keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Marinoitu punasipuli


Vaikkei se Nanna nyt kirjoittanutkaan minulle hirvireseptiä kamadolle juhannukseksi, löysin häneltä hyvän ohjeen marinoidulle punasipulille. Ohje löytyy tuolta. Tiesin että hodarisämpylät  ja savustettu hirvi todellakin kaipaavat sipulia, ja oikeassa olin. Tämä on ihan huippuohje. Niin hyvää tämä sipuli on, että tuo määrä olisi sopiva määrä ehkä neljälle (lue: ehkä kahdelle).

200 g punasipulia
1 dl öljyä
2 rkl punaviinietikkaa
½ tl suolaa
2 rkl fariinisokeria

Viipaloi sipulit. Sekoita marinadin aineet keskenään, ja sekoita sipuleiden joukkoon. Anna marinoitua yön yli, ohjeen mukaan säilyy pari viikkoa (lue: teoreettisesti, tulee varmasti syötyä ennen sitä).

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Savustettu nyhtöhirvi kamadossa


Juhannuspäivänä pöydän ääressä oli 11 henkeä. Perinteiseen tapaan lauantaina oli minun ruuanlaittovuoro. Viime vuonna söimme makeaa possua, tänä vuonna söimme savustettua nyhtöhirveä hodarisämpylöiden välissä. Lisänä marinoitua punasipulia ja kaalisalaattia. Ja sen lisäksi vielä tomaatti-mozzarella-salaattia ja edelleen sitä lasten toivomaa italiansalaattia. Lapsille pelkkää kaalia cole slawn tilalla. Lihaa jäi reilusti, cole slaw ja punasipuli menivät kaikki, sipulia olisi mennyt enemmänkin. Hodarisämpylät oli Kanniston leipomosta, parempia ei taida olla.

Hirvi vasemmalla, possut oikealle

3 kg aikuisen hirven paisti

20 ml Worcester-kastiketta
20 ml Coca-Colaa

1 rkl fariinisokeria
1 rkl suolaa
2 rkl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
½ rkl jeeraa
½ rkl korianterin siemeniä
½ rkl viherpippuria
2 tl kuivattua timjamia

Sulata hirvenpaisti ja anna sen lämmetä niin, että sisälämpötila on vähintään 10 astetta. Poista tarvittaessa kalvot. Sudi lihan pintaan Worcester-kastikkeen ja kokiksen seosta. Sekoita rubin aineet keskenään morttelin kautta ja hiero lihan pintaan. Savusta kamado-grillissä 100 asteessa nelisen tuntia, tai siiheksi että sisälämpötila on n. 66-68 astetta. Käännä lihaa tunnin välein, pidä huoli että ensimmäisen parin kolmen tunnin aikana savua riittää. Minä laitoin aina muutaman kastellun omenapuun kiekon hiilien päälle samalla kun käänsin lihaa. Sumuta tai sudi nestettä tunnin välein samalla kun käännät lihaa. Kun liha on n. 67 astetta, kääri liha tiukkaan folioon, ja jatka lihan paistamista sadassa asteessa kunnes sisälämpötila oli n. 88-90 astetta, aikaa meni toiset vajaa 4 tuntia.

Anna lihan jäähtyä, ja revi se haarukalla lämpimänä, tai jos liha syödään myöhemmin, revi se nyhtöhirveksi jäähtyneenä uunivuokaan. 

1 tlk tomaattimurskaa (400 g)
2½ dl Coca-Colaa
½ dl punaviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria
1 Aji Cristal -chili
1 tl cayennea
1 tl jauhettua chiliä

Mittaa aineet kattilaan, pilko chili mukaan. Anna kastikkeen poreilla hiljalleen vajaan tunnin verran niin, että se on vähän sakeampaa. Kaada kastike revityn lihan päälle ja sekoita hyvin. Jos olet tehnyt lihan ja kastikkeen aiemmin, peitä vuoka foliolla ja lämmitä 225 asteessa uunissa puolisen tuntia, tai kunnes se on sopivan kuumaa. Tuolle lihamäärälle olisi pitänyt olla kastiketta ainakin tuplamäärä, mutta hyvin maistui noinkin. Ensi kerralla sitten enemmän.


ps. Vesi oli 16 astetta, aamu-uinnilla 15 astetta.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Savustettua kassleria kamadosta


Ostimme kamado-grillin, Patton-merkkisen pizza-uunin tuossa joku aika sitten. Vielä ei olla paljoa ehditty grillailemaan tai savustamaan, vähän ribsejä ja pizzaa on kokeiltu. Nyt kokeilin siis kylmiltäni ensimmäistä kertaa vähän isompaa lihaa, sekä kassleria että hirveä samalla savustuksella. Olen lukenut ohjeita monista lähteistä, mutta eniten Poppamiehen sivuja.


Meitä oli juhannusaattona pöydässä 7 henkilöä syömässä, olin tilannut sitä varten kassleria grillattavaksi. Minulla oli siis kaksi vähän vajaan kilon kokoista kassler-palaa. Mökin grilli ei ehkä ole koskaan ollut kovin hääppöinen, mutta nyt se alkaa vedellä viimeisiään. Grillauskapasiteetti on siis todella rajallinen, joka korostuu etenkin kun syöjiä on vähän enemmän. Eikä se tuulinen +10 asteen ilmakaan auta. Mies keksi, että savustaisin kasslerit kamadossa samalla kun savustaisin hirven, ja niin sitten tein.

2 x 1 kg kassler
sinappia
2 tl suolaa
2 tl fariinisokeria
2 rkl paprikajauhetta
1 tl chiliä
1 tl cayennepippuria
1 tl valkopippuria
2 tl viismaustetta

omenapuukiekkoja

Voitele lihat ohuesti sinapilla. Sekoita mausteseos kupissa valmiiksi ja hiero lihan pintaan. Savusta n. 100:ssa asteessa Kamado-grillissä. Minulla oli hiilien päällä pari omenapuukiekkoa parin ensimmäisen tunnin aikana. Käännä lihapaloja tunnin välein, samalla voi lisätä omenapuuta hiilien päälle.

Kun lihan sisälämpötila on yli 65 astetta, mutta alle 70, kääri lihat tiukasti folioon. Minä tein tämän kolmen tunnin kuluttua. Jatka grillaamista vielä reilun tunnin verran, niin että sisälämpötila on 85 astetta, jätä liha folioon jäähtymään. Jos et syö lihaa heti, säilytä se jäähtymisen jälkeen kylmässä siiheksi, kun leikkaat lihat pihveiksi. (Jos tekisit nyhtöpossua, grillaa lihaa kunnes sisälämpö 87-89 astetta, ja anna lihan vetäytyä foliossa sen jälkeen vähintään muutama tunti.)

Pihvit voi syödä sellaisenaan, tai sitten grillata niihin vielä hyvä pinta. Syötiin grillatun maissin ja tomaatin kanssa, sekä italiansalaatin, kaali- ja tomaatti-mozzarella-salaattien kanssa.



ps. Syötiin ulkona vaikka varpaita paleli.


Hyvää juhannusta kaikille!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yhden munan mansikkakakku


Tänään tuli juhlittua pienesti, paikalla oli vain kaksi aikuista. Poikkesin töistä tullessa hakemaan sushit, ja myöhemmin söimme jälkkäriksi pikkukakun. Olen aiemmin tehnyt koko perheelle pieniä kakkuja, sekä mansikasta että suklaasta, mutta nyt piti kokeilla vieläkin pienempää kakkua. Tuskin enää pienempää kakkua tulee tehtyä, mutta tämän tekeminen oli kyllä hauskaa. Ja kummankin mielestä kakku oli hassuimman näköinen kakku mitä on nähty. Kyllä oli romanttista laittaa kakku puoliksi.

1 isohko muna
0,55 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoa (erikoishienoa kakkujauhoa jos on)

½ l mansikoita
vajaa 1 rkl sokeria

1½ dl kermaa (tai 2)
½-1 rkl sokeria
vaniljajauhetta

Voitele ja korppujauhota kaksi ihan pientä kakkuvuokaa, halkaisijaltaan 11 cm. Riko muna mitta-astiaan, mittaa saman verran sokeria toiseen mittaan ja vähän vähemmän jauhoa kolmanteen (tai jos on kaksi mittaa, mittaa munat ja sokeri, kaada sokeri kulhoon ja mittaa jauhot samaan mittaan ja vasta sen jälkeen kaada muna kulhoon). Vaahdota muna ja sokeri hyväksi valkoiseksi vaahdoksi. Kääntele jauhot sekaan. Lusikoi toiseen vuokaan 2/3 osaa taikinasta, ja toiseen vuokaan 1/3 osa taikinasta. Paista kakkuja n. 15 min 175 asteessa. Minä otin pienemmän kakkupohjan n. 11 minuutin kohdalla pois uunista, paksumpi oli sen 15 minuuttia. Kumoa kakkupohjat lautasille, anna jäähtyä.

Viipaloi mansikat samalla kun kakku paistuu. Lisää niihin vähän sokeria ja anna mehustua.

Halkaise paksumpi pohja. Kostuta kakkupohjat mansikoista valuneella mehulla, jota on vähän jatkettu vedellä. Laita ensimmäisen pohjan päälle mansikoita ja kermaa (n. 1 rkl), lisää toinen kakkulevy, lisää mansikat ja kerma. Laita päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy, päällystä kakku kermalla ja mansikoilla.

Jaa kakku kahtia ja nauti.


ps. Mies sanoi, että jos olisi saanut aikoinaan elinkautisen, olisi nyt vapaa mies. Jepjep, romantikko mikä romantikko.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Teen ystävää hemmotellaan - maakuntamatkailua


Kävimme kesälomamatkalla viisi vuotta sitten Teahouse of Wehmais -teetuvassa. Jutussa oli esikoisen, silloin 7 v, ottamat kuvat, ja vähän hehkutusta upeasta miljööstä, palvelusta ja valikoimasta Juvalla, mm. upeana vaihtoehtona aapeeseelle. Ehkä tämä postaus oli inspiraationa kutsulle, jonka sain vähän aikaa sitten Anna Grotenfelt-Paunoselta, teehuoneen emännältä. Matkan järjestäjänä oli VisitSaimaa yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Henkilökohtainen kutsu sai huomioni, ja kerrottuani kutsusta mies ja esikoinen yhteen ääneen vaativat että totta kai minun pitää lähteä reissuun. Matka sattui keskiviikolle, mutta sain vaihdettua päivän ainoan kokouksen edelliseen päivään, joten sain käyttää ylityövapaita ja ottaa yhden päivän vapaata keskelle viikkoa. Onneksi otin, niin antoisa, herkullinen ja etenkin inspiroiva reissu meillä oli. Olin siis reissussa kutsuttuna vieraana ja niin matkat kuin syömisetkin tarjottiin meille kaikille, jotka olimme mukana.


Reissu alkoi Hirvensalmelta Siiriäisen luomutilalta, jossa saimme tutustua Charolais-pihvirotukarjaan: sympaattisiin ja hyväluontoisiin lehmiin, pikkuvasikoihin, sekä tietysti laiskantyytyväiseen Jaakko-sonniin. Tilan emäntä Anna Siiriäinen kertoi eläimistä, kasvatuksesta, ruokinnasta ja kaikesta muustakin hauskasti, maatilamatkailua parhaimmillaan.


Aamupalaksi saimme pizzaa ja naudan kuvepaistia. Otava food Factoryn Ilkka Arvola oli odottamassa meitä laitumen vieressä ja grillasi flank steakia. Pizzat oli valmistettu aiemmin leipomossa, ja päälle lisättiin muutama pala paistia. Ehkä parasta nautaa mitä olen syönyt, yksinkertaisesti grillattuna ja aavistus pippuria päällä, vähän enemmän suolaa. Tätä lihaa täytyy tilata joskus, jos vaan se onnistuu logistisesti. 


Laitumelta siirryimme takaisin bussiin ja kohti Juvaa. Saavuimme Wehmaan kartanolle teehuoneen pihaan, jossa Anna Grotenfelt-Paunonen toivotti meidät tervetulleiksi ja skoolasimme kuohuvalla juomalla, jossa oli myös teetä. Samassa pihapiirissä on Deli&Deco-kauppa, joka avataan nyt perjantaina. Kaupasta löytyy kaikkea mahdollista teen ystäville, paikallisia herkkuja sekä monenlaista sisustustavaraa. Kaikessa on panostettu lähituotantoon, ja se mikä tulee kauempaa, on luomua ja/tai kestävää.


Kaupasta näkee myös keittiöön, joka on suunniteltu niin, että siellä on mahdollista pitää kokki- tai leivontakursseja pienelle porukalle. Remontti on toteutettu paikallisin voimin, alueelta on löytynyt kaikki tarvittava ammattiosaaminen. Vanhan tallin hirret ovat hienosti näkyvillä, ja uudet ikkunat ovat kuin paikoilleen tehtyjä (mitä ne tietysti ovatkin, tämä on perheen sisäinen vitsi).


Nautimme lounaan mukavasti rupatellen ja kuunnellen luomutuotannosta. Opimme kolmessa minuutissa Nils Grotenfeltiltä kaiken oleellisen luomusta (aikafani kyllä sanoo että meni siihen vähän yli kolme minuuttia). Luomutuotannon ydin voidaan jakaa kolmeen osaan, eli kasviin (maan hoitoa!), eläimeen (lajinmukaisuus!) ja valvontaan. Lounasta seurasi tietysti jälkiruoka, joka tällä kertaa oli toteutettu mielenkiintoisesti teemaisteluna. Tämä oli minulle, tavalliselle teenjuojalle ja teefanille, koko reissun kohokohta! Kuvittelen aina tietäväni teestä paljon, ja osaavani vaikka mitä, mutta niin vaan taas opin uutta. Anna on valmistumassa tee-sommelieriksi, ensimmäisenä (tietääkseni) Suomessa. Ylläoleva kuva on "kuvausrekvisiittaa" (harmittavasti reissulle oli tullut viime hetken peruutuksia, joten annoksia oli jokunen ylimääräinen), oikeasti aloitimme vasemmalta yksi tee ja jälkiruoka kerrallaan. Vasemmalla on vihreää teetä ja porkkanakakkua, keskellä oolongia ja suklaakakkua ja oikealla mustaa keemunia ja piimähyytelöä. Mikään ei ollut paremaa tai huonompaa kuin toinen, kaikki ihan täydellisiä yhdessä ja erikseen. Myös se oolong josta olen ennen ajatellut etten oikein pidä siitä eikä se oikein sovi minkään kanssa. No sopiihan se kun osaa. Mikä ihana jälkiruoka, miten ihana oli taas oppia uutta, kiitos Anna!


Minä tiedän mitä teemme kesälomalla. Joku reissu suunnitellaan niin, että pääsemme koko perhe Juvalle ja Mikkeliin. Suosittelen muillekin, eikä tarvitse miettiä missä käy syömässä. Ja pitää keksiä jotain asiaa isommallakin porukalla, haluan teemaisteluun uudestaan. Yläkerran ylisillä on hieno tila, johon mahtuu isompikin porukka maistelemaan, kokoustamaan ja nauttimaan.

Ruokamatkailu on hyvä syy matkailla (niiden sukulaisten lisäksi)!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Sauvajyvänen 6 v


Tasan kuusi vuotta sitten aloitin blogin pitämisen, kuvitellen silloin että katsotaan vuosi, ehkä jopa pari, että miltä bloggaaminen tuntuu. En olisi osannut kuvitella silloin, että sitä vietetään synttäreitä vielä kuuden vuoden päästä. Toisaalta en osannut ajatella muutenkaan, että millaista elämä on kuuden vuoden päästä, että mitä kaikkea tässä ajassa on tapahtunut töissä, elämässä, ja kuinka erilaisen hienoa on olla isompien lasten äiti. Edelleenhän olen sitä mieltä että minä en ole vanhentunut yhtään tässä ajassa, korkeintaan taantunut vähän lapsellisemmaksi (näitä keski-ikäisyyden tuomia iloja).

Blogimaailma on totisesti muuttunut tässä kuuden vuoden aikana, mutta viime vuoden angstin jälkeen en ole antanut asian häiritä, ainakaan paljoa. Seuraan yhä pienempää määrää blogeja, mutta ne muutamat ovat sitten sitäkin arvokkaampia. Toisaalta harmittelen, että massan seasta on vaikea löytää uusia helmiä, sellaisia jotka bloggaavat sanomisen ilosta eikä siksi että kaipaavat uutta ammattia.

Tänä vuonna minulla ei siis ole mitään blogi-kriisiä, toisin kuin viime vuonna, jolloin mietin tosissani lopettamista, tai ainakin blogin muuttamista yksityiseksi. Postaustahti on vähän hidastunut, ja postaukset tulevat ehkä aavistuksen ryppäissä (lomaa odotellessa), mutta kirjoitan edelleen pääasiassa silloin kun se on kivaa, tai silloin kun on asiaa; ihan aina en silloinkaan, kun ei vaan ehdi/jaksa. Blogi on pysynyt edelleen tällaisena keskinkertaisena sisällöltään ja ennen kaikkea kuviltaan, eikä kehittymistä ole näköpiirissä. Aina välillä kipuilen sen kanssa, että teen kaiken niin hutiloiden ja huolimattomasti enkä mitään kunnolla, mutta se tunne menee aina ohi ennen kuin alkaisin oikeasti tehdä asioita toisin. Riittävän hyvällä mennään kuten tähänkin saakka. Asiaa tylsästi, ei hehkutusta, vähän (huonoja) kuvia, paljon mielipiteitä, ja otsikot edelleen sen Keltavalkonallen tasoa. Siitä on sauvajyvänen tehty, edelleenkin, luotettavasti jo kuuden vuoden ajan.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Satu Koiviston raparperipiirakka


Kylmästä keväästä johtuen raparperit ovat edelleen parhaimmillaan. Joka vuosi aloitan raparperipiirakkasesongin raparperikeikauskakulla, ja yhtä perinteikkäästi joka vuosi täytyy kokeilla vähintään yhtä uutta reseptiä, niin tänäkin vuonna.

Törmäsin vähän aikaa sitten instassa Satu Koiviston lempiraparperipiirakkaohjeeseen, ja ajattelin heti että sitä on kokeiltava. Eilen oli hetki aikaa, jonka täyttämiseksi leivoin tuon piirakan, kaapistakin löytyi juuri sopivasti desi mantelijauhoa. Sain pussin pohjan käytettyä ja lopputuloksena oli ihana piirakka jota varmasti tehdään toistekin.

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria (ohjeessa oli 3 dl sokeria)
2 kananmunaa
3½ dl vehnäjauhoa
1½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljajauhetta
1 dl mantelijauhoa

n. 8 dl raparperia pilkottuna 
2 rkl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi. päällä.  Minulla taitaa olla sama vuoka kuin alkuperäisessä ohjeessa, mitoiltaan 29x24 cm. Levitä taikinan päälle raparperit ja ripottele sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35-40 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Satu suositteli syömään kermavaahdon kanssa, me söimme vaniljajäätelön kanssa. Todella hyvä piirakka, ei ihme että on niin tykätty.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Esikoisen uudet hiukset


Esikoisella on ollut ihan pienestä pitäen pitkät hiukset, ihanat paksut pitkät hiukset. Hän halusi kuitenkin leikata ne lyhyiksi, ja samalla auttaa muita lapsia. Hiukset leikattiin kerralla lyhyeksi, ja esikoinen lahjoitti hiuksensa syöpäsairaiden lasten peruukkeja varten. Ihana lapsi 💚

Maailmaan voi vaikuttaa monella tapaa. Yksi lahjoittaa hiukset, toinen lahjoittaa aikaansa ja osaamistaan, ja joku lapsi saa pientä helpotusta elämäänsä. Salon 16 leikkasi hiukset ilmaiseksi, joten kampaajakin osallistui lahjoittamiseen, kiitos.


ps. Juttu on kirjoitettu esikoisen luvalla, samoin kuvat on julkaistu hänen luvallaan. Tämä onkin poikkeuksellinen kirjoitus blogissa.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Mökin kasvimaa 2017 melkein kylvetty


Minä kylvän mökin kasvimaan joka vuosi, sato on isälle ja meille muille pääasiassa mökillä syötäväksi. Kasvimaa on ehkä n. kolmasosa aaria, tai sinne päin, sopivasti yksi rivi penkkejä ja vähän tilaa potuille. Ei ole mahdollisuutta kovin systemaattiseen vuoroviljelyyn, mutta yritän aina muistaa etten kylvä samoja lajeja peräkkäisinä vuosina samaan paikkaan. Kirjoitan yleensä jollekin paperilapulle penkit, mutta laput tuppaavat hukkua vuoden mittaan, enkä aina meinaa muistaa mitä oli missäkin. Niinpä kirjoitan tähän kaiken ylös:

Keltasipuli
Keltasipuli
Keltasipuli
Salottisipuli

Punasipuli
Punasipuli
Keltasipuli Palsternakka
Palsternakka

Ruiskaunokki* Malvikki vaalean pun. valkoinen
Ruiskaunokki* Tilli Salaatti
Tilli Tilli Salaatti
Persilja kähärä sileä kähärä Salaatti

Punajuuri
Punajuuri
Raitajuuri Keltajuuri Sekoitus
Keltajuuri Sekoitus

Herne*
Herne*
Herne*
Herne*

Härkäpapu            
Papu*                   Varsisellerit
Papu*                    ja yrtit
Papu*

Peruna*
Peruna*
Peruna*
Peruna*

Pensakrassi*

Kylvän tähdellä (*) merkityt myöhemmin, maa tuntui vielä kylmältä, oli se kuitenkin jo 9 astetta kun isä mittasi. Isä istuttaa perunat kun ehtii, neljä vakoa taitaa tulla. Niin ja porkkanaa ei tule nyt pariin vuoteen kasvimaahan, se on ollut niin syötyä viime vuosina, että kokeilen muutaman vuoden taukoa. Porkkanapenkki tulee ihan muualle, jos tulee.

Raparperi alkaa olla isoa, lipstikka todellakin. Vuohenputkella ruokkisi kompanjan, samoin nokkosilla. Punaiset viinimarjat ovat marjoilla, muut viinimarjat kukkivat, samoin karviaiset. Kirsikka kukkii, omena aloittelee. Mökki piti lämmittää, vaikka hieno ilma olikin. 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Parasta parsaa: se oli parsasesonki


Tiedättekö että parsa maistuu mansikalle? Ainakin silloin, kun sen katkaisee parsapenkin vieressä ja syö suoraan sellaisenaan, noin sekunnin parin päästä katkaisusta.

Minun parsapenkki tuotti tänä vuonna sen verran satoa, että kolmesta vanhimmasta juurakosta söin pari parsaa jokaisesta, yhteensä siis kuusi. Koska satoa oli sen verran vähän saatavilla, nautin sen sillä parhaalla tavalla, jonka opin River Cottage -kirjoista eli suoraan sellaisenaan. 

Nyt saa loput parsat kasvattaa kunnon lehvät ja kerätä paljon voimia ensi vuotta varten. Ensi vuonna on tarkoitus vähintään tuplata, ellei jopa triplata sato. 

Helmikuusta lähtien some on tursunnut parsasesonkia, minun parsasesonki osui tänä vuonna helatorstain ympärille. Jep, olen parsanirso, mutta tällä hetkellä onnellinen sellainen.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juurisämpylät pakastetusta vehnäjuuresta


Siitä asti kun Satu Koivisto kertoi What's cooking Helsingin juurityöpajassa, että vehnäjuuren voi hyvin pakastaa, on ajatus vaivannut minua, positiivisesti siis. En ole aiemmin saanut herätettyä itse tekemääni vehnäjuurta pakastetusta erästä kuin kerran, monta kertaa sen sijaan ei ole syntynyt kuplan kuplaa. Tämän vehnäjuuren pakastus onnistuu, kunhan herättelyn tekee rauhassa. Olen pakastanut useita eriä juurta, mutta heti herätyksen jälkeen pakastettu ei ole toiminut niin hyvin, hiivat taitavat olla niin vilkkaassa jakaantumisvaiheessa, että ovat herkkiä pakastamiselle. Eli pakastan juurta edelleen siitä muutaman päivän - viikon jääkaapissa olleesta juuresta.  

Jauhon merkitystä korostetaan monissa juurileivontakirjoituksissa. Puhutaan että kannattaa käyttää luomuajauhoja koska niissä on "monia hyviä juttuja". Minusta Suomessa suurin ero jauhoihin tulee myllystä, luomun merkitystä pidän suurempana ulkomailla kuin Suomessa. Minä olen vuosia käyttänyt leivonnassa pääasiassa Vääksyn Myllyn jauhoja, jonkin verran myös esim. Malmgårdin luomujauhoja jos jauhovarastoissa on puutteita. Leivontatulos on kummillakin selkeästi parempi kuin tavisjauhoilla, ja kyllä se on parempi kuin tavisluomujauhoillakin. Kun vilja jauhetaan hyvässä myllyssä, viljan pinnoilla elävät hiivat ja bakteerit säilyvät paljon paremmin kuin suurissa teollisuusmyllyissä. Näin ajattelen, muut voivat olla toista mieltä. (Näillä on erityisesti merkitystä silloin, kun juuri tehdään alusta alkaen itse.)


Aamulla aikaisin:

½-1 dl pakastettua juurta
1½ dl vettä
2,75 dl vehnäjauhoa

Illalla myöhään:

(½-1 dl juurta purkkiin tarvittaessa, lisäksi 1½ dl vettä ja 2,75 dl vehnäjauhoa, säilytys jääkaapissa)*

2 dl juurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
1 dl kaurarouhetta
2 dl ruissihtijauhoa
9 dl hiivaleipäjauhoa

Laita taikinakulhoon hyvin elävä juuri, vesi, suola, kaurarouhe ja ruissihtijauhot, sekoita hyvin sekaisin. Lisää vehnäjauho ja vaivaa taikinaan hyvä sitko, minä annan Ankarsrumin tehdä töitä kymnmenisen minuuttua. Anna taikinan kohota aamuun saakka (viileässä) huoneenlämmössä. Minulla taikina on tässä vaiheessa yleensä kohonnut n. 3-kertaiseksi.

Leivo aamulla sämpylät, muotoile taikinasta pitkä pötkö ja jaa se n. 16-18 osaan. Anna kohota vähän aikaa pellillä. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laita alas syvä pelti valmiiksi. Laita sämpylät uuniin, kaada alapellille n. 2 dl vettä ja sulje uunin luukku heti, varo kuumaa höyryä. Laske lämpö 225 asteeseen, ja paista sämpylöitä n. 15-18 minuuttia. Päästä höyryt ulos avaamalla uunin luukku, jatka paistamista vielä minuutti pari. Nauti uunituoreista sämpylöistä aamiaisella.

*Tämän juuren voi antaa olla jääkaapissa muutaman päivän tai jopa viikon, ja pakastaa sen jälkeen erissä, tai käyttää leivontaan jne.

Sunnuntaiaamu ja tuoreet sämpylät hyvien tomaattien ja teen kanssa 💚


lauantai 27. toukokuuta 2017

Elämys isolla eellä


Saatan olla vähän yllytyshullu, vaikken mitään rohkeaa uskallakaan tehdä (paitsi sen yhden asian jonka mainitsemalla voitan aina kaikki rohkeuskeskustelut). Kun työkaveri ehdottaa että maistetaan Kyrö Distilleryn Tutkielma Savu & Ruis Viinaa, ei tarvitse kahta kertaa yllyttää.

Lasissa on lämmintä tiukkaa juomaa joka maistuu suussa, täysin yllättäen, samalta kuin juuri uunista tullut ruisleipä, joka on leivottu Vääksyn Myllyn riihirukiista. Voin kanssa. Miten tämä on mahdollista? Mietin että rukiin ja savun maku yhdistettynä viinan poltteluun suussa saa maun syntymään, voi saattaa tulla pelkästään mielikuvituksesta, ehkä. Täytyy sanoa että ihan uskomaton kokemus, siinä määrin että täytyy laittaa juoma tilaukseen. Mielessä on vaikka minkälaisia drinkkejä, alkaen mustikkakukosta ja ruis-puolukkapiiraasta.

ps. Työkaveri oli eri mieltä. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

Hirvenpaisti haudutuspadassa


Pieni hirvenpaisti uunissa on tällä hetkellä blogin toiseksi luetuin resepti, eikä ihme, sillä se on toimiva yksinkertainen perusresepti. Paistin voi valmistaa myös haudutuspadassa, silloin tosin siitä tulee ihan erilainen: täysin läpikypsä, pehmeä ja hajoava paisti. Ihanaa lihaa heti padasta syötynä, ja mahtava raaka-aine oikeastaan mihin tahansa sen jälkeen: hampurilaisiin, leivän väliin, salaatteihin, kastikkeisiin, wokkiin, keittoon jne.

Erityisen ihanan tästä reseptistä tekee sen helppous ja vaivattomuus. Tämä on niin pelastava tapa valmistaa paisti tilanteessa jossa kotona ehtii olla hyvin vähän aikaa mutta siitä huolimatta perhe tarvitsee ruokaa. Minä latasin yhtenä iltana haudutuspadan, laitoin padan pohjalle kasvikset sekä yhden jäisen liemikuution. Päälle laitoin vähän sulaneen lihakimpaleen, jonka olin maustanut kuivamausteilla. Kansi kiinni, ja liha sai sulaa yön yli padassa. Aamulla ennen kuutta lisäsin vähän vettä padan pohjalle ja laitoin padan päälle. Kun tulin töistä reilun 12 tunnin kuluttua, oli liha hautunut tuollaiseksi nyhtölihaksi, mutta ei ollut yhtään kuivaa vaan oikein mureaa ja maukasta. Pääsimme heti syömään lihaa ja edelliseltä päivältä jääneitä pottuja. Lihaa on reilusti ja seuraavana päivänä kun en ollut kotona ollenkaan, muu perhe täytti leivät tällä lihalla ja muilla täytteillä.

1 iso sipuli
2 varsisellerin vartta
2 porkkanaa
hyvää lientä iso jääpala (ei pakollinen)
n. 1.5-2 kg hirvenpaisti
yht. n. 3 tl musta-, valko- ja viherpippuria morttelin kautta
2 tl kuivattua timjamia
n. 2 tl yrttisuolaa
1 tl kuivattua chiliä (Ajit Cristal ja Fantasy)
1 dl vettä

Kuori ja pilko kasvikset, laita ne haudutuspadan pohjalle. Lisää haluttaessa myös vähän lientä. Poista tarvittaessa kalvot lihasta ja mausta se. Laita liha kasvisten päälle ja lisää vesi. Hauduta asetuksella low sopiva aika, 8-10 tuntia riittää oikein hyvin, mutta pidempikään aika ei haittaa. Minulla pata oli päällä 12 h. Nosta liha varovasti padasta pois, ja syö sellaisenaan perunan ja liemen kanssa. Ota liemi talteen, ja käytä loput lihat halutulla tavalla tai pakasta myöhempää käyttöä varten.

torstai 25. toukokuuta 2017

Vadelmatökkäyskakku


Tuossa päivänä muutamana vein töihin kakun, aivan kuten monena vuotena olen toukokuussa vienyt, milloin mitäskin syystä. Meitä on sen verran monta syöjää, että tavallisen kokoinen kakku on yleensä liian pieni, toisaalta ei ihan niin paljoa että tuplamäärä kakkua tulisi syötyä. Minä olen yleensä ratkaissut asian niin, että teen kakun ohjeen tuplana ja teen kaksi kakkua, toisen oikein isoon vuokaan ja toisen oikein pieneen vuokaan. Pikkukakku jää kotiin, minulle on kerrottu oikein selkeästi, että jos töihin vie jotain, samanlaista pitää tehdä kotiinkin. Että on kuulemma kidutusta tuoksutella ja nähdä jotain oikein herkullista ilman että siitä pääsee nauttimaan. Niin tein tämänkin kakun kanssa, ohje tuplana, toinen kakku 28 cm vuokaan, ja toinen 15 cm vuokaan. Ohjeen kirjaan tuohon kuitenkin yksinkertaisena.

Tämä ohje on Glorian Ruoka&Viini lehdestä nro 3/2017, ja julkaistiin se Soppa365-sivustollakin. Kakkua tehdessä epäilin että kuinkakohan tämä onnistuu, mutta todella hyvä kakku tästä tuli. Minulla ei kaikki kiisseli valunut kakun sisään, mutta ei sekään haitannut. Kuorrutetta en muuten tehnyt ihan tupla-annosta, se näytti kuvassa hyvin runsaalta, ja kyllä sitä ihan riittämiin tuli nytkin. Kakku ei ollut niin korkea kuin kuvassa, eikä voikreemi ollut sellaista hienoa kiiltävää. Mutta maku oli erittäin hyvä, ulkonäöstä minua lohduteltiin että eihän kukaan saa ulkonäöltään sellaisia kakkuja kuin kuvissa on, että maku on tärkeintä. Eikö olekin ihania työkavereita!

200 g voita
2½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl gluteenitonta jauhoseosta (nyt sunnuntai)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 sitruuna
1½ dl turkkilaista jogurttia

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri, raasta sitruunankuori. Lisää vois-sokeri-vaahtoon raastettu sitruunankuori ja jauhot sekä jogurtti varovasti käännellen. Kaada taikina irtopohjavuokaan (ohjeessa 20 cm), jonka pohjalle on laitettu leivinpaperi. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.

1 sitruunan mehu
2 dl vettä
2 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
2 keltuaista

Samalla kun kakku paistuu, valmista sitruuunakiisseli. Purista sitruunanmehu, laita se ja kaikki muut aineet kattilaan. Sekoita kaikki aineet hyvin vispilällä ja kuumenna koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes kiisseli sakenee. Minulla tuli aika sakeaa kiisseliä, sen näki jo aineiden suhteista. Anna kiisselin jäähtyä vähän.

Kun kakku on vähän jäähtynyt, tökkää siihen reikiä melkein pohjaan saakka, käytä jotain riittävän isoa (n. sormenpaksuista) puista työvälinettä. Valuta kiisseliä reikiin reilusti. Minulla jäi kiisseliä myös kakun pinnalle aika reilusti, se ei kaikki imeytynyt kakun sisään. Anna kakun tasaantua jääkaapissa yön yli.

3 dl vadelmia
200 g pehmeää voita
2 tl vaniljasokeria
5 dl tomusokeria

Paseeraa vadelmista mehu. Vatkaa voi vaahdoksi. Lisää voivaahdon joukkoon sokerit ja vadelmamehu, vatkaa niin että kaikki on sekaisin. Minulla tuli mattapintainen vaahto, lehden kuvassa oli hieno kiiltävä kuorrute. Kumoa kakku vadille ja levitä voikreemi pintaan. Koristele vadelmilla ja nauti heti, tai hetken päästä. Voikreemin hyvä puoli on siinä, että se kestää hyvänä pidempääkin.

Tämä oli kyllä hyvä ja pidetty kakku. Varmasti tulee tehtyä tällaisia kolokakkuja toistekin.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eläinten tappamisesta


No ei tässä montaa kuukautta mennyt nykyaikaa-sarjan loppumisen jälkeen, kun asiaa tuli. Minä olen seurannut, kuten varmaan suurin osa muistakin bloggaajista, Madcook-showta televisiosta. Ohjelma on nostanut minusta mielenkiintoisia asioita esiin jonkin verran provokatiiviseen tyyliin mikä on hyvä asia. Vierasvalinnat ovat olleet onnistuneita ja ajatuksia herättäviä huomioita on noussut suunnilleen joka kerta. Aiheen käsittelyt tuntuvat jäävän osin pinnalliseksi, johtuen varmaankin pääasiassa järjettömästä mainosmäärästä, mikä nykyään tuntuu katkaisevan kaiken ajatettelun, kun koko ajan ollaan katkolla.

Uusimmassa 7/9 osassa aiheena oli perinneruoka, tällainen perinneruokafani oli tietysti ihan innoissaan jo etukäteen. Yhtenä ohjelman aiheena oli se että jokaisen joka syö lihaa/kalaa, olisi pystyttävä tappamaan se eläin/kala. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan mihin on valmis, mutta jos ajattelee ihmisyhteisöjä vuosisatojen ja -tuhansien ajoilta, niin kaikki eivät sitä ole koskaan tehneet, vaikka ovatkin syöneet mitä ovat syöneet, sillä yhteisöissä on ollut työnjakoa paljonkin. Minä tulen perheestä, jossa on metsästetty aina, ja elän perheessä jossa metsästetään. Isä opetti meille jo lapsena kuinka eläin nyljetään, kynitään tai perataan, kuinka paloitellaan, missä on ruodot jne., olisi ottanut mukaan metsällekin, mutta minua kiinnosti enemmän se mitä tapahtuu keittiössä. Anatomia tuli jo lapsuudessa hyvin tutuksi, samoin elämän kiertokulku ja elämän ihme. Ja ruuan arvostus.

Taustaani vasten minusta näyttää oudolta, että eläintä tappaessa pitää karjua (kun ei kuitenkaan ole fyysisestä ponnistuksesta kyse) ja kiroilla. Missä on se kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan sillä hetkellä kun ruokaa aletaan valmistaa alusta lähtien? Tai miksi pitää ilmehtiä sivusta? Täydet pisteet Eeva Vekille hienosta ja arvostavasta toiminnasta. Ja ihana Jenni Tuominen, mikä ilo seurata iloista ja raaka-aineita arvostavaa kokkaamistasi. Toivottavasti saat joskus ihan oman oikean ruokaohjelman.

Olemme etuoikeutettuja siinä mielessä, että jokainen voi tehdä valinnan omalla kohdallaan siitä mitä syö ja miten kohtelee elämää. Minä syön hyvällä mielellä lihaa ja kalaa, mutta tiedän myös useimmiten kuinka se on kasvanut ja elänyt ja ennen kaikkea sen kuinka se on kohdannut loppunsa. Siinä ei ole kukaan ollut kiroilemassa eikä ilmehtimässä. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Leipävuori


Kun olin lapsi, isä teki aina leipävuoria (kyllä hän tekee niitä edelleenkin). Ruisleipää ostettiin usein enemmän kerralla, ja osa leikattiin suoraan leipävuoreksi. Tämä sai kuivua rauhassa ja leipää aletiin syödä siinä vaiheessa kun tuoreempi leipä oli loppu. Kuiva ruisleipä, mikä ihana herkku, syödään sellaisenaan tai levitteen kanssa.

Nykyään teen leipävuoria siinä vaiheessa kun huomaan että ruisleipää ei ehditä syödä ajoissa. Kun sen leikkaa ja jättää kuivumaan, niin mitään ei mene hukkaan. Meillä leipävuoret ovat erityisesti kuopuksen herkkua. 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toukotyöt 2017


Pääsin sittenkin tänä vuonna toukotöihin toukokuun puolella. Tämän vuoden palstatyöt alkoivat jo viime torstaina, jolloin kärräsin työmatkan jälkeisenä iltana 17 kottikärrystä hevosen lantaa omille palstoille, 8 kärryä puolikkaalle palstalle ja 9 vanhalle puolelle, välissä piti ottaa pienet tirsat. Vähän jeesasin naapuriakin. Hevosenlanta on kuitenkin kevyttä kärrättävää hiekkaan verrattuna. 

Viikonloppuna kärräsin muistaakseni 14 kuormaa hiekkaa. Espoon kaupunki vaihtaa päiväkotien hiekat säännöllisesti, ja vanhat hiekat tuodaan kaupungin palstoille, näin ainakin olen arkeologisten kaivausten perusteella päätellyt. Sopii minulle, on paljon mukavampi nostaa perunoita hiekan sekaisesta maasta kuin tiukasta savimaasta. Hiekkaa laitoin uuden puolen käytäville, ja vanhalle puolelle reilusti siihen kohtaan mihin aion istuttaa perunat sekä siihen kulmaan, jonka kanssa viime vuonna päästelin lukemattoman määrän rumia sanoja, niitä joissa on R-kirjain, Jos tänä vuonna maan kääntö sujuisi sopuisasti.

Lauantaina tein uudelle puolelle penkit ja kylvin/istutin kaikki

porkkanat
sipulit
palsternakat
mustajuuret
salaatit
tillin
persiljan
lehtikaalit
vähän malvikkia

Tilaa jäi vielä reilusti punajuurille, kurpitsoille sekä kukille, sellerille ja mangoldille. Vanhalle puolelle on tulossa perunat ja maanparannuskasvit eli auringonkukat, herneet, pavut ja härkäpavut. Suunnilleen 1/3 palstaa tai ylikin on lepovuorossa, ensimmäistä kertaa palstahistoriani aikana. Kyllähän siihenkin jotain tulee, mutta sen päätän vasta vähän myöhemmin. Muutaman katovuoden jälkeen menen vähän vähemmällä kasvivalikoimalla.

Sunnuntaina kävimme täydentämässä multavarastoja ja vaihdoin mullat pihan kasvulaatikoihin. Yhteen laatikkoon kylvin salaattia, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Yrttipenkistä kaivoin talven aikana kuolleet yrtit pois, lisäsin uutta multaa ja kylvin siemeniä. Loput yrtit ostan taimina Hakaniemen torilta, listalla on ainakin laakeri, salvia, joku timjami, rosmariini ja jotain muuta. Saa ehdottaa. Kukkapenkkistäkin vaihdoin multaa ja lisäsin uutta vielä päälle. 

Viikonlopun pihatöiden lisäksi muistin vihdoinkin kylvää kurpitsat, kurkut ja basilikat. Se onnen tunne, joka valtaa mielen kasvimaalla samalla kuin lihakset tärisevät väsymyksestä, se on sanoin kuvaamaton,

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pizza juuritaikinasta


Siitä asti kun sain hyvän vehnäjuuren, ajattelin kokeilla sitä myös pizzassa. Sanotaan että parhaat pizzat syntyvät monen päivän nostatuksella ja käyttämällä esitaikinaa. Minä vähän oioin nyt, ja käytin juurta suoraan, tosin vuorokauden nostatusajalla. Olin tyytyväinen pohjaan, vaikkakaan juuren kanssa en saa aikaan niitä reunan "kuplia", joita tulee silloin kun kohottaa taikinan hiivalla ja käyttää 00-jauhoja. Mutta näin aion tehdä jatkossakin, hyvä ja maukas pohja.

Minä en ole mikään mestari pizzanteossa. Olen onnistunut halkaisemaan yhden pizzakiven ja jauhot käryävät uunissa. Näitä tapahtumia välttääkseni käytän leivinpaperia pizzan alla, vaikka tiedän ettei niin kuuluisi tehdä. Kun käyttää kunnon 00-jauhoja, saa paljon anteeksi. Kotimaisia 00-jauhoja saa ainakin Vääksyn Myllystä, ja ensimmäisenä tutustuin niihin Hella&Herkku-kaupasta,

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
12-13 dl 00-jauhoja

Mittaa hyvää ja elinvoimaista juurta taikinakulhoon illalla. Lisää vesi, suola ja jauhot, lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa taikinaksi niin, että muodostuu todella hyvä sitko. Anna kohota yön yli viileässä. Jaa taikin aamulla/päivällä n. viiteen osaan ja vaivaa niistä taikinapallot. Kohota liinan alla tarvittava aika, vähintään muutama tunti. Muotoile tämän jälkeen taikinapallosta pohja, jos käytät leivinpaperia, leikkaa ylimääräinen paperi pois. Täytä pohja halutulla tavalla. Minulla oli nyt yhden pizzan päällä

simpukka
kapris
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

ja toisen pizzan päällä

tomaattikastike
paprika
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

Jos käytät pizzakiveä, laita se uuniin samalla kun laitat uunin päälle. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, minulla on lähes 300. Laita pizza (leivinpaperilla) pizzakiven päälle ja paista n. 10 minuuttia. Paistoaika riippuu uunin lämpötilasta. Nauti hyvästä pizzasta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Tiikerikakku


Tiikerikakku ehkä perinteisin kuivakakku mitä on. Meillä se on erityisessä suosiossa esikoisen takia, se on hänen lempikakkunsa kaikista kuivakakuista. Tein sitä jo hänen nimiäisiin aikoinaan ja monille monille synttäreille sen jälkeen.

Netti on täynnä ohjeita, mutta harvemmin näkee tätä ohjetta, minä nimittäin teen tiikerikakun vähän eri tavalla kuin mitä suurin osa resepteistä sanoo. Vatkaan aina munat ja sokerin vaahdoksi, ja lisään voin sulatettuna loppuvaiheessa. Tämä ohje taitaa olla alunperin Kotilieden suuresta leivontakirjasta 1980-luvulta, siitä samasta mistä bongasin Nina Lincolnin kakun ylioppilasjuhliini. Yleensähän aina voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, ja munat lisätään siihen yksitellen. Teen nykyisin kakkua niin harvoin, että minulta on hävinnyt taito saada aina kokonaan hienot tiikerikuviot, mutta makuun se ei haittaa. Välillä käytän Marianne-rouhetta kaakaon sijaan, joskus jotain makukaakaota, mutta paras taitaa tulla silti ihan perinteisellä tummalla kaakaolla.

4 munaa
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria tai ripaus vaniljajauhetta
1½ dl maitoa
150 g voita
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri tai -jauhe. Lisää vaahtoon maitoa ja jauhoseosta vuorotellen, sekoita varovaisesti. Lisää lopuksi sulatettu voi, sekoita. Ota taikinasta n. kolmannes eri kulhoon ja sekoita siihen tumma kaakaojauhe. Laita voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan puolet vaaleasta kakkutaikinasta, sen päälle kaakaotaikina ja päällimmäiseksi loput taikinasta. Tee veitsellä kuvioita taikinaan. Paista 180 asteessa 50-55 minuuttia. Anna kakun tasaantua vartin verran ja kumoa se. Anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sumakilla maustettu kana haudutuspadassa


Kun ruoka pitää olla valmis heti töistä tullessa, on haudutuspata hyvä apuväline. Minä laitoin aamulla ennen töitä kokonaisen kanan haudutuspataan, ja töiden loputtua keitin riisin, lisänä nopeita vihannestikkuja ja ruoka oli siinä. Haudutuspadassa broilerista tulee mehukas ja pehmeä, mutta nahan rapeus puuttuu, mikä on ihan ok välillä, mutta ei aina. Lyhyempi aika riittäisi hyvin (ehkä 6-7 h), mutta jos pata tekee työtä sen aikaa kuin itsekin, siinä se 9 h tulee helposti täyteen.

Aiemmin olen tehnyt haudutuspadassa ihan perinteistä kanaa, mutta nyt hain jotain muuta makua. Minulla on ollut pitkään maustekaapissa sumakkia, jota en vaan ole käyttänyt, vaikka sitä on jo useamman vuoden ajan näkynyt ainakin blogeissa paljon käytettävän. Hainkin inspiraatiota netistä, ja siellä silmiin osui Ripaus tryffeliä -blogin ohje kevätkananpojalle. Koska minäkin olin ensimmäistä kertaa kokeilemassa uutta maustetta, lisäsin samaan tapaan myös rosmariinia ja timjamia tuttuina makuina. Sumakkia laitoin maltillisesti, sitä olisi voinut laittaa reilumminkin, sillä tämä kana oli todella miedon makuista.

1 sipuli
1 varsi varsiselleriä
2 porkkanaa
1 dl vettä

1 kokonainen broileri (esim. L'Uomunokka)
2 rkl öljyä
½ limen mehu
2 tl sumakkia
1 tl timjamia
1 tl suolaa
muutama rosmariinin oksa

Tee vihannespeti haudutuspadan pohjalle, minä pilkoin nyt yhden sipulin, varsisellerin varren ja pari pientä porkkanaa sekä lisäsin desin vettä. Kuivaa broileri talouspaperilla. Sekoita kupissa öljy, limen mehu, sumakki, timjami (jos käytät kuivattua) ja suola. Sivele mausteseos broilerin pintaan ja nosta lintu vihannespedin päälle. Revi vielä tuoretta rosmariinia päälle. Hauduta asetuksella low n. 8-9 tuntia (tai mielummin lyhyemmän aikaa). Nauti riisin ja kasvisten tai salaatin kanssa.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mausteiset vauhtisiivet eli kanansiivet kahdella tapaa


Minä en juurikaan osta marinoitua lihaa, mutta joskus, ehkä kerran vuoteen saatan ostaa hotwingsejä tai mitä ne hornetit nyt onkaan. Ja sitten aina ihmettelen että miksi ihmeessä, kun itse marinoiden on niin helppo saada niin paljon parempia siipiä. Teen yleensä kahdella eri tavalla maustettuja, tulisempia sekä miedompia. Ja yleensä aina teen kerralla ison annoksen, samalla vaivalla saa ruokaa useammalle aterialle. Luulin että olisin jo postannut nämä, mutta en ainakaan haulla löytänyt.

Täksi vapuksi tein lasten lempimausteilla puolet siivistä ja toisen puolen savuisen tulisia. Tulisiin siipiin on hankala antaa tarkkoja mittoja, teen sen aina vaistolla käyttäen omia ja Fataliin chilejä. 

Lasten siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
1 rkl vahvaa currya (tai maun mukaan)
1 rkl viherpippuria morttelin kautta
1 tl yhteensä kokonaisia valko- ja mustapippureita morttelin kautta

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tuliset siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl paprikajauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl savustettua Aji Fantasya
sopivasti savustettua Rocatoa, Aji Cristalia ja Chipotlea (tai mitä chiliä haluatkaan)
muita chilejä maun mukaan

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tänä vappuna syötiin näitä siipiä, italiansalaattia, kasvistikkuja ja eilistä tomaatti-mozzarella-salaattia. Eikä käyty palstalla, vaikka aurinko paistoikin.

Kuopuksen mielestä vapussa on parasta munkit ja vappupallo. Ja tämä vappu oli erityisen kiva koska serkut olivat kylässä enkä minä ollut palstalla.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Iso peurapata haudutuspadassa ja kolme kastiketta


Tänä vappuna meille tuli vieraita niin, että pöydän ääressä oli yhteensä 10 ihmistä. Pakastimessa oli yksi peuran patapala, sellainen jonka mies oli lihan koon takia nimennyt superpadaksi, kerrassaan upeaa lihaa selkärangan ympäriltä. Oman perheen kanssa tätä pataa olisi saanut syödä melkoisen pitkään, joten se sopi hyvin tähän päivään jolloin syöjiä oli enemmän. Ilmakin oli mitä parhain lämmittävälle pataruualle, aamulla oli vielä lunta maassa reilusti eilisen myräkän jäljiltä. Ei muuten syöty ulkona niin kuin joskus vappuna on tehty. Enkä edes haaveillut vapun vietosta palstalla, toisin kuin tavallisesti.

Mies toivoi useampaa kastiketta padalle, joten päädyin tekemään lihan ihan yksinkertaisesti, ja sitten jakamaan sen kolmeen osaan kypsänä. Peruspataan olisin halunnut enemmän kasviksia, mutta haudutuspataan ei mahtunut, ja toki porkkanaa olisin laittanut jos sitä olisi ollut. Mutta todella hyvää tuli näinkin.


voita/öljyä
iso patapala peuraa (reilusti yli 3 kg)
mausteita n. 4 tl (pippureita, savupaprikaa, chiliä, ras-el-hanoutia)
suolaa 2-3 tl tai maun mukaan
2 vartta varsiselleriä
1 isohko palsternakka
1 iso sipuli
2 dl vettä

Ruskista lihaan hyvä pinta pannulla (tai mielummin grillissä jos mahdollista), mausta se halutulla tavalla. Minä ripottelin päälle nyt reilusti noita mausteita sekä suolaa. Leikkaa selleri siivuiksi, samoin kuoritut palsternakka ja sipuli. Laita kasvikset haudutuspataan ja liha sen päälle. Kaada vettä pannulle ja ota kaikki maut talteen, kaada tämäkin pataan. Anna padan hautua asetuksella low yön yli, minulla hautui nyt 12 tuntia. 

Vinkki: liha oli niin suuri, ettei haudutuspadan kansi mennyt kiinni, ei lähellekään. Tilkitsin kannen ja padan välisen raon foliolla, ja se toimi loistavasti. Aamulla kansi oli jo mennyt kiinni, ja poistin folion.

Nosta liha laakealle lautaselle tai vuokaan. Siivilöi liemi talteen. Revi liha nyhtöpeuraksi kahdella haarukalla, ja siirrä liha takaisin haudutuspataan. Kaada sekaan n. 3 dl lientä ja jätä pata asetukselle warm kunnes on ruoka-aika. Valmista ennen ruokailua kolme kastiketta:

Perinteinen kermakastike


2 dl lientä
2 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa
suolaa, pippuria myllystä

Suurusta nesteet vehnäjauholla, lisää hillo ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua n. 15 min. Kuvassa ylhäällä oikealla.

Tex-mex-kastike


2 dl lientä
2 dl tomaattimurskaa
1 tl jeeraa
2 tl chiliä (nyt ainakin Rocatoa ja Aji Fantasya)
1 tl savupaprikaa
2 tl paprikajauhetta
musta- ja valkopippuria
2 tl fariinisokeria
suolaa

Laita kattilaan liemi ja tomaattimurska. Mausta maun mukaan niin tuliseksi kuin haluat. Anna hautua vähintään 15 min, tarkista maku. Kuvassa alhaalla oikealla.

Karkkikastike


3 dl lientä
pala inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
1 rkl osterikastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
4 tähtianista
1 kanelitanko
1 tl korianterin siemeniä
200 g palmusokeria

riisiviinietikkaa ja chiliä
korianteria

Laita liemi kattilaan, lisää inkivääri ja valkosipuli viipaleina ja muut aineet sokeria lukuunottamatta. Keitä vähän aikaa ja lisää sokeri joukkoon. Keitä kastiketta kokoon niin kauan että saat vähän tahmeaa kastiketta, keitin n. 15 minuuttia. Kaada kastike siivilän läpi. Laita lisäksi tarjolle pilkottua chiliä riisiviinietikassa sekä korianteria. Kuvassa ylhäällä keskellä.

Jaa lihat kolmeen kuumaan astiaan (lämmitä kulhot etukäteen kiehuvalla vedellä). Kaada jokaiselle oma kastike ja sekoita kastike hyvin joukkoon. Lihojen kanssa syötiin riisiä, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä vihreää salaattia (esikoisen tekemä). Ja jälkiruuaksi kuningatarkiisseliä ja kermavaahtoa.


Useimmat taisivat pitää karkkikastike-peuraa parhaana, pari piti perinteistä kermakastiketta parhaan. Tex-mex-peuran kanssa olisi hapankerma sopinut hyvin. Kaikkia jäi yli yhdelle aterialle riittävästi kutakin, kunhan vaan jatkaa riittävästi kasviksilla. Vieraat taisivat olla tyytyväisiä kaikki, niin myös kotiväki. Ja illan kruunasi tietysti munkit ja simat, simaa oli yhteensä neljää eri laatua.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kuninkaan pasta


Mietin sopivaa nimeä ruualle, joka on kuten miilunpolttajan pasta, mutta pekonin sijaan tehty palvatusta kauriista. Mies, kauriinkaataja, ehdotti nimeksi kuninkaan pastaa. Aikoinaan Kustaa Vaasa liitti Ahvenanmaan Tukholman lääniin, jotta pääsi sinne kaurismetsälle. Toinen nimiehdotus oli tietysti Kustaaspasta. Jostain kumman syystä nimesin tämän ensimmäisen ehdotuksen mukaan, saatte sanoa tylsimykseksi. 

Tästä ruuasta tuli suunnilleen seitsemän annosta, ensin koko perhe söi riittävästi, ja seuraavana päivänä vielä muut minua lukuunottamatta söivät riittävästi. Alun alkaen en ajatellut postata tätä ruokaa, mutta koska se oli niin totaalisen hyvää kaikkien mielestä, oli pakko kirjoittaa resepti ylös. Siksi kuva.

Kokonainen palvattu kauriinkinkku on riittänyt meille viikoksi, olemme syöneet sitä sunnuntaina sellaisenaan salaattien kanssa, pari päivää pastassa, yhdeksi päiväksi tein raikkaan salaatin, seuraavana päivänä söimme perinteistä keittoa ja tänään vielä voileipägrillissä tehtyjä voileipiä. Vielä on luu ja rippeet menossa hernekeittoon, ja sitten on koipi syöty kokonaan.

500 g hyvää pastaa
400 g palvattua kaurista
1 iso sipuli
öljyä
2 dl kermaa
1 dl raastettua parmesania
3 munankeluaista

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Leikkaa palvikauris suikaleiksi. Kuori ja silppua sipuli, kuullota öljyssä hetki. Lisää kauris joukkoon, samoin kerma ja raastettu hyvä parnesan. Lisää lopuksi munankeltuaiset saostamaan kastiketta, sekoita kaikki sekaisin. Valuta pasta ja sekoita kastike joukkoon. Nauti hyvästä ja yksinkertaisesta ruuasta simppelin salaatin kanssa. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kauniisti kotimainen


Jos kummieno haluaa tuoda kotimaisia tulppaaneja ulkomaalaisten ruusujen sijaan kummitytön ylioppilasjuhliin 1980-luvun lopulla, jättää se sellaisen siemenen itämään tytön sydämeen, ettei viimeinen kukkatervehdys voi olla muuta kuin kotimaisista kukista sidottu.

Tämä mielessä menin floristimestari Pirjo Kopin luo tilaamaan seppelettä, joka olisi kokonaan kotimaisista kukista koottu, mietin ruusuja ja vaikka mitä kukkia. Asia ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, sillä kotimainen kukkatuotanto on nykyään todella vähäistä. Lähitulppaaniaika oli jo ohi, mutta Pirjo lupasi tehdä parhaansa, ja hienosti tekikin. Tuon hienompaa ja liikuttavampaa seppelettä en ole nähnyt aiemmin, kukkina on kotimaisia helmihyasintteja ja orvokkeja.

Elämä on täynnä valintoja, ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Jotkut ajatukset ja valinnat kantavat kymmenien vuosien päähän, ja sen yli. Pidetään huoli että kotimaisia kukkia saadaan jatkossakin. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kirjasuositus: Keskilännen keittiöt


Blogi tuskin on muuttumassa kirjablogiksi, vaikka kuukauden sisään tulee jo toinen kirjasuositus. Minä en ole J. Ryan Strandalin kirjaan Keskilännen keittiöt törmännyt vielä monessakaan paikassa, mutta sen luettuani olen sitä mieltä, että vähintään jokaisen ruokaharrastajan tulisi lukea se. En luettele tässä kaikkia palkintoja ja kehuja joita esikoisteos on saanut ympäri maailman, kunhan vaan totean että kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen niin tekstin, sisällön kun tarinankin takia.

Kirja on Evan kasvutarina vauvasta reiluksi parikymppiseksi huippukokiksi, tarina intohimosta ja lahjakkuudesta sekä vaikeista (tai ainakin erilaisista) olosuhteista. Miten kaikesta tästä syntyy ihminen joka jää etäiseksi mutta jota kaikki ihailevat. Kirja on kertomus siitä mitä ruoka on, mitä se merkitsee ja miten sitä voi tulkita. Monessa arviossa kirjan kerrotaan irvailevan nykymenolle, mutta minä luin kirjan ilman piilomerkityksiä, sellaisena kuin millaisena ruoka ja ennenkaikkea ruokakulttuuri näyttäytyy, ja miten kaikki on muuttunut, tai pysynyt samanlaisena, vuosikymmenestä toiseen.

Kirja oli nopeasti luettu, osin sen takia että tarina imaisi niin mukaansa. Sellainen sopivan kevyt kirja luettavaksi vaikka työmatkoilla, lomalla tai viikonloppuna, mutta silti älykäs ja ajatuksia herättävä. Toivon että mahdollisimman moni lukisi kirjan, olisi kiva päästä keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista sekä ruokaharrastajien mutta ennen kaikkea muidenkin kanssa. Uskon että kirja kasvutarinana ja perhesuhteiden kuvaajana toimii kaikille, myös niille joille ruoka on pääasiassa polttoainetta.

ps. Minäkin käytin jenkeissä asuessani Land O'Lakesin voita.
pps. Kirja oli lainattu kirjastosta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen lihapiirakka


Minä postasin blogin ensimmäisenä pääsiäisenä meidän perheen tärkeimmän, tai ainakin perinteisimmän, pääsiäisruuan eli lihapiirakan ohjeen. Tämä on vanha tapa tehdä lihapiirakkaa, vaarin mukana Karjalasta aikoinan tullut. Paitsi ei meillä tietysti mitään ohjetta ole ollut, kunhan on tehty hiivaleipätaikina, paistettu jauhelihaa ja keitetty riisiä. Voitaikinasta pellillä tehty lihapiirakka on ollut viime vuosien suuria hittejä, mutta minulle ainoa oikea lihapiirakka on tehty hiivataikinaan! (eikä sitä sanota peltipiirakaksi, vaikka pellillinen tästä tuleekin.) Vaarin isä puhui aina maksapiirakasta, oli piirakassa maksaa tai ei. Minun on pitänyt kokeilla myös maksasta tätä, mutta maksakammoiset lapset ovat hidastaneet toteutusta. 

Päivitin tämän ohjeen nyt viime kerrasta tähän päivään, olen vähän vähentänyt lihan määrää ja lisännyt riisiä. Tähän voisi lisätä vaikka mitä muutakin, mutta pääsiäisen perinteinen lihapiirakka tehdään näin. Luulisin että mummo maustoi lihan vain suolalla ja valkopippurilla, ehkä myös maustepippurilla, mutta ihan varma en ole.

Kopioin itseäni, ja osa seuraavasta tekstistä on suoraan vanhasta postauksestani:

5 dl vettä
½ hiiva
hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa

500-600 g jauhelihaa (esim. porsas 25 %, nauta 75 %)
mustapippuria, valkopippuria, kuivattua timjamia, yrttisuolaa (ja maustepippuria)
voita/öljyä
2 sipulia
2-2½ dl puuroriisiä, vettä, suolaa

Alusta normaali sämpylätaikina, eli sekoita hiiva veden joukkoon, lisää jauhot ja suola ja vaivaa niin että saat hyvän sitkon. Taikinan kohotessa valmista täyte: paista jauheliha ja mausta se perinteisillä mausteilla. Kuullota sipulit. Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi, mutta ei ihan puuroksi, nyt taisin keittää n. 30 minuuttia. Sekoita jauhelihat, sipuli ja riisi yhteen.

Kauli aavistuksen vajaa puolet taikinasta pellille juuri pellin kokoiseksi. Pohjan pitää olla ohuehko, mutta ei liian ohut. Levitä täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta vähän peltiä isommaksi levyksi ja laita se täytteen päälle. Taita päällimmäisen taikinalevyn reunat alimmaisen alle, taputtele piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista n. 220 °C puolisen tuntia, tai kunnes piirakka on kauniin värinen. Syödään voin tai munavoin kanssa pääsiäissunnuntain aamiaisella.

Muutamia vuosia sitten tein puolikkaan annoksen, ja se oli sopivasti. Nyt kun lapset ovat isompia, ja piirakka on kaikkien herkkua, yksi pellillinen menee pääsiäsipäivänä. Eilen meitä oli viisi syömässä, jäiköhän pala tai kaksi tähän päivään. Aamupäivän lisäksi syötiin ulkoilun päälle iltateellä loput. Muuta ruokaa ei sunnuntaina tarvinnutkaan tehdä, välissä meni pashaa ja munkkikahvit ulkona pikkupakkasessa.

ps. Esikoiselle jäi litsauksen voittomuna.

Porkkalanniemessä ulkoilemassa

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Perinteinen pasha (kai)

Ostin uudet ihanat verhot Kuovilta

Kutsun tätä pashaa perinteiseksi, tai vanhanaikaiseksi, vaikka en tällaista ole aiemmin tehnyt tai syönyt. Jo lähemmäs 40 v on tullut syötyä pashaa Mökin tapaan, joka on äidin modernisoima versio pashasta, sellainen joka maistui meille lapsena hyvin. Maistuu tietysti edelleenkin, samoin kuin omille lapsille, toisin kuin tämä versio. Tehdessä ajattelin että jos äiti on tehokkuuttaan modernisoinut reseptin, mutta syötyämme tätä pashaa tiedän kyllä että maku edellä hän muunsi reseptiä.

Ostin nyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sellaista vanhanaikaista kuivaa rahkaa. Sain suosituksen tehdä vanhanaikaista pashaa siitä, ja niin tein. Vaniljatanko saattaa olla modernimpi mauste, mutta halusin käyttää sitä silti. Tämä ohje on yhdistelmä useammasta ohjeesta. Kaikissa ohjeissa oli lisättynä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mutta minä en halunnut laittaa mitään niistä sekaan, vaan käytin vain koristeluun.

500 g rahkaa
4 pientä keltuaista
2 dl sokeria
150 g voita
2 dl kermaa
1 vaniljatanko
(sukaatteja, mantelirouhetta, pähkinöitä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää rahka, pehmeä voi, kerma ja vaniljatangon siemenet. Kuumenna seos lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Pidä seosta tässä lämpötilassa viitisen minuuttia, älä anna sen kiehua. Valuta seos siivilän läpi ja kaada massa pasha-muottiin, tai siivilään joka on vuorattu harsolla. Laita päälle kevyt paino ja anna pashan valua seuraavaan päivään kylmässä.

Koristelin pashan sukaateille, siihen voisi käyttää myös rusinoita ja manteleita. Mies sanoi että maistuu juustokakulle, vain pohja puuttuu. Söi pullan kanssa vähän enemmän kuin me muut, mikä ei ollut sekään paljoa se. Tänään tarjosin pashaa mökin tapaan, syötiin se viiden hengen porukalla yhdeltä istumalta kokonaan. Sen voimin jaksettiin hyvin vaeltaa Porkkalanniemessä pikkupakkasessa ja hennossa lumisateessa.

Eilen syötiin pieni hirvenpaisti, ja näköjään jo vähän perinteisesti (rosmariini)lohkoperunoita, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä balsamico-punajuuria. Hyvä yksinkertainen ateria, jota ei kruunannut jälkiruoka eli tämä pasha.

Lyhyen lauantain ateria, kukat floristimestari Pirjo Koppi