ruokaa, mutta koska se oli niin totaalisen hyvää kaikkien mielestä, oli pakko kirjoittaa resepti ylös. Siksi kuva.

Kokonainen palvattu kauriinkinkku on riittänyt meille viikoksi, olemme syöneet sitä sunnuntaina sellaisenaan salaattien kanssa, pari päivää pastassa, yhdeksi päiväksi tein raikkaan salaatin, seuraavana päivänä söimme perinteistä keittoa ja tänään vielä voileipägrillissä tehtyjä voileipiä. Vielä on luu ja rippeet menossa hernekeittoon, ja sitten on koipi syöty kokonaan.

500 g hyvää pastaa
400 g palvattua kaurista
1 iso sipuli
öljyä
2 dl kermaa
1 dl raastettua parmesania
3 munankeluaista

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Leikkaa palvikauris suikaleiksi. Kuori ja silppua sipuli, kuullota öljyssä hetki. Lisää kauris joukkoon, samoin kerma ja raastettu hyvä parnesan. Lisää lopuksi munankeltuaiset saostamaan kastiketta, sekoita kaikki sekaisin. Valuta pasta ja sekoita kastike joukkoon. Nauti hyvästä ja yksinkertaisesta ruuasta simppelin salaatin kanssa. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kauniisti kotimainen


Jos kummieno haluaa tuoda kotimaisia tulppaaneja ulkomaalaisten ruusujen sijaan kummitytön ylioppilasjuhliin 1980-luvun lopulla, jättää se sellaisen siemenen itämään tytön sydämeen, ettei viimeinen kukkatervehdys voi olla muuta kuin kotimaisista kukista sidottu.

Tämä mielessä menin floristimestari Pirjo Kopin luo tilaamaan seppelettä, joka olisi kokonaan kotimaisista kukista koottu, mietin ruusuja ja vaikka mitä kukkia. Asia ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, sillä kotimainen kukkatuotanto on nykyään todella vähäistä. Lähitulppaaniaika oli jo ohi, mutta Pirjo lupasi tehdä parhaansa, ja hienosti tekikin. Tuon hienompaa ja liikuttavampaa seppelettä en ole nähnyt aiemmin, kukkina on kotimaisia helmihyasintteja ja orvokkeja.

Elämä on täynnä valintoja, ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Jotkut ajatukset ja valinnat kantavat kymmenien vuosien päähän, ja sen yli. Pidetään huoli että kotimaisia kukkia saadaan jatkossakin. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kirjasuositus: Keskilännen keittiöt


Blogi tuskin on muuttumassa kirjablogiksi, vaikka kuukauden sisään tulee jo toinen kirjasuositus. Minä en ole J. Ryan Strandalin kirjaan Keskilännen keittiöt törmännyt vielä monessakaan paikassa, mutta sen luettuani olen sitä mieltä, että vähintään jokaisen ruokaharrastajan tulisi lukea se. En luettele tässä kaikkia palkintoja ja kehuja joita esikoisteos on saanut ympäri maailman, kunhan vaan totean että kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen niin tekstin, sisällön kun tarinankin takia.

Kirja on Evan kasvutarina vauvasta reiluksi parikymppiseksi huippukokiksi, tarina intohimosta ja lahjakkuudesta sekä vaikeista (tai ainakin erilaisista) olosuhteista. Miten kaikesta tästä syntyy ihminen joka jää etäiseksi mutta jota kaikki ihailevat. Kirja on kertomus siitä mitä ruoka on, mitä se merkitsee ja miten sitä voi tulkita. Monessa arviossa kirjan kerrotaan irvailevan nykymenolle, mutta minä luin kirjan ilman piilomerkityksiä, sellaisena kuin millaisena ruoka ja ennenkaikkea ruokakulttuuri näyttäytyy, ja miten kaikki on muuttunut, tai pysynyt samanlaisena, vuosikymmenestä toiseen.

Kirja oli nopeasti luettu, osin sen takia että tarina imaisi niin mukaansa. Sellainen sopivan kevyt kirja luettavaksi vaikka työmatkoilla, lomalla tai viikonloppuna, mutta silti älykäs ja ajatuksia herättävä. Toivon että mahdollisimman moni lukisi kirjan, olisi kiva päästä keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista sekä ruokaharrastajien mutta ennen kaikkea muidenkin kanssa. Uskon että kirja kasvutarinana ja perhesuhteiden kuvaajana toimii kaikille, myös niille joille ruoka on pääasiassa polttoainetta.

ps. Minäkin käytin jenkeissä asuessani Land O'Lakesin voita.
pps. Kirja oli lainattu kirjastosta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen lihapiirakka


Minä postasin blogin ensimmäisenä pääsiäisenä meidän perheen tärkeimmän, tai ainakin perinteisimmän, pääsiäisruuan eli lihapiirakan ohjeen. Tämä on vanha tapa tehdä lihapiirakkaa, vaarin mukana Karjalasta aikoinan tullut. Paitsi ei meillä tietysti mitään ohjetta ole ollut, kunhan on tehty hiivaleipätaikina, paistettu jauhelihaa ja keitetty riisiä. Voitaikinasta pellillä tehty lihapiirakka on ollut viime vuosien suuria hittejä, mutta minulle ainoa oikea lihapiirakka on tehty hiivataikinaan! (eikä sitä sanota peltipiirakaksi, vaikka pellillinen tästä tuleekin.) Vaarin isä puhui aina maksapiirakasta, oli piirakassa maksaa tai ei. Minun on pitänyt kokeilla myös maksasta tätä, mutta maksakammoiset lapset ovat hidastaneet toteutusta. 

Päivitin tämän ohjeen nyt viime kerrasta tähän päivään, olen vähän vähentänyt lihan määrää ja lisännyt riisiä. Tähän voisi lisätä vaikka mitä muutakin, mutta pääsiäisen perinteinen lihapiirakka tehdään näin. Luulisin että mummo maustoi lihan vain suolalla ja valkopippurilla, ehkä myös maustepippurilla, mutta ihan varma en ole.

Kopioin itseäni, ja osa seuraavasta tekstistä on suoraan vanhasta postauksestani:

5 dl vettä
½ hiiva
hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa

500-600 g jauhelihaa (esim. porsas 25 %, nauta 75 %)
mustapippuria, valkopippuria, kuivattua timjamia, yrttisuolaa (ja maustepippuria)
voita/öljyä
2 sipulia
2-2½ dl puuroriisiä, vettä, suolaa

Alusta normaali sämpylätaikina, eli sekoita hiiva veden joukkoon, lisää jauhot ja suola ja vaivaa niin että saat hyvän sitkon. Taikinan kohotessa valmista täyte: paista jauheliha ja mausta se perinteisillä mausteilla. Kuullota sipulit. Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi, mutta ei ihan puuroksi, nyt taisin keittää n. 30 minuuttia. Sekoita jauhelihat, sipuli ja riisi yhteen.

Kauli aavistuksen vajaa puolet taikinasta pellille juuri pellin kokoiseksi. Pohjan pitää olla ohuehko, mutta ei liian ohut. Levitä täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta vähän peltiä isommaksi levyksi ja laita se täytteen päälle. Taita päällimmäisen taikinalevyn reunat alimmaisen alle, taputtele piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista n. 220 °C puolisen tuntia, tai kunnes piirakka on kauniin värinen. Syödään voin tai munavoin kanssa pääsiäissunnuntain aamiaisella.

Muutamia vuosia sitten tein puolikkaan annoksen, ja se oli sopivasti. Nyt kun lapset ovat isompia, ja piirakka on kaikkien herkkua, yksi pellillinen menee pääsiäsipäivänä. Eilen meitä oli viisi syömässä, jäiköhän pala tai kaksi tähän päivään. Aamupäivän lisäksi syötiin ulkoilun päälle iltateellä loput. Muuta ruokaa ei sunnuntaina tarvinnutkaan tehdä, välissä meni pashaa ja munkkikahvit ulkona pikkupakkasessa.

ps. Esikoiselle jäi litsauksen voittomuna.

Porkkalanniemessä ulkoilemassa

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Perinteinen pasha (kai)

Ostin uudet ihanat verhot Kuovilta

Kutsun tätä pashaa perinteiseksi, tai vanhanaikaiseksi, vaikka en tällaista ole aiemmin tehnyt tai syönyt. Jo lähemmäs 40 v on tullut syötyä pashaa Mökin tapaan, joka on äidin modernisoima versio pashasta, sellainen joka maistui meille lapsena hyvin. Maistuu tietysti edelleenkin, samoin kuin omille lapsille, toisin kuin tämä versio. Tehdessä ajattelin että jos äiti on tehokkuuttaan modernisoinut reseptin, mutta syötyämme tätä pashaa tiedän kyllä että maku edellä hän muunsi reseptiä.

Ostin nyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sellaista vanhanaikaista kuivaa rahkaa. Sain suosituksen tehdä vanhanaikaista pashaa siitä, ja niin tein. Vaniljatanko saattaa olla modernimpi mauste, mutta halusin käyttää sitä silti. Tämä ohje on yhdistelmä useammasta ohjeesta. Kaikissa ohjeissa oli lisättynä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mutta minä en halunnut laittaa mitään niistä sekaan, vaan käytin vain koristeluun.

500 g rahkaa
4 pientä keltuaista
2 dl sokeria
150 g voita
2 dl kermaa
1 vaniljatanko
(sukaatteja, mantelirouhetta, pähkinöitä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää rahka, pehmeä voi, kerma ja vaniljatangon siemenet. Kuumenna seos lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Pidä seosta tässä lämpötilassa viitisen minuuttia, älä anna sen kiehua. Valuta seos siivilän läpi ja kaada massa pasha-muottiin, tai siivilään joka on vuorattu harsolla. Laita päälle kevyt paino ja anna pashan valua seuraavaan päivään kylmässä.

Koristelin pashan sukaateille, siihen voisi käyttää myös rusinoita ja manteleita. Mies sanoi että maistuu juustokakulle, vain pohja puuttuu. Söi pullan kanssa vähän enemmän kuin me muut, mikä ei ollut sekään paljoa se. Tänään tarjosin pashaa mökin tapaan, syötiin se viiden hengen porukalla yhdeltä istumalta kokonaan. Sen voimin jaksettiin hyvin vaeltaa Porkkalanniemessä pikkupakkasessa ja hennossa lumisateessa.

Eilen syötiin pieni hirvenpaisti, ja näköjään jo vähän perinteisesti (rosmariini)lohkoperunoita, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä balsamico-punajuuria. Hyvä yksinkertainen ateria, jota ei kruunannut jälkiruoka eli tämä pasha.

Lyhyen lauantain ateria, kukat floristimestari Pirjo Koppi

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Vehnäjuurisämpylät


Minä osallistuin What's cooking Helsinki -tapahtuman Juuri-työpajaan. Työpajaan saavuttaessa oli iloinen yllätys odottamassa, sillä jokaisen paikalla oli tuo kaunis lasipurkki juurta mukaan otettavaksi. Työpajan piti Satu Koivisto, joka oli päässyt juurileivonnan iloon kiinni aikaisemmin tänä vuonna. Campasimpukka ehti jo julkaista hyvät ohjeet sämpylöistä, samoin Ja kaikkea muuta -blogissa oli sämpylöitä leivottu.

Minä olen leiponut säännöllisen epäsäännöllisesti ruisjuurella opiskeluajoista lähtien (en siis tarkoita sanoa että melkein 30 v), välillä on juuria hukkunut tai hävinnyt, mutta aina olen uuden saanut jostain. Jenkeissä ruisleivän leipominen oli ainoa tapa saada kunnon ruisleipää, siellä leipominen olikin säännöllistä. Muutama vuosi sitten sain tädiltäni hyvän ruisjuuren, sellaisen josta leivottu leipä onnistuu erityisen hyvin sähköuunissa. Nyt minulla on toinenkin ruisjuuri, River Cottagesta saatu, ja sitäkin vaalin erityisellä huolellisuudella. Käytän ruisjuurta myös vaalean leivän leipomiseen, sen opin River Cottagen kurssilla.

Vaalea vehnäjuuri sopii kuitenkin parhaiten vaaleaan leipään. Olen tehnyt juurta aina välillä itse, ja saan pidettyä sen aikansa hengissä, mutta sitten se kupsahtaa, joko huonoon hoitoon tai muuten vaan. Pakastusta olen yrittänyt, mutten ole saanut juurta heräämään kuin kerran. Niinpä olin aivan superiloinen kun saimme hyvän juuren kurssilta mukaan. Aion taas kokeilla pakastamista, ja yritän olla huolellinen juuren hoivaamisessa, jotta se säilyisi pitkään. Nimittäin tämä juuri on todella hyvä!

Tässä tulee minulle uusi tapa tehdä sämpylöitä. Sämpylöitä ei kohoteta ennen uuniin laittamista, siksi ne repeilevät uunissa ja ovat vielä aika tiiviitä. Mutta hieno rapea kuori niissä on, ja sopivasti sitkas sisältä, ja maku on huiman hyvä. Tämä ei ole ihan sama resepti joka tuli työpajasta, mutta minulla ei ollut spelttileseitä, sen sijaan kaurarouhetta löytyi. Suolan määrää vähensin.

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl kaurarouhetta
2 dl ruissihtijauhoa
9-10 dl hiivaleipäjauhoa

Sekoita vispilällä juuri, vesi, suola, kaurarouhe ja ruisjauhot. Lisää vielä osa hiivaleipäjauhoista. Kun taikina on liian paksua vispilälle, alusta taikina käsin. Lisää jauhoja niin, että saat löysähkön mutta riittävän napakan taikinan. Vaivaa taikinaa viitisen minuuttia, niin että sitkoa on jo muodostunut, taikina on kuitenkin edelleen aika tarttuvaa. Muotoile taikinasta pallohko (ihana sana, ohjeesta kopioitu), peitä taikina ja anna kohota reilusti. Ohjeessa kohotettiin yön yli jääkaapissa, minä kohotin viileässä pöydällä yön yli. 

Aamulla laita kaksi peltiä uuniin ja anna uunin lämmetä 250 asteeseen. Kumoa taikina alustalle, muotoile siitä vähällä vaivaamiselle pitkä pötkylä ja leikkaa n. 16 sämpylää. Laita puolet sämpylöistä kuumalle pellille, siirrä pelti uuniin ja lisää alemmalle pellille 1½ dl vettä. Minä käytin kyllä leivinpaperia. Sulje luukku heti ja alenna lämpö 225 asteeseen. Paista n. 20 minuuttia. Jäähdytä sämpylät ritilällä ja nauti lämpimistä sämpylöistä.

Ja mikä parasta, Satu neuvoi pakastamaan ylimääräiset sämpylät halkaistuna. Näin ollen sämpylät voi sulattaa leivänpaahtimessa vaikka yksi kerrallaan, ja ne maistuvat tuoreelta. Ihan huippu vinkki, ihan pitää ihmetellä miten sitä en ollut aiemmin keksinyt. Tosin kuten Minnallakin kävi, ei meillä ensimmäisestä satsista riittänyt pakastettavaksi.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kuhafileet uunissa

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Aivan kuten Max, minäkin paistan kuhafileet useimmiten pannulla, joko sellaisenaan tai leivitettynä. Mutta tällä kertaa Max suositteli paistamaan fileet uunissa kerman ja esim. fenkolin kanssa. No en tietenkään muistanut ostaa fenkolia (eikä lapset siitä juurikaan tykkää) joten tein kalan vielä yksinkertaisemmin, niin yksinkertaisesti kuin vain voi. Muistin kuitenkin lipstikan sopivan kalan makuun upeasti, joten maustoin kalan lipstikalla. Minulla oli nyt kolme isoa filettä neljälle, mutta tällä kertaa kaksikin olisi riittänyt. 

Meillä syödään pitkänäperjantaina aina kalaa. Se on minulle tullut tapa, eikä niin muistaakseni tehty lapsuudenkodissa, sisko voi ehkä muistaa. Minun muistikuvan mukaan kaikki (ruoka)perinteet liittyivät pääsiäissunnuntaihin. Lapsuudessa pääsiäiset vietettiin aina maalla ja mökillä, nykyisin tulee oltua kotona kaupungissa leväten ja rästikotitöitä tehden (tai ainakin niistä haaveillen). Mutta kalaa meillä syödään perjantaisin, tähän viikkoon se sattuu olemaan jo kolmas kalapäivä peräkkäin, ja hyvä niin. Maxin kalakaupalla on sellainen vaikutus viikon ruokiin.

isot kuhafileet (950 g)
suolaa, pippuria myllystä
kermaa (1-2 dl)
muutama lipstikan lehti

sitruunaa

Mausta isot kuhafileet suolalla ja pippurilla, anna niiden maustua hetki. Laita kalat uunivuokaan, kaada päälle kerma ja lisää muutama lehti lipstikkaa reunoille. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, vähempikin voi riittää. Mausta maun mukaan vielä sitruunalla ja lisää suolaa tarvittaessa. Syötiin perunamuusin sekä pinaatti-salaatin ja  herneiden kanssa. 


ps. Keskiviikon sushi oli sellainen menestys, että mies toivoi että olisipa ollut sushi-päivä, että kuulemma joka päivä voisi olla sushi-päivä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Maxin kala ja ekat sushit


Kävin taas Maxin kalassa Espoon Kauklahdessa. Se on kalakauppa, jonne kannattaa mennä vähän kauempaakin. Jos ei ole autoa käytössä, voi mennä junalla, Kauklahden asemalta kävelee n. 7 minuuttia kaupalle ja samalla reissulla voi piipahtaa vaikka Halmeen leipomossa. Minulla on edelleen lämpimät ajatukset leipomosta, sillä aikoinaan halusin kuopuksen nimiäisiin vaaleansinisiä Bebe-leivoksia. Soitin vaikka kuinka monta leipomoa läpi, mutta vasta Halmeen kohdalla tärppäsi: heille oli juuri tullut erä sinistä värijauhetta, ja lupasivat kokeilla että onnistuuko. Onnistuihan se ihan täydellisesti ja sain ne haluamani bebet juhliin.

Minä olin lauantaina What's cooking Helsinki -blogitapahtumassa, josta esim. Campasimpukka kirjoitti oivaltavasti. Minulta kysyttiin siellä, kalasta kun oli puhetta, että millainen se Maxin kala on, että kannattaako sinne mennä. Vastasin, että ilman muuta kannattaa mennä, todellakin, myös pidemmästä matkasta. Sieltä saa niin tuoretta kalaa, ettei sellaista saa muualta, ellei sitten kalasta itse. En ole nähnyt kirkassilmäistä kuhaa muualla kuin omissa (siis isän) verkoissa, en siis ikinä aiemmin kaupan tiskillä, paitsi nyt Maxin kalassa. Kala siellä on niin tuoretta, että vaikka sitä ei ehtisi heti valmistaa, on se silti tuoreempaa kuin muualta, hyvältäkin kalatiskiltä, ostettuna. Lisäksi Maxilta saa aina hyviä vihjeitä mitä ja miten valmistaa. Minäkin tiedän mitä teen pitkänperjantain kala-ateriaksi, vaikka en sitä tiennyt ennen kauppaan menoa.

Täksi päiväksi ostin kalaa sushia varten. Olen suunnitellut pitkään sushin tekemistä, meillä aikuiset pitävät siitä, ja tietysti toiveissa on saada lapsetkin joskus innostumaan sushista. Tänään tein elämäni ensimmäiset sushit. Valmistin ne Tokyokanin ohjeella, teimme niitä esikoisen kanssa yhdessä. Sushit eivät vielä olleet hienon näköisiä, mutta maistuivat todella hyvälle. Paitsi lasten mielestä, mutta kuten mies totesi, että pääasia on osata niitä valmistaa. Nyt pitää harjoitella esikoisen kanssa ahkerasti, ehkä vielä joskus saamme ulkonäönkin kohdalleen, maultaan nämä olivat ihan parhaita mitä olen Suomessa syönyt, se oli ihan kalan ansiota se.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Hirven T-luupihvi padassa


Hirven T-luupihvit ovat herkkuani grillattuna ihan sellaisenaan. Ja isot hirven portehouse-pihvit vielä suurempaa herkkua. Tuossa yhtenä viikkona löysin pakastimen perukoilta monta hirven T-luupihviä. Ensin ajattelin paistaa ne roseeksi sisätiloissa, aivan kuten Ripaus Tryffeliä -blogissa oli tehty, jo otsikko on houkutteleva kuten Merja aina osaa. Samassa jutussa on mainiot ohjeet kypsyydenkin määrittelyyn. Mieli kuitenkin muuttui kun a) katsoin lihoja tarkemmin: niistä osa oli selvästi hyvin kookkaan (=vanhan) hirven T-luupihvejä b) jääkaapissa oli viimeisiään vetelevät selleri ja porkkanat c) kulhossa oli nuhjaantuneita tomaatteja, jotka olivat vain aavistuksen päässä plötsähtämisestä. Näin ollen a+b+c = pata.

Joskus se on siis olosuhteista ja sattumuksista kiinni että millaista ruokaa tulee tehtyä, ja hyvä niin. Lisäksi uunissa tehtyjä yrttiperunoita, broccoliineja, ja melkoinen luksusateria oli valmis. Helppo sellainen.

2,3 kg hirven T-luupihvejä
pippuria ja suolaa myllystä
voita/öljyä
1 tl kuivattua timjamia ja rosmariinia
3 isoa sipulia
4 porkkanaa
1 palsternakka
3 vartta varsiselleriä
2 rkl vehnäjauhoa
4 tomaattia
2 laakerinlehteä
1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa
4 dl vettä tai lientä (tai vähemmän)

Putsaa pihveistä tarvittaessa ylimääräiset kalvot pois. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita padan pohjalle voita ja/tai öljyä. Ruskista lihoihin hyvä pinta, minä tein pihvi kerrallaan. Mausta yrteillä ja siirrä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja juurekset, pilko sellerin varret pieneksi. Lisää padan pohjalle vähän öljyä ja kuullota kasviksia hetki. Lisää vehnäjauhot tasaisesti ja sekoittele sen verran että menevät hyvin sekaisin. Lisää kuutioidut tomaatit ja nosta lihat takaisin pataan. Lisää vielä muutama laakerinlehti, balsamico ja neste. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 2½ tuntia.

Valmista loppuvaiheessa perunat: pilko perunat, lisää vähän öljyä, suolaa ja rosmariinia sekaan ja paista 225 asteessa uunissa n. 30 minuuttia. Lisää broccoliinit viimeiseksi viideksi minuutiksi uuniin.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mämmikääretorttu Martta-lehden ohjeella


Tästähän on tulossa perinne, olen nimittäin taas leiponut Martta-lehden pääsiäisnumeron ohjeella. Viime vuonna tein rahkakakun vastaavasta lehdestä, ja tänä vuonna mämmikääretortun. Nyt jo alkaa jännittää että mitähän hyvää ensi vuonna löytyy.

Mämmi maistuu tässä ihan selvästi, eli sitä voi laittaa vähemmänkin kuin tuo 400 g, etenkin jos ei ole suuren suuri mämmin ystävä. Ja kannattaa ostaa sellaista mämmiä minkä mausta pitää. Hyvä pääsiäisajan leivonnainen, ei ehkä ihan lasten  makuun kuitenkaan, ainakaan meillä. Kuopus jupisi jotain mitä ei toistettu minulle (hän ei pidä mämmistä toisin kuin me muut).

5 munaa
1½ dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoa
0,75 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta

300(-400) g mämmiä
1 dl kerma
250 g rahkaa
1 dl appelsiinimarmeladia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon ja sekoita varovaisesti. Levitä taikina uunipelle ja paista 225 asteessa 7-10 minuuttia. Kumoa kääretorttulevy sokeroidulle leivin- tai voipaperille, anna jäähtyä vähän. 

Levitä päälle mämmiä. Vatkaa kerma, sekoita kermavaahto, rahka ja appelsiinimarmeladi (minä käytin omaa veriappelsiinimarmeladia) ja levitä seos mämmin päälle. Kääri torttu rullalle ja anna makujen tasaantua mielellään seuraavaan päivään.

Kääretorttu liiskaantui hieman kylmälaukkukuljetuksessa, siksi muoto on aavistuksen littana. Mutta ei se makuun vaikuttanut.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kauriin ja peuran kylkiluut eli ribsit uunissa


Yhtenä viikonlopun päivänä sulatin meille kauriin ja peuran kylkirivit. Kumpikin aika pieniä, mutta yhdessä enemmän kuin riittävästi syötävää. Kuvan unohdin ottaa kokonaisista kylkiriveistä, tuossa kuvassa on se mitä jäi, kuva otettu seuraavana päivänä. Täytyy sanoa että kauriin kylki oli aivan ihanaa, peuran ei niin hyvää, vaikka hyvää sekin oli. Tämä ei ole kunnollinen ohje, mutta laitan silti ylös, että muistan kuinka paistoin nämä.

kauriin kylkiluut
peuran kylkiluut

chiliä, pippureita, suolaa, kuivattuja yrttejä

hunajaa
öljyä
viinietikkaa
soijakastiketta
chiliä
rosmariinia

Mausta kylkirivit sellaisilla mausteilla kuin haluat. Paista uunissa folion alla 150 asteessa 3 tuntia kääntele tunnin välein. Sivele sen jälkeen maustekastikkeella, ja paista vielä 225 asteessa n. 10 minuuttia ilman foliota. Leikkaa kylkiluiden välistä ja tarjoile.

Paistoaika oli ihan hyvä, tällä tavalla voi tehdä seuraavallakin kerralla. Enää en edes muista minkä kanssa syötiin, mutta hyvä sunnuntaiateria oli.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 2017 ja pari luettua kirjaa


Parina viime vuotena minulla ei ole ollut mitään väliaikapäivityksiä Helmetin lukuhaasteista, viime vuonna en tähän mennessä ollut muistaakseni lukenut kuin kirjan pari. Viime vuosi oli kuitenkin sellainen järkytys lukemisen suhteen, että päätin jättää netissä roikkumista vähemmälle ja lukea kirjoja enemmän. Tähän mennessä se on onnistunut ainakin vähän, sillä takana alkaa olla 1/4 osa vuodesta, ja 1/4 haasteen kirjoista luettuna.

Nyt halusin jakaa viimeisen lukukokemuksen, joka on tavallaan hienoin aikoihin, kirja pääsi ainakin yllättämään kunnolla. Luin nimittäin Heidi Mäkisen viime vuonna ilmestyneen esikoisteoksen Ei saa mennä ulos saunaiholla. Heidi Mäkinen on lääkäri, joka on pitänyt Ei saa mennä ulos saunaiholla -blogia jo melkein 10 v. Minä olen seurannut blogia satunnaisen säännöllisesti niin kauan kuin olen omaa blogia pitänyt, ja kirjasta löytyykin tuttuja elementtejä. Tässä kirjassa on hieno tarina kolmen päähenkilön elämästä, sitä on helppo lukea ja huumoristaan huolimatta elämä näkyy sellaisena kuin se on, herättäen monenlaisia tunteita ja muistoja.

Tässä kirjassa on niin hieno ajankuva, etten muista toista lähiaikoina lukeneeni. Mikään ei ole päälleliimattua, mutta tapahtumat kertovat vähän kuin salaa tästä hetkestä olennaisen. Ja samalla sen, mikä on ihmisyyttä, mikä meitä liikuttaa ja motivoi. Kirja on siis samalla sekä terävää ajan kuvausta että yleisinhimillistä kuvausta. 

Sattumalta edellinen kirja jonka luin, oli Minna Canthin Hanna. Siinäkin oli hieno ajankuva, ja miten tärkeää on, että sellaiseen pääsee kiinni reilusti yli sadan vuoden jälkeen. Moni asia tuntuu uskomattomalta, mutta ihmiset ovat kuitenkin samoja. Miten hienosti Minna kuvasikaan nuoren tytön kasvua ja ajatuksia, eli kirja on ajankuvan lisäksi myös yleisinhimillinen kuvaus. Muistan samoja tunteita omasta nuoruudesta ja alan nähdä niitä omissa lapsissa. Mietin että tämän maailman normaali mahtaa tuntua oudolta sadan vuoden päästä (toivottavasti ainakin). Mutta tunteet on ja pysyy. Hyviä lukuhetkiä.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kuhafileet ja tartar-kastike


Tämä viikko on ollut varsinainen kalaviikko, Tiistaina syötiin esikoisen toiveesta perinteistä lohikeittoa, se olikin todella mieluinen ruoka kaikkien mielestä. Torstaina kävin Maxin kalassa, josta ostin torstaiksi savulohta sellaisen määrän kuin yleensäkin, tällä kertaa se loppui kesken kun oli kaikkien mielestä niin hyvää. Siikaa ostin graavattavaksi, kylmäsavulohta helpoksi leivänpäälliseksi, ja olihan sitä pakko ostaa vähän katkarapusalaattiakin. Muikut näyttivät hyvältä, joten eilen illalla syötiin muikkukukkoa. Tälle päivälle jäi vielä kuhafileet, jotka ajattelin paistaa ihan yksinkertaisesti.

Selailin River Cottagen Fish book -kirjaa, ja löysin sieltä kivan ohjeen kampelalle, kuha sai käydä yhtä hyvin. En ole ennen tehnyt tällaista tartar-kastiketta, joten oli kiva löytää jotain vähän uutta.

2 isoa kuhafilettä
jauhoa
suolaa pippuria
1 iso muna tai 2 pienempää
hyviä korppujauhoja
reilusti öljyä

Leikkaa fileet kahtia. Mausta jauhot reilusti suolalla ja pippurilla, ja jauhota kalafileet. Riko muna lautaselle ja hajoita rakenne haarukalla. Laita korppujauhot toiselle lautaselle. Kasta jauhotetut fileet ensin munassa, sitten korppujauhossa. Laita pannulle reilusti öljyä, niin että sitä on n. 1 cm verran. Lämmitä se melko kuumaksi ja paista sen jälkeen kaloja 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta, tai kunnes kypsiä ja rapeita.

Tartar-kastike


2 rkl majoneesia
2 keitettyä kananmunaa hienonnenttuna
1 rkl persiljaa silppuna
1-2 tl tilliä silppuna
1 pieni suolakurkku hienonnettuna
2 tl kapriksia hienonnettuna
½ sitruunan mehu

Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään, anna makujen vähän tasaantua.

Tarkoile kala kastikkeen, pinaatin ja keitettyjen perunoiden kanssa. Tai miten haluatkaan. Tuskin on yllätys, ettei lapset edes maistaneet kastiketta. Ja minun täytyy todeta, että pidän enemmän voissa paistetusta kalasta, tosin voi olla ettei öljy ollut riittävän kuumaa ja kalasta ei tullut niin rapeaa kuin olisin toivonut.


ps. On tällä viikolla syöty peuraakin parina iltana, eli ei sitä ihan pelkällä kalalla ole menty.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Verta, piimää ja puolukkaa

Hirvipulkka

Sitä on suomalainen ruoka. Lainaus on mainiosta Finnjävel-kirjasta, josta kirjoitin jo vähän aikaisemmassa postauksessa. Suomalainen ruoka on myös lähellä kasvanutta ja lähellä kasvatettua. Liha on mahdollista saada tuoreena ja eläimet saavat kasvaa ilman antibiootteja ja hormoneja. Broilereissa ei ole salmonellaa, suomalaista possua syödään raakana vaikka Japanissa. Eipä syödä tanskalaista, eipä syödä brasilialaista.

Syökää ruokaa jonka alkuperän tiedätte. Syökää niin sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Jos ette tiedä ettekä saa vastausta, vaihtakaa paikkaa tai ainakin vaihtakaa liha silloin kasvisvaihtoehtoon. Äänestäkää jaloilla, äänestäkää kukkarolla. Ja kuten Henri Alen totesi, halpaa ei ole mikään. Joku maksaa aina. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aasialainen peurapata


Maaliskuu(kin) on aikaa, jolloin syödään pakastimia tyhjäksi. Tänä vuonna ne ovat edelleen poikkeuksellisen täynnä, sillä takana on poikkeuksellisen erinomainen marjavuosi, ja riistaakin on enemmän kuin vuosiin, kauriista ja peurasta riittää edelleen syötävää.

Tänään valmistin peurapadan aasialaisin maustein. Tein ruokaa sopivasti niin, että muu perhe saa syödä sitä huomennakin kun minä tulen kotiin vasta myöhään illalla.

1 kg peuran patapalaa
öljyä/voita
suolaa, pippuria
1 tl savuchiliä

4 (puna)sipulia
1 varsisellerin varsi

pala inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl ketjap manis -kastiketta
3 rkl osterikastiketta
1 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl kookossokeria (tai fariini-)
2 tähtianista
n. 3 dl hyvää lientä
n. 2 rkl maissitärkkelystä

Pilko liha paloiksi. Ruskista ne rasvassa pannulla, suolaa ja pippuroi, lisää chili ja siirrä pataan. Pilko kasvikset ja käytä niitäkin hetki kuumalla pannulla, siirrä pataan. Kuori inkivääri ja valkosipulit, pilko muutamaan osaan, lisää ne ja liemiaineet sekä tähtianikset pataan. Lisää lientä/vettä niin, että padassa riittää nestettä suunnilleen puoleen väliin lihoja. Sekoita maissitärkkelys nesteeseen ja tasaisesti koko pataan. Anna padan hautua pari tuntia kannen alla ihan miedolla lämmmöllä niin, että neste juuri ja juuri poreilee. 

Murea ja maukas pata. Syötiin riisin ja kasvisten kanssa. Lisämakua korianterista ja limestä. Lasten mielestä ihan "peruspata".

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Haukea anjoviskastikkeella


Luin juuri Alenin, Tuomisen, Oksasen ja Backströmin todella kauniin Finnjävel-kirjan suomalaisen ruuan DNA:sta. Upea kirja, suosittelen. Ja samalla toivoisin että reseptiosiosta tulisi joskus taskuversio, kokattaessa kirjaa ei voi/raatsi pitää keittiössä koon/kauneuden takia.

Kirja tarjosi monia oivalluksia, myös tällaiselle joka fanittaa suomalaista ruokakulttuuria ja -historiaa. Kirjassa todettiin mm. että kalaa on Suomessa käytetty aina yksinkertaisesti, toisin kuin lihaa tai kasviksia. Kala on aina joko paistettu, keitetty tai savustettu, kun taas erilaisia liha- ja kasvisruokia on vaikka kuinka paljon. 

Minä olen miettinyt tätä samaa, etenkin nyt kun olen lisännyt viikottaista kalaruokien määrää. Olen aina tehnyt kalaa samoilla, kotoa opituilla tavoilla, siis keittämällä, paistamalla tai savustamalla. Ja nyt kun kaipaan vaihtelua, etsin reseptejä ulkomailta. Blogeissa on näkynyt monenlaisia hienoja reseptejä, täytyy kokeilla ainakin tuota Silläsipulilan vietnamilaista ahventa ja Haarukkavatkaimen kalaa hapanimeläkastikkeessa. Tänään tein kuitenkin vierailun Brittein saarille, ja löysin kiinnostavan reseptin viime vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Alkuperäisessä reseptissä kalana oli kampela, mutta minulla oli haukea pakastimessa joka oli hyvä käyttää pois. Ehkä kuha tai ahven olisi käynyt paremmin, mutta tämä on todellakin kokeilemisen arvoinen resepti, kastike oli upean makuista.

4 palaa haukea (n. 500 g)
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl öljyä
n. 8 anjovis-filettä
½-1 tl kuivattua chilirouhetta
4 valkosipulin kynttä (ohjeessa 8)
2 rosmariinin vartta (4 jos ei niin vahvaa)
1 dl kermaa

Suolaa ja pippuroi haukipalat. Paista kaloja melko kuumalla pannulla öljyssä nahkapuoli alaspäin 4-5 minuuttia, tai niin että file on kypsynyt n. 3/4 ylöspäin. Siirrä kalat lautaselle odottamaan. Lisää anjovikset, chili, valkosipuli ja rosmariini pannulle. Minulla oli todella hyvää voimakkaan aromikasta rosmariinia; kaikki ruukkuyrtit ei ole yhtä vahvoja ja silloin voi käyttää enemmän. Sekoittele aineita pannulla parin minuutin ajan kunnes anjovikset hajoavat. Laita kalat takaisin pannulle nyt nahkapuoli ylöspäin, lisää kerma. Ravistele pannua aina välillä, anna kastikkeen kuplia vähintään viitisen minuttia.

Syötiin perunamuusin, uunijuuresten (nauris, punajuuri, porkkana) ja itujen (parsakaali) kanssa. Kala oli, no haukea, mutta kastike oli aivan ihanaa perunamuusin kanssa. Teen varmasti toistekin.

Anjovikset olen ostanut Hellasta&Herkusta

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kylmäsavustettu hauenmäti ja pasta


Meillä ei ole (vielä) oikeaa kylmäsavustinta. Ehkä sellainen joskus ilmestyy mökille, mutta toistaiseksi olen hoitanut kylmäsavustuksen meidän tavallisessa Opa-Muurikan savustimessa. Meillä on sellainen metallikehikko, johon laitetaan hienoa purua, joka palaa kytemällä niin, että muodostuu savua, mutta ei juurikaan lämpöä. Palaminen tarvitsee kuitenkin happea, joten pienen savustimen kantta ei voi sulkea kokonaan, sekin on kokeiltu. Mutta hyvin onnistuu kylmäsavustus näin, ainakin kasvisten ja näköjään mädinkin savustus. 

Minulla oli ison hauen mätipussit. Olin pakastanut ne hyvissä ajoin (vähintään 1 vrk -18 astetta) ja sulattanut ennen savustusta. Laitoin mätipussit ritilälle ja savustimen pohjalle metalliritilän puruineen. Kansi vähän raolleen, mäti sai savustua yön yli noin nollakelissä, tai vähän plussan puolella taisi lämpö olla osan yötä. En ollut suolannut mätiä etukäteen, enkä myöskään jälkikäteen. Käytin mädin tahnoissa ja ruuassa, joihin lisäsin suolaa vasta lopuksi.


Kylmäsavustettu mäti on hyvää sellaisenaan leivällä, maustamassa salaatteja, kastikkeita, tahnoja tai vaikka yksinkertaisessa pastassa. Nyt tein pastan yhdelle näin:

kypsää pastaa sopivasti

n. 1 rkl kylmäsavustettua hauenmätiä
1½ rkl ranskankermaa
ripaus suolaa (paitsi jos mäti on valmiiksi suolattua)
1 rkl silputtua tilliä

Keitä pasta sopivaksi, valuta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kääntele pastan joukkoon. Nauti hienon makuisesta pastasta.

River Cottagessa oli näin hieno kylmäsavustin

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Nyhtökaura-wokki

Värikkäästä annoksesta väritön kuva illan pimeydessä

Viime perjantaina oli minun toiveruokapäivä, Käytin tilaisuutta hyväkseni ja toivoin nyhtistä, ehkä viime kerrasta oli riittävästi aikaa. Otin erilaisen lähestymistavan kuin aiemmin, sillä totesin että valmiiksi maustetut mitkään eivät maistu meidän perheelle. Emme käytä muissakaan tuotteissa valmismarinoituja, miksi sitten kasviksilla käyttäisimme. Joten päätin käyttää ihan naturellia nyhtökauraa ja maustaa sen itse. Se kannatti, minä tykkäsin tästä ruuasta paljonkin, mies ei tiennyt syöneensä nyhtistä (oli ihan hyvää), esikoinen sanoi että ruoka on hyvää vaikkei tykkääkään nyhtiksen koostumuksesta. Vain kuopus ei syönyt paljoakaan nälästä huolimatta. 

1½ rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl osterikastiketta
½ rkl kalakastiketta
1 rkl punaviinietikkaa (vähän vajaa)
½ rkl fariinisokeria
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl savuchiliä

öljyä
250 g nyhtökauraa
1 iso porkkana
1 iso sipuli
1 paprika
kiinankaalia

riisinuudelia

limeä, korianteria

Sekoita maustekastikkeen aineet keskenään. Laita wokki-pannulle öljyä, ruskista hetki nyhtökauraa kuumalla pannulla. Kaada maustekastike päälle ja sekoittele niin että kaikki on tasaisesti sekaisin. Siirrä nyhtis kulhoon odottamaan. Laita pannulle vähän öljyä, ja lisää pilkotut porkkanat, hetken päästä suikaloidut sipulit, sen jälkeen paprikat ja lopuksi kiinankaali.

Valmista samalla nuudelit ohjeen mukaan. Minulla oli sellaisia nuudeleita, joiden päälle kaadettiin kiehuvaa vettä, annettiin seistä 2 min jonka jälkeen vesi valutettiin pois. 

Lisää nyhtökaura takaisin wokkipannulle kasvisten lisäksi, sekoita hyvin, lisää myös valmiit nuudelit. Annostele ruoka lautaselle, lisää reilusti korianteria ja limeä maun mukaan.

Vaikka ruoka oli hyvää, sitä jäi yli parin annoksen verran. Eli ainakin meidän perheessä nyhtis on todella riittoisaa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Savustettu siika ja savustettu hauen maksa


Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt huolen, että meillä syödään vähintään kerran viikossa kalaa. Kalaa pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, ja toinen kerta tulee syötyä töissä/hoidossa/koulussa, ja toinen kerta kotona. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että kouluissa kala-ateriat taitavat olla välillä vähän mitä sattuu, ja siksi olen nostanut kotona syötävien kalaruokien määrän keskimäärin vähintään kahteen joka viikko, sitä se on tosin ollut muutenkin aika usein jo aiemmin. Tällä hetkellä etsinkin kaikenlaisia mahdollisia kalareseptejä, sillä kalaa tulee niin helposti tehtyä aina kuten ennenkin. Aivan kuten tein eilenkin, savustin siikafileitä perinteisesti; mutta millaisista fileistä, aivan upeista kertakaikkiaan.

Olen asunut Espoossa kohta 13 vuotta, mutta ehkä parasta mitä tänä aikana Espoossa on tapahtunut on Maxin kala. Lehdet ja some ovat kohisseet koko alkuvuoden Espoon Kauklahdessa olevasta kivijalkakaupasta, Maxin kalasta. Kalakauppias Max Grönholm kyllästyi huonoon kalatarjontaan ja ratkaisi asian perustamalla oman kalakaupan meidän kaikkien muidenkin iloksi. Facebookin kautta on mahdollista seurata päivän tarjontaa. Kaupassa asioidessa kannattaa varautua jonoihin, mutta sekään ei haittaa kun kala on niin kertakaikkisen upeaa. 

Minä kävin kaupassa lauantaina aika iltapäivästä, ja jäljellä ei ollut enää paljoa vaihtoehtoja. Ostin kuitenkin kaksi upeaa siikafilettä sekä talon katkarapusalaattia. Valmistin niiden ympärille sunnuntaille upean ruuan: savustettua siikaa, katkarapusalaattia, parsakaalisalaattia, keitettyä kukka- ja parsakaalia, juurestikkuja ja perunamuusia. Maistiaiseksi savustettua hauen maksaa jonka isä toi aikaisemmin. Sunnuntairuokaa parhaimmillaan. 

Talvella tulee käytettyä savustinta harvemmin. Siksi kirjoitankin ylös, kuinka savustin siikafileen Opa-Muurikan sähkösavustimella kun ulkona oli muutama aste pakkasta:

Laitoin sähkösavustimen päälle ja pohjapellille purut ja yhden sokeripalan, kansi kiinni. Lämmitin savustinta 10 minuuttia, jonka jälkeen avasin kannen ja laitoin fileet ja maksan sisään, samalla ensimmäiset kitkerämmät savut tulivat ulos. Savustin 25 minuuttia, jonka jälkeen avasin luukun ja nostin kalat pois. Olisi ollut hyvä antaa kalan vähän kuivahtaa kansi auki, mutta se unohtui tällä kertaa. 

Hyvä savu, hyvä kypsyys kalassa, ehkä 20 minuuttia olisi riittänyt ja 5 minuuttia kuivatusta päälle. Hauen maksa oli vähän kuivahko, sille voisi riittää vaikka vartti tai vähemmänkin.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Turkkilainen peuraleipä



Meillä on vuoden alusta asti ollut toiveruokaperjantai. Jokainen saa vuorollaan toivoa perjantaiksi ruuan, ja on sovittu, ettei toisten toiveista saa valittaa (no ehkä vähän on valitusta tullut). Ideana on osaksi se, ettei minun tarvitse miettiä ja keksiä joka päivälle ruokaa, ja myös se, että tuurilla voi löytyä jotain ihan uudenlaista ruokaa tehtävä'ksi ja syötäväksi. Lapset ovat toivoneet aika odotettavia ruokia, kuten tex-mexiä ja lihapullia ja perunamuusia, minä olen toivonut mm. mademuhennosta (joka ei olisi mennyt muuten "läpi") jne. 

Parhaimmillaan toiveruokaperjantai toimii kuitenkin silloin, kun löytyy jotain ihan uutta kokattavaa kuten eilen. Oli miehen vuoro toivoa ja hän googlaili torstaina inspiraatiota. Jokainen käyttää nettihakuja omalla tavallaan, ja siksi jokainen voi löytää erilaisia asioita. Mies löysi Kosmologin keittiöstä G-Astronomiaa-blogista hienon reseptin, turkkilaisen lammasleivän. Upea löytö, ja mielenkiintoinen blogi muutenkin, meni yksi ilta lukiessa mitä kaikkea muutakin kivaa blogista löytyy. Tähän oikeasti kiteytyy koko toiveruokapäivän idea. Ja tyytyväisyys myös siitä, että kyllä niitä mielenkiintoisia blogeja löytyy edelleenkin, vaikka välillä olen jo muuta epäillyt.

Minä muokkasin reseptiä vähän, aloitin sillä että vaihdoin lihan lampaasta peuraksi. Meillä on edelleen pakastimet täynnä lihoja ja marjoja, ja maaliskuun tavoitteena onkin käyttää pääasiassa omia varastoja. En myöskään löytänyt granaattiomenasiirappia kaupasta, joten keitin siirapin itse (2-3 dl tuorepuristettua granaattiomenamehua + 1 rkl sokeria keitetty kasaan niin, että jää 4 rkl, tämä kiehui itsekseen sillä välin kun taikina kohosi). Jauhoina käytin Vääksyn Myllyn 00-vehnäjauhoja. Vähän muutin määriä, jauhelihaa oli vähemmän, samoin kanelia. Ensi kerralla käytän varmaankin tomaattimurskaa kokonaisten tomaattien sijaan. Mutta ihana ruoka tästä tuli, ihan erilainen mitä olen ennen tehnyt ja siksi niin virkistävä perjantai-illallinen. Sellainen täydellisesti hyvän mielen ruoka, sellainen jonka ympärillä perheellä riitti juteltavaa.

Taikina:

1 tl kuivahiivaa
2½ dl vettä
400 g vehnäjauhoa, tai vähän vajaa (00-jauhoa jos on)
1 tl suolaa
öljyä

Sekoita kuivahiiva lämpimään veteen, odota viitisen minuuttia että vesi alkaa kuplia. Mittaa jauhot ja suola kulhoon, kaada neste päälle. Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, öljyä se kauttaaltaan ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

Lihakastike:

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400 g peuran jauhelihaa (tai lammasta kuten alkuperäisessä ohjeessa)
2 tl kuivattuja chilihiutaleita (minulla savustettu Aji Cristal)
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl kanelia
suolaa ja pippuria 
4 rkl tomaattisosetta
400 g kokonaisia tomaatteja (säilykepurkki)
4 rkl granaattiomenasiirappia

Pilko sipulit hienoksi. Paista sipuleita öljyssä kymmenisen minuuttia. Lisää liha ja mausta se. Ruskista liha sipuleiden kanssa, lisää sen jälkeen tomaatit ja siirappi ja anna hautua vielä viitisen minuuttia. Riko tomaatit samalla. Tarkista suola.

Päälle:

1 punasipuli
50 g pinjansiemeniä
100 g fetajuustoa

2 rkl silputtua persiljaa
50 g granaattiomenan siemeniä 

Leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi, murenna feta.

Laita pelti kuumenemaan 250-asteiseen uuniin. Levitä taikina leivinpaperille pellin kokoiseksi. Kaada kastike pohjan päälle, ja ripottele päälle punasipuli, pinjansiemenet ja murennettu feta. Siirrä leipä kuumalle pellille ja paista n. 10-13 minuuuttia. Ota leipä uunista ja koristele vielä persiljalla ja granaattiomenan siemenillä.