lauantai 30. joulukuuta 2017

Blogivuosi 2017


Minusta on mielenkiintoista lukea koosteita kuluneesta vuodesta, kiva nähdä mitä kukakin nostaa esiin. Yleensä on kiva palata omaankin kuluneeseen vuoteen: paitsi tänä vuonna, joka on ollut kyllä kamalin vuosi vähän yli kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna on ollut enemmän hautajaisia ja adressien lähettämistä kuin koskaan aiemmin.  Tällä iällä tähän on kai sopeuduttava, että näin se tulee olemaan tästä eteenkinpäin.

Tämä vuosi on ollut myös ihan kamala viljelyvuosi, sää on ollut sopimaton jokaiseen vuodenaikaan. Lumeton joululoma vesisateessa on samaa sarjaa koko vuodenkulun kanssa. Tähänkin on ilmeisesti sopeuduttava tulevaisuudessa. Ehkä tämä lieventää sitä tuskaa mikä on edessä: Espoo luopuu viljelypalstojen ylläpidosta. En usko että tuollasta pientä savimaaplänttiä kukaan muukaan ottaa huollettavakseen. Ensi vuosi on vielä toivottavasti turvattu, mutta sen jälkeen pitänee keksiä muuta.

Olen ollut kyllästynyt myös ruuanlaittoon enemmän kuin koskaan. Siihen, ettei koskaan kaikki ole tyytyväisiä. Jos tarjoan kasvisruokaa, yksi sanoo että on nälkäpäivä. Jos on aavistuksen liian vähän tai liikaa jotain, yksi ilmehtii ja nyrpistelee. Ja yksi söisi pelkkää valkoista hiilaria ja valittaa kaikesta muusta. Ja silloin jos "teen" liian usein ranskiksia ja savukalaa tjs., muut ovat kyllä tyytyväisiä mutta minua itseä saattaa harmittaa.

Tästä kaikesta johtuen en meinannut löytää tältä vuodelta jokaiselle kuukaudelle mitään poimimisen arvoista, välissä sentään on jokunen kuukausi mistä on hyviäkin muistoja. Mutta kun pinnistelin riittävästi, löysin jokaiselle kuukaudelle noston arvoisen postauksen tai pari.


Tammikuu



Arkinen madekeitto on parasta tammi-helmikuussa, aitoa sesonkiruokaa. Yhä useammin pitää turvautua ostettuun mateeseen, verkkokalastajien porukka pienenee pienemistään.

Helmikuu



Helmikuu jatkui arkisena kuukautena ja siihen sopii vaikka yksinkertaiset hirvipullat. Lapsuudesta tuttuja makuja, ja ennen kaikkea muotoja postauksen lopussa, eli yksi jättiphvi perheelle. Ehkä en olisi selvinnyt tätäkään vertaa tästä vuodesta ilman bullet journalia. Se on ollut pelastus vuotena, jolloin muisti on ollut ylikuormitettuna melkein koko ajan.

Maaliskuu



Tapahtui sitä hyviäkin asioita tänä vuonna, kuten vaikka Maxin kala Espoon Kauklahdessa. Ihanaa siikaa savustettuna, ja juhlava sunnuntaiateria oli siinä. Maaliskuussa myös kylmäsavustin haeunmätiä, sekin oli ihanaa.

Huhtikuu



Kauniisti kotimainen. Jos yksi mitätön blogi, tai sen bloggaajan eno 1980-90-lukujen taitteessa ei saa muutosta aikaan, niin josko vaikka se, että itsenäisyyspäivän linnanjuhlien kaikki kukat olivat kotimaisia vaikuttaisi enemmän, eli toisi riittävästi kysyntää kotimaisille kukille. Tämä vuosi oli niin tätä. Oli se myös yhdessäoloa vaikka lumisen vapun peurapadan ympärillä, kuvaavaa tämän vuoden ilmoille, lunta ei ollut koko talvena, mutta vappuna sitä kyllä riitti.


Toukokuu



Jämähtäjäkin kokeilee joskus jotain uutta, kuten vaikka tökkäyskakkua. Kakku oli hyvää ja sitä oli hauska tehdä. 

Kesäkuu



Ihana juhannus ja juhannuksen nyhtöhirvi hodarisämpylöillä. Mitähän sitä ensi juhannukseksi keksii? Kesäkuun ehkä hauskin juttu oli kuitenkin se yhden munan kakku joka jaettiin miehen kanssa puoliksi.


Heinäkuu



Tämä vanhanajan munasalaatti oli tyypillinen esimerkki ruuasta, josta nautin huimasti ja josta lapset valittivat ettei ole mitään syötävää ja poistuivat pöydästä nälissään. Ihana kesäfiilis, minulla siis. Heinäkuussa otin myös muurikkapannun pitkästä aikaa käyttöön, ja tein mm. kasarityyliin kanarisottoa. Ehkä me syödään ensi kesänä vaan kasariruokia.

Elokuu



Kylmä ja sateinen elokuu oli selkeästi leipomiskuukausi. Leivojn mm. sienipiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja kesäkurpitsakakun. Mies ihmetteli kakusta, että miten jokin, missä on paljon kesäkurpitsaa voikin olla niin hyvää.


Syyskuu



Tämän vuoden yksi teema on ollut syödään yhdessä. Me söimme yhdessä hernekeittoa. Kiva suunnitella, kiva valmistaa ja ennen kaikkea kiva oppia jälleen uutta.

Lokakuu



Tänä vuotta tuli hieno sato karhunvatukasta ja Antonokvasta. Marjoja tuli syötyä sellaisenaan, ja siitä tuli tehtyä myös ihanaa karhunvatukka-omenahilloa. Kuopuksen uusi lempihillo, sopi myös täytekakkuun ja kääretorttuun oivallisesti. 

Marraskuu



Marraskuussa alkoi puhti hiipua täysin. Sain järjestettyä neljät synttärijuhlat, mutta täytyy todeta että muisti alkoi pätkiä. Arjen haasteita kuvaa hyvin, että peuraliemen keittäminenkin piti jakaa kolmelle päivälle. 

Joulukuu



Juhlakuukausi jatkui joulukuussa. Aavistuksen ärsyttävästä suomi100-vuodesta ja väsymyksestä huolimatta 6.12. oli ihan juhlava päivä. Silloin syötiin karitsan ulkofilettä ja sydänpataa, hyvää yksinkertaista ruokaa.


Onneksi tämä vuosi alkaa olla ohi. Tiedän toki, etteivät asiat koskaan ole niin huonosti etteivät voisi olla vieläkin huonommin, mutta olen vaan helpottunut kun tämä koko suomisatavuosi on historiaa. Toivotaan ettei sadan vuoden takainen tulevaisuus toistu. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa kaikille (myös itselle)


Onnellista ja parempaa vuotta 2018!


torstai 28. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 luetut kirjat


Osallistuin tänäkin vuonna Helmetin vuoden kirjahaasteeseen, ensi vuoden haaste julkaistaan huomenna. Haastetta en saanut täyteen, eli en vieläkään ole siinä 50 kirjaa/vuosi, johon jokainen toimitusjohtaja pääsee (vai miten se olikaan). Mutta tuplasin luettujen kirjojen määrän viime vuodesta, mikä on minusta hieno saavutus. Ensi vuoden tavoitteeksi otan sen 50 kirjaa, eli edelleen enemmän kirjoja ja vähemmän nettiä. Tänä vuonna alku oli hyvä, ensimmäiset kuukaudet menin suunnilleen sillä kirja per viikko vauhdilla, mutta sitten tahti hidastui.

Tässä on luettelo tänä vuonna lukemistani kirjoista aikajärjestyksessä, lisäksi oli jonkin verran lastenkirjoja iltasaduiksi, Ellaa ja kavereita ja sen sellaista mitä en tähän kirjannut ylös.

Luetut kirjat:

1. Kirsti Grönholm et al: Pöytä koreaksi - kattauksen historia (historiasta kertovia kirjoja on monenlaisia, tämä oli niin kiinnostava)

2. Pirkko Saisio: Lokikirja (nopea kuvakirja)

3. Enni Mustonen: Paimentyttö (mielenkiintoista verratan päähenkilön elämää esikoisen elämään)

4. Enni Mustonen: Lapsenpiika (nopeasti luettu, edelleen ihan ok)

5. Enni Mustonen: Emännöitsijä (nyt alkoi olla jo kuuluisuuksia ja käänteitä liikaa)

6. Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (taattua Pulkkista, vaikka pidinkin edellisistä enemmän)

7. Outi Pakkanen: Peili (kiva dekkari jossa kukaan ei kuole)

8. Kaisa Haatainen: Ylipainolisämaksu (nopeasti luettu, jo liiaksi kirjailijan omaa elämää)

9. Robert Galbraith: Käen kutsu (upea uusi dekkari-tuttavuus, suosittelen kaikille)

10. Alen, Tuominen, Oksanen: Finnjävel - suomalaisen ruuan DNA (upea kokonaisuus, taidekirja; selailen kirjaa edelleen ajan ja tilan kanssa)

11. Minna Ganth: Hanna (ihana Minna, toinen kirja jossa ehkä hienointa oli verrata päähenkilön elämää omaan tai oman lapsen elämään; asiat eivät ennen olleet paremmin)

12. Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla (hieno, ajnakohtainen kirja, josta jo kirjoitin)

13. Anne Leinonen: Metsän äiti (erilainen tarina, laitoin tämän uskonto-kohtaa, enkä mielestäni venyttänyt sääntöjä juurikaan)

14. Helmi Kekkonen: Vieraat (mielenkiintoinen uusi tuttavuus, olin myös lukenut etukäteen pitkän kertomuksen kirjan syntyprosessista)

15. J Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt (tämän vuoden parhaita kirjoja, sanoisin ehkä että toiseksi paras; upea kuvaus nykymenosta, ja pisti miettimään blogimaailmaa yleisemminkin, tästäkin kirjoitin)

16. Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (hieno jatko edelliselle, ehkä voisi aavistuksen tiivistää jo kerrontaa, mutta tämänhän on jo tuttua harripottereista)

17. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan hiihtokirja (kyllä ei paremmin voi suomen hiihtohistoriaa kertoa)

18. Eve Hietamies: Hammaskeiju (ihana jatko Pasasten perheen tarinalle, harmi jos se jää tähän kuten Eve on sanonut)

19. Enni Mustonen: Ruokarouva (aavistuksen alkaa jo kyllästyttää, nopeasti kirjoitettua kevyttä lukemista)

20. Ilari Aalto & Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen (miten upeaa muinaishistoriaa meillä onkaan)

21. Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (ehdottomasti odotan seuraavaa, pidän Nuotin tyylistä kirjoittaa)

22. Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (huh, tähän kirjaan meinasi koko luku-urakka kaatua, niin ärsyttää minä-minä-kerrontaa, että kaduttaa vieläkin että luin kirjan sinnillä (ja liian vähällä harppomisella) loppuun.; tämän jälkeen en lukenut mitään pitkään aikaan)

23. Lasse Kosonen: Sienenmetsästystä (oli pakko aloittaa lukeminen uudestaan sydäntä lähellä olevalla aiheella, ja luinkin kirjan kannesta kanteen)

24. Miika Nousiainen: Juurihoito (ehkä tämän vuoden positiivisin yllätys, kiva ja lämmin sukutarina)

25. Kokoelma: Toinen tuntematon (tämän vuoden paras kirja! Luin tämän lentokentällä ja Brysselin koneessa, kyllä lenteli roskia silmiin; parasta oli Lehdon lapsuus ja Lahtisen lapaset.)

26. Liane Moriarty: Nainen joka unohti (kiinnostavasti kerrottu kirja, suosittelen)

27. Peter Franzen: Särkyneen pyörän maatila (toinen vuoden yllättäjä, miten pidinkään lämpimästi kerrotusta tarinasta ja siitä, ettei kaikki ole aina täydellistä mutta on silti rakasta)

28. Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (olen onnellinen ettei oma elämä ole ollut samanlaista suorittamista, mutta ehkä olenkin se paheksuttu työäiti)

29. Kaari Utrio: Hupsu rakkaus (keskiaikaistarinat uppoavat minuun paremmin, mutta hyvä kirja silti)

30. Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu (taitaa loppua minulla Lehtolaisen lukeminen tähän, mietin että onko ne aina olleet näin kökköjä, vai vasta suosion noustua? Pitäisi varmaan lukea joku alkupään kirja, että olenko minä muuttunut, vai kirjat)

31. Oliver Sacks: Antropologi Marsissa (lempineurologi, jonka suunnilleen kaikki kirjat olen lukenut. Fanitan Temple Grandinia, jonka nimikkokertomuksen takia lainasin tämän kirjan)

32. Juha Hurme: Niemi (Tämä on vielä vähän kesken, mutta saan sen kyllä luettua ennen vuoden vaihdetta)


💚 Kirjasto 💚


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 4 - hyvää joulua

Kukka-asetelma floristimestari Pirjo Koppi

Riisipuuro (minulle tuli manteli) ja rusinasoppa syöty, lanttulaatikko ja tuuvinki uunissa, kuusi koristeltu ja joulusaunottu auringonpaisteessa lumettomassa maisemassa. Valmistelut on tehty, jouluaterialle pitää vielä tehdä rosolli ja leikata kinkku, ja vatkata kerma luumukiisselille. Vaari pelaa lasten kanssa Afrikan tähteä, minä saatan ottaa pienet tirsat.  Nyt on aika toivottaa kaikille 


Rauhallista, rentouttavaa ja omanlaista joulua!


lauantai 23. joulukuuta 2017

Aatonaaton 2017 kalapöytä


Perinteiseen tapaan meillä herkuteltiin kala-aterialla tänään. Näin saa nauttia kaloista riittävästi, ja toisaalta aattona voi keskittyä kinkkuun ja laatikoihin. Eikä milloinkaan tule syötyä liikaa, ei ainakaan niin helposti.

Tämä vuosi on taas sellaisen yksinkertaisen kala-aterian vuosi. Takana on pitkiä työpäiviä puolikuntoisena, eikä ole ollut mahdollisuutta järjestää matkoja erikoisempiin kalakauppoihin, tai aikaa (=jaksamista) mihinkään ylimääräiseen. Mutta lipeäkalaa oli tarjolla, koska pöydässä oli kaksi lipeäkalan ystävää, vai oliko se niin että yksi ystävä ja yksi syöjä. Lipeäkala ei vaan mahtunut kuvaan, eikä leivät ja keksit. Rosolli oli käänteinen tänään, punajuuret keltaisia ja porkkanat violetteja. Huomiseksi on sitten tulossa ihan perinteisen väristä rosollia.

Tällainen oli meidän pelkistetty kalapöytä:

Mäti (kirjolohi, siika)
Smetana
Sipulisilppu

Lämminsavulohi
Kylmäsavulohi
Graavilohi
Graavisiika

Lipeäkala, maustepippuri, suola, sulatettu voi
Keitetyt perunat

Keltainen rosolli
Sienisalaatti

Savulohitahnalla täytetyt ruiskupit
Suolakeksit
Leipä, voi

Juomana vichy, Malmgårdin jouluolut ja maito


Ensi vuodeksi muistiin: siianmätiä ei tarvitse olla, pelkkä hyvä kirjolohenmäti riittää. Savulohitahnaa pitää olla myös sellaisenaan, tee annos koko purkista tuorejuustoa. Kylmäsavulohta ei ole pakko olla, ainakaan lapsille, lämminsavulohta sitten vastaavasti vähän enemmän. Ja keltainen rosolli ei kelvannut lapsille.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ajatuksia joulusta 2017


Tänäkin vuonna joulua on edeltänyt melkoinen työputki. Nyt se on vielä suoritettu (nimenomaan näin sanottuna) puolikuntoisena, tällaisessa yskässä en ole ollut koskaan, konsultoin sentään patologia asiasta.

Mutta tulee se joulu silti, vaikka keittiö on kaaoksessa, kodinhoitohuone pursuaa pyykkiä, joulukoristeita ei ole vielä kaivettu kellarista ja kalat on ostettu tänä vuonna tavallisesta kaupasta. Tänä vuonna joulun on tehnyt ainakin

  • Esikoisen joulumieli, vaikka joulun lähestyessä väsymys on alkanut vallata tilaa sielläkin
  • Malmgårdin joulumarkkinat ja sieltä hankittu ihana tonttuovi
  • Tuomaanmarkkinat ja sen muotoutuminen tärkeäksi perinteeksi
  • Pipareiden leipominen, kuinka tohkeissaan kuopus olikaan
  • Jouluradio, jo vanha ystävä marraskuun alusta saakka
  • Cantores Minores Tuomiokirkossa, se laulu on jotain aivan käsittämättömän kaunista
  • Jo syödyt joululounaat Pihkassa ja töissä, sekä upea illallinen Finnjävelissä
  • Jälleen kerran upeat kukat ja joulukattauksen miettiminen


En tiedä onko tuo paljon vai vähän asioita. Mies sanoi että jouluun tarvitaan vain kinkkua ja pullaa, esikoisen suurin toive on ettei lomalla tehdä mitään, ja joulukuusi tietysti. Minä haluan sen rosollin ja lanttulaatikon.

Joulufiilis on hyvin henkilökohtainen tila, olen huomannut etten jaksa lukea vinkkejä "älä stressaa, osta sitä tee tätä" tai kiinnostua yhdestäkään jouluisesta ruokaohjeesta. Yhtään joululehteä en ole ostanut, en edes jaksanut kaivaa vanhoja lehtiä esiin. Blogien joulujuttuja en ole lukenut ollenkaan. Minä en tarvitse uusia ideoita, sillä vanhat tutut reseptit toimivat.  Jos jotain etsin blogeista, niin elettyä elämää, en siis lokakussa blogia varten suunniteltuja kokonaisuuksia. Yhä enemmän etsin netistä tavallisten ihmisten tavallisia kuvia jouluruuista ja -kattauksista, mutta nekin löytyvät sitten joulun jälkeen, sen eletyn elämän jälkeen.

Finnjävelissä juttelimme pitkään siitä, millaisia jouluja vietämme. Minä kerroin ohjenuorani olevan sen, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa, en enmpää. Samaa suosittelen kaikille muillekin. Minulta jäi tänä vuonna esim. kalja panematta, sinappi tekemättä ja siivouksista nyt ei tarvitse mainitakaan, mutta silti alkaa joulumieli vallata alaa. Huomenna koristelemme vielä kuusen, ja nautimme kala-aterian. Kaikille päiville on vähän ruuanlaittoa, mutta sekin on jees. Tänään syötiin maksalaatikkoa, paitsi lapset. Vielä kun olisi lunta!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Helppo kanipata


Onnea on metsästävä mies jolla on metsästäviä kavereita. Saimme kaksi stadin kania valmiiksi käsiteltyinä. Kanit ovat olleet jo tovin pakastimessa, mutta tänään valmistin toisen niistä. Eläin on aika pieni, tuo painoi reilu puoli kiloa. Googlailin ohjeita, ja tuntui että kaikissa oli joko sinappia tai pekonia. Sinappia en halunnut käyttää eikä pekonia ollut, joten tein simppelin padan näin:

1 kani
voita
pippuria myllystä
1 keskikokoinen sipuli
2 porkkanaa
pätkä varsiselleriä
1-2 dl vettä
½ dl väkevää makeaa omenaviinia (Poltsamaa Kuldne)
rosmariinin oksa
muutama oksa timjamia
2 tl suolaan säilöttyjä kapriksia (jos ei ole, lisää vajaa 1 tl suolaa)

Ruskista lihanpalat voissa, rouhi pippuria päälle. Siirrä lihat pataan. Kuori ja viipaloi sipuli ja porkkanat, hienonna varsiselleri. Pyöräytä kasviksia hetki pannulla, siirrä nekin pataan. Kaada pannulle vettä ja ota kaikki maut talteen, kaada neste pataan ja lisää makea omenaviini. Mausta rosmariinilla ja timjamilla ja lisää suolaan säilötyt kaprikset (tai suola). Anna padan hautua kannen alla n. 1½ tuntia, kunnes liha on pehmeää. Irrota lihat luista ja paloittele ne takaisin pataan.

Syötiin pastan ja parmesanin kanssa. Jos haluat, liemen voi suurustaa jauholla. 

ps. Ota pienet luut talteen (ja pakasta), saat niistä toiste pienen hienon liemen.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 3 - joulumarkkinat


Minulla ja lapsilla on meidän oma jouluperinne: Tuomaanmarkkinat. Olemme jo monen monta vuotta käyneet Tuomaanmarkkinoilla ennen joulua. Lapset tulevat koulusta bussilla Helsinkiin, minä tulen suoraan töistä heitä vastaan ja vietämme loppupäivän markkinoilla. Jos lapsilta kysyy mikä jouluperinne on tärkeä, tämä on yksi niistä, yleensä ihan ensimmäisenä. (Toinen ainakin tänä vuonna mainittu on se, että ei tarvitse tehdä lomalla mitään.)

Olen jokaisena vuotena ostanut lapsille joko villasukat tai lapaset, vähän tarpeen mukaan. Tänä vuonna esikoinen sai alpakkavillasta neulotun hupun. Kuopus on halunnut käsinuken joululahjaksi, ostamme sen aina samasta kojusta. Meillä alkaakin olla jo hyvä valikoima käsinukkeja (tänä vuonna piti saada kana).



Vaarini oli seppä, ja minun täytyy käydä kertomassa se Onnelliselle sepälle joka vuosi (no ei ehkä ihan joka vuosi onneksi sentään). Joka tapauksessa pitää käydä tuoksuttelemassa lapsuuden tuoksuja ja ihailla/ostaa hienoja rautatöitä. 

Syömme myös päivällisen markkinoilla, joka vuosi jotain erilaista. Tämän lisäksi minä olen parina viime vuonna jonain päivänä käynyt syömässä Grönin puuron lounaalla, suosittelen. Tuomaan markkinoiden ruokatarjonta on mielenkiintoista joka vuosi, ehkä muutkin markkinat voisivat ottaa mallia.

Näille markkinoille kannattaa tulla kauempaakin, joulumieli on ollut joka vuosi taattu, vaikka usein on satanut vettä kaatamalla. Tänä vuonna aikaistettiin reissua päivällä ihan sen takia, että vältyttiin vuoden toistaiseksi pahimmalta keliltä, se oli hyvä päätös se. 


Lämmittävää joulunalusaikaa toivottaa sauvajyvänen!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 2 - kauppalistan päivitys

Itsenäisyyspäivän kukat (floristimestari Pirjo Koppi) edelleen upeina

Perinteisen jouluruoka-fanin valmistautuminen jouluun on helppoa koska menun tietää vanhastaan. Kuitenkin pientä muuttumista saattaa tapahtua vuosien aikana, eipä vanhassa listassa ollut esim. tattarijauhoa (Juuren porkkanalaatikko), ja se meinasikin unohtua viime vuonna. Niinpä totesin että on aika päivittää kauppalista.

Printtaan kauppalistan hyvissä ajoin ennen joulua, ja yliviivaan ne asiat, jotka jo löytyvät kaapista (suuri osa yleensä). Niukan joulun vuosina kalojen ja juustojen määrä on vähäisempi, runsaamman joulumielen vuotena niitä on enemmän, muuten on samanlaista joka vuosi.

Kuten kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, meillä syödään hyvin perinteisesti joka joulu. Parina päivänä keskitytään pelkkiin kaloihin, parina päivänä pelkkään kinkkuun ja laatikoihin lisukkeineen. Ja lisäksi jossain välissä muutamia muita perinteisiä herkkuja, esim. pullaa pitää leipoa, se onkin lähes ainoita jouluperinteitä joita mies on tuonut kotoaan. Lopussa on kattava kauppalista, josta 4-5 ihmistä syö joululoman aikana hyvin suunnilleen seuraavanlaisesti:

Luumukiisselia ja riisipuuroa. Monta kertaa.
Leivotaan piparit ja piparitalo.
Tortut helposti kaupan taikinasta ja hillosta.
Pullaa pitää olla aattoaamuna. (hiiva puuttuu listasta)
Hedelmäasetelma on jokavuotinen joulukoriste.

Kalapöytä syödään aina aatonaattona sekä joulupäivänä. Olen näköjään postannut melkein joka vuosi aatonaaton kalapöydän: 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016.

Aattona ja tapanina syödään kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja maksalaatikkoa. Tuuvinki eli imelletty perunalaatikko on nykyään aina siskolta, se vaan on niin hyvää hänen tekemänään. Rosollia, joko punaisena tai keltaisena, ja sienisalaattia löytyy myös.

Juomina meillä on aina kotikalja, olut, vichy, maito ja cokis (tapanina). Ei viiniä, paitsi juustojen kanssa jotain erityistä.


Stressitöntä joulunalusaikaa toivottaa sauvayvänen!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Kauriin sydänpata


Itsenäisyyspäivän aterialla oli kauriin ulkofileen lisäksi myös kauriin sydäntä. Sydän oli pieni, painoi vain 200 g, joten ihan yksinään siitä ei olisi ollut perheen ateriaksi. Löysin Juuri Nyt -kirjasta Peuran niskaa -ohjeen, jossa oli peurasta tehty pata lihan lisäksi. Minulla ei ollut peuran niskaa, mutta ajattelin tehdä tuosta pienestä sydämestä pienen padan vähän samaan tapaan. Valmistin siis pienen sydänpadan samalla, kun valkosipuliperunat ja ulkofile valmistui.

1 kauriin sydän (200 g)
2 porkkanaa
1 palsternakka
varsiselleriä (n. 10 cm pätkä)
1 sipuli
öljyä
2 tl tomaattipyrettä
1 tl fariinisokeria
suolaa
rosmariinia
timjamia
1 dl punaviinia
1-2 dl peuralientä

Pilko sydän kuutioiksi. Kuori ja pilko kasvikset kuutioiksi. Ruskista sydän padassa, lisää tomaattipyre, fariinisokeri ja ripaus suolaa. Lisää kasvikset ja kuullota muutama minuutti. Lisää mausteet ja viini. Lisää hyvää lientä sen verran että kaikki juuri ja juuri peittyy. Anna kiehahtaa ja hauduta miedolla lämmöllä ilman kantta tunnin verran.

Tämä oli hyvää, todella hyvää. Tulee varmasti tehtyä myöhemmin isompi pata lihasta tällä ohjeella.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100 ja kauriin ulkofile


Onnea on itsenäisyyspäivä, ja vieno toive siitä, että jos vaikka suomi100-tohina vähän rauhoittuisi. Onnea on upeat kukat, jotka tuovat syvän ilon siitä, että jotain noin kaunista syntyy suomalaisin käsin ihan tässä lähellä (kukat florisistimestari Pirjo Koppi). Onnea on kotimaiset maanviljelijät, joiden ansiosta saan kotimaisia juureksia pöytään myös henkilökohtaisena katovuotena. Onnea on pakastin, josta löytyy miehen ampumaa kaurista.

Onnea on vapaapäivä keskellä viikkoa ja perhe jonka kanssa viettää sitä. Onnea on myös taju siitä,  että arki kaventaa kummaltakin puolelta sitä yhtä vapaapäivää. Niinpä sitä voi olla armollinen itselle ja yksinkertaistaa menua reilusti: unohtaa se monen ruokalajin menu ja vaativat ruokalajit, ja keskittyä olennaiseen, eli siihen kauriiseen ja jälkiruokaan. 


Itsenäisyyspäivän 2017 menu:

Kauriin ulkofile, Kauriin sydänpata, Valkosipuliperunat

Hilla-Pavlova


1 kauriin ulkofile (800 g)
1-2 rkl öljyä
1 oksa rosmariinia
3 oksaa timjamia
suolaa myllystä

Poista kaikki kalvot lihasta. Sekoita öljyn sekaan pilkotut yrtit ja levitä öljy fileelle. Rouhi reilusti suolaa lihalle. Ruskista file kuumalla valurautapannulla. Jos file on hyvin pitkä ja selvästi kapeampi toisesta päästä, voit taittaa osan kaksinkerroin. Siirrä file paistovuokaan ja paista 200 asteessa haluttuun kypsyysasteeseen, minä paistoin nyt vähän vajaa 15 min. Kääri liha folioon ja anna tasaantua vartin verran. 

Viipaloi liha ja tarjoa sydänpadan ja valkosipuliperunoiden kanssa. Kuten mies totesi, kauris on kyllä parasta kaikista hirvieläimistä. Jälkiruuaksi oli ihana hilla-pavlova hyvän jälkiruokaviinin kanssa.


Myös illaksi varauduin helpolla suunnitelmalla. Mitäpä sitä suomalainen muuta tekisi itsenäisyyspäivän iltana kuin katsoisi Linnan juhlia tuntitolkulla. Lautaselle reilu annos kasviksia dipattavaksi (se puoli kiloa päivässä katsos) ja perinteiset kahvipöyän herkut lisäksi, eli maistuvaa kahvikakkua, ehkä joulutortuttuja ja tietysti Suomeakin vanhempaa marmelaati-laatua eli Finlandiaa. Lisäksi glögiä ja ehkä vielä toinen lasillinen hyvää jälkiruokaviiniä.


Onnea Suomi ja onnea suomalaiset ja kaikki yhdessä!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 1 - hopeat

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Tämä vuosi on niitä vuosia, jolloin jouluun valmistautuminen on mukavaa. Minuun on tarttunut esikoisen innostunut joulumieli, hän totesi jo marraskuun alkupuolella, että ihanaa kun joulu tulee, se on vuoden parasta aikaa, paljon kivempi kuin vaikka omat synttärit. Jouluinnostus näkyy mm. siitä, että jouluradio on soinut ahkeraan, ja monesta kanavasta on voinut valita aina mieluisan kappaleen.

Joulumieli näkyy myös siitä, että pitää taas kiillottaa hopeat jonkun vuoden tauon jälkeen. Jos ei muuta, niin tuo vanhemmiltani kihlajaislahjaksi saatu kauha ("Kauha yhteiseen soppaan" lukee edelleen rasiassa olevassa kortissa) joka on ihan must rusinasopassa joulun pyhien aikana. Tähän mennessä olen jo keittänyt 8 l rusinasoppaa pääasiassa esikoisen toiveesta, ja jatketaan rusinasopalla taas joululoman kynnyksellä. 

Minä kiillotan hopeat aina siihen tarkoitetulla kiillotusliinalla. Mikäs sen mukavampaa kuin levittää hopeat pöydälle, laittaa joululaulut soimaan ja keskittyä kiillottamiseen. Kätten jäljen näkee heti ja pienen vaivannäön jälkeen voi keskittyä ihailemaan omaa ahkeruutta. Ja alkaa suunnitella joulukattausta. Kyllä kelpaa nostella rosollia lautaselle hopeisella salaattiottimella, tai kauhoa riisipuuroa jäätelölusikalla ja kruunata se hopeakauhallisella rusinasoppaa. Ainoa mikä pitää muistaa, on olla kattamatta hopeiset aterimet kalapöytään, hopea ei nimittäin kestä lipeäkalaa.


Iloista joulunalusaikaa toivottaa sauvajyvänen hymyssäsuin!


lauantai 2. joulukuuta 2017

Härkis-hampurilainen ja sokerijuurikas-salaatti


Einesmutsi tässä taas hei. Jos lapsella on lauantaina kuuden tunnin koulupäivä johon aikuinenkin osallistuu, on ihan mahdollista että tarjolla on eineksiä päivälliseksi. Meillä ei juurikaan ole eineksiä syöty, pikaisesti saatava ruoka on yleensä savukalaa tai jotain sellaista. Mutta olen huomannut, että nykyään saattaa eineksiä olla silloin tällöin, ja nämä ovat aina jotain kasvistuotteita. En kai ole koskaan ostanut hampurilaisiin valmispihvejä, paitsi Härkis-pihvejä olen kyllä ostanut jo muutaman kerran. Hyvät sämpylät Kanniston leipomosta, väliin milloin mitäkin, ja kaikille kelpaava kasvisateria on valmis.

Tällä kertaa tein hampurilaisten väliin kaalisalatin, johon raastoin sokerijuurikasta. Hyvä yksinkertainen raastesalaatti:

pala kaalia
1 porkkana
pala sokerijuurikasta
1 pienen pieni sipuli
2 rkl kermaviiliä
1 tl sinappia
1 tl etikkaa
ripaus suolaa, kaksi sokeria

Pilko kaali ihan ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkana ja sokerijuurikkaan pala raastimen karkealla terällä, pilko sipuli pieneksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita kaikki sekaisin.

Hampurilaisiin tuli hyvä sämpylä, Härkis-pihvi, pala juustoa, ketsuppia, hampurilaiskastiketta, kurkkusalaattia ja reilusti kaalisalaattia. Lopun salaatin voi syödä sellaisenaan. 

maanantai 27. marraskuuta 2017

10 l hirven jauhelihakeitto ja hedelmäsalaattikakku


Marraskuu on meillä juhlakuukausi, tällä hetkellä takana on neljät juhlat parin viikon sisään. Olen aina harmitellut, että tämä on vuoden ankeinta aikaa juhlia. Tänä vuonna tajusin, että meillä ei kylmätila mitenkään riitä isompiin juhliin, joten on ihan loistavaa kun vuodesta toiseen tähän aikaan ulkona on jääkaappilämpötila.

Meillä oli viimeisimmissä juhlissa yhteensä 17 ihmistä oma perhe mukaanlaskettuna  Pidin tarjoilut taas yksinkertaisena, vaikka kyllä siinäkin oli vähän hommaa ja aikatauluttamista. Esikoinen pelastaa nykyisin tilanteen kuin tilanteen, ja jaksaa kannustaa silloin kun itselle iskee epätoivo esim. rumasta kakusta (sanomattakin on selvää että tuo ihana alpakka-kakku on esikoisen tekemä, ja tuo hedelmäsalaattikakku on minun tekemä).

Ripaus tryffeliä -blogin Merja kirjoitti vähän aikaa sitten kiinnostavan ja ihanan postauksen illallisjärjestelyistä. Nämä meidän juhlat eivät olleet mitkään ruokajuhlat, olipahan vaan tavalliset lasten synttärit (en ehkä oikeista ruokajuhlista olisi selvinnytkään tällä ajankäytöllä). Mietin ja yritin muistella nytkin monia asioita viime vuodesta, enkä oikein muistanut kaikkea, joten päätin kirjoittaa ylös asioita tulevia juhlia varten.


Tilan ja ajan puutteen vuoksi ruuan piti olla yksinkertaista. Keitto oli siis helppo vaihtoehto, ja viime vuoden hirvikeitosta samat vieraat pitivät, joten sillä mentiin. Tein nyt vähän isomman annoksen kuin viimeksi, tämä riitti hyvin 17:lle hengelle ja neljä ihmistä söi siitä vielä tänään päivällisen. Keiton lisäksi oli ruisleipää (2 Viipurilaisen leipomon reikäleipää) ja ja vaaleaa leipää (1 maalaisleipä), juustoa (n. 300 g) ja savupeuraa (n. 500 g). Ruokajuomana oli vichyä (2 ploa), vettä, kotikaljaa (1 plo), pari olutta ja maitoa.

Keiton valmistin samaan tapaan kuin viime vuonna:

2,2 kg hirven jauhelihaa
öljyä
mausteita (paprikaa, savupaprikaa, Aji Cristalia, musta-, valko- ja viherpippureita, timjamia jne.)
1 l tiukkaa peuralientä
n. 4-5 l vettä
2,3 kg perunaa
12 isoa porkkanaa
2 palsternakkaa
keskikokoinen lanttu
½ mukulaselleriä
1 purjo
5 varsisellerin vartta
iso nippu persiljaa

Paista hirven jauheliha öljyssä n. 400 g erissä, mausta reilusti jokainen pannullinen lihaa. Tein tämän edellisiltana ajan säästämiseksi ja säilytin lihan kylmässä. Kun keität keiton, lisää liemi/liemet ja vettä kattilaan. Kuori perunat, porkkanat, palsternakat, lanttu ja selleri. Pilko kaikki palasiksi ja lisää kattilaan. Viipaloi purjo ohueksi, samoin varsiselleri ja lisää nekin kattilaan. Tässä vaiheessa 10 l kattila on niin täynnä kuin sitä on mahdollista keittää. Varaa keittämiseen aikaan, minulla taisi mennä ainakin puoli tuntia ennen kuin keitto alkoi kiehua. Keitä niin kauan että perunat ovat kypsiä, vähintään puolisen tuntia. Lisää lopuksi reilusti persiljaa ja tarjoile keitto leivän ja ruokajuoman kanssa.


Kahvin (4 pannullista) ja limsan (3 l cokis, 3 l Mounatin dew ja 1½ l Dr Pepper) lisäksi tarjolla oli alpakkakakku (nyt 1½x suklaakakku, päällystetty kermavaahdolla jossa vähän rahkaa, kermaa taisi olla reilu 3 dl ja rahkaa 2 dl, sokeria vajaa desi + vanilja), hedelmäsalaattikakku, pullakranssi (2½ dl taikina) ja kääretorttu perunajouhoilla, välissä omena-karhunvatukkahilloa. Lisäksi oli kaupan keksejä muutama pötkö, kolme pussia karkkia ja reilu kaksi pussia sipsiä.

Kirjoitan hedelmäsalaattikakun ohjeen tähän, sillä kakku oli parempaa kuin viime vuonna, enkä muistanut miten tein sen viime vuonna. Näin tehden ainakin tuli todella hyvää, muistiksi ensi vuotta varten jos kuopus haluaa tämän kakun silloinkin.


Hedelmäsalaattikakku

6 munan sokerikakku (saman verran munaa, sokeria ja vehnäjauhoa)

3 appelsiinia
4 banaania
2 omenaa
400 g viinirypäleitä
3 dl puutarhavadelmaa
1 rkl sokeria

4 dl kermaa, ½ dl sokeria, ½ tl vaniljajauhetta

Leivo tavallinen sokerikakkupohja 26-28 cm kakkuvuoassa. Anna kakun jäähtyä kokonaan. Tee hedelmäsalaatti: kuori appelsiinit veitsellä, leikkaa veitsellä hedelmäliha suoraan kulhoon ja purista jämistä mehu kulhoon. Viipaloi banaanit, pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja halkaise viinirypäleet. Lisää vielä jäisiä vadelmia murskattuna joukkoon, lisää tarvittaessa vähän sokeria ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna maun tasaantua hetki. Vatkaa kerma, lisää sokeria ja vaniljaa maun mukaan.

Halkaise kakku kahtia. Lisää vajaa puolet hedelmäsalaatista pohjan päälle, levitä myös kermavaahtoa. Laita toinen puoli kakkua päälle, lisää päälle reilu puolet jäljellä olevasta hedelmäsalaatista. Lisää kermaa ja loput hedelmistä päällimmäiseksi. Jätä kakku joko nakukakuksi, tai peitä reunat kermalla.

Mukavat juhlat taas kerran, kiitos vieraille! Tilaa on vähän mutta ei se tunnu haittaavan, hiki päässä lapset olivat nytkin. Ulkona satoi ja oli ankea keli, niinkuin tänä vuonna on ollut koko ajan.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Muistilista ensi vuodelle


Tänä vuonna minulla on lyhyttäkin lyhyempi muistilista ensi vuoden viljelyksiä varten. Tämä on ollut masentava satovuosi, suunnilleen neljäs peräkkäin ja jokainen vuosi on ollut ankeampi edellistä. En oikein osaa kuvitella kuinka se voisi vielä olla pahempi, tosin niin ajattelin jo viime vuonna. Tänä vuonna mikään vuodenaika ei ollut sellainen oikea vuodenaika. Vuosi 2017 on ollut sellainen ankea epävuosi.

Esikasvata kohtuudella. Muutama chili ja tomaatti riittää kun ei mikään kasva kumminkaan.

Sipulit yksinään penkkiin.

Älä laita porkkanaa ollenkaan.

Kylvä kukkia joka puolelle palstaa, se oli kiva.

Mieti miten jaksaa syksy. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla jäi maa kääntämättä ennen talvea. Osa perunoista ja punajuurista jäi maahan tulvan alle, loput lehtikaalit ja purjot söi kauriit. Valkosipuli jäi laittamatta maahan ensi vuotta varten, en vaan enää halunnut mennä sinne vettä seisovalle savimaalle. 


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Palapaisti hirvestä


Tänään tein ihan perinteistä hirviruokaa eli palapaistia juureksilla. Ihan hymyilytti pitkästä aikaa tehdä näin perinteisen yksinkertainen pata. Lisänä oli perunamuusia, salaattia, spontaania kaalisalaattia ja sankarin toiveesta keitettyä parsa- ja kukkakaalia. Viimeksi mainituilla kompensoitiin se, että tein perunamuusia, joka on kuopuksen inhokkia. Hän söikin ehkä puolet parsa- ja kukkakaaleista eikä muusia ollenkaan, myös pata maistui.

1,5 kg hirvenpaistia
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
2 tl viherpippuria
½ tl katajanmarjaa
1-2 tl kuivattua timjamia
2 tl suolaa
4 porkkanaa
1 palsternakka
3 sipulia
pala purjoa
pieni pala lanttua
½ dl vehnäjauhoa
½ l riistalientä

1-2 dl kermaa

Leikkaa liha reiluiksi paloiksi. Ruskista lihapalat kuumassa valurautapadassa voissa ja/tai öljyssä. Mausta ne samalla, rouhaise mustapippuria päälle ja morttelissa hienonnettua viherpippuria ja katajanmarjaa sekä timjamia. Siirrä lihat syrjään odottamaan. Kuori ja pilko kasvikset ja kuullota niitä padassa hetki. Kaada jauhot niiden päälle ja sekoita niin että peittyvät tasaisesti. Lisää lihat takaisin pataan ja kaada liemi päälle. Hauduta uunissa n. 150 astetta 2½ tuntia. Nosta pata hellalle, lisää kerma ja anna vielä hautua pieni hetki.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Suklaakakku voikreemillä

Otin kuvan liian aikaisin, suklaakorvat puuttuvat vielä

Esikoinen on toivonut alpakkaa pitkään. Hän bongasi somesta söpön lammaskakun, ja sanoi sen olevan riittävän lähellä. Ohjetta kakulle ei ollut, mutta hän halusi suklaakakun pohjan ja sopivan kuorrutteen. Koska toteutus oli niin epämääräistä, päätimme tehdä koeversion kakusta ennen isoja juhlia. Tätä kakkua oli syömässä 6 ihmistä ja kakkua jäi vajaa puolet. Voikreemi-kuorrutus jakoi mielipiteet, osa tykkäsi, osa ei (sankari ei tykännyt). Nyt mietimme vielä, että teemmekö seuraavaan versioon kuorrutteen kermavaahdolla vai näin. Kakku itsessään oli hyvä ja mehevä, pelkkä suklaakakku ilman täytettä. 

Kakun ohje mukaeltu Mrs. Fieldsin I love Chocholate cookbookista (1994!)

Suklaakakku


75 g tummaa suklaata
2,5 dl jauhoa
1 tl soodaa
ripaus suolaa
½ tl vaniljajauhetta
50 g voita
1 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl hapankermaa
1 dl kiehuvaa vettä

Sulata suklaa vesihauteessa, anna vähän jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa isommassa kulhossa voi ja sokerit vaahdoksi (tai ainakin hyvin sekaisin). Vatkaa munat yksitellen voimakkaasti vatkaten, jatka vatkaamista muutama minuutti. Vatkaa myös sulatettu suklaa joukkoon. Lisää jauhoseos ja hapankerma osissa, aloita ja lopeta jauhoilla. Sekoita kiehuva vesi joukkoon, ja laita taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 20 cm). Paista 180 asteessa 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kymmenisen minuuttia, poista se vuoasta ja anna jäähtyä kokonaan. 

Voikreemi (ohje Dr. Sugar -blogista)


220 g pehmeää voita
n. 5 dl tomusokeria siivilöitynä
ripaus suolaa
1 tl vaniljaa (uute tai jauhe)
3-4 rkl maitoa

Vatkaa voi isossa kulhossa vaahdoksi. Siivilöi tomusokeria joukkoon, kannattaa tehdä se varovaisesti ettei sokeri pöllyä liikaa. Vatkaa kunnes tomusokeri on täysin sekoittunut voin kanssa, suola varmaan lisätään tässä vaiheessa, siitä ei ollut mainintaa alkuperäisessä ohjeessa. Lisää halutessa vanilja sekä 3 rkl maitoa. Vatkaa n. 2-3 minuuttia kunnes voikreemi on sopivan kuohkeaa. Jos se on liian pehmeää, lisää vähän tomusokeria, jos liian jähmeää, lisää vähän maitoa. Jos haluat värjätä kreemin, lisää väri lopussa ja vatkaa se sekaisin.

Kun kakku on täysin jäähtynyt, kuorruta se voikreemillä ja koristele halutulla tavalla. Leivoimme kakun yhdessä, minä tein kuorrutteen ja esikoinen koristeli kakun yksin. Siitä tuli hieno!

torstai 16. marraskuuta 2017

Marjaisa hillakiisseli


Meillä syötiin maanantai-jälkkäriksi hillakiisseliä sen hyvän peuranfileen jälkeen. Tällä kertaa keitin kiisselin kokonaisista marjoista, joka meillä on se arkisempi versio. Juhlaan teen yleensä paseeratuista marjoista, ohjekin löytyy tuolta. Lapsien mielestä se on ylivoimaisesti parempaa, minä pidän kummastakin.

5 dl hillaa
9 dl vettä
½-1 dl sokeria
1-2 dl vettä
4 rkl perunajauhoa

Sulata marjat. Lisää ne kattilaan veden ja sokerin kanssa. Kun neste alkaa kiehua, suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla. Sokeroi pinta ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja nauti sellaisenaan, tai jäätelön/kerman kanssa. Säilyy pari päivää huoneenlämmössä (siis jos säilyisi).

maanantai 13. marraskuuta 2017

Peuran ulkofile pihveinä


Tänä vuonna meillä vietettiin isänpäivää leipomalla kakku etukäteen jo torstaina, ja syömällä isänpäiväateria jälkikäteen maanantaina. Tämä kaikki järjestely tietenkin sen takia, että perheen isä oli metsällä isänpäiväviikonlopun kun muu perhe jäi kotiin valmistelemaan tulevaa juhlasesonkia. Kaksi metsästävää isää (oma isä ja lasten isä) saivat nauttia kakun keskenään mökillä viikonlopun aikana.

Isänpäiväateriaksi oli toiveissa pihviateria, se olikin helppo toteuttaa arkena. Ehdotin että käytetään peuranvasan ulkofile tähän ateriaan. Lisäksi toiveissa oli lohkoperunoita, jotka on myös helppo valmistaa työpäivän päälle koska aikaa ei mene paljoa. Sivuun uunijuureksia ja salaattia sekä jälkkäriksi hillakiisseliä, ja yksinkertainen mutta hyvä juhla-ateria oli siinä. Ei shoppailua ollenkaan, eikä aikaakaan paljoa: yksinkertaista puhdasta luksusta.

Aiemmin olen valmistanut peuran ulkofilettä kokonaisena, tälläkin kertaa grillasin osan fileestä kokonaisena, ja osan pihveinä. Kumpikin oli hyviä, mutta ehkä pihvit tällä kertaa vieläkin parempia. Pimeässä grillaamisessa on omat hankaluudet, ja tällä(kin) kertaa jäi kuva ottamatta ateriasta, mutta voitte uskoa että hyvää oli.

800 g peuran(vasan) ulkofile
öljyä
suolaa ja pippuria

Poista kalvot fileestä. Leikkaa file n. 2(-3) sentin paksuisiksi pihveiksi. Sivele päälle ihan vähän öljyä, suolaa ja pippuroi sopivasti, enemmän suolaa ja vähemmän pippuria. Grillaa kuumassa kamadossa pari minuuttia puoleltaan, vähän enemmän jos haluat kypsempää lihaa. Ja pidempään jos grilli ei ole riittävän kuuma. Jos grillaat filettä kokonaisena, kannattaa grillata useampi minuutti kaikilta puolilta. Kääri lihat folioon ja anna vetäytyä vartin ajan. Tarjoile sellaisenaan lohkoperunoiden, salaatin ja uunijuuresten kanssa.

Pimeässä grillaamista


lauantai 11. marraskuuta 2017

Kolmen päivän peuraliemi


Mies sai peuranvasan joka jaettiin puoliksi metsästyskaverin kanssa. Nyt pakastimessa on fileet ja pari kiloa jauhelihaa, upea kinkku lähti palvattavaksi. Näiden lisäksi sain lientä varten luut sekä ison pätkän selkärankaa ja niskaa sen jälkeen kun näistä oli lihat poistettu niin pitkälle kuin mahdollista. Minäkin olin mukana paloittelemassa eläintä, tein kyllä muita hommia, mutta ehdin ottaa välissä yhden kuvan. Ja ystävällisesti minulle näytettiin miltä peuran ribsit näyttävät luuhun saakka, eli en enää tunne huonommuutta siitä, etten onnistu saamaan niistä kovinkaan hyviä. Ja varmistuksen siihen, etten niitä enää aio edes yrittää valmistaa, saa mennä vaikka liemiaineiksi.  

Blogissa on monta riistaliemen ohjetta, peuraliemiäkin löytyy ainakin savustettua, tummaa, vaaleaa, parasta ja aasialaisella vivahteella. Tällä kertaa minun piti keittää liemi viikolla, jolloin kotiintulon ja nukkumaanmenon väliin ei jäänyt paljoakaan aikaan. Siksi jaoin liemenkeiton monelle päivälle, nyt on kokeiltu, että sekin toimii todella hienosti. Upea liemi lopputuloksena, päiviä kului, mutta aikaa ei juurikaan.

Paahdoin luut yhtenä päivinä ja keitin liemen toisena päivänä. Koska tällä kertaa minusta maku alkoi vasta kehittyä siinä neljän tunnin kohdalla (ja oli ihan pakko mennä nukkumaan), kiikutin kattilan vielä yhdeksi yöksi ulos ja jatkoin kolmantena päivänä. Lihaa oli rangassa ihan mukavasti kiinni, joten keräsin lihat talteen soppaa varten, sellaisen sopan ohje löytyy tuon vaalean liemen kohdalta. Hyvä liemi, todella upea.

useampi kilo peuran luita, rankaa ja niskaa

vettä
3 porkkanaa
2 palsternakkaa (pienehköjä)
2 sipulia
3 varsisellerin vartta
1 tl kokonaisia mustapippureita
2 tl kokonaisia valkopippureita
½ tl kokonaisia maustepippureita
4 laakerinlehteä

1. päivä:
Paahda peuran luut uunissa, 250 astetta ja n. 30 minuuttia. Käännä luita kerran paahtamisen aikana. Siirrä luut isoon kattilaan ja säilytä kylmässä (marraskuun jääkaappilämpötila oli oikein sopiva).

2. päivä
Lisää kattilaan vettä niin, että luut peittyvät kunnolla. Nosta hiljalleen kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Silloin kun lihat on paahdettu hyvin, vaahtoa ei tule paljoa. Lisää kuoritut juurekset pilkottuna, kuorineen lohkotut sipulit ja varsiselleri pätkittyinä kattilaan. Lisää myös mausteet. Anna liemen poreilla ihan hiljalleen nelisen tuntia, siirrä kattila kylmään yön yli. Tai jos on aikaa, keitä tässä vaiheessa loppuun, n. 6-8 tuntia jos mahdollista.

3. päivä:
Kuori rasva pinnalta. Tässä vaiheessa ei haittaa jos kovettuneen rasvan mukana tulee kasviksia ja/tai mausteita pois. Nosta liemi hitaasti kiehuvaksi ja siivilöi liemi. Käytä heti, tai anna jäähtyä ja pakasta. Tai jos pakastimessa on vähän tilaa, keitä lientä kokoon niin, että jäljelle jää alle puolet, anna jäähtyä ja pakasta. 

Ota kaikki ylikypsä liha talteen rangasta ja niskasta. Lihasta saa ihan hyvän keiton tai kastikkeen, vaikka maku onkin siirtynyt paljolti liemeen. Hävikistä herkuksi tämäkin.


Kuten osumasta anatomiaa tuntevat voivat päätellä, loppu koitti nopeasti, ja lisäksi tämän vasan liha on aivan priimaa, parempaa ei voi olla.

torstai 9. marraskuuta 2017

Talven taikaa Nigel Slaterilta


Kuten tarkkasilmäiset/hyvämuistiset blogin lukijat sekä kaikki sukulaiset ja ystävät tietävät, minä pidän oikeasta vanhanaikaisesta talvesta. Sellaisesta, että on riittävästi lunta ja kunnolla kylmää. Ja mielelläni vielä ulkoilen vähissä vaatteissa, tyyliin T-paidalla, kuoritakilla ja ohuilla puuvillahousuilla pärjää sinne -10 asti, sen jälkeen aletaan vähän lisätä kerroksia, ainakin jos ulkona on tarkoitus olla tuntitolkulla. Talvitakki otetaan käyttöön kun pakkasta on vähintään -20; siksi suosin ajatonta mallia kun 10 v vanha takki on aivan uudenveroinen edelleen.

Talvi-fani on kuitenkin aika yksin, tavallisimmin sitä törmää talvenvihaajiin. Ja ehkä sitä pieni omantunnonpistos tulee, kun nauttien hehkuttaa kovia pakkasia, vaikka samalla tietää, että moni ammattilainen vaikka maalla on silloin todella kovilla. Mutta silti, kylmäfiili tuntee todella elävänsä vasta riittävän kylmässä.

Minä ostin Nigel Slaterin uusimman kirjan Christmas Chronicles. Oikeasti tämä kirja kattaa koko talven ajan loka-marraskuulta pitkälle uuden vuoden puolelle. Kirja on täynnä upeita talvisia reseptejä (ainakin hanhea pitää kokeilla, samoin hilloja ja vaikka mitä muita ruokia kunhan pääsen loppuun saakka) ja tunnelmallisia kuvia, se on niin paljon enemmän kuin vain joulua.

Mutta ennen kaikkea kirja on upeaa kuvausta talvesta. Ette arvaakaan, kuinka hienoa on lukea tekstiä, jossa kuvataan juuri se miten itse ajattelee ja tuntee, mitä muistaa lapsuuden talvista, tuoksuista ja kipristelyistä. Niin minäkin kertoisin talvesta ja kylmästä, jos vaan osaisin. Piristävin ja inspiroivin kirja aikoihin, ehkä sitten Gill Mellerin Gatherin. Suosittelen lämpimästi, vai pitäisikö sanoa kylmästi.

ps. Kirjasta selviää myös se, miksi Nigel Slater viihtyy Suomessa.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Osso buco alla milanese

Voi näitä lokakuun lopun kuvia

Minä ostin muutama viikko sitten Charolais-rodun naudanlihaa Siiriäisen luomutilalta. Ihastuin kesällä rotunaudan makuun niin paljon, että halusin järjestää menoni siten, että lihatilaus onnistuisi, ja onnistuihan se hienosti teurastamon lähellä. Jauhelihat pakastin heti, ja muut lihat ovat nyt raakakypsyneet niin, että ne voi pakastaa tai valmistaa ruuaksi.

Minua on vaivannut pidemmän aikaa ruokajumi, sellainen tympeä olo, ettei meinaa keksiä kokattavaa. Tai vaikka keksisi, niin ei ole aikaa tai jaksamista tehdä mitään ihmeitä (tähän sitten se ihmettely että miten niin ei ehdi/jaksa käyttää aikaa ruuanvalmistamiseen). Lapset ovat tyytyväisiä näihin minun jumeihin (=enemmän pastaa ja jopa ranskalaisia), mutta minä en todellakaan. Jotenkin tuntuu että aina pitää jaksaa miettiä koko viikon ruokia, ja että mitä ehtii tehdä missäkin ajassa minäkin päivänä. Se on yleensä ihan jees, mutta just viime aikoina (koko vuonna?) ei ole ollut. Kotisunnuntait ovat helposti ruuanlaitto- ja siivousmaratoneja, niin tämänkin sunnuntain piti olla. Paitsi ei huvittanut. Niinpä sitten päätin käyttää tuota hienoa lihaa ja valmistaa osso buco -kiekoista yksinkertaisen mutta maistuvan ruuan miettimättä että mitä syödään ensi viikolla sekä jättää siivoamatta, toivun ilmeisesti vieläkin syysloman urakoista. 

Googlailin netistä vinkkejä ja päätin tehdä yksinkertaisen milanolilaisen version, joka yleensä tehdään vasikasta. Luottoblogistani eli Ripaus tryffeliä - blogista löysin vahvistusta ajatukselle, että teen ruuan yksinkertaisena ja ilman tomaatteja. Muistin merkinneeni River Cottage Meat -kirjasta reseptin aikoja sitten, eli kaivoin taas kirjan esiin. Otin kirjasta ohjeen sekä pataan että risottoon, aavistuksen muokkailin niitä.

n. 1 kg naudan osso bucoa -kiekkoja
vehnäjauhoa
voita, öljyä
1 valkosipulin kynsi
2 sipulia
2 sellerin vartta
1 porkkana
2 dl valkoviinia
suolaa, pippuria myllystä
n. 4½ dl hyvää vaaleaa lientä (hanhilientä tällä kertaa)

Pyöräytä lihat jauhossa ja ruskista ne padassa voin ja öljyn seoksessa. Siirrä syrjään ja kuullota pilkottuja kasviksia kunnes pehmenevät. Siirrä lihat takaisin pataan ja kaada viini päälle, mausta suolalla ja pippurilla. Anna viinin poreilla niin, että määrä vähenee n. puoleen. Lisää liemi ja anna hautua pari tuntia kannen alla. Käännä lihapaloja muutama kerta kypsymisen aikana. Kun liha on mureaa, poista kansi ja anna kiehua vähän voimakkaammin niin, että liemi kiehuu vähän kasaan.

Risotto alla milanese 

(ohjeen mukaan kolmen annos, meillä riittää n. viiteen annokseen)
n. 7½ dl hyvää lientä
40 g voita
1 pieni sipuli
(20 g naudan luuydintä)
200 g hyvää risottoriisiä
1½ dl kuivaa valkoviiniä
(sahramia)
20 g parmesania

Lämmitä liemi kiehuvaksi, pidä se kiehuvan kuumana kattilassa. Laita puolet voista toiseen kattilaan ja kuullota hienoksi silputtua sipulia (ja luuydintä) niin kauan että sipuli on pehmeää. Lisää riisi ja jatka kuullottamista pari minuuttia. Lisää viini ja anna sen imeytyä riisiin melkein kokonaan. Lisää kiehuvaa lientä kauha kerrallaan, anna sen imeytyä riisiin ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä. Suunnilleen 15 minuutin jälkeen lisää sahrami niin halutessa (minä en käyttänyt sillä en pidä sahramista). Kun riisi alkaa olla sopivaa (yleensä n. 18-20 min), lisää liput voista ja raastettu parmesan, sekoita, ja nauti heti.

Nosta risottoa lautaselle, lisää liha, kasviksia ja lientä päälle. Lisää vähän persiljaa ja raastettua sitruunankuorta. Nauti maukkaasta ja hienosta ruuasta. Upea liha, hieno ohje ja sopiva viini. Paras ateria minkä olen aikoihin syönyt, tätä on hyvä ruoka.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Sikurirousku-kuha


Minun etäpäivän lounaille nauretaan töissä aavistuksen verran, toivottavasti kuitenkin ihan hyväntahtoisesti... Tässä on yhden etäpäivän lounas, tekemiseen meni aikaa ehkä kaikkineen n. 10 minuuttia (vähemmän aikaa kuin kävelee Pihkaan), ja sen söi nopeasti. Ja ennen kaikkea siitä tuli hyvä olo ja mieli, kala ja sienet ovat selvästikin varsinaista aivoruokaa.

Edellisen päivän kala-aterialta jäi yhden annos kuhaa, joten muutin lounassuunnitelmat ja tein kalaruuan. Sikurirousku tuoksuu currylle, ja halusin jatkaa sitä makumaailmaa sopivilla mausteilla. Tuo 5 g kuivattuja sikurirouskuja oli yli kymmenen pientä sientä, en ole ihan varma kuinka tarkka vaaka on noilla pienillä määrillä. Minä olen siis kuivannut sikurirouskut kokonaisina, koska ovat niin sieviä mutta ohuita sieniä. Ja täytyy todeta että Firenzen pitkä on erinomainen kesäkurpitsa myös näin myöhään syksyllä isoksi kasvaneena. Upea maku ja kiinteys myös paistamisen jälkeen.

150 g kuhaa
1 lime
1 tl raastettua inkivääriä
½ Aji Cristalia tai muuta mieleistä chiliä
n. 5 g kuivattua sikurirouskua jauhettuna
1 tl korianterin siemeniä
suolaa
öljyä
1 sipuli
200 g kesäkurpitsaa
½ tl fariinisokeria

Leikkaa kuha suikaleiksi. Purista limestä mehu, lisää raastettu inkivääri, pilkottu chili sekä sienet ja korianterin siemenet morttelin kautta, mausta suolalla, sekoita kaikki kalojen kanssa sekaisin.  Kuullota suikaloitua sipulia pannulla, lisää kesäkurpitsa, paista hetki. Lisää kalat sekaan, taita vähällä makeudella. Paista niin, että kala on kypsää ja kasvikset sopivia. Hyvä etäpäivän ruoka ihan tällaisenaan. Tästä saisi varmasti myös hyvän keiton lisäämällä kookosmaitoa ja vaikka nuudeleita.